NHL-draft 2007-08 joukkueiden esittelyt

  • 2 576
  • 23

kilonkingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Eli laittakaahan tähän ketjuun nuo joukkueiden esittelyt, niin ne on helppo löytää eikä tarvitse lähteä selaamaan kokoonpanoketjua, josta löytyy myös joukkueita, jotka ovat jo tippuneet.

Eli seuraavat joukkueet suorittavat joukkue-esittelyn

Itäinen konferenssi:
Toronto Maple Leafs (Mr. Penguin)
Tampa Bay Lightning (Infamous)
Washington Capitals (Golden AWe)
Atlanta Thrashers (Janda)
Carolina Hurricanes (Olpa)
Pittsburgh Penguins (Rush247)
Boston Bruins (Sylwester)
Ottawa Senators (Lauri)

Läntinen konferenssi:
Detroit Red Wings (Bosco)
Columbus Blue Jackets (Taskusorsa)
Los Angeles Kings (AnFa)
Vancouver Canucks (Mr. Smith)
Chicago Blackhawks (kilonkingi)
Minnesota Wild (Renny-)
Calgary Flames (Käräppä)
Nashville Predators (Erämaan kettu)


Lisäksi olisi toivottavaa, ettei tähän ketjuun postata muuta kuin esittelyt. Mahdolliset kommentit alkuperäiseen draft-ketjuun. Näin taataan se, että esittelyt on helppo löytää tästä ketjusta.
 

kilonkingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Chicago Blackhawks


Jean-Sebastien Giguere
Voittava maalivahti, joka on johdattanut kaksi kertaa Anaheimin Stanley Cupin finaaleihin, viimeisellä kerralla aina päätyyn asti, mistä palkintona oli Stanley Cup. Ensimmäisellä kerralla Gigueren torjunnat eivät aivan riittäneet, mutta mies pokkasi harvinaislaatuisesti häviävän joukkueen pelaajan Conn Smythe Trophyn.

Giguere on kohtalaisen isokokoinen veskari, jonka torjunnat perustuvat loistavaan torjuntatekniikan sekä hyviin reflekseihin. Giguere on alkukauden otteluista sivussa loukkaantumisen vuoksi, palattuaan kaukaloon pelaa suurimman osan otteluista, muttei lähellekään kaikkia, luultavasti torjuu noin 60 ottelussa runkosarjassa. Pleijareissa Giguere onkin parhaimmillaan ja tulee johdattamaan torjunnoillaan Anaheimin jälleen pitkälle. NHL:n viiden parhaimman maalivahdin joukossa.

Henrik Zetterberg
Todella monipuolinen pelaaja, jolta ei löydy puutteita oikeastaan miltään osa-alueelta. Erinomaiset kiekolliset taidot, pystyy rakentamaan peliä ja viimeistelemään. Zetterberg on hyvä pelaaja myös puolustussuuntaan, pelaa ylivoiman lisäksi paljon myös alivoimalla. Lisäksi hyvä aloittaja, eikä jää fyysisessäkään pelissä jalkoihin. Johtava pelaaja.

Zetterberg nousi helmikuussa koko NHL:n kuumimmaksi pelaajaksi tekemällä pisteitä lähes 2,5 pisteen keskiarvolla. Mutta hurja lento katkesi kuitenkin selkävaivoihin ja Zetterberg joutui olemaan runkosarjan lopun sivussa. Todisti kuitenkin pystyvänsä pelaamaan parhaimmillaan sellaisella tasolla, johon moni pelaaja ei pysty.

Mikäli parhaimmillaan oleva Zetterberg nähdään tulevalla kaudella, 100 pisteen ylitys on hyvinkin todennäköistä. Pienen kysymysmerkin luo kuitenkin tutun tutkaparin puuttuminen viereltä, nimittäin tuttua kaksikkoa Zetterberg-Datsjuk ei nähdä yhdessä ainakaan alkukaudesta.

Zetterberg näyttää osaamistaan rankkarissa ja näyte miehen syöttötaidoista

Mike Cammalleri
Todella taitava pelaaja, jolla on erittäin hyvä laukaus. Hyvän viimeistelytaidon lisäksi Cammalleri on hyvä myös rakentamaan peliä. Cammalleri pelaa röyhkeästi ja haastaa rohkeasti pakkeja pienestä koostaan huolimatta ja meneekin usein heittämällä pakeista ohi. Cammalleri pystyykin paikkaamaan koon tuomat puutteet vikkelyydellä sekä taidolla. Cammallerin kehityskäyrä näyttää selvästi ylöspäin, työsulkukaudella AHL:ssä syntyi peräti 109 pistettä, sen jälkeen Kingsin riveissä on syntynyt 55 ja 80 pistettä. Parannusta tehoihin on luvassa tulevallakin kaudella.

Näyte Cammallerin laukauksesta ja Cammalleri tekemässä maaleja, jopa polviltaan

Brian Gionta
Pieni suuri mies, jolta löytyy pituutta 170 cm. Näin ollen kyseessä on yksi NHL:n pienimmistä pelaajista, mutta samalla myös yksi NHL:n parhaista maalintekijöistä. Giontan peli perustuu pitkälti vahvaan luisteluun ja hyvään pelisilmän, mitä kautta saa maalintekopaikkoja itselleen. Paikan saadessaan Gionta myös käyttää sen kylmäpäisesti hyväkseen hyvällä laukauksellaan. Pelaa energisesti ja koostaan huolimatta röyhkeästi, käyttökelpoinen myös alivoimalla.

Toissa kaudella Gionta teki peräti 48 maalia ja 89 pistettä, viime kaudella kärsi loukkaantumisista ja tehoina oli 25 maalia ja 45 pistettä. Teki kuitenkin kuntoon päästyään pleijareissa kiitettävät 8 maalia 11 ottelussa. Elias ja Gomez ovat ruokkineet Giontaa viime vuosina, mutta nyt siihen on löydettävä korvaava kaveri Gomezin tilalle. Odotettavissa kuitenkin on, että Gionta nousee takaisin toissa kauden tasolle, luvassa on siis todella paljon maaleja.

Gionta tekemässä maaleja

Tom Preissing
Hyvä kiekollinen pakki, joka on saalistanut kahdella viime kaudella 43 ja 38 pistettä. Preissingilta sujuu myös omaan pään peli, mistä osoituksena on puolustajien tehotilaston voitto yhdessä Nicklas Lidströmin kanssa lukemalla +40. Ei saanut kuitenkaan suurta vastuuta Ottawassa ja Preissing lähtikin hakemaan vastuuta Los Angelesista, josta sitä pitäisi myös löytyä. Lisääntyvän peliajan myötä Preissing tekee noin 50 pistettä.

Francois Beuachemin
Monipuolinen ja luotettava puolustaja, joka pelaa vahvasti niin puolustus kuin hyökkäyssuuntaan. Beauchemin on hyvin vaikea ohitettava, pitää myös maalinedustan puhtaana ja pystyy antamaan kovia taklauksia. On valmis pudottamaan tarvittaessa hanskatkin. Omaa kovan laukauksen, joka on käyttökelpoinen ylivoimalla, odotettavissa noin 35 pistettä. Pelaa illasta toiseen huikeita minuutteja, tärkeä pelaaja joukkueelle niin alivoimalla kuin ylivoimalla.

Beauchemin ottaa myllyn Iginlan kanssa

Pierre-Marc Bouchard
Todellinen taituri, joka pystyy tekemään ihmeellisiä temppuja kiekon kanssa. Bouchard on tehnyt kahdella viime kaudella 59 ja 57 pistettä, mutta potentiaalia on kuitenkin vielä paljon kovempiinkin tehoihin. Pienestä koosta johtuen ei pelaa usein tarpeeksi suoraviivaisesti. Tulevalla kaudella Bouchardilta on lupa odottaa jopa 70 pisteen kautta.

Bouchard näyttää osaamistaan rankkarissa

Scott Hartnell
Isokokoinen voimahyökkääjä, joka pystyy hyvään kiekolliseen peliin, mutta myös hyvään puolustuspelaamiseen. Pelaaja, joka on valmis laittamaan itsensä likoon säästelemättä vaihdosta toiseen. Myös hanskat tippuvat tarvittaessa Hartnellin käsistä. Fyysisen pelin lisäksi pystyy tekemään hyviä pistelukemia, tulevalla kaudella luvassa on 30 maalin ylitys. Lisäksi Hartnell pelaa tunnollisesti puolustussuuntaan ja tappaa alivoimaa.

Jeff Carter
Tulevaisuuden tähti, joka on tehnyt jo tähän mennessä kovaa jälkeä. Johdatti aikanaan Philadelphia Phantomsin AHL:n mestariksi, minkä jälkeen odotukset tulokaskaudelle olivat kovat. Pelasi ihan vahvan tuloskauden tehden 42 pistettä, mutta jäi suurimpien nimien varjoon. Viime kaudella missasi 20 ottelua loukkaantumisen vuoksi, mutta teki silti 37 pistettä.

Carter on isokokoinen, mutta taitava pelaaja, joka on tärkeässä roolissa myös puolustussuuntaan ja pelaa paljon alivoimaa. Saadessaan ehjän kauden alle Carter tulee tekemään läpimurron NHL-tasolla, odotettavissa lähes 70 pistettä.

Carter riistä Ovetshkinilta kiekon alivoimalla ja niputtaa koko puolustuksen

Paul Mara
Isokokoinen ja monipuolinen pakki, joka on hyvä puolustamaan ja tukemaan hyökkäyksiä. Mara pelaa paljon, vastuuta tulee sekä ylivoimalla, että alivoimalla. Mara on kohtalaisen nopea luistelija ja hyvä blokkaamaan laukauksia. Mara tiputtaa tarpeen vaatiessa myös hanskat. Mara on kuitenkin kunnostautunut erityisesti hyvänä viivamiehenä, kolmen viime kauden tehot ovat 42, 48 ja 23 pistettä. Viime kausi oli tehojen osalta heikko, mutta tulevalla kaudella pisteitä on kuitenkin odotettavissa jälleen enemmän, kun mies pääsee Rangersin kovaan ylivoimaan.

Mike Commodore
Ilkeä ja isokokoinen pakki, joka pelaa mukavan fyysisesti. Commodore on kova taklaamaan sekä pitämään maalinedustan puhtaana, lisäksi hyvä blokkaamaan laukauksia. Mies pelaakin suuria minuutteja alivoimalla. Commodore on valmis myös tiputtamaan hanskansa. Commodore näytti viime kaudella myös kiekollista osaamistaan tekemällä peräti 29 pistettä, vaikkei pelaa ylivoimaa.

Drew Stafford
Huippulupaus, joka tuli vakuuttavasti NHL-peleihin mukaan viime kaudella tekemällä 27 pistettä 41 ottelussa hyvin rajallisella ylivoima-ajalla. Staffordilta löytyy mukavasti taitoa ja riittävästi voimaa koviinkin peleihin. Kiekolliset taidot ovat suurin vahvuus, mutta Stafford on valmis tekemään töitä kumpaankin päähän. Staffordilta on lupa odottaa yli 50 pistettä, jopa 60 pistettä on mahdollista roolin kasvaessa.

Stafford tekee upean maalin

Jeff Hamilton
Ylivoimaekspertti, jolla on hyvä hyökkäyspään taidot. Taitava Hamilton teki viime kaudella 39 pistettä Chicagossa. Erityisesti ylivoimalla Hamilton teki kovaa jälkeä. Pieni koko tuo ongelmia puolustuspään pelaamiseen, mutta Hamilton pelaa tunnollisesti myös omassa päässä. Tulevaksi kaudeksi Hamilton siirtyi Carolinaan, jossa on niin kova sentterikalusto, että Hamilton on ainakin kauden alussa vasta nelosessa. Hamilton tulee kuitenkin saamaan myös Carolinassa vastuuta ylivoimalla, joten tehoja on odotettavissa.

Hamilton tekee hienon rankkarimaalin

Jiri Hudler
Pienikokoinen tshekki, jolla on huikea määrä taitoa ja hyvä laukaus. Hudler on kehittynyt puolustuspelissä, mutta sillä saralla riittää vielä työsarkaa. Hudler iski AHL:ssä toissa kaudella 96 pistettä ja pelasi viime kaudella ensimmäisen täyden kauden Detroitissa tehden 25 pistettä varsin pienellä peliajalla. Tulevan kaudella Hudlerin rooli kuitenkin kasvaa olennaisesti, kun hän pääsee pelaamaan joko Datsjukin tai Zetterbergin rinnalla ja näin miehen kiekolliset taidot pääsevät varmasti paremmin esille. Kiekollista potentiaalia on niin huikeasti, että jos pääsee kiekolliseen roolin, on lupa odottaa vähintään pisteiden tuplausta, siis vähintään 50 pistettä.

Hudler nostaa "läheltä ylös"
 
Viimeksi muokattu:

kilonkingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Chris Campoli
Nuori kiekollinen pakki, joka on myös omassa päässä varma. Campoli teki työsulkukaudella 49 pistettä AHL:ssä ja tulokaskaudella NHL:ssä 34 pistettä. Kuuluisa toinen kausi NHL:ssä oli kuitenkin Campolille vaikea, mies oli välillä loukkaantuneena ja kävi farmissakin, kauden päätyttyä miehen tilillä oli 51 ottelua ja 14 pistettä. Tulevalla kaudella Campolilta on kuitenkin lupa odottaa jälleen paljon, ylivoima-aikaa on varmasti tarjolla runsaasti, joten hyvät mahdollisuudet 35 pisteeseen.

Adam Mair
Joukkueen varsinainen nyrkkisankari, jolla on kuitenkin myös pelillisiä avuja. On valmis tekemään likaista työtä joukkueen eteen, taklaa, raasta ja röyhii. Tekee vastustajan pelaamisen mahdollisimman vaikeaksi, minkä lisäksi tekee reilut kymmenen pistettä kaudessa.

Milan Jurcina
Isokokoinen slovakki puolustaja, joka pelaa fyysisesti. Jurcina vaihtoi kesken viime kauden Bostonista Washingtoniin, jossa tulee olemaan kahden ensimmäisen pakkiparin puolustaja. Tulee pelaamaan alivoimaa, jossa pystyy putsaamaan maalinedustan tehokkaasti. Jonkin verran vastuuta tulossa myös ylivoimalla, jossa pystyy käyttämään painavaa laukausta.

Brian Sutherby
Nelosketjun sentteri, joka repii, raastaa, taklaa ja ärsyttää vastustajia. On myös valmis vastaamaan sikailustaan pudottamalla hanskat. Tärkeä pelaaja joukkueelleen alivoiman tappamisessa, raataa suuria minuutteja alivoimalla. Sutherby pystyy kaiken tämän lisäksi myös nakuttamaan noin 25 pistettä.

Pascal Leclaire
Tulevaisuuden huippumaalivahti, joka syrjäyttää tällä kaudella Norrennan Columbuksen ykkösvahdin paikalta. Leclaire lähti jo viime kauteen Columbuksen ykkösmaalivahtina, mutta Leclaire kärsi loukkaantumisista ja Norrena valtasi ykkösvahdin paikan.

Leclaire on isokokoinen maalivahti, joka peittää hyvin ja omaa hyvän tekniikan sekä refleksit. Leclaire joutuu kohtalaisen kovaan kiekkosateeseen, mutta kannattelee joukkuetta vaikeina hetkillä. Leclaire pelannee noin 50 ottelua runkosarjassa.

Patrick Rissmiller
Isokokoinen nelosketjun laituri, joka taklaa paljon ja hoitaa puolustusvelvoitteet. Rissmiller raataa erityisesti alivoimalla runsaasti joukkueen eteen. Rissmiller pystyy nelosessa myös kiekolliseen peliin, mieheltä voi odottaa reilua 20 pistettä.

Andy Hilbert
Monipuolinen pelaaja, joka tulee pelaamaan Islandersin kolmosessa tai nelosessa. Pelaa luotettavasti kumpaankin päähän, kiekolliset taidot hyvää luokkaa. Tulee pelaamaan jonkun verran alivoimaa ja tekemään reilut 25 pistettä.

Sami Lepistö
Tulevaisuuden maajoukkuepakki, joka on erityisesti kiekollisena vahva. Lepistö siirtyi Jokereista tulevaksi kaudeksi Washingtoniin, aloittaa kuitenkin tulevan kauden farmissa. Lepistölle tekeekin varmasti aluksi hyvää tutustua pohjoisamerikkalaiseen peliin farmissa, tulevaisuudessa kuitenkin NHL-puolustaja.



Henrik Zetterberg - Mike Cammalleri - Brian Gionta
Huikea ketju, vaikka itse sanonkin. Ketjussa on hurja määrä kiekollista taitoa sekä maalintekovoimaa. Zetterberg ja Cammalleri rakentavat peliä ja Gionta luistelee pakeilta karkuun ja latoo maaleja. Ketjun tulee saamaan runsaasti ylivoima-aikaa, lisäksi Zetterberg ja Gionta pelaavat alivoimaa.

Scott Hartnell - Jeff Carter - Pierre-Marc Bouchard
Hartnell-Carter kaksikko nähdään yhdessä oikeassakin NHL-kaukalossa, kun miehet tekevät tappavaa jälkeä Philadelphian 2-ketjussa. Carter ja Bouchard vastaavat pelinrakentelusta, Hartnellin tehdessä tilaa ja iskiessä maaleja. Ketju pelaa säännöllisesti ylivoimaa, Hartnellilla ja Carterilla on myös tärkeä rooli alivoimassa.

Jiri Hudler - Jeff Hamilton - Drew Stafford
Hyökkäävä 3-ketju, joka tulee saamaan myös ylivoima-aikaa. Herrat pelaavat taitokiekkoa, jossa kiekko liikkuu hienosti mieheltä toiselle, maaleja on siis lupa odottaa. Hudler ja Stafford painavat menemään nuoruuden innolla, joten Hamilton on syytä konkarina välillä hieman rauhoittaa peliä.

Patrick Rissmiller - Brian Sutherby - Adam Mair
Likaista työtä tekevä 4-ketju, jolta on lupa odottaa kohtalaisesti maalejakin. Päätehtävä kuitenkin pitää omapää puhtaana ja repiä, raastaa, taklata sekä kuumentaa vastustajia. Rissmiller ja Sutherby tulevat raatamaan paljon alivoimaa. Mair vastaa omien suojelusta ja hanskauspuuhista.

Andy Hilbert
Ylimääräinen hyökkääjä, joka hyppää kaukaloon loukkaantumisten sattuessa. Muuten syö hodaria katsomon puolella.


Francois Beauchemin - Tom Preissing
Tasakentällisin Preissing hoitaa enemmän kiekollista peliä, kun Beauchemin hoitaa puolustuspeliä paremminkin. Ylivoiman viivassa pääsevät käyttämään kovia laukauksiaan. Beauchemin pelaa myös paljon alivoimaa.

Paul Mara - Mike Commodore
Tasakentällisin pelattaessa Mara tukee enemmän hyökkäyksiä, kun Commodore hoitaa fyysisen pelin. Alivoimalla isot miehet pitävät huolen siitä, että maalinedusta pysyy puhtaana. Lisäksi Mara saa vastuuta myös ylivoimalla.

Chris Campoli - Milan Jurcina
Campoli ja Jurcina täydentävät hyvin toisiaan, Jurcina hoitaa väännöt maalinedustalla ja Campoli avaukset ja hyökkäysten tukemisen. Campoli saa runsaasti ylivoima-aikaa Maran vierellä, Jurcina hoitaa puolestaan alivoimaa Beauchemin parina ja saa jonkun verran myös ylivoimavastuuta.

Sami Lepistö
Ylimääräinen puolustaja, joka pelaa pääasiassa farmissa, mutta loukkaantumisten sattuessa tulee paikkaamaan.


Jean-Sebastien Giguere
Pascal Leclaire

Melkein uskallan väittää, että tässä on koko draftin kovin maalivahtikaksikko. Giguere on joukkueen ykkösmaalivahti, Leclaire kuitenkin haastaa Gigueren vahvasti. Giguere pelaa 50–55 ottelua runkosarjassa, jolloin Leclairelle jää noin 30 ottelua pelattavaksi. Leclairen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänkin saa oteluita alle. Pleijareissa Giguere kuitenkin nappaa selkeän ykkösvahdin aseman ja johdattaa Chicagon pitkälle.



Kaikkinensa tuli koottua ihan mielenkiintoisen näköinen joukkue, joka on hyökkäysvoittoinen, mutta samalla myös varsin fyysinen. Joukkueen osa-alueista laitoin maalivahtipelin ensimmäiseksi kuntoon, sen onkin oltava kunnossa, mikäli aikoo menestyä. Sen jälkeen panostin hyökkäykseen ja vasta viimeisenä tuli puolustus. Tämä kyllä näkyy joukkueessa, maalivahtipeli on loistavaa, hyökkäys on todella hyvä, mutta puolustus on hieman puutteellinen. Todellisen liiderin, kuten Lidströmin, tuo puolustus tarvitsisi, mutta ei puolustus nytkään ole suoranaisesti huono, vaan tasaisen kelvollinen. Varsin pitkälle viime kauden Buffalon tyylinen joukkue, jos tälle joukkueelle pitäisi hankkia valmentaja, olisi tehtävään ainoastaan yksi vaihtoehto, nimittäin Lindy Ruff.

Nuoruus on yksi joukkuetta leimaava piirre, tämä joukkue on jo nyt hyvä, mutta tulevaisuudessa se on vieläkin parempi. Nimittäin joukkueessa on paljon nuoria pelaajia, joilla on huimasti potentiaalia. On jännä nähdä mihin asti nämä pelaajat aikanaan yltävät, mutta kuten pelaajaesittelyistä kävi ilmi, odotettavissa on suuria tekoja jo ensi kaudella.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Penguin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins, Blues, Kärpät, Leksand
¤ TORONTO MAPLE LEAFS ¤
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨


Martin Havlat - Joe Sakic (C) - Marek Svatos

- Näin nimekkäältä ykkösketjulta on lupa odottaa paljon. Keskellä on kokenut herrasmies ja joukkueen kapteeni Sakic, joka edelleen vanhoilla vuosillaan latoo 100 pistettä per kausi. Vasemmalla laidalla on taitava NHL:n TOP 10 laituri, tosin Havlatin terveenä pysyminen on aina kysymysmerkki. Luotan kuitenkin että tämä kaksikko pysyy terveenä ja saa paljon tuhoa aikaan, ja kolmantena ketjussa oleva nuori ja lupaava Svatos saa loistopaikan näyttää kykynsä ja oppia näiltä kahdelta taiturilta.

Peter Schaefer - Brendan Morrison - Tuomo Ruutu
- Jos ykkösketju ei ole parhaalla pelipäällä, voi myös kakkoselta odottaa paljon tulosta. Vasemmalla nopea mutta ei niin fyysinen Schaefer, josta on tullut Ottawassa enemmän kuin kelvollinen hyökkääjä. Nyt voi mieheltä odottaa jo yli 50 pistettä, varsinkin jos ketjun sentteri Morrison pelaisi vihdoinkin tasaisen kauden ainaisen ailahtelemisen sijasta. Morrison on hyvä luistelija ja pelintekijä, ja aloituksissa varsin kelpo kaveri. Kolmantena ketjussa onkin kaikkien suomalaisten tietämä Ruutu, jonka ainoa este syttyä totaalisesti tuleen ovat olleet ikävät loukkaantumiset. Todellinen riskihankinta sillä parhaassa tapauksessa Ruudusta saattaa tulla loistava n. 70 pistettä / kausi latova hyökkääjä tai pahimmassa tapauksessa mies loukkaantuu taas ja kausi menee päin v...

Antti Miettinen - Erik Christensen - Guy Latendresse
- Niin sanottu "nuorisoketju". Kaikki nousevia pelaajia, Christensenistä ja Latendressesta saattaa olla ihan tähtipelaajaksi tulevaisuudessa, mutta tällä tulevalla kaudella miehet hankkivat kokemusta kolmosketjussa pelaamalla. Miettinen on erittäin monipuolinen pelaaja ja todellinen työmyyrä, mies saisi vain laukoa rohkeammin niin tulisi maalejakin tehtyä. Juuri tämän maalintekotaidon puutteen johdosta hän ainakin aloittaa kauden kolmosessa. Latendresse on nuoresta iästään huolimatta erittäin kova taklaamaan, ja Christensenistä on pakko mainita että mies on aivan loistava rankkareissa. Toronto tulee olemaan vahvoilla rankkareissa Christensenin ja Jarkko Ruudun ansiosta.

Chris Thorburn - Dominic Moore - Jarkko Ruutu
- Jarruketju. Ruutu rottana ärsyttää ja hoitaa rankkarit. Osaa kyllä joskus tapellakin ja tehdä maaleja. Mooren hankin keskellä ihan vain sen takia että hänellä ja Ruudulla pyyhki hyvin samassa ketjussa viime kaudella, joten miksei tälläkin kaudella. Moore on loistava tähän ketjuun koska mies antaa aina kaikkensa ja on hyvä kahden sunnan pelaaja. Thorburnista voisi sanoa melkeinpä saman kuin Mooresta, paitsi että Thorburn on paljon kookkaampi ja fyysisempi, mutta myöskin kädettömämpi.

Glen Metropolit
- Ylimääräinen hyökkääjä, mutta tuskin esittelyjä kaipaa sillä SM-Liigaa seuraavat tietävät miehen taidot. Jos joku loukkaantuu tai pelaa päin persettä, voi miehen hyvin mielin heittää kaukaloon.


Sergei Zubov (A) - Jay Bouwmeester
- Tästä pakkiparista olen ylpeä, ehkäpä koko draftin kovin pari. Näen että Zubov on iästään huolimatta NHL:n kolmanneksi paras pakki heti Prongerin ja Lidströmin jälkeen. Erittäin kokenut pelaaja ja Zubov omaa loistavan pelisilmän ja syöttökyvyn. Pystyy pelaamaan lähes 30 minuuttia per ottelu ja on ylivoimassa korvaamaton. Kokemusken vastapainoksi onkin vierelle laittaa tulevaisuuden huippupakki Bouwmeester. Hänelläkin on loistava pelikäsitys ja hän on taitava luistelemaan. Hän on myös kookas pelaaja, tosin saisi oppia käyttämään kokoaan paremmin hyödyksi. Hyvin pian NHL:n TOP 5 pakki, ehkä jo tällä kaudella?

Andrew Ference - Jordan Leopold
- Leopold on hyvä offensiivinen pakki. Käsittelee kiekkoa taitavasti ja luistelu on sulavaa. Omassa päässä saisi olla varmempi, mutta sen takia hänen vierellään onkin Ference, joka hoitaa puolustamisen varmasti ja fyysisesti pienestä koostaan huolimatta. Ferencestä on tullut Calgaryn vuosien aikana kelpo pakki.

Thomas Pöck - Chris Chelios (A)
- Chelioksen nyt kaikki tietävätkin. Miehessä riittää edelleen virtaa ja on itsestäänselvä valinta varakapteeniksi. Hän tuo myös tarvittavaa kokemusta tähän pakkipariin kun vierellä on nuori ja kokematon Pöck, jolla on paljon potentiaalia olla tulevaisuudessa loistava offensiivinen pakki. Omassa päässä on paljon opittavaa, mutta mielestäni Chelioksen vieressä uskaltaakin joskus virheitä tehdä.

Rick Jackman
- Kiertolainen, ja hieman ailahteleva pelaaja, mutta hyvä varapuolustajaksi. Mies on hyvä ylivoimassa ja vakuutti ainakin minut Anaheimin paidassa viime kauden playoffeissa, pelasi todella varmasti!


Olaf Kölzig
(Jocelyn Thibault)

- Itseäni kummastutti ja suututti joidenkin managereiden vähättely maalivahtiosastoani kohtaan. Kölzigiä ei varmasti monet miellä huippuveskaksi koska hän on pelannut niin pitkään surkeassa Capitals-joukkueessa ja Saksan maajoukkueessa, ja hän on yleensä jossain vaiheessa kautta "romahtanut" koska häntä peluutetaan niin paljon, mutta uskon että tällaisen puolustuksen takana hän olisi ehdottomasti torjuntatilastojen kärjessä. Mies on kokenut, taitava, kookas ja hänellä on uskomaton voitontahto. Ja koska Thibault näytti viime kaudella olevansa erittäin hyvä varamaalivahti, voi hänet heittää maaliin milloin vain ja antaa Kölzigin huilata silloin kun hän huilia tarvitsee.


Toronto pähkinänkuoressa:
- Joukkue on mielestäni tasaisen vahva joka osa-alueella. Sekä ykkös- että kakkosketju ovat kykeneviä saamaan paljon maaleja aikaan, kolmos- ja nelosketjussa löytyy tarvittavaa vittumaisuutta ja fyysisyyttä. Kaikki pakkiparit ovat hyviä ja tasaisia, ja maalivahtiosasto on kokenutta ja varmaa kaartia.
Suuri kysymysmerkki varmasti monen mielessä ovat pelaajat Ruutu ja Havlat, jotka ovat niin saatanan herkkiä loukkaantumaan. Uskon että joukkue silti pärjää hyvin vaikka jompi kumpi loukkaantuu, mutta kummankin loukkaantuessa saattaisi tulla hyökkäyspäässä kusiset paikat, sitä en kiellä. Uskon kuitenkin tähän joukkueeseen vahvasti ja sain mielestäni varattua hyvän ja monipuolisen nipun kasaan. Ja kehutaan nyt sen verran että Torontohan voitti koko Itäisen konferenssin, joten playoffiehin on hyvät asetelmat.


Varaukset:
1 - Joe Sakic, CAN (19.)
2 - Martin Havlat, CZE (42.)
3 - Sergei Zubov, RUS (79.)
4 - Jay Bouwmeester, CAN (102.)
5 - Olaf Kölzig, GER (139.)
6 - Brendan Morrison, CAN (162.)
7 - Tuomo Ruutu, FIN (199.)
8 - Peter Schaefer, CAN (222.)
9 - Marek Svatos, SVK (259.)
10 - Jordan Leopold, USA (282.)
11 - Jarkko Ruutu, FIN (319.)
12 - Guy Latendresse, CAN (342.)
13 - Erik Christensen, CAN (379.)
14 - Chris Chelios, USA (402.)
15 - Antti Miettinen, FIN (439.)
16 - Andrew Ference, CAN (462.)
17 - Thomas Pöck, AUT (499.)
18 - Dominic Moore, CAN (522.)
19 - Jocelyn Thibault, CAN (559.)
20 - Richard Jackman, CAN (582.)
21 - Chris Thorburn, CAN (619.)
22 - Glen Metropolit, CAN (642.)
 
Viimeksi muokattu:

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
TAMPA BAY LIGHTNING

Esittely ketjuittain ja pakkipareittain:

Rick Nash - Jason Spezza - Keith Tkachuk (A)

Ykkösketju on joukkueen tärkein syömähammas, ja rohkenen sanoa kasanneeni jopa yhden draftin parhaista vitjoista. Nimet ovat jokaiselle NHL:ää vähänkin seuranneelle tuttuja, isoja ja taitavia miehiä. Joku epäili Tkachukin riittämistä ykkösketjuun. Ainakin mies aloittaa tulevan kauden Bluesin ykkösketjussa, ja myös Tampan manageri luottaa edelleen miehen kykyihin. Spezza ja Nash muodostaa odotusarvoltaan tuhoisan tutkaparin, ja Tkachuk päivystää maalinedustalla. Manageri odottaa jokaiselta mieheltä noin sadan pisteen kautta.

Cory Stillman - Jason Arnott (A) - Alexander Steen

Myös kakkosketjun kasaaminen onnistui suunnitelmieni mukaan. Keskellä edelleen ykkösketjukaliiberia oleva sentteri Arnott, joka saa laidoilleen huipputaitavan Stillmanin ja lupaavan Steenin. Manageri luottaa Steenin kykenevän jo pelaamaan kakkosketjun edellyttämällä tasolla, mutta mikäli mies ei siihen kykene, löytyy nelosketjusta halukkaita korvaajia. Manageri projektoi Arnottille ja Stillmannille 60-80 pisteen kautta, ja Steenille 50-60 pojoa.

P-J Axelsson - Michael Peca - Rob Niedermayer (C)

Kolmosketjusta pyrin rakentamaan ketjun, joka pelaa vastustajan syömähammasta vastaan. Nähdäkseni tuo tavoite täyttyi melkoisen hyvin, kun sain draftattua kolme kokenutta ja arvostettua kahden suunnan raatajaa. Ketjua johtaa muutaman Selke Trophyn Peca. Toiselle laidalle mies saa viime kauden kiistatta parhaan jarruketjun suuren osan, Rob Niedermayerin. Toiselle laidalle kokenut P-J Axelsson. Sen lisäksi, että ketjuu pimentää ykkösnyrkkejä illasta toiseen, manageri uskoo ketjulta löytyvän myös hieman maalintekopotentiaalia. Noin 40 pistettä per mies on aivan realistinen tavoite.

Ryan Craig - Peter Mueller - Bill Thomas
13. hyökkääjä: Krys Barch


Nelosketju tulee saamaan todennäköisesti vain hajavaihtoja pelissä, antaen kärkiketjuille huiliaikaa. Ketjun keskellä suurlupaus Peter Mueller, jota ajetaan tämä kausi NHL:n tahtiin. Tulevilla kausilla hän tulee olemaan suuri palanen joukkueen sentteristössä. (Phoenixissa osa faneista haluaisi hänet jo täksi kaudeksi ykkösketjun keskelle, aika näyttää millaista roolia Gretzky hänelle on suunnitellut). Toisella laidalla nuoresta iästään huolimatta kokeneella Craigilla on suuri vastuu etenkin puolustussuuntaan. Bill Thomas toisella laidalla on myös lupaava pelaaja Phoenixista. Viime kauden lopulla mies sai näyttöpaikan, ja käytti sen heti hyväkseen tehden 24 pelissä mukavat tehot 8+6. Kovaluinen Krys Barch tulee olemaan lähtökohtaisesti 13. hyökkääjä, ja pukee päälleen vain jos on luvassa erityisen kuuma ottelu.


J-M Liles - Niclas Hävelid

Tässä parissa roolijako on selkeä. Liles tukee hyökkäyksiä ja Hävelid hoitaa omaa päätä. Monipuolinen Hävelid on viime vuosina Atlantassa kerännyt eniten peliminuutteja, ja lähellä tuo tulee olemaan myös Lightningissa. Lilesilta manageri odottaa huippukovan ykkösylivoiman pyörittäjänä n. 60 pisteen kautta, ja Hävelidiltä lähinnä varmaa oman pään pelaamista.

Fjodor Tjutin - Greg de Vries

Kakkosparissa molemmat osapuolet ovat monipuolisia pakkeja. Hyökkäyksien tukeminen onnistuu, mutta niin onnistuu myös puolustuspeli. Tyutin on vielä kehittyvässä iässä, ja manageri odottaa parin vuoden sisään lopullista läpimurtoa NHL:n aivan terävimpään eliittiin. De Vries sen sijaan on kokenut puolustaja, joka toimii isähahmona ja tutorina nuorukaiselle.

Nick Schultz - Mark Eaton

Schultz on nuorehko, vielä kehittyvä pakki, joka tykkää tukea hyökkäyksiä. Wildissä mies ei ole pelitavan takia päässyt käyttämään vahvuuksiaan parhaalla tavalla, mutta Boltsissa manageri antaa miehelle enemmän vapauksia. Tästä syystä pariksi on nimetty Mark Eaton, joka on erittäin hyvä puolustava pakki. Viime kaudella Pittsburghissa mies varmisteli Goncharin rinnalla loistavasti.

Ryan Parent

Reserveihin varasin Ryan Parentin, joka on myös suuri tulevaisuuden lupaus. Todennäköisesti tulee tämän kauden pelaamaan vielä farmissa ykkösparissa, mutta kuuluu organisaatioon suurimpiin tulevaisuuden toivoihin.



Marc-Andre Fleury
Marc Denis


Maalin suuta tukkii suurimman osan kaudesta nuori Fleury, josta on Tampalle iloa vielä monen vuoden ajan. Moni alkudraftin äänestäjä ilmaisi epäluottamuslauseen nuorukaisen suuntaan, mutta heitä kehotan tutustumaan Pens-fanien mielipiteisiin. Suurin osa heistä (minä mukaan lukien) on nimittäin sitä mieltä, että Fleury oli Crosbyn jälkeen suurin tekijä Pingviinien loistavassa runkosarjassa. 47 voittoa puolustussuuntaan surkean pakiston takana pitäisi vakuuttaa epäilijät. Kakkosena kokenut Marc Denis, jonka voi huoletta laittaa silloin tällöin veräjän suulle antamaan Fleurylle lepoaikaa.


Muutama sananen vielä kokonaisuudesta. Sanomattakin lienee selvää, että Bolts elää hyökkäyksestään. Kaksi ensimmäista ketjua muodostavat maaleja sylkevän tandemin, johon ei monikaan joukkue draftissa kykene vastaamaan. Kermana kakun päälle mainio jarruketju, sekä potentiaalia omaava nelonen. Puolustuksessa on paljon monipuolisia kahden suunnan työmyyriä, jotka eivät juuri otsikoissa paistattele. Tästä syystä ymmärrän siihen suuntaan osuneen kritiikin. Pyrin kuitenkin valitsemaan ennenkaikkea sellaisia puolustajia, jotka kykenevät nopeaan avauspeliin, ja tukemaan hyvin hyökkääjiä. Tämä tukee joukkueen pelityyliä, ja tekee kokonaisuudesta paremman. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kasaamaani nippuun. Siinä on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Uskoisin, että joukkueella olisi hyvät saumat taistella Cupista sekä nyt, että myös tulevina vuosina.


Yleisön pyynnöstä:

#1 Jason Spezza
#2 M-A Fleury
#3 Rick Nash
#4 J-M Liles
#5 Jason Arnott
#6 Fjodor Tjutin
#7 Keith Tkachuk
#8 Cory Stillman
#9 Niclas Hävelid
#10 Michael Peca
#11 Rob Niedermayer
#12 Alexander Steen
#13 Greg de Vries
#14 P-J Axelsson
#15 Mark Eaton
#16 Nick Schultz
#17 Peter Mueller
#18 Ryan Craig
#19 Bill Thomas
#20 Marc Denis
#21 Krys Barch
#22 Ryan Parent
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Caps

Washington Capitals
*******************


Hyökkääjät:

1. Aleksandr Semin - Viktor Kozlov - Nathan Horton

Capitalsin ykkösketjun muodostavat tällä kaudella 50 maalin rajapyykkiä tosissaan tavoitteleva Semin, kookas, myös isokokoinen Kozlov, ja vahva Horton, miehet joilla on kaikilla edellytykset ainakin piste per peli tahtiin. Horton ja Kozlov voivat myös tarvittaessa vaihtaa pelipaikkoja mikäli roolitus sitä vaatii, kummallekin sekä C ja RW ovat tuttuja pelipaikkoja. Harjoituspelien perusteella Kozlov sai komennuksen keskelle. Nopea, vaikeasti pideltävä, liikkuva ykkösketju.

2. Gary Roberts - Shawn Horcoff - Joffrey Lupul

Pelintekijä Horcoff, joka on pelannut Oilersissa myös ykkösenä, johtaa kakkosketjua. Laidoillaan hänella on äärimmäisen kokenut voimalaituri Gary Roberts, joka tietää mitä Stanley Cupin voittamiseen vaaditaan, osaa tehdä kaikkea mahdollista vittumaisista taklauksista maaleihin, ja lupaava maalinsylkijä Lupul jolle viime kausi oli paha pettymys hyvän toissakauden (28 maalia) jälkeen. Koossa siis suoraviivainen kakkosketju jota vastaan on vittumainen pelata.

3. Scottie Upshall - Craig Conroy - Mike Grier

Kolmosketjussakin on erittäin laadukas sentteri, kahteen suuntaan onnistuva kokenut jenkki Conroy joka menisi myös kakkosketjussa, ja laidoilla sähäkkä lupaus Upshall sekä panssarivaunu Grier. Tämä ketju ei kaihda fyysisia vääntöjä, kykenee tarvittaessa myös hyökkäyspeliin mutta ennenkaikkea tekemään vastustajan pelaamisen vaikeaksi.

4. Ben Clymer - Jay McClement - Jakub Voracek
(D.J. King)


Nelosketju ja 13. hyökkääjä on roolitettu siten että Voracek ja D.J. King vaihtavat paikkaa hiukan pelistä riippuen. Ensisijaisesti puolustava kenttä jolla hiukan käsiäkin, huippulupaus Voracek, pakkinakin pelannut hyvä luistelija Clymer ja etenkin hyvä kahden suunnan sentteri McClement onnistuvat myös vastahyökkäyksissä. Jos taidot riittävät Voracek voi saada vastuuta myös kakkoskentässä, jos haetaan vain vastustajan nollaamista ja nolaamista nostetaan D.J. King pitämään kuria ja Voracek hakee minuutteja farmista.

Puolustajat:


1. Nicklas Lidstrom - Robyn Rehegr

Isojen minuuttien parivaljakko, jossa pakkilegenda Lidstrom on hiukan hyökkäävämmässä roolissa kuin Rehegr. Ahmii minuutteja, tosin ylivoimalla kivikova Rehegr pelaa vähemmän vaikkei täysin käsi olekaan. Nimet puhukoon puolestaan.

2. Chris Phillips - Christian Backman

Monipuolinen kakkosketju jossa on liikkuvuutta mutta myös puolustustaitoa. Phillips menisi monessa joukkueessa myös ykköspakkina, ainoastaan Wade Reddenin ja Lidstromin kaltaiset tähdet voivat "tiputtaa" Phillipsin kakkoseen. Backman eräänlainen köyhän miehen Lidstrom joka saa paljon vastuuta Bluesissa, edellytyksiä ykkösparin pakiksi.

3. Braydon Coburn - Rhett Warrener
(Shane Hnidy)


Täälläkin lupaava hyökkäävä pakki Coburn ja rottamainen Hnidy vaihtavat paikkaa vastustajan mukaan, ja sen mukaan miten Coburnin kausi lähtee käyntiin. Kolmospari selkeästi kahden ensimmäisen parin varjossa, pelannee n. 18 minuuttia per peli, lyhyempiä vaihtoja ja alivoimaa, tosin Coburnille jatkossa luvassa yv-aikaakin, onhan kyseessä eräs lupaavimpia nuoria kanukkipakkeja pitkään aikaan. Warrener vanhan liiton kanadalainen peruspakki, kivikova joka pitää maalinedustan puhtaana eikä tee virheitä. Hnidy-Warrener-pari pelaa 0-0:aa, Coburn-Warrener niin että ensimmäinen tukee hyökkäyksiä ja hyökkää, jälkimmäinen varmistaa.

Maalivahdit:

1. Evgeni Nabokov
2. Mike Smith


Vuosia San Josen luottovahtina toiminut Nabokov lähtee tähän kauteen selkeänä ykkösenä ja on eleettömällä tyylillään vetänyt vuosia huipputason lukemia, ainoastaan joukkueen täysosuma Stanley Cup puuttuu. Selkeän Cup-legendan Brodeurin, Conn Smythe-mies Gigueren ja Vezina-voittajien Luongon sekä Kiprun jälkeen selkeästi parasta A-ryhmää mitä tulee halutuimpiin ja kovimpiin maalivahteihin. Ei jää Nabokovista kiinni. Kakkosena nuori ja lupaava Stas-prospecti Mike Smith joka osoitti viime kaudella olevansa tuleva ykkösvahti.

Erikoistilanteet:

YV1: Semin-Horton-Kozlov
Lidstrom-Phillips

YV2: Roberts-Horcoff-Lupul
Coburn-Backman

(Varalla Conroy, Upshall, Voracek, Rehegr)


Ylivoimalla pelaavat kaksi ensimmäistä ketjua pl. pakkiparien säätäminen ja ainakin Conroyn peluuttaminen. Roolitukset niin että molemmissa ketjuissa on käsiä (Kozlov, Lidstrom, Horcoff), maalinedusta- ja kulmapeliä (Horton, Roberts) ja hyviä laukojia (Semin, Lidstrom, Lupul).

AV1: Conroy-Clymer
Lidstrom-Rehegr

AV2: McClement-Upshall
Phillips-Warrener

(Varalla Grier, Backman)


Alivoimaa pelaavat ensisijaisesti hyvä luistelijat, työmyyrät ja aloittajat, pakeista vahvimmat ja hyvin sijoittuvat.

Kokonaisuus:

Sentteriosasto tasaisen vahva molempiin suuntiin, laitureissa kysymysmerkkejä mutta erittäin paljon potentiaalia ja monipuolisuutta. Joukkueen ykköskenttä pienenpieni arvoitus, ei ole hyökkääjien osalta liigan nimekkäin mutta kokonaisuutena tehoja joukkueesta löytyy joka kentästä. Roolituksesta löytyy miehet niin tasakentällisin pelaamiseen kuin myös erikoistilanteisiin. Pakkiosasto liikkuva ja erittäin vahva. Johtajia ja nuorta voimaa sopivana sekoituksena, Cupin voittaneita pelaajia joukkueessa 3 kpl. Maalivahdeilla ei Stanley Cup-voittoja mutta potentiaalia vaikka kuinka pitkälle ja tukenaan huipputilastot. Ei tule tekemään eniten maaleja liigassa mutta toisaalta on varmuudella yksi vähiten päästäviä, syvyys tekee joukkueesta myös vaikeasti pysäytettävän.

Varausjärjestys ja viime kauden tilastot:
Player name, Pos, (Stats 06-07), salary

1. Nicklas Lidstrom, D, (80GP, 13+49=62, +40, 46PIM),
2. Evgeni Nabokov, G, (50GP, 25-16-4, 7SO, 2.29, .914),
3. Aleksandr Semin, LW, (77GP, 38+35=73, -7, 90PIM),
4. Robyn Rehegr, D, (78GP, 2+19=21, +27, 75PIM),
5. Nathan Horton, C/RW, (82GP, 31+31=62, +15, 61PIM),
6. Chris Phillips, D, (82GP, 8+18=26, +36, 80PIM),
7. Shawn Horcoff, C, (80GP, 16+35=51, -22, 56PIM),
8. Viktor Kozlov, C/RW, (81GP, 25+26=51, +12, 28PIM),
9. Joffrey Lupul, RW, (81GP, 16+12=28, -29, 45PIM),
10. Craig Conroy, C, (80GP, 13+24=37, -3, 56PIM),
11. Gary Roberts, LW, (69GP, 20+22=42, 0, 97PIM),
12. Scottie Upshall, LW/RW (32GP, 8+8=16, +3, 26PIM),
13. Braydon Coburn, D, (49GP, 3+8=11, -1, 46PIM),
14. Mike Grier, RW, (81GP, 16+17=33, -5, 43PIM),
15. Christian Backman, D, (61GP, 7+11=18, +13, 36PIM),
16. Rhett Warrener, D, (62GP, 4+6=10, +6, 67PIM),
17. Jay McClement, C, (81, 8+28=36, +3, 55PIM),
18. Mike Smith, G, (23GP, 12-5-2, 3SO, 2.23, .912),
19. Jakub Voracek, RW, (Juniors),
20. D.J. King, W, (27GP, 1+1=2, -3, 52PIM),
21. Shane Hnidy, D, (72GP, 5+7=12, +15, 63PIM)
22. Ben Clymer, LW, 66. 7+13=20, -17, 44PIM)


Valmiina pudotuspeleihin...
 
Viimeksi muokattu:

Janda

Jäsen
Atlanta Trashers

Kunitz - Datsyuk - Justin Williams
Taitava ja ratkaisuihin pystyvä ykkösketju, jonka moottorina toimii yksi liigan taitavimmista ja parhaimmista senttereistä. Vastustajien puolustuksilla pitää kiirettä näiden herrojen kanssa.

Samuelsson - Langkow - Stempniak
Langkow olisi täysin pätevä ykkössentterikin mihin tahansa seuraan. Laidoilla viime kausina todellisen läpimurron tehnyt Samuelsson ja toisen täyden kautensa aloittava Stempniak. Näiden herrojen rinnalla Stempniak nakuttaa vakuuttavat lukemat maalisarakkeeseen.

White - Sillinger - Ponikarovski
Kolmosketjusta löytyy erittäin hyviä kahdensuunnan hyökkääjiä. White on pelannut myös paljon laidassa mutta pystyy paikkaamaan tarvittaessa sentterien loukkaantumisia. Kolmosketju pelaa paljon vastustajan ykkösketjua vastaan mutta pystyy tasaisesti myös ratkaisuihin kentän toisessa päässä.

Vasicek - Primeau - Hamel
Nelosketjusta löytyy kokoa ja taklausvoimaa. Tälle ketjulle ei huikeita minuuttimääriä kerry mutta käy antamassa lepoaikaa ylemmille ketjuille sekä aiheuttamassa hämmennystä vastustajan leirissä. Vasicekiltä löytyy terveenä pysyessään potentiaalia paikata ylempien ketjujen miehiä tason juurikaan siitä laskematta. Belakin ja Nortonin huilatessa Primeau on se mies, joka tiputtaa hanskansa.

Belak
Joukkueen poliisi ja suojelija.

Boucher - Sydor
Todella hyvä ykköspari. Molemmat pystyvät loistavaan kiekolliseen peliin mutta pystyvät hoitamaan myös puolustamisen. Boucher on yksi liigan vaarallisimmista viivapyssyistä.

Stuart - Sarich
Kakkosparissa Stuart hoitaa kiekollisen pelin ja Sarich tasapainottaa sekä keskittyy puolustamiseen. Sarich ei kuitenkaan ole mikään puukäsi kiekollisessa pelissäkään.

Ehrhoff - Modry
Kolmosparissa Ehrhoff tukee hyökkäyksiä ja Modry kokeneena pelaajana tasapainottaa. Molemmat miehet pystyvät kiekolliseen peliin ja antamaan hyviä avauksia.

Norton
Tuuraa pakkien loukkaantumisia ja tiettyjä vastustajia vastaan kokoonpanossa antamassa työrauhaa joukkueen tähdille.

Turco / Gerber
Turco kuuluu liigan kirkkaimpaan eliittiin maalivahtiosastolla. Todistanut pystyvänsä pelaamaan tasoaan tiputtamatta myös playoffeissa. Lepoaikaa Martylle tarjoaa Gerber, joka olisi monessa seurassa ykkösvahti. Miehen voi siis laittaa huoletta maalille otteluun kuin otteluun. Liigan parhaita maalivahtikaksikkoja.

Kokonaisuus: Kova hyökkäys. Kaksi ensimmäistä kenttää latovat maaleja tasaiseen tahtiin. Kolmoskenttä pidentää vastustaja ykkösen ja takoo siinä samalla myös hyvät tehot toisessa päässä. Neloskentän ei tarvitse hävetä muihin vastaaviin yhdistelmiin verrattaessa vaan kentällisen voi huoletta heittää kentällä antamaan lepoaikaa muille. Puolustuksesta löytyy yllinkyllin kiekollista taitoa kuitenkaan omaa päätäkään unohtamatta. Puolustus tukee hyökkäyksiä erinomaisesti ja ylivoimaan löytyy todelliset viivapelotteet. Joukkue huipentuu yhteen liigan parhaista maalivahtikaksikoista. Turco on yksi parhaista ja torjuu joukkueelle runsaasti voittoja.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Detroit Red Wings

Hyökkäys:

Erik Cole-Joe Thornton (C)-Jonathan Cheechoo

Uskaltaisin väittää tätä koko draftin parhaaksi ykköskentäksi. Ketjua johtaa NHL:n paras pelintekijä ja toiseksi paras pelaaja heti Crosbyn jälkeen, kahden viime kauden aikana eniten pisteitä NHL:ssä kerännyt pelaaja, Joe Thornton. Thornton onkin koko joukkueen pelillinen johtaja ja sen takia hän saa kunnian kantaa kapteenin nauhaa, jota tottui jo nuorukaisena kantamaan Bostonin riveissä pelatessaan. Laidalla Thorntonilla on tuttu tutkaparinsa, toissa kaudella Maurice Richard Trophyn eli liigan parhaan maalintekijän palkinnon 56 osumalla voittanut Jonathan Cheechoo. Tämän hetken NHL:n paras tutkapari on siis pidetty yhdessä ja vastustajat saavat olla valppaana aina kun tämä kenttä on kentällä. Toisella laidalla viilettää tämän ketjun työmyyrä Erik Cole. Colen rooli on tehdä fyysisellä pelillään tilaa Thorntonille ja Cheechoolle ja siinä sivussa pisteitäkin on odotettavissa kiitettävissä sillä kahden viimeisen kauden aikana Cole on tehnyt 131 ottelussa 120 pistettä. Thorntonin ja Cheechoon kanssa pelatessaan Cole rikkoisi varmasti vanhat piste-ennätyksensä. Ylivoimalla Cole hoitaa maskimiehen roolia ja tulee tekemään siinä tärkeitä räkämaaleja.

Pisteodotukset (suluissa viime kauden tilastot):
Thornton 25+105=130 40min (22+92=114 44min)
Cheechoo 52+50=102 72min (37+32=69 58min, toissa kaudella 56+37=93)
Cole 38+49=87 98min (29+32=61 76min, toissa kaudella 60 pelissä 30+29=59)

Raffi Torres-Michal Handzus-Teemu Selänne (A)

Tämän kentän ja samalla myös koko joukkueen suurin kysymysmerkki onkin Selänteen jatkosuunnitelmat. Selänteen ottaminen joukkueeseen oli managerilta riski, mutta mielestäni kuitenkin kannattava sillä usko on kova siihen että Selänteeltä löytyy vielä nälkää ainakin yhteen kauteen vaikka päätös jatkosuunnitelmien suhteen onkin venynyt jo useaan otteeseen. Viime kaudella Selänne näytti olevansa edelleen huippukunnossa ja yksi NHL:n vaarallisimmista hyökkääjistä eivätkä ne taidot ole kesän aikana mihinkään kadonneet. Selänteelle on myös suuri rooli luvassa pukukopin puolella, sillä Selänne on joukkueen kokenein pelaaja ja tietää mitä menestyminen vaatii. Handzus tulee olemaan rikkonaisen kauden jälkeen taas kunnossa ja kunnossa ollessaan Handzus onkin yksi NHL:n parhaista puolustavista keskushyökkääjistä. Toisella laidalla viilettää fyysinen Raffi Torres. Torresilla onkin tässä kentässä vastaavanlainen rooli kuin Colella ykköskentässä eli taklauksilla ja fyysisellä pelillä tehdä kenttäkavereilleen tilaa ja Colen tavoin myös Torresilta on lupa odottaa tärkeitä maaleja.

Handzus 18+40=58 24min (8 peliä 3+5=8 6min)
Selänne 40+40=80 38min (48+46=94 82min)
Torres 29+23=52 77min (15+19=34 88min, toissa kaudella 27+14=41)

Matt Cooke-Samuel Påhlsson-Travis Moen

Uskaltaisin väittää tätä koko draftin parhaaksi kolmoskentäksi, ainakin yksi parhaista tämä on. Kolme loistavaa ja luotettavaa kahden suunnan pelaajaa, joista kaksi muodosti viime kaudella Stanley Cupin voittaneen Anaheimin suuressa roolissa olleen kolmoskentän. Ainoastaan Rob Niedermayer on vaihtunut Matt Cooken ja sanoisin, että tuo vaihdos ei ole ainakaan heikentänyt kentän tasoa vaan lisännyt siihen entisestään fyysisyyttä. Kentällistä johtaa NHL:n tämän hetken paras puolustava hyökkääjä ja viime kauden Selke Trophy-ehdokas Samuel Påhlsson. Laidoilla raatavat fyysiset kahden suunnan työmyyrät Moen ja Cooke. Alivoimalla kaikilla kolmella pelaajalla suuri rooli. Tämä kolmikko tulisi pelaamaan vastustajan ykköskenttiä vastaan ja tältä kentältä onnistuisikin minkä tahansa kentän pimentäminen. Tasakentällisin tälle kentälle olisikin siis luvassa vastuuta enemmän kuin kakkoskentälle.

Påhlsson 13+24=37 34min (8+18=26 42min, PO 21 peliä 3+9=12)
Moen 19+18=37 116min (11+10=21 101min, PO 21 peliä 7+5=12)
Cooke 18+24=42 87min (10+20=30 64min)

Daniel Carcillo-Eric Belanger-Tom Kostopoulos

Jälleen mielestäni erittäin vahva ja hyvä kahteen suuntaan pelaava kenttä, yksi draftin parhaista neloskentistä. Kenttää johtaa älykäs kahteen suuntaan hyvin pelaava Eric Belanger, jonka voi hyvin nostaa korkeammallekin keskushyökkääjä-hierarkiassa. Tulevalla kaudelle mahdollisesti tulee pelaaman jopa Minnesotan ykköskentässä Gaborikin ja Demitran välissä, joten pisteiden tekeminenkään ei ole vierasta puuhaa Belangerille vaikka suurimman osan NHL-urastaan onkin pelannut puolustavassa roolissa. Laidoilla viilettää jälleen kaksi erittäin fyysistä pelaajaa. Kostopoulos on todellinen joukkuepelaaja ja vääntäjä ja tekeekin kaiken tasaisen varmasti vaikka ei millään osastolla häikäisekään. Toisella laidalla viilettää todellinen ärsyttäjä ja erittäin fyysinen Daniel Carcillo. Carcillolla on myös edellytyksiä pisteiden tekoon, joten hänet pystyisi hyvin nostamaan jopa kakkoskenttään tarvittaessa. Carcillo tulisi kauden aikana aiheuttamaan paljon hämminkiä vastustajien keskuudessa ja siinä yhdellä jos toisellakin vastustajan tähtipelaajalla kiehahtaisi ylitse, ja Thornton ja kumppanit kiittäisivät ylivoimalla.

Belanger 14+13=27 22min (17+18=35 26min)
Kostopoulos 7+15=22 95min (7+15=22 73min)
Carcillo 12+17=29 197min (18 peliä 4+3=7 74min)

David Clarkson
13. hyökkääjänä on nuori David Clarkson. Clarkson on myös fyysinen laitahyökkääjä, jolta onnistuu maalinteko. Viime kaudella 7 ottelussa New Jerseyssä tehot 3+1, joten hänellä on myös hyvin edellytyksiä pärjätä NHL:ssä jopa hyökkäävässäkin roolissa. Tulisi paikkaamaan loukkaantumisia ja Selänteen jatkosta riippuen jopa suurempikin rooli mahtaisi olla tarjolla.

Vahvuudet:
Ykköskenttä joka on draftin paras, tai ainakin yksi parhaista. Ylivoima tulisi toimimaan erinomaisesti Thorntonin johdolla.
Fyysisyys, tällä hyökkäyksellä ei hävitä yhdellekään joukkueelle fyysisyydessä. Vaikka varsinainen raskaan sarjan kaveri puuttuu hyökkäyksestä niin sieltä löytyy monta kaveria, jotka tarvittaessa tiputtavat hanskat.
Taklaustilastoissa oltaisiin kärkisijoilla. Laidat ryskyisivät varmuudella kun Cole, Torres, Cooke, Moen, Carcillo ja kumppanit viilettäisivät jäällä ja väittäisin että tätä hyökkäyskalustoa vastaan olisi vastustajilla todella ikävä pelata.
Alotuikset, neljä hyvää aloittajaa joista jokaisen uskaltaa hyvin mielin laittaa oman pään aloitukseen joukkueen johtaessa maalilla viimeisen erän viimeisellä minuutilla.
Kahden suunnan pelaaminen, joukkue on täynnä erinomaisia kahden suunnan pelaajia. Alivoimalla ei todellakaan tulisi olemaan ongelmia.

Heikkoudet:
Selänteen pähkäily jatkon suhteen. Mikäli Selänne lopettaisi niin hyökkäyksen taso tipahtaisi vääjäämättä, mutta hyökkäys on kyllä ilman Selännettäkin erittäin vahva. Selänteen paikalle kakkoskenttään olisi nostaa Moen, Cooke, Carcillo tai Clarkson (joka saattaa ensi kaudella pelata Devilssien kakkoskentässä Parisen ja Zajacin kanssa).
Hyökkäyspään tehojen "vähyys" ykköskentän jälkeen. On selvää, että tehot tulisivat tipahtamaan huomattavasti ykköskentän jälkeen, mutta tämä ei ole mielestäni kuitenkaan suuri heikkous sillä ykköskenttä tulisi olemaan yksi draftin tehokkaimmista kentissä. Lisäksi kaikki kentät kakkoskentästä neloskenttään pystyvät tekemään tasaisesti pisteitä.

Puolustus:

Henrik Tallinder-Shea Weber

Tallinder on yksi NHL:n aliarvostetuimmista puolustajista. Erittäin varma omanpään pelaaja ja tasaisen Buffalon puolustuksen paras puolustaja. Weber on tuleva Norris Trophy voittaja ja NHL:n paras nuori puolustaja yhdessä Phaneufin kanssa. Weber vastaisi tässä parissa fyysisyydestä ja sitä Weberillä riittääkin enemmän kuin tarpeeksi. Ylivoimalla Weber tulisi tekemään kovalla laukauksellaan paljon maaleja Thorntonin syötöistä.

Weber 22+34=56 81min (17+23=40 60min)
Tallinder 5+19=24 18min (4+10=14 34min)

Ron Hainsey-Eric Brewer (A)

Hainsey hyvin liikkuvana kiekollisena pakkina tukisi hyökkäyksiä ja Brewer varmistaisi. Hainseylle olisi ylivoimalla suuri rooli tarjolla Weberin pakkiparina ykkösylivoimassa. Vierellä Brewer myös hyvin liikkuvana puolustajana saisi keskittyä enemmän puolustuspeliin, sillä se ei ole Hainseyn vahvin osa-alue. Breweriltä manageri odottaakin fyysistä otetta omassa päässä ja etenkin maalinedustalla. Brewerillä olisi hyvän laukauksensa ansiosta myös käyttöä kakkosylivoimassa.

Brewer 8+20=28 73min (6+23=29 69min)
Hainsey 12+32=44 56min (9+25=34 69min)

Shaone Morrisonn-Kristopher Letang

Myös tässä parissa roolijako on selvä. Nuori ja lupaava Letang tukisi hyökkäyksiä ja fyysinen, hyvä oman pään puolustaja Morrisonn olisi varmistamassa. Letangille olisi käyttöä Brewerin pakkiparina ylivoimalla, kun taas Morrisonn tulisi saamaan alivoimalla paljon vastuuta.

Letang 10+13=23 48min (7 peliä 2+0=2 4min)
Morrisonn 2+14=16 102min (3+10=13 106min)

Rob Davison

Seitsemäntenä puolustaja on fyysinen ja varma oman pään puolustaja, Rob Davison. Davisonille tulisi myös löytymään vastuuta sillä Letangia tultaisiin käyttämään säästeliäästi tämän pelatessa ensimmäistä kokonaista NHL-kauttaan. Davison tulisikin olemaan kolmospakkiparissa etukäteen fyysisempiä joukkueita vastaan ja myös jos kuittivihkoa tarvitsee käyttää niin Davisonille on käyttöä.

Vahvuudet:
Isokokoinen, mutta silti hyvin liikkuva puolustus.
Tasaisuus, viime kaudella neljä pakkia pelasi yli 20 minuutin keskiarvolla (Brewer, Hainsey, Tallinder ja Morrisonn). Tähän kun lisää Weberin niin oikein hyvä top-5 löytyy mielestäni.
Roolitus, jokaisesta parista löytyy kiekollista osaamista ja fyysisyyttä tarpeeksi.
Heikkoudet:
Tasapaksuus, puolustuksesta puuttuu se suurelle yleisölle tuttu varma ykköspakki mutta olen luottavainen siihen, että Shea Weberistä on täyttämään se rooli jo ensi kaudella.
Kokemattomuus, yksi kokeenempi puolustaja ei olisi ollut pahitteeksi tuohon lisäksi.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Maalivahdit:

Cam Ward - Carey Price

Managerin luotto ykkösmaalivahtiinsa on horjumaton. Toissa kauden Stanley Cup ja Conn Smyth Trophyt ovat vakuuttava näyttö kenelle tahallensa. Wardin viime kausi ei ollut mikään erinomainen, mutta tulevalla kaudella Ward tulee nousemaan samalle tasolle kuin millä pelasi Carolinan mestaruuskauden playoffeissa. Taustalla kakkosmaalivahtina on tämän hetken lupaavin maalivahtilupaus, tuleva Patrick Roy, Carey Price. Viime kaudella Price johdatti Montrealin farmin AHL:n mestaruuteen ja palkittiin playoffien MVP:nä. Tulevalla kaudella Pricella on hyvät mahdollisuudet vallata itselleen Montrealin ykkösmaalivahdin paikka vaikka kilpailu Montrealissa onkin erittäin kovaa sille paikalle. Molempiin maalivahteihin on kova luotto vaikka he vielä ovatkin nuoria. Molempien näytöt, etenkin kovista peleistä, puhukoon puolestaan.

Ward 67 peliä 43 voittoa 2,39GAA .919Pct 6 nollapeliä (60 peliä 30 voittoa 2,93GAA .897Pct 2 nollapeliä)
Price 15 peliä 9 voittoa 2,43GAA .926Pct 1 nollapeli

Vahvuudet:
Näytöt kovista peleistä.
Potentiaali, lupaavin maalivahtikaksikko koko draftista.

Heikkoudet:
Nuoruus, molemmat ovat vielä nuoria mutta luotto on silti kova molempiin. Tosiasiassa tuohon hommattaisiin rinnalle kokenut maalivahti (tyyliin Kevin Weekes, Jocelyn Thibault...) jos draftissa oltaisiin valittu kolme maalivahtia. Mutta näillä mennään eikä managerilta puutu luottoa tähän maalivahtikaksikkoon.

Erikoistilanteet:

YV1:
Cole-Thornton-Cheechoo
Hainsey-Weber

YV2:
Torres-Handzus-Selänne
Brewer-Letang

Myös Belangerille, Cookelle, Moenille ja Carcillolle löytyisi vastuuta yv:llä.

Ykkösylivoima tulisi pelaamaan suurimman ajan ylivoimista, oikeastaan niin paljon kuin vaan jaksaisi. Molemmista ketjuista löytyy rightilta ampuva maalitykki (Cheechoo & Selänne), kovaa ampuva pakki (Weber & Brewer), maskimies/kulmavääntäjä (Cole & Torres ja välillä myös Cooke, Carcillo tai Moen), taitava pakki (Hainsey & Letang) sekä ykköskentästä se ylivoiman pyörittäjä Thornton, joka saisi vastuuta ylivoimalla rajattomasti.

AV1:
Påhlsson-Moen
Tallinder-Weber

AV2:
Handzus-Cole
Morrisonn-Brewer

Vastuuta tulisi myös Belangerille, Torresille, Cookelle ja Carcillolle sekä Davisonille.

Alivoimalle löytyy heittää hyviä aloittajia, hyvin liikkuvia, vahvoja & fyysisiä laitahyökkääjiä ja ennenkaikkea loistavia kahden suunnan pelaajia, joten maalintekokin tulisi onnistumaan useasti alivoimalla. Puolustuksesta löytyy heittää alivoimalle varmuutta ja fyysisyyttä, joten maalinedustalla ei vastustaja tulisi tuntemaan oloaan kotoisaksi.

Yhteenveto:

Kokonaisuutena olen tyytyväinen kasaamaani joukkueeseen. Joukkueesta ei löydy kuin yksi suuri heikkous, nimittäin Selänteen pähkäily jatkon suhteen. Hyökkäys olisi Selänteen ilmoittaessa jatkostaan aivan loistava ja hyvin roolitettu, puolestaan Selänteen lopettaessa sen taso tippuisi pikkaisen mutta silti kasassa olisi oikein vahva hyökkäys.
Hyökkäyksestä löytyy draftin paras ykköskenttä, joka tulisi tekemään tuhoisaa jälkeä. Jäähyily tätä joukkuetta vastaan kostautuisi välittömästi, ja tämä joukkue on juuri sellainen jota vastaan vastustajilta menisi hermot usein kun Cooke, Carcillo ja kumppanit laitettaisiin kentälle rottailemaan. Hyökkäyksestä myös löytyy omassa roolissaan draftin paras kolmoskenttä, joka tulisi illasta toiseen varjostamaan vastustajan ykköskenttiä erittäin hyvällä prosentilla. Myös syvyyttä löytyy hyökkäyksestä hyvin, vaikka terävin kärki Selännettä lukuunottamatta jääkin yhteen mutta sitäkin loistavampaan kenttään.
Puolustus ei ole mikään nimivahvin, mutta kuitenkin oikein hyvä ja lupaava. Löytyy riittävästi fyysisyyttä ja kiekollista osaamista, sekä tulevaisuuden Norris Trophy-voittaja Shea Weber, joka tulee jo ensi kaudella nousemaan yhdeksi NHL:n valovoimaisimmista puolustajista. Ei tämän joukkueen menestyminen puolustukseen tulisi kaatumaan.
Harvalla joukkueella on heittää maalinsuulle Stanley Cup-voittajaa, mutta voin sanoa ylpeästi olevani yksi heistä joka niin pystyy sanomaan. Ward tulisi tarjoamaan tälle joukkueelle hyvät menestysmahdollisuudet myös playoffeissa kun sinne lähdetään runkosarjan voittajana President's Trophy takataskussa.

Varaukset:
1. Joe Thornton (#6)
2. Jonathan Cheechoo (#55)
3. Cam Ward (#66)
4. Shea Weber (#115)
5. Erik Cole (#126)
6. Eric Brewer (#175)
7. Teemu Selänne (#186)
8. Samuel Påhlsson (#235)
9. Michal Handzus (#246)
10. Henrik Tallinder (#295)
11. Raffi Torres (#306)
12. Matt Cooke (#355)
13. Ron Hainsey (#366)
14. Travis Moen (#415)
15. Shaone Morrisonn (#426)
16. Kristopher Letang (#475)
17. Carey Price (#486)
18. Eric Belanger (#535)
19. Daniel Carcillo (#546)
20. Tom Kostopoulos (#595)
21. Rob Davison (#606)
22. David Clarkson (#655)
 
Viimeksi muokattu:

Randy Marsh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokipojat
Minnesota Wild

Hyökkäys:

1. Milan Michalek - Pavol Demitra - Aleksei Kovalev

Nuori Michalek yhdistettynä kokeiniisiin Demitraan ja Kovaleviin. OK, Kovalev on nähnyt jo parhaat vuotensa, mutta tuo tärkeää kokemusta. Michalek on hyvä myös toiseen suuntaan. Demitra syöttelee ja kaverit tekee maalit.

2. Ryan Malone - Derek Roy - Jean-Pierre Dumont

Suht. tasainen ykkösketjun kanssa. Myönnetään että Malone ei välttämättä yllä ketjukavereiden tasolle. Roy on nuori ja jo pari hyvää kautta pelannut ja Malone ja Dumont taas hieman kokeneempia, joskin ei vielä mitään konkareita.
Dumont tulee tekemään monta maalia Royn hyvistä syötöistä. Chad LaRose tai Patrik Thorensen pystyy korvaamaan tarvittaessa Malonen.

3. Bates Battaglia - Paul Gaustad - Andreas Karlsson

Kolmoseen sitten keräsin monikäyttöisiä ja puolustavia hyökkääjiä. Kavereille paljon vastuuta alivoimalla. Tekee tärkeätä työtä vastustajan ykköstä vastaan ja tarvittaessa myös maaleja.


4. Patrik Thorensen - Manny Malhotra - Donald Brashear

Tässä ketjussa on sitten yhdistetty kaikkia mahdollisia pelaajatyyppejä. Brashear hoitaa hanskaamisen ja on joukkueen "isähahmo", Malhotra raastaa ja Thorensen tuo nuorta intoa laitaan. Thorensen voi korvata ykkös-kakkosketjussa laituria jos sattuu loukkaantumisia.

(Chad LaRose)

Puolustus

1. Chris Pronger - Jaroslav Spacek

Kokenut pakkipari jossa varma suorittaja Spacek on liigan parhaan puolustajan Prongerin kanssa.

2. Rotislav Klesla - David Hale

Suht. nuori pakkipari jossa Klesla tukee hyökkäyksia ja Hale hoitaa fyysisen puolen.

3. Stephane Robidas - Josh Gorges

Robidas taistelee joukkueen puolesta ja Gorges tuo potentiaalia rinnalle. Gorgesilla paikka kakkosylivoimassa.

(John Erskine)

Maalivahdit

Rick DiPietro (Jason Bacashihua)

Nuori DiPietro ykkösenä vakuutti ainakin minut viime kaudella. Bacashihua tuskin pystyy haastamaan DiPietroa mutta pitää sillekin antaa peliaikaa 15-30 pelin verran. Nuori maalivahtikaksikko, josta saattaa tulla ongelma, sillä kokemushan on maalivahdeilla tärkeää.

Yhteenveto

Ehkäpä koko draftin tasaisin porukka: ei selvää ykkösketjua mutta kakkonenkin kelpaisi ykkösenä. Hyökkäyksessä paljon puolustuksen mestareita. Puolustus nimetön tähtipakki Prongerin takana mutta hoitavat oman hommansa loistavasti. Koko jengi on kokenut ja ei tule valitettavasti pärjäämään tulevaisuudessa sillä melkein kaikki avainpelaajat ovat jo vanhoja.
 
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Nashville Predators

SC1: Todd Bertuzzi - Patrik Elias "A" - Petr Sykora

Kokenut ykkösketju, jossa eri tyyppiset pelaajat täydentävät toisiaan loistavasti. Kaikki omaavat potentiaalin 30+ maaliin, ja ovat sen määrän useana kautena saavuttaneetkin. Tsekkitutkapari oli yhdessä New Jerseyssä ratkaisemassa Stanley Cup -mestaruutta vuonna 2000. Silloin ketjun kolmas lenkki oli Jason Arnott, joka nyt on korvattu astetta kovemmalla maalinsylkijällä eli Bertuzzilla.

SC2: Andrei Kostitsyn - Anze Kopitar - Alexandr Radulov

Kakkoskenttä olisi parin vuoden päästä koko liigan yksi kovimmista ykköskentistä. Kopitar ja Radulov olivat parrasvaloissa jo viime kaudella ja täksi kaudeksi odotetaan sen viimeisen askeleen ottamista NHL:n eliittiin. Radulov on Ovechkin-tyyppinen luontainen maalintekijä, joka pystyy myös kovempaan peliin. Andrei Kostitsyn on jännittävä pelaaja, joka pari kautta AHL:ssä kypsyttyään on valmis suureen rooliin ylhäällä, potentiaalia löytyy ykköskentän laituriksi asti. Kopitar taitavana ja kookkaana pelaajana tulee olemaan yksi liigan dominoivia senttereitä tulevina vuosina.

SC3: Ethan Moreau - Jonathan Toews - David Backes

Kolmoskentässä NHL:n yksi suurimmista lupauksista Jonathan Toews ajetaan rauhassa sisään lupaavan Backesin ja kokeneen Moreaun rinnalla. Toewsille on myös luvassa ylivoima-aikaa, ja pelin kulkiessa hänet on helppo myös siirtää ylempiin ketjuihin.

CH: Stephane Yelle "A" - Steve Rucchin "A" - Alex Bourret (Francis Lessard)

Neloseen on tarjolla NHL:n yksi parhaista puolustavista senttereistä, Rucchin, jolla on kokemusta vaikka muille jakaa. Laiturin paikat vievät toinen puolustusspesialisti Yelle sekä lupaava power forward Alex Bourret. Tämä kenttä pimentää vastustajien kirkkaimmatkin tähdet. Bourretin kanssa peliaikaa jakaa nyrkkisankari ja AHL:n jäähypörssin viime kaudella nimiinsä vienyt Lessard.


D1: Zdeno Chara "C" - Andrew Alberts

Ykköspari on kopio Bostonin viime kauden ykkösparista. Chara on yksi liigan parhaita puolustajia kokonaisuudessaan ja Alberts stay at home -puolustajana varmistaa oman pään pitävyyden.

D2: Bryan Allen - Matt Carle

Tämä pari voisi olla myös ykköspari. Carlella on huikea hyökkäyspotentiaali jota käytetään hyväksi yv:llä. Allen on yksi liigan kovimmista oman pään puolustajista joka liikkuu myös isoksi mieheksi hyvin.

D3: Matt Greene - Andy Greene

Greenet ovat molemmat lupaavia puolustajia, joilla on potentiaalia jopa ykköspariin asti. Andy on hyökkäävämpi ja taitavampi näistä kahdesta, kun taas Matt on kovempi ja kookkaampi. Molemmilla alkaa toinen kausi NHL:ssä

Marc Staal

Ericin ja Jordanin velipoika on todella lupaava ja kookas puolustaja jolta odotetaan nousua ykkösparin viivamieheksi muutaman vuoden sisällä. Saa peliaikaa ylhäällä jo ensi kaudella.

Goalies:

Niklas Bäckström

Tämän miehen ei pitänyt edes päästä pelaamaan ylhäällä viime kaudella, mutta kuinka kävikään: Mies vei Fernandezilta ykkösvahdin paikan pelaten lopulta puolet otteluista ja voittaen koko liigan torjuntaprosenttitilaston. Ensimmäinen kausi selkeänä ykkösvahtina näyttää lopullisen suunnan uralle.

Al Montoya

Montoya on parin AHL kauden jälkeen valmis kakkosveskarin rooliin ylhäällä. Tulee nousemaan ykköseksi parin vuoden sisällä.

PP1:

Bertuzzi - Toews - Sykora

Elias - Chara

Bertuzzi maskiin, takakolmioon Chara, Elias ja Sykora; Toews vapaaseen rooliin pyörittämään peliä. Kentästä löytyy kaikki tarvittavat ainekset ylivoimaan: luovuutta (Toews, Elias), voimaa ja röyhkeyttä (Bertuzzi), nopeutta ja taitoa tuomaan kiekko alueelle (Sykora, Elias) sekä painavia laukauksia (Chara, Elias, Sykora)

PP2:

Kostitsyn - Kopitar - Radulov

Carle - A. Greene (Allen)

Hieman perinteisempi yv-koostumus, jossa Carle pyörittää peliä hakien laukauspaikkoja kovaa ampuville laitureille. Kopitar isona ja vahvana pelaajana hoitaa maalin edustan.

SH1:

Yelle - Rucchin

Chara - Allen


SH2:

Moreau - Kopitar

Alberts - M. Greene

AV-kentät ovat rakennettu alivoimaspesialistien varaan. Yelle, Rucchin ja Moreau ovat liigan parhaita av-pelaajia. Puolustavat puolustajat täydentävät hyökkääjia hyvin.


Yhteenveto: Joukkue on erittäin mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä taitoa ja kovuutta. Mahdollisia ratkaisijoita löytyy kolmoskentästä myöten. Hyökkäyspäähän on myös tarjolla erilaisia variaatioita ketjukokoonpanoihin tarpeen vaatiessa. Materiaali on niin laaja, että käytännössä kaikki top3 ketjun hyökkääjät voivat tarvittaessa vaihtaa paikkaa mihin rooliin tahansa. Hyökkäyspäässä on myös puolustusorientoituneita pelaajia ja av-spesialisteja tarpeeksi.

Puolustus on myös rakennettu erilaiset roolit silmällä pitäen: löytyy kiekollista taitoa (Carle, A. Greene) ja kokoa sekä kovuutta (Allen, M. Greene, Alberts) ja sokerina pohjalla on yksi liigan parhaista pakeista (Chara).

Maalivahtipeli voi jonkun mielestä olla pieni kysymysmerkki, mutta Bäckström omaa jo tarpeeksi kokemusta jottei sophomore jinxiä päässe syntymään. Montoya on tulevaisuuden ykköskassari.

Kokonaisuudessa joukkue on valmis taistelemaan Stanley Cupista ja pystyy varmasti päihittämään kenet tahansa, mikäli nuoret pelaajat jatkavat luonnollista kehitystä viime kaudesta ja Bäckström säilyttää tasonsa tolppien välissä. Johtajuutta löytyy kahden nykyisen (Elias, Chara) ja yhden entisen (Rucchin) kapteenin muodossa. Stanley Cup sormuksiakin joukkueesta löytyy nuoresta keski-iästä huolimatta usealla pelaajalla.

1. Zdeno Chara (80. 11+32=43, 100 min. $7,5M)
2. Patrik Elias (75. 21+48=69, 38 min. $6M)
3. Niklas Bäckström (41. 1,97 GAA, 92,9%, 23-8-6, $3,1M)
4. Anze Kopitar (72. 20+41=61, 24 min. $0,956M)
5. Todd Bertuzzi (15. 3+8=11, 19 min. $4M)
6. Matt Carle (77. 11+31=42, 30 min.$1,367)
7. Petr Sykora (82. 22+31=53, 40 min. $2,625M)
8. Alexandr Radulov (64. 18+19=37, 26 min. $0,919M)
9. Bryan Allen (82. 4+21=25, 112 min. $2,9M)
10. Jonathan Toews (NCAA, 34. 18+28=46, 10 min. $0,85M)
11. Steve Rucchin (47. 5+16=21, 14 min. $2,125M)
12. Andrew Alberts (76. 0+10=10, 124 min. $1,25M)
13. David Backes (49. 10+13=23, 37 min. $0,803M)
14. Andrei Kostitsyn (22. 1+10=11, 6 min. $0,785M)
15. Marc Staal (OHL, 53. 5+29=34, 68 min. $0,85M)
16. Stephane Yelle (56. 10+14=24, 32 min. $1,4M)
17. Ethan Moreau (7. 1+0=1, 12 min. $2M)
18. Matt Greene (78. 1+9=10, 109 min. $1,15M)
19. Al Montoya (AHL, 48. 2,30 GAA, 91,4%, 27-17-0, $0,984M)
20. Andy Greene (23. 1+5=6, 6 min. $0,6M)
21. Alex Bourret (AHL, 68. 16+34=50, 58 min. $0,85M)
22. Francis Lessard (AHL, 58. 3+6=9, 309 min. $0,45M)

Salary cap: $43.464.000
 
Viimeksi muokattu:

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Carolina Hurricanes (Olpa)
Pittsburgh Penguins (Rush247)
Boston Bruins (Sylwester)
Ottawa Senators (Lauri)
Columbus Blue Jackets (Taskusorsa)
Los Angeles Kings (AnFa)
Vancouver Canucks (Mr. Smith)
Calgary Flames (käräppä)

---

Yllä olevista joukkueista vielä puuttuvat nuo esittelyt eli tasan puolet vasta tehty. Odotellaan nyt kuitenkin ihan rauhassa, ei tässä taida mikään kiire olla.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouver Canucks

Wojtek Wolski - Mats Sundin - Bill Guerin
Valtteri Filppula - Mike Richards - Dustin Brown
Matt Pettinger - Bobby Holik - Petr Kalus
Steve Begin- Marty Reasoner - Jeff Cowan
Danny Bois

Rob Blake - Ed Jovanovski
Duncan Keith - Keith Ballard
Aaron Ward - Tim Gleason
Alexander Edler

Kari Lehtonen
Tuukka Rask

Joukkueen rakenne:
Vancouverin joukkue on rakennettu tarkoituksena hakea menestystä varsinkin playoffeista. Runkosarjassa joukkueessa on varmasti liian vähän huippumaalintekijöitä, jotta voitaisiin kamppailla aivan konferenssin kärkipaikasta. Playoffeissa peli muuttuu, jolloin tahto, voima, voittamisen taito ja joukkuehenki astuvat esiin. Joukkue on kasattu voittamaan oppineista konkareista (Sundin, Blake, Jovanovski, Ward) sekä jo taitonsa, ainakin osittain, osattaneista nuorista pelaajista (Wolski, Brown, Keith, Ballard). Joukkueesta löytyy useita Stanley Cupin voittajia, World Cupin voittajia, MM-voittajia…

Vaikka joukkueessa on jo uransa huipun ohittaneitakin pelaajia (Sundin, Guerin, Blake) niin nuoret ovat varmasti vanhempien pelaajien lopettaessa valmiita suurempiin rooleihin. Lisäksi johtajuutta on tulossa ja varsinkin Mike Richards on osoittanut jo nyt hyviä johtajan elkeitä.

Joukkueen ketjut on rakennettu tasaisiksi ja jokaisesta ketjusta löytyykin sekä ratkaisijoita että fyysistä osaamista. Vaikka kolmos- ja nelosketjut ovat hyvin puolustavia ketjuja, niin silti niistä löytyy 20 maalin ja 50 pisteen pelaajia. Nyrkkejäkin joukkueessa on kohtuu hyvin ja varsinkin Danny Bois osaa kovat boistot.

Maalivahdit:
Joukkueen maalivahtiosasto näyttää ensi silmäyksellä kokemattomalta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa Kari Lehtosen olevan jo kohtuu kokenut NHL-kassari nuoresta iästä huolimatta. Lehtonen on kolmella NHL-kaudella pelannut 110 NHL-ottelua ja joka kausi torjunut yli 90 prosentin tarkkuudella kiekkoa. Lisäksi kun voittoja on tullut aina enemmän kuin tappioita, vaikka joukkue ei erikoisen häävi ole ollutkaan, voidaan Lehtosta pitää joukkueensa tukipilarina. Tuukka Rask oli SM-liigan kuumin maalivahti viime kaudella ja pystyy pelaamaan hyvällä tasolla varmasti 10 – 20 NHL-ottelua. Maalivahtikaksikko pystyy hyvin pelaamaan seuraavat 10 – 15 vuotta joukkueessa ja pitämään osaltaan joukkueen mukana kärkikamppailussa.

Pakisto:

Rob Blake – Ed Jovanovski
Puolustuksen johtaja on Rob Blake. Vaikka Blake on jo 37-vuotias, niin silti hän on vielä NHL:n parhaita pakkeja. Blaken laukaus on tappavan tehokas ja hän onkin tehnyt jo yhdeksällä kaudella peräkkäin vähintään 10 maalia. Pakkiparina Blakella on parhaassa iässä (31-vuotias) oleva Ed Jovanovksi. Jovanovski ei ole aivan yhtä tehokas kuin Blake, mikä lähinnä johtuu hänen loukkaantumisistaan. Kanadan maajoukkueesta tutut pakit pitävät vastustajan varmasti aisoissa omassa päässä minkä lisäksi aiheuttavat kovilla taklauksilla ja nopeilla avauksilla harmaita hiuksia vastustajalle. Fyysisyyttä ykköspakkiparista ei puutu tippaakaan ja omaa joukkuetta kehumatta väitän pakkiparia liigan fyysisimmäksi.

Duncan Keith – Keith Ballard
Tässä vaiheessa monessa joukkueessa tulisi selvä pudotus pakkien tasossa, varsinkin fyysisyydessä. Vancouver vastaavasti pitää fyysisyyden maksimissa ja pakiston kaksi Keithiä ovatkin tulevaisuuden helmiä. 24-vuotias Duncan Keith on pelannut kaksi vuotta NHL:ssä ja millä tavalla! Ensimmäinen kausi oli vakuuttava – 21 pistettä ja 81 ottelua. Toinen kausi olikin sitten täydet 82 ottelua ja pistesaldo senkun lisääntyi – 31 pistettä. Keith Ballard on myös 24-vuotias ja on pelannut myös kaksi kautta NHL:ssä. Ballardin ensimmäinen kausi yllätti kaikki, 39 pistettä ja täydet 82 peliä. Toisella kaudella Ballard kärsi loukkaantumisista, mutta teki silti 27 pistettä 69:ssä pelissä. Kumpikin Keith menisi jo monissa joukkueissa ykköspakkiparissa, Vancouverissa he saavat rauhassa kehittyä kakkosessa siihen asti kuin ykkösen miehet ovat valmiita eläkkeelle. Täten Blaken ja Jovanovskin ikääntyminen ei ole joukkueelle ongelma, kun uudet ykkösmiehet ovat jo valmiita tälläkin hetkellä tuuraamaan Blakea ja Jovanovskia.

Tim Gleason – Aaron Ward
Kolmosessa pakkipari Gleason – Ward on varmasti omanpään hoitava kaksikko. Gleason tuo kovuutta ja ilkeyttä pakistoon vielä lisää ja Aaron Ward jakaa maalinedessä pelkkiä makuupaikkoja. Aaron Ward on NHL:n parhaita kiekkojen blokkaajia ja taklauksia Ward jakaa hyvin mielellään. Tim Gleason on vasta 24-vuotias, mutta silti hänellä on jo lähes 200 peliä NHL:ssä takana. Gleason on tehnyt yli 20 pistettä ja pisteiden lisäksi Gleason tykkää käyttää myös nyrkkejään. Tosin Vancouverin pakistossa kaikki osaavat myös tuon taidon. Gleason noussee kauden tai parin kauden aikana todelliseksi luottopuolustajaksi ja pisteetkin kohoavat uuteen uskoon lisääntyneen vastuun myötä, kuten ykköskierroksen varaukselta sopiikin odottaa. Ward on 34-vuotiaana joukkueen kokenutta kaartia ja tuo tarvittavaa kokemusta myös pakistoon. Rauhallinen Ward tasapainottaa ja antaa Gleasonille mahdollisuuksia tukea hyökkäyksiä, tosin myös pisteitä Ward pystyy tekemään, kuten kauden takainen 25 pistettä osoittaa. Ward olikin tärkeä palanen Carolinan puolustusta joukkueen voittaessa mestaruuden 2006.

Alexander Edler
21-vuotias Alexander Edler yllätti kaikki ensimmäisellä NHL-kaudellaan. AHL:ssä Edler oli loistava, minkä jälkeen NHL:ssäkin otteluita kertyi heti 21. Edlerin luistelu ja kiekonkäsittely on sulavaa, mutta voimaa tarvitaan vielä lisää. Edler saa varmasti vastuuta jo tulevalla kaudella, mutta hänen aikansa on vuoden-parin päästä. Siihen asti Edler voi kehittyä rauhassa ja ottaa oppia loistavilta pakeilta, kuten Rob Blake ja Ed Jovanovksi.

Pakiston kokonaisuus:
Vancouverin pakiston rakenne lähentelee optimia, on nuoruuden intoa sekä kokemuksen tuomaa rauhallisuutta. Kiekollista taitoa löytyy jokaisesta pakkiparista, minkä lisäksi fyysisyys on pakiston teema. Vancouverin maalin läheisyydessä ei varmasti saa hetkenkään rauhaa – ja hyvä niin. Tietty jäähyherkkyys joukkuetta voi vaivata, mutta toisaalta alivoiman erikoismiehiä löytyy myös, joten muutama jäähy ei joukkuetta kaada. Pakistossa tulevaisuus on taattu, kun sieltä löytyy neljä alle 25-vuotiasta, jotka nuoresta iästään huolimatta ovat kovia pelimiehiä jo nyt.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouver Canucks, osa 2

Hyökkäys:

Wojtek Wolski - Mats Sundin - Bill Guerin
21-vuotias Wolski pääsee kovaan seuraan ykkösketjussa. Wolski tosin itse pelasi itselleen paikan siihen tehden tulokaskaudellaan yli 20 maalia ja 50 pistettä. Ykköskierroksen varaus siis osoitti tasonsa heti kättelyssä, mutta lisää on lupa odottaa toisella kaudella ja kovassa ketjussa. Mats Sundin ei esittelyjä kaipaa. Lähes kaiken Sundin on jo voittanut, muttei Stanley Cuppia. Sitä Sundin metsästää nyt Vancouverissa. Sundin on NHL:ssä pelannut yli 1200 ottelua tehden yli pisteen per ottelu. Sundin on voittanut joukkueensa pistepörssin viimeisistä 12 kaudesta 11 kertaa. Hieman yksin on Mats joutunut joukkuettaan viemään eteenpäin, mutta nyt apuja tulee laidoilta sekä muistakin ketjuista. Sundin on ”vasta” 36-vuotias, joten pari hyvää kautta hänellä on vielä jäljellä. Toisessa laidassa Bill Guerin laittaa kiekot reppuun melkoisella voimalla. Viime kauden 36 maalia saa varmasti jatkoa Sundinin rinnalla. Guerin tykkää fyysisestä pelistä ja kahdeksan kertaa hän onkin saavuttanut yli 100 minuuttia kaudella.

Valtteri Filppula - Mike Richards - Dustin Brown
Kakkosketjuun on kasattu nuorta voimaa, vaikka kolmosessa olisi yhtä päteviä pelaajia. Filppula-Richards-Brown ketju tuntuu kuin luodulta yhteen. Filppula on kiekon kanssa maaginen, mutta silti pelaa joukkueelle ja puolustaa tunnollisesti. Richards vastaavasti on 22-vuotias peluri, josta odotetaan tulevaisuuden liideriä hyökkäykseen. Richards on todellinen joukkuepelaaja ja tekee kaiken joukkueen eteen. Richards on pelannut vasta kaksi kautta, mutta kummatkin ovat tuoneet yli 30 pistettä, mikä on hyvä saavutus loukkaantumiset huomioiden. Dustin Brown taklaa aina, kun mahdollista ja kovaa. Taklaustilaston kärjessä viihtyvä Brown on lisäksi kova pelimies, viime kaudella syntyi jo 17 maalia ja 46 pistettä kohtuu pienessä roolissa. Vielä kun huomioidaan ketjun iät (24-22-22) niin pelaajat ovat vasta syttymässä tähdiksi.

Matt Pettinger - Bobby Holik - Petr Kalus
Harva joukkue voi ”ylpeillä” yhtä hyvällä kolmosen sentterillä. Bobby Holik kelpaisi tehojensa puolesta moneen seuraan kakkossentteriksi. Holik on väsymätön puurtaja, joka on aivan loistava puolustamaan ja tappamaan alivoimia. Tämän lisäksi hän on tehokas – kuudella kaudella hän on tehnyt yli 20 maalia ja 50 pistettä. Holik on innokas taklaamaan ja fyysisyyttäkin hänestä löytyy. Ketjun laiturit ovat täysin erityyliset. Matt Pettinger on parhaassa iässä (26-vuotias) oleva suoraviivainen fyysisyyttä rakastava laituri. Pettinger runnoo sen 15 – 25 maalia kaudessa ja antaa kaikkensa joka vaihdossa. Petr Kalus oli viime kauden tarkin kaveri NHL:ssä. Tosin ei hänkään saanut kuin joka toisen kudin verkkoon, joten parantamisen varaa jäi. Ensimmäiset 9 peliä NHL:ssä toivat ”vain” 4 maalia, joten täydellä kaudella lukemat pomppaavat varmasti 20 maalin luokkaan. Kalus on äärettömän nopea ja taitava, mutta tarvitsee vielä lisää voimaa. Tosin Kalus on vasta 20-vuotias, joten hänellä on vielä paljon aikaa kehittyä.

Steve Begin- Marty Reasoner - Jeff Cowan
Vancouverin nelosketju ärsyttää vastustajan hermoromahduksen partaalle. Begin ja Cowan jakavat niittejä säälimättä vastustajaa ja Reasoner puolustaa ärsyttävän tarkasti. Begin ja Cowan rikkovat yleensä 100 minuuttia, mutta myös 10 maalia kaudessa syntyy. Taklaustilastossa kaksikko on korkealla. Reasoner vastaavasti tehnee 20-40 pistettä, puolustaen vastustajan ykköset nollille. Ketju on varsin kokenut (29-30-31). Varsinkin playoffeissa näiden miesten arvo moninkertaistuu.

Danny Bois
Mikäli mene yltyy liian kovaksi niin esiintymisvuoron saa kovien boistojen erikoismies – Danny Bois. Bois ei kumartele ketään ja on valmis puolustamaan joukkuekavereitaan tilanteessa kuin tilanteessa. AHL:ssä Bois on osoittanut olevansa kohtuu hyvä pistemieskin, NHL:ssä 24-vuotiaalle Boissilla on vielä aikaa kehittyä silläkin saralla.

Hyökkäyksen kokonaisuus:
Hyökkäyksen ikäjakauma on varsin tasainen. Alle 25-vuotiaita on kuusi pelaajaa, 26-30 vuotiaita kolme ja yli 30-vuotiaita neljä pelaajaa. Jokaisesta kentästä löytyy fyysisestä pelistä tykkäävä hyökkääjä, minkä lisäksi maalinteon osaa hyvin kolme – ellei neljäkin ketjua. Mikäli ketjujen yhteispeli ei toimi niin alemmista ketjuissa on monia, jotka ovat jo nyt valmiita ylempiin ketjuihin. Ylivoimaan voi heittää minkä tahansa kolmesta ensimmäisestä ketjusta, alivoimaan taas löytyy joka ketjusta hyvä kaksikko. Varsinkin sentterit ovat kovia tekemään töitä kumpaankin suuntaan. Joukkueen paras aloittaja on myös liigan TOP10:ssä. Bobby Holik voittaa noin 57 – 58 prosenttia aloituksistaan. Tämän lisäksi Sundin ja Reasoner voittavat noin 55 % ja ovat liigan TOP30:ssä. Aloituksiin tämä joukkue ei siis kaadu.

Joukkue kokonaisuutena:
Joukkueesta löytyy kokemusta että nuoruutta niin pakistosta kuin hyökkäyksestä. Ainoastaan maalivahdit ovat nuoria, mutta toisaalta ikäänsä nähden jo kokeneita. Eri osa-alueiden experttejä on joukkueessa, joten aloituksissa, taklauksissa ja blokeissa joukkue on varmasti kärjessä. Aloituksissa joukkueella on kolme TOP30-aloittajaa Holik, Sundin ja Reasoner. Samoin taklauksissa TOP30:ssä ovat Brown, Ward ja Begin. Blokeissa TOP30:een mahtuu vain Ward ja Keith, mutta Ballard ja Blake eivät kauaksi jää. Suurimmaksi ongelmaksi voi muodostua maalinteko, mutta kun sen vastuu jakaantuu tasaisesti kolmelle ketjulle, on vaikea pimentää kaikkia ketjuja.
 

Sylwester

Jäsen
Boston Bruins

Hyökkäys:

Aleksandr Ovetshkin - Sergei Fedorov - Shane Doan

- Joukkueen selvä ykkösketju. Jokainen osaa jo omalla yksilötaidollaan ratkaista pelin. Ovetshkinin saadessa vihdoin kaipaamansa huippusentteri viereen, luulisi tehoja syntyvän entistäkin hurjempaa tahtia. Parin vähemmän loistokkaan kauden jälkeen on taas Fedorovin aika palata sille omalle tasolleen ja jos jossain niin tässä kentässä se on mahdollista. Eikä tietenkään saa unohtaa joukkueen kapteenia Shane Doania, joka pelkästään omalla esimerkillään pystyy johdattamaan joukkuetta.


Brad Boyes - Robert Lang - Miroslav Satan

- Huipputaitava kakkosvitja, joka tulee myös saamaan paljon vastuuta hyökkäyspäässä. Vasemmalla sentterinäkin pelaava Boyes. Mies on vasta tulossa parhaaseen ikäänsä mutta on jo osoittanut kykenevänsä tehdä kovia pisteitä liigassa. Langilla on vielä pari hyvää kautta annettavanaan ja viime kausina mies on tehnyt ihan kelpo määrän pisteitä. Oikeassa laidassa on sitten maalintekotaitoa slovakki Satanin muodossa. Joku arveli miehen parhaiden päivien olevan jo takana vaikka viime kaudellakin mies oli kuitenkin Islandersin toiseksi paras pistemies.


Shean Donovan - Curtis Brown - Martin Lapointe

- Jarruketju vailla vertaa. Vastustajan ykköstä vastaan paljon pelaava ketju. Paljon myös alivoimavastuuta pelaajille.

Eric Godard - Ryan Hollweg - Jordin Tootoo

- Voiko kenttä olla enää inhottavampi. Godard hoitaa pakollisia raskaansarjan otteluita ja Hollweg, Tootoo ovat oikeita pommikoneita eikä vastustajalla tule ikinä olemaan kivaa tietäessä tämän kentän olevan vastassa. Omassa päässä ollessa kannattaa muistaa pitää pää ylhäällä.

Ryan Shannon
- Liukas ja taitava nuorukainen paikkaa tarvittaessa missä ketjussa vain.


Puolustus:

Wade Redden - Niklas Kronwall

- Hyvä kiekollinen pari, jossa Redden pystyy tarvittaessa kovempaankin peliin. Tulee saamaan paljon peliaikaa sekä ylivoimalla että tasakentällisin.

Pavel Kubina - Derek Morris

- Tasaisen hyviä puolustajia. Kubinaa tullaan kovan laukauksen ansiosta peluuttamaan paljon ylivoimalla. Tulevat pelaamaan melkoisen paljon myös tasakentällisin.

Garnet Exelby - James Wisniewski

- Kovaa pelaava sekä taklaava kaksikko. Molemmilla eväitä nousta ylempiin pareihin. Saa hieman alivoimavastuuta. Pelaa kuitenkin vähemmän kuin kaksi ensimmäistä paria.

Jeff Woywitka
- Aikanaan erittäin lupaava nuorukainen joka paikkailee tarvittaessa. Mahdollisuudet murtautua jo valmiiksi kovaan puolustukseen ovat.


Maalivahdit:


Jose Theodore

- Joselta odotetaan uutta nousua huippumaalivahtien seuraan. Miehellä on kaikki ainekset nousta takaisin huipulle.

Jean-Sebastien Aubin

- Selvä kakkonen joka pystyy paikkaamaan Theodorea tarvittaessa.


Yhteenveto:

- Joukkue on selvästi roolitettu niin että kaksi ensimmäistä ketjua ovat hyökkäävämpia ja kovia ylöspäin, kun taas kaksi jälkimmäistä enemmänkin keskittyvät oman maalin puhtaana pitämiseen. Ylivoiman hoitaa pääasiassa kaksi ensimmäistä ketjua. Puolustus on melko tasainen josta löytyy paljon sekä kiekollista taitoa että fyysisyyttä.
 
Viimeksi muokattu:

Olpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, Vaasan Sport & Eric Lindros
Carolina Hurricanes

Alex Tanguay-Evgeni Malkin-Milan Hejduk
- Tulevaisuuden franchise-pelaajan (Malkin) ympärille rakennettu tehokas ykkösnyrkki, jossa laidoilla viilettää tutut ketjukaverit coloradon paidasta. Yhteispelissä ei ole varmastikkaan ongelmia ja jalat käy + Hejdukin laukaus.

Ryane Clowe-Travis Zajac-Jere Lehtinen(a)
- Vasemmista laitureista 2-4 ketjun miehiä voidaan peluttaa kuinka vaan, mutta Clowe on kohtuullinen maalintekijä ja erinomainen kahdensuunnan pelaaja. Lehtinen taas on sillä osastolla liigan paras ja keskellä liigan eliittiin nousemassa oleva Zajac, joka omaa hyvän maalintekotaidon ja vielä paremman pelisilmän, jolla ruokitaan laitureita hyökkäyspäässä.

Tomas Holmström-R.J. Umberger-Steve Downie
- Umberger ja Downie tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Downie ei kerää kavereita, mutta silti jokainen joukkue ottaisi mielellään tämän pelaajan. Holmström on erikoistilannespesialisti. Heikkoudet löytyvät juurikin 5 vs 5 pelistä.

Brooks Laich-Blair Betts-Chris Neil
Riley Cote

- Nelosesta löytyy ehkä liigan aliarvostetuin puolustava sentteri eli Betts. Oikeaan laitaan laitetaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita eli viime kauden kovin taklaaja Neil. Vasemmalla menneisyyden lupaus Laich, jolta yritystä löytyy ja maalinteko lahjakkuus voi nousta esiin koska vaan. Cote on joukkueen tappelija, joka heitetään tarvittaessa kentälle. Ei kovin tappelija, mutta ei pelkää ketään. Voidaan myös taitojen puolesta heittää kentälle tarvittaessa.

Dion Phaneuf(a)-Bret Hedican(c)
- Ykkösparissa liigan varmasti halutuin puolustaja ja tulevaisuuden HOF-pelaaja eli Phaneuf. Ikäänsä suhteutettuna täydellinen puolustaja. Rinnalle tasapainottamaan kokenut ja loistava puolustava puolustaja eli Hedican.

Kim Johnsson-Brent Burns
-Kaksi kiekollista pelaajaa, josta Burnsilla on myös kokoa ja on hyvä omassakin päässä. Sen minkä Johnsson häviää koossa hän paikkaa sen kokemuksella.

Denis Gauthier-Francis Bouillon
Kevin Klein

- Kovuutta ja oman pään varmaa pelaamista kokemuksella. Sitä tarjoaa pari Gauthier/Bouillon. Klein tulee olemaan hyvä pelaaja tulevaisuudessa, jopa jo tällä kaudella. Jos saa lisää kokoa tulee olemaan top4-pakki aivan varmasti.

Tim Thomas/Peter Budaj
- Maalinsuulle on asettaa kokemusta ja "puskista" tullut Budaj, jolla on edellytykset vaikka mihin. Syrjäytti viime kaudella Theodoren ja voi tehdä saman Thomasille. Tasavertaisina kauteen ja se kummalla peli kulkee saa vastuun pleijareissa.

Kokonaisuudessa joukkueessa on panostettu puolustavuuteen, jota edustaa pakiston koko ja oman pään hyvä pelaaminen ja loistavat puolustavat hyökkääjät, joita löytyy 2.-4. - ketjuista vaikka muille jakaa. Tämä paikka todella paljon tähtimaalivahtien puutetta, silti kaksikko täyttää NHL-joukkueen maalinsuun vähintäänkin hyvin. Maalinteko on pääasiassa ykkösketjussa, mutta myös muilta ketjuilta voidaan odottaa maaleja. Joukkueessa yhdistyy kokemus ja loistavat nuoret pelaajat, joita löytyy joka paikalle.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Pittsburgh Penguins (Rush247)
Ottawa Senators (Lauri)
Columbus Blue Jackets (Taskusorsa)
Los Angeles Kings (AnFa)
Calgary Flames (käräppä)

Nostellaan ketjua ylemmäksi ja muistutetaan, että yllä olevien joukkueiden managereilta puuttuu vielä joukkue-esittelyt.

-------

http://www.freewebs.com/nhldraf07/kokoonpanot.htm

Tuolta puuttuu muuten vielä neljän läntisen konferenssin joukkueen kokoonpanot (Anaheim, Colorado, Nashville ja Chicago).
 

AnFa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Los Angeles Kings

En nyt jaksa ja kerkeä kovin kummoisia esittelyitä vääntää. Enkä viitsi lähteä tähän "paskan hehkutukseen" mukaan.

Tässä lyhyet esittelyt:

Gaborik-Lombardi-Alfredsson

Hyvä ykkönen. Lombardi ei ole aivan laitureiden tasoa, mut toisaalta tuohon voisi heittää vaikka Fagerstedtin väliin ja homma toimisi. Modano/Avery voi tarvittaessa nousta tuohon.

Hagman-Modano-Kotalik

Hyvään hyökkäyspeliin pystyvä kakkonen.

Avery-Richardson-Kapanen

Averyn kaikki tietävätkin. Koko ketju osaa rikkoa, mutta tehojakin voi tältä vitjalta odottaa.

Boogaard-Lundqvist-DiSalvatore

Rikkova kenttä. Boogaard ei paljoa peräänny kun kutsu käy ja on kova taklaamaan kuten Lundqvistkin. DiSalvatore puhdas lottoaminen statsien perusteella.

Lindgren

Perttu paikkaa.

Aika paljon on hyökkääjiä jotka pystyvät monenlaiseen rooliin. Helppo vaihdella ketjukoostumuksia jos ei noilla homma toimi.

Kaberle-McCabe

Jo Torontosta tuttu kaksikko - tai ainakin melkein. Eiköhän se Frantisek tuossa pärjäisi kanssa sen minkä Tomaskin.

Bergeron-Rivet

Rivetiltä kun kieltää nousut tasakentällisin niin ei koko ajan soisi omissakaan.

Miller-Tärnström

Kolmospari. Tärnströmmillä mahdollisuus nousta hierarkiassa.

Boumedienne

Paikkaa loukkaantumisia

Paljon on pakistossa kiekollista osaamista ja hyökkäyksen käynnistys ei pitäisi olla ongelma. Miller ainut puukäsi. Myönnettäköön et tuossa olisi hyvä olla vielä yksi "Regehr". Mut kaikki hyvät kiekottomat pakit meni jo todella varhaisessa vaiheessa.

Fernandez
Bryzgalov


Kaksi hyvää maalivahtia. Se pelaa kummalla menee milloinkin paremmin. Manny aloittaa ykkösenä kuitenkin.

YV:llä ykkönen on ykkönen ja kakkosessa Avery ottaa Hakin paikan. Tärnströmmiä voi käyttää myös jommassa kummassa yv:ssä

AV:llä löytyy paljon hyökkääjiä jotka voivat pelata alivoimaa. Lombardi, Alfredsson, Hagman, Avery, Richardson, Kapanen ja Lundqvist ainakin. Puolustus sen sijaan av:llä on tän joukkueen heikoin lenkki. Järjestäsin ne kuitenkin pareihin Miller-McCabe ja Tärnström-Rivet(/Boumedienne kun pelaa).
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Penguin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins, Blues, Kärpät, Leksand
Vielä puuttuu seuraavien esittelyt:

Pittsburgh Penguins (Rush247)
Ottawa Senators (Lauri)
Columbus Blue Jackets (Taskusorsa)
Calgary Flames (käräppä)
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
No niin, Rush meni ja hommasi vielä pelikieltoakin...joko kohta pistetään äänestystä pystyyn? Kausi on jo kerennyt alkaa ja oli ilmeisesti tarkoitus ennen kautta tehdä tämä ja toinen sitten NHL-kauden jälkeen, näkisi myös ne erot ennakkoarvioiden ja toteutumisten välillä.
 

Mr. Penguin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins, Blues, Kärpät, Leksand
Samaa mieltä. Äänestys/playoffit pystyyn vaan. On ollut jo ihan tarpeeksi aikaa kirjoittaa joukkue-esittelyt. Miksi alkaa heitä odottelemaan jos ei jannut vähäksi aikaa jaska pysähtyä koneen ääreen tarinaa ahertamaan...?

Vieläkö olet halukas "johtamaan" tätä draftia, Marwin?
 

Lauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues & Devils
Olen pahoillani ettei omalta kohdalta analyysiä ole vielä tullut. Viime viikko oli hektistä aikaa kirjojen parissa ja nyt viikonloppu reissussa. Jos vielä juttua huolitaan niin lupaan illaksi laittaa.
 

Lauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues & Devils
Ottawa Senators

Morrow - Stümpel - D. Sedin
Clark - Fritsche - Stürm
Amonte - Arnason - Madden
Park - Walz - Janssen
Ouellet

Hannan - Zhitnik
Mitchell - D.Markov
Paetsch - Tanabe
Hutchinson

Martin Brodeur
James Howard

Maalivahdit

Brodeur & Howard

- Ei kysymysmerkkejä tässä parissa. Brodeur pelaa paljon, yli 60 peliä ja Howard nuorena ja todella lupaavana maalivahtina loput. Howardille ehkä paras mahdollinen ”opettaja”, tulevaisuus myös turvattuna.

Puolustus:

Hannan – Zhitnik

- NHL:n yksi parhaista puolustavista pakeista, Hannan, hoitaa puolustuksen ja Zhitnik ylöspäin pelaamisen, yksinkertaisesti. Kun Hannanille annetaan tehtävä pitää joku pelaaja pimennossa, sen hän myös tekee. Alivoimalla myös kullanarvoinen. Zhitnik on jo hieman kokeneempaa kaartia, mutta vauhti ei ole paljoa hidastunut vuosien myöt, luistelu on sujuvaa ja osaa pelata mallikkaasti kiekkoa ylöspäin. Vaihtoi viime kaudella joukkueita tiuhaan, runkosarjan lopun 18 peliä Atlantassa lähes piste/peli tahtia.

Mitchell – D.Markov

- Jos halutaan rakentaa vähiten maaleja päästävä pari kaikista NHL:n pelaajista, niin tässä olisi yksi loistava vaihtoehto. Willie Mitchell, viime kaudella Canucksin luottopuolustaja jonka voi laittaa kentälle milloin vain ja hoitaa oman roolinsa. Ylivoimalla myös käyttökelpoinen pelaaja kovan laukauksensa ansiosta. Markov on samantyylinen kuin Mitchell, taklaa kovaa ja pelaa puolustussuuntaan varmasti. Asenne on huippuluokkaa.

Paetsch – Tanabe

- Nathan Paetsch on nuori pelaaja, jonka avut ovat hyökkäyspäässä. Viime kaudella ihan ok tehot Buffalossa, 24 pistettä 63 pelissä. Kehittyy koko ajan ja tällä kaudella yksi mahdollinen suuri yllättäjä koko NHL:ssä. Vierelleen hän saa Tanaben, joka on myös enemmän hyökkäävä puolustaja ja yksi mahdollinen yv-pelaaja lisää. Tätä paria ei peluuteta vastustajan ykköskenttää vastaan, vaan oikeissa paikoissa vastustajan alempia kenttiä vastaan. Ja yksi mahdollisuus on peluuttaa jotain puolustavista pakeista tässä parissa ja antaa esim Paetschille vastuuta ylemmässä parissa.

Puolustuksen kokonaisuus:

Äärimmäisen varma pakisto, joka tekee vastustajan elämän hankalaksi jatkuvilla taklauksilla ja suoritusvarmuudella. Kolme kovaa oman pään pakkia, Hannan & Mitchell & D.Markov ovat samantyylisiä puolustajia jotka voi laittaa kentälle pelaamaan samaa roolia. Myös hyökkäyspään pakkeja löytyy Zhitnikin ja nuoren Paetschin muodossa, jotka hoitavat vastuun yv-pelissä viivalla.

Hyökkäys:

Morrow - Stümpel - D. Sedin

- Ykköskentän keskellä on kokenut kettu Stümpel, joka on takonut Floridassa parina viime kautena ihan kelpo tehoja. Enemmän rakentavampi pelaaja, mutta myös maalinteko onnistuu, siitä kertoo viime kaudella tehdyt yli 20 maalia. Vierelleen hän saa ikitaistelija Morrow’n. Vahva jässikkä, joka pärjää kaksinkamppailussa ketä vastaan tahansa ja tekee joukkueensa eteen kaiken, jopa tappelee tarvittaessa. Erinomainen sytyttäjä, joka tekee myös pisteitä. Kaudella 2005-06 pääsi pelaamaan koko kauden ja tehot sen mukaiset, 23+42. Toiseen laitaan sitten se toinen veljeksistä eli Daniel. Todellinen maalintekijä ja osaa myös toimia kiekon kanssa pelintekijän roolissa. Stümpel ruokkii ja Daniel tekee. Jos maalivahti torjuu, Morrow iskee riparin sisään.

Clark - Fritsche – Stürm

- Kakkoskentän keskelle 22-vuotias lupaava Dan Fritsche. Peliätekevä sentteri pääsee hyvään saumaan, kun vierellä pelaa kokeneita pelaajia. Clark on vahva pelaaja joka taklaa kovaa sekä maalin edessä loistava eikä hyydy kovissakaan peleissä. Viime kaudella teki peräti 30 maalia eli osaa myös sen homman. Toiseen laitaan tuulennopea Marco Stürm, joka kiitää huippunopeudella kentän päästä päähän. Fritschen syötöistä pääsee hyvään vauhtiin haastamaan pakkeja ja testaamaan veskareita.

Amonte - Arnason - Madden

- Keskelle Arnason, pelinrakentaja hyvillä käsillä ja luotettava pelaaja. Viime kaudella 50 pistettä, näillä meriiteillä sopii kolmoskenttään. Vierelle tulee Tony Amonte, kokenut laituri, joka on parhaimmillaan hätyytellyt 50 maalin rajoja NHL:ssä. Luistin liikkuu edelleen nopeasti vaikka ikää on tullut ja hän kantaa pääasiassa vastuun maalinteosta tässä kentässä. Kolmoskenttään tarvitaan tietysti myös puolustusekspertti, joka hyydyttää vastustajan tähtipelaajat. Kuka olisikaan parempi siihen rooliin kuin John Madden. Alivoimalla tulee myös saamaan suurta vastuuta, mutta pystyy myös tasakentällisin pisteiden tekoon. Asenne miehellä on huippuluokkaa ja pitää tämän kentän hienosta tasapainossa myös omaan päähän. Maddeniä vastaan on kenen tahansa huippupelaajan inhottava pelata.

Park - Walz - Janssen

- Walz neloskentän keskelle on ideaali valinta. Yksi loistava av-pelaaja lisää joukkueeseen, joka laittaa joukkueen aina edelle. Hoitaa aloitukset kovalla prosentilla ja tuo kokemusta. Richard Park osaa myös puolustustyöskentelyn vaikka onkin pienikokoinen. Tuo hämmennystä neloseen nopeutensa takia ja hyökkäspäässä myös kelpo kaveri. Toisessa laidassa Cam Janssen, kovanyrkki joka tuo energiaa peliin rutkasti. Puhtaassa poliisin roolissa, joka hoitaa omiin pelaajiin kohdistuvat väärinkäytökset tappelemalla tai taklauksilla. Ei pelkää tapella ja hoitaa oman roolinsa kun valmentaja käskee.

Michel Ouellet

- Taitava pelaaja, jonka voi heittää yv:n ajaksi kentälle tai sitten ylempiin kenttiin paikkaamaan loukkaantuneita. Viime kaudella 50 pistettä ja omaa potentiaalia pelien ratkaisemiseen.

Hyökkäyksen kokonaisuus:

Kentät ovat roolitetut periaatteella pelintekijä keskellä, laidoilla duunari sekä maalintekijä. Ykkönen on totta kai paras kokonaisuus mutta myös kolmoskenttä pystyy ratkaisuihin kokeneiden pelaajien toimesta. Ehkä parasta hyökkäyksessä on sen tasaisuus ja suoritusvarmuus.

Koko joukkueen yhteenveto:

Taisteleva, puolustusorientoitunut joukkue. Tässä joukkueessa on monta vaihtoehtoa kapteeniksi ja johtavia pelaajia on yllin kyllin, Hannan, Morrow, Clark, Madden ja Walz esimerkiksi. Selvää johtajaa on mahdoton valita, mutta auktoriteettia kopissa on eikä tämä tiimi tule kaatumaan löysäilyyn. Hyvin asennoitunut joukkue parhaalla mahdollisella maalivahdilla ja puolustus on lähes idioottivarma omassa päässä. Hyökkäyspäässä monta taistelijaa ja taklaajaa jotka tsemppaavat esimerkillään muita ja ovat kovassa arvossa isoissa peleissä. Ja näissä hyökkäyspään taistelijoissa on se hyvä puoli että kaikki osaavat pelata ja saavat tulosta aikaan hyökkäyspäässä. Myös puhdasta taitoa ja maalintekotaitoa löytyy hyökkäyksestä. Joukkue on parhaimmillaan ehdottomasti isoissa peleissä eli playoffeissa. Siellä puolustus- ja joukkuepeli korostuu ja ne osa-alueet on kunnossa. Hyökkäys on varmaan heikoin osa-alue, mutta pudotuspeleissä pelit ovat muutenkin vähämaalisia ja uskon että tästä ryhmästä löytyy ratkaisijat myös niihin peleihin taistelun ja yhteispelin kautta.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouver Canucks

Wojtek Wolski - Mats Sundin - Bill Guerin
Valtteri Filppula - Mike Richards - Dustin Brown
Matt Pettinger - Bobby Holik - Petr Kalus
Steve Begin- Marty Reasoner - Jeff Cowan
Danny Bois

Rob Blake - Ed Jovanovski
Duncan Keith - Keith Ballard
Aaron Ward - Tim Gleason
Alexander Edler

Kari Lehtonen
Tuukka Rask

Nyt voisi hieman tehdä katsausta kaudesta ja siitä kuinka valitut pelaajat ovat onnistuneet.

Hyökkäys:

Ykkösketju Wojtek Wolski - Mats Sundin - Bill Guerin on onnistunut kohtuullisesti. Wolski on tehnyt mukavasti maaleja (11+10, +7), Sundin kaikkea mahdollista (16+24, +10) ollen pistepörssin TOP10:ssä ja Guerin ollut ketjun heikoin lenkki tehden toki kohtuu tehot (8+8, -6).

Kakkosketju Valtteri Filppula - Mike Richards - Dustin Brown on varmasti yllättänyt kaikki ja veikkaampa, että kyseessä on yksi parhaista kakkosketjuista. Dustin Brown on tehnyt sitä minkä osaa parhaiten, taklata ja taistella. Tuskin ketään yllättää se, että Brown johtaa täysin ylivoimaisesti NHL:n taklaus-tilastoa. Mutta sen lisäksi Brown on ollut tehollisestikin loistava (14+13, -4). Filppula on jäänyt Detroitissa ilman yv-aikaa, mutta on ollut tasakentällisin joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä (7+6, +8). Tässä tiimissä yv-aikaakin olisi tullut, joten tehot olisivat huomattavasti kovemmat. Mike Richards on syttynyt aivan uusiin liekkeihin, tehot 15+23 (+7) vievät jo lähelle NHL:n pistepörssin TOP10:ä.

Ykkösen pisteet: 35+42
Kakkosen pisteet: 36+42

Varsin tasaiset ovat olleet hyökkäävät ketjut, aivan kuten pitikin olla. Nyt kun on pelattu noin 30 ottelua niin pelkästään ykkösen+kakkosen hyökkääjät olisivat tehneet sen reilut 2 maalia per peli.

Matt Pettinger - Bobby Holik - Petr Kalus
Steve Begin- Marty Reasoner - Jeff Cowan

Kolmosen ja nelosen miehistä Kalus ja Bois ovat olleet farmissa, joten heistä ei sen enempää. Pettinger (2+3, -6) on ollut itselle pettymys, samoin kuin Holik (3+7, -13). Begin (3+1, +0) on kärsinyt loukkaantumisista, joten hänen pisteet ovat siihen nähden ihan ok:t. Samoin Cowan (0+1,-1) on kärsinyt paljon loukkaantumisista ja pelannut vain 16 peliä. Reasoner (3+6, -7) on tehnyt puolustavassa roolissa varsin mukavat pisteet.

Kolmosen pisteet: 5+10 (2 pelaajaa)
Nelosen pisteet: 6+8

Pakisto:

Ykköspakkipari Rob Blake - Ed Jovanovski on pelannut tyydyttävästi. Blaken (2+10, -10) vastuu ylivoimassa on pienentynyt ja se näkyy pisteissäkin. Jovanovski (2+17, -9) on heikomman alun jälkeen piristynyt mukavasti ollen jo puolustajien pistepörssin TOP15:sta.

Kakkosen nuoret pakit Duncan Keith - Keith Ballard ovat esiintyneet hyvin alkukaudella. Keith (5+7, +7) on tehnyt mukavat pisteet, kun taas Ballard (3+6, +3) on kunnostautunut muilla osa-alueilla (blokit, taklaukset, tappelut). Kumpikin pakki on onnistunut omassa päässä varsin hyvin. Ballard on sekä blokeissa että taklauksissa liigan TOP30:ssä.

Kolmosen puolustavat pakit Aaron Ward - Tim Gleason ovat siivonneet omaa maalia hienosti. Ward (2+7) on toki tehnyt tehojakin ja onkin noussut joukkueensa tehoikkaimpien pakkien joukkoon. Gleason (0+7, -2) tekee tasaisen varmaa työtä.

Seiska-pakki Alexander Edler on yllättänyt muut paitsi Vancouverin kannattajat. Edler (2+7, +12) on tehnyt tehojen lisäksi vaikutuksen hyvällä puolustuspelillä. Edler onkin Vancouverista selkeästi eniten plussalla pakeista.

Pakiston pisteet: 16+61

Pisteet yhteensä: 98+163 (jos pelimäärä 30 / joukkue niin 3,3 maalia per ottelu)

Maalivahdeista Kari Lehtonen on kärsinyt (taas) loukkaantumisista. Tuukka Rask on taas yllättäen päässyt jo ensimmäisellä kaudella pelaamaan NHL:ssä. Kummankin prosentit ovat vielä vaatimattomat (Rask 88,6 ja Lehtonen 88,9), mutta ainakin Lehtonen saa kauden mittaan prosentit taas nousemaan. Raskin pelit taitavat kertyä lähinnä AHL:stä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös