Yleisurheilun MM-kisat 2007 Osaka, Japani

Vuoden 2007 yleisurheilun MM-kisat käydään Japanin Osakassa. Nämä 10 päivää kestävät kisat alkavat 24. elokuutta ja päättyvät syyskuun 2. päivänä. Suurinosa kilpailusta käydään Nagai-stadionilla, mutta käsittääkseni kävelykilpailut ja Maraton kilpaillaan stadionin ympäristössä. Maalin ja lähdön (ainakin maalin) luulisin olevan stadionilla.

Miesten osalta suomalaisten suurimmat mitalitoiveet kohdistuvat keihäänheittäjä Tero Pitkämäkeen. Pitkämäen pisin kaari on täsä kesänä kantanut 91,23 metriä. Kauden keihään kärkitulosta pitää kuitenkin nimissä USA:n Breaux Greer 91,29 metrin kaarellaan. Pitkämäen kovimpana kilpakumppanina pidetään kuitenkin norjalaista Andreas Thorkildseniä, joka kauden paras kaari on tähän mennessä kantanut 89,49 metriä. Pitkämäen lisäksi suomalaisista keihäänheittäjistä Osakassa kilpailee Teemu Wirkkala ja Tero Järvenpää. Varamieheksi on valittu Antti Ruuskanen.

Viime kesäisten yleisurheilun EM-kisojen 3000m:n aitojen kultamitalisti Jukka Keskisalo joutuu jäämään Osakasta pois loukkaantumisen takia. Moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen pystyy huippukunnossa ollessaan taistelemaan mitaleista, mutta tällä kaudella huippukuntoa ei ole toistaiseksi näkynyt. Pituushyppääjä Tommi Evilän kisamatka on vielä epävarma.

Muita suomalaisia Osakaan lähteviä miesurheilijoita ovat pikajuoksija Visa Hongisto, korkeushyppääjä Oskari Frösen, kuulantyöntäjät Robert Häggblom ja Mika Vasara, moukarinheittäjä David Söderberg, kiekonheittäjät Mikko Kyyrö ja Frantz Kruger, maratoonarit Janne Holmén ja Francis Kirwa ja kävelijät Antti Kempas ja Jarkko Kinnunen. Häggblomin kisamatka on vielä epävarma nilkkavamman takia sekä Frantz Kruger tuskin vielä saa edustuslupaa Osakaan.

Valitettavasti Suomen naisista ei löydy yhtään realistista mitalitoivoa Osakaan. Naisia on valittukin huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Osakaan lähteviä naisurheilijoita ovat pikajuoksija Johanna Manninen, seiväshyppääjä Minna Nikkanen, moukarinheittäjä Merja Korpela, keihäänheittäjät Paula Tarvainen ja Taina Kolkkala ja seitsenottelija Salla Rinne.

Lopuksi vielä linkkejä MM-kisoja koskien:
Suomen joukkue
Yleisurheilun kauden kärkitulokset
IAAF:n MM-kisasivut
YLE:n MM-kisasivut

Tero ja ne muut

Yleisurheilukesän päätapahtumaan eli Osakan MM-kisoihin on siis aikaa enää vajaa kolmisen viikkoa ja Suomen 25-26 henkinen joukkuekkin on jo tullut lopullisesti valituksi Porttilan itkuista huolimatta.

Kisojen lähestyessä suomalais menestysodotukset ovat kuitenkin melko matalalla sillä Pitkämäen lisäksi oikeastaan vain Kuortaneella huonoissa oloissa hieman edistystä osoittanut O-P Karjalainen voidaan laskea mitali kandinaatiksi eli ei hyvin mene. Muuten joukkue on melkeimpä täynnä harmaata massaa joille pistesijatkin vaatisisivat jo kovaa venymistä (- muut keihäsmiehet). Kruger??? (Pääseekö edustamaan Suomea, toivotaan parasta)

Joukkueessa on kuitenkin mukana muutamia tulevaisuuden toivoja joiden edesottamuksi ainakin itse seuraan mielenkiinnolla. Visa Hongistolta voisi odottaa oman ennätyksen parannusta ja alkueristä jatkoon pääsyä. Minna Nikkanen on myös kiinnostava nimi, jolle toivoisi onnistumista ja jopa seipään finaalipaikkaa??? Kuulamiehet Vasara ja Häggblom ovat hieman jämähtäneet 20m paikkeille (varsinkin Vasara) mutta ennätys parannuksia voisi odotella ja toivoa ja siten finaalipaikkoja. Robertin nilkka???

Edellä mainittujen lisäksi Johanna Manninen ja naisten pikaviestijoukkue(finaaliin?) ovat myös mahdollisia yllattäjiä. Muista on turha puhuakkaan..ai niin kävelijät? Ja onko kellään muuten tietoa Holmenin kunnosta? Mutta siinäpä se.

Mitä itse Osakaan tulee niin täytyy toivoa että sää olis hieman suotuisampi kuin Helsingissä, jotta saisimme nähdä kovatasoiset ja hienot kisat suomalaismenestyksen puutteesta huolimatta.

Suomalasmitalleja odotellessa jokainen voi kotisohvallaan tietysti hurrata ruotsalaismenestykselle, joka tulee olemaan jälleen kerran paljon Suomen vastaavaa parempaa...ei saatana!

Ai niin meinas unohtua, että myös Viro tullee samaan enemmän mitalleja kuin Suomi eli se siitä pienestä 5 miljoonan asukkaan maasta.

Kaikesta huolimatta loistavia kisoja YLE:n siivellä. Go BUBI! :)

Ihmettelen sitä, että kaikille tuntuu vuosi vuoden perään tulevan yllätyksenä se, että Suomella on 1-4 realistista mitalikandidaattia MM- tai olympiakisoissa. Näinhän on ollut yleisurheilussa ainakin Montrealin kisojen jälkeen. (1984 boikottikisat poikkeus)

1980 Boikottikisat, silti yleisurheilusta vain kaksi Kaarlo Maaningan mitalia. Toivot taisivat olla näitä reijoståhlbergeja, joilla pää ei kestänyt.

1983 Lillak, Vainio, Bryggare.

1987 Räty. Ei realistisia toiveita muista. (Oli siellä Vainio laskemassa kierroksia väärin jne.)

1988 Soul Korjuksen ja Rädyn mitalit.

1991 Räty, Kinnunen, Essayah. (Essayah yllätti.)

1992 Räty. Kävelijöiltä odotettiin, ei herunut.

1993 Essayah, Kinnunen, Kononen. (Kinnunen yllätti.)

1995 Kononen, Halvari, Ingberg. (Ingberg yllätti.)

1996 Rädyn pronssi, Helin kulta.

1997 Hämäläisen mitali, ei lasketa. Ei ollut toivoakaan muusta. (Edit: Mikaela oli 4., mutta muistaakseni taso oli etukäteen sellainen, että toivo mitalista oli pieni.)

1999 Parviaisen kulta. Ei toivoakaan muusta.

2000 Harjun täysin puskista tullut kulta.

2001 Harju, Parviainen. Ei toivoa muusta.

2003 Ei mitalia. Ei toivoa.

2004 ei mitalia, ei juuri toivoa.

2005 Evilän yllätyspronssi.

Eipä tuo EM:kään paljon tilannetta muuta. 2002 kisoista kolme mitalia, joista kaikki yllätyksiä (Holmén, Koivula, Ingberg), 2006 taas kolme, joista Keskisalon ja Karjalaisen mitalit pieniä yllätyksiä. (Varsinainen jättipotti oli lähellä, sillä Mononen ja Holmén taistelivat mitaleista ja Evilä olisi taistellut ilman loukkaantumista.)

Luulisi nyt, että 30 vuodessa oppisi, että mitaliehdokkaita on yleensä se 1-4, ja mitaleja tulee 2, joista yksi yllätysmitali.

Nythän ollaan ihan aikataulussa. (Pitkämäki, Jarkko Kinnunen...)

Kisojen alkuun on vielä turhankin pitkä aika, lähes kaksi viikkoa, ja en vielä malta tulevia suorituksia spekuloida. Kun tuossa edellä jo vanhoja muisteltiin, niin Osakaa odotellessa on mukava katsella ihan videoklippien kautta mitä edellisissä kisoissa on tapahtunut ja YLE:n elävään arkistoon onkin koottu varsin mukavan kokoinen paketti.

Varsinkin Helsingin ensimmäisiä mm-kisoja on mukava katsella, kun itse en niitä oikein muista. Naisten keihäskisan koosteessa näkee kuinka eri planeetalta Tiina Lillak oli, enkä nyt tarkoita heittotaitoja. Stuttgartin koosteesta puolestaan löytyy mm. se ikimuistoinen Seppo Rädyn kujanjuoksu Bubi kannoillaan, mutta itseä eniten säväytti Tokion mm-kisojen kooste, jossa pääsee näkemään kuinka kisastudio-kulttuuri syntyi Suomeen Kari Männyn toimesta. Huikeaa katsottavaa kuinka kyynelehtivä Jorma Kinnunen soittaa kotiinsa vaimolleen kesken keihäskisan ja on huolissaan riittävätkö maljakot.

Videot ovat näköjään katseltavissa vain Suomessa.

hannes_ko kirjoitti:

1983 Lillak, Vainio, Bryggare.

1987 Räty. Ei realistisia toiveita muista. (Oli siellä Vainio laskemassa kierroksia väärin jne.)

1988 Soul Korjuksen ja Rädyn mitalit.

1991 Räty, Kinnunen, Essayah. (Essayah yllätti.)

1992 Räty. Kävelijöiltä odotettiin, ei herunut.

1993 Essayah, Kinnunen, Kononen. (Kinnunen yllätti.)

1995 Kononen, Halvari, Ingberg. (Ingberg yllätti.)

1996 Rädyn pronssi, Helin kulta.

1997 Hämäläisen mitali, ei lasketa. Ei ollut toivoakaan muusta. (Edit: Mikaela oli 4., mutta muistaakseni taso oli etukäteen sellainen, että toivo mitalista oli pieni.)

1999 Parviaisen kulta. Ei toivoakaan muusta.

2000 Harjun täysin puskista tullut kulta.

2001 Harju, Parviainen. Ei toivoa muusta.

2003 Ei mitalia. Ei toivoa.

2004 ei mitalia, ei juuri toivoa.

2005 Evilän yllätyspronssi.

Laajenna klikkaamalla

Kimmo Kinnunen oli kyllä asiallinen kaveri. Yleensä arvokisoissa heitti kesän parhaat heittonsa. Taisi loukkaantumiset vain vaivata liikaa läpi uran.

hannes_ko kirjoitti:

1987 Oli siellä Vainio laskemassa kierroksia väärin jne.

Laajenna klikkaamalla

Heh. Kiitos kun muistutit. Ihan farssi koko juoksu.

Tai samojen kisojen 110 metrin aitojen loppukilpailu: "Ja radalla 8 Arto Bryggare. Mutta siellä ei Artsia vielä näy, meni kai käymään vielä pukuhuoneen puolella...", hetken hiljaisuus... "Ja siellä ei Artoa nyt TODELLAKAAN näy..."

Eager kirjoitti:

Ai niin meinas unohtua, että myös Viro tullee samaan enemmän mitalleja kuin Suomi eli se siitä pienestä 5 miljoonan asukkaan maasta.

Laajenna klikkaamalla

Gerd Kanter on melko varma mitalisti kiekossa, mutta muita ei kyllä tule mieleen. Sanoit kuitenkin melko varmasti, että Viro ottaa meitä enemmän mitaleja, niin keneltä niitä on lupa odottaa Kanterin lisäksi?

hannes_ko kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että kaikille tuntuu vuosi vuoden perään tulevan yllätyksenä se, että Suomella on 1-4 realistista mitalikandidaattia MM- tai olympiakisoissa. Näinhän on ollut yleisurheilussa ainakin Montrealin kisojen jälkeen. (1984 boikottikisat poikkeus)

Luulisi nyt, että 30 vuodessa oppisi, että mitaliehdokkaita on yleensä se 1-4, ja mitaleja tulee 2, joista yksi yllätysmitali.

Laajenna klikkaamalla

Omat muistikuvani eivät ulotu aivan niin kauas sillä olen syntynyt vasta 80-luvun lopussa eli en ole aivan paras mies kritisoimaan suomalaista yleisurheilua myönnettäköön se. Toisekseen olen tällainen kiihkeä fanaatikko joka haluasi nähdä mahdollisimmaan paljon suomalais menestystä ja kun sitä ei toivomallani tavalla tule niin oma arvostelukykyny saattaa mennä hieman liian ankaraksi miten edellisessä viestissäni hieman kävikin.

Mutta kuten listastasi huomaa niin ei Suomella ole ollut viimeiseen n. 10 vuoteen kuin se 1-2 mitalitoivoa per/kisat mikä on mielestäni liian vähän. Olisin hyvinkin tyytyväinen jos suomella olisi kisoihin kuin kisoihin lähdettäessä 3-6 mitalikandiaattia jotka voisivat saavuttaa mitalinsa ilman elämänsä venymistä ja muiden epäonnea mutta näin ei ole viime aikoina ollut ja siinä se ongelma piileekiin. Kun kärki on kaventunut entisestään.

Ymmärrän toki että yleisurheilun taso maailmalla on laajentunut ja koventunut mm. uusien maiden mukaantulon myötä. Lisäksi yleisurheilun suosio Suomessa ei ole enää samalla tasolla kuin 20-30 vuotta sitten ja harrastaja määrät ovat pienentyneet. Näistäkin huolimatta suomalaisilla yleisurheilupäättäjillä olisi mielestäni peiliin katsomisen paikka sillä kyllä suomalaisen yleisurheilu menestyksen tai edes menestys mahdollisuuksien tulisi olla hieman parempaa kuin mitä se on nykypäivänä.

Mängimies kirjoitti:

Sanoit kuitenkin melko varmasti, että Viro ottaa meitä enemmän mitaleja, niin keneltä niitä on lupa odottaa Kanterin lisäksi?

Laajenna klikkaamalla

Itselläni tapahtui pieni moka sillä oletin Viron toisen kovan kiekonheittäjän Aleksander Tammerti olevan viime kauden kunnossaan jolloi heitti yli 70m, mutta eihän mies ollutkaan heittänyt kuin vajaat 65m tänä vuonna mutta sen heinäkuun lopussa eli O-P:n kaltainen yllättäjä kuka tietää? Mutta ei mikään varma mitalisti jos edes mitalisti. Ajattelin myös että viime kaudella lupaavasti otellut kymmenottelija Kristjan Rahnu olisi ollut myös kunnossa, mutta eipä taida olla? Eli pieni moka täällä päässä, eli sorry. Näyttäis siltä, että samaan mitalimäärään päädytään.

Mikähän on Janne Holmenin kunto? Toivotaan, että mies saisi kohtuullisen suorituksen ja juoksisi ennätyksen ja pistesijalle niin se antaisi lisämotivaatiota harjoitella Pekingiä varten. Olihan Janne jo kerran yli 30 km 2.10 vauhdissa, mutta hyytyi lopussa. Arvokisoissa olosuhteet vain yleensä ovat rankat. Toivottavasti japanilaiset ovat osanneet tehdä hyvän reitin, onhan maraton siellä kansallislaji.

Saattaisin hyvinkin olla eri mieltä joistakin ns. "Hanneksen listan" asioista. Varsinkin tietyistä "ei toivoa" -kohdista, mutta uskon ymmärtäväni Hanneksen idean ja yleisesityksen luonteenlaadun.

Vähissä ovat mitalit olleet muista lajeista kuin kuula, keihäs ja kävely (kolme kovaa). D-alkuisia en jaksa nyt erityisesti muistella, mutta uskon ja toivon, että Vallu oli puhdas. Ja jos oli, niin aika lähellä titteliä "yleisurheilun kovin jätkä 90-luvulla".

Mutta se menneistä.

---

Itselläni on tapana analysoida mitalien määrää siten, että listaan kaikki, joilla on jonkunlainen mitalimahdollisuus. Sitten lasken, että realistinen onnistumisprosentti on n. 50 (osalla menee ylä- ja osalla alakanttiin). Tänä vuonna voidaan laskea kolme urheilijaa mitaliehdokkaisiin: Pitkämäki, Karjalainen ja Kruger. Mitaliennusteeni on siis 1-2 mitalia, joista täytyy painottaa sitä yhtä mitalia, koska Krugerin edustusoikeuskaan ei ole varma.

Ainoa, jolla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa mitali, on Tero Pitkämäki. Omaan tasoonsa nähden onnistunut heitto voi hyvinkin tuoda kiiltävää kaulaan. Kuitenkin sellaiset höpinät kuin "varma mitali" voi unohtaa arvoonsa. Hyvän heiton se kuitenkin vaatii ja haastajatkin ovat kovia.

Kiekonheittoa en ole seurannut juuri lainkaan, joten paljon en voi sanoa. Kaksi on tilastoissa kovaa, mutta tilastot ja kilpailutkin ovat aina eri asia keskenään. Krugerin sijoittuminen kolmeen joukkoon vaatisi kuitenkin käsittääkseni jo yllättävää kisaa, jossa kaikki eivät onnistu niin hyvin kuin luulisi. Mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin.

O-P Karjalainen on mysteerinen mies. Tuloksethan ovat normaaliin Karjalaiseen verrattuna varsin vaisuja, mutta tuntuu, ettei meille kerrota kaikkea. Jotakin valttiässää taitaa hihassa olla. Tai sitten vihjaillaan valttiässästä, jotta ei paljastuisi tässä vaiheessa tilanteen koko karmeus. Mitaliheitto kuitenkin vaatii kasikymppisen tai hyvin lähelle sitä. Löytääkö Olli-Pekka puuttuvat kaksi metriä herkistelemällä? Sitä jäämme odottamaan.

[arvioin loput urheilijat myöhemmin]

Pascal Lemoix kirjoitti:

Saattaisin hyvinkin olla eri mieltä joistakin ns. "Hanneksen listan" asioista. Varsinkin tietyistä "ei toivoa" -kohdista, mutta uskon ymmärtäväni Hanneksen idean ja yleisesityksen luonteenlaadun.

Laajenna klikkaamalla

Joo, voi olla. Tuo on nopeasti ja puhtaasti muistin varassa keskellä yötä rakennettu lista. Ja näin vanhemmiten alkaa jo vuodetkin sekoittua. Eli saattoi siellä joku kova odotus joskus ollakin.

Mutta sen verran tuosta filosofiasta, etten laskenut esim. Halvaria 1995 jälkeen tai Harjua ennen 2001 mitalisuosikkeihin, Karjalainen oli jonain vuonna hiinä ja hiinä. Mutta listalle päästäkseen piti olla mitalisuosikki, tai edes mitaliehdokas, toivoahan aina on.

Lisää arvioita suomalaistuloksista Osakassa:

Naiset, 100m: Johanna Manninen

Vaikka Johanna onkin juossut hyvä kesän, niin eiköhän siinä kuitenkin käy niin, että toiset alkuerät on se tiukka paikka Manniselle. Aivan huippuonnistumisella voi päästä välieriin, mutta siellä on aika lähellä se 16. sija sitten. Mutta parhaimmillaan on välierät mahdolliset.


Naiset, 4x100m: Heidi Hannula, Sari Keskitalo, Johanna Manninen, Ilona Ranta

Jos vaihdot menee nappiin ja juoksu kulkee, niin pari muiden kapulanpudotusta saattaa riittää finaaliin. Epätodennäköistä kuitenkin.


Naiset, seiväshyppy: Minna Nikkanen

Nikkasen SE on 435. Helsingin kisoissa päästiin finaaliin tuloksella 440. Tiukkaa tekee.


Naiset, moukarinheitto: Merja Korpela

Pääsy finaaliin tekee tiukkaa. Mitaleille ei mitään asiaa, tuskin edes pisteille.


Naiset, keihäänheitto: Paula Tarvainen ja Taina Kolkkala

Kolkkalalla tuskin asiaa finaaliin. Kauden taso on ollut vaatimaton eikä Taina ole arvokisoissa oikein koskaan heittänyt edes kauden parhaalla tasollaan. Realismia 57-59-metriset heitot.

Tarvaisella tulee joskus yksittäisiä onnistumisia. Pistesijat mahdollisia hyvänä päivänä. Huonona voi jäädä jopa karsintaan. Kuitenkin edellä Kolkkalaa.


Naiset, seitsenottelu: Salla Rinne

Mitaleille ei mitään asiaa. Ehjällä sarjalla kenties kymmenen joukkoon. Tosin tietoni lajin yleisestä tasosta ovat melko heikot, minkä lisäksi ottelu on muutenkin arvaamaton laji.


Miehet, 200m: Visa Hongisto

En osaa arvioida. Ei varmaankaan välieriin kuitenkaan.


Miehet, korkeushyppy: Oskari Frösén

Voi hyvinkin päästä finaaliin, mutta tuskin erityisen kärkeen siinä. Tuloksellisesti 227 on se, mitä voidaan odottaa ja 230 se mitä voidaan toivoa. Yli 230:n pääseminen on jo todella epätodennäköistä. Sijoituksellisesti riippuu vähän kisan kulusta, mutta pistesijoille voi päästä.


Miehet, kuulantyöntö: Robert Häggblom ja Mika Vasara

Häggblomin osakkeita laskee jalkavamma entisestään. Pistesijaan olisi 20 metriä ylitettävä ja mitaliin tarvitsisi melkein 21:n. Mitaliin ei pysty kumpikaan. Terveenä ennustaisin Häggblomia pisteille. Vasaralla on siinä ja siinä pääseekö finaaliin.

Helsingissä tarvittiin 20,07 finaaliin, mikä lienee ainakin Vasaralle liikaa. Onko tulostaso sitten sama, niin sen näkee sitten.


Miehet, moukarinheitto: Olli-Pekka Karjalainen ja David Söderberg

Moukarissa taso yleensä "putoaa" arvokisoissa, jota selostajat eivät minään vuonna pysty käsittämään. Helsingissä tarvittiin finaaliin 75,92, mikä ehkä kuulostaa vähältä, mutta ei ole.

Lupaan syödä rovellisen mämmiä, jos Söderberg finaaliin yltää. Mielestäni aivan hukkavalinta. Heittää keskimäärin 3-4 metriä vähemmän kuin Karjalainen. Karjalaisesta puhuinkin jo aiemmin.


Miehet, kiekonheitto: Mikko Kyyrö

En oikein osaa sanoa, mutta epäilisin, ettei heitä finaaliin asti.


Miehet, keihäänheitto: Teemu Wirkkala ja Tero Järvenpää

Heittävät hyvänä päivänä finaaliin ja oikein hyvänä päivänä pisteille. Huonompana voi karsintapeikko kutsua, varsinkin jos menee yliyrittämiseksi, niin kuin herkästi menee.


Miehet, maraton: Francis Kirwa ja Janne Holmén

Maratonia on vaikea arvioida. Matka on kuitenkin raskas ja jokainen jouksu ainutlaatuinen. 15 joukkoon on kova suoritus ja kympin joukkoon vielä kovempi. Mitaliin vaadittaisiin pieniä ihmeitä.


Miehet, kävely 50 km: Antti Kempas ja Jarkko Kinnunen

Yhtä vaikea arvioitava kuin maraton. Siinähän sen näkee sitten. Ei kuitenkaan mitaleita.

No eipä niitä realistisia mitalitoivoja Suomella ole kuin yksi. Jos oikein optimistiksi heittäytyy, voisihan O-P Karjalaisen lukea jopa mitalitoivoksi. Aiemminhan Karjalaisen tapana oli heittää alkukesästä pitkälle ja epäonnistua kisoissa. Mutta viime vuonna tuli muutos aiempaan ja mitali. Jospa tänäkin vuonna pisimmät kaaret tulee Osakassa.
Kun oikein yltiöoptimistiksi alkaa, voisi yllättäjä löytyä kaksikosta Järvenpää-Tarvainen. Keihäskisoissa voi joku huippu tippua karsinnassa ja jollakin voi tulla onnenkantamoinen, toivotaan, toivotaan...

Pascal Lemoix kirjoitti:

Lisää arvioita suomalaistuloksista Osakassa:

Naiset, 100m: Johanna Manninen

Vaikka Johanna onkin juossut hyvä kesän, niin eiköhän siinä kuitenkin käy niin, että toiset alkuerät on se tiukka paikka Manniselle. Aivan huippuonnistumisella voi päästä välieriin, mutta siellä on aika lähellä se 16. sija sitten. Mutta parhaimmillaan on välierät mahdolliset.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä Johanna menee välieriin, jos ei hirveän huono arpaonni satu kohdalle. Tyttösestä on kasvanut nainen, joka juoksee nyt vastatuuleen aikoja joita pystyi ennen tekemään ihanneolosuhteissa. Jos Johanna saa taakseen vajaan kahden metrin myötäisen, niin menee alle 11,20 ja siitä ei ole enää hirveän pitkä matka edes Suomen ennätykseen.

Unkka kirjoitti:

Kun oikein yltiöoptimistiksi alkaa, voisi yllättäjä löytyä kaksikosta Järvenpää-Tarvainen. Keihäskisoissa voi joku huippu tippua karsinnassa ja jollakin voi tulla onnenkantamoinen, toivotaan, toivotaan...

Laajenna klikkaamalla

Siinäpä se juuri onkin kun suomalaisurheilijoilta jää useinmiten ne venymiset tekemättä niissä tiukoissa paikoissa ja varsinkin kovissa paineissa. Toista se on mm. ruotsalaisten kohdalla, jotka omalla ylipositiivisuudellan ja itsevarmuudellaan onnistuvat hämmästyttävän usein tekemään kaudenparhaitaan tai sen tasoisia suorituksia juuri niissä ratkaisupaikoissa, valitettavasti.

Täten mielestäni suomalaisessa huippu-urheilussa tulisi myös panostaa huomattavasti enemmän henkiseen valmennukseen ja valmistautumiseen, jotta ne huippusuoritukset saataisiin puristettua esiin niissä tiukoissa paikoissa. Viimeaikoina tähän on jo hieman herätty, mutta tiedä sitten?

Toivotaan että näissä kisoissa nähtäisiin suomalaisten toimesta hienoja venymisiä ja kaudenparhaita. Sillä silloin voi aidosti olla tyytyväinen kyseisten urheilijoiden panokseen, vaikkeivat ne menestystä toisikaan.

Eager kirjoitti:

Siinäpä se juuri onkin kun suomalaisurheilijoilta jää useinmiten ne venymiset tekemättä niissä tiukoissa paikoissa ja varsinkin kovissa paineissa. Toista se on mm. ruotsalaisten kohdalla, jotka omalla ylipositiivisuudellan ja itsevarmuudellaan onnistuvat hämmästyttävän usein tekemään kaudenparhaitaan tai sen tasoisia suorituksia juuri niissä ratkaisupaikoissa, valitettavasti.

Laajenna klikkaamalla

Höpö höpö. Tästä Suomi-Ruotsi-urbaanilegendasta on keskusteltu tälläkin palstalla vaikka kuinka paljon. Kaivat viime vuoden arvokisaketjun, edellisen vuoden tms. Sieltä löytyy jopa tilastollista analyysia aiheesta, jottei tarvitse olla legendan varassa.

Eager kirjoitti:

Siinäpä se juuri onkin kun suomalaisurheilijoilta jää useinmiten ne venymiset tekemättä niissä tiukoissa paikoissa ja varsinkin kovissa paineissa.

Laajenna klikkaamalla

Samaa mieltä, esimerkkinä vaikkapa O-P Karjalainen, joka on kuulunut kohta jo kymmenen vuotta mitalisuosikkeihin, ja tulos on aina jotain ihan muuta. Viime vuoden EM-kisojen hopea ei ole häpeä, mutta ei sillä saavutuksella kannata kauheasti henskeleitä paukutella. Taas kerran suomalainen yleisurheilukansa odottaa sitä mitalia, mutta toivottavasti ei joudu pettymään.

Eager kirjoitti:

Siinäpä se juuri onkin kun suomalaisurheilijoilta jää useinmiten ne venymiset tekemättä niissä tiukoissa paikoissa ja varsinkin kovissa paineissa. Toista se on mm. ruotsalaisten kohdalla, jotka omalla ylipositiivisuudellan ja itsevarmuudellaan onnistuvat hämmästyttävän usein tekemään kaudenparhaitaan tai sen tasoisia suorituksia juuri niissä ratkaisupaikoissa, valitettavasti.

Laajenna klikkaamalla

Se, että ruotsalaisilta löytyy huomattavasti enemmän potentiaalisia mitalitoivoja kuin meiltä, ei tarkoita sitä, että he erityisesti venyisivät arvokisoissa. Minusta ruotsalaisten mitaleista viime aikoina valtaosa on ollut todella odotettuja jo etukäteen (Bergvistin, Olssonin, Holmin, Klüftin ja Kallurin menestys).

Ja jos suomalaisista puhutaan, niin pelkästään 200-luvulta muistuu mieleen montakin tapausta, jossa urheilu on venymisellään ottanut mitalin tai jopa tullut täysin puskista. Tällaisiksi lasken viime vuosilta Harjun kulta, Holmenin kulta, Ingbergin ja Koivulan mitalit 2002, Evilän pronssi... myös OP:n mitali voidaan laskea venymiseksi. Eli onhan näitä.

En tarkoittanutkaan että ruotsalaisten mitalit olisivat jotenkin venymisen tulosta sillä kyllä heidän perustasonsa on tiedossa. Tarkoitin lähinnä sitä että he eivät usein alisuorita isoissakisoissa vaan urheilevat omalla tasollaan mikä tietysti tuo tulosta. Oma moka että ilmaisin asiani hivenen epäselvästi, sorry. Mielestäni se että mitalit ovat usein kultaisia kertoo kuitenkin heidän kilpailijanhermoistaa. (Toki mm. Olson ja Kluft ovat olleet usein melko suvereeneja ennakkosuosikkeja, mutta silti on siinä jotain) Toki maasta löytyy myös näitä Emma Greenejä jotka yllättävät.

Mitä suomalaisiin tulee niin kyllä täältäkin löytyy näitä Evilöitä, Inbergejä ja Keskisaloja, jotka tsemppaavat hyvin kun on tosipaikka kyseessä, mutta myös näitä Karjalaisia (nykyään menee jo isotkisatkin) ja Kolkkaloita. Mielestäni suurin syyllinen näihin suomalaisten "alisuorittamisiin" on media, joka luo hirveitä yliodotuksia, jotka perustuisivat usein kovaan venymiseen ja kun tätä ei sitten tapahdukkaan niin sitten se on suuri pettymys. Tähän osasyynä on toki se että kun Suomella ei ole kun se 1-2 mitalitoivoa niin heihin ladataan hirmuodotuksia ja siten paineita, jotka sitten saattavat olla liikaa. Usein todellisten mitalliehdokkaiden lisäksi odotuksia ladataan myös näihin mahdollisiin yllättäjiin ja venyjiin ja jos/kun he suoriutuvat kauden normaalitasollaan niin sekin on sitten suurpettymys.

Ruotsissa tilanne on helpompi kun odotukset jakautuvat laajemmalle osastolle. Toki olen edelleen sitä mieltä, että ruotsalaisten itseluottamus ja usko omiinkykyihin on keskimäärin "huomattavasti" parempaa johtuen mm. ruotsalaisesta kulttuurista ja kotikasvatuksesta jossa painotetaan vahvaa itseluottamusta ja omien vahvuuksien kautta ajattelemista. Lisäksi ruotsalainen ilmapiiri ei ole niin arvosteleva (varsinkaan lapsille) (ammuin hienosti omaan jalkaan :D) eivätkä vaatimattomuus ja matalanprofiilin pito ole niin arvossaan kuin täälla. Ilmapiiri on mielestäni myös iloisempi ja vapautuneempi kuin Suomessa. Ja tarttuuhan se iloisuus myös urheilukentille sillä jos seuraat suomalaisen ja ruotsalaisen urheilijan elkeitä niin huomaat jo kehonkielessä eroja. Nämä erot kumpuavat suoraan sisältä ja näkyvät sitten tuloksissa.

Parempi jättää ne ruotsalaiset nyt rauhaan ja keskittyä ihan vain suomalaisten suorituksiin eli toivonkin koko kisajoukkueelle onnistuneita kisoja ja hienoja suorituksia. Lisäksi toivon, että kisojen jälkeen olisin yllättynyt niiden annista myös suomalaisittain.

No jo ollaan ajoissa liikkeellä.

Tämä menee kyllä aika pahasti päällekkäin tenniskisan kanssa.
Noh, kai sitä lomalla pystyy venymään 16 tunnin suorituksiin ...

Tosiaan, meikäläisten ainoa mitalitoivo lienee sieltä tutusta lajista.
Nyt kun Johanna Halkoaho ei ilmeisesti päässyt alkueriin, niin täytyykö tässä etsiä suosikit muilta mailta ???

Routsi tarjoaa korkeudentapaiseen ainakin Sjöbergin ja jonkun toisen.

Äiti Venäjä lähettää seiväshyppypaikalle trion, jota kukaan hetero ei seisomatta katsele...

Mitäs muita... 800 rynnimisessä, ei nähdä mediapelin uhriksi joutunutta vakioblondia Sloveniasta, mutta Äiti Venäjä tarjonnee tähänkin kolme katseenkestävää.

Muita ???

edit: Slovenia ei yhteen Ceplakiin hyydy. Heillä on valkoinen neekeri, joka pinkoo ainakin satasta. Marlene Ottey, noin 48...

Kunnon buuri Kruger alunperin Etelä-Afrikasta on sitten saanut edustusoikeuden MM-kisoihin Suomen joukkueeseen. Tästä mahdollisuudesta pistesijaan on sitten kiittäminen Heli Koivula-Krugeriä.

Viljuri kirjoitti:

Kunnon buuri Kruger alunperin Etelä-Afrikasta on sitten saanut edustusoikeuden MM-kisoihin Suomen joukkueeseen. Tästä mahdollisuudesta pistesijaan on sitten kiittäminen Heli Koivula-Krugeriä.

Laajenna klikkaamalla

En uskonut IAAF:n venyvän tässä asiassa, mutta ilolla myönnän olleeni väärässä. Todella hieno asia, tuo tosiaan yhden jopa mitaliehdokkaan mukaan taisteluun.

Todella hieno uutinen näin suomalaisittain!

Kaikista parasta jutussa oli kuitenkin Marko Krapun hehkutus ja hirveä hypen luonti aamun urheilu-uutisissa. Kyllähän se Franz ihan kunnossa on ja varmaan harjotuksissa niitä 70 heitellyt mutta tarvitseeko siitä tehdä tuolaista numeroa ja hehkutella joillakin mahdollisilla mitalilla, joka on kuitenkin vielä kovantyön takana. Mies on toki mitalikandiaatti ja eikä se nyt niin kaukana ole mutta kannattaisi pitää jalat maassa kuitenkin. Onneksi Pihlakoski hieman rauhoitteli odotuksia. Uskoa saa ja täytyykin olla mutta ylisuuriksi paisuvista odotuksista ei ole kuin haittaa. (Lisäksi on olemassa sekin mahdollisuus että Krapu on seissyt väärän viivan kohdalla :D) No vitsi vitsinä...Mestarin "kolumnia" odotellessa...

Hienoa, että kapakanpitäjä pääsee edustamaan ei maataan, vaan Suomea. Apartheidin loppumisen tuomat levottomat ajat ovat näinollen koitumassa suomalaisten urheilujännäreiden iloksi, vaikka Peter Fryckman esiintyikin aikoinaan haastatteluissa vahvasti tuoden mahdollisen rotuerottelun lopettamisen tuomat negatiiviset seuraukset esiin.

Yksi asia tosin harmittaa vietävästi ja tekisi mieli soittaa siitä Adrian Monkille. Julkisuudessa nimi nimittäin lausutaan sekaisin Kruger tai Krüger. Joskus sama puhuja käyttää molempia sekaisin. Se on ärsyttänyt niin paljon, että olen yrittänyt asiaan vähän netissä perehtyä ja tullut siihen lopputulemaan, että vaikka tämä saksalainen sukunimi eri puolilla maailmaa saatetaan nykyisellään kirjoittaa vaikkapa Kruger, Kröger tai kuten Itäblokissa Kryger niin Krü-ger se silti kuuluu lausua. Varsinkin kun tuo E-Afrikan Kruger on mm. entinen presidentti Paul Kruger, jonka esi-isä Jacobus Krüger tuli Berliinistä Etelä-Afrikkaan vuonna 1713. Eli vaikka joku spede sielläpäin maailmaa on Umlautin varastanut niin ei se saa kyllä ääntämykseen vaikuttaa.

Kun olin aikoinaan Etelä-Afrikassa niin söi miestä se, että siellä oli Kruger National Park, mikä oli tosiaan kirjoitettu noin, eikä Krüger. Se vitutti suoraan sanottuna, mutta vasta nyt tänään otin hieman selvää näistä asioista.

Pitää muistaa, että Sidneya lukuunottamatta ei ole koskaan pystynyt ottamaan mitskua, joten pitää hieman olla jäitä hatussa odotuksissa. Toisaalta kun kiekkoa ei ole pahemmin esim. kovissa GP-kisoissa näkynyt niin se keskinäinen kilpailu ja sitä myöten tasonmittaus on jäänyt vähäiseksi. Luulisi, että Alekna ja Kanter ratkovat keskenään takuuvarmasti sijat 1-2 ja sitten on muita urheilijoita, jotka taistelevat pronssista. Jos siihen pystyy niin hienoa, mutta varsinkin pistesija pitäisi olla hyvin mahdollinen.

scholl kirjoitti:

Sidney

Laajenna klikkaamalla

Sydney.

Seuraamme myös mielenkiinnolla, oppiiko schöll Osakaan mennessä kirjoittamaan maratonin oikein.

Edustusoikeus on hienointa tietysti Krugerin itsensä kannalta. 32 vuotta on kiekonheittäjälle hyvä ikä, mutta vuosia huipulla ei ole enää niin kauheasti jäljellä ja tervettä urheilijaa arvatenkin sieppaisi jäädä pois kauden tärkeimmästä kilpailusta.