Nyt voitaisiin tässä ketjussa keskustella Donitsin huippupeleistä tällä kaudella. Tämä sympaattisuuden perikuvahan ehti tosiaan mättää 40 pinnaa, mutta mistä te Donitsin parhaiten muistatte? Minäpä kerron oman Donitsi-päiväni:
Lauantai, 20. marraskuuta. Omien säbäpelien takia olen myöhässä illan Jokerit-pelistä, mutta matkalla Areenalle tuleekin jo tekstari, jossa lukee vain enteellisesti: "Donitsi!" Arvaan jo siitä, että nyt on Donitsi pistänyt tuulemaan. Erätauolla näenkin komean maalin mediakuutiolta; Donitsi pisti tyylikkäästi rystyllä Thomasin puikoista sisään läpiajon päätteeksi. Kylmähermoinen suoritus.
Toinen erä oli Narrien, ja ne menivätkin johtoon, mutta mitä tapahtuu, kun kaikki toivo on mennyttä, ja kolmas erä loppumaisillaan? Donitsi. Niskanen syöttää loistavan pystyavauksen, ja Donitsi karkaa toista kertaa ottelussa läpiajoon. Jokeri-pakit yrittävät kahvata ja survoa Donitsia nurin, mutta ei tuota Kanadan Kalliovuorten mainaria niin vain kaadeta. Donitsia voi ehkä pystyä horjuttamaan, mutta nurin miestä ei saa edes harmaakarhu. Tiukka sivallus yläpesään, ja peli tasan. Halli repeää liitoksistaan, niin minäkin.
Jatkoaika ei tuota tulosta, ja mennään rankkareille, joissa ensin Glen ja Landon tekevät maalit. On aika päästää Donitsi kentälle. Pieni pyrähdys, kiekon asettelu ja hirveä tykki etuyläkulmaan. Hattutemppu ja ottelun ratkaisu on nähty. Donitsi kaatoi sarjakärjen. Yksin. Pala espoolaista kiekkohistoriaa on nähty. Uusi sankari syntynyt. Legenda, josta puhutaan vielä pitkään. 100 vuoden päästä kukaan ei enää tiedä, onko tällainen myyttinen hahmo oikeasti koskaan pelannut Bluesissa, mutta perimätiedon mukaan on.
Tämän linkin kautta pääsette nostalgisiin tunnelmiin:
http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?ottelu=21145&versio=raportti
Lisäksi Bluesin sivuilta saa ladattua Donitsin maaleja kauden ajalta. Lähtisin melkein jäädyttämään tuon kymppipaidan...
Kertokaa omat parhaat muistonne Donitsista ja kertokaa samalla omat selviytymiskeinonne...miten päästää irti?
Lauantai, 20. marraskuuta. Omien säbäpelien takia olen myöhässä illan Jokerit-pelistä, mutta matkalla Areenalle tuleekin jo tekstari, jossa lukee vain enteellisesti: "Donitsi!" Arvaan jo siitä, että nyt on Donitsi pistänyt tuulemaan. Erätauolla näenkin komean maalin mediakuutiolta; Donitsi pisti tyylikkäästi rystyllä Thomasin puikoista sisään läpiajon päätteeksi. Kylmähermoinen suoritus.
Toinen erä oli Narrien, ja ne menivätkin johtoon, mutta mitä tapahtuu, kun kaikki toivo on mennyttä, ja kolmas erä loppumaisillaan? Donitsi. Niskanen syöttää loistavan pystyavauksen, ja Donitsi karkaa toista kertaa ottelussa läpiajoon. Jokeri-pakit yrittävät kahvata ja survoa Donitsia nurin, mutta ei tuota Kanadan Kalliovuorten mainaria niin vain kaadeta. Donitsia voi ehkä pystyä horjuttamaan, mutta nurin miestä ei saa edes harmaakarhu. Tiukka sivallus yläpesään, ja peli tasan. Halli repeää liitoksistaan, niin minäkin.
Jatkoaika ei tuota tulosta, ja mennään rankkareille, joissa ensin Glen ja Landon tekevät maalit. On aika päästää Donitsi kentälle. Pieni pyrähdys, kiekon asettelu ja hirveä tykki etuyläkulmaan. Hattutemppu ja ottelun ratkaisu on nähty. Donitsi kaatoi sarjakärjen. Yksin. Pala espoolaista kiekkohistoriaa on nähty. Uusi sankari syntynyt. Legenda, josta puhutaan vielä pitkään. 100 vuoden päästä kukaan ei enää tiedä, onko tällainen myyttinen hahmo oikeasti koskaan pelannut Bluesissa, mutta perimätiedon mukaan on.
Tämän linkin kautta pääsette nostalgisiin tunnelmiin:
http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?ottelu=21145&versio=raportti
Lisäksi Bluesin sivuilta saa ladattua Donitsin maaleja kauden ajalta. Lähtisin melkein jäädyttämään tuon kymppipaidan...
Kertokaa omat parhaat muistonne Donitsista ja kertokaa samalla omat selviytymiskeinonne...miten päästää irti?