Avaan keskustelun Risto Dufvan laatimasta ja JYP Jyväskylän SM-liigajoukkueen toteuttamasta pelikirjasta. Kausi on vasta nuori ja eletään harjoituskautta, mutta mielestäni keskustelu voidaan jo avata asian tiimoilta. Vielä ei tosin kovin paljon konkreettista näyttöä ole, mutta spekulaatiota voidaan tehdä Dufvan oman historian, mediassa julkaistujen lausuntojen, treenien sekä harjoitusotteluiden perusteella. Näkemyksiä voidaan kauden mittaan tarkastella ja pelikirjan onnistumista ja toteutumista voidaan arvioida kun saadaan lisänäyttöjä sen toiminnasta.
Joukkueella on valmentajansa kasvot
Tässä vaiheessa on jo aika selkeää, että vaatimustaso tulee olemaan paljon kovempi kuin Alatalon aikana. Kiekkofilosofia on myös nykyisellä käskijällä aivan erilainen. Mielestäni tämä U-käännös minkä joukkue ja koko organisaatio on tehnyt, on kuin suoraan verrannollinen joukkueen valmentajaan.
Muutama viime kausi mentiin passiivisesti ja rauhallisesti hyssytellen matalalla profiililla. Organisaatio operoi pienellä pelaajabudjetilla ilman minkäänlaista riskiä. Pelitapa oli pelaajaystävällinen ja hedelmällinen kasvualusta nuorille lupauksille. Pyrittiin pelaamaan kiekollista ja puhdasta taitojääkiekkoa. Valitettavasti pelaajamateriaali ei ollut aina pelitavan vaatimusten tasolla, mutta varmasti se kehitti pelaajia. Joukkuetta parjattiin harmaaksi ja tasaiseksi. Vaatimustaso oli varmasti omalla tavallaan vaativa, mutta virheitä ei pelätty. Tästä johtuen joukkue syyllistyi liian usein löysäilyyn ja ehkä välinpitämättömyyteen. Joukkueen sloganit olivat päävalmentajan suulla muun muassa "ei mopolla moottoritielle" yms. Tarkoitus ei ole mollata tai väheksyä Alataloa, päinvastoin. Alatalon tyyli ja pelifilosofia oli valmentajana täysin yhteneväinen organisaation tyylin ja tavoitteiden kanssa. Sen hetkiseen tilanteeseen Alatalo oli täysin oikea valmentaja JYPille.
Kausi 2006-2007 päättyy ja JYP ilmoittaa olevansa liikkeellä pelaajamarkkinoilla räväkällä otteella. Nimetään uusi markkinointipäällikkö, Kari Tyni. Nimetään uusi päävalmentaja, Risto Dufva, joka on tottunut voittamaan ja uhkuu itseluottamusta. Pelaajabudjetti lähes kaksikertaistetaan ja huippupelaajia lappaa sisään joukkueeseen. Uusi päävalmentaja ilmoittaa JYPin sloganin olevan tulevalla kaudella "täysillä päin ja paareilla ulos". JYPin organisaatio on tehnyt U-käännöksen. Samalla uusiutuu myös joukkueen pelitapa ja pelillinen ilme.
Risto Dufva ja koneiden kapina?
Dufvan Jukurit tuli tunnetuksi mekaanisesta, jopa konemaisesti pelitavasta, joka tuotti pisteitä tappavan tehokkaasti ilta toisensa jälkeen. Jokainen pelaaja teki täsmälleen sitä mitä valmentaja toivoi eikä kellään ollut erityisvapauksia. Jokainen oli osa koneistoa eikä sooloiluille ollut tilaa. Näen ja uskon, että tulevan kauden JYPissä on paljon samaa. Materiaali on kuitenkin yksilöpainotteisempi kuin Jukureissa. Tarkoitan tällä sitä, että tulevan kauden joukkueessa on sellaista yksilötaitoa, jota ei saa tukehduttaa koneiston alle, vaan on annettava hieman vapauksia hyökkäyspäässä. Puolustussuuntaan pelatessa ei Dufvan joukkueessa vapauksia tunneta. Tästä syystä uskallan epäillä ja samalla toivoa, ettei Alatalon ajalle ehkä tyypillisiä löysäilyjä nähdä. Toisaalta pelkään myös, ettei konflikteilta vältytä pelaajien ja vaativan valmentajan välillä.
Harjoitusottelut, kesäharjoittelu sekä Dufvan lausunnot viittavat siihen, että JYPin pelitapa tulee olemaan äärimmäisen aktiivinen ja aggressiivinen. Pelitapa on erittäin kuluttava ja vaatii kovan kuntopohjan. Tämä on näkynyt harjoituskaudella ja treeneissä on menty kovaa. Tätä asiaa tukee myös pelaajien kommentit, että kovempaa on menty kuin Alatalon aikana.
Uskon ja näen, että JYPin pelitavassa tulee olemaan paljon yhtäläisyyksiä Erkka Westerlundin maajoukkueessa käyttämän pelitavan kanssa. Merkittävin yhtäläisyys tulee olemaan aggressiivinen karvaaminen. Tämä oli näkyvä elementti jo kauden ensimmäisessä harjoituspelissä Hippoksella. Westerlundin pelifilosofiahan perustuu siihen, että hyökkäysalueen riistoista tulee suurin osan pelin maalipaikoista, joten tähän yritettiin panostaa aggressiivisella karvauspelillä. Westerlundin karvauspelaaminen oli kaksivaiheinen, joka koostui ensimmäisestä eli aktiivisesta vaiheesta ja toisesta eli ohjaavasta passiivisesta vaiheesta.
Viime kaudella ihmeteltiin monesti sitä, että miksi joukkue vain ohjaa eikä karvaa aktiivisesti. Monet sanoivat, että joukkue ei yritä jne. Varmasti löysäilyä välillä oli, mutta suurin osa johtui surkeasta kiekollisesta pelistä, jonka onnistuminen on avainasemassa aktiiviseen karvaamiseen. Tällöin peli myös näyttää virtaavalta ja intensiiviseltä. Jos hyökkäyspeli toimii, päästään kontrolloituihin rintamahyökkäyksiin ja on paljon helpompi aloittaa karvauspelaaminen kiekon menetyksen jälkeen. Mutta jos kiekko joudutaan heittämään päätyyn, on aktiivinen karvaaminen aina vaikeampi aloittaa, koska vastustajan puolustajalla on ollut aikaa ottaa kiekko ja kääntyä sen kanssa. Siinä vaiheessa on pakko passivoitua ja aloittaa ohjauspeli. Tällöin pelin virtaus pysähtyy ja saattaa näyttää pitkässä juoksussa ehkä löysältä pelaamiselta. Tosiasiassa se ei sitä ole, vaan syyt löytyvät pelillisistä puutteista ja nimenomaan kiekollisesta pelaamisesta.
Monesti sanotaan, että pelin pitää perustua hyvään puolustuspeliin, mutta jos halutaan pelata aktiivista ja aggressiivista peliä, myös hyökkäyspelaamisen on toimittava. Nykyisellä hyökkäyskalustolla sen tulisi toimia kyllä paremmin. Tästä syystä harjoitusotteluiden tappiot ja vähät tehdyt maalit heittävät ilmaan pientä pelkoa. Merkittävä tekijä maalien määrässä on myös erikoistilannepelaaminen. Ylivoimaan JYPillä pitäisi olla riittävästi palikoita, joten sen taakse ei voi enää piiloutua. Muun muassa siihen pitänee porautua tarkemmin, kunhan saadaan siitä lisänäyttöä. Tilastojen valossa se on ollut surkeaa harjoituskaudella.
Joukkueella on valmentajansa kasvot
Tässä vaiheessa on jo aika selkeää, että vaatimustaso tulee olemaan paljon kovempi kuin Alatalon aikana. Kiekkofilosofia on myös nykyisellä käskijällä aivan erilainen. Mielestäni tämä U-käännös minkä joukkue ja koko organisaatio on tehnyt, on kuin suoraan verrannollinen joukkueen valmentajaan.
Muutama viime kausi mentiin passiivisesti ja rauhallisesti hyssytellen matalalla profiililla. Organisaatio operoi pienellä pelaajabudjetilla ilman minkäänlaista riskiä. Pelitapa oli pelaajaystävällinen ja hedelmällinen kasvualusta nuorille lupauksille. Pyrittiin pelaamaan kiekollista ja puhdasta taitojääkiekkoa. Valitettavasti pelaajamateriaali ei ollut aina pelitavan vaatimusten tasolla, mutta varmasti se kehitti pelaajia. Joukkuetta parjattiin harmaaksi ja tasaiseksi. Vaatimustaso oli varmasti omalla tavallaan vaativa, mutta virheitä ei pelätty. Tästä johtuen joukkue syyllistyi liian usein löysäilyyn ja ehkä välinpitämättömyyteen. Joukkueen sloganit olivat päävalmentajan suulla muun muassa "ei mopolla moottoritielle" yms. Tarkoitus ei ole mollata tai väheksyä Alataloa, päinvastoin. Alatalon tyyli ja pelifilosofia oli valmentajana täysin yhteneväinen organisaation tyylin ja tavoitteiden kanssa. Sen hetkiseen tilanteeseen Alatalo oli täysin oikea valmentaja JYPille.
Kausi 2006-2007 päättyy ja JYP ilmoittaa olevansa liikkeellä pelaajamarkkinoilla räväkällä otteella. Nimetään uusi markkinointipäällikkö, Kari Tyni. Nimetään uusi päävalmentaja, Risto Dufva, joka on tottunut voittamaan ja uhkuu itseluottamusta. Pelaajabudjetti lähes kaksikertaistetaan ja huippupelaajia lappaa sisään joukkueeseen. Uusi päävalmentaja ilmoittaa JYPin sloganin olevan tulevalla kaudella "täysillä päin ja paareilla ulos". JYPin organisaatio on tehnyt U-käännöksen. Samalla uusiutuu myös joukkueen pelitapa ja pelillinen ilme.
Risto Dufva ja koneiden kapina?
Dufvan Jukurit tuli tunnetuksi mekaanisesta, jopa konemaisesti pelitavasta, joka tuotti pisteitä tappavan tehokkaasti ilta toisensa jälkeen. Jokainen pelaaja teki täsmälleen sitä mitä valmentaja toivoi eikä kellään ollut erityisvapauksia. Jokainen oli osa koneistoa eikä sooloiluille ollut tilaa. Näen ja uskon, että tulevan kauden JYPissä on paljon samaa. Materiaali on kuitenkin yksilöpainotteisempi kuin Jukureissa. Tarkoitan tällä sitä, että tulevan kauden joukkueessa on sellaista yksilötaitoa, jota ei saa tukehduttaa koneiston alle, vaan on annettava hieman vapauksia hyökkäyspäässä. Puolustussuuntaan pelatessa ei Dufvan joukkueessa vapauksia tunneta. Tästä syystä uskallan epäillä ja samalla toivoa, ettei Alatalon ajalle ehkä tyypillisiä löysäilyjä nähdä. Toisaalta pelkään myös, ettei konflikteilta vältytä pelaajien ja vaativan valmentajan välillä.
- Kaikkien pitää puolustaa ja hyökätä. En ymmärrä jääkiekkoa, jossa näin ei ole. Luonnollisesti on pelaajia, joilla on erilaisia vahvuuksia, mutta en ole nähnyt menestyvää joukkuetta, jossa puolustustyöstä annettaisiin erityisvapauksia. Kaikkien pitää yrittää puolustaa.
Harjoitusottelut, kesäharjoittelu sekä Dufvan lausunnot viittavat siihen, että JYPin pelitapa tulee olemaan äärimmäisen aktiivinen ja aggressiivinen. Pelitapa on erittäin kuluttava ja vaatii kovan kuntopohjan. Tämä on näkynyt harjoituskaudella ja treeneissä on menty kovaa. Tätä asiaa tukee myös pelaajien kommentit, että kovempaa on menty kuin Alatalon aikana.
- Pelaamme niin aktiivista, rohkeaa ja aggressiivista kiekkoa kuin mahdollista.
Uskon ja näen, että JYPin pelitavassa tulee olemaan paljon yhtäläisyyksiä Erkka Westerlundin maajoukkueessa käyttämän pelitavan kanssa. Merkittävin yhtäläisyys tulee olemaan aggressiivinen karvaaminen. Tämä oli näkyvä elementti jo kauden ensimmäisessä harjoituspelissä Hippoksella. Westerlundin pelifilosofiahan perustuu siihen, että hyökkäysalueen riistoista tulee suurin osan pelin maalipaikoista, joten tähän yritettiin panostaa aggressiivisella karvauspelillä. Westerlundin karvauspelaaminen oli kaksivaiheinen, joka koostui ensimmäisestä eli aktiivisesta vaiheesta ja toisesta eli ohjaavasta passiivisesta vaiheesta.
Viime kaudella ihmeteltiin monesti sitä, että miksi joukkue vain ohjaa eikä karvaa aktiivisesti. Monet sanoivat, että joukkue ei yritä jne. Varmasti löysäilyä välillä oli, mutta suurin osa johtui surkeasta kiekollisesta pelistä, jonka onnistuminen on avainasemassa aktiiviseen karvaamiseen. Tällöin peli myös näyttää virtaavalta ja intensiiviseltä. Jos hyökkäyspeli toimii, päästään kontrolloituihin rintamahyökkäyksiin ja on paljon helpompi aloittaa karvauspelaaminen kiekon menetyksen jälkeen. Mutta jos kiekko joudutaan heittämään päätyyn, on aktiivinen karvaaminen aina vaikeampi aloittaa, koska vastustajan puolustajalla on ollut aikaa ottaa kiekko ja kääntyä sen kanssa. Siinä vaiheessa on pakko passivoitua ja aloittaa ohjauspeli. Tällöin pelin virtaus pysähtyy ja saattaa näyttää pitkässä juoksussa ehkä löysältä pelaamiselta. Tosiasiassa se ei sitä ole, vaan syyt löytyvät pelillisistä puutteista ja nimenomaan kiekollisesta pelaamisesta.
Monesti sanotaan, että pelin pitää perustua hyvään puolustuspeliin, mutta jos halutaan pelata aktiivista ja aggressiivista peliä, myös hyökkäyspelaamisen on toimittava. Nykyisellä hyökkäyskalustolla sen tulisi toimia kyllä paremmin. Tästä syystä harjoitusotteluiden tappiot ja vähät tehdyt maalit heittävät ilmaan pientä pelkoa. Merkittävä tekijä maalien määrässä on myös erikoistilannepelaaminen. Ylivoimaan JYPillä pitäisi olla riittävästi palikoita, joten sen taakse ei voi enää piiloutua. Muun muassa siihen pitänee porautua tarkemmin, kunhan saadaan siitä lisänäyttöä. Tilastojen valossa se on ollut surkeaa harjoituskaudella.
Viimeksi muokattu: