Nykyisen kokoonpanon palkkakulut alkavat olla pyöreästi se mainostettu 30 miljoonaa, kunhan Sejna, Mayers ja Brewer saadaan sopimuksen alle. Oikeastaan ainoa mitä voi enää odotella on yksi hyökkäävän ketjun oikea laita. Muuten pakka alkaa olla kasassa, eikä tuo loppujen lopuksi niin pahalta näytä, kuin olisi voinut odottaa. Eivät odotukset silti korkealla ole, sillä pudotuspeliputki katkeaa erittäin todennäköisesti.
Maalivahdeissa uutena ykkösenä aloittaa Patrick Lalime, joka lienee paras Blues-maalia vartioinut vahti sitten Fuhrin päivien. Kiistaton tähti hän ei kuitenkaan ole ja varsinkin uusien sääntöjen puolesta isokokoinen ja peittävä maalivahti herättää etukäteen hieman kysymysmerkkejä. Silti parannus aikaisempaan on selkeä.
Kakkosena jatkanee Divis, joskin Sanfordille annettaneen myös mahdollisuus lunastaa NHL-paikka. Kumpikin aloittaa suunnilleen samalta viivalta niin taidollisesti, kuin sopimusteknisesti, mutta Divisille ei todennäköisesti enää AHL-paikka kelpaa. Peorian ykkösvahtina aloittanee jokatapauksessa viime kesänä hankittu lupaava Bacashihua, jolla kuitenkin riittää työtä pelinsä kehittämisessä NHL-tasolle.
Puolustuksessa ja koko joukkueessa suurin muutos on Prongerin poistuminen. Yksi liigan monipuolisimmista ja dominoivimmista pelaajista vaihdettiin Eric Breweriin ja kahteen lupaukseen. Prongerin tasoinen pelaaja jättäisi valtavan aukon minkä tahansa joukkueen puolustukseen, varsinkin kun tämä pelasi tavallisesti yli puoli tuntia ottelua kohden kaikkine erikoistilanteineen. Onneksi puolustus on ollut vuosikaudet joukkueen vahvin osa-alue ja sitä se on edelleen. Ehkä uusiutunut alakerta on entistä tasapainoisempi.
Brewerilla on isot saappaat täytettävänään, eikä joukkueen uutena ykköspakkina toimiminen tule olemaan helppoa. Hänellä on jo paljon kokemusta ja taitopuoli on erinomaisessa kunnossa, mutta silti odotuksiin vastaaminen ei ole onnistunut täydellisesti aikaisemmin. Jotenkin tuntuu, että Brewerin pelistä puuttuu se määrätietoisuus ja itseluottamus, joka nostaa pelaajan todellisten huippujen joukkoon. Koko, liike ja laukaus ovat huipputasoa, mutta jotain on puuttunut. Itse pelkään, että Brewerin pääkoppa ei kestä paineita, varsinkin kun muistelee, miten St. Louisin yleisö kohteli Prongeria tämän tullessa joukkueeseen vaihdossa Brendan Shanahaniin.
Muu puolustus on hyvää NHL-tasoa. Barret Jackman kärsi edellisellä kaudella loukkaantumisista. Miehen olkapää hajosi kahdesti ja toivoa sopii, että leikkauksen ja levon jäljiltä paikat kestävät rajun pelityylin. Kunnossa ollessaan Jackman on joukkueen tärkein puolustaja, joka tulee epäilemättä pelaamaan paljon vastustajien parhaita hyökkääjiä vastaan.
Christian Bäckmanilla on kaikki mahdollisuudet nousta eturivin NHL-puolustajaksi ja hän saaneekin heti alusta lähtien paljon vastuuta varsinkin ylivoimalla. Veteraani Eric Weinrich ja Bryce Salvador ovat luotettavia peruspuolustajia ja kovaotteinen Matt Walker on myös kuvioissa. Oma lukunsa on Andy Roach, joka on näyttänyt pystyvänsä hienoihin suorituksiin kansainvälisellä tasolla. Nähtäväksi jää, miten 32-vuotias tulokas sopeutuu NHL-tahtiin.
Peorian puolustajapaikoista on muodostumassa hyvä kilpailu. Pronger-kaupassa hankitut Lynch ja Woywitka aloittanevat farmissa johtavina puolustajina. Brimanis ja Mottau tuovat kehittymiseen tarvittavaa kokemusta nuoreen puolustukseen. Stuart ja MacKenzie ovat hyviä AHL-puolustajia ja hirmulaukaisija Widemanin kehitystä on mielenkiintoista seurata. Trevor Byrne saa vielä mahdollisuuden, vaikka on ollut pettymys, eikä ole pystynyt vakiinnuttamaan AHL-paikkaa.
Hyökkäyksestä asiaa myöhemmin.