Tämmöisenä pesunkestävänä kiihkoilevana hihhuli lahkolaisena olen mieltä että kirkko ja valtio erilleen.
Kyllä tämäkin viestiketju sen näyttää minimaallisessa mittakaavassaan mitä ylipäänsä tämmöinen pakkoliitto, ja kirkkoon ihmisien liittäminen kieltämättä aika ovelalla opilla uudestisynnyttävästä lapsikasteesta, on saanut tässäkin kansassa aikaan. Ennen pelon kautta kauhean määrän käännynäisiä, joita yhteisöpaine piti vastentahtoen kirkossa ja seuroissa. Mutta jos totta puhutaan, sitä samaa tekee eräiden hallitsevien nk."vapaiden suuntien" yhteisöpaine ihan samalla tavalla.
Kun usko/-nto otetaan hallitsemisen välineeksi, se muuttuu äkkiä ihmissielun parhaasta lääkkeestä pelkäksi myrkyksi. Sen me ihmiset osaamme todella tehdä paremmin kuin hyvin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa (vaikka nyt monet repeääkin nauramaan mahat vääränä), että olen terveessä hengellisessä yhteisössä jossa SAA: epäonnistua, langeta, epäillä, tuoda epäuskonsa esille ja sanoa ankarastikin vastaan joutumatta minkään valtakunnan mustalle listalle tai paitsioon. Ja viereenkin tullaan vielä istumaan seuraavassa tilaisuudessa, ja pääsee sisälle. Sanon tämän siksi, koska omalla uskonelämäni kierroksella olen nähnyt hyvin paljon vastakkaista toimintaa ja käytöstä hengellisten liikkeiden ja ihmisten taholta. Hyvin valitettava juttu, ja en todellakaan ihmettele miksi usko ja uskovaiset ovat äärimmäisen huonossa huudossa.
Eli luterilaiset- ja ortodoksikirkot samalle viivalle elämään samoilla realiteeteillä kuin muutkin liikkeet. Alkaa kummasti se kanssakäyminen yläkertaan olemaan elävää, kun mennään viikosta-kuukauteen ja vuoteen kerrallaan todellakin ilman taattua rahantuloa. Hyvin on tämäkin liike missä itse olen ollut jo reilusti yli sata vuotta "omillaan" pystyssä, ja ollaan seuraavatkin, JOS Herramme paluu vielä kestää. Kaksi päivää Hän tosin vasta on ollut poissa. =)
Sanotaan nyt lopuksi että oma kunnioitus vanhaan luterilaisuuteen on vankkumatonta, nykyinen touhu on hirveätä seurattavaa vierastä, poislukien muutamat kirkon sisäiset herätysliikkeet. Niissä ja niillä on toivo luterilaisen kirkon tulevaisuudesta. Irti valtiosta, niin Jumalallakin voisi ruveta olemaan paikka kirkon sisällä. Nythän Hänet on ajettu ulos jo aikoja siten, ja raahattu humanismi ja kikkeliskokkelis-"suvaitsevaisuus" tilalle. Lopputulos on aivan karmea ilmestys.
Lahkolainen päättää tähän...ja kiristäää pipon terveesti vielä kireämmälle.