Sheddenin pelitapa

Tämä ketjunavaus pohjautuu veli cobolin heittoon siitä, että Sheddenin tavoittelemaan kiekkoon kuuluu myös lyhytsyöttöpeli (Ensi kauden Jokerit -ketjussa). Koska se ketju on niin sekava jo valmiiksi, avaan tähän muutamien kysymysten kautta uuden ketjun, jossa voi kirjoittaa laajemminkin Sheddenin tavasta pelata jääkiekkoa. Omasta puolestani voin sanoa, että kaikki havainnot ovat tervetulleita. Ja tässä muutama kysymys, joihin nyt sopii toivoa ainakin cobolilta vastauksia, koska hänen heitostaan ne kumpuavat. Vastata ja täydentää voivat muutkin.

Hirvittävällä mielenkiinnolla olen koittanut visioida, miltä Sheddenin Jokerit voisi näyttää ja visioiden tueksi olen koittanut hankkia myös hieman tietoa esimerkiksi pelitavasta. Nyt puhut cobol asiasta, joka on minulle osittain uutta. Onko Sheddenin pelifilosofiassa sijansa lyhytsyöttöpelin kautta rakennettuilla hyökkäyksillä? Kuinka suuri sija niillä on? Löytyykö hänen sapluunastaan lyhytsyöttöpeliä tukevat hyökkäyksiin lähdöt?

Minun käsitykseni Sheddenistä on se, että pääasiallinen tapa muodostaa paine vastustajan päätyyn syntyy joko A)kiekonriistoista, joihin pyritään yliaktiivisella karvaamisella (toimi hienosti Hifkissä monista eri syistä, joita on turha tässä puida), B)Pitkän syötön tai kuljetuksen jälkeisestä suoraviivaisesta pelistä maalia kohti, keskikaistaa ryntäävä hyökkääjä usein ensimmäisenä kiekossa, myös silloin, kun kiekko ajautuu päätyyn.

Yleisesti pallopelien lainalaisuuksiin kuuluu ns. kolmiopeli, joka mahdollistaa lyhytsyöttöpelin. Kolmio mahdollistaa kaksi helppoa syöttösuuntaa, joista usein ainakin toinen on pelattavissa. Kolmiopelin periaatteet ovat sovellettavissa, esimerkiksi jääkiekossa harvoin on saumaa tasasivuisen kolmion muodostamiseen. Periaate kuitenkin toimii. Toinen lainalaisuus on se, että kannattaa pyrkiä juuri lyhyisiin syöttöihin, koska ne ovat helppoja ja syöttäjä on itsekin pelissä mukana syötön jälkeen - toisin kuin esimerkiksi pitkissä pystysyötöissä, joissa syöttäjä on syötön jälkeen pelin ulkopuolella.

Käsitykseni mukaan Sheddenin tavassa rakentaa peliä ei ole paljoakaan sellaista, mikä tukisi tämänkaltaista pelaamista. Kysyn nyt aivan aidosta mielenkiinnosta, ilman suurempaa väittelyn halua, että kuinka sinä tämän asian näet? Onko Sheddenin pelifilosofiassa sijansa lyhytsyöttöpelin kautta rakennettuilla hyökkäyksillä? Kuinka suuri sija niillä on? Löytyykö hänen sapluunastaan lyhytsyöttöpeliä tukevia asioita?

Ärrä-cupin perustella, minusta Jokerit rakensi peliä varsin lyhyillä syötöillä. Paljoakaan ei haettu mitään pitkä syöttöjä hyökkäyssiniselle. Tiedä sitten hakiko HIFK:kaan viime kaudella, kun niin tarkasti en heidän otteitaan seurannut. Sihvosen mukaan haki, mutta se äijä yksinkertaistaa ja kärjistää asiat usein äärimmilleen ja lopputulos on se että ollankin jo rankasti metsän puolella. Jokereissa ainakin tuntui tarkoituksena olevan kääntää peli nopeasti ylös, mutta niin että käytetään nopeita ja lyhyitä syöttöjä. Kiekko ja miehet liikkuu.

Sheddenin pelityylissä silmiin pistävää oli myös aktiivisuus ja vauhti. Noin liukkaasti en ole Jokereiden nähnyt liikkuvan aikoihin. Tämä pistää painettaa vastustajaan ja saadaan paljon kiekonriistoja ja tilanteita. Välillä toki omaankin päähän. Uskon että tällä vauhdin pidolla Jokerit tulee kasvattamaan maalimääriään huomattavasti viime kauteen verrattuna. Tai viime kausiin sillä varmaan lähemmäs kymmeneen vuoteen Jokerit ei ole profiloitunut hyökkääväksi joukkueeksi kiitos valmennuksen.

Uskon, että tällä pelityylin muutoksella saadaan katsojia myös otteluihin ja otteisiin palaa sellainen iloisuus, jota on ilo myös katsella. Näin ainakin Ärrä-cupissa. Kääntöpuolena tietenkin sitten se, että riittääkö pelaajien kuntopohja pelaamaan aktiivista kiekkoa koko ottelun ajan.

Maalinteko on kiinni myös kokemuksesta eli mitä enemmän pääset yrittämään sitä enemmän siinä harjaannut. Viime vuosien Jokereissa tätmä puoli on jäänyt todella vähälle passiivisen pelityylin takia ja senpä takia monet nuoret pelurit ovatkin olleet maalintekotilanteissa jäässä. Kun pääset rutiininomaisesti enemmän tilanteisiin tulee niistäkin enemmän kokoemusta ja sen kautta taitoa päättää tilanteet. Toivotaan näin.

Paniko kukaan muu merkille, että jokeri pelaajat hyytyivät aivan täysin kolmannessa erässä Luganoa vastaan. Kävikö näin myös Pelsuja vastaan?

Seesam kirjoitti:

Paniko kukaan muu merkille, että jokeri pelaajat hyytyivät aivan täysin kolmannessa erässä Luganoa vastaan. Kävikö näin myös Pelsuja vastaan?

Laajenna klikkaamalla

Kävi. Tämä olisi taas oman keskustelunsa paikka, ei liity pelitapaan oikeastaan juuri millään lailla.

eh kirjoitti:

Kävi. Tämä olisi taas oman keskustelunsa paikka, ei liity pelitapaan oikeastaan juuri millään lailla.

Laajenna klikkaamalla

No eikös se kuitenkin liity myös pelitapaan.
Kuitenkin Jokerit pelaa tällä hetkellä erittäin agressiivista ja tavallaan kuluttuvaa kiekkoa, aivan kuten HIFK viime kaudella.
Veikkaan että tämän pelitavan seurauksena myös Jokereilla on kauden alku hieman tahmea ja sitten koneet vasta käynnistyvät.
Aika näyttää

Harkins#33 kirjoitti:

No eikös se kuitenkin liity myös pelitapaan.
Kuitenkin Jokerit pelaa tällä hetkellä erittäin agressiivista ja tavallaan kuluttuvaa kiekkoa, aivan kuten HIFK viime kaudella.
Veikkaan että tämän pelitavan seurauksena myös Jokereilla on kauden alku hieman tahmea ja sitten koneet vasta käynnistyvät.
Aika näyttää

Laajenna klikkaamalla

Enemmän on kyse kuitenkin kuntopuolen asioista luullakseni. Toki siinä mielessä yhteys pelitapaan on olemassa, että kuntopohja ei näytä sallivan nykyistä pelitapaa.

Sheddenin pelitapa on kyllä erittäin kuluttava. Ainakin IFK:ssa otteet vaihtelivat erittäin paljon matsin sisällä. Usein toinen erä oli järkyttävän huono, mutta Sheddenin huuto vikalla erätauolla nosti joukkueen kolmannessa erässä voittoon.

Se pelitavan kuluttavuus ei vaikuta pelkästään yksittäisiin otteluihin, vaan kun lisäksi kuormitetaan paljon avainmiehiä (Salmelainen, Hauhtonen ja kumppanit pelasivat lähes puoli ottelua - puhumattakaan avainpuolustajien hurjista minuuteista), tuli sarjan aikana pari sellaista huonomman menestyksen kautta väsymyksen takia, eikä pitkää playoffkiertuettakaan oikein jaksettu painaa loppuun saakka.

YV

Ärrä-finaalin pohjalta ei tasakentällispelistä saanut kovin hyvää kuvaa, mutta ylivoima pelistä voisi muutaman kommentin heittääkin.

Tämän yhden ! ottelun perusteella näyttäisi, että kuva Sheddenistä peluuttajana ja pelaajien ominaisuuksien hyödyntäjänä ei ole ihan tuulesta temmattu. Sen verran erilaisia joukkueen ykkös- ja kakkos-YV:t olivat.

Ykkös-YV:n (Varis-Hirso-Rita Tuulola-Stapleton) perustui kahteen asiaan - YV-pelin kokoon saamiseen kulmakamppailut voittamalla ja itse kuvion perustaminen jatkuvaan liikkeeseen ja paikkojen vaihtoon. Toisin sanoen Hyökkääjien vääntövoima ja pakkien kiekkovarmuus yhdistettiin luomalla tilanteita, joissa kaksi hyökkääjää (Rita ja Varis/Hirso) pyrki voittamaan kulmakamppailun kahta vastustajaa vastaan (yleensä vasemmassa kulmassa) ja heittämään kiekon maalin taitse kolmannelle hyökkääjälle (Hirso/Varis), jonka tehtävänä oli jatkaa kiekko mahdollisimman nopeasti pakille (Tuulola) viivaan tai jopa nopeasti laukaisusektoriin nousseelle toiselle pakille (Stapleton). Tämän jälkeen kiekkoa pyrittiin pyörittämään vauhdikkaasti ulkokehälle, kunnes AV-pakettiin syntyi aukko, johon annetusta syötöstä seurasi laukaus, jonka irtokiekkoihin jokainen hyökkääjä ryntäsi. Ongelmana tässä YV:ssä oli lähinnä Rightin hyökkääjän puute, kun yleensä oikealta haetut "ratkaisusyötöt" pelattiin vasemmalle leftin pelaajalle (Hirso, Rita, Varis kävivät vuorollaan laukomassa Niemen suojiin). Ketjun YV maalit syntyivätkin tämän seurauksena suorien laukausten sijaan (omista) reboundeista, kun vahvoja Varista ja Ritaa ei saatu maalin edessä kuriin. Vahvimpia pakistoja (HIFK,?) vastaan tämä voi muodostua ongelmaksi.

Kakkos-YV (Louhi-Paka-Valtonen Kankaanperä-Järventie) haki kuviota periaatteessa samalla tavalla, mutta Louhella oli hieman enemmän roolina hakea Pakan ja Valtosen kulmassa voittama kiekko hyvällä liikkeellä mukaansa, rauhoittaa tilanne ja etsiä Järventie syötöllä. Tämän jälkeen Pakaslahti, Valtonen ja Kankaanperä parkkeerasivat maalille ja Louhi-Järventie pyrki toimittamaan kiekon maalille. Ei kovin mielikuvituksekasta, mutta muutamia hyviä tilanteita näikin syntyi. Ongelmaksi tässä saatta muodostua se, että pelinteko on täysin Järventien ja Louhen varassa...

Onkohan nämä vain yhden ottelun tapahtumia, vai onko tämän suuntaista näkynyt muuallakin?

scholl kirjoitti:

Sheddenin pelitapa on kyllä erittäin kuluttava. Ainakin IFK:ssa otteet vaihtelivat erittäin paljon matsin sisällä. Usein toinen erä oli järkyttävän huono, mutta Sheddenin huuto vikalla erätauolla nosti joukkueen kolmannessa erässä voittoon.

Se pelitavan kuluttavuus ei vaikuta pelkästään yksittäisiin otteluihin, vaan kun lisäksi kuormitetaan paljon avainmiehiä (Salmelainen, Hauhtonen ja kumppanit pelasivat lähes puoli ottelua - puhumattakaan avainpuolustajien hurjista minuuteista), tuli sarjan aikana pari sellaista huonomman menestyksen kautta väsymyksen takia, eikä pitkää playoffkiertuettakaan oikein jaksettu painaa loppuun saakka.

Laajenna klikkaamalla

Samaa peliajan keskittämistä näytti tapahtuvan nytkin. Tuulola pelasi varmaan sen puolet ottelusta ollen YV:stä 80% ja AV:stä 40% kentällä. Samaten Kankaanperä-Järventie pari keräsi kovia minuutteja AV:llä ja YV:llä. Kuparinen oli neljäs "pelaava" puolustaja ollen suuret osat alivoimista kentällä, kuin myös Tuulolan parina tasakentin pelattaessa. Kolmospari Latvala-Kantee kellottivat tuskin kymmentäkään minuuttia henkeä kohden.

Sama koski hyökkääjiä, kun YV:stä yli puolet pelattiin "ykkös-YV":n voimin ja loput kakkosella. Muita pelaajia ei paljon YV:llä näkynyt. Alivoiman aloittivat pääsääntöisesti Pakaslahti-Valtonen, josta jatkettiin Rita-Louhi kaksikolla.

1. 2. -ketjujen hyökkääjät keräsivat todennäköisesti 20 minuutin ympärillä olevia peliaikoja, kun 3. ja 4. -ketjujen miehet (pl. Stapleton) jäivät lähelle kymmentä minuuttia.

Oiva kirjoitti:

Hirvittävällä mielenkiinnolla olen koittanut visioida, miltä Sheddenin Jokerit voisi näyttää ja visioiden tueksi olen koittanut hankkia myös hieman tietoa esimerkiksi pelitavasta. Nyt puhut cobol asiasta, joka on minulle osittain uutta. Onko Sheddenin pelifilosofiassa sijansa lyhytsyöttöpelin kautta rakennettuilla hyökkäyksillä? Kuinka suuri sija niillä on? Löytyykö hänen sapluunastaan lyhytsyöttöpeliä tukevat hyökkäyksiin lähdöt?

Laajenna klikkaamalla

Minä vastaan kyllä. Näkemäni perusteella asian voi tiivistää siten, että HPK-pohjaiset pelaajat (Tuulola (toki on Jokereista aiemmin), Louhi ja Rita, Jokereista mm. Varis) pelaavat nimenomaan lyhysyöttöpeliä, josta näimme merkkejä harjoitusotteluissa. Tuulola varsinkin kiinnitti huomion, sillä usein kun hän sai kiekon, hän pyrki avaamaan lyhyellä syötöllä ja haki jo vapaata paikkaa. Olen nähnyt tilanteista, joissa keskialue on ylitetty kolmella syötöllä ellei jopa neljällä. Nopeita lähtöjä hyökkäykseen ja usein avaintekijä on Tuulola.

En usko että joukkue tekisi jotain muuta kuin valmentaja haluaa. Sen pohjalta väitän, että Shedden on hakeutumassa enemmän tai vähemmän mukaan lyhytsyöttöpeliin. Yksi tärkeimpiä syitä siihen on nähdäkseni Areenan koko. Se on 400 neliötä suurempi kuin AHL:n ja 200 neliötä suurempi kuin HIFK:n kaukalo. Näen asian niin, että Shedden ymmärtää tilanteen vaativan myös lyhytsyöttöpelin taitamista.

Arvioni perustuu näkemiini otteluihin isolla jäällä Mikkelissä (1 kpl) ja Areenalla (1 kpl) sekä keskusteluihin mm. Sheddenin kanssa hänen pelitavastaan.

Lisäksi olen sitä mieltä, että ilman toimivaa lyhysyöttöpeliä ja painottoman puolen parempaa hallitsemista sekä aggressiivista karvausta Shedden ei tule menestymään isolla kotijäällään. Pidän häntä valmentajana, joka tunnistaa ongelmat ja löytää keinot niiden ratkaisemiseksi. Sen takia vastaukseni on, että Sheddeniltä löytyy Jokerien rosteriin sovitettu lyhysyöttöpeli. Samasta syystä olen sitä mieltä, että jos rosterissa olisi kaksi hyvää hyökkäävää sentteriä (luokkaa Leino tai Lindgren tai V Filppula), Shedden pääsisi toteuttamaan omaa taktiikkaansa vieläkin paremmin. Nämä kolme mainitsemaani kaveria olisivat kuin luotuja ison jään senttereiksi.

Pienenä anekdoottina mainittakoon, että Jokereiden 3.s kenttä Andersson-Stapleton-Koivisto on melkoinen kummajainen. Kaikki ovat rightin pelaajia. Jos ketju pidetään pidempään kasassa voisi sitäkin kokeilla joskus ylivoimassa esim. pelin jo ratkettua. Siinä pystytään synnyttämään monia poikkeavia laukaisukombinaatioita. Itse kyllä jakaisin kätisyyttä useampaan kenttään, koska se parantaa pelillisiä variaatioita ja lisää hyviä syöttökulmia, mutta aika näyttää miten Shedden asian ajattelee.

cobol kirjoitti:

200 neliötä suurempi kuin HIFK:n kaukalo.

Laajenna klikkaamalla

Eikös Areenan ja Jäähallin kaukalot ole yhtä suuria eli 28x60?
Myös tuore IS SMLIIGA puoltaa tätä väitettä.

Baarimikko kirjoitti:

Eikös Areenan ja Jäähallin kaukalot ole yhtä suuria eli 28x60?
Myös tuore IS SMLIIGA puoltaa tätä väitettä.

Laajenna klikkaamalla

No ei ole. Ihan sama virhe siellä IS:ssa oli viime kaudellakin. Se perustunee siihen, että Jokerit aloitti toissa kauden (2004-2005) pienessä kaukalossa kun World Cupin kaukalo jätettiin ennalleen. Kesken toissa kauden se sitten suurennettiin eikä sitä ole kavennettu sen jälkeen (tiukasta kampanjastani huolimatta -:)

cobol kirjoitti:

Kesken toissa kauden se sitten suurennettiin eikä sitä ole kavennettu sen jälkeen (tiukasta kampanjastani huolimatta -:)

Laajenna klikkaamalla

Ettei vaan tilanne ole se, että Hjallis ja Masa eivät tee ainakaan mitään sinun ehdottamia muutoksia ja mahdolliset hyvät ideasikin kääntyvät Jokereita vastaan. Näinhän ei olisi, jos ei olisi turhamaisia ihmisiä, mutta minkäs teet.

Panzerfaust kirjoitti:

Ettei vaan tilanne ole se, että Hjallis ja Masa eivät tee ainakaan mitään sinun ehdottamia muutoksia ja mahdolliset hyvät ideasikin kääntyvät Jokereita vastaan. Näinhän ei olisi, jos ei olisi turhamaisia ihmisiä, mutta minkäs teet.

Laajenna klikkaamalla

Pieni OT sallittakoon: ehkä juuri näin. Siksi haastoinkin Virmasen Nickersonin kysymyksessä toteamalla, että turhaa puhetta faneille kun Virmanen ei Nickerson tapauksessa tule onnistumaan. Minä uskon, että Hjallis avasi jo kukkaron ja Virmanen tutkii asian käytännön järjestämistä. Tosin, mihin jäi se sentteri tai Lepistön korvaaja :)

Pysytään nyt muuten pelitavassa, eikös vain.

cobol kirjoitti:

Pieni OT sallittakoon: ehkä juuri näin

Laajenna klikkaamalla

No sitten sunhan kandee pitää matalaa profiilia Jokereiden edun nimissä...

OT-loppu mun osalta.

Ehkä yksi huomio Sheddenin pelitapaan liittyen on tulevalla kaudella se, että hän peluuttaa joukkuetta eri tavalla kuin vaikkapa Jortikka. Kun Jortikka pyrki kiinteisiin ketjuihin ja peluutti niitä jopa kauden alusta asti mitään muuttamatta ennen totaalista pakkoa, niin Shedden tulee toimimaan toisin. Ketjut muuttuvat ja pelaajien tehtävät saattavat muuttua myös vastustajan mukaan. Esimerkiksi kahdessa ensimmäisessä ottelussa HIFK:ta ja Kärppiä vastaan saatetaan nimetä samat ketjut, mutta niiden mukaan ei pelata - jos edes nimetäänkään. Samoin Jokerien nelonen hakee vielä muotoaan. Pikkaisen ihmettelen, että kukaan ei ole maininnut Ärrässä Sheddenin peluuttaneen Kukia laidassa. Muuta syytä siihen tuskin on kuin se, että Shedden halusi nähdä, kuinka Kuki pystyy pelaamaan taklaus- ja fyysistä peliä. Laiturihan saa siihen paremman tilaisuuden. Noin äkkiseltään laskin Kaaneja vastaan Kukille kaksi taklausta ja aika heikon esityksen muutenkin, joten vaihtoehdot eivät ainakaan tuon osalta pudonneet paikoilleen. Sheddenin peluutukseen tulee myös kuulumaan pelaaminen ns. pelaaja vs pelaaja -ajattelulla. Kun vastustajan heikko lenkki löydetään (vaikkapa hidas pakki tai pelokas pakki), häntä vastaan pyritään heittämään oma nopein tai ilkein hyökkääjä. Viime kaudella Shedden käytti kahta variaatiota tästä Jokereita vastaan ja en näe mitään estettä sille etteikö samalla tavalla pyrittäisi menemään myös jatkossa. Toki rosterin mahdollisuudet huomoiden. Kaikkiaan näen asian tässä vaiheessa niin, että Shedden ei ole samalla tavalla pitkälti kiinteällä kaavalla pelaava ja peluuttava valmentaja kuin esim. Jortikka, vaan Shedden tulee toimimaan enemmän vastustajan ja pelitilanteiden mukaan.

Cobol puhuu jälleen täyttä totta. heddenillä on todellakin tälläinen Kanadalainen tempputyyli. Tuo tyyli on kuitenkin jo hieman vanhanaikainen. mielestäni kaikki nuo vaihtelut ja erikoisuudet kuuluvat tärkeisiin peleihin. Tuo ehkäpä osoittaa hieman vanhanaikaisuutta Sheddenin kiekkokäsityksessä. Mielestäni perinteikkäisyydessä ja old-time-hockeyssä ei ole mitään vikaa, mutta kyllä jotkut asiat tuli jättää jo historiaan. Itselleni tuli viime keväänä pleijareita katsellessa sellainen olo että Sheddenin temput oli käytetty. Myöskään tuo ainainen vaihtelu ei helpota yhtenäisen pelitavan luomista. Ketjukaverien tunteminen ja oman pelitavan tunteminen on kuitenkin suhteellisen tärkeä asia jääkiekossa. Varsinkin tällä kaudella kun jokereilla on kasassa kova ryhmä niin mielestäni jokerien tuli vyöryttää omalla pelitavallaan eikä tempuilla. Ehkäpä Shedden ei usko tämän vuoden joukkueeseen ja materiaaliin ja näin hän kokee itsensä pakotetuksi löytämään heikkoudet vastustajista ja pelaamaan näitä heikkouksia vastaan. Saa nähdä kuinka käy.

Samaa

ihmettelin miten "Suomen paras" nelosen sentteri Kuki pelasi laitaa ja tuo coboli teksti oli aika looginen sille ajatukselle. Kuin ongelma on dieselmäisyys ja lisää ilkeyttä kun raameja kerran olisi!

cobol kirjoitti:

Kaikkiaan näen asian tässä vaiheessa niin, että Shedden ei ole samalla tavalla pitkälti kiinteällä kaavalla pelaava ja peluuttava valmentaja kuin esim. Jortikka, vaan Shedden tulee toimimaan enemmän vastustajan ja pelitilanteiden mukaan.

Laajenna klikkaamalla

Juuri tämän takia pidän pohjois-amerikkalaisista koutseista. Ei jäädä itsepäisesti fakkiintumaan omiin kuvioihin vaan muutetaan taktiikkaa tarvittaessa vastustajan mukaan ja maksimoidaan pelaajien roolitus. Se pelkkä "oman pelin" pelaaminen kun nyt ei aina riitä, varsinkaan silloin, kun ei ole ylivertaista rosteria. Tietysti oma haasteensa Sheddenillä on saada suomalaiset pelaajat noudattamaan tälläistä herkkää reagointia vaativaa pelitapaa.

Panzerfaust kirjoitti:

Juuri tämän takia pidän pohjois-amerikkalaisista koutseista. Ei jäädä itsepäisesti fakkiintumaan omiin kuvioihin vaan muutetaan taktiikkaa tarvittaessa vastustajan mukaan ja maksimoidaan pelaajien roolitus. Se pelkkä "oman pelin" pelaaminen kun nyt ei aina riitä, varsinkaan silloin, kun ei ole ylivertaista rosteria. Tietysti oma haasteensa Sheddenillä on saada suomalaiset pelaajat noudattamaan tälläistä herkkää reagointia vaativaa pelitapaa.

Laajenna klikkaamalla

Valitettavasti tämä ei ole kovin yleinen pohjoisamerikkalainen ominaisuus. Ihan samalla tavalla sielläkin moni koutsi jäätyy omiin kokoonpanopapareihinsa kuin täälläkin; NHL nyt on esimerkkejä pullollaan.

Elrith kirjoitti:

Valitettavasti tämä ei ole kovin yleinen pohjoisamerikkalainen ominaisuus. Ihan samalla tavalla sielläkin moni koutsi jäätyy omiin kokoonpanopapareihinsa kuin täälläkin; NHL nyt on esimerkkejä pullollaan.

Laajenna klikkaamalla

Tarkoitat nyt ilmeisesti suosikkipelaajien käyttöä? Ne on aina koutsikohtaisia, mutta kyllä nimenomaan pelitilannereagoinissa ja pelaaja vs pelaaja mätsäämisessä pohjois-amerikkalaiset ovat eurokoutseja edellä.

Panzerfaust kirjoitti:

Tarkoitat nyt ilmeisesti suosikkipelaajien käyttöä? Ne on aina koutsikohtaisia, mutta kyllä nimenomaan pelitilannereagoinissa ja pelaaja vs pelaaja mätsäämisessä pohjois-amerikkalaiset ovat eurokoutseja edellä.

Laajenna klikkaamalla

Yleisesti ottaen voi olla. Ekana tulee itseasiassa mieleen Hitchcock Flyersissa viime vuonna; olympialaisten MVP-maalivahti istuu penkillä ja Esche imuroi maalilla, aina pleijareihin asti. Pakisto pettää säännöllisesti (kaikkein karkeimmin oliko se nyt 7 maalin häviössä Detroitissa) ja samat äijät pelaavat. Karsea, lähes Curremainen suoritus.

Sanotaanko näin, että ottelun sisällä peluutuksessa pohjoisamerikkalaiset ovat valovuosia eurooppalaisia edellä? Taas isommissa peluutusasioissa, esim. vaikka ketjukokoonpanojen pysyvässä muuttamisessa jne. ero ei minusta ole niin valtava.

Elrith kirjoitti:

Yleisesti ottaen voi olla. Ekana tulee itseasiassa mieleen Hitchcock Flyersissa viime vuonna; olympialaisten MVP-maalivahti istuu penkillä ja Esche imuroi maalilla, aina pleijareihin asti.

Laajenna klikkaamalla

Tulee myös mieleen, että tais olla Hitchcockilla pientä kaunaa olympialaisten MVP-maalivahdille.. (?)

botto kirjoitti:

Varsinkin tällä kaudella kun jokereilla on kasassa kova ryhmä niin mielestäni jokerien tuli vyöryttää omalla pelitavallaan eikä tempuilla. Ehkäpä Shedden ei usko tämän vuoden joukkueeseen ja materiaaliin ja näin hän kokee itsensä pakotetuksi löytämään heikkoudet vastustajista ja pelaamaan näitä heikkouksia vastaan.

Laajenna klikkaamalla

Kuten on jo mainittu, Jortikalla ketjut olivat kiveen kirjoitettuja, niin pelin sisällä kuin ottelusta toiseen. Ihan sama, miten esim. Turunen tai Vertala pelasivat, omalla vuorolla pääsi kaukaloon.

Sama oli viime kauden peluutuksessa. I. Filppula sai tehdä vaikka minkälaisia taikatemppuja vähällä peliajalla alkukaudesta. Ylivoimaan ei silti ollut mitään asiaa edes kokeilemaan. Tämä siis Immosen aikana. Curre puolestaan otti Filppulan ylivoimaan ja myös piti siellä, vaikka Ilarin peli hyytyi täysin eikä tulosta tullut.

Pidän paljon enemmän Sheddenin tyylistä, jossa ne pelaavat, joilla kullonkin kulkee. Minusta se ei ole mitään temppuilua, vaan valveutunutta pelinjohtamista. Minusta on yleisönkin aliarvioimista, että joku saa surffivaihteella seilata saman peliajan tai enemmän kuin sellainen, jolla todella on hyvä pelipäivä.

Ärrässä varsinkin perjantaina näkyi hyvin, että Andersson ja Koivisto saivat rajusti peliaikaa, koska heillä kulki. Etenkin Andersson pelasi normaalivaihtojen lisäksi ylivoimassa pakin paikalla. Sitä oli mukava katsoa. Tämän luulisi lisäävän myös motivaatiota joukkueen sisällä, kun kenenkään peliaika ei ole ennalta määrätty, vaan minuuteista taistellaan.