Mitä tehdä mielisairaille?

Pahoitteluni suorastaan raflaavasta otsikosta, syyllistyn likimain siihen mistä kritisoin iltapäivälehdistöä - yleisön aliarviointiin otsikoinnissa. Minulle on kuitenkin syy tähän raflaavaan otsikkoon, nimittäin mikäli olisin valinnut otsikoksi sovinnaisemman “Mitä tehdä mielenterveysongelmaisille”, niin suurin osa olisi ohittanut koko avatun ketjun olankohautuksella. Nyt toivon, että edes joku sellainen, joka ei muuten tällaista ketjua avaisi avaisi ja lukisi edes ketjun avausviestin.

Muistutan vielä sen, että kaikki sairaudet jotka tässä viestissä/ketjussa nousevat esille eivät ole ns. mielisairauksia sanan varsinaisessa merkityksessä (tosin sanasta "mielisairas" pyritään pääsemään eroon), vaan melkoinen osa on eriasteisia mt-ongelmia.

Tarkastelemmepa asiaa kuinka tahansa niin muuttunut ilmasto Suomessa on samalla saanut aikaan sen, että entistä suurempi joukko yhteiskunnasta syrjäytyy tai sairastuu jollaintapaa. Osa turvautuu alkoholiin (osalla kyseessä sairaus), osa sairastuu mielenterveydeltään (suurin ryhmä masentuneet joilla ympäristö saattaa olla osasyynä siihen mikä laukaisee toimintahäiriön aivoissa), osa sitten turvautuu niin alkoholiin kuin lääkeisiinkin.

Muutamia faktoja keskustelua herättämään:

-jopa 150 000 suomalaista kärsii bibolaarisesta mielialahäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eli tuttavallisemmin maanis-depressiivisyydestä (tässä viestissä käytän lyhennystä md kyseisen taudin kohdalla). Tauti voi edetä psykoottiseksi jolloin potilas on haitaksi niin itselleen kuin myös muille.
-jopa 300 000 suomalaista kärsii masennuksesta - osa joutuu turvautumaan lääkitykseen ja pienellä osalla masennus etenee psykoottiseksi jolloin hän on uhka niin itselleen kuin myös muille.
-väestötasolla noin 1% ihmisistä sairastaa skitsofreniaa, mikä on monimuotoinen psykoosisairaus.
-Suomessa tehdään vuosittain reilut 1000 itsemurhaa, (auto-onnettomuuksissa kuolee muistaakseni alle 500 suomalaista vuosittain).

MD: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanisdepressiivisyys
Masennus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus
Skitsofrenia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia
Itsemurha: http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha

Nuorten psykiatria on edelleen maassamme epävarmalla tolalla, toisaalla jonot ovat lyhyet mutta ikävimmillään herkässä kasvuiässä oleva nuori saattaa joutua odottamaan 3-6 kk hoitoonpääsyä. Tämän ajan hän on joko kouluterveydenhoitajan tai mahdollisesti kuraattorin “armoilla”. Mikäli oikein muistan niin nuorten itsemurhat ovat kasvamassa, tosin osaltaan taustalla voi olla trendikäyttäytyminen mutta toisaalta tilanne voi kuvastaa sitä millaisessa maailmassa nuorten mielestä elämme.

Aikuisten kohdalla tilanne on sikäli parempi, että moni pääsee akuuttihoitoon työterveyshuollon kautta joko omalle työpaikkapsykologille ja samalla laitetaan lähete mielenterveystoimistoon tai psyk.polille - aikuinen saattaa siis saada apua jollain tasolla varhaisemmassa vaiheessa ja mikä tärkeintä apu saattaa olla alusta alkaen ammattiapua. Tosin monilla aloilla hoitoon hakeudutaan aivan liian myöhään, vasta siinä vaiheessa kun tilanne on edennyt jo akuuttiin vaiheeseen, jolloin joudutaan usein tilanteeseen, jossa on pakko aloittaa pitkäkertoinen psykoterapia jota tukemassa on eriasteinen lääkitys.

Olkoot tämä avaus tälle keskustelulle, tämän pidemmälti en vielä viitsi kirjoittaa koskapa muussa tapauksessa kukaan muu ei uskalla ketjuun avautua laisinkaan.

vlad.

Mielenterveysongelmaisia lähipiirissä useampia nähneenä, en voi muuta sanoa, kuin että tälläiset ihmiset tarvitsee sitä kanssaihmisten tukea enemmän kuin kukaan muu. Ymmärrystä valtavat määrät, mitä ikävä kyllä jokaisella ei ole mahdollisuutta antaa loputtomiin, kun ihmisiä vaan tässä ollaan kaikki. Vahvemmankin voimat voivat hyytyä ja oma mielentila olla vaakalaudalla, jos yrittää kaikin voimin nostaa pystyyn niitä, keiden omat voimat ei riitä kulkea eteenpäin. Tästäkin on hieman omakohtaista kokemusta.

Todellisia hulluja minun mielestäni ovat ne, ketkä eivät mielenterveysongelmiin eri muodoissaan usko ja niitä näe olevan edes olemassa.

Voimia kaikille heillekin, ketkä täällä Jatkoajassa masennuksen ja muiden mielenterveyttä haittaavien sairauksien kanssa painii.

Erittäin hyvä kysymys, johon mulla tosin ei ole vastausta.
Sikälikin ajankohtainen, että olen viimeiset neljä viikkoa viettänyt suljetulla osastolla psykiatrisessa sairaalassa - työharjoittelussa, opiskelen sairaanhoitajaksi.

Osastolle, jossa olen ollut harjoittelussa, olisi koko ajan tulijoita ja sieltä olisi myös kuntoutukseen lähtijöitä, mutta eipä ole paikkoja mihin tulla tai mennä. Mä olen miettinyt, sairastuvatko ihmiset nykyään enemmän mielenterveyden häiriöihin kuin ennen, vai onko kyse kenties siitä että nykyisin osataan ongelmille ja sairauksille antaa nimi? (Näistä julkkiksista jotka ilmoittavat lööpeissä masentuneensa vakavasti ja sen jälkeen viikon päästä toipuneensa, en viitsi alkaa edes jauhaa koska se touhu vituttaa mua aivan suunnattomasti...)

Siitäkin huolimatta että masentuminen on viime aikoina ollut trendikästä, mielenterveyspotilaat, heidän sairautensa ja hoitonsa ovat edelleen hyshys-asioita yhteiskunnassa. Kukaan ei halua asua hullun naapurissa, ja on aivan eri asia mennä sairaalaan katsomaan kaveria jolla on jalka poikki, kuin kaveria joka on psykoosissa. Hulluilla, juopoilla ja vanhuksilla on kaikilla sama kohtalo: poissa silmistä, poissa mielestä.

Niin, olihan jossain juuri juttua että verenpainetaudin sairastaja saa paljon helpommin hoitoa kuin mielenterveyspotilas. Näin maalaisjärjellä ajattellen kyse on varmaan siitä, että verenpaine pystytään puolueettomasti mittaamaan ja osoittamaan objektiivisesti että henkilön kropassa on tällainen häiriöitila. Mielenterveyden järkkyessä ei ole mitään yhtä selvää mittaria jolla todeta sairaus. Tästä ehkä johtuu se hyssyttely, kun on kyse jokaisen yksilön päänsisäisestä tuntemuksesta, jota kukaan muu ei täysin pysty ymmärtämään ja mittamaan.

Mun faija on mielisairas, ollut jo oikeastaan koko elämänsä ajan.
Viimeiset 12 vuotta se on työskennellyt Espoon Sosiaalivirastossa ja sössiny siellä oikeastaan kaikki sille annetut työtehtävät.
Jätkä ei tajua mistään mitään.
Koulut on kyllä käyty, mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei tajua mitään laista. Tai elämästä sen koommin.

Erittäin mielenkiintoinen aihe, varsinkin kun kiinnostus alalle palaamiseen on taas herännyt. Tuo Ted Raikkaan mainitsema "uskomaton" kansanosa on todellakin olemassa. Aluksi luulin tällaisia ihmisiä vain nettipalstojen trollaajiksi kunnes törmäsin ihan oikeaan tapaukseen, entiseen anoppikokelaaseen. Hän oli/on vakaasti sitä mieltä että pipi lähtee päästä kun pistetään kahjot kunnon pihahommiin tms. Myös ajatus mielisairaista laiskoina nahjuksina on edelleen hänen vankka mielipiteensä vahvasta "käännytystyöstä" huolimatta.

Päätit sitten Vlad rykäistä tällaisen kohtalaisen suppean aiheen ilmoille... Mutta kiitos kuitenkin, kaivoin vanhoja muistiinpanoja ja pistin juuri kouluihin kupongit vetämään, jos vaikka paluu rakkaalle alalle onnistuisi.

Itse alan ammattilaisena en osaa antaa tähän kysymykseen vastausta. Se mitä teen töissä auttaa kyllä mielenterveyskuntoutujia. Mutta kun tänä kesänä tuli ilmi, että yksi parhaista kavereistani on sairastunut skitsofreniaan, niin tuli taudille täysin eri kuva; mitäs nyt?! Enää ei tunnu auttavan samat asiat, mitkä muille skitsoille auttaa. Nyt se on paljon henkilökohtaisempaaa.

kissankarva kirjoitti:

Osastolle, jossa olen ollut harjoittelussa, olisi koko ajan tulijoita ja sieltä olisi myös kuntoutukseen lähtijöitä, mutta eipä ole paikkoja mihin tulla tai mennä. Mä olen miettinyt, sairastuvatko ihmiset nykyään enemmän mielenterveyden häiriöihin kuin ennen, vai onko kyse kenties siitä että nykyisin osataan ongelmille ja sairauksille antaa nimi?

Laajenna klikkaamalla

Osaltaan tämä johtuu paremmasta diagnostiikasta sekä siitä, että tiedetään enemmin mt-ongelmista ja muista psyykkisistä sairauksista ja ongelmatiloista.

Toisaalta tämä nykyinen, osittain kaaottinenkin, tilanne johtuu lamasta jonka seurauksena suuria yksiköitä lakkautettiin ja runsaasti potilaita siirrettiin avohoitopotilaiksi ja vain akuuteimmat tapaukset jäivät pitkäaikaishoitoon. Tästä sitten johtuu se, että kun on paljon avohoitopotilaita niin potilasvirrat ovat melkoisia ja samalla kuitenkaan sairaalapaikkojen määrä (joita lakkautettiin laman yhteydessä paljon) ei vastaa näitä potilasvirtoja, josta sitten johtuu se ettei koskaan ole riittävästi paikkoja potilaille jotka tarvitsisivat akuuttiin hätään potilaspaikkaa ts. syntyy ruuhkia ja jonoja minkä seurauksena tilanne on kaikkialla kaaottinen kun kentällä koetetaan saada potilaalle sairaspaikkaa ja sairaalassa on korkeintaa x määrä akuuttipaikkoja, jotka on todellakin tarkoitettu lyhyttä muutaman vrk:n oleilua varten.

Tässä ongelmallisessa tilanteessa saattavat sitten juuri ne sairaimmat ja heikkoimat usein kärsiä kun ei ole voimia pitää puoliaan ja vaatia riittävää hoitoa, jolloin tilanne saattaa olla se, että sairaspaikan sijaan potilas lähetetään kotiin - jossa voi tapahtua sitten ihan mitä tahansa.

Psykiatrinen terveynhuolta kaipaisi suuria lisävaroja budjetteihin, tätä mieltä ovat likimain kaikki kenttätyöntekijät. Mutta aivan liian usein psyk.terveydenhuolto on heikoimmassa jamassa vanhustenhuollon kanssa. Rahaa ei siis juurikaan tipu ja työmäärä kentällä ja sairaaloissa on toinaan kauhistuttava ja vrt. muut sairasosastot niin potilaat voivat ikävimmillään olla vaarallisen psykoottisia josta seuraa sitten se, että hoitajat ja lääkärit saattavat joutua vakaviinkin ongelmiin tällaisten potilaiden kanssa.

vlad.

Itselläni on tähän ketjuun jonkin verran kirjoitettavaa, jahka saan ajatukseni "paperille". Veljeni sattuu olemaan tälläkin hetkellä mielisairaalassa. Hän on ainakin sitä mieltä, että nykypäivän Suomessa juuri nämä juoppohullut vievät "oikeiden hullujen" hoitopaikat. Jatkan aiheesta kun kerkeän...

Mielisairaus on siitä "hauska" sairaus että sitä sairastavalla on vielä tänäkin päivänä leima otsassa. Mielisairauksista ei puhuta ja sitä enemmänkin peitellään. Harmi sinänsä sillä tuollainen käytös vain hankaloittaa mt-ongelmaisten elämää ja joissakin tapauksissa paranemista. Ja juuri tuon takia en kerro omaa diagnoosiani. Sen verran voin kuitenkin kertoa että ensi keväänä tulee 3 vuotta täyteen sairaslomalla/kuntoustustuella olemista. Se on mielenkiintoista kuulla kavereiden kommentteja minun pitkästä sairastamisesta. "Otan itseäsi vain niskasta kiinni"-kommentti on kuultu parisen kertaa.

Btw Jos kaverisi joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan niin käytkö tapaamassa häntä ja kyselemässä kuulumisia? Aika moni käy. Itse vietin kolme kuukautta sairaalassa ja en saanut tänä aikana yhtään vierasta. Kertoo aika paljon ihmisten suhtautumisesta mielisairaaloihin. Onneksi viikonloppuisin näki sitten kavereita.

- tinke.80

Tinke-80 kirjoitti:

Btw Jos kaverisi joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan niin käytkö tapaamassa häntä ja kyselemässä kuulumisia?

Laajenna klikkaamalla

Minä kävisin, olisipa hän sitten somaattisella tai psyykkisellä puolella. Omaa suhtautumista tietty helpottaa se, että olen ollut kahdesti psyyk.puolella potilaana, ensimmäisen kerran jouduin sinne psykoottisessa tilassa maanisen vaiheen itsemurhayrityksen jälkeen ja toisella kertaa sitten lääkekorjauksen tähden.

Tällä hetkellä olen kuntoutustuella, ollut elokuusta 2004 saakka, sitä ennen pätkittäistä työntekoa vajaan vuoden edellisen kuntoutustuen jälkeen. tällä hetkellä kuntoutustuki jatkuu helmikuuhun 2007 ja sen jälkeen edessä lienee työkokeilu tai hiljainen laskeutuminen johonkin koulutusohjelmaan. Nykyiseen työhöni en enää palaa.

vlad.

Tinke-80 kirjoitti:

Btw Jos kaverisi joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan niin käytkö tapaamassa häntä ja kyselemässä kuulumisia? Aika moni käy. Itse vietin kolme kuukautta sairaalassa ja en saanut tänä aikana yhtään vierasta. Kertoo aika paljon ihmisten suhtautumisesta mielisairaaloihin. Onneksi viikonloppuisin näki sitten kavereita.

- tinke.80

Laajenna klikkaamalla

Sad but true. Päihdepuolella tuo kavereiden/sukulaisten vierailu on edes jonkin verran yleistä mutta esimerkiksi suljetuilla osastoilla hoidettavia ei juurikaan käydä morjestamassa. Muutaman kymmenen vuotta täytyy vielä odotella ja tehdä töitä asennemuutoksen saavuttamiseksi.

Hazardipakki kirjoitti:

nykypäivän Suomessa juuri nämä juoppohullut vievät "oikeiden hullujen" hoitopaikat.

Laajenna klikkaamalla

Hmm. Oman näkemykseni mukaan juuri kaksoisdiagnoosin saaneet henkilöt ovat niitä, joilta psykiatristen avopalveluiden ts. mielenterveystoimistojen ovet ensinnä suljetaan. Taikka sitten päätyvät palloteltaviksi päihde- ja mt- palveluiden välille.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen saanut huomata, että on aikamoista paskaa sanoa "on lottovoitto syntyä Suomessa". Kun on asiat kunnossa, niin voit pärjätä lähes missä vaan - se on juuri tämmöiset ns. ääritilanteet missä mitataan yhteiskunnan todellinen toimivuus.

Itse olen mielenterveyspotilaan omainen, lasteni äiti on mielenterveydellisesti sairas ja hänellä on lukuisia diagnooseja: sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä - skitsoaffektiiviseen mielialahäiriöön ja ihan perus masennukseen asti. Tuo cocktail on itse asiassa se kaikkien "vaikein" mt. sairaus mitä ihmisellä voi olla.

Jos nyt näin lyhyesti kommentoisin asiaa, niin suuri ongelma mielenterveystyössä -minun mielestäni- ei ole raha tai resurssipula. Suurin ongelma on tiedonkulku. Mielenterveysongelmissa se tärkein työkalu mitä hoitohenkilökunnalla on, on nimenomaan se saatavilla oleva tieto. Tieto siitä skenariosta mitä hoidetaan. Tieto siitä ihmisestä. Yksinkertaisesti tieto mistä tullaan, missä ollaan ja se hoito ohjaisi minne mennään.

On ollut järkyttävää huomata, miten nämä eri instanssit eivät osaa keskustella keskenään: ihan esimerkkinä vaikka kunnallinen avohoito versus sairaanhoitopiirin osastohoito, saati sitten miten vähän kommunikoidaan saman sairaalan tai sairaanhoitopiirin sisällä. On hyvin yleistä, että avopotilaalla on "historiaa" monelta eri sairaalaosastolta, lääkäriltä jne jne.

Voisin tästä mainita elävän esimerkin: lasteni äiti yritti itsemurhaa. Tämän seurauksena hän päätyi (taas) akuuttipsykiatriseen laitoshoitoon. Siellä päätettiin, että olisi viisainta antaa lääke ns injektio-lääkkeenä, sillä tällöin varmistetaan että a) hän saa oikean määrän lääkettä (hän oli lääkevastainen, eikä siis halunut syödä lääkkeitä), ja b) tällä myös haluttiin estää hänen itsetuhoisuutta - ettei hän voi ottaa liikaa.

Hän pääsi sairaalasta pois ja tätä injektio-lääkettä jatkettiin avohoidon puolella - käytännössä sairaanhoitaja tuli kerran viikossa hänen luokseen antamaan lääkettä. Eräänä perjantaina hän voi niin huonosti, että hänen oli pakko mennä takaisin laitoshoitoon. Ja koska hän meni sinne vapaaehtoisena, niin hänellä oli oikeus lähteä seuraavana maanantaina. Hänelle annettiin läksiäiseksi käteen "3 kuukauden pillerikuurin" lääkeresepti kouraan ja hän menikin apteekin kautta kotia - ottakseen samana päivänä kaikki lääkkeet kurkusta alas. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin pelastamaan hänen ja saatiin ambulanssi paikalle ennenkun se oli myöhässä.

Arvaa mietinkö sitä, miten on mahdollista, että annetaan ihmiselle tuommoinen resepti kouraan varsinkin, kun hän oli tuonut itsetuhoiset aikeensa esille viikonlopun aikana. Miksi tämä sairaala ei ottanut selville mikä hänen (silloinen) lääkityksensä oli?

Sairaala kuittasi asian sillä, että "jokaisella meistä on oikeus tehdä itselleen mitä haluaa".

Ja tämä on vain yksi esimerkki - näitä nimittäin riittää.

En jaksa kirjoittaa tästä enempää, sillä tämä on vähän turhan arka aihe...

p.s. Edelleenkin näin mielenterveyspotilaan omaisena, niin on järkyttävää huomata miten "asiakkaan oikeudet" ovat kaikkien tärkein asia kyseenalaistamatta kokonaistilateen faktoja ja realiteetteja.

LaTe_Show.

Tuttua tuokin, kohdalleni on osunut vastaavankaltaisia tapauksia tai sitten tapauksia joissa akuuttipolilta potilas on käännytetty kotiin sen jälkeen kouraan oli annettu muutama värillinen pilleri. Sitä ennen tämä potilas (jonka tunnen) oli ottanut lääkeyliannostuksen ja hänelle oli ystävien toimesta hälytetty apua ja hän oli tapaturmapolin kautta kierrätetty akuuttipolille saamaan hoitoa. Akuuttipolilla tilanne vaan oli sellainen ettei ollut vuodepaikkoja joten potilas laitettiin "toipumaan" kotiin.

Tämän kuultuani mietin vaan, että montahan akuuttipotilasta senkin yön aikana oli käännytetty akuuttipolilta kotiin kun ei ollut osastopaikkoja laisinkaan.

Tämä yhtenä esimerkkinä kertoo karua kieltään siitä missä jamassa tilanne monilla tahoilla on, sen lisäksi sitten mitä itse kerroit tiedonkulun ongelmista - eikä näitä tällaisia tarinoita ole vahän vaan niitä on todella huolestuttavan paljon. Monasti mt-ongelmaiset (koko laajana ryhmänä) ovat sellainen ryhmä jota on helppo pallotella ja joiden etua ei kovinkaan moni mielellään ryhdy ajamaan koskapa tuolloin tulee pelko leimautumisesta ja kukaanhan ei edelleenkään halua leimaansa otsaan tällaisen asian suhteen. Tai sanotaanko, että hyvin harva on valmis kantamaan tällaisen leiman otsassaan.

vlad.

vlad kirjoitti:

Nuorten psykiatria on edelleen maassamme epävarmalla tolalla, toisaalla jonot ovat lyhyet mutta ikävimmillään herkässä kasvuiässä oleva nuori saattaa joutua odottamaan 3-6 kk hoitoonpääsyä. Tämän ajan hän on joko kouluterveydenhoitajan tai mahdollisesti kuraattorin “armoilla”. Mikäli oikein muistan niin nuorten itsemurhat ovat kasvamassa, tosin osaltaan taustalla voi olla trendikäyttäytyminen mutta toisaalta tilanne voi kuvastaa sitä millaisessa maailmassa nuorten mielestä elämme.

Laajenna klikkaamalla

Lisätään nyt tähän soppaan vielä se, että suuntaus näyttäisi olevan menossa ikävämpään suuntaan. Ainakin sen pohjalta mitä Tampesterin seudun oppilashuoltoryhmän työntekijät ovat kouluista kertoneet. Mielenterveysongelmat ovat viimeisen parin vuoden aikana lisääntyneet oppilaiden keskuudessa selvästi, jonka lisäksi yhä nuoremmat kärsivät mielenterveyden ongelmista. Nythän ei enää kyse ole pelkästään nuorista, vaan jo ihan lapsista. Eli ongelmat ovat levinneet jo alaluokkienkin puolelle. Resurssit ovat auttamattomasti liian vähäiset ja kuten edellä on mainittu, ovat jonotusajat psykiatriseen hoitoon monesti erittäin pitkät. Eli ei todellakaan mikään mairitteleva tilanne.

JWill kirjoitti:

Lisätään nyt tähän soppaan vielä se, että suuntaus näyttäisi olevan menossa ikävämpään suuntaan. Ainakin sen pohjalta mitä Tampesterin seudun oppilashuoltoryhmän työntekijät ovat kouluista kertoneet. Mielenterveysongelmat ovat viimeisen parin vuoden aikana lisääntyneet oppilaiden keskuudessa selvästi, jonka lisäksi yhä nuoremmat kärsivät mielenterveyden ongelmista. Nythän ei enää kyse ole pelkästään nuorista, vaan jo ihan lapsista. Eli ongelmat ovat levinneet jo alaluokkienkin puolelle. Resurssit ovat auttamattomasti liian vähäiset ja kuten edellä on mainittu, ovat jonotusajat psykiatriseen hoitoon monesti erittäin pitkät. Eli ei todellakaan mikään mairitteleva tilanne.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on totta, itsessään kehitys on huolestuttavaa mutta sen lisäksi huolestuttavaa on se, että oikeastaan kovin harva on valmiit taistelemaan näiden lasten puolesta - he ovat monasti se kaikein heikoimmilla oleva ryhmä mt-potilaista (vaikka potilaita ei pitäisikään jaotella laisinkaan) kun niin kovin harva on valmis kuuntelemaan heitä.

Mietin vaan, että kuinkahan monta turhaa itsemurhaa vältettäisi sillä, että nuorisopsykiatriaan panostettaisi kunnolla ja nuorten ongelmat otettaisi todella vakavasti.

Kirjoittelen säännöllisesti eräälle mt-palstalle (en kerro nimeä turvallisuus syistä), olen päässyt näkemään siellä sen millainen tilanne on aikuistuvilla nuorilla ja kuinka epätoivoisina moni kokee tulevaisuutensa. Löytyy kirjoittajia joilla on takana useita hoitojaksoja avolaitoksessa tai suljetuilla osastoilla; kirjoittajia jotka ovat yrittäneet itsemurhaa ja pelastuneet vain sen tähden, että joku sivullinen tai läheinen tai ystävä on sattunut paikalle oikeaan aikaan; löytyy myös ent. kirjoittajia jotka ovat onnistuneet tässä epätoivoisessa teossaan.

Kuvailin nyt tapauksia joiden taustalla ovat henkilöt joiden ikäjakauma on 17-23 vuotta eli aikuistumisvaiheessa olevia nuoria.

vlad.

Vakavasti otettava katsaus mielenterveyspalstalle

vlad kirjoitti:

Kirjoittelen säännöllisesti eräälle mt-palstalle (en kerro nimeä turvallisuus syistä), olen päässyt näkemään siellä sen millainen tilanne on aikuistuvilla nuorilla ja kuinka epätoivoisina moni kokee tulevaisuutensa...

Laajenna klikkaamalla

Niin, en malta asian vakavuudesta huolimatta olla sieluni jatkoaikavärisin silmin näkemättä, minkälainen meno ko. palstalla mahtaa olla.

Asiain tässä valossa luonkin katsauksen minkälaista peliä pidetään mt-ongelmista kärsivien Apupyörä-keskustelupalstan "Kausi alkaa, masentaako -ketjussa":

*****


X: Miltäs porukan kunto näyttää näin syksyllä? Onko rosteri kunnossa ja minkälaiset ovat odotukset lääkityksen suhteen?

Z: Mun kausi näyttää tosi lupaavalta! Siis ihan fantsulta! Maniaa puskee päälle ja taidan ostaa pari autoa ja talon ja mennä etelään ja ottaa kolme uutta työpaikkaa. Joulutauolla vedän varmaan itteni jojoon jos masennus iskee. Mä lopetin lääkkeiden syönninkin, kun ne jarruttaa mun luovuutta! Mun on pakko just nyt maalata, sisustaa, osallistua järjestötoimintaan, käydä 2:ssa eri työpaikassa, kasvattaa kauppapuutarhaa, hoitaa 10:ntä jalatonta mummoa niiden kotona, laihduttaa, vetää massakuuria, käydä kaikilla sukulaisilla kahdesti päivässä ja kehittää suhteellisuusteoriaa.

Å: Ping Ping, vihreä keiju, vihreä keiju, vihreä keiju. Keltainen lääkäri antoi mulle myrkkyjä, vaan empä mennyt lankaan, vaan syötin ne napit papit naapurin kalteville ipanoille. Ne oli tosi vihreitä kun ne keinutti tuulta, maito maito, jääkendo, tzatzatza. Klinsman zwei!


W: Mä vihaan tätä kautta ja näitä lääkkeitä. Tästä kaudesta tulee mun joutsenlaulu. Tekin kaikki vaan vihaatte mua. Viime kausikin olis ihan paska ja ne lääkkeet oli ihan paskoja. Se lääkäri antoi mulle vittuuksissaan näitä, kun se vihaa mua. Mä yritin viillellä itteeni, mutta toi veitsikin vihaa mua, enkä mä halua olla sen kaa tekemisissä, kun se vihaa mua.


Z: Hei tsemppiä sulle W! Kyllä me susta välitetään. Lähe mun kanssa parille maailmanympärimatkalle, mulla on rahaa vaikka kuinka paljon!


Y: Hehheh, näytin eilen munaani kaupassa. Vähänkö ne kaikki ihaili mua! Sitä mä ihmettelen miksi ne ne vaksit ja poliisit tuli mua ihailemaan. Luulisi että ne kyttäisi jotain rikollisia. Emmä tie, mutta kaikki oli tosi jeesjees meiningillä!


C: Hey Y, toi on rikollista olla itsensäpaljastaja! Sun kandeis puhua sun lekurin kaa. Mun yksi kaveri sai ainakin jotain XT-666 -nappeja, ja se lopetti heti sen vilauttelun. Nyt se pukeutuu visusti mustaan nahkaan.


Y: En mä mikään itsensäpaljastaja ole vitun C:n urpo! Ne kaikki halusi sitä, itse olet vain kateellinen kun mä oon terve ja sä skitsofreenikko!


C: En mä mikään skitsofreenikko ole. Mä oon ADHD! Saatana siinä on vissi ero!


Moderaattorit: Rahoitutaanpas sitten nuoripari C&Y, tai modesetä tekee täällä Valtakunnankanslian takapihalla itsarin!


F: Rauhoittukaa hei oikeesti. Mut hei mulla menee siis toosi hyvin. Ihmiset kannustaa mua kaduilla! Ennen ne vaan seuraili mua. Mut nyt näyttää hyvältä mun rosterissa, tää on mun kausi, että tervetulao torille tanssimaan mun kaa!


Z: Hei muakin ennen ennen vainottiin. Tai siis mun mies. Se väitti että mä käyn vieraissa ja puhun ihan sekavia. Niin ja sitten se väitti, että mä oon väittänyt ostaneeni auton. En mä varmaan mitään autoa ole ostanut, kun mä ostinkin talon. Ne paperit vaan hukkui johonkin. Ihme vainoaja kun väittää että mä valehtelen. Mut mun ensi kausi menee kuitenkin huikeissa merkeissä.


W: Hei Z, se sun miehes varmaan vihaa mua! Kaikki vaan vihaa mua ja lähettää muhun vihaa-aaltoja vaikkei edes tunne mua. Mun kausi on tässä.


D: Mun poikafrendi ei enää rakasta mua kun mä oon depressiivinen ja mulla on bulimia! Mua oikeesti oksettaa tää tilanne ja se, että mä oon läski.


C: Hei D! Sä oot tosi jees, muistakko kun mä siellä miitissä opetin huutamaan kaikkien päälle!

Ä: Keltaisia palloja, keltaisia palloja, niistä mun kausi koostuu. Vihreitä palloja, vihreitä palloja, niillä mä pompin pois.


G:
Mä tapan kaikki jos ette anna mulle sinistä lentsikkaa nimpparilahjaksi.


Moderaattorit: Nimimerkki G passitetaan Valtakunnan nimissä kansanvihollisena keskitysleiriin miettimään sinisiä lentokoneitaan. Varoitan muitakin palstalaistemme murhaamisaikeista, jos ei tyyli muutu, tapan itseni!

******

Loppukaneetiksi päädyn vielä itse ketjun asiaan liittyen sanomaan, että turhan moni mielenterveyspotilas jää vaille asiantuntevaa hoitoa ja huolenpitoa kotihoidossa, eli siis käytännössä amatöörihoitaja-omaisten ja asiaatuntemattomien "vaivoina."


Täältä tähän

ervatsalo kirjoitti:

Loppukaneetiksi päädyn vielä itse ketjun asiaan liittyen sanomaan, että turhan moni mielenterveyspotilas jää vaille asiantuntevaa hoitoa ja huolenpitoa kotihoidossa, eli siis käytännössä amatöörihoitaja-omaisten ja asiaatuntemattomien vaivoina.

Laajenna klikkaamalla

Tuon koko viestisi perusteella voisin todeta, että olet valitettavasti ihan oikeassa.

kissankarva kirjoitti:

Siitäkin huolimatta että masentuminen on viime aikoina ollut trendikästä, mielenterveyspotilaat, heidän sairautensa ja hoitonsa ovat edelleen hyshys-asioita yhteiskunnassa. Kukaan ei halua asua hullun naapurissa, ja on aivan eri asia mennä sairaalaan katsomaan kaveria jolla on jalka poikki, kuin kaveria joka on psykoosissa.

Laajenna klikkaamalla

Tästä tekstistä tulee helposti nyt sellainen mielikuva, että masentunut ja hullu olisivat synonyymeja. Itse olen hyvin paljon eri mieltä siitä. Masentuminen voi johtua siitä, ettei suksi jostain syystä kulje, mutta ei sellainen henkilö ole hullu sanan varsinaisessa merkityksessä. Hullut ovat sen sijaan hyvinkin arvaamattomia, jopa vaarallisiakin. Sen vuoksi he ovat lukkojen takana. Itse en hullujen kanssa halua olla tekemisissä, sillä en halua elää tilanteessa, jossa saa olla koko ajan varuillaan.

scholl kirjoitti:

Hullut ovat sen sijaan hyvinkin arvaamattomia, jopa vaarallisiakin. Sen vuoksi he ovat lukkojen takana. Itse en hullujen kanssa halua olla tekemisissä, sillä en halua elää tilanteessa, jossa saa olla koko ajan varuillaan.

Laajenna klikkaamalla

Korjataan nyt kuitenkin sen verran etteivät läheskään kaikki "hullut" ole lukkojen takana vaan suurin osa "hulluista" elää normaalin yhteiskunnan osasina - osa jopa normaalisti töissä käyden. Tällainen yhteiskunnan osasena toimiva "hullu" voi käydä säännöllisessä terapiassa jossa kontrolloidaan hänen vointia, lisänä voivat olla (usein ovat) säännölliset lääkärikäynnit ja lisänä tietty on lääkitys (esim. maanisdepressiivisillä potilailla oma spesiaalinen lääkityksensä johon voi kuulua tasaava lääke sekä mielialalääke ja jokin rauhoittava lääke).

Suurinta osaa "hulluista" ei edes erota normaaleista silloin kun heidän elämä on raiteillaan, heidän otsassa ei ole merkkiä "hullu". Veikkaan, että päivittäin ohitsesi kävelee yksi tai jopa useampia ihmisiä joilla on todettu oikea "mielisairaus". Et vain erota heitä koska he näyttävät normaaleilta ja ovat kuin normaaleja. Tietyissä ääritilanteissa heidät sitten erottaa muista, psykoosi on tällainen tilanne, mikä voi johtua useammasta syystä esim. lääkityksen pettämisestä, lääkityksen lopettamisesta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöstä tms. syystä. Lääkityksen ja alkoholin sekakäyttö ei välttämättä tarkoita pitkäaikaista sekakäyttöä vaan hypomanian voi laukaista md-potilaalla yksikin kerta.

Lisätään vielä sen verran, että psykoottinen masentunut voi yhtälailla olla vaarallinen itselleen mutta myös muille - jopa ihmisenä yhtä arvaamaton kuin oikea "hullu".*

vlad.

scholl kirjoitti:

Hullut ovat sen sijaan hyvinkin arvaamattomia, jopa vaarallisiakin. Sen vuoksi he ovat lukkojen takana. Itse en hullujen kanssa halua olla tekemisissä, sillä en halua elää tilanteessa, jossa saa olla koko ajan varuillaan.

Laajenna klikkaamalla

Scholl, olet virtuoosi. Ehkä Bubin paha kaksonen?

vlad kirjoitti:

Veikkaan, että päivittäin ohitsesi kävelee yksi tai jopa useampia ihmisiä joilla on todettu oikea "mielisairaus". Et vain erota heitä koska he näyttävät normaaleilta ja ovat kuin normaaleja.

Laajenna klikkaamalla

Varmasti totta. Tosin silloin kun sekoavat lopullisesti, voi olla vaikea arvioida onko tyyppi hullu vai huumeidenkäyttäjä. Itse kun sain parilta urpolta kuonoon kadulla, kun yllättäen takaapäin hyökkäsivät niin poliisi epäili heidän olevan huumeissa, mutta onhan se mahdollista, että olivat yksinkertaisesti hulluja. Onkin mielenkiintoista tietää, että ovatko esim. väkivaltarikolliset ja huumeidenkäyttäjät hulluja vai eivät. Poikkeuksellinen, epäsopiva käytöshän viittaa hulluuteen. Samoin huumeidenkäyttäminen esim. viittaa itsekurin puutteeseen mihin hulluuskin viittaa. Ei pystytä olemaan kunnolla.

scholl kirjoitti:

Itse kun sain parilta urpolta kuonoon kadulla, kun yllättäen takaapäin hyökkäsivät niin poliisi epäili heidän olevan huumeissa, mutta onhan se mahdollista, että olivat yksinkertaisesti hulluja.

Laajenna klikkaamalla

Huumeiden vaikutuksen alaisena olevat ihmiset ovat Suomessa todella harvoin osallisena väkivaltarikoksissa. Median luoma harhakuva sanoisin.

scholl kirjoitti:

Tästä tekstistä tulee helposti nyt sellainen mielikuva, että masentunut ja hullu olisivat synonyymeja. Itse olen hyvin paljon eri mieltä siitä. Masentuminen voi johtua siitä, ettei suksi jostain syystä kulje, mutta ei sellainen henkilö ole hullu sanan varsinaisessa merkityksessä. Hullut ovat sen sijaan hyvinkin arvaamattomia, jopa vaarallisiakin.

Laajenna klikkaamalla

Tätä pohdiskelin itsekin, masennusta ja "hulluutta" (pakko pistää toi lainausmerkkeihin, sen verran epäammattimainen termi, vaikken alalla olekaan) ei voi ihan tuosta noin vaan rinnastaa. Tai jos on riittävän hullu, niin kai sekin alkaa masentaa, mutta kaikki masentuneet eivät välttämättä ole hulluja.

Mutta jos puhutaan näistä hulluista. Miten vedetään raja? Jos unohdetaan harhaiset valotolppien halaajat ja naapurin lapsen aamupalaksi syöneet, niin mistä tiedetään kuka on on oikeasti sairas ja kuka vaan pohjimmiltaan ikävä ihminen? Voiko mielentilatutkimusta huijata? Yhtä ja toista nähneenä ja kuulleena pystyn hyvin kuvittelemaan ihmisen, joka toimii täydessä ymmärryksessä systemaattisesti aiheuttaen muille vahinkoa, välittämättä seurauksista. Aivojen kemiallinen epätasapaino? Miksei yksinkertaisesti elämäänsä tyytymätön itsekeskeinen satuilija tai tavallista mulkerompi pelimies? Onhan niitäkin joilla on lääkitys ja siitä huolimatta polla sekoaa, ja toisaalta niitä ketkä kärsivät serotoniinin tuotannon häiriöistä ja pahimmillaankin se aiheuttaa "vain" hyperventilaatiokohtauksen.

Onko mahdollista, että ihminen puolustaa tekojaan vetoamalla mielenterveyteensä, vaikka oikeasti hän tarvitsisi vain kunnon selkäsaunan oppiakseen olemaan? HUOM! En todellakaan väitä, ettei mielenterveyshäiriöitä olisi ollenkaan olemassa. Mietiskelen ainoastaan tätä rajan vetoa ja ihmisen mielen syövereitä, vähettelemättä kenenkään henkilökohtaista tuskaa ja todellista hätää.