AC/DC – maailman paras rockbändi

Tämä legendaarinen australialaisbändi sykähdyttää nyt kolmatta sukupolvea. Itse kuuluun siihen ns. kolmanteen aaltoon, joka oppi kuuntelemaan kuolemattomia riffejä isän foonista. Tämä bändi ei ole antanut hirveästi itsestään ulos medialle, kuten beatlesit tai rollarit. Tämä bändi ei ole muovautunut ajan henkeen ja musiikkityyliin, kuten Bowie tai Madonna. Tämä bändi ei ole laskenut volyymejä vuosien kuluessa, kuten Dylan tai Young. Tämä bändi on juntannut omaa rokkiaan vuodesta, naisesta, pojasta, sukupolvesta tai maasta toiseen. Se on lisäksi rokannut paremmin kuin kukaan muu.

Angus Young on sanonut, että tauot ovat kitaransoitossa se juttu, jonka vuoksi sitä jaksaa kuunnella. Anguksen kitaraa jaksaa todellakin kuunnella joka päivä. Hänen lavashownsa ei itseasiassa ole pelkästään showta, vaan ""järjetön" jalan vispaaminen pitää hänet myös rytmissä. Tietenkin vieläkin koko hommaan pitää sisältää muutama elementti , että jengi uskoo pappojen jaksavan heiluja. Näitä ovat mm. duckwalk sekä maassa pyöriminen jossain vitullisen korkealla.

Anguksen isoveli Malcolm taasen on bändin henkinen johtaja, joka ymmärtää edelleen kokonaisuutta paremmin kuin yksikään muista äijistä. Lisäksi hän oli aikoinaan Angusta lahjakkaampi ja mm. soolokitaristi yhtyeessä. Hänen kitaran käsittelynsä on edelleen maailmalla huippukastia ja monet hiteistä ovatkin lähteneet tämän miehen taputellessa kitaraansa. Mal on kuulemma ollut bändissä kuitenkin aina taka-alalla yksinkertaisesti sen takia, että Angus on kiinnostavampi ja räväkämpi hahmo kuin hän.

Bon Scott oli aikoinaan yksi Australian kiinnostavimmista hahmoista ja oli ehkä kohtalon johdatusta, että hän päätyi kyseisen mantereen kiinnostavimman bändin laulajaksi. Miehen laululahjoja ei kukaan kiistä, vaikka se useimmille kuulostaakin vain rääkymiseltä. Mutta se miksi tämä hullu oli AC/DC:n laulaja löytyy hänen lahjoistaan ottaa tila kuin tila haltuun ja rokata rehellisesti bändin vaatimalla tavalla. Liian aikaisin poistui tämä mies.

Scotin kuoltua AC/DC meinasi hajota, mutta Bonin vanhemmat vaativat bändiä jatkamaan. Uudeksi laulajaksi löydettiin edesmenneen Bonin ihannoima Brian Johnson. Tässä vaiheessa jotkut old school -fanit jättäytyivät leikistä hetkeksi pois, koska kukaan ei pystynyt heidän mielestään korvaamaan Bon Scottia. Johnson on kuitenkin onnistunut tekemään mahdottomasta mahdollisen ja on rääkynyt itsensä minunkin sukupolven sydämmiin.

Bändin tuotanto on todella laaja. Jotkut biisi kuulostavat enemmän ja vähemmän toistensa kaltaisilta, mutta mitä sitten. Meininki on hyvä. Faijani aikoinaan sanoi, ettei meidän sukupolvi pysty käsittämään sitä vaikutusta, joka AC/DC:llä oli 50-60 -luvulla syntyneisiin nuoriin. Nyt vasta vuosien kuuntelun jälkeen pystyn sanomaan; kyllä pystyn käsittämään.

Tähän ketjuun voisi koota mietteitä tästä bändistä ja mahdollisia muistoja kanssakäymisistä. Kyseiset herrathan ovat keikkailleet paljonkin Suomessa, joten varmasti joku on sielläkin ollut hillumassa Thunderstruckin lävähtäessä soimaan.

Lisäyksenä tietämättömille meininkiä rockin sydämmestä:

http://www.youtube.com/watch?v=H1iR2Wi3u5o

"If you think it's easy doin' one night stands
Try playin' in a rock roll band
It's a long way to the top if you wanna rock 'n' roll"

Yksi elämäni ensimmäisiä cd-levyjä oli AC/DC:n livealbumi "If you want blood, you`ve got it". Ostin sen 12-vuotiaana 90-luvun alussa Hampurista Saksasta.

Aina olen kuunnellut AC/DC:tä ja aina tulen myös kuuntelemaan. Kyseessä on ehdottomasti yksi maailman parhaimmista rockbändeistä.

Suosikkibiiseihini lukeutuvat ainakin Jailbreak, You shook me all night long, Problem Child sekä Riff Raff. Bon Scottin ääni on yksi parhaimmista rock-äänistä koskaan missään ikinä missään koskaan.

I`m hot and when i`m not, i`m cold as ice

Heh,enpäs kerennyt onneksi perustaa ketjua,meinasin nimittäin eilen tehdä tällaisen ketjun mutta kerkesitpäs onneksi! :D
Asiaan, mullekkin AC/DC on vois sanoo paras bändi ilman mitää isompia hehkutuksia. Jotenkin siihen musiikin yksinkertaisuuteen vaa jää kii, eikä todellakaan tää bändi ole rakentanu mainettaan millään hienoilla sooloilla tai järisyttävillä laulajilla. Bonny tietty alkuperäinen laulaja mut mitä noita Bonin levyjä löytyy iteltäniki hyllystä verrattuna Johnsoniin niin kyllä mulle Brian vie voiton mut Bon hyvänä kakkosena. AC/DC:lle on myös tunnusomaista räväkät live-esiintymiset Anguksen duckwalkeineen mistä erityisesti pidän. Pari dvd:tä löytyy hyllystä eli Let there be rock ja family jewels mut lisää toki voisi ostaa. On myös tärkee seikka se, että AC/DC ei oo vaihtanu tyyliänsä vaikka 80-ja 90-luvulla on ollu muotia vaikka minkälainen tukkametalli vaan heidän luja hard rock-asenne näkyy näistä uusimmistaki biiseistä. Mulle ykkösalbumi on Back In Black joka tehtii Scottin muistoks ja sehän on myyny bändiltä eniten sisältäen myös mun lempikappaleita. For those about to rock tulee heti vanavedessä, siinä albumissa kiehtoo että lähes kaikissa kappaleissa on jotain hyvin samaa. En lähde enempää arvioimaan levyjä vaan sanon et kovana fanina mullakin on viel vajausta AC/DC-albumien kaa, pitäis löytää viel muutama niistä.
Huhujen mukaan äijäthän tekee uutta albumia ja pitäis ilmestyy tammikuus, toivotaan kerrankin et huhut pitää paikkansa, loistavaa et jaksavat viel puuhailla uude albumin kans ja tiedä vaikka tulisivat suomeen ni se ois mulle kyl se "ykköskeikka". AC/DC:hän on myös valloittanut Hifk:in kotipelien pelikatkomusiikkien paikat varsin vahvasti joten tajutaan siel Nordiksellaki jotai ;) No ei muuta ku That`s the way I wanna Rock`n roll.

AC/DC ei ole vain maailman paras rockbändi, vaan myös paras bändi yleensä!

Viime viikolla kuului ilouutisia: AC/DC on tuottamassa vielä vanhoilla päivillään yhtä levyä ja on hyvin mahdollisesti tekemässä vielä yhtä kiertuetta Eurooppaan! Itse sain kunnian olla edellisellä "Stiff Upper Lip"-keikalla Stadikalla ja silloin viimeistään koin lopullisen rakastumisen tähän bändiin.
Jos tämä omaperäistä ja jatkuvasti toimivaa musiikkia tuottanut yhtye saapuisi vielä kerran Suomeen, niin keikka olisi nähtävä, muuta vaihtoehtoa ei ole.

AC/DC on kaiken lisäksi tuottanut enemmän loistavia kappaleita, kuin moni muu bändi maailmassa. Let There Be Rock, Jailbreak, Whole Lotta Rosie, High Voltage, Back In Black... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Levyistä puhuttaessa suoria floppeja ei ole. Ensimmäinen viritys, eli High Voltage oli jo todella mahtava lätty. Viimeisin, eli Stiff Upper Lip poikkesi muista sillä sehän oli todellinen bluesin ja jazzin yhdistelmä ja varsin nerokas sellainen.

Jatkakaa. Ja pointsit ketjunavaajalle. Hieno avaus loistavasta aiheesta!

No perkele aivan uskomattoman hieno ketju näköjään avattu ja vielä aivan loistava avausviesti!

Itselle kolahti joskus 12-vuotiaana muistaakseni ja aika nopeaan tahtiin tuli haalittua kaikki levyt sen jälkeen. En nyt jaksa tuolla hehkutuslinjalla jatkaa koska se nyt on niin itsestäänselvää kuinka huikea bändi on kyseessä. Hardrockin ja bluesrockin yhdistelmä toimii fantastisesti.

Ainoa asia mikä harmittaa on blues-suuntauksen väheneminen Bonin poistumisen myötä. Itse kuuntelen 90% Bonin aikakautta, ja uudemmasta oikeastaan vain Back in Blackia säännöllisesti. Bon Scott on suurin ja kaunein mutta onneksi aika pätevä kundi on tilalla ja voidaan oikeasti puhua ACDC:stä edelleen.

Bonia karismaattisempaa rocklaulajaa en ole vielä nähnyt.

Tjaa-a, vaikka olen kuinka suuri bändin fani, en ihan maailman parhaaksi menisi bändiä sanomaan, pidän sitä enemmän sellaisena The Whon pikkuveljenä, sillä kyllä Angus Young ainakin on "Townshendinsa kuunnellut". Ei silleen että siinä mitään pahaa olisi. Acca Dacca sitten pitäytyi enemmän siinä kolmen minuutin suoraviivaisuudessa The Whon luodessa myös omanlaisiaan teoksia ja rock-oopperoita.

Laulajien suhteen on mielestäni turha vertailla isommin, on vain yksi Bon Scott ja kun hän kuoli, bändi jatkoi parhaalla mahdollisella vaihtoehdolla, tinkimättömällä linjallaan. Asiasta on turha repiä mitään riitaa, koska bändi ei sitä itsekään tehnyt, eikä pyrkinyt siihen että Johnsonista tulisi Bon Scott II, vain siihen että AC/DC ei pysähdy.

"Back In Black" lienee minkään bändin minkäänlainen paras "comeback-albumi" koskaan. Upea teos, bändi on tehnyt ihan hyviä levyjä tuonkin jälkeen mutta minulle upein Johnson-levy. Scottin aikaisista suosikkejani "Highway To Hell" ja etenkin "Let There Be Rock".

"Disillusions and confusion
Make me want to cry
All the same, you lead your games
Tellin' me your lies
Don't mind her playing a demon
As long as it's with me
If this is hell then you could say
It's heavenly

Hell ain't a bad place to be"

90-luvun alussa tuli oltua Razor Edge-kiertueella ja kyseessä on yksi kovimmista keikoista ikinä.

Eka biisi minkä muistan kolahtaneen oli Heatseeker, Blow Up Your Video levyltä, kyseessä yhä oma suosikkini bändin levyistä Razor Edgen ohella. Vanhemmista levyistä tulee useimmiten palattua Highway To Hellin tai High Voltagen pariin. Laulajista jos pitää äännestää niin Johnsonille ääni.

Hard As A rock! Jäähalliin AC/DC sopii mainiosti ja esim. muutamalla jukuri-pelaajalla oli AC/DC:n tuotantoa maalibiisinä, joten fiksua nuorisoa..

Pöydällä odottaa lukemistaan tuore suomenkielinen teos bändistä. Selailun perusteella kirjan parissa tulee viihdyttyä ja tietty bändi soi taustalla.

jesse72 kirjoitti:

Pöydällä odottaa lukemistaan tuore suomenkielinen teos bändistä. Selailun perusteella kirjan parissa tulee viihdyttyä ja tietty bändi soi taustalla.

Laajenna klikkaamalla

Kannattaa muuten lukea. Tulee aika hauskoja faktoja tietoon Acca Daccasta.

Taannoin kun maleksin ympäri Eurooppaa, törmäsin Münchenilaisessa baarissa erääseen australialaisseurueeseen. Juttelimme AC/DC:stä ja heillä oli aika hienoja mielipiteitä kyseisestä yhtyeestä; "yea.. we have Kylie, Russell, Midnight Oil, Crocodile Dundee and so on.. But they are all rubbish as long as the Youngs are alive."

Golden AWe kirjoitti:

Tjaa-a, vaikka olen kuinka suuri bändin fani, en ihan maailman parhaaksi menisi bändiä sanomaan, pidän sitä enemmän sellaisena The Whon pikkuveljenä, sillä kyllä Angus Young ainakin on "Townshendinsa kuunnellut".

Laajenna klikkaamalla

Ehdottomasti. Youngit ovat aivan varmasti kehittäneet riffitaiteensa The Whon kautta. AC/DC:hän on tai ainakin oli jonkinlainen maailman raskain rhythm&blues-bändi. Samaa ajoi Townsendikin takaa, eritoten livenä.

Tsekatkaa vaikka *Jailbreak" (eritoten se "all in the name of liberty" -kohta). Minusta referenssit on perin selvät.

Hieno ketjun avaus ja ei voi muuta kuin peesata. Yksi asia mielestäni on jäänyt hiukan vähemmälle on se, kuinka upea lavabändi on kyseessä ja voin hehkuttaa olleeni jokaisella AC DC:n Suomen keikalla mukana, joista yksikään ei ole jättänyt kylmäksi. Hyvä tapa avata päivä on joskus laittaa autolla töihin ajaessa joku yhtyeen rankimmista biiseistä soimaan ja volyymit kaakkoon, mutta vasta kun on ohittanut naapurit ja päässyt moottoritielle. Oma suosikkibiisini on juuri livenä loostavasti toimiva Dirty Deeds Done Dirt Cheap, mutta samalle tasolle yltää monia monia yhtyeen biisejä ja Back In Black on albumina tietysti loistava. Uudempi tuotanto ei ihan yllä kokonaisuutena samalle tasolle, mutta jokaiselta levyltä on löytynyt helmiä. Uskallan väittää, ettei itselleni mikään bändi tule koskaan kolahtamaan yhtä lujaa ja livenä olen nähnyt esimerkiksi alan yhtyeistä lähes jokaisen ainakin kertaalleen.

ultrar kirjoitti:

Oma suosikkibiisini on juuri livenä loostavasti toimiva Dirty Deeds Done Dirt Cheap, mutta samalle tasolle yltää monia monia yhtyeen biisejä ja Back In Black on albumina tietysti loistava. Uudempi tuotanto ei ihan yllä kokonaisuutena samalle tasolle, mutta jokaiselta levyltä on löytynyt helmiä. Uskallan väittää, ettei itselleni mikään bändi tule koskaan kolahtamaan yhtä lujaa ja livenä olen nähnyt esimerkiksi alan yhtyeistä lähes jokaisen ainakin kertaalleen.

Laajenna klikkaamalla

Todellakin ja se live-lujuus tulee esille heidän live albumiltaan joka nauhoitettu -92...Lähes kaikki parhaat biisit live vetoina siinä ja mikäs sen parempaa. Kyllä täs melkei kateellisuutta tuntee ku ketjuveljet on nähny AC/DC:tä jotkut jo useempaankin kertaan mut toivotaa tosiaa et äijät löytää tiensä vielä tänne. Jo Hells Bells biisi tuo livenä kylmiä väreitä kun Brian sen laulaa ja biisi on myös nyrkkeilijä Amin Asikaisen rinkiintulo biisinä,loistavasti valittu! Eniten ehkä kritiikkiä on saanu tää Blow up your video albumi mut voi johtuu siitäki et siit ei mitää isompii hittei oo noussu...yhtäkaikki...Hieno lätty sekin ja hyvii biisei vähän perinteisestä AC/DC:stä poiketen...

Tuosta Hells Bellsistä sen verran, että ne kirkonkellothan siinä alussa on omistettu Bon Scottin muistolle, mikäli oikein muistan. Kyseessähän oli ensimmäinen levy sitten Legendan kuoleman.

Itse kuulun tuohon ilmeisesti keskimmäiseen fanisukupolveen. Eli, ensitutustumiseni tähän mainioon orkesteriin tapahtui muutamaa vuotta Bon Scottin poismenon jälkeen, esipuberteetti-ikäisenä. Kaverin isoveljen levyjä kuunneltiin salaa ja kolahti kerralla.

Bändin parhaat levyt ovat mielestäni Powerage ja tämä mustakantinen Johnsonin esikoislevy.

Parhaat biisit: Sin City, Touch too much, Shoot the thrill. Listaa voisi jatkaa pitkällekin, mutta tuossa ehdottomasti meikäläisen suosikit. Näihin liittyy henk.koht. muistoja.

Olen onnekseni saanut kunnian olla paikanpäällä bändin konsertissa muutama vuosi sitten. Keikka on ehdottomasti paras kokemani, vaikka vertailupuolelta löytyy mm. Iron Maiden, Metallica, Anthrax, Uriah heep, jne.

Erityismainintana voisi vielä sanoa että kaltaiselleni kellari/harrastelija muusikolle AC/DC on loputon innostuksen lähde!

Ehdottoman kova bändi, tuttu ja turvallinen. Shot down in flames on mulle ehkä "se biisi", toki ukothan on tehny valtavan kasan kuolemattomia veisuja. Tähän liittyen: vaimoni tuli taipaleemme alkupuolella kotiin ja kertoi (tietämättä mun makua) että "olisin saanu liput stadikalle mutta sähän et taida tykätä"...olin pitkään katkera :D En siis ole nähnyt livenä, ehkä pian?

Ikijokeri kirjoitti:

Tuosta Hells Bellsistä sen verran, että ne kirkonkellothan siinä alussa on omistettu Bon Scottin muistolle, mikäli oikein muistan. Kyseessähän oli ensimmäinen levy sitten Legendan kuoleman.

Laajenna klikkaamalla

Sen verran kysyn tosta, että keikoillahan ne käyttää isoa helvetin isoa moukaria,jätti kelloo jos ne ton biisin soittaa et nää ketkä on nähny AC/DC:n livenä ja hells bells kuulu settilistaan ni oliks siel tosissaa joku kello vai jostai playback mankalta tuli noi kellon äänet?

Jos pitää jotain negatiivista sanoa bändistä niin tämäkin on osattu radiosoitossa osittain tössiä, etenkin Bon Scottin aikainen.

Radio Rockin "Soitetaan mitä halutaan" sekä edeltäjänsä Cityn tunnarien pitäisi oikeasti olla "Soitetaan Thunderstruckia milloin halutaan". Ihan liikaa soitettu biisi, Johnsonilla on paljon kovempiakin biisejä, etenkin Back In Black-biisejä saisi soittaa reippaasti vieläkin enemmän. Muillakin levyillä on huikea määrä todella hyviä ja tarttuvia biisejä.

Bon Scott? Hemmetti, ainoat biisit mitä kuulee radioissa ovat yleensä Highway To Hell ja T.N.T.! Ensimmäinen nyt on ajaton biisi, mutta jälkimmäinen nyt on lähinnä sellainen hassu biisi, bändillä on loputon määrä parempia biisejä Problem Childista aina It's A Long Way to The Top..., tai toisinpäin...joka tapauksessa, aivan liian suppea otanta, katsoi asiaa miltä kantilta tahansa...

*****

Bon Scottin ajalta on muuten mm. yksi videopätkä missä bändi vetää Saksan televisiossa "Highway to Hell". Huikeaa katsella kun nuoret tytöt istuvat ihmeissään paikallaan, ja Bon Scott riisuu paitansa, ja on sitten tutussa vyöttömässä kireässä farkkusetissään. ~HA!

*****

Highway to Hell-levyn kannesta vielä: Anguksella on siinä ne pirunsarvet päässään, mutta kyllä eräs toinen kaveri siinä on se joka näyttää enemmän paholaiselta hymynsä kanssa...

Golden AWe kirjoitti:

Radio Rockin "Soitetaan mitä halutaan" sekä edeltäjänsä Cityn tunnarien pitäisi oikeasti olla "Soitetaan Thunderstruckia milloin halutaan". Ihan liikaa soitettu biisi, Johnsonilla on paljon kovempiakin biisejä, etenkin Back In Black-biisejä saisi soittaa reippaasti vieläkin enemmän. Muillakin levyillä on huikea määrä todella hyviä ja tarttuvia biisejä.

Laajenna klikkaamalla

Tänään yllätyin positiivisesti, kun Radio Rock soitti keskellä päivää For Those About To Rockia. Todella harvinaista herkkua. Äitienpäivän alla Klaus Fleming soitti ohjelmassaan illalla myös Problem Childin. Erittäin onnistunut valinta! :)
Muuten liikaa tosiaan soitetaan näitä samoja biisejä, jos edes niitäkään. Mielestäni ihan liian vähän soitetaan AC/DC:tä radioaalloilla.

Ikijokeri kirjoitti:

Tänään yllätyin positiivisesti, kun Radio Rock soitti keskellä päivää For Those About To Rockia. Todella harvinaista herkkua. Äitienpäivän alla Klaus Fleming soitti ohjelmassaan illalla myös Problem Childin. Erittäin onnistunut valinta! :)
Muuten liikaa tosiaan soitetaan näitä samoja biisejä, jos edes niitäkään. Mielestäni ihan liian vähän soitetaan AC/DC:tä radioaalloilla.

Laajenna klikkaamalla

Ollaan me tyytyväisiä tähänki nimittäin suomes on paljo alueita mis radio rock ei kuulu ja siel on nää tutut ja turvalliset voicet ja nrj:t suoltamas sitä purkkapoppia....Mut AC/DC:tä vois tulla tosiaa enemmä

Loistava ketju ja ketjun avaus! Toivottavasti tulevat vielä suomessa käymään, koska kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen parhaista livebändeistä. Olen ihmetellyt miten Angus Youngin pää kestää vuosikymmenestä toiseen sitä samaa pään nylkytystä stepatessa. Ei siinä tietenkään mitään, loistava kunto ja mukanan näköistä katseltavaa. Ne shortsit ja se ilme, ei perkele, että on legendaarinen äijä kyseessä! 51 mittarissa eikä ole pahemmin hyytymisen merkkejä näkynyt.

Hyviä biisejä on niin paljon, mutta kaikista rakkain ja myös ensimmäinen biisi, jonka kuulin AC/DC:ltä oli Big Gun. =)

Parhaita siinä mitä tekevät

Blow up your videon kiertueella tuli käytyä -88. 20 vuotta siis mennyt ja edelleen potkii, siinäpä se oleellinen tiivistettynä. Who made who taisi olla eka hankkimani LP. Myöhemmin olen alkanut nostamaan varhaispään tuotannon etualalle lähinnä monipuolisuutensa ansiosta, vaikkei sielläkään nyt isompia irtiottoja peruskaavasta oteta. Jailbreak, It´s a long way to the top.. , Whole lotta rosie.

KYLLÄ!!

AC/DC jytisee ja kovaa...

Ite tutustuin tuotantoon joskus 90-luvun alussa. Thunderstruck tais olla ensimmäisiä kappaleita mitä kuulin ja heti perään Ballbreaker levy ku se ilmesty.

Nyt mitä enemmän perehtynyt tuotantoon, niin kyllähän tuo 70-luku kolahtaa eniten. Bonin aikaisessa tuotannossa on sitä jotain. Problem Child, Touch Too Much, koko HIgh Voltage levy....you name it! Nyttemmin alkanu kuuntelemaan tuota 80-luvun levyjä (ku sain lp:t). Sieltäkin löytyy mukavia helmiä - semmosia mitä ei radiossa varmasti ikinä kuule eikä tule kuulemaan.

LP levyjä aloin keräämään vähän yli vuosi sitten ja melkeen kaikki on jo hommattu hyllyyn. Muutama erikoispainoskin seassa, mutta uusimmat puuttuu. Onko kenelläkään tietoa esim. Ballbreaker albumista?? Onko suomessa edes myyty LPnä? Yrittäny nettihuutokauppoja katsella, niin ainoat mistä löytyny on ollu jossain Japanissa tms. :(

Tuota uutta levyähän on huhuttu jo joulukuulta asti vissiinkin. Toivottavasti se sieltä vielä tulee joskus. Muistaakseni Brian Johnson siitä on ensimmäisenä maininnut jossain haastattelussa. Muut bändin jäsenet onkin sitten olleet hiljaa. Varmasti tulee olemaan vimosen päälle hiottu levy...paskaa ei kannata pukata ulos (vaikka kyllähän sitä levyä myydään oli se minkälainen tahansa).

Kitaran soittoa aloin opettelemaan tuossa 2004 keväällä ja mistäpä muusta sitä aloittaiskaan ku AC/DC:sta. Mukavia riffejä. Osa aika haastaviakin, ainakin meikäläisen nakkisormille. :)

Keikalle kun vielä pääsis joskus - ku ei oo ikinä tullu oltua. Kaverin kans puhuttiin, että jos/kun tulevat eurooppaan, niin pakko päästä oli se missä hyvänsä.

Sitä odotellessa......

Kyllä ehdottomasti

Yksikään bändi maailmassa ei ole ollut niin rehellinen ja vakautunut tekemisissään. Kuten tuonne "yliarvostus"-ketjuun laitoin: vaikkei musasta pidä, niin pitäisi silti rispektiä löytyä. Kuka muu artisti/bändi myy yli 100 miljoonaa levyä 30+ vuoden uralla ilman yhtään Best of-kokoelmaa? Liveleyvjä toki on, mutta vain kaksi (toistakin oli pitkään huonosti saatavilla). Muutenkin ukot tuntuvat kaikissa haastatteluissa todella maanläheisiltä ja rennoilta. Enkä ole nähnyt kenenkään muun artistin olevan niin vilpittömän iloisen/otetun näköinen keikalla tulevista reaktioista kuin mitä Olympiastadionilla näin.

Angushan tepasteli yksinään kaupungilla keikkapäivän aamuna. Haastattelussa hän sanoi, ettei halua turvamiehiä yms. mukaansa, koska mitä enemmän pitää sirkusta ympärillään sitä enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota.

Isoveljen kautta tuli bändiin alunperin 80-luvulla pikku naperona tutustuttua. Kenties minulle(kin) iski ensimmäisenä Heatseeker ja sitä myöten koko Blow Up Your Video. Razors Edgen kanssahan bändi sitten palasi kunnolla parrasvaloihin. Isoveli on todella kova Bon-fani, joten tietty itselle tuli samoja vaikutteita. Brian kuitenkin iskee yhtä paljon.

Kaikki merkithän viittaavat siihen, että nyt saattaa tulla viimeinen levy. Malcomhan sanoi, että "It's gotta be just perfect". Ja myös yhä lisääntyvät puheet siitä, että äijät haluavat lopettaa vielä silloin kun homma toimii, eikä rahastaa/huijata faneja. Hienoa kuulla, että projekti etenee. Levyhän kulki epävirallisesti joskus vuosia sitten työnimellä "Strap it on", tiedä sitten mikä levyn nimi tulee lopullisesti olemaan.

"I'm living on a borrowed time
Do it your way, i'll do it mine
Living on a borrowed time
Don't need a shove, don't need a sign"

ps. Aina ihmettelin, että miksi Borrowed Time jäi vain sinkun B-puoleksi - hieno biisi.

White Wolf kirjoitti:

Kitaran soittoa aloin opettelemaan tuossa 2004 keväällä ja mistäpä muusta sitä aloittaiskaan ku AC/DC:sta. Mukavia riffejä. Osa aika haastaviakin, ainakin meikäläisen nakkisormille.

Laajenna klikkaamalla

Joo mikäs sen hienompaa alottaa näistä AC/DC:n yksinkertasista mut tosi hienoist riffeist.
Oon kans samaa mieltä tosta et hyvä et äijät tehä ees levyä ja ku en tiedä AC/DC:ltä yhtään huonoa levyä ni miks tää ois sellane? Varmaa satsaavat siihen täysillä. Kyl allekirjottaneelle kelpaa tuo Stiff Upper Lip tyylinenki albumi jos on sitä bluesia kans mukana,ei kuulostanu ollenkaan huonolta. Ja myös itse mitä oon kattonu dvd:ltä keikkoja ovat kyl erittäin positiivisen ja karismaattisen näköisii...

Zednik kirjoitti:

Bonny tietty alkuperäinen laulaja mut

Laajenna klikkaamalla

Tsot tsot. Alkuperäinen laulajahan on tietenkin Dave Evans, jonka kanssa bändi levytti pari biisiä ennenkuin roudari Bon nappasi lead paikan. Omiin kokoelmiini olen onnistunut hankkimaan myös kaikki ensimmäiset singlet 32 vuoden takaa. Hyllyssä on (normilevyjen lisäksi) myös useita vinyyliharvinaisuuksia ja tarkoitus on kartuttaa kokoelmaa aina kun puuttuvia helmiä osuu kohdalle. Ballbreaker-LP on todella harvinainen koska noina vuosina vinyyleitä painettiin enää tosi vähän, mutta kyllä sen ajan kanssa onnistuu löytämään Suomestakin. Sen sijaan Foreignerin kanssa tehty japsipromo on todella vaikea pala ja hintakin nousee jonnekin 300 euron tietämille.

Oma suosikkini tällä hetkellä ehkä vähäisestä soitosta johtuen Carry me home joka on julkaistu vain sinkun B-puolena.

Toista tällaista bändiä ei ole eikä tule.

edit: single->biisi

Yläpesä kirjoitti:

Toista tällaista bändiä ei ole eikä tule.

Laajenna klikkaamalla

Amen.

Oma Accadacca-fanittamiseni alkoi suhteellisen myöhään, noin 13-vuotiaana Livelevyn myötä. Toki tämä levy sisältää vain AC/DC:a parhaimmillaan, eli livenä ja levyn sisältöä on valitettavasti "hiukan" siloiteltu.

Yhtye itse on yhtä mysteeriä. Ei juurikaan skandaaleja - rockmaailmassa oksennukseen tukehtumista ei laskettane sellaiseksi. Myöskin huumeet ja alkoholisoituminen ohitettiin tapahtuma-aikoihin näissä piireissä lähinnä olankohautuksella - kukapa heistä ei? Sensijaan haastatteluja - ainakaan tulevaisuudesta kertovia sellaisia - bändi ei juuri ole antanut. Tämä onkin hyvää maaperää huhuille, joita yhtyeen ympärillä riittää.

Itse odotan kovasti seuraavaa albumia, jonka on huhujen perusteella pitänyt olla "valmis" jo ainakin neljä vuotta. Vieläkö sedät jaksavat heilua? Viime kiertueella oli jo merkkejä väsymisestä ja lievästä periksiantamisesta, ehkä ihan jokaista hyppyä ei viety enää loppuun saakka. Mutta kukin voi itse kuvitella itsensä Anguksen paikalle viisikymppisenä - itseltäni ainakin jää tekemättä.

Toivon kädet ristissä että yhtye nähdään vielä kerran Suomessa. Olen silloin eturivissä.

ingles bar, got my eye on a honey
Hanging out everywhere
She might be straight
She might want my money,
I really don't care, no
Said, "Baby, you're driving me crazy"
Layed it out on the line."
When a guy with a chip on his shoulder said
"Toss off buddy she's mine"