Heipä hei. Vielä ehtii vuorokauden verran paneutua kiehtoviin epäolennaisuuksiin ennen kuin tylsä junnaaminen kaukaloissa ja tylsä jauhaminen siitä alkavat. Ne jotka eivät ymmärrä turhan tiedon ja numeromystiikan ihanuutta voivat painaa Back-nappia.
Oli siis ihan pakko selvittää eri pelipaidannumeroiden suosio kaudella 2005 – 2006. Lähteenä JK-lehti.
Iso kuva, kuten me jääkiekkovalmentajat tykkäämme sanoa, on seuraava: Yleisesti käytössä ovat numerot 42:een asti. Paljon käytössä ovat numerot 27:ään asti, siitä ylöspäin määrä laskee. 34 – 38 välillä on selvä kuoppa, 39 – 42 ovat taas vähän suositumpia. Siitä ylöspäin numerot ovat lähinnä yksittäistapauksia, mutta niitä riittää aika tasaisesti 94:ään asti.
Suosikeissa täytyy huomioida myös jäädytetyt numerot. Ehkä hiukan yllättäen yhtään sellaista numeroa ei ole, joka olisi käytössä tai jäädytetty kaikilla 14 joukkueella. Hittinumero on 21. Se on käytössä 13 jengillä (epätoivoiseen erikoisuudentavoitteluun sortuu muistaakseni Pelicans). Yhtä vaille maksimaalisessa käytössä ovat myös 20 (12 + 1 jäädytetty) ja 10 (11 + 2). Seuraavaksi tulevat 12 (12 + 0), 5 (10 + 2) ja 17 (9 + 3).
Poikkeukset, eli numerot, jotka ovat suosittuja tai epäsuosittuja naapureihinsa verrattuina, johdattavat meidät numerologian kovimpaan (useimpien mielestä varmaan pehmeimpään) ytimeen. Aineisto on tosin niin pieni, että vain selkeimmät poikkeukset erottuvat tilastollisesti luotettavasti.
Surua ja raivoa tuottaa numeroiden ylevän ykkösen, ykkösen, kohtalo. Vanhaan Hyvään Aikaan, kun taklaukset olivat kovia mutta puhtaita, taitokiekko arvossaan, jäähallin makkara kuumaa jne. jne. oli itsestäänselvää, että Maalivahti oli 1 ja vara (huom. ei kakkos-)maalivahti tylsä kolkytjotain. Nykyään kaikki ovat aitosuomalaisessa tasapäistämishengessä ja ”hyväettämaalivahtienvälilläonkilpailua” –mantran hallitessa tylsä kolkytjotain. Tällä kaudella listoilla on vain kaksi ykköstä, Saipan Hostikka ja Lukon Jokela, isot rispektit heille. Vaadin muutosta! Ykköstä häpäistään! Liiga määrätköön, että joka joukkueessa on oltava ykkönen! Bäcksi on ykkönen, Bäcksille ykkönen!
42:n yli mentäessä poikkeuksena ovat tuplanumerot. 44:ää (7), 55:tä (4) ja 77:aa (3) löytyy useampi (myös 33 (9) on naapureihinsa verrattuna suosittu). Muiden tuplanumeroiden täydelliselle puuttumiselle on selityksensä. Ylivarovainen moralismihan kukoistaa urheilumaailmassa, joten 66:ta varmaan vältetään koska kuvitellaan että saatananpalvonnasta valittavat uskovaiset tukkisivat seurojen puhelinvaihteet (ja vastaavalla logiikalla 69:kin on sensuroitu). 88 ja 99 taas taitavat olla elämää niin paljon suurempien amerikanlegendojen numeroita ettei niitä kukaan kehtaa ottaa.
Myös 50 (4) on poikkeuksellisen suosittu, muita isoja tasalukuja ei ole kuin yksi 80:nen.
60-alkuisia numeroita nyreksitään. Niitä on vain kolme, kun esim. 70-alkuisia on 8 ja 80-alkuisia 9. Kummallista - onhan esim. Petr Tenkrat pärjäillyt ihan kivasti numerolla 62. Kun myös 6 ja 16 vaikuttavat hiukan vähemmän suosituilta kuin naapurinsa, alkaa epäilyttää, että kuutoseen liittyy jotain taikauskoa.
Jos haluaa olla yksilöllinen, täysin käyttämättömiä numeroita löytyy sopivasti about joukkueelliselle individualisteja: 43, 54, 57, 59, 60, 63 – 70, 74, 75, 79, 81, 86, 88, 90, 91, 93, 95 – 99.
Jos haluaa tulla kiekkolegendaksi, tilastot puoltaisivat paidan 2 tai 13 ruinaamista huoltajalta (jäädytetty neljässä jengissä), myös 3, 7, 17 ja 24 antavat hyvät mahdollisuudet (3 jäädytystä).
Addressi ykkösen puolesta? Kaatuuko Pelicans 21:n puutteeseen? Kuutosen synkkä salaisuus? Odotan kiivasta keskustelua, jossa äly säkenöi, sanan säilä sivaltaa ja tunteet käyvät laidasta laitaan.
Oli siis ihan pakko selvittää eri pelipaidannumeroiden suosio kaudella 2005 – 2006. Lähteenä JK-lehti.
Iso kuva, kuten me jääkiekkovalmentajat tykkäämme sanoa, on seuraava: Yleisesti käytössä ovat numerot 42:een asti. Paljon käytössä ovat numerot 27:ään asti, siitä ylöspäin määrä laskee. 34 – 38 välillä on selvä kuoppa, 39 – 42 ovat taas vähän suositumpia. Siitä ylöspäin numerot ovat lähinnä yksittäistapauksia, mutta niitä riittää aika tasaisesti 94:ään asti.
Suosikeissa täytyy huomioida myös jäädytetyt numerot. Ehkä hiukan yllättäen yhtään sellaista numeroa ei ole, joka olisi käytössä tai jäädytetty kaikilla 14 joukkueella. Hittinumero on 21. Se on käytössä 13 jengillä (epätoivoiseen erikoisuudentavoitteluun sortuu muistaakseni Pelicans). Yhtä vaille maksimaalisessa käytössä ovat myös 20 (12 + 1 jäädytetty) ja 10 (11 + 2). Seuraavaksi tulevat 12 (12 + 0), 5 (10 + 2) ja 17 (9 + 3).
Poikkeukset, eli numerot, jotka ovat suosittuja tai epäsuosittuja naapureihinsa verrattuina, johdattavat meidät numerologian kovimpaan (useimpien mielestä varmaan pehmeimpään) ytimeen. Aineisto on tosin niin pieni, että vain selkeimmät poikkeukset erottuvat tilastollisesti luotettavasti.
Surua ja raivoa tuottaa numeroiden ylevän ykkösen, ykkösen, kohtalo. Vanhaan Hyvään Aikaan, kun taklaukset olivat kovia mutta puhtaita, taitokiekko arvossaan, jäähallin makkara kuumaa jne. jne. oli itsestäänselvää, että Maalivahti oli 1 ja vara (huom. ei kakkos-)maalivahti tylsä kolkytjotain. Nykyään kaikki ovat aitosuomalaisessa tasapäistämishengessä ja ”hyväettämaalivahtienvälilläonkilpailua” –mantran hallitessa tylsä kolkytjotain. Tällä kaudella listoilla on vain kaksi ykköstä, Saipan Hostikka ja Lukon Jokela, isot rispektit heille. Vaadin muutosta! Ykköstä häpäistään! Liiga määrätköön, että joka joukkueessa on oltava ykkönen! Bäcksi on ykkönen, Bäcksille ykkönen!
42:n yli mentäessä poikkeuksena ovat tuplanumerot. 44:ää (7), 55:tä (4) ja 77:aa (3) löytyy useampi (myös 33 (9) on naapureihinsa verrattuna suosittu). Muiden tuplanumeroiden täydelliselle puuttumiselle on selityksensä. Ylivarovainen moralismihan kukoistaa urheilumaailmassa, joten 66:ta varmaan vältetään koska kuvitellaan että saatananpalvonnasta valittavat uskovaiset tukkisivat seurojen puhelinvaihteet (ja vastaavalla logiikalla 69:kin on sensuroitu). 88 ja 99 taas taitavat olla elämää niin paljon suurempien amerikanlegendojen numeroita ettei niitä kukaan kehtaa ottaa.
Myös 50 (4) on poikkeuksellisen suosittu, muita isoja tasalukuja ei ole kuin yksi 80:nen.
60-alkuisia numeroita nyreksitään. Niitä on vain kolme, kun esim. 70-alkuisia on 8 ja 80-alkuisia 9. Kummallista - onhan esim. Petr Tenkrat pärjäillyt ihan kivasti numerolla 62. Kun myös 6 ja 16 vaikuttavat hiukan vähemmän suosituilta kuin naapurinsa, alkaa epäilyttää, että kuutoseen liittyy jotain taikauskoa.
Jos haluaa olla yksilöllinen, täysin käyttämättömiä numeroita löytyy sopivasti about joukkueelliselle individualisteja: 43, 54, 57, 59, 60, 63 – 70, 74, 75, 79, 81, 86, 88, 90, 91, 93, 95 – 99.
Jos haluaa tulla kiekkolegendaksi, tilastot puoltaisivat paidan 2 tai 13 ruinaamista huoltajalta (jäädytetty neljässä jengissä), myös 3, 7, 17 ja 24 antavat hyvät mahdollisuudet (3 jäädytystä).
Addressi ykkösen puolesta? Kaatuuko Pelicans 21:n puutteeseen? Kuutosen synkkä salaisuus? Odotan kiivasta keskustelua, jossa äly säkenöi, sanan säilä sivaltaa ja tunteet käyvät laidasta laitaan.