Kanadan junioriliigat 2011–2012 – what a gong show!

Spits piti viikonloppuna Mini-Campin ja edustakoon tämä tällä kertaa uuden poimintarupeaman alkua, mutta ei menty äärilaidan lähtöanalyytikon HCH:n johdolla teemalla "Sin City Presents: Rise of Ty Bilke" ja 1994-syntynyt Bilke kyllä mukana hyvin huomioidulla läsnäolollaan Spitsin leirillä.

Onhan siinä luotu odotusarvoa jätkän niskaan pelastajana, suunnannäyttäjänä sekä uskottavuuden palauttajana, joten kestääkö nousevan lähtöhahmon kupoli ja edessä odottaa kenties maailman fanaattisin, perinnetietoisin sekä vaativin lähtöyleisö.

Toki palkitsee myös sitoutuneet gladiaattorinsa ja heitetyllä viihdearvolla on varmasti vastaanottajansa, mutta heitti lähtövaihdetta silmään Sin Cityn kuumissa illoissa aikanaan myös Knightsin Barry Potomski ja HCH:n bongailemana 1991-1992 lähtösesonkiin pelkästään Spits illoissa kymmenkunta lähtöä aikakirjoihin.

Poistui kuitenkin Potomski myös aktiivisesta vahvuudesta ja vaikuttavatko edeltä menneen Sin Cityn jätkän Probertin kanssa jatkossa sitten lähtöjumalina, mutta eihän tätä ketjua ole omistettu yksinomaan lähtökartan nousevalle Ty Bilkelle ja O:n päärooliin HCH on kuitenkin taistelijan lähtötarinaan kirjoittanut.

Enemmänkin tässä johtoajatuksena peräänkuulutetaan railakkaan villiä iloittelua ja naapurien paukuttaessa seinään on oma osuus hoidettu hyvin.

Olennaisuuksiin aina äärilaidalla pureudutaan ja O:n Petesin Derek Mathers se ikäluokan lähtökattauksen selkein ottelijatyyppi, mutta kenties tähän harmaaseen nykyaikaan suhteutettuna turhan yksipuolinen hanskaton suorittaja.

Toki haettessa ottelijatyyppiä tuomaan lisäarvoa organisaatioon Mathers nousee massasta esiin ja varmasti tuo sen mitä haetaan, mutta äärilaidan lähtökuninkaan HCH ykkösnostona ikäluokasta Dubin Rocketsin Jessey Astles ja HCH maalailisi äärilaidaltaan toisella kierroksella huudettavaksi.

Näitä nimiä haastamaan löytyy O:sta Saginawin Anthony Camara sekä Houndsin David Broll sekä Dubista T-Birsin aktiivinen Jake Doty, joka kunniakkaasti haastaa Mathersin tuossa hahmon yksipuolisuudessa ja toisenlaisissa painotuksissa Camara ehkä haasteli Astlesia tuossa varteenotettavassa huudossa.

Toki yli-ikäisistä löytyy O:n Daniel Zweep ja antaa edelleen odotuttaa, mutta potentiaalia jopa Show`n lähtölammen isoksi kalaksi ja yhteenvedoissa lähtöfanaatikko HCH:n tulkintana farmipoika Astles varaustilaisuuden ykkösnimi.

Tunnetuilla askelmerkeillä ensin O, sitten Dub sekä jälkijunassa Ontarion Jr.A ja Jr.B, mutta onhan HCH lähtöseikkailuissaan eksynyt myös Q:n puolelle ja onneksi vain Animal muistaa!

Kingston taas edustaa pysähtyneisyyttä ja kellot ovat K-townissa pysähtyneet Paul Hendersonin heittämään häkkiin, joten perusarvoihin nojaavaa valtakuntaansa hallitsevat taustalta istuvasti eilispäivän hahmot Larry Mavety sekä Dick Cherry ja useista osista kokoon parsitun sekä metalilla vuoratun rautaliigojen soturin Mavetyn arkkukin todennäköisesti aikanaan kannetaan Frontsin penkin taakse.

Toki lienee Mavety kuollut jo kertaalleen jonkun kehäissoturin suorittamaan aivokirurgiseen operaatioon myyttisessä WHL:ssä ja sokeuduttuaan veti kuitenkin vielä useamman sesongin lasisilmillä WHA:ssa, joten kunnioitusta herättävä rintamaveteraani menneisyydestä ja eihän ketään haittaa edes hänen 80-lukuinen Bulls aitiossa koutsaaminen.

Kävi jopa finaaleissa 1985-1986 ja tuohan poikkeuksellista kokemusperäistä tietoa K-townissa, mutta Dick Cherry on taas vahakabinetin peruskuvastoa ja eihän "Limestone Cityssa" kukaan sano pahaa sanaa Don Cherryn veljestä.

Mavetyn riisuessa takkiaan on leikki kaukana ja Todd Gill sekä Doug Gilmour näyttelevät vain sivurooleja, joten heidät on vapautettu kaikesta vastuusta ja viimeistään ensimmäisellä kierroksella ulos kevään koittaessa.

Rähinäpuolella ääriladan lähtöyhdistyksen puheenjohtaja HCH intoili aikanaan 1993-syntyneen Liam Kirwoodin johdosta ja tilaili jo lippuja aikamatkalle 80-luvun nostalgiaan, mutta syöpätaistelu vei tämän jätkän sivuun tapahtumista ja 1992-syntynyt Derek Froats vietti muuten lähes koko 2010-2011 lähtösesongin sairasosastolla.

Onko valoa lähtötunnelin päässä ja hypetetty Max Domi sisään Priority Selectionissa, mutta Mavety hoitaa Domin Southwesternin ryhmään jo ennen kauden alkua ja eikä kukaan edes tuomitse tätä.

"What a fucking gong show" ja kaikuiko tuo HCH:n korvii Laforgen häiriköityä itsensä suihkuun vai Fogartyn sählätessä itsensä ulos kotibileistä ja ei liene epäselvyyttä mitkä joukkueet ovat jatkossakin keskipisteessä HCH:n näpytellessä äärilaidallaan.

Vaikka kesä odottaa edessä äärilaidalle luodaan odotusarvoa ja O:ssa Hounds kauppasi 1993-syntyneen Justin Thomasin Sarniaan, joten ehdotonta pääroolia tajolla O:n lähtönäytelmässä ja Thomas jo häkkipäänä loi mainetta ikäluokkansa yhtenä odotusarvollisena ykkösnimenä.

Vietti myöskin lähes koko viime poimintarupeaman sairasosastolla ja kulkee tunnetusti ongelmatapauksen leimoilla, mutta häiriökäyttäytyminen aina suotavaa ja äärilaidan lähtötarkastaja HCH tarjoaa tätä nimeä villinä korttina jopa kesän varaustilaisuuteen.

Ainakin räiskyvää värikkyyttä seesteisen harmauden keskelle ja harmillisesti sairasosastolta ei ehtinyt edes alkulämpöön oksentamaan yli laidan, mutta toivottavasti on kasannut itsensä ottelukuntoon ja ilmoittautuu training campille edes suhteellisen siedettävässä kunnossa.

Lyötiinkö liikaa paineita äärilaidalta ja pois sieltä keskitien harmaudesta, joten maisemanvaihdosta ponnahduslauta ja pääsee ainakin pohjoisen kolkosta kylmyydestä Southwesternin aktiiviseen yöelämään.

Sarniasta vetäiseen tunnissa Londoniin ja vakavoituen parasta Thomasia ei vielä O:n askeissa ole nähty, joten HCH:lta kaikki tuki matkalla kohden Show´ta ja olisihan tämä jätkä istunut myös Frontsin ottelevaan.

Ehkä kiintiö täytettiin jo 80-luvulla ja olisihan se ollut Thomasin kannalta hämmentävää Mavetyn kutsuessa häntä "Tippyksi" sekä kertoessa miten häneltä purtiin nenä irti 60-luvun IHL:ssä.

"I'm kind of the dangerous kid" ja näin siis Londonista lähtöisin oleva Thomas HCH:n näpyttelystä tutusti määritellyt itsensä, joten mitä enempää sitä voi kiekkoilijalta vaatia ja ellei homma toimi "Windsor Balletissa" on aina roolia tarjolla.

Knightsin Justin "Polar Bear" McPolin yksi mieliinpainuneimmista hahmoista vihamielisessä "Barnissa" ja missä tahansa maailman rähinäpyhätössä tuo olisi läpihuutojuttu haastaa kotijoukkueen penkki verrattuna Sin Cityn "Barniin", mutta vaiherikkaiden käänteiden jälkeen "Polar Bear" istuu nyt Millhavenin supermax luokitellussa häkissä Kingstonissa ja McPolin kiistatta yksi O:n 90-luvun lähtökartan kulttihahmoista.

Oli siiviileissä vielä mukana tuossa 1996-1997 "Barnin" rähinäklassikossa, jossa Kevin Boyd ottelee tyylikkäästi katsojan kanssa yli pleksin ja mihin sitten kadonnut Southwesternin räjähdysaltis vihanpito Spitsin sekä Knightsin välillä?

Knights kuitenkin se kolmas keskeinen joukkue HCH:lle Spitsin sekä Frontsin takana ja Hunterien valtakausi saanut viime poimintarupeamien aikana pahasti väljähtäneen sivumaun, joten Dale Hunterin koutsina tuoma sähköinen ilmeikkyys elää lähihistorian lehdillä ja uutta verta tämä perinteikäs Southwesternin rähinäryhmä kaipaisi.

Toki vuodatetaanko sitä jäälle sitten ensi kaudella ja Shane Rhynosta äärilaidan lähtökomissaari HCH odotteli pelastajaa 2010-2011, mutta GOJHL:ssa veti sitten lähtösesongin tämä potentiaalinen soturi ja onhan siellä selässä lukenut nimiä kuten Hunter, McRae sekä Tinondi.

Domi tuohon istuisi jatkona hyvin ja enemmän kuitenkin HCH toivoisi sinne Jarram, Shine, Bain, Bois sekä Thomson jatkumoa, mutta ottaisiko 1993-syntynyt Kevin Raine sitten 2011-2012 vakiottelevassa operoidessaan tarvittavia askeleita hanskattomana vai pitääkö tuoda uusi virtaa täynnä oleva äijä sinne penkin taakse?

Branchia siivouskomerossaan tämä Knightsin vaisuus mielyttänee ja olihan vaikkapa Mike Yovanic aivan kuningasluokan ilmestys O:n hahmokartalla, mutta 80-luvulla Spitsin aitioon syöksynyt Knights taistelija kuin itsemurhalentäjä ja teki iskunsa sillä vauhdikkalla räväkkyydellä ettei paljastanut itseään edes HCH:lle.

Onhan kuitenkin vastakkainasettelu Windsorin sekä Londonin välillä voimissaan ja kohtaaminen aina hiljainen lupaus ainutlaatuisesta rähinäviihteestä, mutta K-townissa kurkusta alas tungettu keihäs selkärangan tilalla porskuttava Mavety nykyisellään Special Adviser ja Director of player development Cherry tästä poimintarupeamasta eteenpäin vain Kingstonin alueen scoutti.

Millhavenistä löytyisi yksi kilipää tuomaan ryhtiä organisaatioon ja voi sinne "Balletiin" mennä strippaamisen sijaan pätemään Show´n rahoillakin, mutta taskumatti sekä silmälappu ja tähän vanhan testamentin kuvaelmaan pystyi Show´ssa Glen Sonmor.

Toki toisin päin ajatellen Spitsin Ryan Shaver "Barnin" ikuisia sankareita otettuaan aikanaan Knightsin "Polar Bear" McPolinin klassikossa ja oikeastaan kulmakunnalla puhutaan lähdöstä "Pols" tai "Poler" vastaan Shaver, mutta kiitos tuon pysyy varmasti Shaver juomissa Sin Cityn yössä ja McPolin istuu lähtöhahmona kyllä "Gooning it up" sekä 2011-2012 "What a gong show" teemaan.

Toki historiallisissa linjauksissa voisi sanoa nimien McPolin, Fagan sekä Sugden luoneen pohjaa Curtalen koutsauskeikalle sekä Spitsin 1998-1999 kenties O:n 90-luvun lähtöorientoituneimmalle kattaukselle, mutta vastakkaisten voimien liikehdintää se on aina ollut ja voimanlähteenä toimii planeettojen liikeratoja horjuttanut sekopäisyys.

Voisi lähtöpainotteisin äänenpainoin puhua myös Dale Hunterin 2000-luvun alkupuolen koutsauskaudesta ja sitten vastareaktiona Spitsin 2008-2009 nykymaiseman poikkeuksellisen kovasta lähtölistasta, mutta nyt ollaan notkossa molempien ryhmien suhteen ja ainahan joku visiiriniilo tietää kuka iski 5-3 kavennuksen torstai-iltana 1995-1996 Soo´ssa.

Toki kuinka moni sitten muisteleekaan lauantai-illan keitotuksissa Shaverin panosta paidalle ja kyllähän siinä herkistyessä kyyneleet virtaavat fanaatikon poskille, mutta onhan tuollainen 15 vuotta lyhyt siirtymä bongaillessa ja olihan "Polerin" riehumisten jälkeen Kugelin pakko räjäyttää pankki kunnolla.

Lienee äärilaidan lähtötarkastajan HCH:n tuntemuksella Stayzerin 21 edelleen yksi kannetuimista fanipaidoista modernissa WFCU:ssa vai onko kyseessä valikoiva katse, mutta kuitenkin luohan tuo perspektiiviä Major junior kulttuuriin ja ilman yhtäkään iltaa Show´ssa Stayzer edelleen yksi kaupungin arvostetuimpia paidan kantajia.

Kyllähän siellä lauantai-iltojen messuissa kerrataan miten Blair otti paidan puolesta Knightsin Erskinen ja toki Knightsin gladiaattoreista Debrusk oli pysäyttämätön, mutta ei iltaakaan samassa häkissä Spitsin Geoff Benicin kanssa ja sai 1987-1988 mestariryhmässä vetänyt "Benny" Spitsin alumnin matsissa hurmoksellisen vastaanoton.

Tuo ennen turhanpäiväistä O:n All-Star matsia WFCU:ssa ja kansasperinteet elävät lähtöpiireissä.

Tuoreen poimintaohjelman mukaan O:ssa poiminta avataan 21.9 ja toki innokkaimmat hakevat tätä ennen ottelukuntoa treenimatseissa sekä training campeilla, joten uusilla koreilla lähtömetsään ja kaikki on vapaasti poimittavissa irti.

Kestävätkö seinät tuota hurmoksellista ryntäystä vai tuleeko katto niskaan lähtöjen jäädessä roikkumaan, mutta heti avauskierroksiin ei sijoitettuna näitä jättipotteja lupailevia kohtaamisia ja Spitsin avausvastustajana poiminnan käynnistyttyä Guelph.

Siis mikä?

Lähdönjanoa näihin ohjelmiin ja ei nyt kuitenkaan äärilaidaltakaan lähdetä vaatimaan koko illan kantavaa lähtöparaatia, mutta onhan siinä heti Bilkella mahdollisuus säväyttää kotihäkissä ja antaumuksella mukana elävä yleisö ammattijätkän otteella haltuun.

Nouseva kuningas ja punaisella matolla heti ulos, mutta onko sitten 2011 varaus Michael Levesque Guelphin ottelevassa ja 16-vuotiaasta lähtöjuna villisti puskuttamaan O:n raiteilla.

Asemat vilahtelevat silmissä ja kuka raivaa tiensä aktiivisuuskuninkuuteen, mutta huomionarvoisesti 31.12 Spits vastaan Whalers rajasodassa ja kuinka värikylläistä ilotulitusta kehässä sitten nähdään tuomiopäivän urkujen pauhatessa?

Nöyrästi pysähdyksestä toiseen bongaillen ja antaumuksella sirkushuveista nauttien, mutta yksittäisiin tarttuen sammuihan Shaverin lyhty sitten myöhemmin "Barnissa" Sarnian Ricky Irwinin kanssa otetussa ja lasia tuostakin sitoutuneelle eteen.

Toki Irwin O:n lähtösaagassa kiistatta HAHMO ja omat vaikeutensa hänelläkin siivouskomeron lain kanssa, mutta muutamalla vaihdolla iltaan Irwin pääsääntöisesti aina illan kirkkaita ykköstähtiä ja äärilaidan ylipäälikkö HCH kumartaa kiittäen.

Lähtöjen varaanhan tämä rakentuu ja pysähdys aina ylittämätön mainospaikka hahmolle, mutta viihdearvon kannalta harmillisesti poimintaohjelman mukaan 20% illoista sunnuntaisin ja eikö se jos mikä ole turvallisuusriski heittää jätkiä ottelemaan krapulapäissään?

Mukaansatempaavuutta siihen..GONGER!

67’s painanut sopimuksen 1993-syntyneen Ryan Van Stralenin kanssa ja mielenkiintoista siksi, että jätkä oli sitoutunut menemään Clarksonin yliopistoon ja ennen kaikkea koska kolmella osumalla mukana Central A:n lähtövirrassa 2011-2012.

Game liigassahan tuo on lähdönvastaiseen ajankuvaan suhteutettuna odotusarvoa luova määrä ja häkkipääkehien pohjalta jo ihan hyvää leimaa nimessä, joten armoa antamatta tai tuntematta kintaita jäihin sekä villisti tuuletellen boksiin.

Kyllä.

Katsotaan mitä saadaan vai viihtyykö yliopistopojaksi hamunnut Van Stralen enemmän keskitien harmaudessa, mutta jokainen aloitus on mahdollisuus ja kiekon pudottamisen takana voi odottaa hanskaton seikkailu.

67’s kauppasi myös sisään Michal Cajkovskyn Frontsissa ja HCH:ta hämentäen kuului viime syksynä Frontsin training campilta raporttia, että siellä on kattauksessa raivohullu euro ja valmiina niittaamaan kaiken eteen tulevan.

Toki paljastuiko Dick Cherrylle myös viimein ettei kyseessä ole Kanadan Puolalainen Hamiltonista vaan tyylipuhtaan mitäänsanomaton euro, mutta onhan jätkässä jotain joka saa äärilaidan lähtöpatriootti HCH:n raportoimaan liikkumisen ja pitelemättömän hulluuden puskiessa pintaan onneksi se ei ainakaan tapahdu Frontsin paidassa.

Lienee GM Kilrea myynyt organisaation hyvin Van Stralenille ja polttiko sitten kaikki kirjansakin innostuksissaan, mutta nimen huutaminen kesän varaustilaisuudessa ei olisi yllätys ja Fredrik Oduya oli kieltämättä organisaatiossa poikkeuksellisen kova euro.

Mike "Mad Dog" Morrone ja aivan klassikko, kiistatta HAHMO sekä "always game".

James "Rammer" Ramsay ja aivan klassikko, kiistatta HAHMO sekä "always game".

Keskiympyrän valtiaita, suoraan aloituksesta kuninkaita, armottoman viihdearvon tykittäjiä ja eihän vaikkapa Jamie Devane pystynyt jättämään läheskään vastaavaa kädenjälkeä Whalers paidassa itsestään, mutta Devanen aikakausi on nyt nähty ja jäähän tuo elämään yhtenä oman aikansa kiistatta kovimmista jätkistä O:n lähtökartalla.

Toki vetänee aikanaan Show´ssa roolissa toisin kuin Morrone tai Ramsay lähtötarinoissaan ja ei ulvonut Whalersin koutsi/GM Vellucci kuin susi piiskaten sotilaitaan raivoon O:n tapahtumissa 2010-2011, mutta luottoa lähtörahoittaja HCH:lta edelleen löytyy Vellucciin ja iltojen kuumuudessa paennut kyllä pakkopaidasta ennenkin.

1994-syntynyt Tom Wilson on organisaatiossa kasvamassa isoihin saappaisin ja loukkaantumisten säväyttämällä tulokaskaudella saldona 28/8, joten koko lähtösesonkiin olisi tavoitellut 20 lähdön rajaa 16-vuotiaana ja vähintään 20 lähtöä vetävää koria tälle jätkälle käteen poiminnan käynnistyessä.

Olisiko tässä se hanskaton taikuri viidearvollistamaan sekä ratsastamaan lähtöaallon harjalla ja eiköhän Spitsin Bilken kanssa ole vielä useammat tanssit edessä, mutta leveyttä tuomaan löytyy 1994-syntyneet Nick Malysa sekä Scott Restoule ja 1994-syntynyt Max Iafrate.

Tuossa odotusarvollisesti parille seuraavalle poimintarupeamalle hyvää lupaileva pohja ja äijää virtaa katkeamattomana virtana boksiin, mutta myös sairasosatolla aikaansa viettänyt Restoule nostatti nimeään aktiivisen poimintaotteen jätkänä esiin 16-vuotiaan SIJHL:ssä 2009-2010 ja iltoihin tarttuminen O:ssa ei aivan vielä odotetulla tasolla.

Nyt hanat auki, raudat kuumaksi sekä lähtöseppänä takomaan ja koko T-bay elää varmasti taustalla mukana, mutta joukkuetasolla taas kääntämään jokaista kiveä ja saattaa sieltä nousta taivanrantaan vielä villi brawl.

Kyllä.

Whalersin import pickit aina mielenkiintoisia ja siellä vetänyt muutama harmaasta massasta esiin noussut euro, joten kaivettaisiinko taas 2011 hanskaton euro organisaatioon ja toki varman päälle pelatessa HCH:lla olisi heittää GOJHL:stä tai OJHL:stä useampi lähtöleimoilla vuorattu nimi.

Niin ja Beck Road Bullies hieno palanen O:n 90-luvun lähtöhistoriaa Whalersia sekä Morronea raapaisten ja oi niitä klassisia rähinäiltamia "Barnissa", jolloin Whalersin jätkät olivat syljetty yltäpäältä jo alkulämmössä ja sitten halpamaisuuden ruumillistuma Jeff Zehr heitti tilaustyönä tulitikun.

Sin Cityn oman jätkän Zehrin taival kotikaupungissaan päättyi näytettyyn oveen ja istui kyllä omilla säännöillään vetävänä Spitsin paitaan kuin pilke silmäkulmaan, mutta "Bird Dog" se sieltä ohjuksena syöksyi Spitsin aitoon 80-luvun nostalgiassa ja vähemmästäkin sitä on kyhäilty patsaita.

Lopputulemana Jeff Zehr neljä iltaa Show´ssa ja ei innostunut ottamaan ketään rajusti takaapäin.

Olisiko Shamoonilla ollut elämisen edellytyksiä muuten kuin 11 illan verran O:n tähtivaloissa?

Lähdöttömyys on merkki pelin rappiotilasta ja profiloitiinko tuossa sitten Zehr turhan rajulla kädellä, mutta kyllä Zehr erityisesti O.ssa veti ilmepuolella ylimääräinen ässä hihassaan ja välillä sitä vain pitää häkissä ajella päin punaisia.

Viime poimintarupeamahan avattiin räväkästi Petesin sekä Gensin illassa ja tarjolle nostalgista aikamatkaa 80-luvun lähtökulttuurillisesti rikkaisiin maisemiin, joten piristävää elävöittämistä ahdistavan harmauden keskellä ja kyllä nämä joukkueet kokonaisvaltaisestikin O:n kartan kulmakiviä.

Toki 80-luvulla penkkejä tyhjennettiin liukuhihnalta keskinäisissä ja klassikkojen hyllystä löytyy useampi kohtaaminen, mutta iskevän puhuttelevia lähtöhahmoja paidoissa myös tukuittain ja täsmäiskun omaisena poimintana Petesin häirikkölegendaksi päätynyt Bruce Shoebottom.

Probert heittää O:n illassa verenhimoisen poikittaisen naamariin ja "Shoe" palaa takaisin sähäkän toe-to-toe hetken sekä kipinöivän linjurin selkään takomisen muodossa, mutta nykypäivän Gensin gladiaattoreista esiin Emerson Clark ja O:n tämän hetken lähtökattauksesta ehkäpä eniten "Always Game" muotiin istuva hahmo.

Ensi lähtöösesonkiin tuolla osastolla pankin räjäyttää Ottersin 1993-syntynyt Johnny McGuire ja kuin pakkomielteen riivaamana kintaita jäihin, verivana seuratkoon soturia boksiin sekä lopulta vimmaisella saalistusvietillä kohden seuraavaa iltaa.

Petes toi O:n ottelijakattaukseen 2010-2011 Derek Mathersin ja aktiivisuuskuninkuus haltuun, mutta raivopäistä ilmettä äärilaidan hahmontulkitsija HCH kyllä kipeästi kaipailisi lisää vetämiseen ja vaikea toki kritisoida pelin olennaisimman tilaston korjannutta.

Ottaako sitten aktiivisen poiminnan luottojätkä Clark kunnian takaisin 2011-2012 ja Petesin viime lähtösesongin suorittajista 1993-syntynyt Geoff Bezruchko teki kyllä vaikutuksen, joten teipit ranteisiin sekä nälkäisesti iltoihin kiinni ja pysähdys suureen kunniaan vievä mainospaikka.

Gens joukkuetasolla lähetti matkaan lähtömetsän aktiivisimmat poimijat 2010-2011 ja onnistuneesta rupeamasta tunnustetuilla mittareilla voidaan puhua, joten rimaa pitää vain nostaa ja vastassa ei muuta kuin lähtötaivas.

....John "Boom Boom" Shamoon O:ssa 11 iltaa kantanut kultti-ilmiö sekä jokaisen otetun potkun villi viihdetykitys.

Onko tämä jo sitä äärimmäistä äärilaitaa vai hivelevän nerokasta pelin todellisen luonteen hiottua tulkintaa, mutta kyllähän Gens sekä Petes linkittyvän vahvasti yhteen ja eihän Shoebottomilla aivan kaikki ollut kotona.

Ei ainakaan kukaan tullut avaamaan ja nykylinjaan Probert olisi lähtenyt tuosta poikittaisesta sekä inhottavasta "bullying" äijäilystä ulos kuraveden mukana, mutta "Shoen" leuka kesti ja viidakossa viidakon säännöillä.

Tähän ei tule puuttua ja kyllä se siellä sisällä väijyy hullunkiilto silmissään.

Petesin Shamoon vastaan Centsin McLaren O:ssa ja kultahippuja satelee, mutta saahan "Boom Boom" tuolla kohtaamisella paistatella katuojassa tai liukuhihnalla ja joka tapauksessa 11 iltaa maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkoliigassa.

"Stone Cold" varmasti yksi O:n historian kovimmista jätkistä, joka koskaan ei varsinaista lähtöuraa Show´ssa pystynyt luomaan ja toisena vastaavana tulee mieleen 80-luvun nostalgiasta Bobby Babcock

Petesin paidassa veti myös Shawn Thornton ja "always game" omana aikanaan O:n lähtövirrassa, mutta sauman vastakkainasettelussa Gensin ykkösnimenä 1996-1997 John Tripp ja tuohon sesonkiin sijoitettuna pikku rähinä Gensin Brandon Coalterin kolattua Cameron Mannin.

Nykyisellään taivaanrannasta nousisivat itkijänaiset säestämään hysteeristen kupolinsuojelijoiden tuskaa ja kuitenkin vain tyylikäs boxla-ajo luistimilla, joten homman sähköistyttyä Tripp häkissä ja penkillä Thornton laidan päällä valmiusasemissa tullakseen mukaan.

Ei innostunut Tripp äijäilemään tai repimään keneltäkään päätä irti vaikka yksi aikansa ykkösrotista Robert Francz iskuetäisyydellä ja näin ei myöskään Thorntonilla syytä syöksyä askiin, mutta kaikkea sitä bongarin mielenpohjalle on taltioitunut ja mittaamattoman arvokasta vai alennuskorin hylkyä?

Toki onhan niitä tekosyitä ja "Gonger" lyö "Gamerin", mutta hyvä nähdä äärilaidalta Thornton edelleen aktiivisessa vahvuudessa ja Petesiin sidotusti olihan Tie Domilla aikanaan O:ssa tuo oma rivalry Babcockin kanssa.

Lähtöjä, onhan niitä.

Tuo 1996-1997 Gensin sekä Petesin kohtaamisten osalta päättyi osuvasti kohuun ja Gensin jätkät jättivät perinteisen sarjan jälkeisen kättelyn väliin, mutta taustalla tuossa koutsi Bill Stewart ja hyvällä omistautumisella päätyi kyllä otsikoihin tämä äijä.

Toki apukoutsi Paul Crowley auttoi osaltaan ja mursi nenänsä sekä menetti hampaita käytävärähinässsä Coltsin sekä Whalersin finaalisarjassa 1999-2000, mutta tuotahan itsensä likoon heittäminen pukuosastolla on ja Stawartin koutsatessa Coltsin kapteeni Sheldon Keefe ei kätellyt Branchia Memorial Cupin avausmatsissa.

Taisi siivousintoilija Branchillakin olla käsissään kumihanskat vai istuttiko Stewart sotilaisiinsa kättelyfobian, mutta hyvä koutsi vie viestinsä läpi ja löytää euroille oikeat paikat joukkueen bussista.

Niittiä ottaneen Crowleyn hahmolla varmasti poimittiin uskottavuuspisteet penkin takana ja olisiko sitten vain armottomassa tunnepiikissä takonut päätään seinään Whalersin pukukopin edustalla, mutta taisteluarpia nämä ja kyseiseen sesonkiin Coltsin Ryan Barnes vetäisi keihäällään Gensin apukoutsi Curtis Hodginsin käden säpäleiksi.

Taisi kuitenkin Branchin tapauksessa olla taustalla ennen kaikkea Ryan O'Keefen 24 illan mahtipontinen siivouskomerosta ja Memorial Cupin ympärillä tuolloin mukavan kipinöivä tunnelataus, mutta mukaansatempaavuutta heitti Petesin paidassa aikanaan Dallas Eakins ja 90-luvun alkupuolella haltuun O:n 80-luvun lähtöjä sisältänyt nauha.

Eakins vastaan Mike Ware ja tajunnanräjäyttävyyydessään vertaansa vailla oleva helmi, joka HCH:lle kenties koko O:n lähtöhistorian ykköspuristus ja teki kyllä isoa kunniaa Eakins organisaatiolle hanskattomana.

Mitä nuhruisempi sekä usvaisempi kuva sitä aidompi tunnelma ja "Fight Tape" aikauden kasvatit tunnistanevat kadonneen ilmiön, mutta unohduksesta päivänvaloon Paul Mitton ja 80-luvun loppupuolella Petesin paidassa terävän aktiivinen sekä aina kypärä tyylikkäästi takaraivolla.

Nuohan molemmat nykykuvassa tuomittavia asioita ja O tarjosi kankaan, joten Mitton tuotti sisältöä ja "Way to go, Missy" tuli kerran katsojan huutamana taustahälyn läpi Petesin numero 12 suorittaessa taas kerran ruudulla.

Allekirjoitetaan ja jätkä "always game" sekä kruununa nerokkaissa otoksissa Mittonin kanssa häkissä oikealla laidalla itse "showboat", joten ei kuin värittämään ja onhan Petes karsean värin valinnut kannettavakseen.

O:n lähtöjatkumon helmistä puhuttaessa esiin Gensin Scott Mahoney ja todellakin painoi rystysillään lähtemättömän jäljen paidan lähtöhistoriaan, joten 1987-1988 matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta Toronto Malborosin John Nelsonin kanssa ja tuota voisi käyttää oppimateriaalina O:n kadonneesta lähtökulttuurista.

Buckets off, jätkät heittävät itseään likoon ja Nelson taistelee lähdössä tiensä yhdeksi HCH:n ikisuosikeista, joten mukavasti O:n lähtöura päätökseen Frontsin paidassa ja kuka sitten oli Rich Stromback?

Centsin paidassa heitti mukaansatempaavuudessa aivan uskomattoman tykityksen Mahoneyn kanssa ja kipinät sinkoilivat sohvalle asti, mutta kuka entinen O:n soturi Stromback on sitten nykyisellään ja ei ainakaan ryve katuojassa tai paina vuoroa tehtaalla.

Toki oliko se sitten 1988-1989 Petes vastaan Gens asetelmassa TKO Domille vasurilla vai kompastuiko Mahoney, mutta kyllähän tuokin lähtö muistetaan vastakkainasettelun ottaessa tulta alleen ja tämäkin armottoman kovan jätkän olisi suonut lähtötarinassaan suorittavan Show´n kirkkaissa valoissa.

Babcock,Tony Joseph sekä Mark Major jokainen kaksi iltaa ylhäällä ja Major O:ssa kirjoitetun lähtötarinan jatkona otti ainoassaan Domin, joten kyllä ainakin HCH tuota kyseistä matsia väijyessä tiesi äijien historian O:sta ja HCH oli kyllä K-townissa vetäneen Majorin kulmauksessa kintaiden pudotessa.

Kääntyivätkö asetelmat sitten lopullisesti Domin suuntaan tuon Show´ssa otetun jälkeen ja itse asiassa tuolla ei mitään painoarvoa Major junior kehistä puhuttaessa, mutta veti kyllä O:n lähtölammen isona kalana uiskennellut Major isoa roolia Bulls illoissa ja vihan kyllästämä ilmapiiri loi kyllä klassikkoteoksia.

Kuitenkin Bullsin osalta Coxe, McSorley sekä Crowder 80-luvun lähtönostalgian peruskuvastoa ja onhan vaikkapa 1983-1984 paidassa vetänyt boxlalegenda Scott McMichael, jonka maine Ontarion lähtöpiireissä vertailukelpoinen keneen tahansa ja Charlie Moore myös aivan kuningasluokan suorittaja.

O:n lähtöjen jälkeen loukkantuminen söi Mooren 1986-1987 kauden ja lähtötarina alkoi olla päätepisteessään, mutta Bulls paidassa oteltu maine elää ja lokaan on kyllä painettu nämä 80-luvun lähtösankarit viime vuosina.

Toki ottelevassa 1994-syntynyt Adam Bignell ja isä Greg paidan legendoja sekä kovissa Canadians sodissa kouliintuneita rintamaveteraaneja, mutta heittihän vaikkapa Jake Gilmour 2000-luvun alussa vielä isoa valoa lähtötunneliiin ja kuin Steve McLaren olisi iskeytynyt uudestaan suorittamaan O:n lähtövirtaan.

Surulliset viimeiset sivut tuossa lähtötarinassa ja ei kyllä Bullsin nykytilannekaan saa äärilaidalla hymyilemään, joten meinneisyydestä pitää uskoa sekä ilonaiheita ammentaa ja Bullsin kotihäkki Yardmen Arenan tunnustetusti yksi sotaisimpia taistelutantereita 80-luvulla.

Sitä nuhruisen usvaista kuvaa, alkuntaisia sirkushuveja ilman selostusta ja penkkejä tyhjäksi, villejä syöksyjä, nyrkkiä katsomosta, brutaaleja teurastuksia, räjäyttävää lähtömateriaalia maalivahdeilta sekä kaiken tämän keskellä tunnistettavana hahmona McSorley.

Toki silloin Bullsin penkin takana "Mav" Mavety ja kuinka monta niitä O:n aikaisia Coxe vastaan Probert lähtöjä sitten oli?

Mavetyn aivojen muistilohko lähti silmän kautta tehdyllä keihäsoperaatiolla jo Ontarion 60-luvun alun junnukehissä ja kyllä vaikkapa Doug Doull sekä Darren McCarty ovat Bullsin jätkiä, jotka nousevat kyllä esiin paidan lähtöhistoriasta puhuttaessa ja oli kyllä McCarty Frontsia vastaa 90-luvun alussa vedetyissä kipinöivissä häkin kuninkaita.

Mitä sitten tekikään tämän jälkeen ja näin se vain menee Major junior kiekossa.

Coxe Show´n viihdyttävin ja O:ssa tuo asema menee Brad Mayn nimiin, joka viskellyt helmien koriiin useamman ja on kyllä kiveen hakattu lähtötotuus tämä.

Nämä jätkät vetivät uraputket kirkkaissa valoissa ja Bullsin Todd "Hawk" Hawkins jäi kymmeneen iltaan, joten ei päässyt paistattelemaan ja O:ssa pudotti kyllä muutaman kirkkaan helmen lähtölammen pohjaan.

HCH syväsukeltanut ja miksi sitten Bulls leirissä 28.2.1987 nousee esiin?

Domi vastaan "Hawk" ja olihan siinä tulessa 17-vuotias sekä primeikäinen Hawkins, mutta lienee äijä usein joutunut kertaamaan sekä taustoittamaan tuota ja mikäs siinä kunhan tuodaan lasia eteen.

K-townissa Hawkins lähtöisin ja olihan tuossakin ristiriita, joten pitäisiko kivittää kanamunilla ja mitä kertoo DYG O:n historillisesta klassikkoillasta 4.12.1985?

Alkulämmön villi brawl keskeisenä parina Laforge vastaan Daran Moxam ja itse illassa "Hawk" kohtasi alkulämmön jatkona Todd Clarken, mutta homma liekkeihin Bullsin Charlie Mooren ylitettyä punaviivan sekä Laforgen reagoitua loukkaukseen ja lopulta Moore vastaan Jeff Chychrun yhtenä parina.

Spitsin kannattajakunta toki sylkemisen lisäksi heittelyt 80-luvun kuumuudessa kanamunia ja Bulls lähtöjatkumosta toinen varteenotettava boxlaottelija on Ian Keiller, joka kenties vähäpätöisempi suhteessa legendaan ja kuitenkin ehdottoman kova jätkä luistimilla sekä ilman.

Mississauga Towahawksin gladiaattoreita OLA:n kehistä ja Greater Toronton keinotekoiset pois O:sta, mutta täälläkin varataan sekä siellä vedetään ja olisko K-townissa Gillin sijaan katsoa vielä kerran Jim "Flipper" Doreyn panos organisaatiolle?

Voisivat vaikka hengen nostatuksena takoa toisiaan keihäillä päähän keskiympyrässä Mavetyn kanssa ja Dick Cherry luistelisi samalla ympäri kehää Flyersin paidassa, mutta onhan siinä uudelle eurolle kulttuuria Mavetyn käden irrrotessa kätellessä ja Keiller vastaan Frontsin Doyle matkaan mentaliteetilla vielä kerran pojat.

Gongshow Ontario ja HCH tuntee metsänsä puut.

Entäs sitten Sean Biggar ja Ontarion Jr.A:n sekä OLA:n boxlan hanskaton legenda 90-luvun alkupuolelta, joten yhtymäkohtia reippaasti Rory Smithin lähtötarinaan ja miten olisi Biggar kestänyt O.ssa 1991-1992 Chris Simonin kyydissä?

Harva kesti ja Biggarin kosketuspinta O:n askeihin jäi training camp tasolle, joten voisihan sitä ajatella poikkeuksellisen kovan tai luistimilla joten kuten pysyvän täydellisen reikäpään vielä tuohon aikaan ottaneen paikan ylhäältä ja ei tuon kokonaisvaltaisen urheilullisuuden suhteen ollut myöskään kovin kovaa vaatimustasoa tuossa maisemassa.

Ei ollut opiskeluvelvollisuutta tai opinto-ohjaajia vesittämässä kuvaa uskottavuustasolla ja olisihan sitä vaikea sovittaa vaikkapa Louie Debruskia nykykuvaan, mutta O:n lähtöjatkumon kuningas ja vastaavaa dominointia tuskin nähty O:n lähtövirrassa koskaan.

O:n Probert ja Show´n uutta O:sta ponnistavaa Probertia hänestä odotettiin sekä näin aikakauden mediassa kirjoiteltiin, mutta HCH:n tiedolla O:ssa ei hanskatonta kohtaamista 1971-syntyneen Debruskin sekä 1972-syntyneen Simonin kesken tai hyvin on salattu kulttuurin erityistuntija HCH:lta.

Jättäähän tuo kansion avoimeksi tai HCH:n amatöörimäiseen valoon, mutta 67´s sekä Knights eivät kohtaa usein ja Simonin ollessa 1991-1992 Houndsissa Debrusk ei enää Knightsin ottelevassa.

Toki nimeen lyödyn odotusarvon suhteen saman polun Debruskin kanssa kulki 1973-syntynyt Alek Stojanov ja otti varasusaumassa melkoisen nosteen nimeensä tuhottuaan Eric Lindrosin, mutta kova ottelija O:n lähtövirrassa tämäkin jätkä ja parin olkapääoperaation jälkeen ei oikea nakuttanut enää tappavan tehokkaasti.

Tämän vuoksi ei niin hankasti hakeutunut O:ssa lähtöihin kiinni primekaudellaan 1992-1993 ja vietti sairasosastolla miltei koko kauden 1993-1994, joten ehkä turhankin paljon tätä jätkää tuon varausnumeronsa suhteen on lyöty ja 17-vuotiaana O:ssa 1990-1991 repi kyllä mukavasti päänahkaa.

Niitti satoa ja "Sin Cityn" jätkiä Stojanov, mutta Probertin tavoin ei iltaakaan Spitsin paidassa ja onko uuden Probertin etsinnät jo nykyisellään lopetettu?

Toki tuolta 70-luvun loppupuolelta sekä 80-luvun alusta lähtömateriaalia hyvin vähän saatavilla ja pääsääntöisesti perimätiedon varassa bongaillaan, mutta 80-luvun puolestavälistä jo valoisampaa ja lähtökuva selkeämpi äärilaidan johtopäätöksille.

Vaikkapa Jim Kyten nousee kyllä perimätiedon pohjalta esiin ja tuskin muutenkaan kukaan lähtisi kyseenalaistamaan, mutta elämään jääneet hanskattomat taistelut laskettavissa yhden käden sormilla ja rajaseudulla Cornwallissa Kyte heitteli aikanaan gladiaattorinäytöksiä.

Toki Southwestin Rangersin historialtaan aivan vertailukelpoinen Spitsin sekä Knightsin kanssa ja erityisesti Knightsin kanssa 80-luvun nostalgiassa useammat lämpöiset rähinäiltamat, mutta erityispiirteenä Rangersin paidassa otetut sodat taltioituneet jälkipolville varsin hyvin ja HCH:n ensimmäinen kontakti O:n lähtökulttuurin tulkitsemiseen tuli juuri Rangers kannattajakunnasta.

Eipä puhuttu Show´n lähtösankareista vaikka HCH kouliintunut moniottelija ja ei sylje 70- sekä 80-luvun lähtölasiin ison liigan osalta ja Rangersiin sidotusti eipä läheskään kaikki Mike Moherin vedot myöskään elävässä arkistossa, mutta tuotannon laajuuden huomioonottaen tuo silkka mahdottomuus ja O:n aktiivisin lähtöparoni täältä lähtöikuisuuteen.

Toi O:n kuvioihin Game Misconcuctin rehentelevästä aktiivisuudesta ja kenties suurin yksittäinen hahmo koko Rangersin organisaation historiassa, mutta Bennett Wolfin 70-lukuiset työnäytteet O:sta myös kadonnutta perimätietoa ja olisko sitten pyyhkinyt Debruskilla kenttää?

"Sick tough" ja 80-luvun loppupuolelta esiin kehien täydellinen sekopää Rob Sangster, joka Wolfin tavoin Kichenerin oma jätkä ja Sangster todella valovoimainen valopää O:n jatkumossa.

Sulake kärähti, aivotoiminta leikkasi kiinni ja olisi varmasti painanut lähtemättömän kädenjeljen myös Show´n hahmogalleriaa, mutta tuo epäolennaista ja olennaista häirikköhistoriaan on Allan Lake

"Gonger" ja tästä kartan kulttihahmosta HCH jo raapustellut, kuten aikansa ongelmatapaus Vince Oldfordista ja hyvää taustoittavaa täsmätietoa näistä haltuun tuolta kontaktilta.

Kevin Moore ja NCAA:n kehistä täynnä vimmaista rähinää O:n askeihin Rangersin paidassa, mutta unholaan painunut nyrjähtänyt täsmäisku ja yleensä ryöstökalastetaan opinvirrasta pudonneita yliopistopoikia keskeisiin pelillisiin rooleihin.

Rick Allain ja aina valmis roolinsa armoitettu soturi 80-luvun loppupuolelta, mutta 2000-luvulle tultaessa Rangers sädekehä haalistunut sitten Adam Keefen sekä Mike Amodeon poimintapäivien ja toki Tyler Randell repi 2010-2011 puhtaat lähtöpapaerit sitoutumisellaan

Cody Sol pettymys primekaudellaan ja keskeiseksi lähtöhahmoksi ounasteltu Matt Braun veti alhaalla Jr.A:n kehissä, mutta puskista iskeneenä aktiivisesti esiintynyt 1993-syntynyt Ben Thomson kenties ottaa vielä askeleita ja pysähdys aina mainospaikka.

Ylenkatsottiinko nyt jotakuta 2000-luvulta ja olivatko ne Masciolin räjähdysherkät tähtihetket vai se kova poika euro, mutta kyllähän Darcy Harris painaa tuollaiset varjoon ainutlatuisella viihdyttävyydellään ja yksi vahvimpia Brad Mayn arvonimen haastajia O:n lähtöjatkumossa.

Toki tunnetusti ottelijana myös HCH:n ikisuosikkeja, mutta vetihän paidassa 29 iltaa myös Paul Higgins ja pakkohoitopotilas onnistui sekoilemaan 26 iltaa myös Show´ssa.

Miten marmattava visiirinaama selittää tämän ja kuin tähtiin kirjoitettu, mutta GA:n fanittamisesta omistautuneeseen lähtöbongailuun ja tätähän elämä äärilaidalla peruspiirteissään on.

Moher myös heitti myös tuollaisen historiaan taotun syöksyn Toronto Malborosin penkille ja Branch moppaili siivouskomerostaan tuosta neljä iltaan Moherille, mutta liukuhihnalta huilaillut Moher kuitenkin selvisi maaliin ja onhan tuollaisessa syöksyssä aina mukaansatempaavan hurmoksellista henkeä.

Toki sankariteoissa Rangersin Kevin Grant takoi aikanaan illan kuumuudessa Centsin Joey McTamneyn kupolia jäähän ja otti aikanaan pysähdyttävät 15 iltaa paluupostissa, mutta 80-luvun ainutlaatuista nostalgiaa ja aktiivisesti Grant myös hanskattomassa kuvassa mukana.

Tätä kansa janoaa.

Marc Laforge tyhjensi myös ensin palkintopöydän O:ssa ja meni sittten lopulta kuraveden mukana, mutta K-townin räjähdysaltis kuningas ja "I just got carried away" tyylikäs tokaisu erään villin tapahtumaketjun yhteenvetona Laforgen suusta.

Huitoi keihäällään Petesin koutsi Dick Toddia ja riitti myös tässä häiriköinnissä Branchilla kärsivällisyyttä kuten Moherin kohdalla, mutta nykyisellään raiteilla kolaamisesta suoraan ovea ja pohkeille koputtelusta 20 illan mahtipontisia.

Euron kutsumisesta euroksi viisi iltaa ja häkissä saa kutsua ketä tahansa miksi tahansa tai vain vaieta kuin muuri sekä tuijottaa verenhimoisesti silmiin.

Hiljaista vaikuttamista ja Kitchener eli "Berlin" tai yleisemmin "K-W" kaupunkina olennainen osa O:n karttaa, joka kantaa hiljaisena lupauksena Southwesternin taikaa ja tuleva alasarjojen kulttihahmo Robbie Nichols olennainen osa Rangersin hahmokuvastoa.

Äijän kehähäiriköinnistä sekä yleispätevästä rähisemisestä voisi kirjoittaa puhuttelevan merkkiteoksen ja tämäkin taistelija värikkyydeltään kuin sarjakuvasta, mutta loihan Nichols ilmeikästä alasarjojen korkeakulttuuria panoksellaan ja kuitenkin aina esiin nousee tuo keväinen lähtö Centsin Mark Hatcherin kanssa.

Hatcher O:ssa "Sick tough" ja operoi myöhemmin Nichols itse myös Centsin paidassa, mutta uran kokonaiskuvassa sulakkeet kärähtelivät liukuhihnalta ja kuitenkin illat sähköistyivät

Näitä kansa palvoo.

Rangersin kevät 1982 huipentui bench clearing brawliin ja muistatteko Lou Crawfordin?

Kellot soivat ja AHL:n hanskaton soturi klassisten lähtöhahmojen listalta, joka Moherin kanssa johti Rangersia 1981-1982 päätyyn asti ja ehdoton "Gamer".

Mikä sitten oli Paul Higginsin rooli K-W:n kiekkohistorian edelleen puhutuimmassa ryhmässä ja loiko raivopäistä henkeä ryhmään pakkopaidassa, taisteliko antaumuksella yössä vai oliko Branchin toimesta teljettynä siivouskomeroon?

Intohimolla ja eikö täällä enää näpytellä Dubista, joten Ilmajoen sikasuoralle aistimaan paskantuksua sekä kumatumaan nöyräksi vetävien hallien edessä.

Ohi Dubin pureudutaan Ontarion Jr.A:n tapahtumiin ja O:ssa roolissa vetänyt 1992-syntynyt Matt Baldassarra painanut sopimuksen OJHL:n Pickering Panthersin kanssa, mutta olisi kyllä pätevä kaveri ottamaan iltojen pakolliset tanssit pois ja varmasti käyttökelpoinen tunnelman nostattaja.

Tuostahan on kysymys ja toivottavasti Baldassarra kaivaa vielä tiensä kiinni O:n lähtövirtaan, mutta kyllä HCH lähtösilmällään heittää OJHL:n 2010-2011 ottelijakattauksesta Milton Icehawksin 1992-syntyneen Tyler Badhamin seurattavaksi ja antaako itsestään sitten hanskattomia elonmerkkejä O:n training campeilla?

Taustalla aktiivista hanskatonta läsnäoloa Jr.A:n kehissä ja Oakvillen jätkänä soisi Missyn antavan primesaumassa mahdollisuuden, mutta veli Kyle polki 2010-2011 NCAA:n kolmostasolla ja tunnetusti yksi treenimatsikin veisi NCAA kelpoisuuden.

Toki Spitsin tarjotesssa yhden vaihdon treenimatsiin nälkäisesti kiinni ja lähtö pois roikkumasta sekä paita seinällä vielä kuolinvuoteen vieressä, mutta vaikka vahvalta boxla-alueelta Badhamilla ei esiintymisiä OLA:n häkeissä ja vastavuoroisesti boxlalegenda Tim O´Brien operoi aikoinaan muutaman lähtösesongin Jr.A:n kehissä luistimilla.

Miten olisi pärjännyt vaikkapa "Polerin" kanssa O:ssa ja jäi arvoitukseksi, mutta nykykuvassa mielenkiintoinen nimi on myös Peterborough Starsin 1993-syntynyt Paxton Leroux ja 17-vuotiaana vahvaa työnjälkeä Jr.A:n pysähdyksissä.

Onko sitten hahmossa voimaa nousta O:n askeihin ja HCH poimii varmasti hanskattoman elonmerkin mistä sitten tuleekin, mutta odotusarvoa tähän jätkää ladattu jo O:n Priority Selectionista lähtien ja jääkö sitten lopulta lähtötarinassaan kysymysmerkiksi?

Entäs sitten Jr.B:n GOJHL:ssä vetänyt 1992-syntynyt Shayne Rhyno ja tilillä kuusi iltaa O:ssa jo 16-vuotiaana, mutta sen jälkeen keikkunut pinnalla vaan ei napannut ja lähteekö vielä heittämään uutta matoa koukkuun?

Luohan tuo Kramerin Dubissa heittämä hanskaton esimerkki uskoa ja varmasti ottaisi Rhyno vastaan kitisemättä muutaman vaihdon ammattijätkän roolin ylhäältä, joten aktiivisella mainostamisella uutta tulta alle uraputkessa ja kutsun käydessä HCH eläisi äärilaidallaan mukana pysähdys pysähdykseltä.

Dubia raapaisten liigan johtohahmot löivät pöytään kokouksensa pohjalta 7-kohtaisen avainohjelma pelin tuhoamiseksi ja onneksi aivan tuosta ei ollut kysymys, joten ei rajoitteita poimimiselle ja normaalia hysteeristen kupolinsuojelijoiden kosiskelua.

Dubissa kirjattuna mukavasti yli 100 aivotärähdystä 2010-2011 ajosesonkiin ja tuohan vain uskottavuustasolla pönkittää Dubin mainetta, mutta aina voi häipyä kolaamaan paskaa kotisikalaan ellei kupoli kestä ja näin tuo kierto on aina toiminut.

Toki harmillisesti Jesse Pearson odottaa kotonaan lankojen yhdistymistä Gogolin vasurin sammutettua valot yläkerrasta ja kovaa hintaa maksoi kyllä tämä soturi kunniasta vetää Dubissa, mutta lukutaidottomia farmipoikiahan ne täällä joka tapauksessa ovat vai olisiko HCH:n aika päivittää kuvaansa kaukaisella äärilaidalla.

Rauhanomaisia "BC Bud" hippejäkö sitten ja iltojakaan ei bongailla enää radion välityksellä kuten väkivaltaisella 80-luvulla.

Matkalippu kouraan, kamat kasiin, teipit ranteisiin ja suoraan aloituksesta matkaan uudessa paidassa ja O:n Colts hoitanut sisään OA Victor Terrerin ja ottaa kyllä Major junior journeymanin sädekehään Terreri ylleen.

Toki tuossa ikäsaumassa liikkuessa lienee rooli katsottuna ja jätkä itse ei ole suuntaamassa ammattilaiskehiin tai yliopistopolulle, joten hyvä nähdä Terreri vielä kauden verran poimintakuvassa ja tuollainen O:n lähtövirran rutinoitunut perusiskijä.

Säväyttää aina välillä ja tärkeimpänä ottaa illan ohjelman pakolliset tanssit pois sekä herää silmäkulma mustana uuteen päivään, mutta mukavan poltteleva rivalry aluillaan OS:n Zweepin kanssa ja pariin otteeseen Niagaran ottelevassa vetäneenä ei painanut maaliakaan paidalle.

Ei neppaile vaan keskittyy olennaiseen ja tuskin Colts hankki latomaan kaappeja, mutta HCH:n toiveena rähinää hahmoon OA kaudeksi ja illat villeiksi.

Välipalan omaisena tarjoiluna Victoria sekä Vancouver Island palaavat Dubin kartalle Chilliwack Bruinsin muuttaessa ja aikanaan Cougars kesti kauemmin kuin Cougar Annie, mutta nyt paluun myötä on aika kysyä milloin tyhjenevät penkit ja lyödäänkö lähtölista täyteen sekopäisintä farmipoikaa mitä Islandin metsistä tai mantereen preerioilta löytyy?

Pohjoisesta kannattaa koluta myös Yukon ja eiköhän sieltä olisi kaivettavissa ikipimeydessä veltava kullankaivajan jälkeläinen ottelevaan, joka tekisi mitä tahansa Dubin sykkeen hullaannuttamana ja ymmärtäisi mainospaikan arvon.

Vai vajosiko HCH tässä Dubin 70-luvulle jolloin Cougars sekä NW Bruins rähisivät itsestään goonikiekon virstanpylväitä ja metsäpirteissä kuunneltiin play-by-play äänen tulkitsemana Cougarsin häiriköintiä Manitobaa myöden, mutta onhan paikallaan Dubin paluu boxlan omimalle saarelle ja heittääkö sitten Gogol paidassa vasuria lähtövirtaan OA ruudussa?

Chilliwack Bruinsin pohjalta ottelevassa kuitenkin hyvä pohja ja onhan sieltä vaikkapa Tim Traber laskettavissa varaustilaisuuden ajankohtaisen ikäluokan yhdeksi ottelijatyypiksi, joka odottelee edelleen sopivaa tuulta lähtöpurjeisiin ja vaikka ollaan kupolinsuojelijoiden sekä lähdöttömyyden halaajien aikakaudella ottelemalla luodaan historia

Taidettiin kunnian päivinä jopa Saskatoonissa tarvita virkavaltaa suojelemaan Bladesin taistelijoita BC:n saalistajilta ja Cougarsin jätkät raahattiin sitten vielä myöhemmin oikeussaliin, mutta Jr.A:n BCHL:n Vernon Vipersin kanssa sopimuksen on tehnyt 1993-syntynyt Geoff Crisfield ja jätkä taustaltaan Chilliwack Bruinsin varaus.

152 minuuttia uskottavuutta 34 illassa Midget kehissä ja tarjottu jo saumaa vetää ylhäällä sekä tarttua iltoihin, mutta ei ole halunnut riskeerata NCAA kelpoisuuttaan ja ei todellakaan omistautunut kuningattaren sotilas.

Osannee lukeakin ja Royals nimeä ounasteltu, mutta asiathan saavat uusia merkityksiä ja olisiko 6´5/220 listattu 2010 ykköskierroksen varaus Keegan Kanzig tukkia paljain käsin tien varteen pinoon latova jättiläinen?

Kanzig 1995-syntynyt potentiaalinen tulevaisuuden lähtönimi ja nostalgisiin tunnelmiin siirtyen haluaisiko joku koutsi ajaa Probertin penkiltään askiin, mutta Centsin apukoutsina saumassa toiminut Guy Blanchard onnistunut tässä ja 1984-1985 O:ssa lähetti tunnelman sähköistyessä Centsin jätkän ylimääräisenä häkkiin .

Tämä veti Probertin sisään Houndsin penkiltä ja Robbie Nichols taisteli itseään pohjoisiin sydämiin seuranneessa bench clearing brawlissa, mutta yksi lämpöinen ilta Soo´ssa ja totuuden nimissä juuri tuossa saumassa voimaa ei Centsin lähtölistalla ollut.

Kuitenkin Centsin historiaa O:ssa leimaa sotaisa ilmapiiri ja erityisesti Wolvesin kanssa nähtävissä räjähdysaltista vastakkainasettelua, mutta yksi on joukosta poissa ja pohjoiseen mukaansatempaavaa lämpöä luovat vain Hounds sekä Wolves.

Toki tuokin terävimmässä huumassaan jäänyt historiaan ja sinne isoon keskitymään kuuluisi se perinteikäs Show`n jengi sekä lukuisia väkivaltaisia boxlaryhmiä, mutta taustalla poreilemassa myös yksiselitteisesti lähtöorientoitunutta Jr.A:n kiekkoa ja teipit ranteisiin, hihoja ylös sekä kypärä takaraivolle.

Kuka ei syty ja aikanaan Metron huippupiikissä häkit täynnä sekä viihdearvo huipussaan, mutta olivathan nuo pohjoisen joukkueet O:ssa kuin Dub pienoiskoossa ja kovaa, karua sekä pitkää taivalta.

Nyt on vain taival sekä ison vauvan kyyneleet ja ainoa O:n tai Dubin taustainen kanukki, jota HCH äärilaidallaan sydämeltään halveksinut ja Bramptonissa tai Missisaugassa lukuisia jätkiä lähtemässä palavalla innolla sen yhen vaihdon vuoksi vaikka Peawanukiin.

Kotikulmilla kulttuuritietoisesti boxlaa ja luistimilla Ontarion pyhissä kiekkokaupungeissa matkaan suoraan aloituksesta, mutta äärilaitahan on tähtitieteellinen Pro Fighting saareke ja onhan HCH kiistatta myös kosmopoliitti.

Southern boxlan fanittajana aina pakkasen pureman North Bayn puolesta ja olihan vaikkapa Shawn Antoski täydellisesti sidottu paitaan O:n kovien poikien aikakaudella, mutta suhteessa Antoskiin ikäluokasta Mark Major veti kuitenkin kasaan vain tuon kaksi iltaa ja onhan se lähtöfanaatikolle kuitenkin uskomatonta tilastofaktaa.

Wolves ei Frontsin tavoin koskaan korjannut O:n mestaruutta tai vetänyt Memorial Cupissa, mutta pariin otteeseen kyllä ottamassa turpaan finaalisarjassa ja Frontsin jätkät ovat tässä saumassa jo hyvän aikaa notkuneet Princess Streetin yössä.

Onhan sekin osa kulttuuria ja olihan siinä Gongshow henkeä Wolvesin Ron Duguayn isän hyökättyä boksissa olleen Houndsin Tony Horvathin kimppuun, joka juuri kolannut häkissä olleen Duguayn ja aktiivinen osallistuminen tarinankulkuun aina suotavaa.

Illat villeiksi ja Duguay Show´ssa viimeisten joukkossa ilman kypärää, mutta hahmon tasolla eli tuosta kypärättömyydestään ja voisihan Duguayn puhtaalla hahmontulkinnalla kuvitella olevan Londonista.

Sudburyn tuiskeesta oli ja paita hallin katossa, mutta puhutaanhan tuosta Horvath episodista vieläkin ja pahaa sanaa tästä äijästä ei lausuta.

Sudburyn jätkiä olivat myös Marc Laforge sekä Gary Coupal ja molemmat hoisivat itsensä tyylikkäästi ulos O:sta Wolvesin paidassa, mutta K-town ominut "Gonger" jumalan ja Coupal O:n kauhugallerian kuninkaita nimenomaan Wolves paidassa.

Kuitenkin paitaan leimaantuneista jopa Coupalia suurempi kulttihahmo pohjoisessa on Simon Sherry ja 90-luvun puolivälissä yksi O:n ykkösgladiaattoreista, joka veti kyllä bongarit katsomoon missä päin Ontariota sitten lähtönäytöksiä järjestikään ja harmillisesti lähtötarinassaan jäi puhtaaksi Major junior ottelijaksi.

Onhan tuo harmi miten Zack Stortini ryvettänyt maineensa Show´ssa ja O:ssa Wolvesin paidassa kiistatta "Sick tough", mutta ei tuo Sudburyssa ketään kiinnosta ja lähdöt jäävät elämään.

Toki Dubin rähinävuosien kulttihahmoista Dain Philips kohtasi viikatemiehen ja näitähän veti vielä 70-luvun Show´ssa, mutta tämä katutaistelija operoi toisenlaisella mailalla ja maine jää elämään.

Pelaako ensi kaudella Kanadan pääjunioriliigoissa suomalaisia? Ketä ja missä joukkueissa?
Jos pelaa, olisi mielenkiintoista saada heistä hieman tietoa myös kauden edetessä kun itsellä ei riitä aika junnuliigojen aktiiviseen seuraamiseen.

Lähtöarkistojen sulkeutuessa ja hautajaissaattoon lähtötähdistöstä Adam Wallace, joka nappasi kertaalleen O:n aktiivisuuskuninkuuden ja henkilökohtaisen lähtötarinan kokonaiskuvassa tarttui kiistatta vaihtoihinsa O:ssa.

Tuttua kaavaa mukaillen liikkui pakista laitaan ja kunniakkaaseen muutaman vaihdon ammattijätkän rooliin, joka häkissä teki mitä muutaman vaihdon jätkät paidalle tekevät ja veti pariin otteeseen Memorial Cupin matseissa.

Alla Show´n prospects campit, OA sesonki Jr.B:n GOJHL:ssä sekä nyt liittymässä Jr.C:n Woodstock Navy Vetsin valmennukseen apukoutsina, mutta näki varmasti taivaanrannassa jo kirkkaat valot sekä ohimennen haistoi setelitukut ja onhan tässä HCH:n näpyttelyssä surullinen pohjaväre.

Roolinsa ammattijätkä itse kotoisin Woodstockista ja joukkuetasolla voittava jätkähän tässä on kyseessä, joka oman lähtösaumansa suosikkijätkiä "Sin Cityn" lähtöfanaatikkojen keskuudessa ja vuorovaikutus toimi.

Alkoiko roolin kovuus painaa vai tuliko se tilaamatta, mutta liukuhihna puskee tuhansia joiden kohtalona on jäädä häkkipääkehiin ja Wallace lähti O.ssa matkaan suoraan aloituksesta.

Otti johtoasemassa illan lopun turhautumista vastaan tai tappioasemassa lähetti viestiä ennen summeria, mutta neppailet kerran sinisellä kiekon vastustajelle päätyyn heittämisen sijaan ja lähdet seuraavalla bussilla tehtaan piippujen varjoon.

Näinhän se menee ja 3-0 taulussa ensimmäiseen erään, joten jotain pitää tapahtua koutsin heittäessä askiin tai olet hyödytön lähtölistan täyte ja koutsausuran edetessä Wallacella hyviä vinkkejä roolista takataskussa Midget tason koville pojille.

Pisti Knightsin Yovanicin luovuttamaan verta ja nämä muistetaan pitkään, mutta taas kerran olisihan se ollut hahmoa mairittelevaa vetää 10 poimintarupeamaan syvissä vesissä ja nuijia tai dokata itsensä aivokuolleeksi.