MM-kisat 2011: Päivä 17 (su 15.5.2011) - MITALIPELIPÄIVÄ

Viimeistä viedään, eli vuorossa on vihonviimeinen MM-kisojen 2011 seurantaketjun aloitus sunnuntaille 15.5.2011 eli mitalipelipäiväksi. MM-kisat ovat nyt lähes paketissa, risut ja männynkävyt on lähetetty kotimatkalle ja neljä kisojen parasta joukkuetta ratkaisevat ensin pronssipelissä ja sitten illan unelmafinaalissa, miten jalometalliset lätkät jaetaan. Asiaankuuluvasti tähän vaiheeseen on päässyt vain EHT-joukkueita Euroopasta, muilla ei ole mitalipeleihin jakoa.

Kova taival on kaikilla joukkueilla takana, kaikki ovat päässeet sunnuntain peleihin erilaisella tavalla. Suomi on päässyt finaaleihin nousujohteisella, sitkeällä periksiantamattomuudella ja oman systeemin noudattamisella yhdistettynä muutamiin huikeisiin yksilösuorituksiin. Ruotsi pääsi finaaliin vaihtelevan ja epätasaisen alun jälkeen taktikoimalla itselleen Saksan ja pelaamalla sen jälkeen joukkueena turnauksen parhaan ottelunsa.

Tshekki puolestaan voitti joka matsin juuri ennen välierää, mutta heikomman puolustuspelinsä takia mahtanut mitään Ruotsin kokonaisvaltaisemmalle pelaamiselle. Venäjän alku- ja jatkopelit eivät olleet kaunista katsottavaa, ja sisälsivät sekä epävarmoja otteita että tarpeetonta sikailua. Puolivälierässä joukkue kuitenkin pystyi itsensä kokoamaan ja passittamaan Kanadan lomille, mutta välierissä maa oli tehoton ja avuton nippu yksilöitä Suomen joukkuepeliä vastaan.

PRONSSIPELI KLO 17.00: TSHEKKI - VENÄJÄ

Pronssimitalin kohtalon ratkovat slaavilaiset kilpakumppanit ja kylmän sodan aikaiset "liittolaiset". Ei ole turhaan Jaromir Jagrin pelinumero 68 muistutuksena Prahan keväästä 1968, jolloin Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian. Nykyisin välejä ratkotaan sentään vain urheilukentillä, mutta jännitteet ovat vahvat, ja kuten aiempi maiden kohtaaminen osoitti, kovia tilanteita ja intensiteettiä lienee luvassa. Kumpikin olisi varmasti finaaliin halunnut, mutta kumpikin haluaa varmasti myös napata pronssit ja ennen kaikkea jättää vastustajan ilman mitalia.

Aiempi kohtaaminen oli numeroiltaan tasainen, mutta voitto kuului ansaitusti Tshekille. Oletuksenani on, että Tshekki vie maiden toisenkin kohtaamisen, tällä kertaa selvemmin luvuin, sillä se haluaa sitä luultavasti enemmän kuin Venäjä, jonka ennestäänkin heikko pelimoraali saattoi heikentyä rajusti välierätappiosta. Lisäksi Tshekki pelaa "melkein kotona" Slovakiassa, ja haluaa varmasti päättää kautensa voittoon. Sen se saattaa minun nähdäkseni tehdäkin, kenties edellistä matsia selvemmin?

MM-FINAALI 2011 KLO 21.30: RUOTSI - SUOMI

Jos pronssipeli on slaavilaisten kilpakumppanien peli, niin finaali on vielä kylmän Pohjolan finaali, todellinen unelmakamppailu rakkaiden vihollisten välillä. Mikään ei ole jääkiekossa niin hienoa kuin nähdä Suomen kukistavan Ruotsin arvokisojen ratkaisuotteluissa ja mitalipeleissä. Toisaalta mikään ei ole karvaampi tappio kuin nähdä sinikeltaisten riemuitsevan pelin jälkeen Du Gamla Du Frian soidessa ja sinivalkoisten soturien tuijottavan tyhjyyteen kallella kypärin.

Ennen peliä on todettava, että turnaus on mennyt Suomelta todella paljon paremmin kuin mitä ennakko-odotukset olivat, ja nuori joukkue on edennyt nousujohteisella pelillä aina finaaliin asti. Kävi finaalissa kuinka tahansa niin odotukset on ylitetty, joukkueen näyttämä sisu ja usko omaan tekemiseen on vakuuttanut, ja myös valmennusjohto on korjannut melkoisesti osakkeitaan osoittamalla, että reagointi pelien sisällä ja otteluiden välillä on parantunut ja että valittu pelitapa on toiminut niin hyvin, että se on kompensoinut materiaalisia puutteita, joita Suomella on muihin isoihin maihin verrattuna. Myös monet pelaajat, joita on epäilty ja parjattu ovat näyttäneet joukkueeseen ja MM-tasolle kuuluvansa.

Suomi on ollut näiden MM-kisojen "isoja maita" vastaan pelatuissa otteluissa ennakkoon altavastaaja, ja sitä se on myös Ruotsi-peliin lähdettäessä. Ruotsi kykenee vahvaan joukkuepeliin, maalivahti Fasth on kovassa iskussa ja vastaiskuista Ruotsi pystyy tekemään näyttäviä maaleja. Johtoasemassa Ruotsin puolustus puolestaan toimii niin hyvin, että sillä pysäytettiin Tshekin raskas kalusto. Lisäksi Ruotsilla on vieläpä kotietu ja vaihto-oikeus. Venäjä-ottelu oli Suomelta hieno, mutta se taso ei enää välttämättä riitä, nyt pitäisi löytää vielä uusi vaihde.

Kuten sanottua, hopeakaan ei olisi tässä tapauksessa häpeä. Finaalitappion hetkellisestä karvaudesta huolimatta koko turnaus asettuisi pitkällä tähtäimellä reilusti plussan puolelle, vähän samalla tavalla kuin edellinen finaalipaikan tuottanut turnaus 2007, jossa Suomi nuiji myös Venäjän välierissä mutta hävisi ylivoimaiselle Kanadalle. Silloinkin finaaliin pääsy oli todellinen uroteko, samoin kuin se oli esim. Prahassa 1992 Sir Penan aikoihin, jolloin Suomi sai historiansa ihkaensimmäisen MM-mitalin.

Se etukäteisperuutteluista ja henkisestä varautumisesta jälleen yhteen hopeaan, joihin niin monet finaalit ovat päättyneet. MM-jääkiekko on kuitenkin myös unelmien aikaa, ja Suomen unelmana tulee olla MM-kulta.

Suomen joukkueen pelitapa on tähän mennessä toiminut paremmin ja paremmin, yksilöt ovat nousseet esiin, joukkue ei ole hermoillut tai panikoinut, valmennus on ollut hereillä, sisua ei ole puuttunut ja lukuisista tappioasemistakin on noustu voittoon. Nyt on jäljellä yksi peli, siinä voi käydä lopultakin kuinka tahansa: pölyn laskeuduttua Suomi voi olla kultamitalisti toista kertaa historiassaan, 16 vuotta ensimmäisestä mitalista.

Jos näin käy, niin MM'95 Never Forget - lausetta voidaan sunnuntaina päivittää uuteen muotoon, varsinkin kun ensimmäistä kertaa sitten MM-kullan 1995 on se tilanne, että Suomen MM-kisajoukkueessa ei ole pelannut ainuttakaan vanhaa maailmanmestaria. Vanha jatkumo ja MM-1995-jatkumo on poikki. Kenties voisi olla aika aloittaa uusi jatkumo, uudella joukkueella uusia maailmanmestareita? Ja tavata toistamiseen torilla?

Finaalin lopputulosta en pysty enkä halua ennustaa millään tavalla. Tulkoon mitä tulee, sittenhän sen näkee. Nyt jäljellä on vain piinaava odotus siihen, että kiekko putoaa jäähän ja kaikkien tunnelmanluojien kuningas, MM-kisoista 1995 urakkansa aloittanut Antero Mertaranta aloittaa kenties viimeistä kertaa kiihkeän intohimoisen selostuksensa. MM-1995 ja kultajuhlat olivat Mertarannalle ensimmäinen kerta selostajana, nämä voivat olla viimeiset. Mikä olisi hienompaa kuin vielä kerran nähdä ympyrän sulkeutuvan ja kuulla pelin loppuhetkillä "se on siinä!"

Musta Nuoli kirjoitti:

Kuten sanottua, hopeakaan ei olisi tässä tapauksessa häpeä.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä minusta hopea olisi häpeä tässä tapauksessa. Vaikka kuinka on pelattu yläkanttiin ja hienosti tässä turnauksessa, niin onkohan tämä nyt kahdeksas vai yhdeksäs arvokisojen finaali Suomelle, ja tähän mennessä tuloksena on yksi vaivainen kulta. Se on säälittävä saldo. Nyt pitää kaivaa tulevaan finaaliin hiukan sellainen pohjois-amerikkalainen mentaliteetti, että mikään muu kuin mestaruus ei merkitse mitään. Hopea on melko turha, siihen ei saa olla pätkän vertaa tyytyväinen, vain voittajat muistetaan. Ja unohdetaan se mantra "hopeakin alkaa maistua ajan kanssa hyvältä". Itselleni ei vieläkään maistu Torinosta tullut olympiahopea muulta kuin p*skalta.

Mutta ei hätää! Nyt on luotto leijoniin niin kova että ei tuo finaali hirveästi edes jännitä etukäteen. Huomenna tehdään historiaa!

Jotenkin on kutina, että tänä vuonna se tulee.

Nimittäin sekä Saksa että Tsekki saivat Ruotsin pelin sekaisin kovalla karvaamisella. Varsinkin Saksaa vastaan ruotsalaiset olivat täysin helisemässä, kun germaanit kävivät lujaa kimppuun ylhäältä. Niin pitää Leijonienkin tehdä. Ylhäältä kiinni ettei Ruotsi pääse avaamaan peliä. Puolustuksessa piilee tuon Ruotsin ehdoton heikkous ja siihen on iskettävä armotta.

K.A.H kirjoitti:

Vaikka kuinka on pelattu yläkanttiin ja hienosti tässä turnauksessa, niin onkohan tämä nyt kahdeksas vai yhdeksäs arvokisojen finaali Suomelle, ja tähän mennessä tuloksena on yksi vaivainen kulta.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on Suomen jääkiekkohistorian 10. arvokisafinaali(sarja).

Aiemmat:

1992 MM FIN-SWE 2-5
1994 MM FIN-CAN 1-2 rl.
1995 MM FIN-SWE 4-1
1998 MM FIN-SWE 0-1,0-0
1999 MM FIN-CZE 1-3,4-1,0-1 ja.
2001 MM FIN-CZE 2-3
2004 WC FIN-CAN 2-3
2006 OK FIN-SWE 2-3
2007 MM FIN-CAN 2-4


saldo on siis 1-8, joskin yksittäisissä finaaleissa on lisäksi 1 voitto ja 1 tasapeli, mutta finaalisarja on näissä silti hävitty.

Hienosti löytyy yhtäläisyyksiä ja tiettyjä sattumia tämän vuoden ja 1995 turnauksen väliltä, kokosin hassuttelumielessä nämä:

- Suomi-Ruotsi
- Antsan MM-kisaselostukset jääkiekossa alkoivat 1995 ja päättyvät ilmeisesti tähän vuoteen.
- Suomi voitti oman välieränsä vuonna 1995 myös tuloksella 3-0, finaalin ja välieräpelin välissä oli myös vapaapäivä.
- Hannu Aravirta toimi v. 1995 apuvalmentajana, hän on syntynyt Savonlinnassa. Sattumoisin tämän leijonatiimin apuvalmentaja Petri Matikainen on myös syntynyt savonlinnassa.

Eiköhän noita lisääkin löydy :P

K.A.H kirjoitti:

Kyllä minusta hopea olisi häpeä tässä tapauksessa. Vaikka kuinka on pelattu yläkanttiin ja hienosti tässä turnauksessa, niin onkohan tämä nyt kahdeksas vai yhdeksäs arvokisojen finaali Suomelle, ja tähän mennessä tuloksena on yksi vaivainen kulta. Se on säälittävä saldo. Nyt pitää kaivaa tulevaan finaaliin hiukan sellainen pohjois-amerikkalainen mentaliteetti, että mikään muu kuin mestaruus ei merkitse mitään. Hopea on melko turha, siihen ei saa olla pätkän vertaa tyytyväinen, vain voittajat muistetaan. Ja unohdetaan se mantra "hopeakin alkaa maistua ajan kanssa hyvältä". Itselleni ei vieläkään maistu Torinosta tullut olympiahopea muulta kuin p*skalta.

Mutta ei hätää! Nyt on luotto leijoniin niin kova että ei tuo finaali hirveästi edes jännitä etukäteen. Huomenna tehdään historiaa!

Laajenna klikkaamalla

Tästä melkolailla samaa mieltä. Ehkä hopea ei ole häpeä, mutta hyvältä se ei ainakaan tunnu. Torinon hopea ei tunnu vieläkään hyvältä, vaan aina sitä miettiessä tulee pohdiskeltua, että niissä kisoissa Suomen olisi pitänyt voittaa. Niin loistavasti Suomi finaalia lukuunottamatta pelasi.

Nyt on kuitenkin sellainen olo, että sunnuntaina pääsen yli Torinon kisoista ja vuosituhannen vaihteen finaalitappioista ja Suomi voittaa vihdoin toisen maailmanmestaruutensa. Tuo joukkue uhkuu itseluottamusta, josta äärimmäisenä esimerkkinä Granlundin ilmaveivi. Näkisin, että nyt on se hetki, jolloin Suomi pystyy oikeasti voittamaan, JOS JA KUN joukkue pystyy pelaamaan omaa peliään eikä ratkaisupeleissä usein nähtyä hyytymistä nähdä.

Toivottavasti joukkue ei jännitä yhtä paljon kuin minä.

Musta Nuoli kirjoitti:

Kuten sanottua, hopeakaan ei olisi tässä tapauksessa häpeä.

Laajenna klikkaamalla

9. finaali ja 8. tappio. Ei helketti, en tiedä minkä sapluunan kautta sitä pitäisi analysoida, että asiasta saisi ookoon. Okei, jos häviävät, ei mun maailma siihen romahda, eikä kukaan pelaaja, tai joukkueenjohdon jäsen joudu meiksin sylkykupiksi, kun eivät ole olleet sitä tähänkään asti, mutta eikö nyt viimein olisi aika ottaa se askel voittoisan kiekon tielle? Noita hienoja nyansseja voidaan poimia joukkueen otteista vaikka hamaan tappiin asti, mutta niilllä ei ole mitään merkitystä jos ne ei koskaan realisoidu voittoina. Paitsi ehkä jossain "sihvosmaisessa" ajattelussa, jossa jääkiekkopeli on exel-taulukko.

Musta Nuoli kirjoitti:

PRONSSIPELI KLO 17.00: TSHEKKI - VENÄJÄ

Laajenna klikkaamalla

Mielenkiintoista nähdä aiheuttaako case-Artyukhin lisävärinää tähän matsiin, vai höntsäilläänkö peli vain alta pois. Olen meinaa kohtalaisen varma, että Bykov päästi Artyn irti Tsekki-pelissä juuri sen takia, että kohtaaminen playoff-peleissä olisi todennäköistä. Tsekki oli ottelussa pelillisesti selvästi edellä, joten Bykov päätti antaa Evgenin sekoittaa pakkaa kunnolla, siltä varalta että kohtaaminen toistuu. Ajankohtakin oli mitä parhain, sillä jos Arty olisi saanut yhden matsin penaltin, olisi se ollut vähämerkityksinen Suomi-peli.

Sic kirjoitti:

Hienosti löytyy yhtäläisyyksiä ja tiettyjä sattumia tämän vuoden ja 1995 turnauksen väliltä, kokosin hassuttelumielessä nämä:

- Suomi-Ruotsi
- Antsan MM-kisaselostukset jääkiekossa alkoivat 1995 ja päättyvät ilmeisesti tähän vuoteen.
- Suomi voitti oman välieränsä vuonna 1995 myös tuloksella 3-0, finaalin ja välieräpelin välissä oli myös vapaapäivä.
- Hannu Aravirta toimi v. 1995 apuvalmentajana, hän on syntynyt Savonlinnassa. Sattumoisin tämän leijonatiimin apuvalmentaja Petri Matikainen on myös syntynyt savonlinnassa.

Eiköhän noita lisääkin löydy :P

Laajenna klikkaamalla

Taidettiin myös silloin hävitä Saksalle harjoitusottelussa ennen turnausta, ja sama tehtiin myös nyt. Niin, ja en juonut nevöfoget -vuonna tippaakaan, enkä ole myöskään tämän turnauksen aikana alkoholiin sekaantunut. 2000-luvun hävityt finaalit on mennyt pääosin päissään, nyt aion olla selvinpäin. Mitäs muuta.. Eiköhän näitä tässä vielä mieleen tule, mitä yhtäläisyyksiä 1995 ja 2011 välillään pitää. Mikke - Jakke Duo pyssyttää kultaa kotiin ja Ruotsalaiset ovat ihmeissään, Vehanen hoitaa loput. Kyllä näin nyt tällä kertaa on, luottoa löytyy enemmän kuin kenties koskaan. Ainiin, Joensuu sinne Aaltosen tilalle vielä niin homma on pihvi ja rillaaminen voi alkaa.

Ihan sama, torilla tavataan!

Sic kirjoitti:

Hienosti löytyy yhtäläisyyksiä ja tiettyjä sattumia tämän vuoden ja 1995 turnauksen väliltä, kokosin hassuttelumielessä nämä:

- Suomi-Ruotsi
- Antsan MM-kisaselostukset jääkiekossa alkoivat 1995 ja päättyvät ilmeisesti tähän vuoteen.
- Suomi voitti oman välieränsä vuonna 1995 myös tuloksella 3-0, finaalin ja välieräpelin välissä oli myös vapaapäivä.
- Hannu Aravirta toimi v. 1995 apuvalmentajana, hän on syntynyt Savonlinnassa. Sattumoisin tämän leijonatiimin apuvalmentaja Petri Matikainen on myös syntynyt savonlinnassa.

Eiköhän noita lisääkin löydy :P

Laajenna klikkaamalla

Joku täällä mun mielestä mainitsikin, että Suomi hävisi Tsekille alkusarjassa niin -95 kuin -11, sekä tietysti nuori Saku Koivu oli voittanut mestaruuden Tepsin paidassa ja lähti kauden jälkeen NHL:ään ja nuorella Mikael Granlundilla on myös kultamitali taskussa ja taitaa hänenkin suuntansa olla kauden jälkeen eneitsel.

Individual kirjoitti:

9. finaali ja 8. tappio. Ei helketti, en tiedä minkä sapluunan kautta sitä pitäisi analysoida, että asiasta saisi ookoon. Okei, jos häviävät, ei mun maailma siihen romahda, eikä kukaan pelaaja, tai joukkueenjohdon jäsen joudu meiksin sylkykupiksi, kun eivät ole olleet sitä tähänkään asti, mutta eikö nyt viimein olisi aika ottaa se askel voittoisan kiekon tielle?

Laajenna klikkaamalla

Kyllä, ehdottomasti olisi hyvä ottaa se askel. Totta kai se on ainoa tavoite sunnuntaina, miten muutenkaan? Yritän myös itseäni tässä samalla psyykata kestämään paremmin mahdollisen tappion, mutta kuten sanoin, yhdessä matsissa voi käydä kuinka tahansa, kumpi tahansa voi matsin viedä, joko taidolla tai jopa yhdellä tuurilaukauksella jatkoajalla tms. Juuri sen takia hopeankaan tullen ei joukkueen pelaajista tai valmentajasta pidä tehdä sylkykuppia, vaikka pettymys olisi (ja taatusti olisi) karvas.

Suomessahan turhan usein näin tehdään, ja paradoksaalisesti mitä enemmän suomalaisessa kiekkokulttuurissa pelätään tappiota ja siitä seuraavaa kohtuutonta metakkaa, sitä todennäköisemmin se tappio tulee. Näin on aiempinakin finaalikertoina tapahtunut, kun aiemmin rento peli on muuttunut finaalissa ylivarovaiseksi ja peruuttelevaksi mailanpuristamiseksi.

Kuulostaa joltain zen-mestarin opetukselta, mutta vasta kun ei pelkää urheilun luonteeseen olennaisesti kuuluvaa ja silloin tällöin jokaiselle eteen tulevaa häviämistä eikä tappiolla oleminen ole maailman pahin juttu, niin silloin voittojakin tulee helpommin. Nythän tässä turnauksessa Suomelle on niin käynytkin. Tappiolla on oltu monesti - "no big deal", kuten jenkkilässä sanottaisiin. Tuli yksi tappiokin alkupeleissä - "no big deal", niitä voi tulla kaikille. Uskon, että Suomen joukkueen henkinen kypsyys saattaa vihdoin viimein olla niin korkealla tasolla, että mahdollisuudet masentavan finaalisaldon kohentamiseen ovat melkoiset. Kultaa toivon, ehdottomasti. Mutta en silti kaiva virtuaaligiljotiinia joukkuetta varten jos käy toisin (saatika horise, että voitto olisi tullut, jos Pulkkinen/Joensuu/Jutila olisi kentällä pelannut).

Mitä "hopea on häpeä/hopea ei ole häpeä"-asetelmaan tulee, niin minulle ainakin ovat eri hopeamitalit vuosien saatossa maistuneet melko erilaisilta, riippuen Suomen senhetkisistä odotuksista ja joukkueen lähtötasosta muihin maihin verrattuna. Esim. ihkaensimmäinen MM-mitali Suomelle koskaan, hopea Prahasta 1992 oli uskomaton saavutus sillä porukalla. Vuoden 2007 hopea Kanadaa vastaan ei jäänyt harmittamaan liian pitkään, sillä välierissä über-Venäjän pudottaminen heidän omissa kotikisoissaan oli niin mahtava saavutus ja suoranainen ylisuoritus, että häviö olympiatason Kanadalle ei niin paljon riipaissut. Suomella oli kuitenkin ennalta ajateltuna näissä kisoissa selvät "underdog"-joukkueet, ja sellaisten joukkueen ylisuoritukset (vaikka sitten finaali hävittäisiinkin) ovat parempi vaihtoehto kuin joukkueille "kuulunut" sijoitus eli häviö paljon aikaisemmin.

Sitten on niitä hopeamitaleita, joista välillä vieläkin näkee flashbackeja ja kuulee selostajan katkeran, pettyneen äänen korvissaan. Yksi niistä on 1994 kisojen rankkarikisaratkaisu, jossa "Luc Robitaille onnistuu, Mika Nieminen epäonnistuu, Kanada on maailmanmestari". Tuo hopea jos mikä oli sellainen, jonka olisi Suomelle kuulunut tulla ja jonka Suomi olisi ansainnut. Ei se Veikon vika sinänsä ollut, joukkueena Suomi nujertui, mutta kun Suomi oli kisoissa niin suvereeni (puoli- ja välierien maalisuhde oli 18-0). Torinon olympiafinaali kuuluu samaan sakkiin. Sekin finaali olisi Suomelle oikeuden ja kohtuuden mukaan kuulunut.

Pari hävittyä finaalia taas ovat muistoiltaan lähinnä tympeitä, kuten typerät kaksiosaiset MM-finaalit, joita viime vuosituhannen vaihteessa pelattiin. Esim. 1998 finaalit, joissa Suomi ei saanut kahdessa pelissä yhtään hyväksyttyä maalia tehtyä ja Ruotsi teki kahdessa pelissä tasan yhden, jättivät happaman maun koska pelisysteemi oli niin typerä ja ottelut latteita. Sama pätee kyllä 1999 finaaleihinkin systeemin takia, jossa Suomi voittaa jälkimmäisen matsin jonka jälkeen seuraa jatkoaika edellisen pelin tappion takia. Ei tuommoista systeemiä saisi ikinä enää missään olla.

Summa summarum: on kisoja, joissa finaaliin pääsy itsessään on ollut merkittävä saavutus, ja joista jäi finaalitappiosta huolimatta ajan myötä hyvä maku. On kisoja, joissa finaalit olisivat olleet voitettavissa, mutta joista jäi lähinnä lattea jälkimaku: kun ei niin ei. Ja sitten on kolmas kategoria eli kisoja, joissa finaalin häviäminen on vituttanut ja kirpaissut niin paljon, että niistä on jäänyt kenties koko eliniän säilyvät muistikuvat: "Mika Nieminen epäonnistuu... Koivun maila katkeaa.... ei voi olla totta, ei voi olla totta!" Ei saatana.

Toivon totisesti, että Suomen joukkueen pelaajat ja valmennus pystyvät asian käsittelemään ja hermonsa kurissa pitämään paljon paremmin kuin minä, sillä finaalijännitys alkaa väkisinkin iskeä varsin voimakkaalla teholla. Tässä vaiheessa pystyn vielä analysoimaan asetelmia ja menneitä finaalipelejä suht rationaalisesti, huomenillalla jätän aivot narikkaan ja heittäydyn Mertarannan tajunnanvirtaan. Ja maanantaiaamu valkeaa aikanaan joko kevään parhaimpana ja kevyimpänä työpäivänä tai sysipaskana pakkopullapäivänä, jolloin mikään ei juuri ilahduta.

Itse toivon vain hartaasti, ettei Suomi selvästi jäätyisi finaali-paineissa ja pelaisi paljon huonomman pelin kuin välierässä. Jos pelataan turnauksen parasta kiekkoa, mutta se ei vain riitä voittoon, niin se on ihan ok. On todella äärimmäisen totta, että finaaleilla on eronsa: Torino on minulle ylivoimaisesti katkerin, sitä ei käytännössä pystynyt ajattelemaankaan pariin vuoteen. Vaikka hävittäisiinkin huomenna niin tämä ei tule pääsemään lähellekään sitä tasoa. Mutta eiköhän voiteta!

Pronssipelissä päätuomareina ovat Christer Lärking ja Danny Kurmann. Finaalissa kanadalainen Darcy Burchell ja sveitsiläinen Brent Reiber.

Huomenna on kyllä myös mielenkiintoinen pronssipeli, finaaliahan ei voi edes hehkuttaa tarpeeksi! Tunnelataus on pronssipeliin haettu jo välisarjasta ja saa nähdä, että mikä siellä on meininki. Pidän kuitenkin Tshekkiä ennakkosuosikkina peliin, kiinnostaako Venäjää enää peli ollenkaan?

Nyt on se paikka jätkät !! Nyt kutisee sillä tavalla, että tällä kertaa me napataan se kulta Suomeen !!

Pelaajien ja valmentajien kommenteista pystyy päättelemään, että tämä ei riitä alkuunkaan heille (kuten ei pidäkään riittää), eikä myöskään meille kannattajille. Suomen joukkue uhkuaa tällä hetkellä sellaista itseluottamusta ja Granlundin maali siihen vielä sellaisena boostina, että Ruotsi tullaan voittamaan sunnuntaina.

Tuosta vielä kunnon fiilistelyt päälle. Poju - Poika (Saunoo) @ YouTube VAMOOS !!!!

Jotenkin on luottavainen olo, etenkin Suomalaispelaajien reaktiot summerin jälkeen finaalipaikkaan oli hienoa katseltavaa, luisteltiin oman maalivahdin luo, ehkä hieman riehakkaammin kuin alkusarjapeleissä, mutta kaikesta näki että vielä ei olla voitettu mitään ja focus oli jo heti summerin soitua sunnuntai-illassa.

Haastattelut vielä vahvistivat tunnelmaa, uskon että tämä joukkue haluaa enemmän kultaa kun rakkaat länsi-naapurit. Koivu ja Ruutu on ollut jo häviämässä ja tietää miltä se tuntuu, itse odotan että Kapanen päivittää prosessorinsa kolmannenkin ytimen toimimaan ja nostaa edelleen tasoaan.

Sic kirjoitti:

- Antsan MM-kisaselostukset jääkiekossa alkoivat 1995 ja päättyvät ilmeisesti tähän vuoteen.

Laajenna klikkaamalla

Muistanko aivan väärin, mutta eikös Setä aloittanut MM-jääkiekon selostuksen 1992?

SamSal kirjoitti:

...uskon että tämä joukkue haluaa enemmän kultaa kun rakkaat länsi-naapurit.

Laajenna klikkaamalla

Mitähän helvettiä minä luen? Ruotsilla on kahdeksan 1990-luvulla tai sen jälkeen syntynyttä pelaajaa, joilla on taatusti nälkää aivan saatanasti. Täyttä paskapuhetta tuo, ettei Ruotsilla olisi nälkää enää kultamatsissa.

Muutenkin melko huvittava topic, kun porukka kehittelee kaikenlaisia "minun ukin serkun siskon poikaystävän koirankouluttaja oli -95 16-vuotias ja Ville Peltosen pelinumerohan oli #16". Aivan turhaa yhtäläisyyksien keksimistä, sillä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun ottelu alkaa.

JYP#44 kirjoitti:

Muistanko aivan väärin, mutta eikös Setä aloittanut MM-jääkiekon selostuksen 1992?

Laajenna klikkaamalla

MM-kisojen lähetysoikeudet välillä 1992-94 olivat PTV:llä ja siellä selostajana oli Anssi Kukkonen ja tuolloin monet pelkäsivät, ettei MM-kisat ole mitään ilman Anssi Kukkosta.

Mertaranta toki selosti jääkiekkoa jo vuoden 1994 olympialaisissa.

Sic kirjoitti:

- Antsan MM-kisaselostukset jääkiekossa alkoivat 1995 ja päättyvät ilmeisesti tähän vuoteen.

Laajenna klikkaamalla

Harmi, jos Merta ei enää selosta. Välillä ärsyttää suunnattomasti, toistojen toistoa, sekavaa ajatustakin, mutta kaikesta huolimatta kertokaa, kuka on se tyyppi, joka saa ihon kananlihalle Miken veivatessa? Ei meillä ole samanlaista tunnelmanluojaa kuin on Mertaranta. Valitettavasti.

MM-kisat muuttuivatkin EHT- turnaukseksi. Nyt ratkaistaan vuoden 2011 EHT loppusijoitukset. Valitettavasti voitto olisi yllätys ja tappio on hyvin todennäköinen, kun katsoo Suomen arvokisafinaaliensaldoa. Voittoon on silti uskottava ja ottelu pelattava ennen kuin voi jälleen kerran mennä pettyneenä/ekstaasissa nukkumaan.

MrMacmanaman kirjoitti:

MM-kisat muuttuivatkin EHT- turnaukseksi. Nyt ratkaistaan vuoden 2011 EHT loppusijoitukset. Valitettavasti voitto olisi yllätys ja tappio on hyvin todennäköinen, kun katsoo Suomen arvokisafinaaliensaldoa. Voittoon on silti uskottava ja ottelu pelattava ennen kuin voi jälleen kerran mennä pettyneenä/ekstaasissa nukkumaan.

Laajenna klikkaamalla

Toki häviö on todennäköisempi jos katselee pelkkiä lopputuloksia, mutta jos katselee kokonais kuvaa niin huomaa kuinka paljon vaihtuvuutta on jokaisessa joukkueessa vuosittain, joten on turha verrata huomisen peliä 1995 nevö fogettiin tai -98 finaaliin, siellä ei pelaa samat joukkueet. Varsinkin Suomen runko on vaihtunut totaalisesti sitten 2006-2007. Ei ole Sakua, Teemua, Pikku-Hakkia, Timosta, Lydmania, Nummista jne.

Fernando kirjoitti:

Toki häviö on todennäköisempi jos katselee pelkkiä lopputuloksia, mutta jos katselee kokonais kuvaa niin huomaa kuinka paljon vaihtuvuutta on jokaisessa joukkueessa vuosittain, joten on turha verrata huomisen peliä 1995 nevö fogettiin tai -98 finaaliin.

Laajenna klikkaamalla

Eihän niillä vanhoilla tuloksilla ole merkitystä ja varmasti joka finaalikevät on ollut samat puheet, että nyt me voitetaan, mutta silti on aina tullut pataan. Ehkei Suomessa vain osata voittaa niitä kaikkein isoimpia pelejä.

Voihan Suomi toki tehdä Sportit :D

kesäesa kirjoitti:

Mitähän helvettiä minä luen? Ruotsilla on kahdeksan 1990-luvulla tai sen jälkeen syntynyttä pelaajaa, joilla on taatusti nälkää aivan saatanasti. Täyttä paskapuhetta tuo, ettei Ruotsilla olisi nälkää enää kultamatsissa.

Muutenkin melko huvittava topic, kun porukka kehittelee kaikenlaisia "minun ukin serkun siskon poikaystävän koirankouluttaja oli -95 16-vuotias ja Ville Peltosen pelinumerohan oli #16". Aivan turhaa yhtäläisyyksien keksimistä, sillä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä, kun ottelu alkaa.

Laajenna klikkaamalla

Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, en toki tarkoittanut että Ruotsalaiset eivät halua voittaa... Mitä pahaa noissa kehitelmissä on? On tämä niin harvinaista herkkua ja tällä kertaa tuli ihan puuntakaa. Tottakai tästä pitää nauttia. Ei ihan heti välttämättä Suomi-Ruotsi finaalia uudestaan nähdä.

SamSal kirjoitti:

Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, en toki tarkoittanut että Ruotsalaiset eivät halua voittaa... Mitä pahaa noissa kehitelmissä on? On tämä niin harvinaista herkkua ja tällä kertaa tuli ihan puuntakaa. Tottakai tästä pitää nauttia. Ei ihan heti välttämättä Suomi-Ruotsi finaalia uudestaan nähdä.

Laajenna klikkaamalla

Et aiheuttanut mielipahaa, eikä ollut tarkoitus hyökätä tai muutakaan vastaavaa, mutta "...uskon että tämä joukkue haluaa enemmän kultaa kun rakkaat länsi-naapurit." lause ihmetytti kovasti, sillä eiköhän molemmilla jengillä kullanhimo ole täysin maksimaalinen. Totta, tästä pitää nauttia.

JYP#44 kirjoitti:

Muistanko aivan väärin, mutta eikös Setä aloittanut MM-jääkiekon selostuksen 1992?

Laajenna klikkaamalla

Aloitti SM-liiga otteluiden selostamisen kaudella 1992-93, kun tuli Antero Karapalon tilalle Yleisradioon. Karapalon viimeiset selostukset ovat kevään -92 SM-liigafinaalit Jokerit-JyP HT. Ensimmäinen arvokilpailuselostus on siis Lillehammer -94.