Hassuja ja omituisia tapahtumia TOSIELÄMÄSSÄ...

[Paitselo]

Varmaan jokaiselle on joskus elämän vaiheessa tapahtunut jotakin omituista/yllättävää/hauskaa tai peräti yliluonnollista. Kertokaapas tällaisista jutuista. Minä vaikkapa aloitan omalta kohdaltani:

Tuossa 1980-luvun alussa opiskeluaikana asuin yksin Helsingin Kalliossa pienessä yksiössä. Halusin pysyä ajan tasalla joten olin vähillä rahoillani tilannut Hesarin. Kämppäni ovessa vaan sattui olemaan sellainen todella vanhanaikainen ja kapea "kirjepostiluukku" johon ei paksu sunnuntain Hesari mahtunut. Niinpä olin sopinut lehdenjakajan kanssa että hän jättää sen pyhähesarin siihen oveni viereen lattialle. Se oli sitten oma päänsärkyni jos joku epärehellinen sen ehti napata ennen minua.
Noh, sitten eräänä sunnuntain aamuyönä heräsin taas punkassani, oli vielä aivan pimeää, kello näytti jotakin 04.00-05.00 välillä. Päätin mennä katsomaan onko lehti jo jätetty sinne oveni ulkopuolelle portaikkoon. Avasin oven ja huomasin että lehti oli jostakin syystä tällä kertaa vähän kauempana, se oli jätetty keskelle portaita... ilmeisesti joku yön kulkija oli sitä selannut mutta ei onneksi ollut sitä mukanansa vienyt. Hipsin sitten lehden noutamaan ja palasin takaisin eteiseeni. En ollut koko toimenpiteen aikana laittanut kämppääni valoja koska osasin ulkoa jokaisen nurkan ja pöydän kulman. Heitin sitten Hesarin pöydälle ja päätin mennä vielä takaisin nukkumaan. Joten istuin pimeässä sängylleni... ja sillä samalla sekunnilla meinasin paskantaa housihini! Istuin nimittäin jonkin LIIKKUVAN päälle ja kämpän täytti kaamea ulina ja ärinä! Poukkasin paniikissa pystyyn ja nappasin valot äkkiä päälle. Keskellä sänkyä seisoi pikimusta kissa turkki pörhöllään ja häntä sojotti pystyssä! Se näytti todella vittuuntuneelta kun olin meinannut tietämättäni liiskata sen painavan perseeni alle!
Noh, mikäs siinä muuten, mutta kun minun huushollissani ei ollut kissaa! Ei siis minkäänlaista kattia! Kun rupesin siinä sitten rauhoittumaan ja kissakaan ei enää mourunnut vihaisena, niin mietin kuumeisesti vaihtoehtoja kissan ilmestymiselle. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin että se oli livahtanut sisään sillä hetkellä kun hipsin pimeässä sinne portaikkoon noutamaan Hesaria. Kissa majaili sitten asunnossani viikon, nimittäin koko sen ajan yritin ottaa selvää että mistä naapurista se oli karannut.
Mutta niin vaan kävi, että tänäkään päivänä minä EN TIEDÄ mistä se kissa tuli! Noh, katille kävi kuitenkin mielestäni ihan hyvin. Se sai kodin erään sukulaiseni luota ja vietti siellä kissamaisen onnelista elämää peräti 12-vuotta ennenkuin kutsu kävi "taivaallisiin kissajoukkoihin". Että tämmöinen tapaus....

[Sistis]

Itselläni kävi joskus 80-luvun puolivälissä varsin erikoinen tapaus. Satuin puhumaan puhelimessa mummoni kanssa. Mummo kysyi jotain, että mitä olen puuhaillut viime aikoina. No kerroin olleeni juuri poimimassa kukkia:D . Mummo sitten kysyi, että mitä kukkia olin poiminut, johon vastasin, että kesäkukkia. Samalla hetkellä puhelu yhdistyi myös kukkakauppaan!!! Kukkakaupan myyjätär oli kuullut minun sanovan kesäkukka ja hieman hölmistyneenä alkoi kertomaan, "No meillä olis ruusuja ja neilikoita..." Tuon jälkeen linja kukkakauppaan katkesi taas. Lisäksi erittäin erikoiseksi tuon tekee se, että mummoni oli myös kuullut kaiken keskustelun, mitä kävimme kukkakauppiaan kanssa.
Itse en vieläkään oikein tajua, miten tuo on ollut mahdollista. On jo niin hemmetin epätodennäköistä, että linjat ovat niin solmussa, että kesken puhelun puhelu yhdistyy kolmanteen numeroon. Ja kun vielä kukkakauppaan samalla hetkellä, kun puhun kesäkukista, niin huh huh. Varmaankin epätodennäköisempää, kuin seitsemän oikein lotossa...

[Paitselo]

Tämäkin tapahtui joskus opiskeluaikoina. Olin jossakin isossa marketissa ruokaostoksilla ja olin ehtinyt pyöriä ostoskärryjeni kanssa siellä hyllyjen välissä jo sen verran että kärryyn oli kertynyt jotakin limua, maitoa, leipää ym. tavallista stuffia. Silloin huomasin kun hyllyrivistön päässä eteni kärryineen hiljakseen todella kaunis vaalea nainen. Neidolla oli TODELLA LYHYT minihame ja kauniit pitkät sääret. Eikä siinä navan yläpuolisessa osastossakaan ollut mitään vikaa, päinvastoin neito oli kaikinpuolin sen näköinen että olin ihan varma kuulevani ostossessioni aikana kun jossakin päin kauppaa suuri hernesoppatölkkikasa kaatuu kolisten kun joku kuolaava miesasiakas törmää siihen koska ajatukset ovat jossakin ihan muualla kuin ostoskärryn reitinvalinnassa!
Seurailin neidon kumartelua ja kurkottelua sitten pitkin kauppaa aina kassajonoon asti. Siinä jonon päähän pysähtyessäni havahduin katsomaan sitten sitä lykkimääni kärryä. Se nimittäin oli täynnä ISOJA VIHREITÄ VESIMELOONEJA!

Että sillai... olin kai sitten niin sen donnan lumoissa että jossakin vaiheessa häntä seuraillessani ja pysähdellessäni olin vahingossa onnistunut hukkaamaan sen oman kärryni ja ottanut jostakin hyllyjen risteyksestä ilmeisesti kärryn josta jonkun myyjän oli tarkoitus täyttää hedelmätiskiä. Meni siinä vähän noloksi... en tiedä huomasiko SE blondi mitään, tein nimittäin u-käännöksen meloonilastini kanssa ja häivyin hyllyjen väliin...

[OldTimeHockey]

Oma tarinani ajoittuu vuoden 1999 finaaleihin. Turussa käytävää avausottelua lähdettiin tietysti katsomaan sankoin joukoin asiaankuuluvien janojuomien kera.

Tuohon aikaan oli opiskelijaelämäkin vielä meikäläisen arkipäivää, joten taskuissa kulki aina nippu haalarimerkkejä treidailua varten. Sattuipa joukossa olemaan myös muutama Jyväskylän yliopiston väen teettämiä "Turku - Suomen Perse" -merkkejä, joita sitten ennen ottelua intouduin esittelemään baarin puolella.

Eräs vahvassa etukenossa ollut bisnesmiehen näköinen heppu tuli tarkastelemaan merkkejä ja kyseli, mihin hintaan kangaslappunen irtoaisi. Heitin lonkalta ihan pokkana, että huntti. Olin juuri repeämässä makeaan nauruun, kun yllätyksekseni äijä kaivoikin taskustaan yhden sibeliuksen ja todellakin lunasti merkin.

Äijä jäi seurueeseemme ja tuli pikkuhiljaa selkeästi katumapäälle, muttei kehdannut myöntää. Lopulta hän totesi minulle ja ystävälleni, jolla myös oli samaisia merkkejä mukana, että saamme turpaamme, jos myymme merkkejä kenellekään satasta halvemmalla.

Mikä oli tarinan pointti? No siis tietysti se, että pakkohan meikäläisessäkin on olla kauppamiehen vikaa, kun olen onnistunut myymään "Turku - Suomen Perse"-kangasläpyskän Turussa viisinkertaiseen ylihintaan vieläpä HIFK:n fanipaita ylläni. ;)

[Keynet]

voisi olla tämän tarinan nimi.

Tapahtui eräitäkin vuosia sitten, että olin silloisen tyttöystäväni kanssa lauantaiaamuna aamupalaa väsäämässä.
Asuin silloin naurettavan pienessä yksiössä, jossa oli pienin keittokoppero, jonka olen kuunaan nähnyt.

Arvelin siinä paistavani muutaman kananmunan, otin munalootan jääkaapista ja totesin siinä olevan neljä (4) munaa jäljellä.
Kysyin tyttöystävältäni, että riittääkö kaksi munaa, niin jää sitten vielä kaksi jäljellekin.
Sain vastaukseksi ok, ja nostin kaksi munaa <B>tiskipöydälle</B> valmiiksi, ja laitoin jäljelle jääneet kaksi takaisin jääkaappiin.
Laitoin paistinpannun lämpiämään jä lähdin käymään kusella.
Takaisin keittiöön tullessani, rasva tirisi pannulla ja ojensin kättäni kohti munia, jotka eivät olleet siinä mihin ne jätin.
Katselin ympärilleni, kysyin rakkaalta, otitko sinä ne, tarkistin roskiksen, vessan, jääkaapin (siellä oli ne kaksi, jotka sinne jäi) ja joka helvetin kaapin ja läven mitä siitä kämpästä löytyi, mutta ei munia.
Ei missään! niitä kahta kananmunaa ei koskaan löytynyt.
Jouduin sitten paistamaan ne kaksi sieltä jääkaapista.

Hui helvetti...vieläkin kammottaa kun tuota muistelee.

[Roku]

Sattuipa tämmöinen jääkiekon ympärille löyhästi liittyvä tapaus mieleen. Kaudella 1993-94 kun Lukko oli pitkään liigan kärjessä, oli Äijänsuolla silloin vielä harvinainen lauantaipeli. Olin pitkin päivää nautiskellut miestä väkevämpää ja jatkoin sitä vielä hallissakin, yksin kun olin liikkeellä. Pelin jälkeen olin siis kohtalaisen paljon hönössä, kun pari tuttua onnistui houkuttelemaan minut autoonsa ryypylle, tai ei siinä paljoa tarvinnut houkutellakaan...

Autossa istuskeli heidän lisäkseen pari ns. irtonaista naista ja sinne minäkin könysin, perheellinen mies perkele, näiden hutsujen väliin takapenkille. Aikamme kaupungilla pyörittyämme sanoin etupenkin miehille että "ajetaas Poriin kysymään, mikä joukkue on liigan ykkösenä". Ei kun nokka kohti Poria.

Olin kotoa iltapäivällä lähtiessäni jo niin hyvässä höyskeessä, että otin Lukko-lipun mukaani, jonka oli ostanut tyttärellemme, joka silloin ensimmäisiä kertoja kävi pelejä katsomassa. Sillä kertaa siis tyttö jäi kotiin, kun isi oli niin pirusti humalassa. Kun sitten saavuimme Porin sympaattiseen kaupunkiin, ajelimme keskustassa ja ikkunat auki soittelimme kasetilta Jukka Koiviston Lukkolaulua, tätä "On kohta Lukon laatta vastustajan verkossa..." jne. Jos joku sen on joskus kuulllut, tietää kyllä kappaleen. Väkeä oli lauantai-iltana ihan kohtuullisesti liikkeellä ja monet osoittivat keskisormella autoamme kohti.

En muista niitä kaikkia paikkoja missä kävimme hulluuttamme näyttämässä, mutta sitten pikkuhiljaa siihen kyllästyimme ja tuli mieleen että kotia kohti voisi jo suunnistaa. Siinä keskustassa käskin kuitenkin kuskia pysäyttämään auton kadun viereen, ja nousin autosta sekä vedin ossin ulos ja kusin siihen jalkakäytävälle. Tyhjennysharjoituksen jälkeen otin Lukkolipun autosta ja aloin heiluttaa sitä siinä keskellä kaupunkia ja samalla huutelin ohikulkijoille mukavia. "Mikäs joukkue johtaa sarjaa häh, saatanan suippokorvat häh?", mylvin kunnes kaveri etupenkiltä nousi ja tuuppasi minut autoon. Kun lähdimme liikkeelle, työnsin lipun ulos ikkunasta ja huutelin "Tässä menee liigakärki!"

Kesken kaiken lähti auto peräämme jostain kadun syrjästä. Emme siihen kiinnittäneet huomiota, kunnes päästyämme ulos keskustasta ja suunnatessamme kohti Raumaa, auto tuli rinnalle ja alkoi kiilata meitä ojaan. Kuski työnsi jalan lattiaan ja onnistuimme luikahtamaan alta pois. Mittari näytti kuskin mukaan parhaimmillaan 180 km/h, ja auto roikkui sitkeästi perässä. Luvia ja Eurajoki tulivat ja menivät, kuski pisti parastaan ja kieltämättä, humalasta huolimatta, alkoi hiukkasen hirvittämään, oli siis syksyinen, pimeä ja sateinen ilta, ja hirviähän liikkuu paljon siinä Luvian ja Eurajoen välillä, ja se tieosuus on muutenkin vaarallinen.

Vasta kun tulimme Olkiluodon tien risteykseen takaa-ajajat hellittivät ja saatoimme hengähtää vapaammin. Nauru alkoi maittaa, mutta kotiin tullessa ei sitten enää paljoa naurattanut, kun muija alkoi kysellä että "missäs sitä taas on oltu retkuilemassa sika?"

[BigRedBob]

no voi perkele. :eek:

[Paitselo]

Ensinnäkin Rokulle: olen joskus pystynyt LÄHES samaan suoritukseen HIFK-paita päälläni keskellä Tamperetta Hotelli Ilveksen baarissa. Nuo hämäläiset vaan ovat niin joviaalia porukkaa että meikäläinen sai korkeintaan sääliviä + osaaottavia kommentteja osakseen. Onneksi en sentään eksynyt Nokian keskustan kapakoihin, koska nokialaisethan ovat perinteisesti paljon väkivaltaisempaa porukkaa kuin tamperelaiset...;)

Ja Keynetille tiedoksi että minunkin kämpässäni on vieraillut "Bermudan kolmio". Kerran esim. keittiössä kohkatessani... siis KOKATESSANI lipsahti haarukka työpöydän ja hellan väliseen rakoon. Sillä hetkellä oli minulla vähän kiirus sörsseleitten kanssa, joten ajattelin metsästää sen haarukan vaikka seuraavan päivänä paremmalla ajalla.
Noh, niinhän minä teinkin. Vedin sähköhellan irti seinästä, ja yllätys yllätys... ei siellä mitään haarukkaa ollut. Oli vain perhanan pölyinen lattia. Eikä siellä ollut siis MITÄÄN rakosia mihin se haarukka olisi voinut piiloutua! PITÄÄKÖ TÄSSÄ NYT RUVETA USKOMAAN JOHONKIN HAARUKKATONTTUUN JOKA KERÄÄ KAIKKI PUDONNEET ATERIMET PAREMPAAN TALTEEN?

[Moto]

Tonttuja, tonttuja.

Kyllä niitä on olemassa. Ainakin kasetinkotelotonttuja. Tällä kertaa kävi vain niin päin, että tonttu toi minulle ylimääräisen kotelon.

Eletään 80-luvun jälkimmäistä puoliskoa ja CD-soittimia on vain rikkailla ja helvetin rikkailla. Kaverini kanssa keräsimme tupladekkimankalla jotain henk. koht. suosikit kokoelmakasettia ja lattialla on toistakymmentä kasettia hujan hajan odottamassa vuoroaan. Sitten kun kasetti on valmis, rupeamme etsimään kaikille kaseteille ja kansilehdille omia koteloita. Sitten kun kaikki kasetit ovat oman kansilehtensä kanssa siististi koteloissaan, lattialla on edelleen yksi ylimääräinen tyhjä kotelo. Monen tarkistuskerran jälkeen todetaan, että kaikki kasetin on tallella, mutta kodittomalle kotelolle ei löydy kumppaneita.

Niin, että sori silloinen naapurintyttö jos, tätä luet. Varmaan ne tontut olivat käyneet sinulta pöllimässä sen kotelon ja tuoneet sen minulle...

[c'elysee]

Minä sain aika hyvät naurut pari minuuttia sitten, vaikka ei toisaalta varmasti asianosaista huvita. Nimittäin vaimoni työkaveri, nuori nainen, oli varannut kahden viikon loman Espanjaan ja lähtö piti olla sunnuntaina eli eilen. No, nainen oli mennyt kentälle ja ihmetellyt kun ei vaan taululla kyseistä lentoa ole mainittu. Siinä tomerana oli sitten mennyt asiaa tiedustelemaan ja hänelle oli kerrottu lennon lähteneen jo vuorokautta aiemmin! Oli vaan katsonut lähtöpäivän väärin.

[Andrej]

Minäkin olen joutunut tuollaisen tontun uhriksi. Kertaalleen olin ottamassa ns. kalsarikänniä. Projekti oli alkuvaiheessa, taisi olla kolmas pullollinen siideriä menossa. Surffailin netissä muun tekemisen puutteessa.

Alkoi pissattaa ja menin pissalle, se siideripullo jäi puolilleen, ja nostin sen johonkin (pöydälle tai hyllylle). Tullessani vessasta jäin miettimään että mihinkähän mahdoin pullon asettaa. En ole sitä vielä tähänkään päivään mennessä löytänyt. Ja olen lähestulkoon varma että siihen puteliin kyllä jäi vielä pari desiä juomatonta...

[ozo]

On sattunut paljon tosi outoja juttuja mun elämässä... Jos pitäisi valita tuerein niin se tapahtui Pietarsaaressa.
En tiedä muistaako kukaan, mutta muutama vuosi sitten P:saaressa räjähti pommi keskellä kaupunkia. Juttu oli niin et äijä jolla oli pommi salkussa rajäytti sen vahingossa keskellä kaupunkia ja kaiken lisäksi auton viereessä.. Tuloksena oli se, et myös auto räjähti...
Hauskinta tässä jutussa on se, et meitsi oli samaan aikaan (kuin se pommi räjähti) vastakkaisella puolella kioskissa. Paineaalto iski kaikki ikkunat paskaksi lähikaduillakin! Kuin mä tulin ulos kioskista (vahingoittumattomana) kadulla oli hauskoja lihanpaloja... Yksi jalka oli Meritan ikkunassa, käsi oli keskellä katua jne...

Ei se ollut ainoa kerta kuin näin ruumiita... Muutama vuosi sitten olen nähnyt ulkomailla palaneen bussin ja siellä palaneita ihmisiä... Sellaista grill-meininkiä...

:D

[Tunkki]

No oot sä OZO kovä jätkä!

Siis aivan käsittämätöntä! Oot nähny ruumiita. Ja jopa monta kertaa! Vau! Oon kade.

[Tunkki]

Mutta ihmeitä on sattunut mullekin!

Jääkiekkotonttu vieraili takavuosina, kun katselin jääkiekkoa telkkarista. Ottelu oli jännittävä ja vaiherikas - ja päättyi Espoon voittoon. Osaa ne yllättää jääkiekon puolellakin ne tontut..

[BigRedBob]

Olin äänityshommissa Tampereella alkukesästä '98 (IFK-Ilves-finaalit vielä luonnollisesti tuoreessa muistissa...) ja tuli sitten tutustuttua iltaisin myös kaupungin yöelämään. Kerran siinä sitten baareja aikamme koluttuamme n. kello 4 aamuyöstä jonkun ravintolan edessä taksijonossa joku äijä alkoi huutaa, että "kattokaas mikä tässä on, se on suomen parhaan jääkiekkojoukkueen pinssi!" osoittaen samalla kravatissaan ollutta Ilveksen pinssiä. Minä siihen sitten heti vastaamaan "nyt puhut kyllä paskaa, toihan on sen suomen TOISEKSI PARHAAN lätkäjengin pinssi!" ja siihen perään kaikki mahdolliset IFK-tuuletukset ja Helminen on homeessa-huutelut vielä kaupanpäälle. Tämä tuntui herättävän alkuasukkaissa melkoista närää, mutta kuin ihmeen kaupalla homma jäi verbaalisen uhkailun tasolle. Liekö sitten syynä ollut iso porukka, jonka kanssa olin liikenteessä tai ymmärsivätkö että olin itsesuojeluvaistoni kadottaneessa tilassa. Siitä kuitenkin päästiin jatkamaan virvokkeiden nautiskelua Pispalaan ehjin nahoin.