KMS-kytkökset ovat selkeästi eri asia kuin nämä muut asiat.
Se, että media käsittelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja samoilla äänenpainoilla vain tietynlaisissa yhteyksissä kertoo aika paljon toimittajista ja lehdistä ylipäätään. Roskalehdet ovat yksi asia, paskan suoltaminen silmille on niiden ainoa keino pysyä pinnalla ja päihteissä.
Mutta ainakaan Helsingin Sanomat ei toimi puolueettomasti, toisin kuin valheellisesti antaa toisinaan ymmärtää.
Esimerkiksi Jukka Holmbergin väitöskirjasta on luettavissa, ettei lehden toimituksellinen aineisto edes uutispuolella ole vapaa tiettyjen ryhmien mielipiteiden ja näkemysten suosimisesta. Tässähän ei ole vielä mitään, jos toimituksellinen aineisto on epätasapainossa, mutta ihmeelliseksi asia muuttuu siinä vaiheessa, kun huomioi, että esimerkiksi lehden päätoimittaja Reetta Meriläisellä ja pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldilla on taistolaismenneisyys ja viherpunainen/punavihreä nykyisyys (ja jälkimmäisellä lisäksi vielä poika hommattu lehteen duuniin, kuten tietysti asiaan kuuluu) tai että lehden kulttuuriosaston valtavirta on puhdasoppisemmin marxilainen kuin Pohjois-Korean valtionyliopiston tiedekuntaneuvosto, jos vain suinkin mahdollista!
Se että mahdollisia rakenteellisia seikkojakin perataan tässä yhteiskunnassa on vain hyvästä. Se, että rakenteelliselta puolelta tuodaan esille markkinatalouteen ja ei-sosialistiseen poliittiseen puoleen liittyviä seikkoja, on tässä nordenstrengiläis-hemanuslaisen tiedotusopin ja -kulttuurin omaavassa maassa aivan itsestäänselvyys. Tampereen yliopistossa tehtin vast'ikään mielipidetutkimus, jossa toimittajien enemmistön mielipiteet identifioituivat selkeästi valtaväestön mielipiteitä vasemmalle. Ja tämä vuonna 2008, ei 1970-luvun kiivaimpina taistolaisaikoina.
On kuitenkin totta, ettei Ilkka Kanervan kaltaisilla toimintatavoilla varustettuja poliitikkoja tarvita edes sellaisessa maassa, jossa aivot tapaavat jäätyä talvella. Ja tämä siitäkin huolimatta, että mies on ilmeisen joviaali kuin mikä.
Milloin näemme vakavasti otettavassa mediassa (siis ei pelkästään Keskisuomalaisessa) aineistoa, jossa kyseenalaistetaan Aatos Erkon mediaimperiumin vaikutusta demokratiaan? Tai kysellään Aatos Erkon antamien tukien ja lahjoitusten perään? Tai ylipäätään tuodaan Aatos Erkko esille, mieshän vaikuttaa pilvien tasalla omassa ylhäisessä asemassaan kuin jokin Lateraani-komissio!
Ei taida toimittajat uskaltaa, kun kaikki haluavat kuitenkin käydä töissä. Että se niistä rakenteellisista seikoista... :(
