Chicago Blackhawks (1.) - Los Angeles Kings (5.), lännen finaalit 2013

Lännen herruudesta mittelevät puolustava Stanley Cup -mestari Los Angeles Kings ja Presidents' Trophyn kuluvan kauden runkosarjassa voittanut Chicago Blackhawks.

Kingsillä on takanaan kaksi kovaa sarjaa. Kings aloitti pudotuspelit kahdella tappiolla Bluesin vieraana, mutta voitti sen jälkeen neljä peliä putkeen. Viidennen pelin ryöstö jatkoajalla oli ratkaisevaa, kun Kings katkaisi sarjan kotonaan kuudennessa pelissä. Kotietu oli valttia myös toisen kierroksen sarjassa Sharksia vastaan, kun Kings jatkoi voittoputkeaan kuuteen peliin voittamalla kaksi ensimmäistä ottelua kotikaukalossaan. Kings sai Sharks-sarjaan kotiedun ensimmäistä kertaa sitten kevään 1992 ja välissä Kings joutui aloittamaan 16 pudotuspelisarjaa vieraskentällä mukaan lukien kaikki mestaruuskevään neljä sarjaa. Sharks-sarja venyi seitsemänteen otteluun, kun Sharks voitti kaikki kolme kotiotteluaan numeroin 2-1. Kings jätti Sharksin avauspelin tavoin nollille viidennessä pelissä ja voitti seitsemännen pelin numeroin 2-1.

Blackhawks pääsi ensimmäisellä kierroksella hieman Kingsiä helpommalla. Syöksykierteensä runkosarjan lopussa oikaissut Minnesota Wild otti jatkoaikavoiton kotikaukalossaan pelaamassaan kolmannessa ottelussa, mutta muuten maalivahtien loukkaantumisten kanssa paininut joukkue ei pystynyt vastaamaan Chicagon kokoonpanon leveyteen. Toisen kierroksen sarjassa Detroit Red Wingsille povattiin monin paikoin vain kiusaajan roolia, mutta Chicagolle kääntyneen avausottelun jälkeen autokaupungin ylpeä isoveli ryösti kotiedun ja voitti kolme ottelua putkeen. Blackhawks ei ollut koko seurahistoriansa aikana pystynyt nousemaan 1–3-voitoista ottelusarjan voittoon, mutta tällä kaudella tilastoja murskannut joukkue venyi tiukassa paikassa ensiksi tasoihin otteluvoitoissa ja lunasti lopulta lipun konferenssifinaaleihin seitsemännen pelin jatkoajalla kotikaukalossaan.

Kohtaamiset runkosarjassa

Blackhawks ja Kings kohtasivat runkosarjassa kolmesti. Avauskierroksella Blackhawks löi heti alussa luun kurkkuun mestaruusviirin nostamiseen keskittyneelle kotijoukkueelle ja johti toisen erän alussa peliä jo 4-0. Sama resepti toimi myös Chicagossa, kun Blackhawks teki toisen erän alussa jo 3–0-maalin. Kings kiri kolmannessa erässä maalin päähän, mutta jäi ilman palkintoa. Kolmannessa kohtaamisessa molemmat joukkueet johtivat pelin aikana pariin otteeseen, mutta tällä kertaa Kingsin vahva kolmaserä riitti pisteiden ryöstämiseen, vaikka kotijoukkue oli mennnyt päätöserän alussa vielä johtoonkin.

19.1.2013 CHI @ LAK 5-2
17.2.2013 LAK @ CHI 2-3
25.3.2013 LAK @ CHI 5-4

CHI vs LAK
11-12 1-2-1 3 pts 4-10
10-11 4-0-0 8 pts 12-7

Pudotuspelihistoria

Joukkueet ovat kohdanneet vain kerran pudotuspeleissä, vaikka ovat pelanneet vuodesta 1981 asti samassa konferenssissa. Iso syy on 80-luvun divisioonapudotuspeleissä, joissa Kings ei selvinnyt kertaakaan omaa divisioonaa pidemmälle voidakseen kohdata Blackhawksin, joka selvisi konferenssifinaaleihin viidesti. Smythe-divisioonassa pelasi sekä Oilers että Flames, joita vastaan Kingsin tie nousi pystyyn poikkeuksetta. Vuosina 1994-2010 joukkueet selvisivät vain kerran samaan aikaan pudotuspeleihin. Tuo ainoa yhteinen sarja on keväältä 1974, jolloin 16 joukkueen NHL:ssä läntisen divisioonan 2. Chicago ja 3. Los Angeles kohtasivat kolmikierroksisen pudotuspelien avauskierroksella. Joukkueiden välillä oli runkosarjassa 27 pistettä ja tuo ero näkyi pudotuspeleissäkin, kun Blackhawks voitti sarjan viidessä ottelussa.

1974 Conference Semi-Finals (1. kierros, kolmen kierroksen pudotuspeleissä) 1-4

1974/04/10 LAK @ CHI 1-3
1974/04/11 LAK @ CHI 1-4
1974/04/13 CHI @ LAK 1-0
1974/04/14 CHI @ LAK 1-5
1974/04/16 LAK @ CHI 0-1

Molemmilla joukkueilla on leveä hyökkäyskalusto, jossa ratkaisuvoimaa löytyy kärkiketjujenkin ulkopuolelta. Kings ratkaisi erityisesti kärkiketjuiltaan tehoja saanutta Sharksia vastaan ottelut pitkälti alempien ketjujen ja puolustajien maalien avulla. Chicagon runkosarjassa toiminut leveys oli liikaa Wildille, mutta Red Wings -sarjassa alemmat ketjut hävisivät yllättäen oman pelinsä nuoria Detroit-lupauksia vastaan etenkin sarjan alussa. Molempien joukkueiden hyökkääjät karvaavat voimakkaasti vastustajan puolustajia, mutta Kings tekee sen taklaamalla lähes kaksi kertaa enemmän kuin Blackhawks, joka käyttää energiaa enemmän kiekonriistoihin. Fyysisellä pelillä ja harmaalle alueelle menevillä koiruuksilla sekä Wild että varsinkin Red Wings saivat Blackhawksin peliä raiteiltaan ja se on aiempien kierrosten vastustajia fyysisemmälle Kingsille olennainen ase Chicagoa vastaan. Tärkeällä keskushyökkääjäosastolla Kings on vahvempi erityisesti, jos Raffi Torresin sairastuvalle taklaama Jarret Stoll on toipinut aivotärähdysoireistaan. Aloitusympyrässä on molemmilla reilusti parannettavaa kahden sarjan jälkeen. Blackhawksin hyökkääjäkalusto on kokonaisuudessaan Kingsiäkin nopeampi, joten Los Angelesin kannalta on tärkeää tukkia keskialue tiiviisti ja siten estää Chicagon pääsy vauhdilla hyökkäysalueelle.

Molemmat joukkueet saavat kasaan kolme hyvää puolustajaparia, joista löytyy sekä kiekollisesti taitava pakki että fyysisempi oman pään luutija. Molempien joukkueiden puolustajat tukevat hyökkäystä tarvittaessa ja Kingsin kohdalla se on jopa ollut elintärkeää hyökkääjien ruudin ollessa välillä hyvinkin märkää. Blackhawks on pelannut kaikki pudotuspelit samalla kuusikolla, jonka sisällä minuutit jakaantuvat hieman tasaisemmin kuin Kingsillä.

Maalivahtiosastolla on tällä hetkellä selkein ero joukkueiden välillä. Crawfordin hyvä kausi ja kevät tahtovat unohtua helposti, kun Conn Smythe -tasolla jälleen torjuva Quick voittaa pelejä Kingsille lähes yksinään. Todennäköisesti Quick aiheuttaa viime kevään Phoenix-sarjan tapaisia turhauttavia tunnelmia Chicagolle, mutta hänkään ei ole ohittamaton. Nyt jos koskaan Chicagon pitää saada ruuhkaa vastustajan maalille. Crawfordin ei tarvitse välttämättä olla yhtä huikea kuin Quick on. Chicagon mahdollisuus on siinä, että Crawford pitää hyvän tasonsa, jolla joukkueelle annetaan mahdollisuus voittoon, vaikka hän ei pelejä yksi voittaisikaan. Muun joukkueen (isoksi) tehtäväksi jää hoitaa loput.

Kahden sarjan jälkeen lähes virheetön alivoimapeli (40/41) antaa paljon anteeksi Chicagon epätasaisesti onnistuvalle ylivoimapelille, joka toimii jokseenkin kotikaukalossa (5/21), mutta on vieraskaukalossa surkeaa (1/16). Kings on käyttänyt ylivoimamahdollisuutensa sekä kotona (4/20) että vieraissa (3/15) tasaisella 20,0%:n tehokkuudella. Sen sijaan kotona (18/19) loistanut alivoimapeli on rakoillut vieraskaukalossa (19/24). Erikoistilannemaalien erotus on Chicagolla +6 (7-1) ja Los Angelesilla +1 (7-6). Mielenkiintoista nähdä, tiputtaako Kings Blackhawksin alivoimaprosenttia vai muuttuuko kalifornialaisten ylivoimapeli hampaattomaksi intiaanilauman blokatessaan hyvällä liikkeellä laukaisupaikat?

On mielenkiintoista nähdä kumpaan suuntaan sarja lopulta kääntyy. Kingsille Blackhawks-sarja on jo toinen tänä keväänä, jossa se joutuu ilman kotietua lentämään keskilänteen. Toisen kierroksen jälkeen Kings sai yhden päivän enemmän lepoa viikonlopun back-to-back otteluihin Chicagossa. Toisaalta Blues-sarja oli yhden ottelun Wild-sarjaa pitempi ja varmasti kuluttavampi fyysisesti. Viime vuonna mestaruuteen marssiessa Kings tarvitsi kahden ensimmäisen kierroksen voittamiseen vain yhdeksän peliä. Nyt joukkue on tahkonnut yhtä peliä vaille täydet sarjat eli 13 peliä. Joko kuluttava pelityyli alkaa vaatia veronsa jo konferenssifinaaleissa vai jatkaako joukkue yli-inhimillisellä tasolla finaaleihin asti? Sarjan voittaakseen Blackhawksin pitää ehdottomasti pitää kotiedusta kiinni voittamalla ainakin ensimmäiset kaksi back-to-back ottelua Chicagossa. Kingsiä vastaan ensimmäinen maali on myös erittäin tärkeä.

Seitsemän pelin sarja on todennäköistä, mikäli Chicago pystyy pitämään kotiedustaan kiinni loppuun asti. Muussa tapauksessa sarja kääntynee Los Angelesille 5-6 pelissä.

Lännen konferenssifinaalien otteluohjelma

Game 1 LAK @ CHI 1.6. 05:00 PM ET (la 1.6. klo 24.00)
Game 2 LAK @ CHI 2.6. 08:00 PM ET (ma 3.6. klo 03.00)
Game 3 CHI @ LAK 4.6. 09:00 PM ET (ke 5.6. klo 04.00)
Game 4 CHI @ LAK 6.6. 09:00 PM ET (pe 7.6. klo 04.00)
Game 5 LAK @ CHI 8.6. 08:00 PM ET (su 9.6. klo 03.00) tarvittaessa
Game 6 CHI @ LAK 10.6. 09:00 PM ET (ti 11.6. klo 04.00) tarvittaessa
Game 7 LAK @ CHI 12.6. TBD (ke/to ei tiedossa vielä) tarvittaessa

Joukkueiden tämän kauden mediaoppaat runkosarjaan ja pudotuspeleihin

Kings Playoff Media Guide 2012-13 (PDF 24,2 MB)
Kings Playoff Media Guide 2012-13 (PDF 5,1 MB)
Blackhawks Media Guide 2012-13 (PDF 57,5 MB)
Blackhawks Playoff Media Guide 2012-13 (PDF 26,5 MB)
NHL Guide & Record Book 2012-13 (PDF 9 MB)

Viime kevään 2012 Total Stanley Cup -kirjanen (PDF 8,9 MB), josta löytyy NHL:n pudotuspelitilastoja.

Tilastot vielä omaan viestiinsä, kun avausviestistä tuli yli 2000 merkkiä liian pitkä.

Eipä paljoa paremmin voi ketjua avata, ja muutenkin tekstisi ovat loistavia. Ripaus aina niitä värilaseja, jotka tietysti kuuluvat keskustelupalstoille, mutta pakko kyllä kehua myös tuota puolueellisuutta sekä monipuolisuutta. Aivan huikeaa, kiitos lunde!

Täytyy lauantaina lakkiaisjuhlista lähteä suoraan kotiin, sillä suomalaisten kannalta on isketty huonoon paikkaan ensimmäinen kohtaaminen United Centerissä. Mutta ei se minua onneksi haittaa, omat lakkiaisjuhlat on vietetty vuosi sitten. Onnitellaan tässä nyt vielä offtopicina uusia ylioppilaita, mutta siirrytään sitten ensimmäiseen otteluun ja sen analysointiin, sekä sarjan käännekohtiin.

Itse en ole Kingseiltä nähnyt ainuttakaan ottelua koko kautena, joka tekeekin tästä erittäin vaikeaa omalta osaltani. Pääasiassa kaikki tietoni perustuu Jatkoajan ketjujen lukemiseen, olen seuraillut aktiivisesti myös muiden sarjojen ketjuja. Niistä päällimmäisenä on jäänyt mieleen Quickin suvereenit otteet, joka tulee varmasti aiheuttamaan itsellänikin tunnekuohuja kesken ottelusarjan, moneen otteeseen. Laitan kuitenkin kaksi ranskalaista viivaa, jotka nousevat mielestäni sarjan ratkaisuiksi suntaan tai toiseen:

- maalivahtipeli, Crawford vastaan Quick, ennakkoon ajateltuna menee Jonathanille, mutta Corey on mielestäni ollut erittäin hyvä, vaikka esimerkiksi Joakim Anderssonin laukaus meni täysin hänen piikkiinsä game 6:ssa toisella kierroksella
- kotietu ja peluutus, tällä tulee olemaan erittäin suuri, ellei suurin merkitys. Toews pimennettiin lähes täysin koko Detroit-sarjassa ja hän myös osoitti pieniä kuumentumisen merkkejä ottelusarjan aikana. Onneksi loppua kohden paranti otteitaan, mutta Kingsin fyysisyys on aivan luokassa kuin Detroitin. Otteen herpaantumiseen ei ole varaa. Erittäin mielenkiintoista nähdä, että ketkä pelaavat ketä vastaan (tähän haluaisin Kingsin pelejä enemmän seuranneilta mielipiteitä)

Viihdyttävä konferenssi-finale edessä. Blackhawks nousi golf-kauden partaalta neljän parhaan joukkoon uskomalla omaan juttuunsa ja Kings pelasi myös raskaat sarjat Bluesia ja Sharksia vastaan. Chicagossa kuluvan kauden aikana on lyöty recordeja ja pelattu hyvää oman systeemin kiekkoa, jota kuitenkin on sen verran poffeihin muutettu, että nyt myös taklataan, eikä olla oltu mitenkään ottavana osapuolena. Tosin mittareina Wild ja Wings eivät varmasti kerro sitä totuutta mikä saattaa näyttäytyä jo alkavassa sarjassa. Kingsiä vastaan fyysisyyttä tullaan nopeuden lisäksi tarvitsemaan ja jos ensimmäistä ei löydy, täytyy jälkimmäistä olla sitäkin enemmän. Molemmat jengit on näyttänyt luonteensa ja kumpikaan ei tykkää häviämisestä. Löytyy syvyyttä, johtajuutta, taitoa, sinnikkyyttä ja menee kumpi tahansa SC-finaaliin, on varmasti paikkansa ansainnut. Neljä viimeisintä mestaria, voittamisen kulttuuria, hyvin hallittuja organisaatioita, väkeviä pelisysteemejä. Ei tästä hirveästi voi lätkässä paremmaksi laittaa imho. Blackhawksien menestymisen kannalta tiettyjen yksilöiden panosten kohottamista kaivataan, sekä tietysti tuo Power Play mikä on kyllä sellaista kuraa, vaikka pari kaappia on tehtykin. Bolland, Dave Bolland. Hieno taklaus game sevenin päättäneen tilanteen alkuun, josta Seabrook kiitti ja kumarsi. Tätä Davea lisää, tuon hämmentämisen lisäksi. Tärkeitä maaleja jos mies alkaa mättämään, herää koko Hawks-koneisto tuollaisesta pienestä horroksesta mitä on hieman hankala jopa selittää. Jos perseillään samalla tavoin kuin Wings-sarjassa, Kings vie meitä kuin litran mittaa. Mielenkiintoista nähdä millaisella forecheckillä Kings tulee game 1:seen. Saadaanko Hawksien avauspeliä häirittyä samalla intensiteetillä mihin Wings pystyi ajoittain huikeasti. Jos Kings ei siihen pysty/ halua lähteä saattaisi se ruokkia tuota Chicagon pelinkääntämistä. Uskon että karvaus tulee olemaan molemmilla korkealla ja silti tullaan varmasti näkemään hyvää päästä päähän kiekkoa. Terveystilanne ilmeisestikin myös Kings-leirissä hyvä (Stoll?) ja jengien pysyminen terveenä näyttelee tietysti isoa roolia tässäkin sarjassa. Toivottavasti injureita ei isompia nähdä. Muuten peräänkuulutan isoa intensiteettiä ja maalinedustakärhämiä et cetera, vaikka hieman outo pudotuspelipari ollaankin.

Mietteitä siitä jatkaako Crawford/ Quick pari kaikissa sarjan otteluissa, vai lepuutetaanko jossain vaiheessa (alussa?). Idän puolella molemmille kassareille viikon breikki tekee varmasti eedvarttia, kun meillä lepoa on "vain" muutama päivä.

Ben Marco kirjoitti:

Mietteitä siitä jatkaako Crawford/ Quick pari kaikissa sarjan otteluissa, vai lepuutetaanko jossain vaiheessa (alussa?). Idän puolella molemmille kassareille viikon breikki tekee varmasti eedvarttia, kun meillä lepoa on "vain" muutama päivä.

Laajenna klikkaamalla

Stollista ei ainakaan mitään varmuutta ole vielä saatu,suuntaan tai toiseen. Reeneissä oli käynyt jäällä muiden kanssa ja ilman mitään "no contact" paitaa,mutta koko reenikin oli no contact ainoastaan.
Maalivahteja tuskin lepuutetaan,tai ei Quickiä ainakaan. Mies on täysin liekeissä viime vuoden tapaan.

Lico kirjoitti:

Eipä paljoa paremmin voi ketjua avata, ja muutenkin tekstisi ovat loistavia. Ripaus aina niitä värilaseja, jotka tietysti kuuluvat keskustelupalstoille, mutta pakko kyllä kehua myös tuota puolueellisuutta sekä monipuolisuutta. Aivan huikeaa, kiitos lunde!

Laajenna klikkaamalla

Kiitos paljon. Värilaseja lienee mahdotonta ottaa kokonaan päästä, kun suosikkijoukkue on toinen osapuoli. Yritys on silti kova pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen kirjoittamiseen kiekkotietämyksen asettamissa rajoissa.

Ben Marco kirjoitti:

Mietteitä siitä jatkaako Crawford/ Quick pari kaikissa sarjan otteluissa, vai lepuutetaanko jossain vaiheessa (alussa?). Idän puolella molemmille kassareille viikon breikki tekee varmasti eedvarttia, kun meillä lepoa on "vain" muutama päivä.

Laajenna klikkaamalla

Bourque#77 kirjoitti:

Maalivahteja tuskin lepuutetaan,tai ei Quickiä ainakaan. Mies on täysin liekeissä viime vuoden tapaan.

Laajenna klikkaamalla

Eiköhän nuo ykkösmaalivahdit jatka edelleen ja muita vaihtoehtoja mietitään ainoastaan, mikäli tapahtuu loukkaantumisia tai peliesitysten tason dramaattinen lasku. Varsinkaan Quickin kohdalla jälkimmäinen ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Molemmilla joukkueilla on kyllä ihan pätevät kakkosmaalivahdit Bernierissä ja Emeryssä, mutta kumpikaan ei ole pelannut otteluakaan pudotuspeleissä. Emeryllä oli myös runkosarjan lopulla loukkaantuminen, joka piti hänet katsomossa ensimmäisen kierroksen Minnesota-sarjan.

Lico kirjoitti:

Itse en ole Kingseiltä nähnyt ainuttakaan ottelua koko kautena, joka tekeekin tästä erittäin vaikeaa omalta osaltani. Pääasiassa kaikki tietoni perustuu Jatkoajan ketjujen lukemiseen, olen seuraillut aktiivisesti myös muiden sarjojen ketjuja.

Laajenna klikkaamalla

Jos ehdit vielä ennen huomista katsomaan jonkun pelin, niin Leandersson92:n YouTube-tililtä löytyy joitain Kingsien ja Blackhawksien pelejä tältä kaudelta

Kohtaamiset runkosarjassa (kaksi kolmesta)
NHL.2013.01.19 CHI - LA - YouTube (avausottelu mestaruusviirin nostoineen)
NHL.2013.03.25 LAK-CHI - YouTube

Pudotuspelejä
NHL 2013.05.28 SJS-LAK WCSF G7 - YouTube
NHL 2013.05.26.WCSF.G6.Kings@Sharks - YouTube

NHL 2013 05.27 CHI-DET WCSF G6 - YouTube
NHL 2013.05.25 DET-CHI WCSF G5 - YouTube

Runkosarjapelejä
NHL.2013.03.21 DAL-LAK - YouTube

NHL.2013.03.26.Flames@Blackhawks - YouTube
NHL.2013.03.29.Ducks@Blackhawks - YouTube
NHL.2013.03.31.Blackhawks@RedWings - YouTube

Runkosarja-tilastoilla voinee pyyhkiä takapuolta tässä vaiheessa kevättä, mutta tässä silti kuriositeettina kauden kolmen runkosarjakohtaamisen pistepörssit:

Aika pahasti tökkäsi silmään tuo Mike Richardsin -7. Siinä ensimmäinen parannuskohta ainakin Kingsin puolella.

Kova sarja todellakin odotettavissa. Kahden erilaisen koulukunnan kohtaaminen luvassa. Hawks luottaa omaan kiekkokontrolliinsa, kärkipelaajien taitoon ja pelinopeuteen. Kingsillä on myös oma selkeä systeeminsä. Ennakkosuosikkia tästä sarjasta on turha hakea, koska molemmilla on mahdollisuudet voittaa. Kings on ollut pudostuspeleissä sellainen voimatalo, että mielenkiinnolla odottelen, miten Hawks lähtee vastaamaan.

Quick on paras maalivahti niistä, jotka vielä ovat mukana. Crawfordia on vähätelty eri medioissa, mutta parhaimpana päivänä kiekko tarttuu yhtä hyvin kuin Quickillakin. Helppoja maaleja ei saa nyt kuitenkaan antaa, koska oletettavasti Quick pitää pelit vähämaalisina. Oma veikkaus on, että Crow tulee näyttämään epäilijöilleen närhen munat ja sarja ratkaistaan muille osa-alueilla.

Chicagolla on enemmän käsiä ja jalkoja, joten avauspelin on onnistuttava paremmin kuin Detroitia vastaan ja pelinopeus on pidettävä korkealla, koska Kings varmasti voittaa painit kummassakin päässä. Kiekkoja on saatava Losin pakkien selustaan nopeasti ja sieltä yhtä vikkelästi maalin eteen. Erikoistilanteissa alivoiman pitää jatkua yhtä rautaisena kuin tähänkin asti ja nyt jos koskaan se helvetin YV on saatava kuntoon.

Kingsillä on riveissään yksilöitä, jotka ovat eri pelaajia pleijareissa kuin runkosarjassa. Tätä pitää nyt löytyä Chicagoltakin, koska liian monella kärkipelaajalla on vielä käsijarru tai diesel päällä. Ties sitten alkaako tahti jo väsyttää vai onko loukkaantumisia, mutta taisteluilme pitää saada heti ekasta pelistä alkaen päälle. Pitää toivoa, että Detroit-sarja herätti joukot, ettei tästä tule Losin paraatimarssia. Runkosarjassa Chicago vei keskinäisiä, mutta nämä tosiaan ovat eri pelejä ja Kings on eri eläin post-seasonilla.

lunde kirjoitti:

Jos ehdit vielä ennen huomista katsomaan jonkun pelin, niin Leandersson92:n YouTube-tililtä löytyy joitain Kingsien ja Blackhawksien pelejä tältä kaudelta

Laajenna klikkaamalla

Kiitos paljon näistä! Ehtii tässä tänään katsella ja päästä mukavasti fiilikseen sitten huomista varten.

lunde kirjoitti:

Koodi:

[B]TILASTOJA 2012-2013		CHI PO  LAK PO	CHI RS  LAK RS[/B]

Taklauskeskiarvo		 24,9	41,2 	 17,5	 30,1

Laajenna klikkaamalla

Tämä. Chicagon puolelta odotan mielenkiinnolla miten tulevat vastaamaan Kingsin fyysisyyteen, joka on mielestäni yksittäisistä tekijöistä suurin palanen joka kääntyy Los Angelesille. No tilastotkin sen osoittavat, mutta en olisi arvannut eron olevan näin yllättävän suuri jo tilastojen valossa. Itselle tulee kaukaisesti mielikuva viimme kauden Canucks-Kings sarjasta, jossa Chicagon tapaan runkosarjan vienyt mutta fyysisesti köykäisemmän Vancouverin peli-ilo tapettiin viemällä jatkuvasti kaikki taklaukset loppuun asti ja pelaamalla muutenkin hämmentäen (=jatkuvasti sääntöjen rajamailla).

St Louis ja San Jose sarjat kääntyivät Los Angelesille enemmän ja vähemmän pelillisten ansioiden takia, koska taklauspelillä ei saatu varsinaista momenttumia vastustajien antaessa samalla mitalla takaisin.

Kyle kirjoitti:

Chicagon puolelta odotan mielenkiinnolla miten tulevat vastaamaan Kingsin fyysisyyteen, joka on mielestäni yksittäisistä tekijöistä suurin palanen joka kääntyy Los Angelesille. No tilastotkin sen osoittavat, mutta en olisi arvannut eron olevan näin yllättävän suuri jo tilastojen valossa.

Laajenna klikkaamalla

Näin Hawks-leiristäkin tarkasteltuna tuo fyysisen pelin vaikutus on iso kysymysmerkki. Wild raapi ainoan jatkoaikavoittonsa juuri kääntämällä maalin ympärillä olevat kaksinkamppailut edukseen ja Detroit karkasi harmaalla alueella pikkusikaa pelaamalla 3–1-johtoon turhautunutta Hawks-laumaa vastaan. Kumpikaan noista joukkueista ei kuitenkaan ollut rakennettu tuollaista pelaamista ajatellen toisin kuin Kings on. Sutter on ihailtavasti saanut pelaajiensa selkärankaan systeemin, jossa taklaukset viedään loppuun asti lähes jokaisessa tilanteessa, mutta silti pelaajat pysyvät varsin hyvin pelin sisällä.

Chicagon taklausten vähäistä määrä selittää jonkin verran korkea kiekonhallinnan määrä, jolloin vastustajaa ei yleensä taklailla. Taklausten vähäisyys on tosin näyttänyt olevan myös jokseenkin tietoinen valinta, jolla viisikon etäisyydet pidetään kasassa ja energia säästetään muuhun kuin taklaamiseen. Runkosarjassa tuo on ainakin toiminut loistavasti, kun joukkue on back-to-back otteluissakin liitänyt kevyellä jalalla. Pudotuspelijääkiekko on kuitenkin melkein eri laji, joten on mielenkiintoista nähdä sortuuko Blackhawks tuon paineen alla. Keväällä 2010 Hawksilta löytyi alaketjuista mm. Byfuglien, Ladd, Madden, Brouwer, Burish, Eager ja Fraser, jotka pystyivät vastaamaan vastustajien fyysisyyteen. Nykyisestäkin kokoonpanosta löytyy jonkin verran kokoa ja fyysisyyttä mm. Bickellin, Stålbergin, Handzusin ja Seabrookin muodossa, mutta se osasto on ainakin toistaiseksi valjastettu enemmän kiekolliseen vauhtipeliin. Hölmöilyyn taipuvaiset ja vain yksinumeroisia minuutteja kellottavat Carcillo ja Bollig ovat istuneet muutamaa ottelua lukuun ottamatta pudotuspelit katsomon puolella.

Missään nimessä Blackhawks ei saa turhautua samalla tavalla kuin Red Wingsiä vastaan. Chicagon pitää myöskin saada ylivoima toimimaan paremmin etenkin vieraissa, jotta harmaalla alueella pelaamisesta tulee oikea riski Kingsille. Yksi kysymysmerkki on tietysti, miten hanakasti Kings jaksaa 13 ottelun jälkeen vielä taklata, mutta eiköhän ainakin Blackhawks saa vielä osansa Los Angelesin pommien tuotantolinjalta. Tuo kysymys lienee muutenkin ajankohtaisempi, mikäli Kings selvittää tiensä Stanley Cup -finaaleihin.

lunde kirjoitti:

Missään nimessä Blackhawks ei saa turhautua samalla tavalla kuin Red Wingsiä vastaan.

Laajenna klikkaamalla

Uskoisin, että tämä asia on kunnossa Detroitin ansiosta. Runkosarjassa ja Wildia vastaan Chicago sai rellestää aika huolettomasti. Joukkue oppi voittamaan huonollakin pelillä ja ajatteli, että samalla pärjää pleijareissakin. Toewsin turhautuminen Wingsiä vastaan voi olla seurausta tästä, kun muun joukkueen maalihanat yhtäkkiä ehtyvät ja katseet kääntyivät oman pelin kanssa tuskailevaan kapteeniin, niin yhtäkkiä fiilis ei ollutkaan hyvä. Tämä sitten näkyi koko joukkueessa, kunnes selkä lyötiin rajusti seinää vasten ja joukkue heräsi pelaamaan.

Luulen, että valmennusjohtokin on paremmin hereillä, kun se valmistelee joukkueen Kingsiä vastaan. Pitää olla valmiita siihen, että näistä tulee vähämaalisia pelejä, joissa kuitenkin tulee riittävästi maalipaikkoja. Quick tulee varmasti seisomaan päällään, niin pitää vain olla kärsivällinen ja odottaa, että ne maalit tulevat.

Chicagon yksilöistä toivon, että Seabrook sai maalistaan sellaisen itseluottamuksen, että nousee takaisin viime kevään tasolle. Kun Toews on saatu jo melkein hereille, niin seuraavaksi herätysvuoroon Kane, jolta pitää näkyä samanlaista menoa kuin runkosarjassa, vaikka tilaa ja aikaa onkin nyt vähemmän. Bickellin, Shawn ja Bollandin arvot nousevat tässä sarjassa, koska fyysisyydessä Kings on niin reilusti edellä.

Wiesellike kirjoitti:

Kings on ollut pudostuspeleissä sellainen voimatalo, että mielenkiinnolla odottelen, miten Hawks lähtee vastaamaan.

Laajenna klikkaamalla

Vuosi sitten samaan aikaan olisin ollut tästä asiasta samaa mieltä, mutta tänä vuonna en pysty olemaan. Darryl Sutter kommentoi voitetun San Jose-sarjan jälkeen joukkueen nykykuntoa verrattuna viime vuoteen:

On how close this year’s team is to last year’s team:

“Not close yet. Not even half close.”

Viime keväänä LA pystyi hallitsemaan kenttätapahtumia pitkiä pätkiä sekä pudotuspelien ensimmäisellä että toisella kierroksella, mutta tänä vuonna joukkue on konferenssifinaalissa Jonathan Quickin ansiosta - pelillisestihän Los oli alakynnessä sekä St. Lousia että San Josea vastaan.

Minusta LA:n fyysisyyttä yliarvioidaan pahasti, sillä tässä sarjassa sanonta "Hit hurts, but speed kills" tulee pitämään paikkansa. Pelottaa jo etukäteen miten käy kun Chicagon vauhdikkaat laiturit kohtaavat Losin puolustuksen jäykkäjalat Regehrin, Scuderin, Greenen ja hitaasti peliä lukevan Muzzinin vaihto toisensa jälkeen. Quick on NHL:n paras maalivahtia, niin ei hän sentään kaikkea pysty pelastamaan.

Jollei viime keväänä tehopisteillä mässäilleet Kopitar, Brown ja King pysty toistamaan mestaruuskevään huippusuorituksiaan, niin uskon Chicagon vievän tämän sarjan selvästi - jopa neljä muna. Jos Kopi ja kumppanit onnistuvat, niin sarja venyy kuuteen peliin asti. Niin tai näin, voiton tulee viemään runkosarjan paras joukkue. Stanley Cup-mestaruuteen en usko mustahaukkojen yltävän, mutta oman konferenssin voitto pitäisi tulla ilman isompia hankaluuksia.

Ensimmäinen erä oteltu. Chicagon peli alusta loppuun. Kings sai pompulla säkäjohdon, jonka Hawks kuittasi toisen erän rynnäköllä. Losin karvaus ei päässyt Chicagon hyökkäyksiinlähtöihin kiinni ja muutenkin Kings oli koko ajan pari potkua jäljessä. Chicagoa on erittäin vaikea voittaa, jos haukkojen annetaan kontrolloida peliä noin helposti ja pelinopeus on tuota luokkaa. Seuraavaan peliin Kingsin on tultava aggressiivisemmin, jos aikovat ryöstää kotiedun. Myös heidän kärkinimiensä on pakko parantaa otteita. Ainakin Penner ja Richards olivat ihan pihalla enkä Carterilta tai Browniltakaan mitään erikoista huomannut. Pleijareiden powerhousessa oli melkoinen sähkökatkos tässä pelissä, mikä ei toisaalta yllätä, kun katsoo heidän vierastilastoja.

Chicagolta varsin mallikas koko joukkueen effort, josta vaikea erotella yksilöitä. Crawford oli varma. Kingsin fyysisyyteen vastattiin hyvin. Näin jopa Kanen taklaavan! Vielä kun saisi tehojakin irti. Toewsin peli on edelleen nousujohteista. Hossa ja Sharp saivat tärkeät onnistumiset jatkoa ajatellen. Bolland on melkoinen vekkuli. 58 minuuttia täysi turhake ja 2 minuuttia paras pelaaja ikinä. Quick oli hyvä, mutta ei mitenkään maaginen. Hyvä, ettei hänestä väkisin tehty Howardin tapaista mörköä, kuten niissä Detroitin voittamissa peleissä. Toisaalta eka peli meni siinäkin sarjassa hyvin, joten nyt vain samalla höökillä huomennakin eikä anneta hyvän olon lirkkiä puseroon.

1.6. Los Angeles @ Chicago GAME 1

Chicago nappasi ensimmäisestä ottelusta kotivoiton ennakoitua helpommin, vaikka ensimmäisessä erässä kaksi laukausta ampuneet vieraat pääsivätkin lahjamaalilla johtoon.

Blackhawks

29 Bickell - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 26 Handzus - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 25 Stålberg
16 Krüger - 36 Bolland - 67 Frolik

2 Keith (23:55) - 7 Seabrook (21:57)
27 Oduya (20:59) - 4 Hjalmarsson (21:35)
8 Leddy (15:36) - 32 Rozsival (14:03)

50 Crawford 21/22 - 95,5%
(30 Emery)

Kings

23 Brown - 11 Kopitar - 14 Williams
25 Penner - 10 Richards - 77 Carter
74 King - 28 Stoll - 22 Lewis
24 Fraser - 15 Richardson - 13 Clifford

44 Regehr (22:40) - 8 Doughty (26:28)
26 Voynov (18:20) - 7 Scuderi (20:53)
6 Muzzin (15:37) - 2 Greene (16:02)

32 Quick 34/36 - 94,4%
(45 Bernier)

Avauserä alkoi varsin tasaisissa ja varovaisissa merkeissä, eikä kumpikaan joukkue jäänyt jumiin omaan päähän vastustajan karvauksen alla. Blackhawks sai kuitenkin toimitettua kiekkoa Quickille asti. Kahdeksan minuutin kohdalla Clifford oli karata läpiajoon omalta siniviivaltaan, mutta sulki ilmassa olevan kiekon hanskaansa ja lähti jäähylle. Hawks-ylivoimaa ei kuitenkaan kestänyt kuin 16 sekuntia, kun Shaw törmäsi Doughtyyn siniviivalla ja lähi estämisestä jäähylle. Tasavajaalla Kane oli lähellä tehdä maalin, mutta Quick torjui pieneen kulmaan ajautuneen tilanteen. 12 minuutin kohdalla Crawford sai ensimmäisen laukauksen torjuttavaksi, mikä poimi torikokouksen. Vain viimeisenä tilanteeseen luistelleelle Pennerille tuomittiin jäähy. Tällä kertaa Hawks sai pelata pitempään ylivoimaa ja alun vaikeuksien jälkeen kotijoukkue sai kiekon alueellekin. Quick torjui Saadin maalipaikan kulmalla ja Kings selvitti jäähyn. Ottelun avausmaali syntyi 14 minuutin jälkeen, kun vieraiden toinen laukaus upposi maaliin. Aiemmin erässä maalin takaa hyvin peliä avannut Crawford avasi rystyllä suoraan Kings-karvaajaan ja Williams sai ohjata kimmonneen kiekon puoliksi tyhjään maaliin Hawksin nelosketjun pelaajien keskeltä: 0-1. Muzzin jäi ensimmäisessä erässä usean Hawks-taklauksen alle, joista Stålbergin töötti lennätti tulokaspuolustajaa ilmavimmin. Ensimmäinen erä päättyi vieraiden maalin johdossa, vaikka isännät veivät laukaukset 17-2. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että suuri osa kotijoukkueen laukauksista oli vaarattomia Quickille. Sen sijaan Kings vei ennakoita vasten taklaukset vain marginaalisesti 18-16. Kings oli 7-1 kevään pudotuspeleissä tehdessään avausmaalin.

Toisen erän alussa Kings sai enemmän laukauksia ja kotijoukkue sai Quickille ensimmäisen torjunnan vasta 3 minuutin jälkeen, kun Kane pääsi hyvään maalipaikkaan. Seuraavassa vaihdossa Bickell sai maalin edessä kaksi mahdollisuutta, joista jälkimmäisellä pyörivä paluukiekko nousi maalin yli. Alun vierashallinnan jälkeen painopiste siirtyi Quickin maalille. Kahdeksan minuutin kohdalla Kings voitti aloituksen omassa päässään, mutta Bickell ehti kulmassa kiekkoon ensiksi ja Stålberg oli pääsi ohjaamaan Quickin edestä kiekon hieman maalin ohi. Kings sai erän puolivälin jälkeen purettua oman pään painetta, mutta 12 minuutin jälkeen Blackhawks tasoitti pelin nopealla hyökkäyksellä. Hyökkäykseen mukaan noussut Oduya laukoi vasemmalta kohti takakulmaa ja Sharp sai napauttaa Quickin patjasta kimmonneen irtokiekon maaliin: 1-1. Maalin jälkeen Penner taklasi kyynärpäällä Hjalmarssonia ja lähti jo toisen kerran jäähylle. Hawks-ylivoima sai jäähyn alussa pidettyä kiekon Kings-alueella, mutta maalia ei syntynyt. 16 minuutin jälkeen Hossa oli lähellä onnistua vanhanaikaisella, mutta ei joutunut harmittelemaan epäonnistunutta ratkaisua kauan, kun slovakki ohjasi hetken kuluttua maalin edestä Keithin viivalaukauksen maaliin: 2-1. 18 minuutin jälkeen Brown sai hyvän maalipaikan Crawfordin edessä, mutta laukaus meni Hawks-maalin takakulman ohi. Toinen erä päättyi kotijoukkueen maalin johdossa. Hawks oli kevään pudotuspeleissä 5-0 johtaessaan kahden erän jälkeen.

Kolmannen erän alussa Penner oli tasoittaa ottelun 30 sekunnin pelaamisen jälkeen, mutta kiekko kimposi Keithin mailasta puolustajan ylävartaloon ja maalin yli. Kings tuli kolmanteen erään selvästi aggressiivisemmalla karvauksella ja Sutter sekoitti ketjujaan myös melkoisesti. Kahden minuutin jälkeen Hawksin kolmos- ja ykkösketjut saivat riistojen ansiosta rakennettua maalipaikat Kings-päädyssä. Viiden minuutin kohdalla Kingsin nelosketju sai pyörityksen, mutta Hjalmarsson katkaisi syöttöyrityksen takakulmalle. Vieraat saivat siirrettyä painopisteen Hawks-maalille. Seitsemän minuutin kohdalla kiekko pyörähti Frolikin lavan yli ja Leddy joutui kamppaamaan Brownin, joka oli karkaamassa Hawks-maalille siniviivalta. Kings-ylivoima piti kiekon Hawks-alueella ja pääsi laukomaan, mutta yksikään kiekko ei löytänyt tietään maaliin asti. Erän puolivälin jälkeen Hawks tukki keskialueen varsin tiiviisti ja purki tarvittaessa paineen usealla pitkällä kiekolla. 13 minuutin kohdalla Bickell ja Hossa karkasivat 2–1-vastahyökkäykseen. Ensiksi mainittu kokeili terävää rannelaukaustaan, jonka Quick torjui. 15 minuutin kohdalla Carter ja Penner rakensivat maalipaikan, jonka Crawford selvitti. Quenneville rauhoitti joukkuettaan ottamalla tämän tilanteen jälkeen aikalisän. Hawks vetäytyi viimeisillä minuuteilla puolustuskannalle, mutta oman maalin ympärillä olevan kilpikonnataktiikan sijaan punainen muuri odotti Kingsiä jo vieraiden siniviivalla. 18 minuutin kohdalla Richards oli tehdä tasoituksen, mutta Crawford piti patjan edessä ja Bolland jyräsi Kings-hyökkääjän maalin kulmalla. Hetkeä myöhemmin Carter kamppasi Bollandin Kings-siniviivalla ja vieraat joutuivat alivoimalle. Kings ei saanut käynnistettyä kiriä ja otettua maalivahtia pois, kun Hawks piti kiekkoa hyökkäysalueella. Peli päättyi lopulta Chicagon maalin voittoon.

Huomioita

Liekö kaksi raskasta sarjaa, matkustus itään ja päiväottelu vaikuttanut, mutta Kings jäi Blackhawksille liikkeessä todella paljon, eikä vieraat pystyneet ryöstämään kotietua ainakaan ensimmäisestä ottelusta. Detroit-sarjassakin Hawks tosin oli avausottelussa melkoisen ylivoimainen. Huomenna kaikki voi kuitenkin olla toisin. Lyhyt palautumisaika ei tosin puhu sen puolesta, että puolustava mestari palaisi kaukaloon kotijoukkuetta ripeämpänä ryhmänä.

Fyysistä peliä pidettiin kysymerkkinä Blackhawksin osalta, mutta ainakaan ensimmäisessä ottelussa kotijoukkuetta ei pystytty pelottelemaan taklauksilla, vaan punapaitainen joukkue antoi lähes samalla mitalla takaisin.

Kuten todettu, Kings ei ainakaan tässä ekassa väännössä ollut fyysinen pelote. Jos Hawksille antaa aikaa noin paljon ja antaa heidän pitää vauhtia, voi tulla lyhyt sarja. Tähän en usko, vaikka tosiaan huomisaamun matsiin ei välttis paukkuja Kingseillä riitäkään. Meitin täytyy yrittää pitää pelit tällaisina ja kontrolloida kenttätapahtumia. Hyvää duunia tosiaan koko porukalta, josta kertoo myös tuo Hatrick Paynen taklauspeli, johon UC:n yleisö myös hienosti reagoi. Olikohan niin, että Blackhawks on nyt 9-0 tilastossa pelien lopputulosten suhteen pleijareissa, kun Hossa on maalannut ottelussa, mykistävä tilasto.

Näköjää olen katsellut nyt sit muuta peliä kun muut. Ei Kings mielestäni nyt mitenkään noin kanveesissa ollut mitä edellä olette kirjoitelleet.Sen myönnän toki,että Hawks oli parempi sekä tehokkaampi,mutta ei heilläkään juuri maalipaikkoja ollut Kingsiä enempää.Ei Losillakaan niitä tosiaan montaa ollut mutta tällä kertaa ainoastaan Hossan henkilökohtainen taito toi voiton Chicagolle.

Seuraavaan vääntöön tosiaan Kings tarvitsee lisää kierroksia koneeseen ja enemmän häirintää Crawfordin nenän eteen. Hyvä tästä vielä tulee!

Bourque#77 kirjoitti:

Näköjää olen katsellut nyt sit muuta peliä kun muut. Ei Kings mielestäni nyt mitenkään noin kanveesissa ollut mitä edellä olette kirjoitelleet.

Laajenna klikkaamalla

Värilasit päässä pelit on yllättävän erilaisia. Itsellä oli vähän pelko puserossa, että Kings pyyhkii Chicagolla jäätä fyysisyydellään ja korkealla prässillä, mutta Chicago pystyi luistelemaan paineen alta pois aika helposti. Kun Kings ei onnistunut kaiken ennakkohypen jälkeen haastamaan Chicagoa fyysisyydessä, niin joukkue antoi itsestään aika valjun kuvan. Kolmas erä olikin sitten jo Losilta parempaa peliä ja jos jatkavat sillä tyylillä seuraavassa pelissä, niin voivat voittaakin. Mutta kun Chicago saa käyttää vauhtia aseena, niin tästä liigasta ei löydy sille pysäyttäjää. Hauska nähdä ensi yönä, miten Kings vastaa Chicagon fyysisyyteen. 38 taklausta on Chicagolle erittäin kova luku ja moni osui tosi hyvin kohteeseen. Ainakin Penner, Richards ja Stoll saivat kokea pelihuumoria verottavia pommeja.

Vähän varovainen peli molemmilta joukkueilta, Chicago piti kiekkoa ja Kings ohjasi peliä kulmiin. Ansaittu voitto Chicagolle, vaikken minäkään nähnyt mitään suvereeniä intiaanilaumaa joka olisi vyöryttänyt maalille vaan peli pyöri pääosin maalintekosektoreiden ulkopuolella. Ansaittu voitto siksi, että Kings ei saanut sitä vähääkään aikaiseksi hyökkäyspäässä.

Quick pelasi hänelle peruspelin, otti kaikki mitä oli otettavissa ja pari game saveriä joilla antoi jälleen omalle joukkueelle mahdollisuuden voittoon. Chicagon maalit olivat tyypillisiä esimerkkejä kuinka kuuma maalivahti ohitetaan. Ensimmäisessä Sharp ajoi väkisin Kings puolustajien välistä maalille ottamaan ensimmäisenä riparin ja toisessa saatiin Quickin eteen liikettä, jonka jälkeen Hossa pääsi tyylikkäästi ohjaamaan Keithin laukauksen sisään. San Jose-sarjassa tuntui että Sharksilta puuttui tälläiset yksinkertaiset pelaamiset kokonaan, siellä haettiin aina sitä tyhjää maalia ja yritettiin ennemminkin pelata Quick pihalle joka on lähes mahdotonta tämänhetken nopeimmalle maalivahdille.

Ihmeellisen vähän Kings pelaajat blokkaavat vetoja, onko se sitten enemmänkin juuri sitä että yritetään pelata Quickille vapaa näkökenttä ja tyydytään siihen että Quick torjuu nämä. Samaa on ollut havaittavissa koko kevään ja tänäänkin Jeff Carter ei oikeastaan pyrkinyt millään tapaa peittämään Keithin vetoa 2-1 maalissa. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä Bernier ensi yönä maalissa, että tämä saattaisi herätellä Kingsiä ettei tyydyttäisi pelkästään siihen että Quick torjuu vaan saataisiin vähän taistelu-ilmettä. Tämä siis sen lisäksi että yksi huilivuoro, peräkkäisten pelipäivien takia voisi olla paikallaan? Onhan noin 12-13 blokkausta suht vähän po-peleihin kun vastustaja on hallitsevampi osapuoli ja kun sen suhteuttaa laukaus määriin.

Ja mainitaan nyt loppuun vielä kerta tuli vähän negatiiviseen sävyyn kirjotettua maalivahtien ja puolustajien yhteispelaamisesta, että tuo maalivahti peli oli jälleen se mikä oli eniten kunnossa. Seuraavaan peliin on pakko saada lisää liikettä ja pyrkiä pysäyttämään Chicago ylempää, täten ottaa keskialue haltuun.

Hyvä, että saadaan viestejä Kings-leiristäkin. Omassa kommentoinnissani vaikutti ennakko-olettamus Kingsin otteista Sharks-sarjassa nähdyn perusteella. Siihen nähden vierasjoukkue oli aika vaisu avausottelussa. Varsinkaan ensimmäisen erän torjuntalukemat eivät kerro totuutta, koska vierailla ei ollut suurta hätää Hawks-paineen alla, joka ilmeni kaukaa ilman maskia tulleilla laukauksilla. Kingsin harvat tilanteet olivat keskimäärin vaarallisempia, mutta laadukkaat maalipaikat menivät lopulta aika tasan. Toisessa erässä Hawks lisäsi sitten ruuhkaa Quickin edessä, mikä johtikin kahteen maaliin. NBC:n lähetyksessä en valitettavasti nähnyt ensimmäisen erän jälkeen tilastoja maalipaikoista, mutta näin ne menivät avauserässä:

Chicago Tribunen mukaan Bollandin viime minuuttien taklaus Richardsiin ei johda kurinpitokäsittelyyn.

Bolland will not face a disciplinary hearing with the NHL for the hit, the Tribune learned late Saturday.

Laajenna klikkaamalla

Kings hoiti pelin jälkeiset kommentoinnit tyylikäästi, eikä joukkue lähtenyt syyttämään tappiota yhdestä taklauksesta tai demonisoimaan Bollandia. Siihen olisi ollut kyllä hieman aineksia, koska Bolland näytti TV-kuvan perusteella irtoavan jäästä ennen osumaa. Kuten selostajatkin sanoivat, niin Bollandin selkä näytti kuvan perusteella osuvan Richardsin ylävartaloon. Ehkä jopa kyynärpääkin, mitä ei pysty kuvista todentamaan täysin, kun Bollandin oikea käsi jää vartalon taakse. Toivottavasti Richards selvisi tärskystä ilman vakavampia seurauksia, vaikka näyttikin olevan vähän pökerryksissä vaihtopenkin laitaan nojatessaan.

EDIT:
Tribune-toimittaja Chric Kucin lisäksi myös ESPN:n Pierre LeBrun twiittasi, että Bolland ei ole saamassa puhelua Shanahanilta.

Wiesellike kirjoitti:

Värilasit päässä pelit on yllättävän erilaisia.

Laajenna klikkaamalla

Juu,toki lasit varmasti värjäävät enkä nyt halunnut Chicagoa mitenkään vähätellä.Enemmänkin halusin tuoda esiin sen asian,että mielestäni ei Blackhawkseilla liiemmin mitään ns. varmoja maalipaikkoja ollut,joissa Quick olisi joutunut venymään huippupelastuksiin.Ja sitä kautta en nyt niin pessimistisesti tätä sarjaa lähde heti luovuttamaan ensimmäisen pelin jälkeen.

Parannettavaa löytyy ja uskon että joukkue pystyy siihen.

Bourque#77 kirjoitti:

Juu,toki lasit varmasti värjäävät enkä nyt halunnut Chicagoa mitenkään vähätellä.Enemmänkin halusin tuoda esiin sen asian,että mielestäni ei Blackhawkseilla liiemmin mitään ns. varmoja maalipaikkoja ollut,joissa Quick olisi joutunut venymään huippupelastuksiin.

Laajenna klikkaamalla

Varmaan näinkin, mutta noin karmivalla maalipaikkojen määrä-erolla ei niitä varmoja paikkoja tarvitse edes olla, koska puolittaisestakin niitä tehdään, ohjurit yms. mitä siellä oli. Jos ei itse rakenna paikkoja lähes ollenkaan, niin aika turha on unelmoida voittavansa ainoatakaan peliä, vaikka vastustaja pistelisi omiin.

Allekirjoittaneelle Laa Kingsin jalkahitaus ja muutenkin aneeminen hyökkäyspeli olivat jopa yllätys. Samoin heidän nimimiesten esitys oli lähes hampaaton. Fyysisyyshöpinät saa unohtaa, ainakaan eilen Chicagolla ei ollut mitään hätää. Mutta kyllä tuo Bryan Bickell on liekeissä, mahtavaa katsella hänen menoaan.
Avausottelun perusteella Chicago tulee takomaan päätään Quickiin, mutta lopulta kova työ palkitaan. Crawford kämmäili taas vaihteeksi hyvät pohjat Losin ainokaiseen osumaan.

reme kirjoitti:

Crawford kämmäili taas vaihteeksi hyvät pohjat Losin ainokaiseen osumaan.

Laajenna klikkaamalla

Eihän Crawford avannut kiekkoa kovin hyvin, kun hän heitti sen rystyllä päin karvaajaa, mutta pitää jakaa syytä hieman myös puolustusspesialisteille Bollandille ja Krügerille. Ensimmäinen purki suoraan kiekon Williamsin lapaan ja jälkimmäinen ei saanut sidottua Kings-hyökkääjän mailaa maalin ollessa puoliksi tyhjänä.


Katselin avausottelun laukaisukarttoja TSN:n Game Trackerista ja tässä muutama huomio:

1. Ensimmäisen erän Hawks-laukaukset lähtivät todellakin enimmäkseen laitojen läheltä.

2. Toisen erän Hawks-laukauksista ammuttiin 8/14 B-pisteiden ja maalin väliin muodostuvalta maalintekosektorilta. Molemmat Hawks-maalit syntyivätkin tuolta alueelta. Ensimmäisessä erässä lukema oli 4/17.

3. Kingsin ensimmäisen erän molemmat laukaukset lähtivät ihan Hawks-maalin edestä. Toisesta vieraat saivat jäähyn, toisesta maalin. Kings sai samoilta paikoilta myöhemmissäkin erissä kaksi paikkaa/erä.

4. Hawks-laukaukset lähtivät enemmän oikealta puolelta. Erityisesti tämä korostui ylivoimalla. Syykin lienee luonnollinen, kun oikealta puolelta löytyy mm. Hossa, Kane, Stålberg ja ylivoimalla monessa tilanteessa pakki-pakki onetimeria hakeva leftin Keith.

Enpä olisi uskonut ennen sarjaa, että Quick otetaan maalilta pois, mutta nyt sekin ihme on nähty. Kings oli kuitenkin paremmin pelissä mukana kuin tuossa ensimmäisessä pelissä, mutta silti heillä on vähän sormi suussa, mitä tehdä tuon Chicagon nopeuden kanssa. Kuten Jones ja Milbury sanoivat NBC:n studiossa, niin heidän on keksittävä keinot hidastaa peliä, koska Chicago luistelee nyt Kingsiltä jalat alta.

Ei voi muuta kuin ihailla Bickellin otteita. Joukkueen halvin mies pelaa melkoista unelmakevättä. Muutenkin Chicagon secondary on melkoisissa liekeissä. Toews ja Kane voivat huoletta kuivatella ruutiaan, kun pelistä toiseen Shaw, Bickell ja nyt hienon pelin pelannut Handzus ratkaisevat pelit. Ja jokohan se Crawfordikin alkaisi saada arvostusta?