Memorial Cup 2006, Moncton

Avataanpa ketju yhdelle vuoden tärkeimmistä junioriturnauksista. Tänä vuonna Memorial Cup järjestetään QMJHL:n Monctonissa. Puolustava mestari OHL:n London Knights ei ole puolustamassa voittoa. Tällä kertaa turnaukseen ottavat osaa järjestävä seura ja samalla QMJHL:n mestari Moncton Wildcats, QMJHL:n kakkonen Quebec Remparts, OHL:n mestari Peterborough Petes ja WHL:n mestari Vancouver Giants.

Ensimmäisessä ottelussa ovat vastakkain Peterborough ja Quebec. Peterboroughin vahvuutena on laaja hyökkäysarsenaali, jonka johtotähtenä häärii Calgaryn varaama Daniel Ryder. Ratkaisuihin pystyviä pelaajia löytyy jokaisesta kentästä, kun Quebecin tehot lepää täysin kahden kentän ja etenkin Nashvillen varaaman ja QMJHL:n parhaan pelaajan Alexander Radulovin harteilla. Quebecin ykkösketju takoi playoffeissa joukkueen 105 maalista peräti 46.

Toisessa ottelussa kohtaavat Moncton ja Vancouver. Vancouverin suurin ongelma lienee se, ettei WHL:ssä lähdetty NHL:n tyyliseen tuomarilinjaan, vaan linja on ollut paljon sallivampaa. Vancouver on pitänyt videopalavereita tulevasta linjasta. Joukkueen vahvuutena on kova fyysinen peli ja raudanluja puolustus. Hyökkäyksestä ei löydy leveyttä, mutta ykkönen on sitäkin kovempi, jonka kirkkaimpana tähtenä on Columbuksen varaama Brule. Harjoituksissa on menty lujaa eikä tunteiden kuumenemisilta ole säilytty, kun Watt ja Hunt otti paljain nyrkein yhteen. Moncton ei hävinnyt playoffeissa kotonaan yhtään peliä. QMJHL:n joukkueet on ainakin minulle täysi mysteeri ja niistä voikin joku toinen kertoa lisää.

Turnauksessa pelaa tukku NHL varauksia:
Moncton: Philippe Dupuis (Columbus), Martins Karsums (Boston), Adam Pineault (Columbus), Stephane Goulet (Edmonton), Luc Bourdon (Vancouver), Oscars Bartulis (Philadelphia), Keith Yandle (Phoenix).

Quebec: Alexander Radulov (Nashville), Jordan LaVallee (Atlanta), Michal Sersen (Pittsburgh), Marc-Edouard Vlasic (San Jose).

Peterborough: Fredrik Naslund (Dallas), Liam Reddox (Edmonton), Jordan Morrison (Pittsburgh), Patrick Kaleta (Buffalo), Greg Stewart (Montreal), Steve Downie (Philadelphia), Daniel Ryder (Calgary), Bryan Young (Edmonton), Trevor Hendrikx (Columbus), David Shantz (Florida).

Vancouver: Gilbert Brule (Columbus), J.D. Watt (Calgary), Mario Bliznak (Vancouver), Mark Fistric (Dallas), Brendan Mikkelson (Anaheim), Cody Franson (Nashville), John Flatters (Philadelphia).

Anfortas kirjoitti:

QMJHL:n joukkueet on ainakin minulle täysi mysteeri ja niistä voikin joku toinen kertoa lisää.

Laajenna klikkaamalla

Jälleen edessä erittäin mielenkiintoinen ja kovatasoinen junioriturnaus Memorial Cup. Turnaus arvostetaan Kanadassa korkealle. Esimerkiksi Vancouverin suurissa lehdissä Vancouver Provincessa ja Vancouver Sunissa Memorial Cup pääsi urheilusivujen kanteen koko sivun kattavalla mainoksella. Kirjoitetaan nyt jotain näistä turnaukseen osallistuvista Q:n joukkueista, kun näitä Anfortas kyseli.

MONCTON WILDCATS:

Isäntäjoukkue Moncton voitti juuri Quebecin juniorisarjan mestaruuden varsin vakuuttavan esityksen jälkeen. Moncton oli koko kautta tarkastellen ehkä kovin juniorijoukkue CHL:ssa - ainakin jos joukkueita vertaa kaikille CHL-joukkueille tasapuolisissa CHL Mosaik Mastercard -rankingeissa ja otti omansa Quebecin juniorisarjassa. Mielenkiintoista seurata, miten tämä voitto suhteutuu koko CHL:n sisällä muiden liigojen parhaiden joukkueiden kesken.

Monctonin puolesta puhuu kotietu. Moncton oli Q:n sarjassa erittäin kova kotijoukkue. Joukkue on voittanut nyt 14 viimeisintä kotiottelua (jos mukaan lasketaan myös pudotuspelit) ja joulukuusta laskettuna Moncton on ottanut 28 kotivoittoa yhteensä 31 ottelusta. Koko kauden kotisaldo on 39-6-0-1. Nyt isäntäjoukkue pääsee pelaamaan kaikki pelinsä loppuunmyydyssä, 7200 henkeä vetävässä hallissaan Moncton Coliseumissa.

Monctonin penkin takana seisova Ted Nolan johdatti OHL-joukkue Sault Ste. Marie Greyhoundsin aikanaan kolme kertaa peräkkäin Memorial Cupiin ja täysosuma nähtiin vuonna 1993, kun Greyhounds vei Memorial Cupin. Neljä vuotta myöhemmin tuli valinta NHL:n parhaaksi valmentajaksi Buffalossa. Tämän jälkeen voittoisa, mutta värikäs valmentaja sai maineen "NHL-joukkueen syöpänä" ja mies joutui kiertämään kaikki NHL:n kanssa tekemisissä olevat joukkueet. Tämän vuoksi Nolan nähtiinkin aikanaan mm. Tampereella Tampere Cupissa.

Tällä kaudella Nolan otti valmennusvastuun kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen Wildcatseista yhden vuoden sopimuksella ja menestys seurasi jälleen hänen joukkuettaan. Moncton pelasi kauden läpi erittäin yhtenäisesti ja joukkueen pelaajat osoittivat erittäin vahvaa joukkueen eteen pelaamista. Moncton onkin kärjestä alas saakka ennen kaikkea tasainen ja taisteleva ryhmä.

Joukkueen maalilla Josh Tordjman on maalivahti, joka valittiin Quebecin kakkos All-Stars-joukkueeseen ja johon joukkue voi luottaa. Puolustus on kiekollisesti erittäin taitava, mutta Luc Bourdonia lukuunottamatta hieman pehmeä. Hyökkäyksestä löytyy kovia raatajia enemmän kuin tähtipelaajia, mutta Quebecin liigan runkosarjassa 108 pistettä tehnyt sentteri Philippe Dupuis ja 51 maalia iskenyt Stephane Goulet ovat vaarallisia hyökkääjiä. Unohtaa ei sovi myöskään Quebecin liigan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittua latvialaishyökkääjää Martins Karsumsia, joka pelasi keskinkertaisen runkosarjan, mutta nosti merkittävästi tasoaan ratkaisupeleissä.

Monctonin avainpelaajat:

1. Luc Bourdon: Kanadan junioriliigojen toimittajat äänestivät kauden aikana Bourdonin tämän kauden CHL:n kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi - yksikään toinen Memorial Cupissa pelaava kiekkoilija ei mahtunut äänestyksessä viiden parhaan joukkoon. Bourdon valittiin viimeksi pelatussa nuorten MM-turnauksessa kisojen All-Starsiin. Viime kaudella hän oli alle 18-vuotiaiden MM-turnauksen paras puolustaja. Viime kesänä Bourdon varattiin Vancouverin toimesta ensimmäisellä kierroksella numerolla 10.

Fyysinen Bourdon on kärsinyt kauden aikana loukkaantumisista, mutta hän on isokokoisena ja fyysisenä puolustajana joukkueelle tästä huolimatta erittäin arvokas vastustajien tähtipelaajien varjostaja. Quebecin liigan finaaleissa Bourdon pelasi joka vaihdon Q.n vaarallisinta hyökkääjää Alexander Radulovia vastaan ja onnistui tehtävässään erinomaisesti. Nyt hän saa vastaansa ensimmäisessä ottelussa Vancouver Giantsien huippuvaarallisen Gilbert Brulen. Monctonin menestys riippuu jälleen paljon siitä, miten Bourdon onnistuu.

Vancouver Giantsien kokenut valmentaja Don Hay ennusti Brulen ja Bourdonin välille kovaa taistelua Vancouver Provincessa:

"Gilbert likes to compete and no matter who plays against him, that player better be ready to compete. If he's not ready to compete, Gilbert is going to leave him behind."

"Luc Bourdon is a world-class player at this age level. He was one of the top players at the world juniors and a first-round draft choice. It'll be a good challenge. I like it when the best go against the best.

"He'd just better be prepared to play a lot."

Monctonin valmentaja Nolan ja kakkosvalmentaja Danny Flynn olivat samoilla linjoilla:

Nolan: "I think this guy is a little more aggressive (vertaa Brulea Raduloviin) And he can still score some goals. The challenge is trying to shut a guy like him down without having all your emphasis on just one guy. We do have Luc Bourdon, and he'll probably get to say 'hello' to him quite a bit."

Danny Flynn: "I've had NHL people tell me that, aside from Sidney Crosby, Brule is the best player for his age in the world. It's a formidable task."

2. Keith Yandle: Quebecin liigan runkosarjassa tehdyt 84 (25+59) pistettä puolustajalle kertovat Yandlesta paljon. Hyökkäyspäässä alati vaarallinen puolustaja on yksipuolinen pelaajana, mutta omassa tehtävässään kuitenkin kovaa tasoa. Valittiin QMJHL:n parhaaksi puolustajaksi menneellä kaudella.

3. Martins Karsums: Quebecin liigan pudotuspelien arvokkain pelaaja tuntui olevan pudotuspeleissä todellisissa liekeissä. Nyt Moncton tarvitsee häneltä tätä samaa peliä.

- Mielenkiintoinen pelaaja Monctonilla on myös nelosketjun laitahyökkääjä Tim Spencer. Isokokoinen energiahyökkääjä teki yhden ottelun voittomaalin jatkoajalla Quebecin liigan finaaleissa Quebec Rempartsia vastaan. Spencer oli viime syksynä Vancouver Giantsien leirillä viikon verran, mutta ei saanut pelipaikkaa. Nyt hän tulee antamaan näyttöjä juuri Giantseja vastaan. Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen, että Spencerille Giants on mieluinen vastustaja.

QUEBEC REMPARTS:

Viisi kertaa Memorial Cupin voittanut (edellinen voitto tosin niinkin kaukaa kuin kaudelta 1975-76) Quebec lähtee tämän vuotiseen Memorial Cupiin pudotuspeleistä jäänyt karvas kalkki suussaan. Joukkue taisteli runkosarjan ja pudotuspelit hienosti, mutta jäi mestaruudesta kahden voiton päähän. Tämä antaakin turnauksen ainoalle ei-mestari-joukkueelle voimia tulevaan turnaukseen.

Quebec Remparts on Monctonin tasoinen joukkue, mutta hieman eri tavalla rakennettu. Siinä kun Monctonin voima lepää hyökkäyksen tasaisuudessa ja puolustuksen kiekollisuudessa, Quebec saattaa olla koko Memorial Cupin paras joukkue hyökkäyksen osalta. Quebec teki junioriliigojen eniten maaleja (349) menneellä kaudella ja muutenkin hyökkäysvoittoisesta joukkueesta löytyy tehohyökkääjä Alexander Radulov, joka teki koko CHL:n korkeimmat pistemäärät runkosarjassa (61 maalia ja 152 pistettä).

Jos Monctonin penkin takana seisoo valmentajaurallaan paljon menestystä kerännyt Ted Nolan, Quebecin valmentajana, omistajana ja managerina toimii legendamaalivahti Patrick Roy, joka on kerännyt pelaajana huomattavasti enemmän mainetta ja kunniaa kuin Nolan valmentajana. Roy erotti alkukaudesta Quebecin valmentajan aloittaneen Eric Levignen ja siirtyi managerin ja omistajan toimiensa lisäksi penkin taakse. Royn johdolla Remparts keräsi Quebecin runkosarjasta vakuuttavan 51-12-1-1 saldon. Rempartsin pelaajat halusivat selvästi pelata Royn alaisuudessa.

Quebecin avainpelaajat:

1. Alexander Radulov: Radulov oli yksi Nashvillen parhaista hyökkäävistä pelaajista joukkueen harjoitusleirillä viime syksynä, mutta hänet laitettiin vielä kaudeksi kasvamaan junioreihin. Dominoi Quebecin liigan hyökkäystä menneellä kaudella ja voitti kauden jälkeen Quebecin liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon. Erinomainen laukaus, hyvä syöttämään, hieno pelisilmä ja pelaa intohimolla peliin.

2. Mathieu Melanson: Q.n runkosarjassa 42 maalia ja 86 pistettä 59 ottelussa tehnyt laituri, joka oli Quebecin pudotuspeleissä liekeissä: 23 ottelua ja liigan korkein maalimäärä 25 osumaa (pisteitä yhteensä 40, joilla sijoitus pudotuspelien pistepörssissä toinen). Toisen polven kiekkoilija. Isä Roland Melanson oli entinen NHL-maalivahti ja nykyinen Montreal Canadiensin kakkosvalmentaja.

3. Angelo Esposito: Lahjakas hyökkääjä valittiin Quebecin sarjan parhaimmaksi hyökkääväksi tulokkaaksi ja tulokkaiden ykkös tähdistöön menneellä kaudella. Pelasi Kanadan nuorten MM-joukkueen harjoitusleirillä ja teki jo tällä kaudella 98 pistettä (vertailun vuoksi saman joukkueen Alexander Radulov teki kaksi vuotta vanhempana aikanaan Quebecissa 75 pistettä). Teki Quebecin sarjan avausvaihdossaan maalin ja seitsemännessä pelissä kypärätempun. Tällä hetkellä vahvimmin ehdolla menemään vuoden 2007 Draftissa numerolla yksi.

EDIT: Valmentajien lauseet Bourdon-Brule-kaksikon tulevasta taistelusta.

Petes vei turnauksen avausottelun nimiinsä 3-2. Quebec vei laukaukset 47-29, mutta valmentaja Roy totesi, etteivät saaneet laadukkaita laukauksia riittävästi. Ensimmäinen maali nähtiin vasta toisessa erässä, kun Steve Downie murtautui Quebecin puolustuksen läpi ja pisti ranteella ohi Desjardinsin. Quebec tasoitti pelin kolmannen erän alkussa, kun Lacroix pääsi alivoimalla läpi ja laukoi varsin kaukaa ranteella ohi Shantzin. Tardif vei Peterboroughin jälleen johtoon erän puolessa välissä - ja taas läpiajosta. Quebec tuli tasoihin vain 5min ennen kolmannen erän loppua, kun Ryan pisti ylivoimalla pakin ampuman reboundin sisään. Ryan laukoi rystyllä päätyviivan takaa ja kiekko meni maalivahdin kautta maaliin. Ja vain 13sek myöhemmin Morrison iskee pakin jaloista Peterboroughin 3-2 voittomaalin.

Lisätään vielä ottelun tähdistö:
1. David Shantz 45/47
2. Steve Downie 1+1
3. Alexander Radulov -2

Petesin ja Quebecin välinen ottelu oli juuri sellainen, mitä Memorial Cup voi parhaimmillaan tarjota: kahden huippujuniorijoukkueen välillä pelattu tasainen, intensiivinen, vauhdikas ottelu, jossa todella riitti tilanteita. Quebec oli kentällä ehkä parempi joukkue, mutta Petesin maalivahti David Schantz oli erittäin hyvä. Myös Steve Downie nousi jälleen esiin silloin, kun panokset ovat korkealla. Alexander Radulov jäi tämän kauden aikana kolmannen kerran ilman tehopisteitä - nuorukainen missasi mm. läpiajon, joten varmasti tulee seuraavaan peliin entistä kovemmalla tsempillä.

nuck kirjoitti:

Alexander Radulov jäi tämän kauden aikana kolmannen kerran ilman tehopisteitä - nuorukainen missasi mm. läpiajon, joten varmasti tulee seuraavaan peliin entistä kovemmalla tsempillä.

Laajenna klikkaamalla

Radulovin läpiajo olikin melkoinen suoritus. Sai kiekon haltuun omalla sinisellä ja vastassa oli kaikki Peterboroughin pelaajat. Kova spurtti, kaksi äijää vipuun ja nokikkain Shantzin kanssa. Radulov yritti rystyltä, mutta ei saanut kiekkoa sisään. Aivan loistava yksilösuoritus.

Moncton jatkaa kotonaan voittamattomana, kun viime yönä onnistuivat kaatamaan Vancouverin 3-2. Peli alkoi Vancouverin hallinnalla ja Repik pääsi iskemään Giantsit johtoon jo toisella minuutilla. Kraus nakkasi kiekon nurkasta maalia kohti ja Repik pääsi ohjaamaan aivan Tordjmanin nenän edestä sisään. Vancouver vei erän nimiinsä ja voitti laukaukset 10-2.

Toiseen erään kotijoukkue tuli täysin uudellä sykkeella ja alkoi viemään peliä. Erän puolessa välissä Dupuis pääsi iskemään ylivoimalla reboundin maaliin. Hetkeä myöhemmin Moncton pääsi 3-2 ylivoimahyökkäykseen. Bourdon syötti takamiehenä olleelle Marchandille, joka laukoi ranteella Sladen räpylän puolelta maaliin. Moncton lisäsi toiseen erään taklauspeliä ja Karsums ajelikin Brulen tylysti pystyyn punaisella.

Vancouver pääsi tasoittamaan pelin heti kolmannen erän alkuun, kun Bartley ohjasi maalin edestä Rekipin kääntölämärin maaliin. Vaikka Vancouver saikin pelin vielä tasoihin niin peli oli tyystin Monctonin hallussa. Karsums pääsi niittaamaan ties monennenko voittomaalin. Kiekon sisääntuojana ja syöttäjänä toimi Dupuis. Maali oli lähes toisinto Monctonin toisesta maalista. Ylivoimahyökkäyksessä kiekko takamiehelle joka laukoo räpylän puolelta maaliin.

Itseni ainakin pääsi yllättämään, että Vancouver nöyrtyi näin helposti. Vaikka peli oli tuloksen puolesta tasainen niin alkua lukuunottamatta
peli oli täysin Monctonin hallussa. Monctonia on pidetty CHL:n parhaana joukkueena ja vihdoinkin alan uskomaan, ettei se ihan tuulesta temmattu väite ole.

Anfortas kirjoitti:

Karsums pääsi niittaamaan ties monennenko voittomaalin.

Laajenna klikkaamalla

Tämän kevään voittomaali numero kahdeksan. Latvialainen on aivan huikeassa iskussa tällä hetkellä.

Anfortas kirjoitti:

Itseni ainakin pääsi yllättämään, että Vancouver nöyrtyi näin helposti. Vaikka peli oli tuloksen puolesta tasainen niin alkua lukuunottamatta
peli oli täysin Monctonin hallussa.

Laajenna klikkaamalla

Brule näytti vähän turhautuneelta, kun joutui vääntämään lähes 20 kiloa painavamman, mutta saman tasoisen luistelijan Bourdonin kanssa. Monctonin puolustajalle merkittiin ottelussa kahdeksan taklausta ja yksi syöttö. Jälleen kerran nuori puolustaja onnistui siinä vaikeassa tehtävässä, missä hän paimensi jo Quebecin liigan finaaleissa Radulovia.

Anfortas kirjoitti:

Monctonia on pidetty CHL:n parhaana joukkueena ja vihdoinkin alan uskomaan, ettei se ihan tuulesta temmattu väite ole.

Laajenna klikkaamalla

No ei ole. Vancouver ja Petes voittivat mestaruutensa finaalivoitoin suoraan 4-0, joten WHL:n ja OHL:n mestareista ei jäänyt epäselvyyttä. Q:n mestaruuteen sen sijaan tarvittiin kuusi ottelua, joten siellä oli tasaisempaa. Viime yönä Q:n joukkueista Quebec näytti tasonsa voittamalla Vancouverin 6-3. Jälleen vahvan ensimmäisen erän pelannut Vancouver johti jo 2-0, mutta Quebec tuli Alexander Radulovin johdolla takaa ohi ja lopulta selvään voittoon. Molempien joukkueiden tähdet (Quebecin Radulov ja Giantsin Brule) onnistuivat tässä pelissä hyvin. Radulov iski kaksi maalia ja Brulen illan saalis oli 1+2.

Moncton varmisti paikan jo vähintään semi-finaaliin voittamalla Peterboroughin 4-2. Moncton teki ottelun avausmaalin ensimmäisen erän viimeisillä sekunneilla. Bourdon otti pakkina tyhjät pois, laukoi kohti maalia ja Dupuis ja Goulet pääsi reboundiin. Lopulta maali merkittiin Gouletille. Petes tasoitti ottelun, kun Downie laukoi kahden pakin välistä ranteella ja kiekko lirui kiusallisen hitaasti Tordjman puolittaisesta torjunnasta maaliin. Vain minuuttia myöhemmin Goulet vei Monctonin jälleen johtoon ja Pineault lisäsi ennen erän päättymistä johdon kahteen maaliin. Pineaultin maali menee ehdottomasti Shantzin piikkiin. Vaikka laukaus lähtikin suoraan syötöstä (ja kaukaa) niin veto ei ollut kova ja tuli melkein suoraan räpylään - mutta Shantz ei saanut kiekkoa kiinni. Stewart käytti Monctonin pakkia Bourdonia maskina ja toi vielä Peterboroughin maalin päähän, mutta Moncton iski vielä kerran. Marchand pääsi yksin läpi ja pisti vaivattoman näköisesti rystyltä Shantz räpylän puolelta sisään.

Vielä kaksi peliä jäljellä ja sarja on todella mielenkiintoinen. Monctonille riittää pistekin Quebecia vastaan varmistamaan loppuottelupaikan. Muilla kolmella on vielä mahdollisuus loppuotteluun, mutta Vancouverin - omissa kirjoissa turnauksen suosikki - asemat on kaikista huonoimmat.

Vancouver otti turnauksen jatkoa varten elintärkeän voiton. 3-2 voitolla saivat Tie Breaker -ottelun (sarjan hännänhuiput tasapisteissä) Peterboroughia vastaan.

Vancouver meni ensimmäisessä erässä ylivoimalla Parkerin maalilla johtoon. Blum laukoi viivasta ja Parker pisti reboundin maaliin. Ennen toisen erän puolta väliä Brule vei raudanlujalla rannelaukauksella Vancouverin jo 2-0 johtoon. Spencer Machacek vapautti Brulen puolittaiseen läpiajoon. Puolisen minuttia myöhemmin Vancouverin J.D. Watt ottaa selkään taklauksesta 2+5min jäähyn ja pistää joukkueensa todelliseen ahdinkoon. Slade pitää loistotorjunnoilla Vancouveria monta minuuttia pystyssä, kunnes Tardif tuo Peterboroughin maalin päähän. Hieman ennen kolmannen erän puoltaväliä Brule iskee taas - nyt alivoimalla. Brule katkaisee keskialueella Peterborouhgin hyökkäyksen ja lähtee rynnimään hyökkäykseen. Molemmat pakit vipuun ja vielä puolittain kaatuneenakin hyvä laukaus kohti maalia - ja Vancouver 3-1 johtoon. Peterboroughin ykkössentteri Daniel Ryder tuo vielä turnauksen ensimmäisellä maalillaan joukkueensa maalin päähän, mutta Vancouver korjaa elintärkeät 2 pistettä.

Quebec voitti Monctonin 4-3 ja raivasi tiensä turnauksen finaaliin. Patrick Roy on kommenteillaan päässyt yleisön suosikiksi. Nolan kommentoi lyhyesti Royn sanomisia: "classless and tasteless."

Itse pelissä Moncton aloitti maalinteon. Gaudet onnistui potkimaan aloituksesta kiekon Samsonille, joka ampui välittömästi kiekon maaliin. Quebeckin ykköskenttä (Radulov-Esposito-Melanson) tasoitti eka erän loppuun ja Lacroix vei Quebecin toisessa erässä johtoon. Lacroix onnistui ohjaamaan pidettynäkin kulmasta tulleen syötön aivan Tordjmanin nenän alta maaliin. Moncton sai erään kaksi kertaa kiekon maaliin, mutta vain Gaudetin tekemä hyväksyttiin ja peli oli tasan.

Kolmannen erän ensimmäisillä sekunneilla Quebec meni taas johtoon, kun Melanson onnistui karvaamaan pakilta kiekon ja vapautti Radulovin maalintekoon. Radulov ei tilanteessa aikaillut, vaan pisti kiekon heti ranteella ohi Tordjmanin. Moncton tasoitti pelin taas pari minuuttia myöhemmin. Dupuis oli unohdettu maalin eteen ja pääsi rauhassa kauhomaan Pineaultin maalin takaa tulleen syötön sisään. Andricopoulos teki Quebecin 4-3 voittomaalin kolmisen minuuttia ennen loppua. Andricopoulos pääsi jäähyaitiosta, sai kiekon jalkoihin ja lähti polkemaan hyökkäykseen. Päätyviivalta maalin edustalle tarkoitettu syötti meni Monctonin pelaajasta omaan maaliin.

Monctonin semi-finaali vastus on ensi yönä pelattavan Vancouver-Peterborough ottelun voittaja. Semi-finaalin voittaja kohtaa finaalissa Quebecin.

Anfortas kirjoitti:

Monctonin semi-finaali vastus on ensi yönä pelattavan Vancouver-Peterborough ottelun voittaja. Semi-finaalin voittaja kohtaa finaalissa Quebecin.

Laajenna klikkaamalla

Ja niinhän siinä kävi, että Vancouver ei antanut Petesille minkäänlaisia mahdollisuuksia ja voitti tylysti 6-0. Tavallaan erikoista ottelussa oli se, että aikaisemmissa otteluissa turhia jäähyjä ottanut Giants oli tässä pelissä se ylivoimaa pyörittänyt joukkue: jäähyt Petesille 34/10 ja Giantsille kuusi ylivoimamaalia.

Giantsin ykköspakkipari Paul Albers - Cody Franson oli ottelussa hurjalla pelipäällä: Franson teki tehot 3+1 ja Albers antoi kolme syöttöä. Kolmas Giantsin avainpelaaja oli Gilbert Brule tehoilla 2+3. Petesin maalivahdille David Shantzille merkittiin 39 laukausta, joista 19 laukausta oli "vaarallisia laukauksia". Giantsin Patrick Royn haukkuma Dustin Slade selvisi puolestaan 11 laukauksella, joista vain kolme merkittiin "vaaralliseksi". Kahden viimeisen erän laukaustilaston voitti Giants peräti 39-8.

Tappio päätti OHL-mestari Petesin kauden nolosti. Giants sen sijaan menee Monctonia vastaan semifinaaleihin, joista voi hyvällä syyllä odottaa kovaa ottelua. Moncton hävisi hieman yllättäen ja vähän huonolla onnellakin Quebecille, mutta joukkue on näyttänyt kauden aikana nousevansa tappioiden jälkeen uudelle tasolle. Itse en oikein tiedä, kumman puolella sitä olisi. Toisaalta Luc Bourdonin vuoksi toivon Monctonia, toisaalta Vancouver saisi syöttää finaalissa Royn antamat lausunnot Sladesta takaisin.

nuck kirjoitti:

Ja niinhän siinä kävi, että Vancouver ei antanut Petesille minkäänlaisia mahdollisuuksia ja voitti tylysti 6-0. Tavallaan erikoista ottelussa oli se, että aikaisemmissa otteluissa turhia jäähyjä ottanut Giants oli tässä pelissä se ylivoimaa pyörittänyt joukkue: jäähyt Petesille 34/10 ja Giantsille kuusi ylivoimamaalia...

Laajenna klikkaamalla

Ensimmäisessä pelissä verbaalinen kuumentaminen alkoi jo alkulämmittelyssä ja tämä peli alkoi jotakuinkin siitä, mihin edellinen keskinäinen peli jäi. Fyysisyyttä oli enemmän kuin missään tämän turnauksen pelissä ja erässä jaettiin paljon muutakin kuin puhtaita taklauksia, kun Craig Cescon ja Milan Lucic ottivat paljain nyrkein yhteen (elävääkuvaa edellisestä taistosta: video).

Pelin jälkeen Vancouverin puolustaja Paul Albers totesi, että nyt he alkavat tottumaan tuomarilinjaan. Ennen turnausta Vancouverin ongelmana juuri pidettiin Memorial Cupin WHL:aa tiukempaa linjaa. Sopeutuminen vei siis neljä peliä.
Tässä pelissä tuli 17 ylivoimasta 6 maalia. Aikaisemmat kolme peliä tuotti 21 ylivoimasta 2 maalia. Melkoinen petraus.

nuck kirjoitti:

Itse en oikein tiedä, kumman puolella sitä olisi. Toisaalta Luc Bourdonin vuoksi toivon Monctonia, toisaalta Vancouver saisi syöttää finaalissa Royn antamat lausunnot Sladesta takaisin.

Laajenna klikkaamalla

Junnujoukkueiden omat suosikit löytyy niistä, joissa pelaa DSutterin korvamerkittyjä pelaajia. Petes tippui, vain Vancouver jäljellä.

Eräs kolumnisti ripitti Peterboroughia kurittomuudesta ja tähtipelaajia tehottomuudesta kauden tärkeimmässä pelissä (Daniel Ryder, Steve Downie, Jordan Staal). Etenkin ensi kesän draftin TOP5 junnu Staal sai tuta.

"In this type of tournament you could talk about who is going to score goals and there wasn't one even-strength goal against us today, so it's all power play opportunities and we got the fewest" -Todd.

Edit: kirotushärö

Moncton finaaliin

Moncton Wildcats voitti ratkaisevassa ottelussa Vancouver Giantsin maalein 3-1 ja eteni tämän vuoden Memorial Cupin finaaliin Quebec Rempartsia vastaan. Ensimmäistä kertaa turnauksen historiassa finaalissa kohtaavat kaksi quebecilaisjoukkuetta. Finaalijoukkueet ovat esittäneet kokonaisuutena turnauksen parasta kiekkoa, joten oikeat joukkueet ratkaisevat turnauksen voiton.

Monctonin ja Vancouverin välisessä fyysisessä semifinaalissa ensimmäinen erä pelattiin maaleitta. Toisessa erässä Vancouverin tehohyökkääjä Gilbert Brule ja Monctonin tehopuolustaja Keith Yandle iskivät joukkueilleen maalit mieheen ja ratkaisu siirtyi kolmanteen erään. Ottelun lopulliseksi ratkaisijaksi nousi yllättävä nimi. Monctonin pienikokoinen, mutta taitava Brad Marchand teki hienon alustuksen erän seitsemännellä minuutilla isokokoiselle Matt Marquardtille, joka niittasi Monctonin Dustin Sladen edestä 2-1 johtoon. Ottelun viimeisen osuman viimeisteli Catsien Christian Gaudet tyhjään Giants-maaliin.

Semifinaali oli kokonaisuudessaan varsin hyvää kiekkoa, jossa nähtiin myös tälläiselle erittäin tärkeälle nuorten ottelulle tyypillisesti ylifyysistä kiekkoa. Monctonin puolustaja Luc Bourdon piti Gilbert Brulen yhdessä maalissa ja tällä oli ratkaiseva merkitys lopputulokseen. Brule vei aloitukset pelissä 27-12 ja pelasi toki jälleen hienon ottelun, mutta ei saanut aikaan kuin neljä laukausta ja tämän yhden osuman. Giantsin edellisessä ottelussa tehoilleet ykkösparin puolustajat Cody Franson ja Paul Albers jäivät tässä ottelussa molemmat -2 merkintään.

Joukkueiden valmentajat ja kapteenit tuntuivat arvostavan vastustajiaan ottelun jälkeen kovasti.

Monctonin Ted Nolan Giantseista:

"I wouldn't want to play them in a seven-game series, I'll tell you that."

Vancouverin Don Hay ottelusta:

"The second half of the game, we really didn't mount many offensive opportunities.. It was a grind-it-out, chess match type of game."

Giantsin pelissä ylifyysisestikin pelannut kapteeni Mark Fistric:

"They're a great team and they deserved to win. They played a hell of a game."

"They're No. 1 in the country for a reason. There's no reason to hold our heads down. We're still the WHL champions and the team is headed in the right direction."

Mielenkiintoinen finaali edessä. Moncton voitti Quebecin QMJHL:n pudotuspelien finaaleissa vähän aikaa sitten otteluvoitoin 4-2, joten Quebecilla on revanssi edessään. Ratkaisevaksi asiaksi tässäkin ottelussa muodostuu se, kuinka hyvin Alexander Radulov ja Angelo Esposito pystytään pitämään pois tulostaululta.

nuck kirjoitti:

Semifinaali oli kokonaisuudessaan varsin hyvää kiekkoa, jossa nähtiin myös tälläiselle erittäin tärkeälle nuorten ottelulle tyypillisesti ylifyysistä kiekkoa. Monctonin puolustaja Luc Bourdon piti Gilbert Brulen yhdessä maalissa ja tällä oli ratkaiseva merkitys lopputulokseen. Brule vei aloitukset pelissä 27-12 ja pelasi toki jälleen hienon ottelun, mutta ei saanut aikaan kuin neljä laukausta ja tämän yhden osuman.

Laajenna klikkaamalla

Ottelun suurin mielenkiintoi kohdistui taas Brule-Bourdon pariin - ja tietenkin otteluparin voittajaan. Ensimmäisessä erässä kun Bourdon oli hakemassa kiekkoa laidasta, niittasi Brule puolustajajärkäleen jäähän. Taklauksen jälkeen pientä naamanpesua ja peli jatkui. Toisessa erässä Brulen tasoitusmaalin jälkeen Bourdon miehekäästi keihästi taisteluparinsa Monctonin maalin eteen. Brule makasi tovin jäässä, mutta ei loukkaantumisia, ei suihkukomentoja ja taistelu jatkui.

12sek ennen ottelun loppua Hepditch pisti kiekon (neljännen kerran) tyhjiin ja se hylättiin, kun pilli oli ehtinyt soida. Siitä seurasi joukkotappelun poikanen, josta vain Fistric sai 5 minuuttisen. Fistric pieksi Bartulisin, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. JD Watt haki tanssiparia Samsoninista, mutta Monctonin mies ei alkanut millekään ja linjatuomari tuli apuun. Hässäkästä lähti 8 miestä jäähylle.

"Their goalie was in (the melee) for no reason and that wasn't acceptable. I took it upon myself to get him out of there. I was sticking up for my buddy. I wasn't trying to hurt anybody. The brawl wasn't the result of frustration over losing... They're No. 1 in the country for a reason. There's no reason to hold our heads down. We're still the WHL champions and the team is headed in the right direction." -Fistric

Anfortas kirjoitti:

Ottelun suurin mielenkiintoi kohdistui taas Brule-Bourdon pariin - ja tietenkin otteluparin voittajaan. Ensimmäisessä erässä kun Bourdon oli hakemassa kiekkoa laidasta, niittasi Brule puolustajajärkäleen jäähän. Taklauksen jälkeen pientä naamanpesua ja peli jatkui. Toisessa erässä Brulen tasoitusmaalin jälkeen Bourdon miehekäästi keihästi taisteluparinsa Monctonin maalin eteen. Brule makasi tovin jäässä, mutta ei loukkaantumisia, ei suihkukomentoja ja taistelu jatkui.

Laajenna klikkaamalla

Noh, Bourdon joutui kaventamaan eroa voimiensa tunnossa olevaan taistelupariinsa tällä "vahingolla" ;)

Luc pelaa edelleen loukkaantumisen jäljiltä ruuvit jalassaan ja hän ei ole ollut aivan parhaimmillaan koko Memorial Cupissa, vaikka vastustajien tähdet hyvin ovat pysyneetkin kurissa.

Quebec voitti finaalissa Monctonin 6-2. Quebec voitti ensimmäisen mestaruutensa sitten vuoden 1971. Ottelun ehdoton sankari oli Nashvillen varaama Alexander Radulov, joka teki kaksi maalia ja syötti kolme. Etenkin ensimmäinen Radulovin maaleista oli maaginen suoritus. Vaikka kiekko hieman onnekkaasti menikin maaliin, niin sitä edelsi yksinsoolo koko kentän läpi. Vaikka Moncton vei laukaukset 48-25, niin toiseen erään Quebecin tekemän 0-3 maalin jälkeen voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä. Monctonin molemmista maaleista vastasi Bostonin varaama Keith Yandle.

Turnauksen pistepörssin voitti Brule, joka keräsi viidessä pelissä 12 (6+6) pistettä. Radulov jäi yhden pelin vähemmän pelanneena kolmen (5+4) pisteen päähän. Finaalia edeltävänä välipäivänä Radulov valittiin Kanadan juniorisarjojen parhaimmaksi pelaajaksi.