Paras World Cup muistosi

Ajattelin avata ketjun johon kaikki halukkaat voisivat kirjoittaa oman parhaan jalkapallon MM-kisa muistonsa tai sitten tarinan miksi kannattaa jotain tiettyä joukkuetta. Suomi ei näihin karkeloihin yleinsä/ei koskaan pääse ja jo senkin takia monella on oma maajoukkue suosikki joku muu kuin Suomi.

Itse katsoin ensimmäiset MM-kisani -90 pienenä poikana ja suosikkini oli
Länsi-Saksa, koska olin matkustellut paljon Saksassa ja olin saanut Jurgen Klinsmann maajoukkue t-paidan. Harmittaa vieläkin, että en tajunnut säästää sitä, koska sillä oli paljon tunnearvoa.

"Kaikki" tuntuivat inhoavan Saksaa ja kannattivat Englantia siihen aikaan, mutta oma sydämeni sykki Länsi-Saksalle. Minua pidettiin vähän mielenvikaisena tästä syystä.

Itse kisat olivat aika tylsät näin jälkikäteen ja MM-finaali yksi kiisteltyimpiä. Länsi-Saksa voitti dramaattisesti ensin Englannin välierässä pilkuilla ja sitten MM-finaalin kyseenalaisella rangaistuspotkulla.

Muistan aina jännityksen, kun Andreas Brehme asettui laukomaan hirveiden paineiden alla rangaistuslaukausta. Argentinan maalivahti Sergio Goycochea oli torjunut kisoissa peräti neljä pilkkua ja aavisti jälleen oikein kulman, mutta Brehme sijoitti rankun niin tolpan juureen, että Goychochealla ei ollut mahdollisuuksia.

Hauska tarina muuten jälkikäteen kertoo, että Andreas Brehme ampui rangaistulaukauksen sen takia, että Lothar Matthäusilla oli jotain ongelmia kenkien kanssa, vaikka Matthäusia usein syytettiin itsekkyydestä niin tällöin hän teki ratkaisun koko joukkueen edun puolesta ja ei asettunut itse rangaistuslaukausta ampumaan. Normaalisti Matthäus ampui aina rangaistuslaukaukset.

Olisi kiva kuulla myös muiden jatkoaikalaisten tarinoita/muistelmia omista parhaista kisamuistoista tässä kisoja odotellessa...

Italia -90 kisojen peleistä en ihan kauheasti muista, ikää oli vajaa kymmenen vuotta. Mutta parasta niissä oli se tunnelma joka tuli siitä kun katselin ensimmäisiä kertoja vähän enemmän televisiota iltaisin yksinään kun muut olivat jo nukkumassa.

USA -94 finaali on toinen mikä on jäänyt tunnelmaltaan mieleen kun mökillä jännitin ratkaisua aina pilkuille asti. Paljonhan noita varmasti olisi lisää, mutta nämä kaksi on ne mitkä tulevat ensimmäisinä aina mieleen. Varmasti monella ne voimakkaimmat muistot syntyvät juurikin lapsuusajan peleistä/kisoista.

Sinällään menee hieman ohi aiheen, koska ketjussa muistellaan parhaita World Cup-muistoja, mutta kerrotaan nyt kuitenkin: USAn MM-kisat 1994 ovat vahvana mielessä, koska ikää oli 8-vuotta ja ne oli ensimmäisiä kisoja joista jotain ymmärsi. Kaverit kannattivat Italiaa, joten siihen kelkkaan hyppäsin itsekin. Fanitus vaan loppui tasan siihen paikkaan, kun Roberto Baggio missasi ratkaisevan pilkun ja Brasilia voitti mestaruuden. 1996 EM-kisoista lähtien suosikki on arvokisoissa ollutkin sitten Englanti.

Toinen vahva muisto on 2006 finaali Italia-Ranska, jossa Zidanen puskettua Materazzia rintaan havahtui ymmärtämään oman vapauden olevan loppumaisillaan. Kisat olivat melkein ohi ja armeijaan lähtö kolkutteli seuraavana päivänä ovella.

Kyllä parhaana muistona ovat vuoden 2002 kisat. Ne olivat ensimmäiset futiksen arvokisat jotka katsoin oikeasti kokonaan. Ikää oli tuolloin vähän vajaa 11 vuotta. Jo ennen kisoja lukiessani eri jalkapalloaiheisia lehtiä tajusin että kuinka hieno tapahtuma on kyseessä. Monta voittajasuosikkia, mutta kuka vie? Muistan ainakin Futari-lehden (julkaisu jonka tuolloin sai jos maksoi palloliiton lisenssiä, pelasin itse junnuissa silloin) kysyneen isolla kannessaan "Ranska vai Argentiina?". Sen lisäksi kestosuosikit Brasilia, Italia, Espanja ja Saksa, ehkä jopa Englanti... Kyllä siinä oli herkulliset asetelmat kisoja odotellessa.

Kisat muistan (ja myös yleisesti muistetaan) aikamoisista yllätyksistä, sekä valitettavasti myös tuomarifarsseista, joilla väitetään pedatun Etelä-Korea aina neljän joukkoon asti. Alkulohkoonsa jäivät katastrofaaliset kisat pelanneet Ranska, Argentiina ja Portugali ja jatkoon mm. todella pirteästi esiintynyt Senegal. Etelä-Koreakaan ei toki pelannut kotikentän hurmoksessaan paskasti, mutta luulenpa että ainakaan Italia ei olisi kaatunut paremmalla tuomarityöskentelyllä. Positiivisin yllättäjä oli ikuinen sympatiajoukkueeni (johtuen suurimmaksi osaksi heidän loistavasta maalivahdistaan) Turkki, joka venyi loistavasti MM-pronssille.

Mutta kyllä hienoin asia tuollaiselle ala-asteikäiselle gloryhunterille oli Brasilian voitto Ronaldon siivittämänä. Huikea vire, 8 maalia joista 2 finaalissa ja ne antaumukselliset tuuletukset. Brasilialla oli toki muitakin todella kovia pelaajia tuohon aikaan: Rivaldo, Ronaldinho, Roberto Carlos, kapteeni Cafu... Finaalissa olin aivan täysin Brasilian puolella ja tuuletin voittoa kuin olin aiemmin tuulettanut Suomen tärkeitä voittoja jääkiekossa. Brasilian puolivälierävoitto Englannista on myös jäänyt mieleeni hienona otteluna, varsinkin Ronaldinhon vapaapotkumaali.

Kyllä nuo vaan olivat itselleni ne jalkapallon MM-kisat. 2006 jäi seuraaminen vähemmälle, 2010 oli hieno tapahtuma, mutta ei päässyt aivan 2002 tasolle. Noiden kisojen takia tuli alettua seuraamaan Mestareiden liigaa tiiviimmin ja kannatettua toki Real Madridia koska siellä pelasi juuri tuolloin se järkyttävän kova Dream Team.

Laitetaan loppuun vielä Youtube-linkit kahteen versioon Vangeliksen tekemästä virallisista kisabiisistä, toinen hitaaampi, toinen vauhdikkaampi.

2006 kisat olivat itsellä ensimmäiset jota seurasin. Niistä jäi parhaiten mieleen loppuottelu Italia-Ranska.

2010 kisoista sitten jäi paljonkin hyviä muistoja, ja näiden kisojen jälkeen Uruguaysta tuli uusi suosikkijoukkueeni. Toki kannatan Saksaa edelleenkin, mutta Uruguaylle toivon ensisijaisesti menestystä. Paras muistoni on puolivälierä Uruguay-Ghana. Tuosta pelistä ei draamaa totisesti puuttunut! Huikein jalkapallomatsi mitä olen koskaan nähnyt! Toki vähän kävi sääliksi Ghanaa. Historiallinen välieräpaikka oli parin sentin päässä.

Uruguayn bandwagonissa siis mennään nämä kisat. Alkulohkon jos selvittävät, niin sitten vain taivas on rajana La Celestelle.

Ekat kisat, jotka muistan seuranneeni alusta loppuun, olivat vuoden 2002 karkelot Japanissa & Etelä-Koreassa. Tuolloinen 12vuotias RonSwanson kannusti äidin tuomissa England-pyjamoissa lähinnä Owenia ja Beckhamia. David Seaman ja Ronaldinho päättivät ne kisat :D en muista, kannatinko finaalissa kumpaakaan. Brasilia vei.

2006 ja 16-vuotiaana oli jo vähän enemmän tietämystä ja lajista, ja etenkin ns. hypettämisestä. Kaikki kaverit sanoivat ennen kisoja "Brasilia voittaa ihan satavarmasti", ja en vieläkään pidä Brasilian maajoukkueesta mm. tuon syyn takia. Tuona vuona muistelisin selailleeni wikipediaa ennen kisoja, ja tajunneeni Saksan olevan ns. kestomenestyjä. Jostain syystä heitä ei tuona vuonna povattu kovinkaan pitkälle, joten silloin pistin muutaman euron voittajavedon kiskalla Saksalle ja jäin jännittämään. Hyvät kisat, mutta Italia vei välierissä voiton. Saksa jäi noista kisoista kuitenkin suosikkijoukkueeksi arvokisoihin, Suomea odotellaan sinne vieläkin.

2010 :paras muistoni FIFA World Cupeista: nöyryyttävät kaksi peliä peräkkäin Englantia ja Argentiinaa vastaan. Maaliero 8-1 kahteen playoff-otteluun.

Kyllähän se on tuo -94 finaali, jota keskellä yötä serkkujen kanssa mökillä vahdattiin. Asetelma oli 2 vs. 2, minä ja vanhempi serkkuni oltiin brassien ja muut Italian puolella. Telkkarin edessä pompittiin kuin hullut pilkkukisan aikana. Elävästi muistan kyllä tuon koko matsin ja olen sen jälkeen päin myös muutamaan kertaan katsonut. Tuolloin myös aloittelin uhkapeliuraani, 50 markan veto oli mestarista äijän kanssa, mulla Brasilia, iskällä kaikki muut. Huonot oli oddsit, mutta usko oli kova ja se kannatti.

Yksi parhaista lapsuuden kavereistani on Makaryyni, joten monet teini-iän/varhaisaikuisuuden aikaiset Italian putoamiset ovat myös hyvin mielessä. Voi sitä itkun ja hammasten kiristyksen määrää.

Paras muisto: sain äidiltä lahjaksi turnauksen aikoihin MM98-tamagotchin.

Huonoin muisto: Tamagotchi meni parin päivän/viikon päästä vaatteiden mukana pesukoneeseen ja hajosi...

Keräilin tuolloin myös innokkasti niitä pelaajien Panini-tarrakuvia ja muistan saaneeni tarrakirjan aika hyvin täyteen. Broidi repi tarrakirjan rikki jonkun normi veljeskiistan yhteydessä...

En nyt tiedä parhaasta, mutta melkoisen mieleenpainuva oli 2002 kisoissa, kun asuin Englannissa. Työnantaja jakoi kaikille kirjeen missä kerrottiin myös työnantajan kannattavan Englantia, mutta minkäänlaisia äkillisiä sairastumisia ei tulla kisojen aikana sallimaan.

Lounasaikaanhan niitä silloin muutenkin pelattiin, niin siellä sitten lintsattiin eri tavoin, että pelit nähtiin. Argentiina-pelin sai ihan luvan kanssa mennä pubiin katsomaan toisen puoliajan, mutta tietenkin kaikki keitä kiinnosti menivät alusta asti. Työkaveri lähetettiin ottelun jälkeen kotiin lepäämään, kun itse menin pienessä sievässä takaisin töihin.

Noin muuten onhan se hienoa seurata koko kisat maassa, missä oma maa pelaa, vaikka ulkopuolinen onkin. Beckhamin pilkun aikana oli aika ahdasta ja pientä tönimistä ja joku pallokorva katsoi asiakseen raivota "you're not even English."

Mario Kempes ja Argentiina 1978 sen kotikisoissa on päällimmäisenä mielessä, kun kysytään MM-kisojen parhaita hetkiä. Loppuottelussa Argentiina kaatoi Hollannin 3-1 jatkoajalla. Kempes teki kaksi ja Bertoni muistaakseen yhden. Hollannin maalintekijä taisi olla Nanninga. Lisädraamana Hollannilla oli tolppalaukaus aivan varsinaisen peliajan lopulla.

Loppuottelusta videota Youtubessa: Mario Kempes - YouTube

Itsellä vahvimmin mielessä ovat Italia '90-kisat. Lähinnä siksi että kyseessä oli ensimmäinen World Cup, jota tuli todella tapitettua. Melkein 12-vuotiaan innolla tuli katsottua niin paljon matseja, kerättyä tarroja, kirjoitettua tuloksia ruutuvihkoon ja pelattua turnausta Amigalla.

Vaikka näin jälkikäteen on tajunnut miten puuduttavaa peliä turnaus oli, niin pikkukundina se tuntui jotenkin maagiselta.

Yksittäisistä peleistä kahden punakortin ja kyseenalaisen rankkarin sävyttämän finaalin ohella mieleen on etenkin jäänyt toisen kierroksen Kolumbia - Kamerun Millan maaleista ja Higuitan kikkailusta.

Tässä muuten melkoinen nostalgiatrippi: kooste kuudesta '90-turnauksen matsista, Pentti Salmen, Antero Karapalon ja H-P Hännisen selostamana.

1986 Meksiko ja Englanti-Argentiina puolivälierä. Ensin Hand of God ja sitten Goal of Century. Kaikki tämä tuli katseltua mökillä 14:sta tuuman mustavalkoisesta Luma-merkkisestä matkatelkkarista jonka antennia piti vääntää matsin aikana n. 50 kertaa.

Yksittäisistä peleistä meinasin unohtaa ehkä yhden 2000-luvun likaisimman pelin, joka silti oli minun mieleeni :D vuoden 2006 ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelu Portugali-Hollanti!

Battle of Nuremberg (association football) - Wikipedia, the free encyclopedia

Four Red Cards And 16 Yellow Cards in One Single Game - YouTube

Paras World Cup muisto? No ainakin kärkipäässä on -86 Meksikon kisojen finaali, jossa suosikkini Argentiina löi thrillerissä kovan Länsi-Saksan 3-2!

Tuossa ottelussa Jose Luis Brown ja Jorge Valdano veivät argot 2-0 johtoon, mutta L-Saksa tuli väkisin tasoihin Rummeniggen & Völlerin kulmapotkutilanteiden maaleilla. Toistaiseksi viimeisimmän maailmanmestaruuden Argentiinalle ratkaisi reilu 5 minuuttia ennen loppua Jorge Burruchaga, joka karkasi läpiajoon Maradonan millimetrintarkasta pystysyötöstä ja pisti Harald "Toni" Schumacherin längistä voittomaalin ineen!

165cm pituinen taskuraketti Diego Armando Maradona oli noiden kisojen kuningas ja suurin syy, miksi Argentiinaa aloin kannattamaan. Hänen sensaatiomaiset maalinsa puolivälierässä ovat juurtuneet lähtemättömästi mieleen. Kohua herättänyt käsimaali Peter Shiltonin yli ja toisessa maalissaan Diego tuli läpi lähes koko kentän, pisti kahville muutaman Englannin kenttäpelaajan ja lopuksi Shiltonin. Nuo muistot nyt MM-kisoista tuli mieleen.

2010 MM-kisojen avausmaali on pysyvästi tallentunut verkkokalvoille. Siphiwe Tshabalalan vasen jalka paukutti pallon aivan yläkulmaan, ja siitä hetkestä tajusi, kuinka hieno tapahtuma jalkapallon MM-kisat on; nimittäin se on se hienoin mitä on. Olin turnauksessa ihan viimeiseen asti Etelä-Afrikan bandwagonissa ja pudotuspeleihin pääseminenkin oli niin kovin lähellä. Mielestäni tuo Tshabalalan maali oli koko kisojen komein tuuletuksineen, ja antoi kisoille aivan täydellisen alun.

Näin Italian kannattajana paras muisto liittyy vuoteen 2006. Aloin kannattamaan Italiaa vuoden 2000 EM-Kisoissa, joista jäi kuitenkin katkera maku David Trezeguet’n jatkoaikamaalin myötä. Kaksi vuotta myöhemmin MM-Kisoista jäi melkein vielä katkerampi maku, kun tuomarit yrittivät kaiken keinoin vaikeuttaa Italian pelaamista muun muassa alkulohkossa Kroatiaa sekä Meksikoa vastaan. Kaikki kuitenkin lopulta huipentui kaikkien aikojen farssiin Etelä-Koreaa vastaan. Vuoden 2004 EM-Kisat eivät myöskään helpottaneet oloa Italian pudottua alkulohkossa Tanska-Ruotsi ottelun 2-2 tasapelin myötä. Italia oli muuten noiden kisojen ainoa joukkue, joka ei hävinnyt peliäkään.

Vuoden 2006 kisat sujuivat Italialta todella hyvin, ainoat tahrat olivat alkulohkon 1-1 tasapeli Yhdysvaltoja vastaan sekä Fabio Grosson kyseenalaisesti hankkima rankkari Australiaa vastaan neljännesvälierissä. Turnauksen välierissä vastaan asettui Saksa, ottelu eteni lähes jatkoajan loppuun numeroissa 0-0, kunnes Fabio Grosso laukoi Italian 1-0 johtoon ja pari minuuttia myöhemmin Alessandro Del Piero sinetöi Italian voiton.

Ironista kyllä vuoden 2000 tapaan finaalissa vastaan asettui Ranska. Tapahtumarikas ottelu eteni rangaistuspotkukilpailuun numeroissa 1-1. Kohtalun ivaa sekä hyvä korvaus vuoden 2000 traumoista oli se, että David Trezeguet laukoi pallon ylärimaan ollen ainoa epäonnistuja rangaistuspotkukilpailuissa. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kun Fabio Grosso ampui ratkaisevan rankkarin Fabien Barthezin taakse.

Ranskan kisat -98 olivat itselleni ensimmäiset MM-kisat, joita seurasin. Siksipä ne ovat itselleni edelleen ne ikimuistoisimmat. Kentällä oli mahtavia pelaajia, kuten Ronaldo, Bergkamp, Vieri, Bergkamp, Suker, Klinsmann jne. jne., jotka iskivät nuoreen skloddiin kuin tuhat volttia. Zidanesta en ollut ennen kisoja kuullutkaan, mutta kertarysäyksellä hän nousi samaan kastiin yllämainittujen herrojen kanssa.

Nousukasmainen Kroatia, viihdyttävä Hollanti, Brasilian kuuluisa Samba-futis, Saksan konemaisuus ennen Kroatian antamaa selkäsaunaa puolivälierässä. Nämä ovat jääneet mieleen parhaiten Ranskan kisoista. Yksittäisistä peleistä jäi mieleen viihdyttävä Espanja-Bulgaria alkusarja-matsi, dramaattinen Englanti - Argentiina sekä Hollanti - Argentiina kvartsipeli, jossa Bergkamp upotti Argot unelmamaalillaan.

Kaikenkaikkiaan mahtavat kisat, joista YLE onneksi väsäsi myöhemmin n. tunnin koosteen, jota veivattiin VHS:lla useita kertoja. Nyttemmin kooste on onneksi siirtynyt internetiin ja löytyy kovalevyltä. Pitääkin fiilistellä taas kerran näiden kisojen aattona. :)

Sledge Hammer! kirjoitti:

1986 Meksiko ja Englanti-Argentiina puolivälierä. Ensin Hand of God ja sitten Goal of Century.

Laajenna klikkaamalla

Sama vika täällä. Meksikon kisat kokonaisuudessan taitaa olla mieleenpainuvimmat kekkerit tällä saralla tähän asti.

Maradona Goal of the Century

Atthe kirjoitti:

2010 MM-kisojen avausmaali on pysyvästi tallentunut verkkokalvoille. Siphiwe Tshabalalan vasen jalka paukutti pallon aivan yläkulmaan, ja siitä hetkestä tajusi, kuinka hieno tapahtuma jalkapallon MM-kisat on; nimittäin se on se hienoin mitä on. Olin turnauksessa ihan viimeiseen asti Etelä-Afrikan bandwagonissa ja pudotuspeleihin pääseminenkin oli niin kovin lähellä. Mielestäni tuo Tshabalalan maali oli koko kisojen komein tuuletuksineen, ja antoi kisoille aivan täydellisen alun.

Laajenna klikkaamalla

Myös 2006 MM-kisat saivat muistaakseni alkunsa aika hienolla maalilla kun Philipp Lahm tykitti pallon ihan ylänurkkaan. Ihan satavarma en ole oliko tuo avausmaali, mutta avausottelussa ainakin.

Superyllätyssektori: 2006 Saksa!!! Kisat tuli katsottua intissä joten miltei jokaisella vähänkin nimekkäämmällä maalla oli kannattajansa. Italialla oli miltei joka pelipaikalle maailman kärkinimi joten eihän se menestys mikään yllätys ollut: Maalissa Buffon, topparina Cannavaro, keskikentällä Gattuso poliisina ja maestroina Pirlo sekä Totti, kärkeen sinä vuonna kultaisen kengän voittanut Toni sekä maailmanhistorian kovin eli Del Piero, jos tuli tiukkapaikka niin olihan siellä vielä Inzaghi.

2002 kisojen jälkeen teini-Tifosi katkeroitui kaikkiin maailman tuomareihin niin pahasti että meni neljä vuotta etten juhlinut sen enempää Lukon, Juventuksen kuin Italiankaan tekemiä maaleja kun aina vaan odotin että ne hylätään paitsioina vaikkei paitsiota ollut mailla eikä halmeilla. Se katkeruus loppui melkein kuin seinään kun Del Piero iski 2-0 Westfallenin katsomon hiljaiseksi. Voin kertoa että silloin hyppäsin ilmaan penkiltäni ja huudossani kuului se neljän vuoden hiljaisuus ja kaikki ne juhlimattomat maalit.

Semifinaalin Saksaa vastaan tulen muistamaan ikuisesti kun se oli hyökkäävälle jalkapallolle paras mainos sitten 1970 Italia vs Länsi-Saksa pelin(sitä peliä en ole nähnyt mutta kuullut ja lukenut olen paljon hyvää) kun taas finaali Ranskaa vastaan olikin paljon varovaisempaa pallottelua. Toki sielläkin tapahtui elämää suurempia tapauksia mutta kun ei ole hyvää sanottavaa niin jätetään sanomatta. Pilkut oli nättejä:)

Jotain ajatuksia 90-02 kisoista. 06 ja 10 ovat ihan pimennossa.

90: Olin silloin 6-vuotias, joten aika jännä miten hyvin muistan kyseiset kisat. Ehkä fudiksella oli sitten niin suuri vaikutus sen ikäiseen lapseen. Milla ja Schillaci. Brassien paskuus, Gullitin sylkäisy, Gary Lineker. Omasta mielestäni ihan huikeat kisat, mutta aika paljonhan tätä vuotta on kritisoitu jälkeenpäin.

94: Näistä taas ei muista oikein muuta kuin keräilykorttisarjan, johon laitettiin hävyttömiä summia rahaa. Pelit tulivat yöllä ja eihän niitä jaksanut samalla tavalla seurata. Stoichkov, Ruotsin vaparikuvio, Brassien ylivoima, Ronaldo vaihtopenkillä, Romario teki mitä tahtoi, se venäläiskärki joka teki yhdessä pelissä kaikki maalinsa ja Baggion takatukka.

98: The Kisat henkkoht. Ronaldo-hype oli käsittämätön tuohon aikaan ja muistan kuinka helvetin siistit nappikset hänellä oli. Tuli sitten jonkinsortin kopiot ostettua sen vuoden Hesa Cupista. Huikeita matseja kaikin puolin. Englanti-Argentina Owenin upea maali ja Becksin ulosajo. De Boerin 90metrin keskitys Bergkampille Hollanti-Argentina ottelussa on edelleen elävästi mielessä. Samoin Batigolin käsittämättömän kova tolppalaukaus samassa pelissä. Välieräottelu Brasilia-Hollanti oli silkkaa taikaa. Di Biagion epäonnistunut pilkku välierässä Ranskaa vastaan. Finaali oli sitten antikliimaksi, koska Brasseille toivottiin voittoa.

02: Brasilia, Brasilia ja Brasilia. Oli päivänselvää, että sitä jengiä ei pysäytä mikään tai kukaan. Rivaldo, Ronaldinho ja Ronaldo. Aijaijaijai. Dinhon nöyryyttävä vapari Englantia vastaan ja Ronaldon kaksi uskomatonta viimeistelyä Olli Kahnin taakse finaalissa. Huikeaa dominointia.

Vuoden 1990 kisat Italiassa jäivät mieleen omanlaisestaan fiiliksestä kotikatsomossa.

Oltiin just muutettu ulkomaille, ja siellä me isoveljen kanssa istuttiin kesä uudessa kämpässämme muuten vielä tyhjyyttään ammottavassa isossa olohuoneessa mattorullien päällä ja tuijotettiin joka sekunti kisoista. Päivät sitten fillaroitiin uusissa kotimaisemissamme Köpiksen Hellerupissa tutkimassa paikkoja ja potkittiin futista paikallisilla nurmikentillä kisoja fiilistellen. Unohtumaton fiilis jotenkin noista muistoista.

Kyllähän siitä eteenpäinkin kaikissa kisoissa omat unohtumattomat kesäfiiliksensä on ollut ja futisjuhlan tuntua on riittänyt, mutta tuossa 1990 rupeamassa oli ehkä sitä puhtainta lapsuuden intoa mukana. Toisaalta yhtä hienoa oli valvoa illat ja yöt 1994 kisojen parissa tai lukiolaisena kesälomalla katsella illat pitkät 1998 kisoja, eli todella hienoa aikaa kisat ovat olleet niin junnumpana kuin aikuisenakin.

Ei kuulu tähän ketjuun, mutta kyllähän siellä Tanskassa asuttu ja mukana eletty EM-huuma kisavoittoineen vuonna 1992 on arvokisamuisto vailla vertaa, mutta ei mennä siihen MM-ketjussa.

Tanskan tosiaan ollessa se toinen kotimaa ja sinänsä se ainoakin kotimaa useamman vuoden ajan, sikäläisestä futiksesta tuli melkoinen sydämen asia. Ikimuistoinen kisahetki oli Brian Laudrupin tasoitusmaali Brasilian verkkoon puolivälierässä vuoden 1998 kisoissa. Roberto Carlos yritti saksarilla purkaa keskityspalloa jostain kahden metrin korkeudelta, hutaisi kilometrin ohi pudoten selälleen kitumaan ja nuorempi Laudrup tykitti unelmamaalin tasoittaen tilanteeksi 2-2. Jumalauta että silloin tuli huudettua ja jännitettyä mahdollisen välieräpaikan puolesta, mutta Rivaldo rottana teki voittomaalin ja Tanska lähti kotiin.

Neljännesvälierissä ennen tuota Brasilia-matsia Ebbe Sand vaihtomiehenä sinetöi parilla maalillaan upean voiton Nigeriasta lukemin 1-4, kyllä tuonkin matsin muistaa kuin eilisen.

Siinä mielessä 1998 oli omalta osaltani fiilikseltään kisojen aatelia, mutta kyten sanottu onhan kisoissa aina ne omat juttunsa ja joka kisat kohta 25 vuoden ajalta ovat kyllä harvinaisen kirkkaassa muistissa.

Schadowan kirjoitti:

Gullitin sylkäisy

Laajenna klikkaamalla

Muuten on näköjään painunut paljon 6-vuotiaan mieleen, mutta tässä kohtaa on joku vääristymä: sylkäisijä oli Rijkaard.

Nimim. 13-vuotias tuolloin :D



Sent from my iPhone using Tapatalk

Muistoja on tietysti monia, jotka alkavat paaasiassa vuodesta 1978 ja tuosta yllakin mainitusta loppuottelusta, jossa Kempes teki kaksi.

80-lukua ja Maradonaa, jolle en lammennyt yhtaan. Viela vahemman Italialle ja Rossille. Pikkupojasta lahtien olen fanittanut vain Saksaa ja Brasiliaa. Sympatiat entiselle asuinmaalleni Hollannille toki.

90-luvulla kavin Ranskassa katsomassa pari ottelua, joista ei jaanyt pelillisesti mitaan mieleen, mutta oli todellista hurmosta istua espanjalaisten keskella ja tuntea mita fanitus todella on.

Viime kisoista jai mieleen syntimapaivaaamiainen yhdessa pubissa keskella ei mitaan taalla Jenkeissa ja ESPN:lta Englanti-USA samaan aikaan.

Se paras muisto on kuitenkin vuodelta 1990 ja juuri ennen kisoja, kun Saksa kavi Suomessa harjoitusmaaottelua pelaamassa. Siina tuli heiluttua pelaajien kanssa, katsottua videoita Littbarskien ym kanssa ja lopuksi omaan Saksan maajoukkuepaitaani kaikkien nimmarit, kera koutsi Beckenbauerin. Se oli aika huikeeta se. Semminkin kun muutaman viikon kuluttua siina paidassa paistoi maailmanmestarien nimet.

Mats Bedö kirjoitti:

Se paras muisto on kuitenkin vuodelta 1990 ja juuri ennen kisoja, kun Saksa kavi Suomessa harjoitusmaaottelua pelaamassa. Siina tuli heiluttua pelaajien kanssa, katsottua videoita Littbarskien ym kanssa ja lopuksi omaan Saksan maajoukkuepaitaani kaikkien nimmarit, kera koutsi Beckenbauerin. Se oli aika huikeeta se. Semminkin kun muutaman viikon kuluttua siina paidassa paistoi maailmanmestarien nimet.

Laajenna klikkaamalla

Mitä joukkuetta vastaan Länsi-Saksa pelasi Suomessa? Muistaakseni Suomi pelasi ennen vuoden 1990 MM-kisoja harjoitusmaaottelut Ruotsia, Irlantia ja USA:ta vastaan. Muistan Länsi-Saksan pelanneen vain syksyn 1988 MM-karsintaottelun Suomea vastaan.