Eilisessä Blu-Tap -pelissä ei ollut muuta hyvää kuin seurue, jonka kanssa olin peliä Espoossa katsomassa.
Espoolaiset kirjoittavat ihan asiaa Bluesin otteista eilisessä pelissä. Noilla esityksillä Blues ei kuulu mestarisuosikeihin, sen verran aneemista Bluesin peli oli. Toisaalta Ben Eaves ja Ryan Keller ovat alati vaarallisia (mielestäni), joten Bluesilta kärki löytyy, mikäli vaan muu joukkue on mestarikanditaatin painavan viitan arvoinen. Mikko Koskinen oli "maineensa" veroinen, esim. isokokoinen nuorukainen on potentiaalinen Kärpän tappaja, jos vaan muuten edessä oleva joukkue kestää.
Tapparaa vastaan Blues oli aneeminen. Tässä vaiheessa kautta odottaisi Tapparan kaltaista vastustajaa kohtaan mestarikanditaatilta (Bluesilta) totaalipelaamista ja pelin kontrollointia/dominointia, kuten Kärpät ja Jyp ovat pari kertaa osoittaneet Hakametsässä Tapparaa vastaan. Tehdään vain se, mitä voitto vaatii. Ei yhtään enempää. Sellaista otetta en Bluesilta nähnyt. Näin varsin sekavan Bluesin.
Tapparalla oli mahdollisuus voittaa ottelu. Tapparaa vaan vaivaa kaksi perisyntiä, jotka ovat ominaisia piirteitä tämän kauden Tapparalle. Joukkue on pehmeä eikä taito riitä ratkomaan pelejä. Eilinen peli ei ollut kummaltakaan joukkuelta fyysinen vaan sellaista normisuffailua, jossa älytön liike oli tärkeämpää kuin järki. Tappara olisi pelin voittanut, mikäli vaan olisi paikoissaan pistänyt kiekkoa reppuun. Pari läpiajoa ja pari tyhjää maalia, joissa "vaan" olisi tarvinut olla lapa ihan vähän eri asennossa taikka olisi saanut nostettua/kohotettua kiekkoa puoli metriä korkealle. Tuurintynkäkään ei ollut Tapparan puolella.
Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltään. Ei eilinen peli ollut sen arvoinen. Molemmilta joukkueilta on nähty joskus / tullaan näkemään joskus paljon parempaa jääkiekkoa. Sitä odotellessa...