Joku veti sitten ässän hihasta.
Mustelma kirjoitti:
Huh, mitä paskaa. Suomella on taas valtaosa pelaajista niin oksettavia pelaajatyyppejä maustettuna Mertarannan asiantuntevuudella, Tapio "Homo" Suomisella sekä Alpo "Arvot" Suhosella, että huomaa kyllä YLE:n EHT-lähetyksen olevan käynnissä
Tuossa voisi olla päällimmäisiä tuntoja. Suominen on sillon tällön mies paikallaan studioisäntänä, mutta jotenkin yks´ulotteinen. Herättelee keskustelua kenties suurta yleisöä ajatellen (esmes keenan) mutta omat mielipiteet ja argumentit jättää puolitiehen (tarkoituksellisesti?). Suhonen nyt ihan täysi lapanen ollut, mutta nämä kaksi puhumassa kiekkoilun fyysisyyteen liittyvistä ulottuvuuksista...ei jotenkin irtoa. Ei oikein tule vastakkainasettelua - seuraavalla kerralla asiantuntijaksi Sihvonen tai vaikka Don Cherry. Spektaakkeli; Suominen vs. Cherry!!! No, kylhän JJalonen on raapaissut asiaa televisiossa kiihkottomasti ja realistisesti.
Ja Mertsi.Taikalasi on muodostanut mielipiteensä ennakkoon eikä sitä sitten horjuta mikään. Höpisee jostain uusista sääntötulkinnoista ja niiden toimivuudesta, vaikka pikasella vilkasullakin näkee että tuomarien linja on ollut turnauksessa värikäs ja kirjava - sitten kuitenkin ihmettelee näitä hupsista -jäähyjä, joissa kontakti kiekottomaan mieheen johtaa jäähyyn. No, kai sen pointin pystyy kaivamaan esiin, selostuksen tiimellyksessä voi tietysti puhua epäjohdonmukasesti ristiin. Sattuuhan näitä.
Ai niin. Peli. Eka erä näytti Suomelta eniten jääkiekolta, paketti parhaiten kasassa erityisesti omassa päässä. Kolmannessakin erässä saatiin mylly pyörimään muutaman kerran, hallittiin näennäisesti, mutta svedut tukki keskustan loistavasti eikä todellisia maalipaikkoja siunaantunu. Ja jos siunaantu, niin askelmerkki tai kädet olivat hukassa. Ruotsilla ilmeisesti parasta ja kurinalasinta viisikkopeliä turnauksessa, kiekollisestikin loivat vaarallisimmat maalipaikat ja kykenivät hallitsemaan peliä erityisesti tokassa erässä ja kolmannen lopulla. Suomi pelasi jotenkin malttamattomasti; hyökkäyksiinlähdöistä puuttui se punainen lanka, ajotukset volttilähdöissä ja ristikulmissa eivät ottaneet toimiakseen, iskettiin päätä sinikeltaseen keskustaan. Sitten kun kiekko pomppasi sumpusta takasin, niin lähdettiin puskemaan uudestaan; ei maltettu rauhoittaa tilannetta kontrolloituun hyökkäykseen vaan sössittiin ja sohittiin kiekkoa fiilispohjalta. Näin viisikon ja ketjun peli meni koohotuksen ja väärinkäsitysten puolelle. Ottelun loppua kohti Suomella alkoivat eväät loppua; väsymystä, turhautumista, malttamattomuutta...? No, Suomellahan hyökkäys koostuu lähinnä näistä harppuunoista; jälleen kädettömyydellään esiin noussut Kallio ja Rita, etunenässä, Leino, toivat kiekon muutaman kerran vauhdilla sisään ja Suomi pääsi pyörimään kulmiin.
No, kyllähän sitä kiekkoa ja vetopaikkoja saatiin viivaan kolmannessa erässä, jokunen pomppu olisi voinut kääntyä Suomelle. Mutta kai se pelin kuva tulee sitten tästä ilmi; kammottava klisee, mutta Ruotsi halusi enemmän voittoa. Oli keskittyneempi, pelasi huolellisemmin omissa, teki pieniä asioita enemmän oikein ja suuria virheitä vähemmän. Niskala ja erityisesti Järventie koomailivat kolmannessa erässä oikein toden teolla, samoin takaa-ajon ratkasevimmilla hetkillä oikeastaan koko pakka.