En voi käsittää, että onko pelaajat oikeasti näin paskoja vai kuseeko pelitapa suhteessa materiaalin vain näin pahasti.
Aivan karmeaa.
Niin ja mikä se pelitapa loppujen lopuksi on? Tappara pelaa vähän siitä ja vähän tuosta, sekoillaan jotain ihmeen hybridijääkiekkoa pelaajilla joilla ei pysy kiekko lavassa luisteluvauhdissa. Hyvinhän tämä homma alkoi, peliin tuli selkeästi järkeä, oli ajatusta ratkaisuissa ja viisikko kasassa, pelaajat nauttivat pelaamisesta. Loukkantumiset ovat vieneet sen vähänkin laadun joukkueesta ja kaikista surullisinta on ettei näillä meidän ammattiurheilijoilla ole lainkaan voitontahtoa tai kilpailuhenkeä. Tyydytään tähän tilanteeseen eikä kukaan pysty nostamaan tasoaan. Olen valmis sanomaan jo nyt, ettei tuosta joukkueesta nouse kukaan koskaan perusliigajyrää kummemmaksi. No, okei, on siellä jokunen pelaaja mutta suurin osa on pelkkää ilmaa.
Kapteeni Pekka Saravo on kaiken ruumiillistuma. Niinkin hieno pelaaja ja hyvä tyyppi kuin Peksi onkin, niin kapteenilta tuo on anteeksiantamatonta pelata noin huonosti. Kapteenin pitäisi johtaa ja näyttää esimerkkiä, ottaa sitä vastuuta silloin kun tarvitsee ja pelata koko ajan limiitillä. Mutta kun ei saada mitään muuta kuin tasaista harmaata.
Joo, peli voi joskus olla uskomattomassa takalukossa ja tekee mieli unohtaa koko laji ikuisiksi ajoiksi. Nuo suvannot voivat kestää vielä pitkään, puoli vuotta ei ole mitään näissä asioissa. Ollaan henkisesti ja fyysisesti laiskoja, syytellään toisia jokaisesta virheestä ja niitä virheitä pelätään kuin ruttoa, koska ei ole joukkueen tukea takana.
Tuosta joukkueesta puuttuu johtajuus EDELLEEN. Ei ole henkistä, eikä pelillistä johtajaa, se taas johtuu siitä ettei ole laatua tarpeeksi. Kun on vaikeaa niin tarvitaan yksilöitä, niitä voittajia jotka tekevät ne kassit väkisin ja heittävät pelikirjan hetkeksi aikaa romukoppaan. Pelaavat omilla vahvuuksillaan ja uskaltavat mennä sinne "epämukavuusalueelle". Pelaajia jotka tekevät asiat oikein ja sitkeästi ja kärsivällisesti. No, toki on vaikea tehdä asioita oikein jos ei tiedä mikä on lopulta joukkueen pelillinen ja henkinen identiteetti tai mikä on pelitapa. Itse asiassa se on täysin mahdotonta.
Risto Dufvan on nyt tehtävä duuninsa, pelaajien on tehtävä duuninsa ja osoitettava sydäntä. Mikään selittely ei auta, vaan tämä asia on harvinaisen musta-valkoinen, se joko on tai ei ole.
Tappara on nyt virallisesti liigan huonoin joukkue, vähiten tehtyjä maaleja ja eniten päästettyjä, maaliero on kohtapuoliin -40. Ei mene kauaa kun sarjataulukko näyttää saman ja silloin viimeistään joudumme sen tosiasian eteen, että Risto Dufvan hyvä alku oli kupla. Kun se kupla sitten poksahtaa niin Mikko Leinosen ja koko organisaation viime vuosien puuhastelu näyttäytyy koko valossa kaikille. Ei auta enää huippukoutsi, seura on kriisissä.
Toistan edelleen, että Lappeenrannan SaiPa EI VOI tulla Hakametsään ja laukoa matsissa 65:tta kertaa. Vittu, sen pitäisi olla jo iloinen, että pääsee pelaamaan Hakametsään ja mukaan saa vielä mustaamakkaraa, taskussa säällinen 5-2-tappio hyvällä pelillä. Meillä on perinteet, meillä on kulttuuri, meillä on kasapäin Suomen mestaruuksia, meillä on tamperelainen lajiosaaminen. Miten ihmeessä samaan aikaan meillä voi olla jääkiekon ydinasioissa täysin pihalla oleva joukkue ja seurajohto?
Tämä ei ole mitään muuta kuin häpeä. Mitään muita sanoja ei enää tarvita.