Jaa, kirjoitin pitkän vuodatuksen ja aioin avata sille ketjun nimellä "#39 kattoon?" Mutta syljen nyt vuodatukseni tänne:
Onhan tämä hätäistä, mutta mitä siitä. Olisiko syytä nostaa #39 Raksilan kattoon kunhan peliura on päättynyt ja pöly vähän laskeutunut?
Katson asiaa kuvitellusta tulevaisuudesta, jostain 10-15 vuoden päästä, jolloin on ehditty jo tämän nykyisen nami-namijakson jälkeen kokea useampia ylä- ja alamäkiä (jälkimmäiset toivottavasti maltillisia playoff-pettymyksiä eikä enää kymmenvuotisia totaalisukelluksia).
Tällä hetkellä katossa on #10, joka edustaa paitsi pelaajalegendaa, myös Kärppien ensimmäistä huippuaikaa. Nyt on menossa toinen huippuaika.
Minusta olisi hyvä periaate, että sinne hilataan yksi ja vain yksi paita per huippuaikakausi, vaikka kuinka kipeää tekisi. (Siksi en olisi valmis nostamaan esim. Kojo Jalosen paitaa hallin kattoon – Reksa ehti ensin.) Näin vältetään inflaatio, historiallisen perspektiivin vääristyminen päivänkuohujen paineessa ja vähänmilläperusteellamilloinkinsattuu –meininki. Jokainen kattoon nostettu paita saa värisyttävän vankan ja selkeän historiallisen symboliarvon ja edustaa muutakin kuin vain yksittäistä pelaajaa. Eli luodaan jääkiekkokulttuuria.
Viime vuosien tuhkasta timantteihin –tarinan pitää saada ilmentymänsä hallin kattoon, ja se on tietysti Palsola. Kerrataan meriitit (ulkomuistista, joku tilastor**kkari korjailkoon):
-kärppäkasvatti
-Kärpissä 7 kautta, jotain 350-400 matsia so far
-teki urasuunnittelullisen itsemurhan lähtemällä hyvin kulkevalta liigauralta kasvattajaseuraan pelaamaan divaria
-koki Tuto-katastrofin, koki liiganousun, koki kaiken sen jälkeen
-mestarijoukkueiden kapteeni
-kentällä johtohahmo divarissa ja parilla ensimmäisellä liigakaudella, senkin jälkeen henkisesti, ja esim. vielä tämän kevään finaaleissakin todella hyvä (no joo, olen ehkä kuunnellut Jutia ja Mikaa vähän liikaa viime päivinä)
-taisi parilla ekalla liigakaudella olla pistepörssissäkin suht. korkealla
-yksittäisenä urotekona ikimuistoinen Jokerien upotusmaali 1. liigakaudella
-maajoukkueessakin päässyt piipahtamaan
-herrasmiespelaajatyyppiä
Tarina - loikkaa menestysraiteelta sydämensä vetämänä, kokee karvaan pettymyksen, tulee, näkee ja voittaa - on ehta hollywoodkässäri.
Dismeriittinä se, että Palsola ei ole pelaajalegenda vaan kuuluu paremman tason liigajyrä -kategoriaan. Mutta kun nykymaailmassa vaan on niin, että lahjakkuudet häipyvät rahakaukaloihin ennen kuin ehtivät pelata kovinkaan pitkää rupeamaa kovinkaan isossa roolissa. Timonummelineja ei enää tule.
Pelkkä pitkä palvelus ei missään nimessä riitä kriteeriksi, mutta tässä tapauksessa, ottaen huomioon että Palsola on ollut mukana isossa roolissa koko tämän historiaan jäävän nousukauden, katsoisin sen kompensoivan pelillisen legendaarisuuden puutetta. Voi tietysti olla, että joku Viuhkola olisi tulevaisuudessa parempi menestyskauden symboli ja varmasti tulee olemaan suurempi pelaaja, mutta kyllä minä haluaisin ulottaa sen kattoon nostettavan paidan kattamaan myös tuon tuskallisen pitkään odotetun hilautumisen divarista ylös.