Petteri Sihvonen - kiekkomedian virallinen totuus

[tant gredulin]

siffa kirjoitti:

Edit: Sinä mielen alueen asiantuntijana voinet kertoa jo etukäteen, kummalla joukkueella on huomisessa taistossa henkisen puolen etuote vastustajasta?

Olen jo antamasi 'asiantuntemuksen' viitan sovinnolla luovuttanut :) Viestissäni kommentoin vain näkemääni, tunteella.

[Wäinö#16]

siffa kirjoitti:

Edit: Sinä mielen alueen asiantuntijana voinet kertoa jo etukäteen, kummalla joukkueella on huomisessa taistossa henkisen puolen etuote vastustajasta?

Sanopa sinä puolestasi, kummalla joukkueella on huomenna etuote pelitavallisesti huomenna?

Silmiinpistävää ensimmäisessä ottelussa oli HIFK:n ajoittainen passiivisuus mikä oli varmasti tarkkaan mietitty strategia Nokalta. Kovassa prässissä on se aina se riski, että Blues pelaa sen pihalle omassa päässä ja saa niitä ylivoimahyökkäyksiä. Nyt niitä tuli todella vähän. Silti tuo passiivisuuskin voi kostautua ja näin tuleekin tapahtumaan ainakin kerran pari tässä sarjassa. Paremman yv:nsä takia HIFk on kuitenkin vahvoilla, kuten oli Jokereitakin vastaan.

Bluesin ongelma on pitkälle sama kuin Jokereilla, hyökkäyspeli ei toimi kunnolla organisoidusti. Omassa päässä peli vielä toimii, mutta keskialueen ylitys onkin sitten jo hankalaa ja tasavoimaistenkin hyökkäysten luominen vaikeaa. Tämä johtunee Matikaisen pelitavallisesta tempoilusta eikä hyökkäyspeliä olla harjoiteltu tarpeeksi vaikka aikaa on ollut useampia kausia.

[siffa]

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Pelitavallisesti uskon Bluesin jatkavan tämän kevään menestyksen tuottaneella kiekkokontrollihyökkäyksiinlähdöillä rytmitetyllä oman puolustusalueen hyökkäyspelillä. HIFK ja Kari Jalonen voivat varioida enemmän nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollin välillä. Eilenhän HIFK vähensi ottelun edetessä kiekkokontrollia oman puolustusalueen hyökkäyspelissä. HIFK pelaa vieraissakin todennäköisesti enemmän ohjauspeliä kuin syvään karvaamista. Pelihän tänään näyttää kaiken, joten illalla ollaan viisaampia. Tulostuspaperin sarakkeet ovat taas minuutissa valmiina ennen ottelun alkua H+V+P tilastointia varten.

[Johannes]

Minä taas kerran seuraan sitä vaihetta, kun peli siirtyy entisen punaviivan ja sinisen väliin hyökkäyksissä tasakentällisin. Nyt tämä analyysi sisältää vain 5-5 pelin, muistakaa se. Pääseekö Blues paremmin edes 3-3 hyökkäyksiin HIFK:n puolustusta vastaan, jää nähtäväksi. HIFK pystyy myös parantamaan omaa peliään eilisestä, koska tuli 8 päivän tauolta ottelusarjan 1. peliin. Jos HIFK onnistuu omassa pelissään tänään, niin pelaa kuten eilen, mutta vähän terävämmin kaikilla osa-alueilla. Voittajaa en ennustele, sikäli, että se on turhaa. Kaikki on on aina mahdollista, jollain todennäköisyydellä, lopputuloksen osalta.

[L4E]

Muutaman minuutin katselu riittää kuten johtavallakin pelin analysointiin(tällä kertaa se oli maalikooste). Hifk oli maalin edessä jälleen vahva ja tehokas kuten Lukko-sarjassakin iskien siitä kaksi maalia.

Eipä tuon toteaminen mitään tähtitiedettä ole, vaikka jotkut siitä sellaista yrittävätkin tehdä.

No sen verran puolustan kiekkokontrollia, että johtoasemassa sillä saa pelattua aikaa vihollisen maalinteosta pois. Toisaalta epäonnistuessaan omalla alueella vihollinen saa nopean vastaiskun paikan ja vielä yleensä hyvän sellaisen. Tappioasemassa taas se syö peliaikaa mahdollisuudesta kaventaa ottelu. Mutta kaiken kaikkiaan aivan liian yliarvostettua puuhaa Sihvoselta.

[Isaskar]

siffa kirjoitti:

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Ajatteletko, että itseluottamus olisi tasan tarkkaan samalla tasolla myös silloin, jos IFK johtaisi sarjaa kolmen pelin jälkeen 3-0?

[Taze]

siffa kirjoitti:

Minusta tunne- ja tahtotila, nälkä voittamiseen, motivaatio ja itseluottamus sekä muutkin henkisen puolen jutut ovat tasan tarkkaan tasan HIFK:n ja Bluesin välillä. Ei niissä finaaliotteluissa voi olla mitään eroja joukkueiden pelaajien kesken.

Miten ihmeessä ei voi olla? Jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee esim. finaalisarjan paineita eritavoin, totta vitussa siinä on eroa. Kuinka paljon ja mitä merkitystä eroilla on, on sitten eri debatin paikka. Absoluuttisesti ne vain eivät varmasti mene tasan, pelaajat eivät ole robotteja (JYP ei pelaa :)).

[Johannes]

Minäkin näkisin asian niin, ettei joukkue ole mikään kolhoosi, jolla on kollektiivinen tahtotila, vaan lauma yksilöitä, joiden erilaisista henkisistä resursseista muodostuu joukkueen tahtotila, mutta ei kaikille samanlainen tai samantasoinen kuin esim. "ville peltoselle".

[Maple Leaf]

Johannes kirjoitti:

Minäkin näkisin asian niin, ettei joukkue ole mikään kolhoosi, jolla on kollektiivinen tahtotila, vaan lauma yksilöitä, joiden erilaisista henkisistä resursseista muodostuu joukkueen tahtotila, mutta ei kaikille samanlainen tai samantasoinen kuin esim. "ville peltoselle".

Ruutupaperianalyysin ongelma onkin se, että tahtotila ei ole absoluuttisen yksiselitteisin arvoin mitattavissa. Kapeamman ihmiskuvan omaava analyytikko ohittaa tämän asian tietenkin päättäen, että siinä tapauksessa tahtotila on jokaisella pelaajalla "tasan samanlainen".

Tällä logiikalla voi tietenkin päätellä myös sen, että ravintolassa valomerkin aikaan jokaisen miesasiakkaan kiima on "tasan samanlainen". Kokemuksesta tosin tiedämme, ettei ole, mutta koska ruutupaperin laitaan ei ole printattu kaavaa kiiman mittaamiseksi, on helpointa olettaa kaikkien miesasiakkaiden olevan paitsi keskenään samanlaisia, myös illasta toiseen muuttumattomia itsessään.

Jos esittelisin tämän kiimateorian psykologian (tai sosiologian) seminaarissa vakavasti otettavana teoriana, minut naurettaisiin ulos. Jostain syystä samaan ontuvaan logiikkaan perustuvaa ajatusta yksittäisten pelaajien tahtotilan "samanlaisuudesta" voi kuitenkin esittää tällä palstalla ihan vakavissaan. Ainoa "samanlaisuudeksi" kuviteltava seikka on se, että jokainen pelaaja tekee parhaansa. Yhden "paras" on kuitenkin enemmän/vähemmän kuin toisen "paras". Erektiossa jokainen penis venyy "parhaimpaansa", mutta se ei tee peniksistä keskenään samanmittaisia.

[siffa]

Isaskar kirjoitti:

Ajatteletko, että itseluottamus olisi tasan tarkkaan samalla tasolla myös silloin, jos IFK johtaisi sarjaa kolmen pelin jälkeen 3-0?

Ei kai se pelaajan itseluottamus siitä mihinkään katoa, jos joukkue johtaa sarjaa 3-0. Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin. Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

[Alvajärven Urho]

Maple Leaf kirjoitti:

Tällä logiikalla voi tietenkin päätellä myös sen, että ravintolassa valomerkin aikaan jokaisen miesasiakkaan kiima on "tasan samanlainen". Kokemuksesta tosin tiedämme, ettei ole, mutta koska ruutupaperin laitaan ei ole printattu kaavaa kiiman mittaamiseksi, on helpointa olettaa kaikkien miesasiakkaiden olevan paitsi keskenään samanlaisia, myös illasta toiseen muuttumattomia itsessään.

Tämä on juuri näin!

Kun Siffa ja Sihvonen toitottavat pelkkää pelikirjateoriaa, naisen voittaminen perustuu tasan iskutapaan. Jokainen äijä omistaa heidän teorian mukaan saman verran kiimaa, omaa samanlaiset resurssit (ulkönäkö, puhelahjat) ja kaikki naiset (vapaat, varatut ja lesbot) on voitettavissa, jos tuota kiimaa lähtee toteuttamaan oikealla pelikirjalla. Myöskään omaa kuntoa ei huomioida tässä, kunhan nyt muistaa palautella vähän. Enemmän viivästettyä kiekkokontrollia oman maalin takana ja ylivoimahyökkäyksillä vastustajan päätyyn.

Vaikka kuinka mennään huippu-urheilussa, niin ihmisiä ne ovat aina. Jos jääkiekossa olisi kyse kaksinpelistä (vrt. Wimbledonin loppuottelu), kiima ja valmius peliin voisivat mennä tasan. Kun on kyse 2 x 20 jätkän pelistä, pienet erot pelivalmiudessa, kiimassa, taidossa, kunnossa, paineensiedossa, jännityksessä, rentoudessa voi kertoa kahdellakymmenellä. Sen jälkeen ne eivät ole enää pieniä eroja.

siffa kirjoitti:

Ei kai se pelaajan itseluottamus siitä mihinkään katoa, jos joukkue johtaa sarjaa 3-0. Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin. Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

Ja höpö höpö.

Kolmen ottelun tappioputki sarjassa tai varsinkin playoffs-sarjassa aiheuttaa totaalisen lukon. Ei kai muuten todennäköisyys sieltä voittoon nousemiseen olisi se mikä on - ei kertaakaan SM-liigassa koskaan. Sarja on hävitty usein jo otteluun tullessa ja on nähty monia finaaleja kautta aikain, jossa tuo viimeinen peli on todella puiseva tilaisuus. Tulee mieleen kahden vuoden takaa Kärpät - JYP.

[Johannes]

Alvajärven Urho kirjoitti:

Ei kai muuten todennäköisyys sieltä voittoon nousemiseen olisi se mikä on - ei kertaakaan SM-liigassa koskaan. Sarja on hävitty usein jo otteluun tullessa ja on nähty monia finaaleja kautta aikain, jossa tuo viimeinen peli on todella puiseva tilaisuus. Tulee mieleen kahden vuoden takaa Kärpät - JYP.

Sihvoslaiseen liturgiaan ei kuulu sana todennäköisyys, koska se vaatisi prosenttilaskun osaamista, edes kelvollisesti. Samoin tuossa tahtotilassa ei ole mitään gaussin käyrää*, joka tasoittaisi kahden joukkueen tahtotilat yhteneviksi keskenään, kun vastakkain on 2x20 pelaajaa.

Tilastokeskus - Tietoajan tilaajasivut - Gaussin käyrä keksittiin puoli vuosisataa ennen Gaussin syntymää
(Joka sekin on yksi kusetus, kun Gauss ei keksinyt asiaa itse.)

Gaussin käyrä muistuttaa Sihvosen pelitapa-oivalluksia siinä mielessä, että niistäkin suurin osa on keksitty jo ainakin 50 vuotta ennen "The Johtavan" syntymää osaksi Urheilulehden mielipide-journalismia, jota on hauska lukea, ei siinä mitään. On siellä paljon oikeaa tietoakin seassa tai ainakin vanhan toistoa siihen tyyliin, että muistuu mieleen itsellekin, taas uudestaan.

[Mänizeri]

siffa kirjoitti:

Mikäli joukkue on häviöllä 0-3 otteluin, niin sen pelaajat tulevat edelleen suurella itseluottamuksella seuraavaan peliin.

Joko et ole ikinä ollut urheilussa mukana itse urheilleena tai sitten olet kyllä totaalisen aivopesty... En tiedä mistä näitä oikein tulee. Uskotella voi toki itselleen kaikenlaista, mutta kyllä jatkuva häviäminen ja tappioputket syövät itseluottamusta, älä edes yritä.

siffa kirjoitti:

Nythän on kyse finaaleihin asti edenneistä joukkueista, jotka eivät anna periksi sarjan missään vaiheessa.

Tämä pitää paikkansa.

Mutta itseluottamus ja periksi antamattomuus eivät kulje käsi kädessä niin että kun toista on niin toinenkin on kunnossa. Nämä kyllä korreloivat tietyssä määrin, ihmisiähän tässä ollaan.

Mutta jos kärjistää, niin itseluottamukseen vaikuttavat aiemmin tapahtunut (tulokset, onnistumiset, harjoittelu jne.) kun taas periksi antamattomuus on enemmän asenne- ja tahtokysymys.

[siffa]

Mänizeri kirjoitti:

Joko et ole ikinä ollut urheilussa mukana itse urheilleena tai sitten olet kyllä totaalisen aivopesty... En tiedä mistä näitä oikein tulee. Uskotella voi toki itselleen kaikenlaista, mutta kyllä jatkuva häviäminen ja tappioputket syövät itseluottamusta, älä edes yritä.

Ymmärsin, että Isaskar tarkoitti kirjoituksellaan meneillään olevaa SM-liigan finaalisarjaa. Isaskar voi korjata, jos ymmärsin hänen kirjoituksensa väärin. Eli kyse on kahdesta tähän mennessä tämän kauden eniten voittaneista SM-liigajoukkueista. Se on täysin päinvastoin, kun kirjoitat HIFK:stä ja Blues:sta jatkuvasti hävinneinä ja tappioputkissa rypeneinä joukkueina. Nyt olisi Isaskarin syytä tarkentaa, kumman tulkinta kirjoituksestasi on oikea.

Mänizeri kirjoitti:

Mutta jos kärjistää, niin itseluottamukseen vaikuttavat aiemmin tapahtunut (tulokset, onnistumiset, harjoittelu jne.) kun taas periksi antamattomuus on enemmän asenne- ja tahtokysymys.

Eivätkö sitten HIFK ja Blues ole onnistuneet juuri näissä aiemmissa tapahtumissa? Minä väitän, että molemmat joukkueet ovat saaneet riittävästi jo hyviä kokemuksia ja sen takia tunne- ja tahtotilat, itseluottamus, motivaatio ja periksiantamattomuus ovat joukkueiden välillä tasan. Jos niissä on eroja, niin faktat tai mielipiteet nyt tänne rohkeasti muiden arvioitaviksi. Minä olen osuuteni tehnyt tähän keskusteluun.

Ilman korkeita tunne- ja tahtotilaa, itseluottamusta, rohkeutta, uskallusta, motivaatiota, joukkuehenkeä ja muita henkisen puolen erittäin tärkeitä elementtejä ei jääkiekon kaltaisesta pelaamisesta tule yhtään mitään. HIFK:n ja Bluesin jokainen pelaaja on osoittanut pitkällä urallaan omaavansa nämä välttämättömät ominaisuudet, koska pelaavat erittäin harvoina jääkiekkoa pelanneista suurista massoista nyt SM-liigan finaaleissa.

Älkää nyt enää väittäkö, että minä väheksyn henkisen puolen asioita huippu-urheilun menestyksessä. Nehän ovat välttämättömiä ominaisuuksia jokaiselle huipulle jo päässeelle ja siellä urheilevalle urheilijalle. On aivan toinen asia sitten se, että itse en näe näissä henkisen puolen asioissa HIFK:n ja Bluesin pelaajien välillä niin merkittäviä eroja, että ne vaikuttaisivat finaalisarjan otteluiden tuloksiin.

[HN]

Pelaajien henkiset vireystilat vaihtelevat otteluiden sisälläkin melko paljon. Joukkuepeleille tyypillistä on ilmiö, jossa psykologiset tilat myös leviävät nopeasti joukkueen tai pienemmän pelaajaryhmän sisällä. Yksi pelaaja voi "sytyttää" koko ketjun tai jopa koko joukkueen parhaimmillaan virkamiesmäisestä apaattisuudesta liekehtivään taisteluun hyvinkin nopeasti, mutta myös yksilön turhautuminen, itsensä säästely tai vastuun välttely saattaa "tarttua" muihin. Henkisten vireystilojen muutoksiin otteluiden sisällä vaikuttavat lukemattomat tekijät, joista laajalti tunnustetuimpia lienevät yksittäisissä pelitilanteissa tapahtuvat henkilö- tai ryhmäkohtaiset onnistumiset ja epäonnistumiset sekä etenkin näiden "kasaantuminen" putkiksi.

[SeitsemäsPakki]

Mites siffa jos palataan Torinon kisoihin. Suomi pelasi unelmakisat finaaliin asti. Dominoi jokaista ottelua pelillisesti. Mitä sitten tapahtui? Suomen itseluottamus piti olla vielä korkeampi kuin ruotsalaisten?

Ja näin on tapahtunut niin monta kertaa. Suomipoika sulaa finaaleissa, vaikka molempien itseluottamus, taitotaso ja henkiset asiat pitäisivät olla samoilla viivoilla finaaliin päästyään?

[Wäinö#16]

Eikös jo Taminkin yksi lempifraasi ole, että hoki is ö momentum geim. Jos toinen joukkue käyttää momentuminsa ja toinen ei, merkitsee se joskus ratkaisevan paljon ottelun lopputuloksen kannalta, etenkin jos molemmilla on toimiva pelitapa. Tämän lisäksi ratkaisevaan osaan tulee myös maalivahtipeli ja erikoistilannepelaaminen.

[msg]

Blues siis voitti eilen HVP-analyysin, mutta HIFK matsin. Samoin Sihvolan HPK-junnut voittivat pleijareissa HVP-analyysin, mutta ottivat otteluvoitoissa turpaan. Ika Lehkosen KooKoo voitti välierissä HVP-analyysin, mutta Törmäsen havumetsäpystysuunnan jääkiekko voitti ottelusarjan.

Voidaan siis sanoa, että HVP-analyysi on tekijälleen varmaan viihdykettä halonhakkauksen vastapainoksi, mutta ei sillä tunnu olevan kovinkaan suurta korrelaatiota otteluiden voittamiseen.

[Gags]

msg kirjoitti:

Voidaan siis sanoa, että HVP-analyysi on tekijälleen varmaan viihdykettä halonhakkauksen vastapainoksi, mutta ei sillä tunnu olevan kovinkaan suurta korrelaatiota otteluiden voittamiseen.

Ihan tarkkaan ottaen korrelaatio näyttää olevan, tasan -1.

[Kaukosäädin]

tant gredulin kirjoitti:

Ja näin 'tunnetilakatsojan' silmään peli käynnistyi kun Siim Liivik taklasi Sane Heiskasen Bluesin maaliin :)

Ja näin faktoihin perustavan katsojan mielestä peli ratkesi tuomarin tekemään virheeseen. Eli peliä ei vihelletty poikki kun Tarkilta HIFK-pelaaja vei kilven. Tarkkihan oli ihan kuutamolla ja suolapatsaana sen jälkeen. Varsinaisen peliajan olisi siis kuulunut päättyä 2-2.

Kyllä Bluesilla mahkuja tässä sarjassa siis tottavie on. Ja sitä mieltä olen koko ajan ollut. Viivelähdöissä kun saavat syöttöketjut pidemmiksi ja peli Hifkin päätyyn alkaa myös Blues saamaan enemmän maalipaikkoja ja tilanteita. Uskon että tuolla hyökkäyksiinlähtöjen parantamisella on suora vaikutus Bluesin saamien ylivoimien määrään. Ja niitä Blues totta vie tarvitsee lisää jos yv on tuota luokkaa.

Yksittäisistä pelaajista Camilo miettinen jäi parhaiten mieleen rohkean kiekollisen pelin takia. Tai jos miettii niin onko siinä mitään rohkeaa että uskaltaa pitää kiekkoa vastustajan päässä jossa ei uhkaa ole vaikka kiekon menettäisi?

Kuten alussa mainitsin tuomaritoiminta ei aivan onnistunut. Täysin käsittämätön maali meni sormien läpi jonka jälkeen tuomarit paikkailivat antamalla Hifkin Wärnille jäähyn tilanteesta jollaisia tulee useita peleissä eivätkä ne ole todellakaan rangaistavia.

[Fordél]

Maple Leaf kirjoitti:

Jos esittelisin tämän kiimateorian psykologian (tai sosiologian) seminaarissa vakavasti otettavana teoriana, minut naurettaisiin ulos. Jostain syystä samaan ontuvaan logiikkaan perustuvaa ajatusta yksittäisten pelaajien tahtotilan "samanlaisuudesta" voi kuitenkin esittää tällä palstalla ihan vakavissaan. Ainoa "samanlaisuudeksi" kuviteltava seikka on se, että jokainen pelaaja tekee parhaansa. Yhden "paras" on kuitenkin enemmän/vähemmän kuin toisen "paras". Erektiossa jokainen penis venyy "parhaimpaansa", mutta se ei tee peniksistä keskenään samanmittaisia.

Näinhän se on. Tätä asiaa yritin siffaltakin kysyä, mutta vastausta en saanut. Kysyin:

Fordél kirjoitti:

Ovatko ne tasan sen takia, että et tiedä esittämääsi kysymyksiin vastausta vai ovatko ne faktisesti tasan?

Jälkimmäinenhän tarkoittaisi että jos lähdettäisiin jokaisen pelaajan kohdalta mittaamaan esimerkiksi paineensietokykyä, lopputulos olisi tasan. Aika vaikkea kuvitella, että kahden ryhmän, jotka molemmat koostuvat 20 pelaajasta, paineensietokyvyt olisivat tasan. Onhan se mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä.

[P.Sihvonen]

msg kirjoitti:

Blues siis voitti eilen HVP-analyysin, mutta HIFK matsin. Samoin Sihvolan HPK-junnut voittivat pleijareissa HVP-analyysin, mutta ottivat otteluvoitoissa turpaan. Ika Lehkosen KooKoo voitti välierissä HVP-analyysin, mutta Törmäsen havumetsäpystysuunnan jääkiekko voitti ottelusarjan.

Voidaan siis sanoa, että HVP-analyysi on tekijälleen varmaan viihdykettä halonhakkauksen vastapainoksi, mutta ei sillä tunnu olevan kovinkaan suurta korrelaatiota otteluiden voittamiseen.

Tietty jääkiekkotaju tai jääkiekkoherkkyys ovat hyveitä, kun puhutaan tämän rakkaan pelimme analysoimisesta.

Miksi Blues oli eilen aivan iholla HIFK:ta vastaan, vaikka sillä on huonommat pelaajat ja se sijoittui runkosarjassa vasta yhdeksänneksi? - Vastaus löytyy HVP-tilastoinnin (ei analyysin) sinikantisesta ruutuvihkosta.

Miksi Sport löi KooKoon? - Vastaus löytyy siitä, että apuvalmentaja Petri Mattila sekoitti pakan, ja KooKoo pelasi kesken kauden (sic!) hyvän aikaa aikaa pystysuunnanjääkiekkoa. HVP-jääkiekko ei sitten tullutkaan enää KooKoolta selkäytimestä Sportia vastaan. Ja aina täytyy muistaa, että rikkominen on rakentamista helpompaa.

Ja mitä tulee HPK:n b-junnuihin, niin se on jo legendaa, miten viime kaudella Kerhon b-nuoret upotti Joel Armian johtaman Ässien b-junnut (Porissa puhuttiin kaikkien aikojen ikäluokasta) välierässä... HPK:n b-junnujen oli pakko turvata siihen pelitapaan, joka tuottaa kosolti merkintöjä Siffan, ei vaan siffan, HVP-vihkoon...

Mutta siis viis KooKoosta tai HPK:n b:stä.

Tämä Blues on HVP-ihme, kerta kaikkiaan. Jos Blues jää hopealle, niin se on kuitenkin HVP-hopea, josta Blues voi olla enemmän kuin ylpeä.

Eilen Blues taisi lyödä Siffan, siis siffan, tilastoennätyksen: se pelasi finaalissa vieraspelissä ison pahan HIFK:n kotiluolassa vieraana 45 kappaletta HVP-tekoja! (Modernissa jääkiekkopelissä hyökätään noin 160 kertaa per joukkue. On sensaatio, että jopa neljännes Bluesin hyökkäyksistä oli Hidastettuja, Viiveellä tai Palauttamalla lähteneitä laadultaan.)

Kun katsomme NHL:ää, KHL:ää ja Elitserieniä ja niiden pelitapoja sekä tiettyjä hiljaisia signaaleja SM-liigassa, niin tuntuisi, ainakin näin Johtavana ja lätkä(maisteris)jätkänä, että että Siffan, korjaan siffan, tilastoissa on jokin haju jostain tulevasta...

Mutta. Kuten sanoin. Jääkiekkotajua ja jääkiekkoherkkyyttä... sitä on toisille jaettu tuskin lusikalla, ja toisille sitten peräti kauhalla. Mutta alleviivaan, ettei kyse ole synnynnäisestä ominaisuudesta. Esimerkiksi Siffan, tarkoitan siffan, halkopino-retoriikan ja HVP-tilastoinnin vuoksi on huhujen mukaan tarvinnut elää jääkiekkoa päivittäin vuodesta 1976 asti. Sellaista kuin jääkiekkoherkkyys-geeni, sellaista ei ole. Se on hankittava maksamalla hinta.

Olen huomannut, että Siffan, eipäs kuin siffan!, HVP-tilastointi on aiheuttanut täällä sellaista närää, että tuon nimerkin vaiheille olisi esitetty sellaisiakin "syytöksiä", että hän olisi ex-jääkiekkoilija ja Kärppä-koutsi Toni Sihvosen isä. Minä en usko näitä syytöksiä! En, vaikka kidutettaisiin! Olisihan se liikaa, että siffa, yksi mies (tai siis nimimerkki), olisi kehittänyt sekä HVP-tilastoinnin että kasvattanut moninkertaisen MM-mitalistin ja kolminkertaisen Suomen mestarin. Edes halkopinojen katveesta ei kasva tuollaisia isiä ja lätkäjätkiä!

Joku "msg" on kehittänyt varmasti ja enemmän kuin Siffa - tarkoitan siffa -suomalaista jääkiekkoilua sen eri kulmilta. Niin uskon!

Johtava, isänsä poika

[Fordél]

P.Sihvonen kirjoitti:

Miksi Sport löi KooKoon? - Vastaus löytyy siitä, että apuvalmentaja Petri Mattila sekoitti pakan, ja KooKoo pelasi kesken kauden (sic!) hyvän aikaa aikaa pystysuunnanjääkiekkoa. HVP-jääkiekko ei sitten tullutkaan enää KooKoolta selkäytimestä Sportia vastaan. Ja aina täytyy muistaa, että rikkominen on rakentamista helpompaa.

Eikö päävalmentaja päätä pelitapaa, joten eikö Lehkonen olisi tällaisesta asiasta vastuussa?

Kerrotko vielä, että mitkä ovat ne ottelut, joissa KooKoo pelasi tätä pystysuunnankiekkoa? Vai onko taas liian spekuloitavia kysymyksiä sinun ylhäisyydellesi?

[J.Grönvall]

Alvajärven Urho kirjoitti:

Kolmen ottelun tappioputki sarjassa tai varsinkin playoffs-sarjassa aiheuttaa totaalisen lukon. Ei kai muuten todennäköisyys sieltä voittoon nousemiseen olisi se mikä on - ei kertaakaan SM-liigassa koskaan. Sarja on hävitty usein jo otteluun tullessa ja on nähty monia finaaleja kautta aikain, jossa tuo viimeinen peli on todella puiseva tilaisuus. Tulee mieleen kahden vuoden takaa Kärpät - JYP.

Miten näet tässä valossa Blues-Ässät-sarjan? Entä tilanteen ollessa 3-1?

[Johannes]

Paljonko HIFK hävisi vai hävisiko, odotan ruutuvihko-tulosta 2. finaalista, joka aina kertoo ottelusta paljon enemmän kuin lopputulos.