Niin, katsotaan tuloksia ja kirotaan koko joukkue alimpaan helvettiin, mutta pitäisi katsoa samalla myös eteenpäin, ensi kauteen. Sillä elämällä on tapana jatkua, vaikka tämän JYPin kevään otteet ovatkin tehokkaasti karkoittaneet kaikki gloryhunterit 300 km pohjoisemmas. Kun hävitään, tehdään virheitä. Ja nämä virheet poistamalla voisi ainakin kuvitella voittavansa ensi kaudella enemmän otteluita. (Uskoisin, että Nobel-komitea soittaakin jo pian) Tietenkin täytyy pitää mielessä - kuten tähän lahkoon uskovien on tapana - kaulan ympärillä karmin lailla roikkuvat taloudelliset realiteetit...
1. Puolustukseen ja hyökkäykseen nimekkäät hankinnat
Nimekäs on taas kerran kallis, mutta kokenut ja taitonsa näyttänyt. Selkäranka ei muljahda sijoiltaan ensimmäisen tappion tultua eikä myöskään pasko housuunsa Karalahden vihaisesta mulkaisusta. Pelaajapaikoista kiekollisen pakin, ykkössentterin sekä maalille ajavan "pomon" paikat ovat ainakin täyttämättä. Mestis- ja muiden alasarjahankintojen jatkuva kasvu ratkaisijoiksi ei näytä realistiselta.
2. Ulkomaalaishankinnat kohdistetaan ns. varmoihin nimiin ja pelaaja on ringissä mahdollisimman aikaisin
Jos tarvetta, niin ulkomaalaispelaajan kanssa ei pallotella viime hetkiin, ja napata jotain eksoottiselta ja tehokkaalta kuulostavaa, vaan hankitaan kauden päätyttyä 1. kohdassa mainituille paikoille täsmähankint(oj)a. Kallishan se tietty on verotuksen(kin) vuoksi, mutta onko lopulta kokonaiskustannuksiltaan halvempaa pelata ulkkisbingoa, ja rahdata uutta ukkoa kokeilumielessä areenalle? Kuten tällä kaudella on nähty, niin vahvistusten kaivaminen kesken talven on myös monen muunkin seuran mielipuuhaa. Lisäksi täytyy pohtia, ovatko ulkomaalaispelaajat huhuttuine sopeutumisvaikeuksineen ylipäätään ratkaisu JYPin pelaajaongelmiin, vai ovatko ainoastaan kotimaiset pelaajat järkevämpi valinta kokonaisuuden (erit. valmennus) kannalta?
3. Scouttaus takaisin omiin käsiin
En tiedä onko tämä totuus, mutta kohtaan 2. viitaten JYPin ulkkispolitiikassa tunnutaan olevan agenttien vietävänä. Ja jälki on komeaa katseltavaa, rahaa on poltettu tehokkaasti taivaan tuuleen. Jonkun suomalaisen NHL-scoutin sivutoiminen palkkaus tulisi ottaa harkintaan (kuten Holtarin tapauksessa), jotta pelaajien taidoista ollaan selvillä. Tämä voisi poikia myös suhteita NHL-seuroihin, joista on mahdollisuus saada kyvykkäitä pelaajia myös JYPiin pelaamaan, jos ulkomaalaisille ylipäätään nähdään käyttöä joukkueessa.
4. Nopeampi reagointi ylivoima- tai alivoimapelin muutoksiin
Pelaajilla on huonoja ja parempia aikoja, ja tämä tulisi ottaa huomioon myös erikoistilannepelaamisessa. Jos ei kiekko pysy lavassa, niin se ei siinä väkisin pysy. Syöttökammoisen lukkarin syötötkään eivät lähde kulkemaan syöttämällä väkisin, eli uusien kombinaatioiden etsiminen on tällöin paikallaan. Erikoismiehet yli- ja alivoimiin, mikä selkeyttää pelaamista ja harjoittelua. Muut saavat harjoitella näitä erikoistilanteita silloin, kun pelit ovat ratkenneet suuntaan tai toiseen.
5. Erikoisvalmentajan palkkaaminen
En tiedä voiko maalintekoa ja pelin rakentamista opettaa, mutta ehkäpä A:n ja B:n kanssa edustuksella voisi olla hyökkäyspelin hienouksien valmentamisesta/opettamisesta vastaava kaveri. Puhutaan, että maalinteko on pienestä kiinni, joten jos se on niin pienestä kiinni, niin eikö se "pieni puute" voisi olla korjattavissa valmennuksen avulla?
Tässäpä näitä, toivottavasti rakentavia ajatuksia ensi vuotta varten. Monihan noista ajatuksista ei ole uusi tai uraauurtava, mutta tulipa kerättyä ne yhteen nippuun. Heitelkää omia, ja kommentoikaa näitä minun. Mutta tietenkin ajatusten rakentamista vaikeuttaa se seikka, kun ei tiedä mihin organisaation maali on oikeasti asetettu. Mikä riittää tyydyttämään JYPin kunnianhimon?
1. Puolustukseen ja hyökkäykseen nimekkäät hankinnat
Nimekäs on taas kerran kallis, mutta kokenut ja taitonsa näyttänyt. Selkäranka ei muljahda sijoiltaan ensimmäisen tappion tultua eikä myöskään pasko housuunsa Karalahden vihaisesta mulkaisusta. Pelaajapaikoista kiekollisen pakin, ykkössentterin sekä maalille ajavan "pomon" paikat ovat ainakin täyttämättä. Mestis- ja muiden alasarjahankintojen jatkuva kasvu ratkaisijoiksi ei näytä realistiselta.
2. Ulkomaalaishankinnat kohdistetaan ns. varmoihin nimiin ja pelaaja on ringissä mahdollisimman aikaisin
Jos tarvetta, niin ulkomaalaispelaajan kanssa ei pallotella viime hetkiin, ja napata jotain eksoottiselta ja tehokkaalta kuulostavaa, vaan hankitaan kauden päätyttyä 1. kohdassa mainituille paikoille täsmähankint(oj)a. Kallishan se tietty on verotuksen(kin) vuoksi, mutta onko lopulta kokonaiskustannuksiltaan halvempaa pelata ulkkisbingoa, ja rahdata uutta ukkoa kokeilumielessä areenalle? Kuten tällä kaudella on nähty, niin vahvistusten kaivaminen kesken talven on myös monen muunkin seuran mielipuuhaa. Lisäksi täytyy pohtia, ovatko ulkomaalaispelaajat huhuttuine sopeutumisvaikeuksineen ylipäätään ratkaisu JYPin pelaajaongelmiin, vai ovatko ainoastaan kotimaiset pelaajat järkevämpi valinta kokonaisuuden (erit. valmennus) kannalta?
3. Scouttaus takaisin omiin käsiin
En tiedä onko tämä totuus, mutta kohtaan 2. viitaten JYPin ulkkispolitiikassa tunnutaan olevan agenttien vietävänä. Ja jälki on komeaa katseltavaa, rahaa on poltettu tehokkaasti taivaan tuuleen. Jonkun suomalaisen NHL-scoutin sivutoiminen palkkaus tulisi ottaa harkintaan (kuten Holtarin tapauksessa), jotta pelaajien taidoista ollaan selvillä. Tämä voisi poikia myös suhteita NHL-seuroihin, joista on mahdollisuus saada kyvykkäitä pelaajia myös JYPiin pelaamaan, jos ulkomaalaisille ylipäätään nähdään käyttöä joukkueessa.
4. Nopeampi reagointi ylivoima- tai alivoimapelin muutoksiin
Pelaajilla on huonoja ja parempia aikoja, ja tämä tulisi ottaa huomioon myös erikoistilannepelaamisessa. Jos ei kiekko pysy lavassa, niin se ei siinä väkisin pysy. Syöttökammoisen lukkarin syötötkään eivät lähde kulkemaan syöttämällä väkisin, eli uusien kombinaatioiden etsiminen on tällöin paikallaan. Erikoismiehet yli- ja alivoimiin, mikä selkeyttää pelaamista ja harjoittelua. Muut saavat harjoitella näitä erikoistilanteita silloin, kun pelit ovat ratkenneet suuntaan tai toiseen.
5. Erikoisvalmentajan palkkaaminen
En tiedä voiko maalintekoa ja pelin rakentamista opettaa, mutta ehkäpä A:n ja B:n kanssa edustuksella voisi olla hyökkäyspelin hienouksien valmentamisesta/opettamisesta vastaava kaveri. Puhutaan, että maalinteko on pienestä kiinni, joten jos se on niin pienestä kiinni, niin eikö se "pieni puute" voisi olla korjattavissa valmennuksen avulla?
Tässäpä näitä, toivottavasti rakentavia ajatuksia ensi vuotta varten. Monihan noista ajatuksista ei ole uusi tai uraauurtava, mutta tulipa kerättyä ne yhteen nippuun. Heitelkää omia, ja kommentoikaa näitä minun. Mutta tietenkin ajatusten rakentamista vaikeuttaa se seikka, kun ei tiedä mihin organisaation maali on oikeasti asetettu. Mikä riittää tyydyttämään JYPin kunnianhimon?
Viimeksi muokattu: