Matkoja ”härövaltioissa” (DDR yms.)

Niin, tulipa mieleen onko kukaan jatkoaikalaisista käynyt härövaltioissa kuten Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Iranissa, Kirgisiassa, Pohjois-Koreassa, edesmenneessä DDR:ssä, Libyassa tms. valtioissa. Olisi mukava kuulla kokemuksia, näistä kun niin harvoin saa kuulla mitään epävirallista matkakertomusta.

Itse olen kaynyt, tai olen parhaillaan Libanonissa. Maa sijaitsee Lahi-Idassa, ja itse elelen perheeni kanssa viela kuukauden maan paakaupungissa Beirutissa (n. 3milj. asukasta). Talla hetkella tilanne on hieman kirea, kun Helmikuussa maan ex-paaministeri Rafik Hariri tapettiin autopommi-iskussa. Han oli nostamassa Libanonia jalleen turistimaaksi satoineen luxushotellineen ja muutenkin jalleenrakensi lahes yksin Libanonin sisallisodan jaljilta. Hariri kuului tiettavasti maailman 20 rikkaimman ihmisten joukkuoon.
Lisaksi parlamenttivaalit ovat juuri paattyneet, joiden seurauksena muutamia poliittisia henkiloita on tapettu autopommi-iskuilla.
Pinta-alaltaan maa on n. 30 kertaa Suomea pienempi. Asukkaita on n. 6 miljoonaa. Maa on hyvin vuoristoinen, joten saman paivan aikana voit kayda laskettelemassa ja uimassa lampimassa Valimeressa. Lamopita on kesalla n. 35 astetta, talvella n. 20.

Suosittelen maata kaikille. Harmi vaan, Suomesta ei Beirutiin ja Libanoniin suoraan lentokoneella paase, joten joudut vaihtamaan konetta jossain pain Eurooppaa (Frankfurt, Praha, Moskova, Lontoo...), joka nostaa lipun hintaa harmittavan paljon.

Uleåborgir kirjoitti:

Niin, tulipa mieleen onko kukaan jatkoaikalaisista käynyt härövaltioissa kuten Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Iranissa, Kirgisiassa, Pohjois-Koreassa, edesmenneessä DDR:ssä, Libyassa tms. valtioissa. Olisi mukava kuulla kokemuksia, näistä kun niin harvoin saa kuulla mitään epävirallista matkakertomusta.

Laajenna klikkaamalla

Peräti KAKSI kertaa olen käynyt DDR:ssä isäni ja äitini mukana - sattuneesta pakottavasta syystä. Minä en itse päässyt asiaan vaikuttamaan, mutta onpahan reissuista muistoina edelleen hyvin toimiva Carl-Zeiss-Jenan taskukello, Zeiss-Ikonin laatikkokamera, Robotron-Elektronik Zella-Mehlisin valmistama "moniaaltoradio" ja Dynamo Weisswasserin jääkiekkojoukkueen logoilla & väreillä maalattu "halinalle".
Tuo edellä mainittu "moniaaltoradio" on edelleen käytössäni (katsoin nuo nimitiedot radion takalevystä just äsken tätä kirjoittaessani) - ja on se vaan edelleen ihme vekotin. Kun sen antennin vetää jatkokaapelin välityksellä katolle, niin voi kuunnella aivan ihmeellisen outoja lähetyksiä... villi vekotin. Vaan varaosia ei taida saada enää mistään, sitten kun jonakin päivänä tämän itäsaksalaisen kommunismin ihmetuote sanoo "poks"...

edit: Itä-Saksassa tehtiin aikoinaan ihan mainiota olutta nimeltä Radeberger Lager. Nykyisestä Radebergerin panimosta minulla ei kylläkään ole mitään tietoa - kun en heti viitsinyt tähän hätään googlettamaan ruveta. Onko palstalla muita Radebergeriä maistaneita?

SS#31 kirjoitti:

Itse olen kaynyt, tai olen parhaillaan Libanonissa. Maa sijaitsee Lahi-Idassa, ja itse elelen perheeni kanssa viela kuukauden maan paakaupungissa Beirutissa (n. 3milj. asukasta). Talla hetkella tilanne on hieman kirea, kun Helmikuussa maan ex-paaministeri Rafik Hariri

Suosittelen maata kaikille. Harmi vaan, Suomesta ei Beirutiin ja Libanoniin suoraan lentokoneella paase, joten joudut vaihtamaan konetta jossain pain Eurooppaa (Frankfurt, Praha, Moskova, Lontoo...), joka nostaa lipun hintaa harmittavan paljon.

Laajenna klikkaamalla

Niin, eikös Libanon ollut aikoinaan jonkinlainen Lähi-Idän Sveitsi, tai ainakin jollakin tapaa kehittynein muslimivaltio? Sitten iski herra Ariel Sharon, Beirutin teurastaja, ja maan kehitys katkesi ja sisällissota piti maata otteessaan? Nyt sielläkin alkaa ilmeisesti tilanne rauhoittua, poislukien tuo Haririn murha. Oletko todella käynyt laskettelemassa Libanonissa? Melko eksoottista!

En tiedä mitkä näihin valtioihin lasketaan, olen ollut Angolassa , Kongossa (Siera Leon) ja vähän muuallakin pyörimässä. Seitsemänkymmentä luvun Angola oli melkoinen paikka taitaa olla vieläkin, mustia muslimeja ja kommunisteja, samoin kuin Siera Leone jossa oli vallassa tuona aikana Se Se Seko,(kirjoitin väärin), olimme ainoana ulkolaisena laivana sisällä, Ruotsalaiset varoitivat sisäänmenosta koska herra oli juuri sosialisoinut koko maan ja antanut jokaiselle 3000 tuhatta rahaa käteen, niinpä lähtömme kyseisestä paikasta oli hieman kiireinen (en tiedä syytä), trossi irti ja menoksi ilman luotsia, Kongojokea pitkin olimme silloin Matadissa. Algeria oli myöskin mieleenpainuva kokemus, jouduin nuorena kokkipoikana raaputamaan appelsiineista jaffasanat pois, koska he eivät kuulemma voineet Israelia sulattaa. Samoin Israelin lippu piilotettiin oleskelun ajaksi. Naisvankilat olivat hirveitä paikkoja niin isommat pojat kertoivat, heidän piti tienaamaan itsensä ulos. Vaarallisempana alueena koin kuitenkin Angolan, mustat miehet ammuskelivat autoista ilmaan ja muutenkin paikka oli outo koska entiset länsimaiset mainokset ja talot olivat raunioina, kuitenkin esimerkiksi Scanian neon mainokset vielä paistoivat iloisesti, tosin ilman virtaa. Tälläisä asioita muistelen 70,luvulta ja afrikasta. Kävimme myös monissa paikoissa joissa ei ollut satamia, siellä laivat lastattiin ponttoonien päältä.

Angolassa meiltä varastettiin suuri sakkeli, seuraavana päivänä ostimme saman sakkelin takaisin, myöskin Angolan terveysviranomaiset minua jäivät naurattamaan, heitä oli kuusi laivaan tullessaan viimeisellä oli pussi, siinä he kiertelivät laivan varastoja ja viimeinen mies laittoi tavaroita pussiin mitä ensimmäinen mies sanoi, viimein he pysähtyivät ja kysyivät mitä nämä ovat vastasimme että "kaalia" he sanoivat "tästä lähtien kun tulette Angolaan teillä ei saa olla kaalia". :) Niissä paikoissa oli todella tärkeää että viranomaisella oli aurinkolasit ja valkoinen paita. Siihen aikaan oli vielä muuten merirosvous täysin yleistä, monet merimiehet voisivat kertoa monia tarinoita.

veinikretski kirjoitti:

En tiedä mitkä näihin valtioihin lasketaan, olen ollut Angolassa , Kongossa (Siera Leon) ja vähän muuallakin pyörimässä. Seitsemänkymmentä luvun Angola oli melkoinen paikka taitaa olla vieläkin, mustia muslimeja ja kommunisteja, samoin kuin Siera Leone jossa oli vallassa tuona aikana Se Se Seko,(kirjoitin väärin),

Angolassa meiltä varastettiin suuri sakkeli, seuraavana päivänä ostimme saman sakkelin takaisin, myöskin Angolan terveysviranomaiset minua jäivät naurattamaan, heitä oli kuusi laivaan tullessaan viimeisellä oli pussi, siinä he kiertelivät laivan varastoja ja viimeinen mies laittoi tavaroita pussiin mitä ensimmäinen mies sanoi, viimein he pysähtyivät ja kysyivät mitä nämä ovat vastasimme että "kaalia" he sanoivat "tästä lähtien kun tulette Angolaan teillä ei saa olla kaalia". :) Niissä paikoissa oli todella tärkeää että viranomaisella oli aurinkolasit ja valkoinen paita. Siihen aikaan oli vielä muuten merirosvous täysin yleistä, monet merimiehet voisivat kertoa monia tarinoita.

Laajenna klikkaamalla

Angola ja silloinen Zaire (otaksun, jos vallassa oli Mobutu Sese Seko?) olivat ja ovat edelleen ehdottomia härövaltioita.

Juuri tällaisia veinikretskin, Predatorin ja SS#31:n kirjoittamia anekdootteja ja kertomuksia kaipailinkin!

Vielä jos joku olisi käynyt todellisessa suljetussa valtiossa kuten siellä Turkmenistanissa tai Pohjois-Koreassa.

Turkmenistanin presidentti Saparmurad Nijazov hallitsee kansaansa täydellisen itsevaltaisesti ja on muun muassa pystyttänyt kirjoittamaansa kirjaa (!), Ruhnamaa (suom. Rauhan aika), esittävän näköispatsaan. Pohjois-Koreassa taas on ilmeisesti Pjöngjangin lentokentän läheisyydessä kulissiostoskeskus, joka siis näyttää kaukaa katsottuna oikealta ostoskeskukselta. Sitä tosin vartioi lukuisa joukko sotilaita, eikä sinne ole menemistä.

Predator kirjoitti:

Robotron-Elektronik Zella-Mehlisin valmistama "moniaaltoradio" ja Dynamo Weisswasserin jääkiekkojoukkueen logoilla & väreillä maalattu "halinalle".
Tuo edellä mainittu "moniaaltoradio" on edelleen käytössäni (katsoin nuo nimitiedot radion takalevystä just äsken tätä kirjoittaessani) - ja on se vaan edelleen ihme vekotin. Kun sen antennin vetää jatkokaapelin välityksellä katolle, niin voi kuunnella aivan ihmeellisen outoja lähetyksiä... villi vekotin. Vaan varaosia ei taida saada enää mistään, sitten kun jonakin päivänä tämän itäsaksalaisen kommunismin ihmetuote sanoo "poks"...

edit: Itä-Saksassa tehtiin aikoinaan ihan mainiota olutta nimeltä Radeberger Lager. Nykyisestä Radebergerin panimosta minulla ei kylläkään ole mitään tietoa - kun en heti viitsinyt tähän hätään googlettamaan ruveta. Onko palstalla muita Radebergeriä maistaneita?

Laajenna klikkaamalla

Radeberger Exportbierbrauerei on Saksan ensimmäinen pelkästään pilsneriä valmistamaan alkanut panimo. Eli pilsneristä on kyse, näin pilkkua viilaten. Sai sitä aikoinaan Suomestakin, mutta Saksojen yhdistymisen jälkeen vienti lopetettiin jostain syystä. Itse kävin kyseisessä panimossa joskus. Ihan uudenuutukainen laitos ja olut on yhä varsin hyvää, joskin kalleinta mitä kaupasta löytyy. www.radeberger.de on yllättäen lafkan sivujen osoite.

Carl-Zeisshan oli käsittääkseni arvostettu lafka jo ennen sotia, ainakin taisi tehdä Wehrmachtille tähtäintä yms. tarpeellista. Eli ei se ihan pelkkä sosialismin tuotos liene... Dynamo Weisswasser lienee kai nykyään Lausitzer Fuchse, 2. DEL. Ja enpä menisi sanomaan, etteikö tuohon radioon saisi varaosia. Itä-Saksassa kuitenkin noita on enemmänkin vielä olemassa ja käytössä, joten kirpputorilta tms. saanee halvalla toimiviakin yksilöitä. Ainakin DDR-televisioita löytää helposti.

Mitä noihin härövaltioihin tulee, niin eikö yksi suurimmista löydy sieltä itärajan takaa, ainakin jos entinen DDR, Puola tai muut ex-sosialistimaat täyttävät härövaltion kriteerit?

Libyassa tuli asuttua pentuna, vuosi oli -86. Puoli vuotta taidettiin viettää siellä, piti olla vielä vähän kauemminkin, mutta ronnie reagan päätti parina yönä pommittaa tripolia, muistaakseni lockerbien lentokonepommin takia. Asuttiin ruotsalaisten parakkikylässä ja hyvin nopeasti ekan yöhyökkäyksen jälkeen seuraavana päivänä kaivoivat parit kontit maan sisään pommisuojiksi. Sinne sitten oli pienen pojan mentävä seuraavana yönä ja matkalla näkyi taivaalla valojuovia. Bunkkerissa ruotsalaisilta tytöiltä muistan saaneeni, tosin vain tom&jerry karkkipussista karkkia.

Itä-Saksassa tuli käytyä kerran asuntoautolla vuonna 1986. Rajalla piti ilmoittaa tarkka matkasuunnitelma, jolta ei ollut lupa poiketa. Meillä ei ollut esim. oikeutta käydä Itä-Berlinissä. Sinne päästäkseen olisi pitänyt täyttää lisää lippuja ja lappuja, joten todettiin suosiolla, että ei siis sinne. Itä-Saksaan ylipäänsä eksyttiin, koska oli tarkoitus ajaa lyhintä reittiä Prahaan ja Wieniin.

Moottoritiellä meidät pysäytettiin yllättäen ja syytettiin ylinopeudesta. Me selitettiin, että eihän tää vanha diisseli edes kulje kuin 90 km/h, johon poliisi hetken mietittyään totesi, että "tuossa vähän matkan päässä oli 50 km/h alue" ja sakko oli 30 DEM tietenkin käteisellä. Isäni ojensi ikkunasta 100 DEM:in setelin ja sanoi, että ottaa kyllä mielellään vastaan myös maksumääräyksen, jolla suorittaa sakko pankissa.Tällöin kuitenkin kavereilta ilmeisesti loppuivat vaihtorahat, joten vastaukseksi tuli vain, että jatkakaa matkaa älkääkä enää ajako ylinopeutta.

Matkailuauton hidas huippunopeus sai meidät jäämään jälkeen aikataulusta, joten saavuimme suunnitellulle leirintäalueelle Dresdenin lähelle vasta myöhään illalla. Olimme hieman huolissamme miten pääsisimme sisään, jos paikka on jo kiinni. No, ongelmia ei tullut. Henkilökuntaa ei näkynyt missään, mutta leirintäalueen portti sojotti pystyssä kuin - sanonko mikä - joten ajoimme sisään ja yövyimme ilman asiaan kuuluvaa etukäteisilmoittautumista. Hieman huolissamme marssimme aamulla toimistoon kysymään, että "ei kai haitannut kun saavuimme yöllä?" Toimistohenkilö totesi ystävällisesti, että "me tiesimme teidän olevan tulossa, joten päätettiin jättää portti auki." (Emme siis olleet itse ilmoittaneet etukäteen mitään leirintäalueelle, vaan tieto oli tullut rajalta viranomaisteitä.) Eli näin saksalainen tehokkuus yhdistettynä kommunistiseen holhoamiseen avusti meitä!

Muuten Itä-Saksa oli ankea ja harmaa paikka, vaikkakin kohtuullisen siistin ja jopa vauraan (no, ainakin teollistuneen) näköinen. Kommunistinen Tsekkoslovakia oli sitten järjestelmästään huolimatta selvästi ihmiskavoisempi paikka, joten se ei oikeastaan kuulu enää tähän ketjuun...

Uleåborgir kirjoitti:

Niin, eikös Libanon ollut aikoinaan jonkinlainen Lähi-Idän Sveitsi, tai ainakin jollakin tapaa kehittynein muslimivaltio? Sitten iski herra Ariel Sharon, Beirutin teurastaja, ja maan kehitys katkesi ja sisällissota piti maata otteessaan?

Laajenna klikkaamalla

Libanonissa alkoi sisällissota kyllä jo 1975. Vaikka Sharonin paperit ovat kaikkea muuta kuin puhtaat, maa oli jo täysin päin honkia ennen israelilaisten sinne menoa 1982.

Tämä nyt ei aivan mene otsikon alle, mutta olin viittä vaille Pohjois-Koreassa. Kiinasta (Beijingistä lentokoneella, Tianjinista laivalla, ilmeisesti myös Dalianista) pääsee Pohjois-Koreaan kiinalaisten turistiryhmien (kyllä!) mukana edullisesti, jos on paikallinen oleskelulupa. Oma matkani kaatui amerikkalaisystäväni ongelmaan pakollisesta passinluovutuksesta; ei ollut tietoa pääseekö enää takaisin (tapahtui juuri 9/11:n jälkeen). Yksin en sentään mennyt, vaikka seikkailuhenkeä on saapasmitalla. Säännöt olivat muuten sangen tarkat jopa kiinalaisille, siis mitä tulee Pohjois-Koreaan pääsemiseen. Pohjois-korealaiset olivat kuitenkin seinänaapureitani Kiinassa, ja pakko sanoa, että sulkeutunutta porukkaa ovat.

No häröä tai ei niin ehdin kymmenen vuotiaana käväsemään Neuvostoliitossa. Ihan basic Viipuri ja lähialueet. Kauhea kokemus kaikin puolin, sillä puolelle rajaa en enää mene - ainekaan vapaaehtoisesti.

Vuosi fasismin vastaisen suojavallin kaatumisen jälkeen DDR:n puolella tuli käytyä. Osa mestoista oli nopeasti länsimaistuneita, osa vanhassa kunnossa. Nopea huomio oli, miten hillittömästi teiden, katujen ja kiinteistöjen kunto huononi itäpuolelle siirryttäessä. Ja tätä valtiota (harppi-Saksa) sitten Suomen kommunistit palvoivat ideaalina kun Neuvostoliiton "pienet" virheet viimein myönnettiin!

Tietääkö muuten kukaan, järjestetäänkö Albaniaan Suomesta matkoja? Tämä valkoinen piste kartalla olisi kiva joskus käydä katsomassa.

Pressiboxi kirjoitti:

Tietääkö muuten kukaan, järjestetäänkö Albaniaan Suomesta matkoja? Tämä valkoinen piste kartalla olisi kiva joskus käydä katsomassa.

Laajenna klikkaamalla

Ei Suomesta; maa on Hoxhan perinnön jäljiltä raunioina, armeijan aseet muun muassa varastettiin vallanvaihdoksen yhteydessä. Suosittelen panssarivaunua ajoneuvoksi matkalle. Jos matkalle mielit, niin kannattaa matkustaa vaikka Kroatiaan ja siitä sitten busseilla Albaniaan. Älä ota käteistä paljoa mukaan ja naamioidu paikalliseksi.

Harppi-Saksa elokuussa -89

Taisi olla viimeistä kesää vanha Itä-Saksa täysissä voimissaan kun vanhempien kanssa autoiltiin tur och retur Länsi-Berliiniin. Sieltä tehtiin vielä visiitti itäpuolelle yhtenä päivänä.

Jo ekalla rajanylityksellä tuli trobelia, kun autossa oli muinainen NMT-puhelin joka ei tainnut kunnolla toimia Tanskaa etelämpänä. Tullimiehiä ei se seikka kiinnostanut, vaan homma hoitui DEMeillä, joista vastineeksi saatiin hieno lupalappu autopuhelimelle. Muuten päällimmäisenä mielessä trabit ja valvontatornit "moottoritien" joka rampilla. Iloisista ihmisistä nyt puhumattakaan.

Vaikka reissu ei kestänyt kuin pari päivää, niin sen voi sanoa että historiaa ja yhteiskuntaoppia se opetti paremmin kuin vuosi suomalaista peruskoulua, joka muuten sekin on itäsaksalaista perua. Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Bulgariassa tullut vietettyä enemmän aikaa, mutta niitähän tässä ei kyselty...

Viipuri joskus vuonna -88 on koettu. Olihan se jonkinlainen shokki silloiselle 8-vuotiaalle Sistikselle. Matka Viipuriin taittui pienellä, Jamaikan lipun alla purjehtineella Orion-risteilijällä. Sekin oli jo melkoinen kokemus. Monrepossa noin 20 pikkupoikaa tuli heti ruinaamaan markkaa tai karkkia. Aikuiset miehet myivät 'shampanjaa'. Jotkut pikkupojat saivat karkkia ja sitten isot pojat veivät niitä heidän suistaan. Se oli yllättävää ja tylyä.

Kokemus oli myös vuonna -96 Turkissa tehty matka Alanyan lomakaupungista noin 100km itään. Kaupunki, jossa kävimme taisi olla nimeltään Anamur. Siellä ei todellakaan puhuttu englantia sanaakaan. Banaaneja myytiin torilla isosta tertusta, josta niitä leikattiin irti viidakkoveitsellä. Paluumatkalla ajoimme hetken harhaan ja eksyimme jonnekin kasvihuone-alueelle. Sieltä sitten jotain kärrypolkua ajelemalla pääsimme takaisin valtatielle. Jossain Alanyan ja Anamurin välisellä vuoristotiellä oli kuorma-auto kaatuneena mutkassa ja muutama rynnäkkökiväärein varustettu sotilas ohjasi liikennettä. Niin, Turkin voi kyllä periaatteessa mielestäni laskea jollain tasolla härö-valtioksi.

Ja härö-valtioiden härö-valtiossa eli Ruotsissa olen käynyt montakin kertaa.

teroz kirjoitti:

No häröä tai ei niin ehdin kymmenen vuotiaana käväsemään Neuvostoliitossa. Ihan basic Viipuri ja lähialueet. Kauhea kokemus kaikin puolin, sillä puolelle rajaa en enää mene - ainekaan vapaaehtoisesti.

Laajenna klikkaamalla

Minäkin ehdin vuonna 1990 käydä Neuvostoliitossa. Kaikin puolin ihan mukava reissu, ei mitään pahaa sanaa. Leningrad oli aika suuri kaupunki, itse asiassa suurin kaupunki, jossa koskaan olen käynyt. Sen muistan, että paikallinen Borssikeitto oli hyvää. Kaiken kaikkiaan on myös paljon asioita, jotka olivat siellä paremmin vielä tuolloin kuin nykyään. Häröä tai ei, mutta ihan kiva matka oli.

Itselläni ei ole kokemuksia aivan pahimmista paikoista, mutta eräs juttu on jäänyt mieleen, kun kävin Unkarissa -86. Menomatkalla lentokentällä tarkistettiin aivan kaikki yksitellen, suljetuissa n. 1,5m x 1,5m teräskopeissa, myös minut 10-vuotiaan pienen pellavapään. Siinä sitten yritän pokkana olla, kun toinen rynnkkymies tarkistaa minut läpikotaisin ja penkoo kaikki tavarat kassista ja toinen rynkkymies vahtii kopin toisella reunalla. Siinä kohtaa, kun metallinpaljastin rupesi ensimmäisen kerran huutamaan, syynä taisi olla vyössä roikkuva avainnippu, kuulin erikoisen metallisen naksahduksen, mutta en silloin osannut kiinnittää siihen huomiota. Nyt jälkeenpäin, kun tilannetta ajattelee ja muistelee miesten reaktioita ja asentoja, olen täysin vakuuttunut, että kopin reunalla vartioinut setä poisti rynkystään varmistimen. Aika hyvin oli pojat peloteltu propagandalla.

Pressiboxi kirjoitti:

Tietääkö muuten kukaan, järjestetäänkö Albaniaan Suomesta matkoja? Tämä valkoinen piste kartalla olisi kiva joskus käydä katsomassa.

Laajenna klikkaamalla

Poikkesin ko. valkosessa pisteessa, tarkemmin sanoen Sarandan kaupungissa, ihan vain päiväseltään, elikkä matkatoimistolta ostetulla päiväretkellä. Lähtö ja paluupaikka oli Kerkyran kaupunki Korfun saarella. Voin kyllä lämpimästi suositella sekä Korfua että ko. retkeä.

Takapajula mikä takapajula, mutta ainakaan ko. kylässä en tuntenut oloani mitenkään turvattomaksi. Siellä tosin on totuttu jo näihin retkituristeihin. Butrinin vanhan roomalaiskaupungin kaivaukset oli ihan mielenkiintoinen nähtävyys. Finnmatkat muuten myy tämän kesän uutuutena yhdistelmämatkoja Saranda (3 yötä) - Korfu (4 yötä) sekä omatoimimatkoja Albaniaan, tästäkään päätellen paikka ei kovin vaarallinen ole. Lennot tosin ovat Korfulle, mutta siitä ei ole kuin vajaan tunnin lauttamatka Sarandaan. Siinä on Joonianmeren rannalla varmasti halpa rantalomapaikka kilpailijaksi Burgarialle.

t. hanu

Sistis kirjoitti:

Viipuri joskus vuonna -88 on koettu. Olihan se jonkinlainen shokki silloiselle 8-vuotiaalle Sistikselle. Matka Viipuriin taittui pienellä, Jamaikan lipun alla purjehtineella Orion-risteilijällä. Sekin oli jo melkoinen kokemus. Monrepossa noin 20 pikkupoikaa tuli heti ruinaamaan markkaa tai karkkia. Aikuiset miehet myivät 'shampanjaa'. Jotkut pikkupojat saivat karkkia ja sitten isot pojat veivät niitä heidän suistaan. Se oli yllättävää ja tylyä.

Laajenna klikkaamalla

Pari vuotta sitten tein extreme-matkan bussilla Viipurin kautta Pietariin. Hommat ei ilmeisesti ole muuttuneet vuodesta -88 yhtään mihinkään - viinan trokausta, varkaita ja kerjäläisiä. No, tulipahan tuo itärajan takainen helvetti nähtyä, eikä tarvitse enää ikinä sinne päin matkaansa suunnata.

SGD kirjoitti:

Radeberger Exportbierbrauerei on Saksan ensimmäinen pelkästään pilsneriä valmistamaan alkanut panimo. Eli pilsneristä on kyse, näin pilkkua viilaten.

Laajenna klikkaamalla

Pilsneristä? Siis pils-oluesta, vai? Ainakin se meikäläisen nauttima Redeberger oli tujua tavaraa - volyymiltään verrattavissa johonkin Carlsbergin Export Elefanttiin ( siis alkoholiprosentti n. 7 %) - eihän tuo varsinaisesti enää oluelta maistunut, mutta kolmen putelin jälkeen kieli kaklatti kummasti ja silmät harittivat - silloin joskus kauan sitten, kun Predator oli vielä ihan kollin asteella.

Ohmi kirjoitti:

Pari vuotta sitten tein extreme-matkan bussilla Viipurin kautta Pietariin. Hommat ei ilmeisesti ole muuttuneet vuodesta -88 yhtään mihinkään - viinan trokausta, varkaita ja kerjäläisiä. No, tulipahan tuo itärajan takainen helvetti nähtyä, eikä tarvitse enää ikinä sinne päin matkaansa suunnata.

Laajenna klikkaamalla

Kun menet maaseudulle, on aika siellä pysähtynyt 50-luvulle. Itse olen käynyt pari kertaa Karjalassa "kotiseutumatkalla", ja paikat on ihan uskomattomassa kunnossa. Asuintaloista maalit rapistuneet pois, navetat romahtamaisillaan, aidat koottu "parhaista paloista" ja niin edelleen. Kaupoissa on kylmäallas näön vuoksi - harvemmin ne meinaan toimivat. Kärpäset pörräävät tavaroiden ympärillä, mm. kalat on esillä myyntitiskin lämmössä. Ero Neuvostoliiton aikaan taitaa olla se, että kaupoissakin on jotain myytävää - jopa länsimaista tavaraa on saatavilla syrjäkylien kaupoista. Venäjällä on uskomattomat määrät rahaa, mutta se on jakautunut niin epätasaisesti.

smasa kirjoitti:

Kun menet maaseudulle, on aika siellä pysähtynyt 50-luvulle. Itse olen käynyt pari kertaa Karjalassa "kotiseutumatkalla", ja paikat on ihan uskomattomassa kunnossa. Asuintaloista maalit rapistuneet pois, navetat romahtamaisillaan, aidat koottu "parhaista paloista" ja niin edelleen. Kaupoissa on kylmäallas näön vuoksi - harvemmin ne meinaan toimivat. Kärpäset pörräävät tavaroiden ympärillä, mm. kalat on esillä myyntitiskin lämmössä.

Laajenna klikkaamalla

Aivan. Suoritin itsekin 90-luvun loppupuolella ekskursion niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kronstadtin sotilastukikohtasaareen. Pikku puodeissa ei "tuoretavara" juurikaan houkutellut. Kalatiskissä oli valtava lahna, joka oli jo alkanut rapistua uhkaavasti. Lahnaan oli lyöty hammastikulla kiinni hintalappu. Lahna oli ongittu Suomenlahdesta Nevan suistosta, ja tuossa suistossa veden laatu ei ole niitä ylhäisimpiä. Kärpäsiä pörisi. Non appetite!

Huomionarvoinen seikka Venäjän maaseudulla on myös aivan jokaisen "datsan" pihalla oleva 1,5 x 1,5 m:n kokoinen kasvimaa. Toisaalta on hupaista havaita että yhdestä sähköjohdosta haarautuu 10 kappaletta ryöstöjä. Sosnovyi Borista piisaa ilmaista sähköä veli-venäläiselle.

Uleåborgir kirjoitti:

Huomionarvoinen seikka Venäjän maaseudulla on myös aivan jokaisen "datsan" pihalla oleva 1,5 x 1,5 m:n kokoinen kasvimaa. Toisaalta on hupaista havaita että yhdestä sähköjohdosta haarautuu 10 kappaletta ryöstöjä. Sosnovyi Borista piisaa ilmaista sähköä veli-venäläiselle.

Laajenna klikkaamalla

Ja jokaisen Ladan pohjassa muuten on kuminen "maadoitusremmi".

MAROKKO?

Luetaanko Marokko härövaltioksi? Ainakin vuonna 1982 maassa käydessäni häröilykriteerit täyttyivät kummasti.
Menimme Espanjan puolelta Gibraltarin salmen yli Marokkoon - laivareissu sujui ihan hyvin - oli kivaa bongailla meressä kiitäviä pyöriäisiä ja brittien pinnassa ajelevia ydinsukellusveneitä.
Sitten saavuttuamme Marokon puolelle Ceutan vapaakauppasatamaan (joka siis on Espanjan hallussa, vaikka sijaitseekin Afrikan mantereella) alkoi ilmaantua ongelmia. Tarkoitus oli käväistä bussikyydillä Ceutasta Marokon puolelle Tetouan-nimiseen kaupunkiin. Meille matkalaisille tehtiin monella kielellä varsin selväksi, että rajanylityskohdassa on kaikenlainen valokuvaaminen ehdottomasti kielletty.
Noh, bussi lähti matkaan... matka sujui raja-alueella todella hitaasti, koska tiellä ja tien vierillä makaili ja maleksi surkeita rääsyläisiä. Siis sellaisia rääsyläisiä, joita länsimainen ihminen ei todellakaan ole tottunut livenä näkemään - tuli tunne että on yhtäkkiä siirtynyt ajassa 1000 vuotta taaksepäin. Osa näistä surkeista ihmisenkuvatuksista yritti pysäyttää bussin käymällä makuulle sen keulan eteen ja samalla muut samanoloiset yrittivät pyrkiä auton avoimista ikkunoista väkisin sisälle. Silloin paikalle pelmahti jonkinlaisia santarmeja, jotka surutta rupesivat rynnäkkökivääriensä tukeilla murjomaan näitä kerjäläisiä niin että veri roiskui ja hampaat lentelivät. Osa näistä kerjäläisistä oli kyllä sen näköisiä, että ne hampaat saattoivat lentää jo pelkästä aivastuksesta - spitaalitautisia ilmeisesti.
Ei siis ihme, ettei Marokon valtio sallinut valokuvaamista tuolla karseella rajavyöhykkeellä.
Vaan kuinkas sitten kävikään... tietysti siinä meidän bussissa oli yksi valopää, joka kaivoi komean yhdistelmäkameran esiin ja rupesi sillä sitten auton ikkunasta zoomailemaan noita kerjäläisiä mukiloivia sotilaita.
Eipä ehtinyt kauan zoomailla, kun yksi santarmeista huomasi asian ja juoksi kärppänä rynnäkkökivääri tanassa pysäyttämään hitaasti matelevan bussin.
Sitten alkoi tapahtua: bussin etummaisesta ja takimmaisesta ovesta syöksähti sisään kaksi sotilasta - sisääntultuaan tekivät tuossa tilanteessa ainakin minun korviini aikas karmelta kalskahtavan rynnäkkökiväärin latausliikkeen - "klaks-klaks"... näin sanoo Kalashnikov, kun se valmistautuu "sylkemään".
Nämä sotilaat sitten kävelivät hitaasti pitkin bussin keskikäytävää toisiaan kohden ja jokaisen matkustajan kohdalla nostivat sen rynkyn tukin poskeaan vasten ja tähtäsivät päähän. Ei tuntunut kivalta. Sitten kun nämä kaksi äijää saapuivat toistensa luokse, niin he puhuivat kiivaasti jotakin keskenään - toinen viittilöi rynkkynsä piipulla sitä yhtä onnetonta, kamera sylissä istuvaa matkustajaa kohden - tämä matkustaja oli tuossa vaiheessa kalman kalpea ja hyvinkin hiljainen. Sitten sotilaat päästivät omituisen röhönaurun ja loikkasivat bussista ulos... toinen heistä iski lujaa rynkyn tukilla bussin kylkeen ja huusi jotakin kuskille. Tämä kuski oli muuten joku paikallinen "Mehmed" ja tuon kehotuksen jälkeen dösän diisseli hörähti eloon ja vanha linjuriauto lähti melko lipevästi etenemään - kerjäläisetkin oli siivottu tieltä pois. Mehmed sitten murjotti ja puhui/noitui itsekseen äänekkäästi koko loppumatkan, mulkoillen meitä matkustajia vihaisesti - tuuheiden mustien kulmakarvojensa alta, taustapeilinsä kautta.

Ei vastaavaa voisi kuvitella tapahtuvan jossakin Tukholman Värttanilla tai Viipurissa...