Maailmankaikkeuden arvoituksia - Luonnontieteitä laidasta laitaan

Ajattelinpa nyt avata ihan oman ketjun tieteelliselle pohdinnalle kun tällaista ei ilmeisesti vielä ole.

Heti alkuun täytyy mainostaa erästä kirjaa jonka sain joululahjaksi ja jota on tullut luettua ihan kiitettävästi. Nimittäin Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Kirjassa on todella mahtavasti selitelty maailmankaikkeuden saloja ja vieläpä erittäin kansantajuisesti sekä myös viihdyttävästi. Kirjassa käsitellään lähes kaikkea, atomin syövereistä maailmakaikkeuden ääriin, elämän synnystä maan geologisiin mullistuksiin... Ja kaikkea siltä väliltä. Suosittelen lämpimästi iltalukemiseksi!

***

Ketjunkin voisi pyöräyttää käyntiin vaatimattomasti pohtimalla ns. "vapaan tahdon"-ongelmaa. Eli kysymys kuuluu lyhyesti että onko ihmisellä vapaata tahtoa? Toisinsanoen kun päätät nostaa kätesi ilmaan esim. ...NYT! niin teetkö sen vapaasta tahdosta vai onko taustalla sittenkin jotain muuta...

Tilannetta voisi alkaa lähestyä kulkemalla ajassa taaksepäin aina elämän synnyn juurille asti. Kaikki maapallolla oleva elämähän on lähtöisin yhdestä pisteestä, siitä jostain "ensimmäisestä" organismista. Käsittämättömän pitkän ajan kuluessa ja lukemattomien ja lukemattomien sattumusten seuraksena on muodostunut jotain joka on lopulta pystynyt lisääntymään/kopioitumaan. Ja siitä on homma lähtenyt sitten kehittymään ja on johtanut lopulta ihmiseen ja kaikkeen muuhunkin elävään jota tällä pallolla tällähetkellä on. Nyt täytyy tietenkin muistaa että lopputulos olisi voinut olla myös jotain ihan muutakin kuin ihminen ja nykyiset eliöt, mitään varsinaista päämäärää evoluutiolla ei ole ollut vaan sattumusten summaa kaikki.

No sitten siihen "vapaan tahdon"-ongelmaan. Jos ajatellaan aluksi sitä hetkeä kun tämä "ensimmäinen" organismi muuttui eläväksi. Sehän oli ennen tätä tapahtumaa vain kasa materiaa jota luonnonlait ohjailevat. Sitten joidenkin sattumusten kautta jotkut kemialliset reaktiot ja mekanismit alkoivat toistaa itseään ja tämä organismi muuttui ns. eläväksi. Tästä sitten pikkuhiljaa alkoivat eliöt monimutkaistumaan, mutta kuitenkin perusteet ovat vankasti tässä ensimmäisessä organismissa. Mutta missä vaiheessa kuvaan tulee vapaa tahto ? Ainakaan omasta mielestä tällä ensimmäisellä eliöllä ei ole paljon elämisen vaihtoehtoja, sen on toimittava kuin kone tai elo päättyy lyhyeen..

Jos ihmistä ajatellaan raakasti suorana jatkumona tuolle alku-eliölle niin ainakaan itse en saa vapaata tahtoa ujutettua mihinkään väliin. Eliöt ovat monimutkaistuneet aikojen saatossa, mutta ei sen kummempaa. Ärsykkeitä tulee sisään ja sitten siitä seuraa toimintaa. Silti voidaan kysyä että kuka tai mikä ajattelee ? Vai onko "minä" vain pakollinen mekanismi joka pitää näinkin monimutkaisen eliön hengissä?

No tässäpä sitä nyt on mukavaa pohdittavaa ennen nukkumaan menoa :)

Bill Brysonin kirjan olen minäkin lukenut. Suosittelen muuten todella lämpimästi hänen muita, usein eri maista ja kulttuureista kertovia kirjojaan. Niissä on ratkiriemukasta huumoria. Tästä tiedekirjasta ei huumoria niin paljon löytynyt, se oli aika kuiva verrattuna hänen muihin kirjoihinsa. Mutta ihan luettava ja kiinnostava kuitenkin, vaikka asian parista olen muutamia muitakin kirjoja lukenut. Mielestäni fantastisin väite Brysonin tiedekirjassa oli se, että ihmisruumiin atomit vaihtuvat, oliko se nyt noin 11 vuoden välein, sataprosenttisesti. Eli sinussa ei ole yhtä ainoata atomia mikä muodosti sinut 11 vuotta sitten. Olet siis uusi kopio, uudet atomit ovat syrjäyttäneet vanhat. Tuossa kopioinnissa varmaan sattuu jotain virheitäkin jotka voivat johtaa kai pahimmillaan katastrofaalisiin seurauksiin. Itse pohdin sitä, onko tämä nykyinen kopio itsestäni ajatusmaailmaltaan sama kuin esimerkiksi kopio itsestäni 10 vuotta sitten, tai 20 vuotta sitten. Olenko siis muuttunut persoonana. Tahtoisin vastata että en ole, vaikka kaikki ruumiini osat onkin vaihdettu. En ole kyllä löytänyt ketään joka voisi varmistaa, että tosiaan luuytimeni sisimmätkin atomit ovat vaihtuneet viimeisen 11 vuoden aikana. Mielenkiintoinen väite joka tapauksessa.

Tuosta vapaasta tahdosta on kai lyhyt matka uskontoon...uskonnon avullahan voidaan "selittää" miksi ihmisellä on vapaa tahto (Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle täten vapaan tahdon...). Mutta ilmeisesti ei ollut tarkoitus johdattaa tätä ketjua tuohon evoluutio vastaan uskonto väittelyyn, jota voidaan käydä muissa ketjuissa. Tuo avausviestissä kuvailtu vapaa tahto on ollut keskustelun aiheena jossain muuallakin, oliko sitten juuri tuossa Brysonin kirjassa vai Valtaojan kirjoissa tai jossain muualla. En siitä oikein saa mitään järkevää irti. Jos tietyllä tavalla ongelmaa tarkastelee, niin ehkä se on sitten kemiallista reaktiota ja fysiikan lakien mukaista syyn ja seurauksen ketjua kaikki ja mitään "vapaata tahtoa" ei ole olemassakaan. Kuten sanoin, itselleni tuo vapaa tahto kuulostaa järkevältä vain uskonnon argumenttien avulla. Toinen ongelma joka tulee tästä mieleen on se, että kohtaavatko eri esineiden pinnat koskaan toisiaan. Kai tämä ongelma on jo kauan sitten ratkaistu, mutta esimerkkinä mainittakoon pallon heittäminen päin seinää (mutta mikä tahansa "fyysinen kontakti" kävisi myös). Pallo siis lentää kohti seinää, on puolimatkassa, sitten taas sen puolimatkan puolimatkassa, ja tämän välin puolimatkassa jne. loputtomiin. Aina löytyy pienempi välimatka (jaat edellisen vai kahdella) ja täten pallo ei kohtaa seinää koskaan. Kaipa joku voi tuon selittää minullekin. Ja jos se kohtaa, niin mikä siinä sitten kohtaa? Pintojen atomikerroksilla on tietyt varaukset ja syvemmällä atomissa vaikuttavat muut voimat, joten eipä se pallo varmaan atomeita ainakaan lyttyyn puserra. Yllättävän monimutkainen tapahtuma on siis pallon heittäminen päin seinää, kun sitä rupeaa pohtimaan oikein tarkemmin.

Amerikanihme kirjoitti:

Tuosta vapaasta tahdosta on kai lyhyt matka uskontoon...uskonnon avullahan voidaan "selittää" miksi ihmisellä on vapaa tahto (Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle täten vapaan tahdon...). Mutta ilmeisesti ei ollut tarkoitus johdattaa tätä ketjua tuohon evoluutio vastaan uskonto väittelyyn, jota voidaan käydä muissa ketjuissa. Tuo avausviestissä kuvailtu vapaa tahto on ollut keskustelun aiheena jossain muuallakin, oliko sitten juuri tuossa Brysonin kirjassa vai Valtaojan kirjoissa tai jossain muualla. En siitä oikein saa mitään järkevää irti. Jos tietyllä tavalla ongelmaa tarkastelee, niin ehkä se on sitten kemiallista reaktiota ja fysiikan lakien mukaista syyn ja seurauksen ketjua kaikki ja mitään "vapaata tahtoa" ei ole olemassakaan.

Laajenna klikkaamalla

Kyllähän esimerkiksi kalvinismiin kuuluu äärimmäisen deterministinenkin käsitys elämästä. Syyn ja seurauksen ketjua heiluttavat monet asiat - kaoottiset järjestelmät tekevät ennustamisen mahdottomaksi ja on väitetty myös kvantti-tason tapahtumilla olevan determinismiä ja ei-vapaata tahtoa horjuttavia vaikutuksia. (Olisikin mielenkiintoista kuulla fysiikan näkökulman vapaaseen tahtoon, varjo voisi unohtaa koripallon, luontoretkeilyn ja ihmisvihan muutamaksi minuutiksi ja kirjoittaa napakan yhteenvedon kausaliteetistä - käsitys on ymmärtääkseni 1600-luvusta melko huomattavasti nyansoitunut). Myöskin arkikokemuksemme tuntuu intuitiivisesti saamaan meidät vapaan tahdon kannalle: tuntuu aidosti siltä, että tosiaan on tilaa vapaille valinnoille elämissämme. Esimerkiksi tunnemme niin, että rikollisilla, esim. Saarella ja Auvisella oli tilaa tehdä muita päätöksiä kuin mitä tekivät, päätöksiä olla murhaamatta viattomia ihmisiä. Jos sitten uskomme, ettei heillä tätä tilaa ollut niin tulisiko sen vaikuttaa oikeusjärjestelmään, joka heijastelee käsitystä henkilökohtaisesta vastuusta tekemisistään? Jos kaikki toimemme ovat ennalta determinoituja, miten voisimme ottaa niistä mitään "henkilökohtaista" vastuuta? Itse kuvittelisin että esimerkiksi tietoisuus, maailman tietty in-determinoituneisuus ja kaoottisuus tuovat tilan, jota voimme hyvällä syyllä kutsua vapaaksi tai ainakin riittävän vapaaksi tahdoksi.

Amerikanihme kirjoitti:

Mielestäni fantastisin väite Brysonin tiedekirjassa oli se, että ihmisruumiin atomit vaihtuvat, oliko se nyt noin 11 vuoden välein, sataprosenttisesti. Eli sinussa ei ole yhtä ainoata atomia mikä muodosti sinut 11 vuotta sitten. Olet siis uusi kopio, uudet atomit ovat syrjäyttäneet vanhat.

Laajenna klikkaamalla

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Tämä väite kuullostaa aika vaikeasti uskottavalta ja olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Bryson sen perustelee?

EDIT: Pitää varmaan kaivaa kirja jostain, mutta edelleen haluaisin kuulla jonkinlaisen referaatin vastauksena kysymykseeni. Olkoot se vaikka sitten referenssinä kirjalle.

Alamummo kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Tämä väite kuullostaa aika vaikeasti uskottavalta ja olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Bryson sen perustelee?

Laajenna klikkaamalla

Kannattaa lukea kyseinen kirja. Bryson kyllästyi olemaan niin autuaan tietämätön omasta kotiplaneetastaan, että kierteli muutamia vuosia eri tiedemiesten luona "kyselemässä hölmöjä" toistaen kysymyksensä uudelleen, mikäli selitys ei tullut ymmärrettävästi.

Jotenkin on vaikea uskoa sitä, että esim. aivot olisivat uusiutuneet atomirakenteeltaan kokonaan meillä kaikilla, ehkä jo monta kertaakin elämän aikana? Tietysti tuohan meinaa varmasti sitä, että vaihdos tapahtuu joka tapauksessa asteittain ja vähitellen, eli en tietysti voi ruveta moista ajatusta täysin kumoamaan. Tuntuu silti aika hämmentävältä jutulta, nimenomaan sisuskalujen ja aivojen suhteen.

mjr kirjoitti:

Myöskin arkikokemuksemme tuntuu intuitiivisesti saamaan meidät vapaan tahdon kannalle: tuntuu aidosti siltä, että tosiaan on tilaa vapaille valinnoille elämissämme. Esimerkiksi tunnemme niin, että rikollisilla, esim. Saarella ja Auvisella oli tilaa tehdä muita päätöksiä kuin mitä tekivät, päätöksiä olla murhaamatta viattomia ihmisiä. Jos sitten uskomme, ettei heillä tätä tilaa ollut niin tulisiko sen vaikuttaa oikeusjärjestelmään, joka heijastelee käsitystä henkilökohtaisesta vastuusta tekemisistään? Jos kaikki toimemme ovat ennalta determinoituja, miten voisimme ottaa niistä mitään "henkilökohtaista" vastuuta?

Laajenna klikkaamalla

Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoinen aihe. Tätähän osaltaan jo käsiteltiinkin "oikeuslaitos"-threadissa, jossa pohdittiin uhrin vastuuta rikoksessa (ja toisaalta syyllisen syyntakeettomuutta).

En muista nimimerkkiä, mutta hänellä oli hyvinkin tietyllä tavalla deterministinen käsitys ihmisen toiminnasta (vaikka ei suoranaisesti näin väittänytkään, mutta tuohon oletukseen hänen näkökulmansa perustui). Jos siis pystyttäisiin todentamaan täysi johonkin fysiikanlakeihin nojautuva determinismi kvantti-tasolla, niin tästähän tosiaan helposti voisi tehdä johtopäätökset, että ihminen on täysin vailla mitään vapaata-tahtoa. Kaikki tapahtumat solutasolta lähtien kun olisivat fysiikan lakien mukaan ennaltamäärättyjä. Täten syyt tekojen takana olisivatkin kemiallisbiologisia (esim. hormonaalisia jne). Jos tätä näkemystä ruvettaisiin soveltamaan oikeusjärjestelmässä, niin tarkoittaisiko tämä sitä, että juristien ja oikeusoppineiden lisäksi oikeussalit täyttyisivät jollain kemisteillä ja terveysalanhenkilökunnalla, jotka vain mittaisivat henkilön erilaisia hormonaalisia tasoja, joiden perusteella sitten pääteltäisiin minkä verran syytetty olisi tekonsa suhteen "syyntakeeton". Tällainen kieltämättä kyllä kuulostaa erittäin pelottavalta ajatukselta.

Ted Raikas kirjoitti:

Tuntuu silti aika hämmentävältä jutulta, nimenomaan sisuskalujen ja aivojen suhteen.

Laajenna klikkaamalla

Toisaalta ihan samanlaista kudosta nekin ovat kuin esim. iho ja lihas. Proteiineista siis koostuvia. Kuitenkin elimistö uusii kaiken aikaa kudosta ja soluja.
Se, että aivoile (ja sydämelle), ollaan annettu "symbolisoimisen" myötä hiukan "mystistä" kuvaa, ei tätä asiaa muuksi muuta.

Varmasti kuitenkin joku paremmin biologiaan perehtyny henkilö osaa tätä asiaa syvälliemmin selventää.

Jos aivosolut tai mitkä ikinä ovat kopioituneet, mutta muisti muitenkin säilyy, niin eikö tämä auta sitten teleportaatiota?

Semmoista on ainakin puhuttu, että ihmisen saisi varmasti kopioitua alle sadan vuoden päästä toiseen paikkaan, mutta mitä kävisi esimerkiksi aivojen sisällölle. Nythän me sen tiedämme, ei mitään?

pernaveikko kirjoitti:

Jos aivosolut tai mitkä ikinä ovat kopioituneet, mutta muisti muitenkin säilyy, niin eikö tämä auta sitten teleportaatiota?

Laajenna klikkaamalla

Etkö koskaan unohda asioita?

En myöskään ole aivoasiantuntija, mutta käsittääkseni muistot ovat niin hajoitetusti sijoitettu aivoihin, että solun tai parin katoaminen ei samantien pyyhi kaikkea pois. Taas toisaalta, soluthan eivät uusiudu 100% oikein muutenkaan. Aina välillä joku heittää ns. häränpyllyä ja pikkuhiljaa kapasiteetti kutistuu.

Alamummo kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Tämä väite kuullostaa aika vaikeasti uskottavalta ja olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Bryson sen perustelee?

Laajenna klikkaamalla

Minun mielestä tuo uusiutuminen perustui solujakaantumiseen. En ole lukenut siitä Brysonin kirjoista, vaan kotimaisen Esko Valtaojan, jonka kirjat ovat myöskin hyviä tässä genressä.

Edit. Atomirakennehan ei käsittääkseni muutu. Jos atomirakenne muuttuu, niin lopputuloksena pitäisi kai olla jokin ihan toinen aine.

Nythän tuli vastaan varsin mielenkiintoinen aihe. Opiskelualani liippaa suht läheltä joitain täällä mainittuja asioita ja myös tuo Brysonin kirja on ollut jonkin aikaa ostoslistalla.

Otetaanpa ensin tuo väite koko kehon atomien uusiutumisesta 11 vuoden välein (on muuten sama aika kuin auringonpilkkujen sykli, hmm...). Asiaa en ole itse tutkinut tai muutenkaan perehtynyt, mutta solujen aineenvaihdunnasta jotain tietävänä en pitäisi tuota ollenkaan mahdottomana. Noh, sykli voi olla myös vaikka kahdeksan vuotta tai sitten 20 vuotta, todennäköisesti 11 vuotta on vain jonkinlainen approksimaatio, eikä mikään tarkka luku. Soluissa ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään "staattisia" aineita, jotka vain olla möllöttäisivät siellä iän kaiken. Proteiinit, rasvat, RNA:t ja muut ovat koko ajan hajoituksen ja kokoamisen kohteena. Näissä yhdisteissä olevat atomit varmaankin tulevat ja poistuvat kehostamme suhteellisen nopeassa rytmissä. Vaikeampaa maallikolle onkin varmasti kuvitella DNA-ketjujen atomien vaihtuminen. Niihinkin tulee kyllä vaurioita esimerkiksi taustasäteilystä, joita solun mekanismit koko ajan korjaavat, mutta tämä on aika vähäistä siihen nähden, että kaikkien ketjujen kaikki miljardit atomit vaihtuisivat. Solut eivät kuitenkaan ole suurimmaksi osaksi kovinkaan pitkäikäisiä. Solun kuollessa esim. apoptoosin kautta, sen sisältämät molekyylit pilkotaan ja käytetään uudelleen. Nyt siis esim. vanhoista DNA-molekyyleistä tehdäänkin vaikka proteiineja, huomattavasti yksinkertaistaen. Jotkin solut, esim. aivosolut, ovat kuitenkin hyvin pitkäikäisiä ja niiden DNA:n uusiutumista on minunkin vaikeampi ymmärtää. Ehkäpä joku paremmin asioista tietävä voi lisätä tähän jotain.

Sitten huomattavasti vaikeampiin asioihin. Muisti, ajattelukyky sekä vapaa tahto ovat sellaisia toimintoja, joita nykytiede ei pysty ymmärtämään. Tiettyjä hypoteeseja varmasti on ja jonkinlaisia malleja, mutta ne ovat kaikki yksinkertaistavia ja vaillinaisia. Mikään näistä ei ole yhdessä solussa tapahtuva vaan tietyillä aivon alueilla, joissa saattaa olla miljoonia soluja yhteistyössä. Vapaan tahdon käsite on varsin mielenkiintoinen. Mehän olemme loppujen lopuksi vain kasa atomeja. Nämä atomit ovat tietenkin hyvin tarkasti järjestäytyneet, mutta siltikin on vaikea kuvitella, miten ne pystyisivät tuottamaan sellaisen kemiallisen reaktion, joka osaa itse ajatella ja tietyin ehdoin ohjaamaan itsensä kulkua. Tällaisia me ihmiset ja kaikki eliöt kuitenkin olemme. On todella hämmästyttävää, että joskus n. 4,5 miljardia vuotta sitten vesilammikossa lilluneista hiili-, typpi-, rikki-, fosfori- ym. atomeista on vuosien saatossa kehittynyt jotain... no, me! Ilmeisesti totuus on tässäkin tarua ihmeellisempää ja tämän takia monien on vaikea hyväksyä tätä teoriaa ja sen sijaan uskovat joihinkin luomiskertomuksiin kuten kreationismiin. Vaikka (vielä) ei ollakaan saatu elämää alkamaan samalla tavalla laboratoriossa kuin joskus tapahtui luonnossa, on tiettyjä indikaatioita kuitenkin todistettu. Solujen biologiaa tuntevat ovat varmasti kuulleet solukalvosta eli kaksoislipidikerroksesta, joka on eräs solun tärkeimmistä osista. Tällainen pystytään varsin yksinkertaisella kokeella muodostamaan keinotekoisesti. En tiedä onko termi "molekyylien evoluutio" laajemmin käytössä vai onko se vain oma päähänpistoni, mutta tällaista on ilmiselvästi tapahtunut ennen elämän syntyä. Tietyt molekyylit ja molekyylijoukot ovat olleet toisia pysyvämpiä ja ne ovat pystyneet ylläpitämään yhä pidempiä reaktioketjuja, joista on sitten syntynyt lisää samoja molekyylejä. Heikommin pysyvät tai lisääntyvät molekyylit ovat jääneet jalkoihin. "Survival of the fittest" molekyylitasolla. Kysymys sitten onkin, mitä elämä on? Solua pidetään elävänä, mutta se on vain erittäin monimutkainen kemiallinen reaktio, jonka tarkoituksena on pitää yllä tiettyä määrää proteiineja, lipidejä, DNA:ta ja muita molekyylejä. Joten olisiko elämä vain eräiden molekyylien taipumus säilyä?

Kun solutkin alkavat tehdä yhteistyötä säilyäkseen, saadaan monisoluinen eliö ja lopulta ihminen. Joten onko ihminenkin vain kemiallinen reaktio? Mieltälaajentava ajatus, ainakin minulle. Tämän takia vapaa tahto on niin vaikea käsite. Ehkä se on vain illuusio ja kaikki tapahtuva onkin ennalta määrättyä kemiallisten reaktioiden lakien mukaisesti, ehkä kvanttimekaniikka tuo sattumanvaraisuutta atomitasolla ja tästä syntyisi jotain kautta vapaa tahto. Ehkä molekyylit ohjailevatkin meitä enemmän kuin luulemmekaan. Ne "päättivät" jatkaa sukuaan molekyylitasolla, joten ehkäpä ne ovat ohjanneet kaiken elävän haluamaan suvunjatkoa sekä oman henkensä säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan. Jos tämän vie vielä askeleen pidemmälle, niin ehkä vapaa tahto on vain seuraus evoluutiosta, tapa varmistaa etteivät kaikki yksilöt tehneet samaa valintaa, joka olisi mahdollisesti saattanut jopa tuhota koko lajin. Eri valintoja tekemällä ainakin osa selvisi ja saattoi lisääntyä.

No tulipa tekstiä. Kiinnostava aihe kuten sanoin ja isoksi osaksi vain omia ajatuksiani eri asioista. Saa kommentoida, ja mieluusti kuuntelen korjauksia, jos vähäinen biologian tietämykseni on ajanut minut väärille poluille.

mjr kirjoitti:

Jos kaikki toimemme ovat ennalta determinoituja, miten voisimme ottaa niistä mitään "henkilökohtaista" vastuuta?

Laajenna klikkaamalla

Vaan eikö tätä voisi ajatella toiseltakin puolelta. Jos kerran ihminen on ilman vapaata tahtoa kehittänyt oikeusjärjestelmän eri instituutioineen, niin eihän sekään tällöin olisi vapaan tahdon tuote, jos sellaista ei edes ole olemassa. Näinpä voisi sanoa, ettei mikään olisi "väärin". Ei se, että murhaajat päästettäisiin vapaalle, kun eivät ole itse tietoisesti teoilleen mitään mahtaeet, eikä myöskään se olisi väärin, jos näpistyksestä annettaisiin kuolemantuomio, kun kerran sellaiseen järjestelmään olisi ilman vapaata tahtoa päädytty. Kaikki olisi vain tapahtumaketjuja, vailla minkäänlaisia moraalisia kehikoita.

Pelottava maailma olisi se. En suostu elämään sellaisessa! (vaikka senlaiselta tämä maailma usein tuntuu)

Miten nämä ketjut aina aukeavat joskus aamuyöstä?

Amerikanihme kirjoitti:

Pallo siis lentää kohti seinää, on puolimatkassa, sitten taas sen puolimatkan puolimatkassa, ja tämän välin puolimatkassa jne. loputtomiin. Aina löytyy pienempi välimatka (jaat edellisen vai kahdella) ja täten pallo ei kohtaa seinää koskaan. Kaipa joku voi tuon selittää minullekin. Ja jos se kohtaa, niin mikä siinä sitten kohtaa? Pintojen atomikerroksilla on tietyt varaukset ja syvemmällä atomissa vaikuttavat muut voimat, joten eipä se pallo varmaan atomeita ainakaan lyttyyn puserra. Yllättävän monimutkainen tapahtuma on siis pallon heittäminen päin seinää, kun sitä rupeaa pohtimaan oikein tarkemmin.

Laajenna klikkaamalla

Eihän se pallo ikinä sitä seinää kohtaakkaan. Pallon ja seinän välille muodostuu antigravitaatiopulssi joka kääntää pallon liikesuunnan ja päästää äänen.

Meikäläisellä on myös tapana pohdiskella kaikenlaista omituista ja aionkin niistä myöhemmin tänne kirjoittaa, mutta nyt täytyy mennä.

Nimim. "Ikuisen Jumalan olemassaolosta ei voi merkitä kahdeksaakymmentä vuotta meikäläiselle"

Amerikanihme kirjoitti:

Mielestäni fantastisin väite Brysonin tiedekirjassa oli se, että ihmisruumiin atomit vaihtuvat, oliko se nyt noin 11 vuoden välein, sataprosenttisesti. Eli sinussa ei ole yhtä ainoata atomia mikä muodosti sinut 11 vuotta sitten. Olet siis uusi kopio, uudet atomit ovat syrjäyttäneet vanhat.

Laajenna klikkaamalla

Ei pidä paikkaansa. Hammaskiille ei uusiudu lainkaan. Eli: kun nuori ihminen on saanut viimeisenkin "rautahampaan" suuhunsa, voi hän sanoa "näillä mennään". 100 prosenttia ei täten täyty.

Ja kyllä, Brysonin kirja on hyllyssä. Kiintoisaa on odotella milloin Yellowstonen supertulivuori purkautuu ja että frankiumia on maaperässä vain pari kolme grammaa...

Suosittelen maailmankaikkeuden arvoituksista ja etenkin mikrotason ilmiöistä kiinnostuneita lukemaan myös Brian Greenen Kätketyt ulottuvuudet.

Siinä muun muassa argumentoidaan, että jos ihminen yrittää noin tuhat triljoonaa kertaa kävellä betoniseinän läpi, hän lopulta onnistuu siinä.

Selitys on kirjassa. Taidanpa muuten tilata sen saman tien netistä.

Uleåborgir kirjoitti:

Suosittelen maailmankaikkeuden arvoituksista ja etenkin mikrotason ilmiöistä kiinnostuneita lukemaan myös Brian Greenen Kätketyt ulottuvuudet.

Laajenna klikkaamalla

Vaikuttaa mielenkiintoiselta opukselta, liene marssittava lähimpään kirjastoon tutkimaan löytyisikö sieltä ja jollei löydy niin joko kaukolainattava tms.

Greenen toinenkin suomennettu teos, Kosmoksen rakenne: avaruus, aika ja todellisuus, näyttäisi olevan varsin mielenkiinoinen näin äkkisältään ajatellen.

Greene on näemmä myös avustanut dialogin kirjoittamisessa näyttelijä John Lithgowille TV-sarjassa Kolmas kivi Auringosta, näin siis wikipedian mukaan ja miksipä wikipedia tässä tapauksessa valehtelisi kun siitä jäisi housut kintussa kiinni välittömästi.

vlad.

Uleåborgir kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Hammaskiille ei uusiudu lainkaan. Eli: kun nuori ihminen on saanut viimeisenkin "rautahampaan" suuhunsa, voi hän sanoa "näillä mennään". 100 prosenttia ei täten täyty.

Laajenna klikkaamalla

Pitääkö oikeasti paikkansa (tarkoituksellinen sananvalinta hammaskiilteestä puheen ollen), että hammaskiilteessä ei atomit vaihdu?

Ilman selitystä en suostu uskomaan atomitasolla, solutasolla uskon kyllä, että "näillä mennään".

seeyou@jäähalli kirjoitti:

Pitääkö oikeasti paikkansa (tarkoituksellinen sananvalinta hammaskiilteestä puheen ollen), että hammaskiilteessä ei atomit vaihdu?

Ilman selitystä en suostu uskomaan atomitasolla, solutasolla uskon kyllä, että "näillä mennään".

Laajenna klikkaamalla

No, ajatellaan, että ihminen saa ideaalisesti "rautahampaisiinsa" n määrän kiille-atomeja. Alkuperäisistä kiilleatomeista alkaa ensimmäisen rautahampaan pilkahtamisen - alle pikosekunnin aikana - poistua jo helvetinmoinen määrä atomeja. Itse asiassa jo hampaan aiheet ikenien sisällä alkavat menettää atomeja jos oikein pilkkua rakastellaan.

Mutta tässä nyt tarkoitan tietenkin sitä, että hammaskiilteen atomit eivät vaihdu samoin kuin esim. haiman solujen tai pikkuvarpaan kynsivallin. Mutta hammaskiilteen mineraaleissa ei tapahdu samanlaista atomien vaihtoa siinä missä elimissä. Alkuperäiset atomit pysyvät kiilteessä. Kidehilan molekyylit eivät hevillä vaihdu.

Saivarrellahan aina saa, ja murskata kanssakirjoittajan, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.

EDIT: atomi toki voi korvautua toisella atomilla, mutta korvaava atomi ei ole sama kuin korvattu atomi toisin kuin elimissä.

seeyou@jäähalli kirjoitti:

Pitääkö oikeasti paikkansa (tarkoituksellinen sananvalinta hammaskiilteestä puheen ollen), että hammaskiilteessä ei atomit vaihdu?

Laajenna klikkaamalla

Luin jostain aikanaan, että lääketiede pystyisi nyt jo tuottamaan rokotteen, jolla saisi liki elinikäisen suojan kariesta vastaan. Tämä itse asiassa puoltaa kyseistä rokoteteoriaa. Koska kiille ei uusiudu, suojaus kariesta vastaan heikkenee iän myötä. No, tuollainen rokotehan olisi todella mälsä juttu ajatellen koko hammasbisnestä aina lääkäreistä hammasväliharjoihin asti.

Uleåborgir kirjoitti:

No, ajatellaan, että ihminen saa ideaalisesti "rautahampaisiinsa" n määrän kiille-atomeja.

...

Saivarrellahan aina saa, ja murskata kanssakirjoittajan, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.

Laajenna klikkaamalla

Kiille-nimisestä alkuaineesta en ole kuullutkaan. Veikkaan, että hammaskiilteessä on (ainakin) oheisten alkuaineiden atomeja: vety, happi, typpi, hiili, kalsium

vlad kirjoitti:

Greenen toinenkin suomennettu teos, Kosmoksen rakenne: avaruus, aika ja todellisuus, näyttäisi olevan varsin mielenkiinoinen näin äkkisältään ajatellen.

Laajenna klikkaamalla

Tämän heebon kirjat menevät oitis meikäläisen lukulistalle. Tätäkin kehtaa suositella: Carl Sagan - The Varieties of Scientific Experience: A Personal View of the Search for God. Kyseessä on luentosarjasta "uloskirjoitettu" kokoelma. Kun tämän avaa, ei tule aika pitkäksi.

Alamummo kirjoitti:

En ole kyseistä kirjaa lukenut. Tämä väite kuullostaa aika vaikeasti uskottavalta ja olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Bryson sen perustelee?

Laajenna klikkaamalla

Eipä tuo sitä juuri perustele. Ja tuo luku jota ajoin takaa oli 9 vuotta, ei 11, läheltä liippasi. Mutta asian ydin (no pun intended) ei tuosta juuri muutu. Tässä englanninkielisestä Brysonin kirjan versiosta otettu lainaus, enempää ei asiasta löydy ko. kirjasta: "Indeed, it has been suggested that there isn't a single bit of any of us - not so much as a stray molecule - that was part of us nine years ago." Elikä on ehdotettu että edes yksi ainoa molekyyli joka oli osa meidän [ruumistamme] ei ole yhdeksän vuoden jälkeen enää osa [ruumistamme]. Kuka näin on ehdottanut, ja kuinka arvovaltainen ja tietävä henkilö oli kyseessä, ei tuosta selviä. Aika fantastinen ajatus kuitenkin siis jos on totta.

Ja en oikein ymmärtänyt tuota hammaskiillekeskustelua. Jos yksittäiset atomit siis korvautuvat ja atomeja kiilteestä hukkuu, niin eikö tuo ole yhdenmukainen Brysonin siteeraman väitteen kanssa? Ei tämä yksittäisten atomien korvautuminen tarkoita että ihmisruumiin osista tulisi uusia jossain biologisessa mielessä. Se vain tarkoittaisi sitä, että minun ruumiini, vikoineen kaikkineen, korvautuisi uusilla rakennuspalikoilla molekyyli/atomitasolla sellaisella vauhdilla, että yhdeksän vuoden jälkeen en löytäisi enää yhtään samaa molekyyliä/atomia ruumiistani.

Tämä tuo kyllä mieleen sen, että onko edes mahdollista merkata yksittäisiä atomeja ja onko käsite "sama atomi" edes mielekäs fysiikassa? Yliopiston fysiikan kursseistani on jo aikaa parikymmentä vuotta enkä usko että ko. asiaa koskaan edes opetettiin. Mutta kvanttimekaniikan lait ovat ihmeellisiä, molekyylit "juttelevat" toisilleen jopa käsittämättömien etäisyyksien päässä ja tietävät mitä kaveri tekee samanaikaisesti tietyissä tapauksissa, sikäli kun nyt samanaikainen on hyvin määritelty...joku muu paremmin nämä asiat hallitseva voi jatkaa tästä.

Laiton tämän tunne toiseen ketjuun, mutta kopion siis nyt tännekkin:

Olipa pakko kommentoida, kun tämän ketjun tuolta bongasin.

Itsekkin mielenkiinnolla olen seurannut ja tutustunut aiheeseen maailmankaikkeuden synty ja energian oleminen ja "ei oleminen"

Hain töihinkin ko. aihetta käsittelevään instanssiin.


Nykyinen alkuräjähdysteoria olettaa, että maailmankaikkeus alkoi singulariteetista; tilasta, jossa on valtava määrä energiaa nollatilavuudessa. Energiaa, sillä Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan energia ja massa ovat sama asia, ja vastaavat toisiaan kaavan
E = mc2 mukaisesti

Einsteinin suhteellisuusteoria ennusti singulariteetit, ja se ennusti mustien aukkojen olemassaolon. Mustassa aukossahan on keskustassa singulariteetti, ja Schwarzschildin säteen etäisyydellä siitä tapahtumahorisontti - raja, jossa pakonopeus gravitaatiokentästä ylittää c:n, valonnopeuden.

Cerniin rakennetun LHC-kiihdyttimen avulla pyritään havainnoillistamaan juuri näitä olosuhteita, jotka vallitsivat sekunnin murto-osan "alkuräjähdyksen" jälkeen. Toisaalta taas, jos ns. Higgsin bosonia(Lähde: Wikipedia) ei tällä tavalla löydetäkkään saadaan tulokseksi Higgsin teorian[*/1] kumoava "shokki". Higgsin Bosoni on siis hiukkasfysiikan nykymallin kannalta ratkaiseva hiukkanen. Sen löytyminen merkitsisi, että standardimallina tunnettu malli olisi materiaalisesti oikea.


Kiihdyttimen avulla pyritään selvittämään myös monia muita asioita, mm. onko antimateria materian täydellinen vastakohta ja onko oman ulottovuutemme rinnalla mahdollisesti muitakin ulottovuuksia. Totta; kuulostaa Scifiltä, mutta silti täydellisen todellista nykypäivää.

Tässä hieman listaa mitä LHC-kiihdyttimen avulla pyritään setvimään:

- Mitä massa on?
- Mikä alkeishiukkasten massan alkuperä on? Onko Higgsin bosoni olemassa?
- Miksi alkeishiukkasilla on erisuuria massoja?
- Ovatko hiukkaset vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa?
- Mistä koostuvat pimeä aine ja pimeä energia?
- Onko supersymmetrisiä hiukkasia olemassa?
- Onko antimateria materian täydellinen peilikuva?
- Onko olemassa lisää ulottuvuuksia, ja saavatko säieteoriat kokeellista tukea?


Toistaalta taas, mikäli nykyinen alkuräjähdysteoria kumotaan niin, pitäisi miettiä mm. onko oma tunnettu maailmankaikkeutemme syntynytkin ns. mustan aukon luuhistumisesta / onko oma tunnettu maailmankaikkeus vain yhden "mustan aukon sisältö", joka taas johtaa johonkin paljon suurempaan maailmankaikkeuteen.

Toisin sanoen; Näistä pohdinnoista päätellen kysymys onkin syntyykö esim. jokaisen mustan aukon rohmahduksesta uusi maailman kaikkeus johonkin toiseen uloittovuuteen ?

Laajenna klikkaamalla

Edit: Korjattu virheellinen tieto Einsteinin suhteellisuusteoriasta [*/1]

Hieno viesti Royal-E:lta. Kiitos! Tuossa viestissä on mielestäni hienosti kiteytettynä nuo pääasiat ja aika helppotajuisestikin vielä, vähän maallikommallekin, kuten minä. Pienellä keskittymisellä suurinpiirtein ymmärtää, mistä on kyse. Tuo kiihdytin ja siihen liittyvä tutkimusaineisto ja tulokset on erittäin kiehtovia ja odotan suurella innolla, mitä aikanaan selviää.

Otin oikeuden siirtää tänne ketjuun, kun eihän tämä enää oikeastaan ihmiskunnan katastrofeihin liity.

Ted Raikas kirjoitti:

JOS maailmankaikkeuden syntymä ja kuolema on jatkuvaa, niin jäänteitä edellisistä pitäisi kaiketi olla. Jos kerran ei, niin...

Laajenna klikkaamalla

Toisaalta eikö tuossa maailmankaikkeuden pitäisi luhistua kokoon, kenties taas singulariteettiin ja sitten se räjähtäisi uudestaan jne. ? Toisaalta voisi kuvitella, että tuossa menettäisiin tieto edellisestä maailmankaikkeudessa ja aina siinä kulloisessakin maailmanbkaikeudessa elävät luulisivat elävänsä ainutkertaisessa maailmankaikkeudessa?

Toisaalta taitaahan sitä 'tietoa hävitä' tai jos tuo inflaatioteoria (eli maailmankaikkeus jossakin vaiheessa heti alkuräjähdyksen jälkeen laajentunut nopeammin kuin valonnopeudella) pitää paikkaansa, niin emme pysty ikinä näkemään yli tuon n. 14 miljardin valovuoden päähän, vaikka mitä tekisimme, vaikka maailmankaikkeutta olisi sen 'rajan' takana vaikka 1000 miljardia valovuotta. Aika mielentöntä tavallaan tuokin... ?

Tuossa teoriassa jossa aikaisemmin oli puhetta, niin siinähän maailmankaikkeus ei varsinaisesti lopu tai se on vain äärettömän iso jossa vain jotain satunnaisia hiukkasia liikkuu, kaiken tyhjyyden ja kylmyyden keskellä.. Tuohan olisi oikeasti sen kamalin loppu varmaan mitä voisi kuvitella. Helpompi olisi kuvitella joku näyttävä loppurysäys tai ehkä se jopa tuntuisi lohdullisimmalta kuin tuollainen loputon 'kituminen'...

...se meinaisi sitten ehkä sitä, että maailmankaikkeutemme on ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Se on syntynyt olemattomuuteen jostain merkillisestä syystä, lähtenyt siellä laajenemaan ja tulee ajastaan katoamaan. Joko siitä jää jotain hiukkasia ikuisuudeksi jäljelle, jonkinlaisena muistona aineesta, jota tosin kukaan ei ole muistamassa, tai
sitten ne hiukkasetkin todella haihtuvat ja tilalla on taas se sama täydellisen olemattomuuden määrittelemätön tila
kuin ennen sitä "alkuräjähdystä".

Laajenna klikkaamalla

Niinpä.. saako ihmiset sitten ikinä vastausta tuohon? Toisaalta siinä kai tavallaan näiden kysymysten viehätys onkin, että johonkin asti vastauksia saadaan, mutta lopullista vastaus ei ehkä kuitenkaan koskaan. Toisaalta joku 'miksi' kysymyskin on siitä kiusallinen, että sitähän voi esittää oikeastaan loputtomiin. Lisäksi en itse haluaisi ainakaan uskoa, että meidän tietämyksellä on joku raja jonka jälkeen emme enää asioita pysty ymmärtämään, vaikka ehkä todennäköisesti todellisuudessa näin onkin. Jotenkin lohdullisempi kuvitella, että joskus ihminen pystyisi selvittämään nämä kaikki suuret kysymykset... No, me emme ainakaan ole sitä todistamassa, mutta ehkä jotkut kaukaiset jälkipolvet. Tai sitten ei.