On se vaan hienoa olla ihminen

[Sambovais]

Ihminen, tuo luonnon julma peto, joka ilman teknologiaansa saisi karhulta mennen tullen turpiin. On se vaan hienoa raiskata luontoa ja korostaa ihmisyyttä tappamalla toisiamme sodissa, rehellisten bisnesmiehien huumeluolissa ja miksei vaikkapa ilman mitään syytä. Tapellaan öljystä ja valtionrajoista. Suljetaan vanhukset laitoksiin ja pyyhitään persettä ihmisoikeuksilla. Pohjois-Koreassa rakennetaan 120-metrinen muistomerkki edesmenneelle sadistiselle diktaattorille, jonka hallinto tappoi ihmiset jotka eivät suostuneet itkemään tämän kuoleman johdosta.

"LOL. Se tuntui uskomattomalta, nyt pitää mennä kirkkoon, heippa rakas päiväkirja!" kirjoitti 15-vuotias teini, ensin tapettuaan raa'asti 9 vuotiaan naapurinsa. Teinityttö tuomittiin 9-vuotiaan murhasta

Omia suosikkejani ovat kuvat hirtetyistä koirista, teloitetuista lapsista, maassa makaavasta aasialaisesta pojasta jota on potkittu päähän 5 henkilön toimesta syrjäkujalla, talibaneista poseeraamassa nyljettyjen päiden kanssa, dokumentit äideistä jotka jättivät vastasyntyneet lapsensa hylättyihin asuntovaunuihin, uutiset miehestä joka tunkeutui kouluun ja tappoi sen oppilaita ja henkilökuntaa, tieto siitä että tälläkin hetkellä moni näkee nälkää ja joku kusipää istuu merenrantahuvilansa terassilla polttelemassa sikareita käyttäen sytykkeenä tonnin seteliä...

Kehitysvammaisen poikansa vyöllä kuristanut äiti välttyy murhasyytteiltä

On se vaan niin helvetin hienoa olla ihminen

[Vanha Len]

Mikähän tämän ketjun tarkoitus oikein on? Tuoda ihmisyyden varjopuolia esille kaikessa kurjuudessaan tyyliin K-18?

[cottonmouth]

Sambovais kirjoitti:

Ihminen, tuo luonnon julma peto

Samaa mieltä Lenin kanssa, että missä pointti. Tai ainakin tuo lainauksen pointti tuntuu kovin erikoiselta, jos näkee ihmisen lajina jotenkin poikkeuksellisen julmana luontokappaleena. Ei karhu, susi, jänis, Escherichia coli tai HI-virus "ajattele" mitään muuta kuin lisääntyä mahdollisimman tehokkaasti muiden lajien kustannuksella ja täyttää maapallo ko. lajin yksilöillä. Tässä mielessä ihminen on tietoisena olentona sieltä täysin toisesta ääripäästä eli ottaa huomioon myös muita lajeja, jopa itselleen hyödyttömiä. Toki myös lajina on biologisessa historiassa täysin uudessa asemassa eli kykynevä puuttumaan lähes kaikkien muiden lajien kantoihin.

[Stonewall]

Kun nyt mainitsi talebanit, niin pitää mainita Afganistanin kerjäläiset. Osa on tietenkin esim. menettänyt raajansa jossain miinaonnettomuudessa, mutta yhtä kaikki heidän rahansa menee rikollisillle. Mutta järjestöillä on tarkka toimintasuunnitelma. Niinpä jos joku kerjäläinen vaikka kuolee talven kylmyyteen tai kesän helteisiin, niin sitten tarvittaessa vaikka tehdään rampa. Amputoidaan joltain kiinnisaadulta jalat ja toinen käsi, katkaistaan kieli ja laitetaan rullatuoliin sidottuna kerjäämään. Monesti vielä ihme paikkoihin, mihin he eivät omin voimin voisi mitenkään päästä. Siinä vaan sitten päivästä toiseen kitumaan ja varkaat vievät rahat. Mutta tosiaan Afganistan ei tarvitse apua, vedetään vaan joukot pois ja annetaan valta rosvoille tai naisten alistajille.

Mutta laitetaan nyt samaan viestiin toinen näkökulma, ettei mene synkistelyksi. Olen parhaillaan työmatkalla eräässä lämpimässä maassa, ja voi pojat. Kyllä on mukavan näköistä, varsinkin kun vertaa kotimaan pakkasiin. Jos jumala on olemassa, niin hän on mies. On nimittäin osannut luoda niin kivan näköistä silmäkarkkia, että oksat pois. Naisia tietenkin tarkoitan. On se vaan niin hienoa olla mies (ihminen).

[Uleåborgir]

Ruandan kansanmurhan aikoihin kirjoitin lukioaineen, jossa jo silloin pohdin kuulunko samaan Homo sapiens -alalajiin kuin esimerkiksi ruandalaiset. Tämä on tietenkin tulenarka aihe, eikä tästä olisi poliittisesti korrektia edes keskustella leimautumatta tyhmäksi rasistiksi. Niinpä vältän sen sanomalla tässä, että löytyy niitä sellaisia Euroopastakin, ihmiseläimiä. Viime vuosisadan historiasta voi katsella esimerkkejä.

Ennen loppuu koiralta kusi kuin ihmiseltä rääkkäyskonstit. Niiltäkin eurooppalaisilta nykyihmisiltä. Serbit leikkasivat muslimi-isiltä munat irti ja ompelivat ne näiden suihin. Poika sai katsella kun isäukko menehtyi verenhukkaan. Ruandassa hutut onnistuivat tappamaan 800 000 tutsia ja malttihutua sadassa päivässä 90-luvulla. On ollut tappamisen meininkiä siinä. Naisten välilihoja on ratkottu saksilla sun muilla terillä auki ja oltu kovia panemaan. Silloin oli Ace Of Base kova sana Länsi-Euroopan tanssilattioilla.

Tälläkin hetkellä esimerkiksi Pohjois-Koreassa on käynnissä kymmeniä kidutuksia. Käytetään silitysrautoja, vettä, seipäitä. Kusi, veri ja paska lentävät kyynelten ja hien kanssa. Tällä samalla hetkellä kun me olemme Jatkiksessa. Etelä-Amerikan ja Afrikan vankiloissa tehdään täysin surrealistista pahaa.

Seivästäminen on eräs ihmisluonteen vekkuleimmista keinoista. Ihminen seivästetään yleensä pitkittäissuunnassa. Entinen suomalainen piti pahimpana mielikuvana jääpuraksen työntämistä kilijansilimään. Jääpuras sentään sulaa, mutta puinen seiväs ei. Se menee sisään, ja toimittaa asiansa hämmästyttävällä hitaudella, josta vain ihminen voi vierestä katsellen nauttia.

[Ted Raikas]

Omasta mielestäni misantropia on paitsi perustelematonta, myös pelottava ja vaarallinen ajattelumalli. Siinä tietyllä tapaa on kädet nostettu jo ylös.

Samat ihmiset usein myös yltää ajattelumallissaan eriskummalliseen eläinten glorifiointiin, ikään kuin ne olisi "parempia ihmisiä." Vääristynyttä ajattelua.

Jos ihmiskunta on kerran niin mätä ja paha sekä toivoton, niin mitä täällä vielä roikkuu katselemassa asioita? Päästää itsensä pois pahasta. Kunhan ei vaan vie muita mukanaan, jotka kenties kykenee näkemään ihmiskunnassa jotain hyvääkin ja kehittämään eteenpäin.

Lyhyesti: Misantropia on elämänasenteena huonoimmasta päästä ja kehityksen jarru.

[Uleåborgir]

Ted Raikas kirjoitti:

Omasta mielestäni misantropia on paitsi perustelematonta, myös pelottava ja vaarallinen ajattelumalli. Siinä tietyllä tapaa on kädet nostettu jo ylös.

Samat ihmiset usein myös yltää ajattelumallissaan eriskummalliseen eläinten glorifiointiin, ikään kuin ne olisi "parempia ihmisiä." Vääristynyttä ajattelua.

Jos ihmiskunta on kerran niin mätä ja paha sekä toivoton, niin mitä täällä vielä roikkuu katselemassa asioita? Päästää itsensä pois pahasta. Kunhan ei vaan vie muita mukanaan, jotka kenties kykenee näkemään ihmiskunnassa jotain hyvääkin ja kehittämään eteenpäin.

Lyhyesti: Misantropia on elämänasenteena huonoimmasta päästä ja kehityksen jarru.

Ovatko ihmiskunnan tekoihin pettyneet mielestäsi ajatelleet väärin? Halusit tuoda tänne käsitteen misantropia, mutta mitä kohtaa misantropiasta tarkoitat? Sokeaa ihmisvihaa vai ihmiskunnan epäilemistä ja epäuskoa? Koska näistä molemmista on käytetty misantropia-termiä. Edellistä yleensä väärin joidenkin mielestä.

Ihmiskunnan tekoja voi epäillä ja koko ihmiskuntaa kohtaan voi tuntea epäuskoa päätymättä sellaiseen lopputulokseen, että ottaa itseltään nirrin pois tai pakenee metsiin tahi vuorille. Ainakin minä ihmettelen helvetisti, miksi uudet hitlerit ja stalinit, iivanajulmat, maot ja muut kekkeruusit saavat mellastaa vapaana teurastaen ja hivuttaen ihmismassoja. Jos tämä tekee minusta misantroopin, niin siinäpä tekee. En silti vihaa ihmisiä yksilöinä, olen pikemminkin filantrooppi, ja siksipä juuri ihmettelenkin. Tunnen pahaa oloa joskus ihan konkreettisesti sen takia, että olen mennyt joskus katsomaan "häiritseviä kuvia" maailmasta.

[vlad]

Joskus olen miettinyt, että onko se niin kovin hienoa olla ihminen - ja ihan totta - toisinaan häpeän sitä, että olen syntynyt ihmiseksi tai yleensäkään olemaan tälle pallolle. En ole hieno tai jalo ihminen, joten ihmiskunta ei menettäisi mitään vaikka minä en jatkaisi tallaamista täällä. Minusta ei siis ole hienoa olla ihminen...

Toisinaan vihaan ihmisiä, vihaan niin paljon, että en edes jaksa murehtia sitä, jos joku miljoona ihmispuolta menehtyy jossain sodassa tai katastrofissa - ikävä kyllä niin rajuja katastrofeja ei ihan viimeaikoina ole ollut jossa kuolonuhrien määrä miljoonissa laskettaisi, tarkoitan siis luonnonkatastrofeja.

Ei pidä itseäni luonnonystävänä, en ituhippeilijänä mutta toisinaan häpeän sitä tahtia, jolla ihmiskunta panee matalaksi luontoa ympärillämme. Niin, olemmehan ensimmäinen laji koko maapallon historiassa, joka omalla toiminnallaan kykenee tekemään tuhoa laajamittaisesti suurista ekologisista systeemeistä ja tuhoamaan jopa hyvinkin nopeasti sukupuuttoon kokonaisia lajeja, esimerkkejä riittää vaikka kuinka. Kuten dodot, moat, useita tiikereiden alalajeja etc. etc. On se vaan hienoa olla ihminen... Uskoisin kuitenkin, että ihmisen itsensä kannalta olisi hyvä kyetä elämään mahdollisimman hyvässä tasapainossa biodiversiteettien kanssa.

Henkilökohtainen viha on siis kollektiivista ja pidän suorastaan hienona sitä, jos ihminen tappaa itse itsensä sukupuuttoon tältä pallolta... Kiva juttu!

vlad.

[Ted Raikas]

Kyllä minäkin ihmiskuntaa tai paremminkin yhteiskuntarakenteita epäilen, enkä mitenkään näe hyväksyttävänä kaikkea mitä tapahtuu tai tehdään. Ne on silti pitkälti omia moraalisia valintojani tai asioita joihin olen kasvanut ja tulkitsen ne tietyllä tavoin sitä kautta. Asioita jotka miellän joko oikeaksi tai vääräksi. Mitään yleispätevää perustelua silti jollekin absoluuttisesti oikeassa olemiselle näissä moraalisissa seikoissa ei minulla ole. Voin ihan hyvin olla väärässä ja jos tajuan tulkinneeni jotain tapaa toimia huonosti tai kapekatseisesti, niin myönnän sen. Ei tuota ongelmaa.

Silti niin kauan kun löytyy yksilöitä jotka tuovat jotain hienoa ja kokemusrikasta tähän maailmaan, pyrkivät auttamaan ja olemaan tukena, niin kauan uskon ihmislajiin. Se ei ole niiden hienojen persoonien vika, että niin moni muu on mätäpaise. Joskus on vaan pyrittävä unohtamaan. Olen itse usein liikaakin välittänyt, mutta toisinaan en jaksa. Koitan keskittyä tekemään omasta mielestäni oikein ja rakentaa jotain hyvää sellaisten kanssa joiden kanssa koen siihen pystyväni.

Mihinkään kaikki ihmiset on paskoja ja sietäisi kuolla koko porukka -ajatteluun en näe mitään hyötyä ryhtyä. Se vaan tekee sinusta toimintakyvyttömän, lamaantuneen, luovuttaneen. Et voi toimia edes omien resurssiesi mukaan.

Voi olla ja hyvin todennäköisesti joku luonnonmullistus tai niiden aalto meidät pyyhkii pallolta, mutta se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Mitenkään erityisesti en jaksa sellaista itse odottaa. Yhtä kaikki ihmisellä on ihan yhtälainen oikeus olla maapallolla kuin muillakin elämänmuodoilla. Pidän vastakkaista näkökulmaa jokseenkin sairaalloisena ja vääristyneenä.

Näin karusti sanottuna, pidän kaikkia ihmisen julmimpia ja sairaimpiakin tekoja luonnollisina ja sitä kautta oikeutettuina, koska niiden merkitys suuremmassa mittakaavassa on melko olematonta ja hetkellistä. Silti, koska olen kuitenkin ihminen ja muodostan moraalisia pohdintoja, en henkilökohtaisesti hyväksy niitä kaikkia tekoja. Sekin on luonnollista ja oikeutettua.

[vlad]

Ted Raikas kirjoitti:

Silti niin kauan kun löytyy yksilöitä jotka tuovat jotain hienoa ja kokemusrikasta tähän maailmaan, pyrkivät auttamaan ja olemaan tukena, niin kauan uskon ihmislajiin. Se ei ole niiden hienojen persoonien vika, että niin moni muu on mätäpaise. Joskus on vaan pyrittävä unohtamaan. Olen itse usein liikaakin välittänyt, mutta toisinaan en jaksa. Koitan keskittyä tekemään omasta mielestäni oikein ja rakentaa jotain hyvää sellaisten kanssa joiden kanssa koen siihen pystyväni.

Mihinkään kaikki ihmiset on paskoja ja sietäisi kuolla koko porukka -ajatteluun en näe mitään hyötyä ryhtyä. Se vaan tekee sinusta toimintakyvyttömän, lamaantuneen, luovuttaneen. Et voi toimia edes omien resurssiesi mukaan.

Valitsin tietoisesti todella provosoivan tavan ilmaista kyseisen asian. Toki maailmaan mahtuu ja on mahtunut ihmisiä, jotka ovat eräällä tavalla "valopilkkuja" pimeydessä, kynttilöitä jotka valaisevat maailmaa mutta nämä ovat kovin harvalukuisia - minun näkemykseni mukaan. Mutta vastaako yksi Mohandas "Mahatma" Gandi miljoonaa "sittisontiaista"? Ollakseni rehellinen, olen hyvilläni siitä, että maailmaan mahtuu ihmisiä, jotka näkevät ympärillään mahdollisuuden, on ihmisiä, jotka ovat omilla teoillaan valmiit tekemään hyvää toisten eteen pyyteettömällä tavalla. Joten, yksi Gandhi vastaa miljoonaa "sittisontaista", mutta kun maailmassa eläisi vain niitä gandheja ja ihmisiä, jotka ovat pyyteettömiä ja ajattelevat toistensa parasta tai edes yrittävät olla epäitsekkäitä ja tehdä parhaansa, jotta tämä maailma pelastuisi. Itse en tähän joukkoon kuulu, olen epäitsekäs, enkä voi sanoa olevani paras mahdollinen esimerkki "hyvästä ihmisestä" - kaikkea muuta. Katsoessani itseäni peiliin, voin sanoa: " On se vaan häpeällistä olla ihminen". Mutta ymmärrän, että on toisenlaisia katsontakantoja ja tämä on toki myös tiettyyn rajaan saakka hyväksyttävääkin.

vlad.

[Fordél]

Ted Raikas kirjoitti:

Silti niin kauan kun löytyy yksilöitä jotka tuovat jotain hienoa ja kokemusrikasta tähän maailmaan, pyrkivät auttamaan ja olemaan tukena, niin kauan uskon ihmislajiin.

Samaa mieltä. Mun mielestä hienoimpia kokemuksia tässä maailmassa on ne hetket, kun joku osoittaa jollain tapaa pyyteettömyyttä, vilpittömyyttä ja humaaniutta. Kyse ei ole välttämättä edes vain toisen pyytettömästä auttamisesta vaan tohon tunteeseen voi riittää se, että joku on oman juttunsa kanssa 100 % rehellinen, vilpitön ja pyyteetön. Silloin voi tuntea yhteenkuuluvuutta ihmiseen, jota ei välttämättä tunne ollenkaan. Ehkä siinä tuntee yhteyttä enemmänkin ihmislajiin, en tiedä. Kuitenkin tällaiset kokemukset luo uskoa ihmiseen ja näiden kokemusten avulla jaksaa pahoinakin hetkinä.