Raportoitko posteja moderaattoreille? Pidätkö yleisesti systeemiä toimivana?

~ACHTUNG!!!

Painotettakoon heti alkuun että tämän ketjun tarkoitus EI OLE kaivella yksittäisiä ketjuissa esiintyneitä riitoja eikä haavoja auki. Tarkoituksena ei ole myöskään allekirjoittaneen organisoitu huliganismi, autojen koristelu polttopulloilla eikä kansanryhmien kiihottaminen moderaattoreita, Ranskan valtiota, kristinuskoa, Kalervo Kummolaa tai Tarja Haloo~oo~osh~sta vastaan, olivat jotkut, useat tai kaikki sen tarpeessa sitten ihan kuinka paljon tahansa.
Toivoisin myös enemmän henkilökohtaisia näkemyksiä YLEISELLÄ TASOLLA, ei siis muistellen liikaa vanhoja tai pelkästään tyyliin: "no on tää mun mielestä parempi ku joku futisfoorumi jossei juuri moderoida", jos saan pyytää, jos saan nöyrästi olla PYYTÄJÄ™.

Aihepiriä jakaisin suurinpiirtein näin, jokainen piikittäköön oman annoksensa:

1. Pyrin siihen että te kirjoittajat kertoisitte omista näkemyksistänne sen suhteen, mitä te palstalla haluatte nähdä, mitä te oikeasti näette, ja mitä ette haluaisi nähdä. Kuinka herkästi ilmoitatte postista moderaattoreille, kuinka herkästi sorrutte itsemoderointiin? Onko sinussa palstapoliisin vikaa?

2. Kannattaako palstapoliisina oleminen edes ajatuksena? Oletko ehdottomasti sitä mieltä että kaikkien kukkien pitää antaa kukkia niin paljon kun se palstan sääntöjen mukaan suinkin on mahdollista, puututaanko asioihin tarpeeksi/inhimillisesti/liikaa, valvooko isoveli?

3. Onko Vapaassa keskustelussa pyhiä aiheita? Säännöissä sanotaan notta vainajaa ei saa pilkata, mutta mites muuten, pitääkö kaikkien otsikoiden alle mahtua myös tilansa verran huumoria? Naurattaako sinua mikään, oletko loppuun asti mustan huumorin ystävä vai oletko kenties kyltymätön tosikko? Maltatko lukea mustan, pimeän huumorin ajatuksen kanssa, kuinka helposti tuomitset sen, kiehahtaako sinulla kuinka helposti? Lankeatko syntiin suuttuessasi, ja kirjoittaessasi asiasta palstalle?

************************

Itse nautin siitä että parhaimmillaan keskustelut ovat kuin se ihana kohtaus ILMESTYSKIRJA NYT.-leffan alkupuolella, jossa sotilaat lähtevät everstiluutnanttinsa johdolla surffaamaan. "I love the smell of napalm in the morning...it smells like...victory." Itse ymmärrän kyseisen lauseen myös niin että on tärkeintä huomata että sentään jotain on tapahtunut...täällä koen sen niin, että parhaimmillaan keskustelu on sitä kun asiapitoisen, kiivaan ja perustellunkin väittelyn keskellä löytyy tilaa etenkin mustalle huumorille ja piilovittuilulle. Ei niin, että eduskuntasaliin rientää kesken istunnon Bluesin paitaan sonnustautunut känninen pieraisemaan mikrofoniin, vaan siihen kun asiantuntevien ja hyviä tarinoita suoltavien kirjoittajien teksteihin, etenkin rivien väliin, sisältyy pala satiiria tai nauramista itselleen, muilleen tai asialleen enemmän tai vähemmän alleviivatusti. Ei niin etteikö suolen toiminta minua aina naurattaisi...mutta kuten sanoin, parhaat vid~huilut™, kuitit ja vitsit ovat aina siellä rivien välissä, niin että joutuu oikeasti pohtimaan onko kirjoittaja oikeasti tosissaan vai ei. Se kun hymiötä ei edelleenkään pistetä vaikka kuinka tilanne sitä vaatisi notta ihmiset ja ihmistä hiukan muistuttavat kirjoittajat sen tajuaisivat ;).

Rasismi, uskonnot, historiamme ja natsismi. Ikuisuuskysymys johon emme tule saamaan tässäkään ketjussa vastausta (jos mihinkään muuhunkaan). Itse en tule vielä kesken olevan historiantuntemukseni takia olemaan tässä aiheessa se terävin kynäniekka, mutta väitän silti että kirjoittajan hauskuus määräytyy parhaiten sen mukaan kuinka tosissaan tai tosikkomaisesti hän suhtautuu oman ja ympäröivien maidemme historiaan, keskitysleireihin, juutalaisiin, lakritsinvärisiin, Adolf Hitlerin ja eräiden hänen alaistensa seksuaaliseen suuntautumiseen, keskitysleireillä kuolleisiin sukulaisiin (niihin jotka putosivat päisään vartiotornista, vanha!), UKK:n tolkkuun presidenttiuransa loppupuolella jne. jne. Näistä asioista vitsailevat parhaiten ne jotka parhaiten historiaa tuntevat...on myös ikuinen synti tuomita pelleksi se joka vitsailee vakavasta aiheesta. Tunnen eräitä englantilaisia tyyppejä joiden kanssa olemme pitäneet visailuja kuten "tunnista kuvassa oleva natsikenraali" ja arvuutteluja kuten "How to catch a jew?"...kyseessä ei ole mikään uusnatsien kotisivu, ei, ihan vain musiikkiaiheinen höntsyilymesta, mutta mielestäni tämmöinenkin on mahdollista jos säännöt ovat kaikille selville...kun ollaan tosissaan muttei liian tosissaan. Eihän?

En nyt ehdota enkä varsinkaan odota että kyseinen tulisi ikinä onnistumaan täällä, mutta tahdoin nyt vähän kärjistää.

Kaikelle ei pidä eikä tarvitse nauraa, kaiken ei pidä olla hauskaa, eikä kaikki ole hauskaa, mutta ei saa myöskään aliarvioida em. aiheen tapaisesta vitsailevan älykkyyttä. En myöskään menettäisi yöuniani siksi että joku täällä ei pidä siirtolaisista, tai pitää ehkä oikeasti enemmän kuin sinä, mutta puhuu heistä jonkun mielestä rasistiseen tai halventavaan sävyyn.

Minä en päätä mitä sallitaan, mutta tulipahan nyt kerrottua mistä minä nautin. Niin ja pimeästä huumorista myös.

Isoveli valvoo. Ei siis valvota me. Itse en ole häilyvän muistini mukaan muiden posteista ilmoittanut, mutta kukin tahtonsa mukaan. Olen sortunut useisiin provosoivaan sävyyn väritettyihin kommentteihin, mutta osoittaisin syyttävällä sormellani tietysti muita kuin itseäni. Nimittäin,

Tyhjästä on paha nyhjästä-ilmiö, huonot ketjunavaukset. En nyt pyri kirjoittamaan sääntöihin lisäpykäliä mutta onhan edelleen selvää että jos avaa ketjun johon tulee kärjistettynä sen yhden palstan verran juttua, pahimmillaan saaden siihen asiaa kolmen konsonantin ja slaavilaisen pronominin verran (n. 0.8 promillea Kemin poliisien puhalluttamana), on jo valmiiksi mettässä aika huolella. On turha olettaa ettei keskustelu karkaisi heti tai pian sivuraiteille ka provoaviin one-linereihin jos alustus on huonosti perusteltu viittaus johonkin aiheeseen ilman että juttua pohjustetaan hiukan laajemman mielipiteen, historian tai/ja tunteiden diskografian verran.

Jos kyseessä on arka aihe, kuten esim. omaisen syöpä, niin tietysti kirjoitan siitä kyseiseen ketjuun. Tai vitutusketjuun. Olettaen että syöpäketjua ei vielä olisi, kirjoittaisin aiheesta sitten miettien asiaa hiukan laajemmalta kantilta kuin pelkästään todeten "omaisellani on syöpä, minua ahdistaa". En voi olettaa välttyväni kysymyksiltä kuten "mitä sitten, luuletko olevasi ainoa?" tai "minullakin luultiin olevan lepra ja kullini leikattiin irti" jos jo itse keskustelunavaus on noin suppea eikä kuitenkaan ota oikein kantaa mihinkään. Suppea ketjunavaus kerjää jo itsessään hankaluuksia tylsistyttämällä keskustelun heti alkuunsa.

One-linerit ovat joka tapauksessa syntiä, älkää kirjoitelko niitä tai palatte hel~wetissä, mutta kärjistetysti ilmaistuna kenen tahansa on parempi ottaa kantaa lentokoneiden historiaan jos aloitatte sieltä ensimmäisistä lentokoneista ja vaikka esihistoriallisista lentävistä liskoista sen sijaan että ketjun aloitus on tyyliin "pääsin Madeiran reissulla kakspaikkaisen hyttiin istumaan, tykkäättekö te enemmän Sir Maccan Wings-yhtyeestä vai grillatuista kanansiivistä?"

Itse pidän värikkäistä ja laajoista jutuista oli aihe mikä tahansa, kun puhuu/kirjoittaa huolella kuraa jaksaa aina herättää kiinnostuksen, hyvällä jutulla saa vaikka ilmaa myytyä...ja mikä sen parempaa jos ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä tai laittomuuksia saa vielä muutaman tosikon masun närästämään. BRILLIAAANT!!!

Osaa ottavat fillerit. Näillä tarkoitan yleisesti sitä kun kirjoitetaan lyhyitä viestejä periaatteessa asiallisesti, ilman vitsiä, esim. "Ronald McDonaldin kuolema"-ketjuun tyyliin "RIP Ronald, burgerisi olivat aina hyviä", JA hyvässä lykyssä vielä vedetään herneet nenään ja hyökätään toisen, ketjuun negatiivisen kommentin kirjoittaneen kimppuun kirveen kanssa...vaikka molempien kirjoitusten, muistelevan ja negatiivisen kommentin arvo ITSE KESKUSTELULLE olisi se sama, about nolla.

Pahimmassa tapauksessa tämä yhden, kaksi riviä kirjoittanut RIP-kirjoittaja saattaa vielä hyökätä perustellunkin, oikeasti kantaa ottavan mutta negatiivisen tai vähättelevän puheenvuoron kimppuun vain siksi että "nyt ei ole sen aika, Ronald kuoli just ny, kunnioittasit ny sen verran vainajaa ja sen purgereita". Jos Ronaldin kuolemasta kertovan ketjun tarkoituksena ei ole keskustella pellestä ja hänen burgereistaan niin mikäs sitten? Toivottavasti kuitenkin...

Nojuu, muuta ei nyt tullut mieleen, kukaan ei ole täydellinen ja I'M A SINNER TOO, toivottavasti joku palstamme naisista on jo nyt halukas rankaisemaan minua ruoskan ja korkokenkien kanssa...olen kuolematon.

~CHEERS!!!

Ai niin, yksi juttu vielä. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä että pitää muistaa erottaa nettimaailma ja oikea elämä, aina.

Sillä sanottiin täällä sitten mitä sanottiin, oikeassa elämässä olen maannut vain 9000 naisen kanssa.

Itse en ole raportoinut yhtään viestiä mode-sedille, mutta muudannetkin nimimerkit ovat suvainneet ilmoittaa meikäläisen viesteistä kahden varoituksen arvoisesti. Pelikieltoa ei ole vielä tullut.

Varsinkin nimimerkkini varhaishistoriassa tuntui ettei tänne uskalla viestiä lähettää kun joka puolelta kuitenkin tulee porsaanrei'än tukkijoilta hyytävää kuittia/kuoliaaksi vaikenemista. Keskustelu saattaakin täällä kuolla siihen, että joku kirjoittaa tahattomasti sellaisen lauseen joka voidaan käsittää monella tavalla.

Täällä on määrättömästi niitä, jotka istuvat passissa muna pystyssä odottaen kuittausmahdollisuutta - ja kun he sen saavat, he myös käyttävät sen.

Sitten he nauravat partaansa, joka ei kasva. He pyyhkivät yöpöytänsä reunalla säilyttämillään Nessu-nenäliinoilla huurtuneita rilliensä linssejä.

Yhtään en ole lähettänyt - enkä lähetä. Pyrin aina siihen, että asia ratkaistaan kahden kesken, ilman muita osapuolia. Jos asia ei aukea, annan homman olla ja siirryn takavasemmalle keskittymään muihin juttuihin.

Olipa huikea avaus Awelta. Tarjosi jo muutamat naurahdukset heti kärkeen paljon asian lisäksi. Nyt asia on kuitenkin niin, että lähden nukkumaan, joten omat kommenttini jäävät huomiselle. Piti kuitenkin päästä sanomaan tuo edellinen. Buenos noches vaan, kuten kreikkalaiset sanovat.

sampio kirjoitti:

Olipa huikea avaus Awelta. Tarjosi jo muutamat naurahdukset heti kärkeen paljon asian lisäksi. Nyt asia on kuitenkin niin, että lähden nukkumaan, joten omat kommenttini jäävät huomiselle. Piti kuitenkin päästä sanomaan tuo edellinen. Buenos noches vaan, kuten kreikkalaiset sanovat.

Laajenna klikkaamalla

Opetapa kreikkalaisille ensi kerralla oikein eli buenas noches ;)

Routainen Sydän kirjoitti:

Yhtään en ole lähettänyt - enkä lähetä. Pyrin aina siihen, että asia ratkaistaan kahden kesken, ilman muita osapuolia. Jos asia ei aukea, annan homman olla ja siirryn takavasemmalle keskittymään muihin juttuihin.

Laajenna klikkaamalla

Aika lailla samoilla linjoilla olen minäkin. Ellei tosiaan homma "avaudu" kahden kesken viestittelemällä, niin so not. Sitten ei avaudu. Kyllä siinä vaiheessa muutenkin ollaan jo varmaan tilanteessa, missä vaikeneminen olisi kultaa erään kuluneen sanonnan mukaan.

Kerran raportoin omasta otteluketjuavauksestani, nimittäin avasimme viime kaudella kerran Mahtiankan kanssa ketjun minuutilleen samalla kellonlyömällä, tästä raportoin, notta saa yhdistää viestini tuohon ketjuun. Mutta tällainen raportointi on vähän eri asia ja vähän turhaakin, kyllähän modet pyytämättäkin noita yhdistelee.

scholl kirjoitti:

Opetapa kreikkalaisille ensi kerralla oikein eli buenas noches ;)

Laajenna klikkaamalla

Eli tämä selittää sen, miksi olen vieläkin väsynyt. Toivotin itselleni ja muille hyvää yötä väärin. Höh.

Suht ansiokasta tekstiä Kultaiselta Noutajalta, joo, en edes jaksa keskittyä kaikkiin pointteihin nyt...

Asia 1 joka jäi ihmetyttämään: Sanot että kaikelle ei tarvitse kyetä nauraa ja olen 100% samaa mieltä, olin valmistaunut kirjoittamaan sen vastaukseeni. Mutta sitten kuitenkin tavallaan olet päinvastaista mieltä. Kumpaa mieltä olet? Jos kykenet nauramaan juutalaissavupiippu-jutuille, mitä jää jäljelle? Siis mille et voi hihitellä. Älykkyydellä, jonka mainitsit, mielestäni ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä. En vaan voi kuvitella, että jos esim. tapaamani uusi tuttavuus alkaa kertoilemaan minulle tämäntapaisia juttuja, haluaisin enää häneen tutustua. Ja tämä ei todellakaan tarkoita, ettei musta huumori ole musta hauskaa, päin vastoin.

Asia 2: Noi RIP-ketjut. En tiedä kuinka paljon niiden tarkoitus edes on keskustella henkevästi kuin Sokrates ja Gandhi auringonlaskussa kallionkielekkeellä, kunhan tarjoavat ihmisille pienenpienen mahiksen ilmaista kunnioituksensa vainajaa kohtaan. Ja muutamalle ihmisille mahiksen tulla avautumaan että "ei kiinnosta, hän ei merkinnyt minulle mitään, mitä vittua tekin täällä tekopyhistelette".

Asia 3: En ole raportoinut nappia käyttämällä. Nykymeno kyllä sitä vaatisi - mutta jaksaako raportoida 73%:a aiheeltaan kiinnostavaan ketjuun tulleista tylsämielisistä vastauksista. Ei jaksa.

Minä haluan nähdä palstalla sanallista peitsenkalketta, railakasta huumoria, selkään taputtelua, pseudointellektuellia analyysidiskurssia, wanhojen hyvien aikojen muisteloa, nykyhetken pohdintaa, tulevaisuuden arvailua ja muuta vastaavaa. Parasta on, jos tuossa kaikessa on sellainen pieni pilke silmäkulmassa. Nykyään tuota näkee jonkin verran ja hyvä niin. Joskus ehkä näki enemmänkin, ja joskus koko keskustelupalsta on ollut pelkkä kireiden hermojen vinguttelukerho. Tilanne elää koko ajan. Olen ilmoittanut joskus aikoinaan muistaakseni kahdesta eri viestistä moderaattoreille, ja kumpikaan niistä ei johtanut mihinkään näkyvään toimenpiteeseen. Tällä hetkellä moderaattorien toiminta ei millään muotoa hankaloita elämääni, joten en voi heidän toiminnastaan valittaa.

Kaikki kukat saavat toki kukkia, mutta olisi syytä muistaa, että täälläkin ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Jos tapana ei ole sanoa "vitun urpo, sä et vaan tajua mitään" tai muuten vaan alentua haistatteluun erimielisyystilanteessa, niin miksi ihmeessä niin pitää täällä tehdä? Täällä se vaatii vähemmän pokkaa, totta. Täällä kun on näkyvissä vain nimimerkki, ei kasvoja tai nimeä. Ja juuri tästä samasta syystä täällä pitäisi kyllä pystyä kestämään vähän enemmän kuin naamatusten jutellessa. Ei saisi ottaa liian helposti itseensä. Rajansa kuitenkin kaikessa, mutta noiden rajojen ongelma on se, että eri kirjoittajat ajattelevat ne eri tavoin. Tässä vaiheessa astuukin taas palstan ehdoton auktoriteetti eli moderaattorilauma kehiin. Viime aikoina on raja henkilökohtaisuuksiin menon kanssa kiristynyt selvästi. Joskus Jatkoajan alkuaikoina henkilökohtainen vittuilu sai olla jatkuvaa ilman seuraumuksia, vielä viime keväänäkin hihna oli aika löysällä, mutta nyt tuntuu liipaisin olevan aika herkässä.

Kyllähän Vapaassa keskustelussa pitäisi voida keskustella aiheesta kuin aiheesta. Salaisuus onkin se, että miten puhutaan. Huumorin määrälle tai laadulle on todella vaikea laittaa mitään rajoja, koska jos jossain asiassa me olemme erilaisia me ihmiset, niin huumorintajussa. Itse esimerkiksi en ymmärrä sitä, jos jonkun surusta tai menetyksestä pitää vääntää heti vitsiä, ja vielä vähemmän ymmärrän sitä että suru pitää dissata sillä perusteella että maailmassa on isompiakin murheita. Helvetti, jos jonkun ystävä on kuollut eilen, niin jaksaako tänään kiinnostaa tietää, että et saa olla surullinen, koska Afrikassa on sisällissotia? Huumorintajun ohella myös ns. tilannetaju jakaa ihmiset hyvin moneen lokeroon. Yksi ei voi sietää sitä, että surevan ihmisen surua dissataan, kun taas toiselle se on melkein pakkomielle eli ammutaan aina kun mahdollisuus on.

Kokonaisuutena Jatkoaikaa ja keskustelupalstaa ajatellen, otin koko touhun paljon enemmän tosissani vielä alkuvuodesta. Jaksoin ihmetellä sitä, jos joku lensi silmilleni vain siksi, että ajattelin jostain asiasta eri tavalla kuin olisin tuon lentäjän mielestä saanut ajatella. Nyt moinen jaksaisi ehkä aiheuttaa naurahduksen tai hymähdyksen. Jos joku haluaa räyhätä ilman mitään varsinaista syytä ja pitää kohteenaan vaikka meikäläistä, niin siitä vaan. Kyllä maailmaan ja keskustelupalstalle ölinää mahtuu. Tämä kirjoitus voi hyvinkin toimia maalitauluna jollekulle.

Uhmaan kohtaloani ja moderaattoreiden tahtoa, ja lähetän tämän viestin lukematta sitä uudelleen ja miettimättä 10 sekuntia ennen sen lähettämistä.

Dougie KillMore kirjoitti:

Suht ansiokasta tekstiä Kultaiselta Noutajalta, joo, en edes jaksa keskittyä kaikkiin pointteihin nyt...

Asia 1 joka jäi ihmetyttämään: Sanot että kaikelle ei tarvitse kyetä nauraa ja olen 100% samaa mieltä, olin valmistaunut kirjoittamaan sen vastaukseeni. Mutta sitten kuitenkin tavallaan olet päinvastaista mieltä. Kumpaa mieltä olet? Jos kykenet nauramaan juutalaissavupiippu-jutuille, mitä jää jäljelle? Siis mille et voi hihitellä. Älykkyydellä, jonka mainitsit, mielestäni ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä. En vaan voi kuvitella, että jos esim. tapaamani uusi tuttavuus alkaa kertoilemaan minulle tämäntapaisia juttuja, haluaisin enää häneen tutustua. Ja tämä ei todellakaan tarkoita, ettei musta huumori ole musta hauskaa, päin vastoin.

Asia 2: Noi RIP-ketjut. En tiedä kuinka paljon niiden tarkoitus edes on keskustella henkevästi kuin Sokrates ja Gandhi auringonlaskussa kallionkielekkeellä, kunhan tarjoavat ihmisille pienenpienen mahiksen ilmaista kunnioituksensa vainajaa kohtaan. Ja muutamalle ihmisille mahiksen tulla avautumaan että "ei kiinnosta, hän ei merkinnyt minulle mitään, mitä vittua tekin täällä tekopyhistelette".

Asia 3: En ole raportoinut nappia käyttämällä. Nykymeno kyllä sitä vaatisi - mutta jaksaako raportoida 73%:a aiheeltaan kiinnostavaan ketjuun tulleista tylsämielisistä vastauksista. Ei jaksa.

Laajenna klikkaamalla

Olettaen että tarkoitit Noutajalla etu- ja sukunimestäni väännettyä lempinimeäni vastailen kommentteihisi mielellään.

Selvennykseksi kantaani että ei kaikkien ole pakko nauraa kaikille vitseille. Mikään ei silti saa olla niin pyhää etteikö asiasta saisi esittää sellaista. Itse asiassa vertaan omia kjeh-juttujani mainoksiin, hyvä vitsi on kuin hyvä mainos, ei ole väliä aiheuttaako se naurua vai itkua, pääasia että se herättää huomion ja mielipiteitä.

Esitin kritiikkini juuri RIP-ketjuja kohtaan siksi että haluan kyseenalaistaa koko kulttuurin. Tarvitseeko keskustelupalsta aiheita joissa ei oikeastaan keskustella mistään, eli jos tässä tapauksessa jonkun henkilön kuolemalle avataan ketju se myös käsittelisi henkilön elämää. Surunvalittelunsa ja vitutuksensahan voi ilmaista vaikka lähettämällä kortin omaisille, minun mielestäni sellaisen kaksirivisen paikka ei ole keskustelupalstalla. Sitten kun Charlie Wattsista aika jättää niin hänen uraansa voi muistella rollariketjussa (esimerkki, kyseistä ketjua ei valitettavasti vielä ole) tai perustaa sellaisen. Ajan siis asiaani siksi että avattaisiin ketjuja keskustelun, ei pelkkien uutisten takia.

Tai sitten avataan äänestys "Miten suuri osa Charlie Wattsilla oli mielestäsi Rollarien menestyksessä?"

Väänsin nyt jo rautalangasta kokonaista naista, mutta toivottavasti sinulle selkeni mitä ajoin takaa. Huh, lause täynnä kaksimielisyyksiä...

En~pä oi~kein o~saa sa~no~a mi~tä ha~lu~ai~sin näh~dä mut~ta tä~tä vi~tun ~-merk~ki~ä en tääl~lä kui~ten~kaan ha~lu~ai~si näh~dä e~nää i~ki~nä. Va~li~tet~ta~vas~ti tä~tä ei il~mei~ses~ti pys~ty e~des mo~de~raat~to~rit kiel~tä~mään, jo~ten näil~lä men~nään.

Ensin vastaus ketjun otsikkoon: en ole tähän mennessä raportoinut yhtään, ja pidän nykysyteemiä omalta osaltani toimivana. Yhden varoituksen sain aivan syystä, kun villiinnyin chattailemaan ja nimittelemään kanssapalstalaista apinaksi. Tosin tuokin oli puolileikillään heitetty nimitys, mutta ymmärrän toki, ettei mielialani välttämättä välity lukijoille aina toivomallani tavalla. Kerran eräästä asiavirheestä aioin raportoida moderaattoreille, mutta jätin asian sikseen, kun virheen sisältäneestä jutusta avattiin ketju, jossa pääsin pätemään.

Toisinaan toivoisin olevani peruspadan ja Routaisen Sydämen kaltainen hemmo, joka kykenee siirtymään syrjään, jos keskustelun luonne muuttuu kiivaaksi. Jostain syystä en vain kykene antamaan periksi, jos tiedän, että toinen on väärässä, ei ymmärrä minua tai on muuten vain yksinkertainen. Sen voin omaksi kunniakseni todeta, että osaan myöntää olleeni väärässä ja olen usein myös valmis tarkistamaan mielipiteitäni, mikäli vastapuoli kiistatta esittää maailmanluokan perusteita argumenteilleen. Tämä pätee muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikissa aiheissa. Liian usein ketjuissa jotkut tyypit jäävät nolaamaan itseään selkeästi väittelyn hävinneenä, kun viisainta olisi vain myöntää tukkapölly ja kerätä voimia uuteen koetokseen.

Tästä päästäänkin ylipäätään fiksuun kirjoitteluun. Elikkäs, itse nautin suunnattomasti lukea sujuvasti kirjoitettuja viestejä, joista paistaa asiantuntemus, äly ja aiheesta riippuen sopivissa määrin myös huumori. Jotkut omaan makuuni osuvat kirjoittajat harrastavat kaiken sanottavansa esille tuomista huumorin avulla, toiset kätkevät sen rivien väliin tai sarkastisiin heittoihin, mutta yhtä kaikki, liian totinen ei saa olla. Todettakoon, että omat bokserini venyvät aina suurempiin mittoihin, kun joku älyää pointtini, eikä ota valopäisiä juttujani aivan tosissaan. Tykkään käyttää lapsellisia vertauksia ja ilmauksia jutuissani, koska lapset ovat aidon huumorin ja hyvän olon alkujuuri. Lisäksi nautin osuvasta sarkasmista ja pikkunaljailuista sekä ennen kaikkea pilkun viilaamisesta. Arvostan sitäkin, joku sattuu takertumaan omiin kirjoituksiini omilla aseillani.

Lopuksi vielä hiukan vakavempaa asiaa. Henkilökohtaisesti en voi käsittää, miksi tällä palstalla joidenkin, jopa arvostamieni kirjoittajien, pitää leikkiä palstapoliisia ja käydä ilmaisemassa jossain harmittomassa ketjussa, kuinka palstalaisten tulisi elää. Letkautusketju on ajankohtainen esimerkki tästä. No, nyt tuli kaiveltua käytännön esimerkki, josta ketjun avaaja varoitti, sorry vaan, mutta tulipahan tehtyä. Käsitän toki sen, että asioista on voitava keskustella, ja voin samaan hengenvetoon sanoa, että omat käsitykseni ja ajatukseni ovat muuttuneet useissa näistä kuumista ketjuista, mutta ehkä asioiden esille tuomisessa ja ajoituksessa voisi käyttää järkheä ja empatsiaa, notta koko aihealue ei tukkiutuisi heti alkuunsa.

Nyt varmaan riittää hetkeksi, pitää tienatakin välillä. Palaillaan.

Ohmi kirjoitti:

En~pä oi~kein o~saa sa~no~a mi~tä ha~lu~ai~sin näh~dä mut~ta tä~tä vi~tun ~-merk~ki~ä en tääl~lä kui~ten~kaan ha~lu~ai~si näh~dä e~nää i~ki~nä. Va~li~tet~ta~vas~ti tä~tä ei il~mei~ses~ti pys~ty e~des mo~de~raat~to~rit kiel~tä~mään, jo~ten näil~lä men~nään.

Laajenna klikkaamalla

Toivottavasti joku raportoi tämän viestin moderaattoreille. Itse en uskal~la.

Varmaan 4-5 kertaa on tullut tehtyä tässä reilun kolmen vuoden aikana. Pari tapausta, jolloin kirjoitus on ollut selvästi sen legendaarisen "yleisen hyvän maun" vastainen. Itse jos oisin moista sontaa kirjottanut, niin olisi bannia varmasti tullut.

Tuoreempi näyttö on sitten nimimerkiltä Tero_75 tai jotain sinnepäin. Mies kirjoitti kaikki yhdyssanat erikseen. Jääkiekko tosin taisi mennä oikein. Pakko laittaa vahinko kiertämään, koska olen itse joutunut raportoinnin uhriksi ;)

Ohmi kirjoitti:

En~pä oi~kein o~saa sa~no~a mi~tä ha~lu~ai~sin näh~dä mut~ta tä~tä vi~tun ~-merk~ki~ä en tääl~lä kui~ten~kaan ha~lu~ai~si näh~dä e~nää i~ki~nä. Va~li~tet~ta~vas~ti tä~tä ei il~mei~ses~ti pys~ty e~des mo~de~raat~to~rit kiel~tä~mään, jo~ten näil~lä men~nään.

Laajenna klikkaamalla

Kahvit näytölle.. Kiitos aamun parhaasta heitosta, täysin samaa mieltä !

Topicista: joskus olen muutaman raportoinut.

Tästä aiheesta käytiin aikanaan suht kattava keskustelu.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=15200&highlight=pidet%E4%E4n+tasomme

Designer kirjoitti:

Kyllähän Vapaassa keskustelussa pitäisi voida keskustella aiheesta kuin aiheesta. Salaisuus onkin se, että miten puhutaan. Huumorin määrälle tai laadulle on todella vaikea laittaa mitään rajoja, koska jos jossain asiassa me olemme erilaisia me ihmiset, niin huumorintajussa. Itse esimerkiksi en ymmärrä sitä, jos jonkun surusta tai menetyksestä pitää vääntää heti vitsiä, ja vielä vähemmän ymmärrän sitä että suru pitää dissata sillä perusteella että maailmassa on isompiakin murheita. Helvetti, jos jonkun ystävä on kuollut eilen, niin jaksaako tänään kiinnostaa tietää, että et saa olla surullinen, koska Afrikassa on sisällissotia? Huumorintajun ohella myös ns. tilannetaju jakaa ihmiset hyvin moneen lokeroon. Yksi ei voi sietää sitä, että surevan ihmisen surua dissataan, kun taas toiselle se on melkein pakkomielle eli ammutaan aina kun mahdollisuus on.

Kokonaisuutena Jatkoaikaa ja keskustelupalstaa ajatellen, otin koko touhun paljon enemmän tosissani vielä alkuvuodesta. Jaksoin ihmetellä sitä, jos joku lensi silmilleni vain siksi, että ajattelin jostain asiasta eri tavalla kuin olisin tuon lentäjän mielestä saanut ajatella. Nyt moinen jaksaisi ehkä aiheuttaa naurahduksen tai hymähdyksen. Jos joku haluaa räyhätä ilman mitään varsinaista syytä ja pitää kohteenaan vaikka meikäläistä, niin siitä vaan. Kyllä maailmaan ja keskustelupalstalle ölinää mahtuu. Tämä kirjoitus voi hyvinkin toimia maalitauluna jollekulle.

Laajenna klikkaamalla

Toisen ihmisen asemaan on vaikea asettua, ja kyllä, dissaamiseen tulee syyllistyttyä välillä ennen kaikkea ajattelemattomuuttaan, tai sitten ns. tahallisena vahinkona...tosin valvojat yleensä puuttuvat jos kyseisen asian kannanotto menee henkilökohtaisuuden puolelle. Näkisin että esim. onnettomuuksia tai menetyksiä käsittelevän ketjun aiheen alle tulee mahtua erilaisia, myös piruilevaan sävyyn muotoiltuja pohdintoja aiheesta niin kauan kunhan irvailu ei ole suunnattu ketään kohti henkilökohtaisesti.

Tässä mukana on myös lukijan vastuu, varsinkaan sivullisen ei tulisi asiasta ottaa nokkiinsa. Toisekseen, huomio ja närkästymisethän syöttävät ja pelaavat "vastustajan pussiin" eli palvelevat viruksen yhteisöön tuonutta kirjoittajaa, olettaen että kyseessä on trolli. Pitäisi siis malttaa mielensä ja luottaa siihen että trolli ajan myötä poistetaan palstalta...tai kuihtuu itsestään tylsyyteen kun kukaan ei enää syötä trollia.

Aina täytyy kuitenkin osata katsoa peiliin myös vaikka olisi "hyvien", "hyvän enemmistön" puolella. Muistan olleeni toissavuonna erään sukulaispapan hautajaisissa. Paikalla oli tietysti vanhaa väkeä. Pikkuserkkuni sai edellisenä vuonna lapsen japanilaisen miehen kanssa eikä pari ole naimisissa. Siinä vaiheessa kun kuulin vanhojen mummojen kommentin "Pitikö tuokin "kukkaispieru" tuoda tänne..." minulle on aivan sama kuinka kristillisesti ja nuhteettomasti nuo vanhat eukot olivat elämänsä viettäneet, ja kuinka tarkkaan Raamatun mukaan he olivat polkuansa kulkeneet, tässä asiassa tuon "vanhan ja viisaan" yhteisön kanta ja käyttäytyminen oli loukkaava ja väärä.

Asia toki vain nauratti, minua ja lapsen vanhempia.

Se, mitä joku on lennättänyt silmillesi on jotain mikä tapahtuu sinun ja partneriesi välillä, siihen en ota kantaa.

~BREASTS!!!

Ohmi kirjoitti:

En~pä oi~kein o~saa sa~no~a mi~tä ha~lu~ai~sin näh~dä mut~ta tä~tä vi~tun ~-merk~ki~ä en tääl~lä kui~ten~kaan ha~lu~ai~si näh~dä e~nää i~ki~nä. Va~li~tet~ta~vas~ti tä~tä ei il~mei~ses~ti pys~ty e~des mo~de~raat~to~rit kiel~tä~mään, jo~ten näil~lä men~nään.

Laajenna klikkaamalla

Koittaisit nyt hiukan tsempata. Tekstistäsi on vaikea saada selvää. Onko raskas syksy ottanut voimille?

sampio kirjoitti:

Tämä pätee muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikissa aiheissa. Liian usein ketjuissa jotkut tyypit jäävät nolaamaan itseään selkeästi väittelyn hävinneenä, kun viisainta olisi vain myöntää tukkapölly ja kerätä voimia uuteen koetokseen.

Tästä päästäänkin ylipäätään fiksuun kirjoitteluun. Elikkäs, itse nautin suunnattomasti lukea sujuvasti kirjoitettuja viestejä, joista paistaa asiantuntemus, äly ja aiheesta riippuen sopivissa määrin myös huumori. Jotkut omaan makuuni osuvat kirjoittajat harrastavat kaiken sanottavansa esille tuomista huumorin avulla, toiset kätkevät sen rivien väliin tai sarkastisiin heittoihin, mutta yhtä kaikki, liian totinen ei saa olla. Todettakoon, että omat bokserini venyvät aina suurempiin mittoihin, kun joku älyää pointtini, eikä ota valopäisiä juttujani aivan tosissaan. Tykkään käyttää lapsellisia vertauksia ja ilmauksia jutuissani, koska lapset ovat aidon huumorin ja hyvän olon alkujuuri. Lisäksi nautin osuvasta sarkasmista ja pikkunaljailuista sekä ennen kaikkea pilkun viilaamisesta. Arvostan sitäkin, joku sattuu takertumaan omiin kirjoituksiini omilla aseillani.

Lopuksi vielä hiukan vakavempaa asiaa. Henkilökohtaisesti en voi käsittää, miksi tällä palstalla joidenkin, jopa arvostamieni kirjoittajien, pitää leikkiä palstapoliisia ja käydä ilmaisemassa jossain harmittomassa ketjussa, kuinka palstalaisten tulisi elää. Letkautusketju on ajankohtainen esimerkki tästä. No, nyt tuli kaiveltua käytännön esimerkki, josta ketjun avaaja varoitti, sorry vaan, mutta tulipahan tehtyä. Käsitän toki sen, että asioista on voitava keskustella, ja voin samaan hengenvetoon sanoa, että omat käsitykseni ja ajatukseni ovat muuttuneet useissa näistä kuumista ketjuista, mutta ehkä asioiden esille tuomisessa ja ajoituksessa voisi käyttää järkheä ja empatsiaa, notta koko aihealue ei tukkiutuisi heti alkuunsa.

Nyt varmaan riittää hetkeksi, pitää tienatakin välillä. Palaillaan.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä.

Kärjistettynä, jos käsiteltäisiin jonkun tietyn henkilön ulkonäköä, ja toinen kirjoittaja saisi tilastojen, mittausten, painoindeksien ja kuvan perusteella näytettyä toteen että kyseinen henkilö on ylipainoinen, olisi vastapuolen viisasta siinä vaiheessa

a) myöntää olleensa väärässä ja siirtyä elämässään eteenpäin
b) myöntää mutta keskittyä siihen että "hän on silti viehättävä"
c) myöntää asia, pehementäen silti laskua tyyliin "joo, ja ruma sekä tyhmäkin vielä"

Olennaista on se että tosiasia tulee myöntää, face the fucks, eikun face the faggots, eikun face the facts. Se miten "tappiota" käsittelee sitten olisi kirjoittajan itsensä päätettävissä.

Mah~tawaa...

Golden AWe kirjoitti:

Olennaista on se että tosiasia tulee myöntää, face the fucks, eikun face the faggots, eikun face the facts. Se miten "tappiota" käsittelee sitten olisi kirjoittajan itsensä päätettävissä.

Laajenna klikkaamalla

Yhtä olennaista on se kuinka käsittelee 'voittoa'. Väärässä olevalle tulee antaa kunniallinen mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Noinhan ei tapahdu juuri koskaan.

Kun olet väärässä, myönnä se. Kun olet oikeassa, vaikene.

Vain akka painaa "Raportoi tämä viesti Moderaattoreille"-nappia

Niin, mainittakoon, että itse pidän moderaattoreille raportointia hyvän maun vastaisena.

Jos jollakulla ei pää kestä kanssakirjoittajiaan, niin ainahan voi pysyä poissa, lähettää tulikivenkatkuisen yksityisviestin tahi käyttää ignorenappulaa.

Paras lähestymistapa näistä em. tavoista lienee lähettää sapekas yksityisviesti, koska ainakin itse pidän jokseenkin akkamaisena sitä, jos menee itkemään selän takana modehenkilöille.

Loppukaneetiksi päädyn vielä sanomaan, että itse ainakin nauran kaikille, joiden elämä pyörii sen ympärillä, mitä XXXX tai YYYY sanoi / jätti sanomatta Jatkoajassa. Ostakaa vaikka koira tai tehkää lapsia, niin saatte uutta ajateltavaa.

Täältä tähän

Twite kirjoitti:

Yhtä olennaista on se kuinka käsittelee 'voittoa'. Väärässä olevalle tulee antaa kunniallinen mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Noinhan ei tapahdu juuri koskaan.

Kun olet väärässä, myönnä se. Kun olet oikeassa, vaikene.

Laajenna klikkaamalla

Väärin. Väärässä olevalle lällätellään ja auotaan päätä, eikä koskaan anneta unohtaa kyseistä asiaa.

Kun olet väärässä, puolusta mielipidettäsi verisesti. Kun olet oikeassa...muutahan mahdollisuutta ei edes ole.

Golden Awen lisäykseen netti- ja oikean elämän erillisyydestä: tulisi sitä kuitenkin seisoa omien sanojensa takana, muistaen kuitenkin, että kaikki ei ole (netissä) sitä miltä näyttää.

Olenkohan joskus alkuvuosina yhden raportoinut, enpä ole aivan varma.

Että silleen...

teroz kirjoitti:

Varmaan 4-5 kertaa on tullut tehtyä tässä reilun kolmen vuoden aikana. Pari tapausta, jolloin kirjoitus on ollut selvästi sen legendaarisen "yleisen hyvän maun" vastainen. Itse jos oisin moista sontaa kirjottanut, niin olisi bannia varmasti tullut.

Tuoreempi näyttö on sitten nimimerkiltä Tero_75 tai jotain sinnepäin. Mies kirjoitti kaikki yhdyssanat erikseen. Jääkiekko tosin taisi mennä oikein. Pakko laittaa vahinko kiertämään, koska olen itse joutunut raportoinnin uhriksi ;)

Laajenna klikkaamalla

Oliko noista ilmoituksista hyötyä? Tunnetko että hyödyit asiasta puuttumalla siihen ilmoittamalla moderaattoreille, koitko tarpeelliseksi menetellä asian kanssa juuri niin kuin menettelit, olisitko kenties voinut ottaa yhteyttä kirjoittajaan henkilökohtaisesti? Tuliko asiasta bannia ilmoituksen kohteelle?

Jälkimmäistä kommentoisin notta pyytäisin edelleen että keskustelisimme asiasta ilman nimimerkkien mainitsemista erikseen. Keskusteluosion tai aihepiirin nimeäminen tuskin haittaa.

Satoja viestejä päivässä, moisesta viestimäärästä modet eivät ehdi millään ilveellä poimia sikoja helmien joukosta. Siksi moderaattorien paras ystävä on vasikka. Moderaattori ja vasikka elävät symbioosissa, josta molemmille on ilmeisesti jotain iloa ja hyötyä. Moderaattorit pystyvät pitämään palstan "siistinä" ja vasikat saavat vahingonilostaan pippelin kovaksi.

Niin ja kysymykseen, en vasikoi, vaikka joskus mieli tekisikin.