Petteri Sihvonen - kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

steepler kirjoitti:

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Kaikki on vuoren varmasti harjoiteltua. Valmentajat käskyttävät sitten erätauolla tai pelin kuluessa pelaajia kulloinkin käyttöön otettavasta pelitavasta. Täällä vähätellään valmentajia vähättelemällä maalin taakse seisahtumisia, jotka tilastoin V-sarakkeeseen (viivelähtö). Joukkue joko saa pelata viivelähtöjä tai ei.

steepler kirjoitti:

Kuitenkin on siis joukkueita joissa näitä pakki-pakki syöttöjä esiintyy harvoin, puhumattakaan pakki-pakki-pakki ketjuista. Esimerkiksi Kanadan nuorten MM-joukkuetta seurasin tässä mielessä jonkun verran viime kisoissa ja syöttivät todella harvoin pakki-pakki syöttöjä. Tuntui että olisi tuollainen syöttely jopa kielletty koska sellaisissakin tilanteissa joissa vastustaja paineisti kiekollista pakkia ja painottomalla puolella olisi ollut vapaa pakki niin kuitenkin lähes järjestäen ratkaisu oli se että kiekko lyötiin laidan kautta keskialueelle. Tampa Bay ei taida myöskään juuri pakki-pakki syöttelyä harrastaa, joitain heidän pelejään olen nähnyt ja paljon juuri pakit lyövät laidan kautta kiekkoa.

Hyviä huomioita U20-kisoista. Tilastoin kaikista peleistä H+V+P hyökkäyksiinlähdöt. Maailmanmestari Venäjä pelasi niitä eniten. Hopeaa voittanut Kanada ja pronssimitalisti USA pelasivat nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa koko kisojen ajan. Neljänneksi tullut Ruotsi pelasi perinteistä kiekkokontrollijääkiekkoaan. Lauri Märjamäki peluutti hyvin rytmitettyä kiekkontrollipeliä Suomella, lieneekö Bluesin pudotuspelien kiekkokontrollipeli Marjamäen käsialaa?

[Fordél]

siffa kirjoitti:

Lauri Märjamäki peluutti hyvin rytmitettyä kiekkontrollipeliä Suomella, lieneekö Bluesin pudotuspelien kiekkokontrollipeli Marjamäen käsialaa?

Voidaan siis todeta, että joukkue pelaa kiekkokontrollia jos sen hyökkäyksiinlähdöissä on tietty määrä hitaita, palautuksia jne.? Onko mitään merkitystä sillä mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen? Kärjistettynä: pelaako joukkue kiekkokontrollia jos se lähtee joka kerta hyökkäyksiin viivelähdöllä maalin takaa, mutta vetää joka kerta punasen jälkeen kiekon päätyyn ja luopuu kiekosta?

[siffa]

Fordél kirjoitti:

Voidaan siis todeta, että joukkue pelaa kiekkokontrollia jos sen hyökkäyksiinlähdöissä on tietty määrä hitaita, palautuksia jne.? Onko mitään merkitystä sillä mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen? Kärjistettynä: pelaako joukkue kiekkokontrollia jos se lähtee joka kerta hyökkäyksiin viivelähdöllä maalin takaa, mutta vetää joka kerta punasen jälkeen kiekon päätyyn ja luopuu kiekosta?

Mikäli H+V+P-tilastointi osoittaa joukkueen pelaavan 5vs5 pelissä erää kohti esim. kolme kiekkokontrollilähtöä, joukkueen pelikirjaan kuuluvat H+V+P lähdöt. Pystysuunnan jääkiekosta ei löydy H+V+P lähtöjä kuin parisen ottelua kohden, koska ne ovat kiellettyjä. Esim. Jarno Pikkarainen kertoi tv:ssä, että yhden kerran saa pistää "sivuun" (pakki-pakki) ja sitten mennään ylöspäin. Siitä on muistutettava jälleen, että kiekkokontrollijoukkueet lähtevät omalta puolustusalueelta lukumääräisesti eniten nopeilla ja puolinopeilla (pakki-pakki) hyökkäyksillä. Kyse on pelin rytmittämisestä kiekkokontrollilla ja usein myös viisikon yhteen kasaamisesta, mikä (tiivis viisikko) tuo hyviä juttuja joukkueelle, vaikka kiekko menetettäisiinkin.

Joukkue lähtee omasta päästä hyökkäyksiinlähtöihin kiekkokontrollilla aina silloin, kun se lähtee jollakin H, V tai P lähdöllä. Se, mitä tapahtuu kiekkokontrollilähdön jälkeen on toinen juttu. Mikäli joukkue lähtee esimerkkisi mukaan viivelähdöllä (V=maalin taakse seisahtumalla) omasta päästä hyökkäykseen, on kiekkokontrollilähtö, vaikka jatkossa pelaajista joku lyö kiekon punaisen jälkeen päätyyn luopuen kiekosta. Olennaista on se, miten joukkue lähtee hyökkäykseen omalta puolustusalueelta. Se on niitä ammattivalmentajien tehtäviä tutkia, miten vastustaja pelaa kiekkokontrollilähdön jälkeen. Niinkuin olen jo usein kirjoittanut, niin suoran televisioinnin katsomalla ei pysty tilastoimaan kuin vain muutamia asioita pelistä.

[Fordél]

siffa kirjoitti:

Joukkue lähtee omasta päästä hyökkäyksiinlähtöihin kiekkokontrollilla aina silloin, kun se lähtee jollakin H, V tai P lähdöllä. Se, mitä tapahtuu kiekkokontrollilähdön jälkeen on toinen juttu. Mikäli joukkue lähtee esimerkkisi mukaan viivelähdöllä (V=maalin taakse seisahtumalla) omasta päästä hyökkäykseen, on kiekkokontrollilähtö, vaikka jatkossa pelaajista joku lyö kiekon punaisen jälkeen päätyyn luopuen kiekosta. Olennaista on se, miten joukkue lähtee hyökkäykseen omalta puolustusalueelta. Se on niitä ammattivalmentajien tehtäviä tutkia, miten vastustaja pelaa kiekkokontrollilähdön jälkeen. Niinkuin olen jo usein kirjoittanut, niin suoran televisioinnin katsomalla ei pysty tilastoimaan kuin vain muutamia asioita pelistä.

Ok. Onko tämä siis nyt vain sinun näkemyksesi asiasta vai kenties yleisemmin hyväksytty näkemys, että kiekkokontrollijoukkueeksi ristimiseen riittää nuo tietyt hyökkäyksiinlähdöt ja mitä sen jälkeen tapahtuu on toissijaista?

Eikö kiekkokontrolliin kuulu myös organisoitu hyökkäyspeli esimerkiksi kolmea kaistaa käyttäen?

[siffa]

Fordél kirjoitti:

Ok. Onko tämä siis nyt vain sinun näkemyksesi asiasta vai kenties yleisemmin hyväksytty näkemys, että kiekkokontrollijoukkueeksi ristimiseen riittää nuo tietyt hyökkäyksiinlähdöt ja mitä sen jälkeen tapahtuu on toissijaista?

Kirjoitin, että on toinen juttu. En kirjoittanut, että on toissijaista. Tuota toista juttua ammattivalmentajat tutkivat vastustajistaan hyvin perusteellisesti. En tiedä, mitä on yleisimmin hyväksytty, mutta noin olen ymmärtänyt, että omalta hyökkäysalueelta lähtevät hyökkäykset määrittävä joukkueet ns. nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollijoukkueiksi. Tämä on yksinkertainen jako, mikä on todettavissa nopean pystysuunnan joukkueiden ja kiekkontrollijoukkueiden välille. Toki sama joukkue voi pelata jonkun ottelun pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa tai rytmittää peliä kiekkokontrollilla omasta päästä lähteville hyökkäyksille.

[Fordél]

siffa kirjoitti:

Kirjoitin, että on toinen juttu. En kirjoittanut, että on toissijaista. Tuota toista juttua ammattivalmentajat tutkivat vastustajistaan hyvin perusteellisesti. En tiedä, mitä on yleisimmin hyväksytty, mutta noin olen ymmärtänyt, että omalta hyökkäysalueelta lähtevät hyökkäykset määrittävä joukkueet ns. nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollijoukkueiksi. Tämä on yksinkertainen jako, mikä on todettavissa nopean pystysuunnan joukkueiden ja kiekkontrollijoukkueiden välille. Toki sama joukkue voi pelata jonkun ottelun pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa tai rytmittää peliä kiekkokontrollilla omasta päästä lähteville hyökkäyksille.

Ok, eli tämän myötä ei voidakaan yksioikoisesti todeta, että esim. Blues on siirtynyt kiekkokontrollijoukkueeksi, koska tiedetään vain mitä se pelaa hyökkäyksiinlähdöt, mutta 2/3 analysoitavasta materiaalista jää tarkastelematta.

Sinun hienon aineiston perusteella voidaan siis vain todeta, että Blues on lisännyt hyökkäyksiinlähdöissä kiekkokontrollia. Tämäkin on tosin jo tärkeä analyysi. Isommat analyysit vaatisivat myös sen analysoitia mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen.

[Johannes]

Petri Matikaisen Blues pyrkii karvaamaan kiekon takaisin jo vastustajan sinisen sisällä ja kääntämään sieltä saatuaan kiekonriiston, kiekon suoraan maalipaikkaan. Petri Matikainen kertoi tämän pari vuotta sitten TV:ssä. Matikainen oli lisäksi tutkinut, että kiekonriiston jälkeen menee 3 sekuntia ennen kuin vastustaja saa uudelleen organisoitua puolustuksensa kuntoon ja sen 3 sekunnin aikana Blues yrittää tehdä maalin, vielä organisoimatonta puolustusta vastaan. Nyt lienee Matikainen lisännyt kiekkokontrollia sapluunaansa, jos maalinteko ei onnistu kiekonriiston jälkeen heti 3 sekunnin aikana, näin oletan tai arvailen vai ymmärränkö asian väärin. Korjatkaa, jos väärinkäsitän asian. Vai onko tämä ketju edelleen vain maalintakaa hitaasti, puolinopeasti- tai nopeasti lähdettyjen hyökkäysten marttakerhon kirjoittelua.

[Fordél]

Hyökkäyksistä ilmeisesti noin 60 % lähtee omalta alueelta ja 40 % joko keskialueelta tai hyökkäyspäästä. Matikaisen pelaamisen vahvuus on ollut juuri tuossa 40 %, joka synnyttää 2/3 maaleista. Nyt on siis keskusteltu miten Matikainen on organisoinut tuota 60 %, jossa hän on siffan laskelmien mukaan lisännyt kiekkokontrollia.

[siffa]

Fordél kirjoitti:

Ok, eli tämän myötä ei voidakaan yksioikoisesti todeta, että esim. Blues on siirtynyt kiekkokontrollijoukkueeksi, koska tiedetään vain mitä se pelaa hyökkäyksiinlähdöt, mutta 2/3 analysoitavasta materiaalista jää tarkastelematta.

Blues ja Lukko ovat muuttaneet pelitapaansa kiekkokontrollin suuntaa, joten ne ovat lisänneet kiekkokontrollia peliinsä. Luulen tämän johtuvan siitä, että menestyvät joukkueet pelaavat nopeiden ja puolinopeiden lisäksi kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä. Hyökkäyspelin analyysia on tarkastelematta paljon enemmän kuin tuo sinun 2/3.

Fordél kirjoitti:

Sinun hienon aineiston perusteella voidaan siis vain todeta, että Blues on lisännyt hyökkäyksiinlähdöissä kiekkokontrollia. Tämäkin on tosin jo tärkeä analyysi. Isommat analyysit vaatisivat myös sen analysoitia mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen.

Juuri näin. Toki on lämmittänyt mieltä, että muutama Bluesin peliä tarkemmin seuraava nimimerkki on todistanut omien havaintojensa perusteella, että tilastointini osoittama johtopäätös on ollut oikea. JA:n nimimerkeille riittää kyllä peleistä tilastoitavaa, jos siihen on kompetenssia ja ennen kaikkea halua. Itsekin siirryn toisiin pelin yksityiskohtien tilastointeihin, kun olen oppinut pelistä seuraamaan oman pään hyökkäyksiinlähdöt.

[Wäinö#16]

steepler kirjoitti:

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Oma pointtini koskien pakkien syöttelyä oli, että en laske sitä samaan kategoriaan perinteisen viivelähdön kanssa, koska perinteinen viivelähtö voidaan harjoitella hyvin pitkälle etukäteen parilla variaatiolla vastustajan mukaan. Pakki-pakki -syöttely vaatii taas huomattavasti enemmän reagointia hyökkääjiltä tilanteen mukaan, sillä ei voi tietää etukäteen kuinka monta kertaa pakit siellä keskenään kiekottelevat ellei sitten vaihtopenkillä istu joku pelinjohtaja viuhkan kanssa, josta luetaan millä kuviolla mennään.

Sitä en toki kiistä millään lailla, etteikö kiekkokontrolli olisi loistava tapa pelata suurinta osaa pallopelejä. Sen pelaaminen vaatii sekä alykkäät pelaajat, että valmentajat. Kiekkokontrollin tilastointi vaan on hyvin hankalaa ja monimutkaista eikä yksinkertaisista tilastoista saa oikein mitään irti.

[Fordél]

siffa kirjoitti:

Hyökkäyspelin analyysia on tarkastelematta paljon enemmän kuin tuo sinun 2/3.

Ehdottomasti, kuten yllä olevat prosentit kertovat. 2/3 lukeman toin vain esille havainnollistaakseni siitä minkä osan kentästä olet jättänyt analysoimatta, koska toki siihen ei aika riitä. Tämän takia voidaan siis tehdä johtopäätös vain yhdestä pelin osa-alueesta.

[Johannes]

Fordél kirjoitti:

Ehdottomasti, kuten yllä olevat prosentit kertovat. 2/3 lukeman toin vain esille havainnollistaakseni siitä minkä osan kentästä olet jättänyt analysoimatta, koska toki siihen ei aika riitä. Tämän takia voidaan siis tehdä johtopäätös vain yhdestä pelin osa-alueesta.

Minua kiinnostaa tietysti tuo Matikaisen kiekonriisto-kääntö maalille pelitapa hyökkäysalueella, koska uskon sen tervöittävän HIFK:n hyökkäyspeliä entisestään alkaen kaudesta 11-12 tai tuovan ainakin lisäarvoa hyökkäyspeliin verrattuna nykyiseen KJ:n aikaan.

[Juhaht]

Johannes kirjoitti:

Minua kiinnostaa tietysti tuo Matikaisen kiekonriisto-kääntö maalille pelitapa hyökkäysalueella, koska uskon sen tervöittävän HIFK:n hyökkäyspeliä entisestään alkaen kaudesta 11-12 tai tuovan ainakin lisäarvoa hyökkäyspeliin verrattuna nykyiseen KJ:n aikaan.

Mulla ei ole tästä nyt mitään faktaa, vaan mielikuvien varassa mennään, mutta mielestäni jo viime kaudella Bluesin karvaus oli hyvin erilaista kuin tuo parin vuoden takainen. Kovin usein tälläkin kaudella jos on saatu kiekonriisto, mutta selkeää väylää maalille ei ole avautunut, on hyökkääjä pelannut kiekon päätyyn jääden odottamaan muuta viisikkoa apuun. En ole tosiaan tilastoinut tätä millään tavalla enkä edes kiinnittänyt huomiota siihen, ollaanko tilateessa oltu johdossa, tasoissa vai tappiolla, mutta muistikuvieni mukaan pari vuotta sitten kiekonriistosta seurasi lähes aina vähintään laukaus maalille.

Voi toki olla, että olen nähnyt omiani.

[Johannes]

Juhaht kirjoitti:

En ole tosiaan tilastoinut tätä millään tavalla enkä edes kiinnittänyt huomiota siihen, ollaanko tilateessa oltu johdossa, tasoissa vai tappiolla, mutta muistikuvieni

Voi toki olla, että olen nähnyt omiani.

Et ole nähnyt omiasi, mutta kun joukkueesta puuttu Keller, Eaves ja moni muu taituri parin kauden takaisesta Bluesista, niin hyökkäyspään kiekonriistot saattvat vähentyä pelaajamateriaalin heikentymisen takia, vaikka pelaattekin nyt välieriä, kuten HIFK, eikä ainoastaan pelitapa-muutosten syystä.

Ei mekään HIFK:ssa hyökättäisi yhtä nokkelasti kuin esim. 7. puolivälierässä ilman Peltosta ja esim. Granlundia, laskematta pois Petrellin ja esim. Kuhdan huippukuntoa, keväällä 2011.

[siffa]

Johannes kirjoitti:

Juu, keskustelu on, kuten Fordel viisaasti kirjoitti, junnannut ihan liian kauan paikallaan. Analyysin evoluutiota ei ole tapahtunut yhtään ja edelleen kirjoitellaan ihan liikaa vain pelin avaamisesta ja eri avaustyylien kappalemääristä, joita joku uskollisesti kirjaa ruutuvihkoonsa. Tylsää ja itseeän toistavaa kirjoittelua ja ei avaa hyökkäyspelin saloja yhtään eteenpäin omasta päästä. Ei valon nopeudella, ei nopeasti, puolinopeasti, hitaasti, lateraalisella kirjoittamisella tai hidastamalla etene tämän ketjun ajatus. Se ei etene mihinkään suuntaan ja menettää aina fokuksen kokonaan ja sitten toistetaan samat jutut uudestaan. Meidän pitäisi kyetä parempaan pelianalyysiin jo nyt ja nimenomaan hyökkäyspelin osalta kuin pelkkään pelin avaamisen tuijottamiseen kappalemääriä laskien tai laskematta niitä, omista päistämme.

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti. Tutkimuksen tuloksista mainittakoon, että kiekko kulki yhdessä SM-liigaottelussa n. 1000 pelaajan kautta. Pelissä tehtiin noin 800 syöttöä, 600 vastaanottoa, 100 kuljetusta, 110 laukausta, 8 maalia ja 100 kiekon riistoa. Sama tulos tuli myös esille junioriotteluista. Hyökkäysten keskiarvo oli 400 ja ne jakautuivat tasaväkisten joukkueiden kesken 200-200. Hyökkäyspelin ensisijaiseen tavoitteeseen, maaliin, päättyi ottelussa keskiarvona 5 hyökkäystä, pelikatkoon n. 30, pelitilanne jatkui 165 hyökkäyksen jälkeen. Noista 165:stä hyökkäyksestä 150 päättyi kiekon menetykseen vastustajalle, eli 75% hyökkäyksistä tuloksena oli kiekon menetys vastustajalle. Pelisuunta vaihtui hyökkäypelistä puolustuspeliin. Hyökkäykset jaettiin 1) vastahyökkäyksiin vastustajan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan ja 2) hyökkäyksiin vastustajan järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Kun verrattiin vastahyökkäyspelin ja hitaampien hyökkäysten tehoa, todettiin, että valtaosa maaleista tehtiin vastahyökkäyksillä. Myös Ruotsissa tehty tutkimus vuoden 1990 Bernin MM-kisoista tuki suomalaista tutkimusta, Bernissä jopa 88% 5vs5 pelissä tehdyistä maaleista syntyi vastaiskuista. Jääkiekkoprofessori Erkka Westerlundin johtopäätös oli, että jatkossa oli keskityttävä puolustuspelin parempaan organisointiin ja vastaiskupelaamiseen.

Suomen suuri menestys 1990-luvulla perustui vahvaan viisikkopuolustamiseen ja vastaiskupelaamiseen. Suomi oli jäänyt samalla jälkeen kansainvälisestä hyökkäyspeliin keskittyneestä pelin kehittämisestä. Raimo Summanen ja Erkka Westerlund aloittivat maajoukkueissa hyökkäyspelin kehittämistä. Jukka Jalonen oli kuitenkin kiistatta se valmentaja, joka itsepäisesti kehitti SM-liigassa HPK:n peliä hyökkäyspelin ja puolustuspelin tasapainon suuntaan. Voittavaksi jääkiekoksi kehittyi Suomessakin hyökkäyksen ja puolustuksen tasapaino.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

[msg]

siffa kirjoitti:

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Teoriassa varmaan näin voi olla, mutta käytännön toteutushan kilpasarjoissa meni molemmilta vihkoon tällä kaudella.
Petri Matikainen, Rauli Urama, Risto Dufva ja Kari Jalonen ovat parempia kuin Erkka Westerlund, sillä lopputuloshan ratkaisee? Vai koskeeko tämä vain maajoukkuetta olympialaisissa Jukka Jalosen johdolla ja muissa sitten 'voittaa' kun pelaa oikein vaikka häviääkin?

[Johannes]

siffa kirjoitti:

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Kiinnostukseni kohde on nyt jääkiekossa vastustajan sinisen sisällä tapahtuva pelaaminen kiekon kanssa, esim. kiekottelu, joko avaamalla itse peli vastustajan alueelle eri tavoilla, joita sinä siffa lasket tai kiekonriistojen jälkeen tai hyökkäyspään aloituksen jälkeen. Miten muutetaan kiekonhallinta maalipaikaksi ja kuinka nopeasti se kannattaa tehdä eri tilanteissa. Pelaajien optimaalinen liikkuminen eri puolustapoja vastaan hyökkäyspäässä. Kuinka päästään maalin takaa maalin eteen kiekon kanssa jne, kun vastustaja puolustaa aluetta, miestä tai niiden yhdistelmää. Yleensäkin hyökkäyspeli vastustajan sinisen sisällä kiekon kanssa tai kiekko riistäen. Riistämistapojen analyysi. Kuinka riistetään eri avaustavoista vastustajan alueella siltä kiekko pois. Taidan jo toistaa itseäni, mutta oma kiinnostukseni pelissä on nyt hyvien maalipaikkojen luominen, kun kiekko on saatu vastustajan sinisen sisään tai riistetty vastustajalta pois. Pelkästään aloituksen voittamisen jälkeistä pelitapaa hyökkäyspäässä eri tavoin niin, että saa maalipaikan, voisi analysoida ihan puhki, eri puolustustapoja vastaan, jos ehtisi ja jos olisi riittävästi dataa sellaiseen.

[Johannes]

Oikeastaan minua kiinnostaisi sellainen tutkimus jääkiekosta, joka pohjautuu Barcelonan pelitapaan jalkapallossa. Pidetään kiekkoa vastustajan alueella ja syötellään loputtomasti äärimmäisen nopeita syöttöjä, kunnes joku oma pelaaja löytyy avoimesta maalipaikasta. Sitten syötetään sille ja se pelaaja saa hyvän maalipaikan ja tekee mahdollisesti maalin. Samaa voi toteuttaa omassa päässä niin, ettei vastustaja pääse kiekonriistoon. Hallitaan kiekkoa, niin hallitaan suurimman osan aikaa myös peliä, kun kiekko on omilla, eikä vastustajalla. Täämä on raaka-analyysiä, jota en ole vielä saanut pohdittua enempää.

[siffa]

Johannes kirjoitti:

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Olisi ollut hienoa nähdä analyysisi eilisestä Jokereiden vahvasta kiekkontrolipelaamisesta omalta puolustusalueelta lähteneissä hyökkäyksissä 2. erästä alkaen, kun ilmoitat seuranneesi sitä. Pelihän näytti jälleen kerran kaiken. Erkan ja Keklun käyttäymiset Hjalliksen hallitseman ylimielisen organisaation ilmentyminä eivät meinaa minulle enää yhtään mitään, kun näin, minkä sivun Erkka käänsi pelikirjastaan pelin voittaakseen. Erkka on ollut vasta muutaman kuukauden Jokereiden puikoissa ja pisti sinä aikana tutun ja turvallisen tiiviin viisikkopuolustamisen ja vastaiskuhyökkäämisen hyvään reilaan. Hyökkäyspelin rakentaminen omalta puolustusalueelta myös kiekkontrollilla lähtevinä hyökkäyksinä vie Erkaltakin muutaman kuukauden aikaa. Ensi keväänä nähdään uudenlainen Jokerit, josta oli vahvat viitteet eilisen pelin kahdessa viimeisessä erässä.

[Johannes]

Juu, tietenkin, mutta eilen se perustui enemmän epätoivoon, kuin osaamiseen, niin mitä sellaista analysoimaan, kun Jokerit pelasi 2 viimeistä erää vastoin selkärangastaan lähtevää pelitapaa maaliskuussa 2011. En analysoi Jokerien hyökkäyspelitapaa, koska sellaista ei ollut nähtävissä. Oli vain yksilöiden yritystä voittaa peli selkä seinää vasten sen jälkeen, kun HIFK oli 2-0 ja 3-1 johtoasemassa. Tietysti silloin avataan peliä hyökkäävämpään suuntaan, mutta ei siitä tule mitään, kun sellaista ei ole ehditty EW:n johdolla harjoittelemaan vielä riittävästi. Palataan Jokerien hyökkäsypeliin sitten, kun Jokerit pääsääntöisesti ei pelaa vain vahvan puolustuksen kautta, kuten sarjan 6 ensimmäistä peliä kokonaan, alusta loppuun. En siis analysoi sellaista asiaa, jossa ei ole mitään analysoitavaa, kuten Jokerien hyökkäyspelitapa playoffeissa 2011. Tietysti voi laskea erilaisten lähtöjen lukumäärät erä erältä, mutta ei se edelleen minua kiinnosta, ei eilisestä HIFK-Jokerit pelistä, eikä muutenkaan, koska ei se minulle kerro mitään pelin kulusta, jota en näkisi muutenkin paljain silmin.

[Stigu]

siffa kirjoitti:

Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Siis jos nyt oikein ymmärsin tuosta ylläolevasta, niin sinun mukaasi voittavan jääkiekon ydin riippuu siitä, miten paljon noita oman pään avauksia joukkue tekee. Itselläni on vaikeuksia hyväksyä tuota, koska

1) suurin osa jääkiekon maaleista tehdään edelleen keskialueelta ja hyökkäysalueelta lähtevistä avauksista
2) Tuossa yo esimerkissä et ota huomioon vastustajan peliä. Esim. viimeisessä erässä IFK roiski kiekkoa päätyyn, karvasi yhdellä pelaajalla, ja ryhmittyi keskialueelle blokkaamaan nuo avaukset. Eli IFK tavallaan pakotti Jokerit avaamaan peliä omasta päästään. Jokerien oman pään avaukset kasvoivat mutta he pelasivat häviävää lätkää
3) faktisesti: oman pään avauksilla ei ollut mitään korrelaatiota (tai hyvin vähäinen) ottelun lopputulokseen tai erien lopputulokseen.

Itse näen tuon avauspelin merkityksen enemmänkin puolustuksen kannalta: Kun joukkue ryhmittyy omassa päässä organisoidusti ja ennalta sovitusti hyökkäykseen, on se valmiimpi myös puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen.

[LaTe_Show]

siffa kirjoitti:

Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava.

Voisitko analysoida tätä ottelua minkä näin tässä tänään?

Nimittäin joukkue A:n HVP tilastot oli 2-4-5, 2-5-1 ja 3-4-1 ja joukkue B:n 3-3-3, 3-4-2 ja 4-2-4. Mitä mieltä olet näiden pelikirjoista, onko toivoa saada menestystä tänä vuonna?!?

[siffa]

Stigu kirjoitti:

Siis jos nyt oikein ymmärsin tuosta ylläolevasta, niin sinun mukaasi voittavan jääkiekon ydin riippuu siitä, miten paljon noita oman pään avauksia joukkue tekee. Itselläni on vaikeuksia hyväksyä tuota, koska

Olen nyt seurannut paljon maailman johtavien jääkiekkojoukkueiden pelejä ja tilastoinut niistä H+V+P-hyökkäyksiinlähdöt. Parhaat joukkueet lähtevät myös kiekkokontrollilla omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin. Sen olen myös todennut tilastointieni avulla, että aiemmin nopean pystysuunnan joukkueet ovat lisänneet kiekkokontrollia ja pärjänneet sen jälkeen paremmin. Ei se ole mikään tae menestykselle, että alkaa pelata kiekkokontrollilla, koska laadukkaiden hyökkäysten eteneminen yli keskialueen hyökkäysalueelle vaatii paljon harjoitusta. Eilinen HIFK-Jokerit peli oli esimerkki siitä, että Jokereiden kirivaiheen vahva kiekkokontrollipeli ei tuottanut ainuttakaan maalia. Kuten Erkka pelin jälkeen totesi, aikaa on ollut vasta 4 kk laittaa peli kuntoon. Minusta Erkka oli hyvin toivorikas sen suhteen, että ajan kanssa Jokereiden pelitapa tulee voittavaksi. Se oli vain minun arvioni eilisen pelin kahdesta viimeisestä erästä, että Jokerit tulee satsaamaan jo ensi kaudella vahvaan oman alueen kiekkokontrollipeliin. Hyvin usein häviöllä oleva joukkue nopeuttaa pelaamistaan, mutta eilen Jokerit hidasti sitä sekä alkoi hyökätä lukumääräisesti vähemmän. Hyökkäysten laatu ei nyt vielä riittänyt lähellekään siihen, että HIFK olisi ollut tavoitettavissa.

[siffa]

Stigu kirjoitti:

Itse näen tuon avauspelin merkityksen enemmänkin puolustuksen kannalta: Kun joukkue ryhmittyy omassa päässä organisoidusti ja ennalta sovitusti hyökkäykseen, on se valmiimpi myös puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen.

Otan tämän täältä erilliseen tarkasteluun, koska tässä on yksi totuus siitä, miksi kannattaa hyökätä kiekkokontrollilla. Viisikko on valmiimpi puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen ja, kun se sitten saa riiston aikaan, niin silloin päästään siihen vaaralliseen vastaiskuun, josta maalipaikan synnyttäminen on helpompaa kuin suorasta omalta alueelta lähteneestä kiekkokontrollilähdöstä.

[Johannes]

Minun olisi kai halkopino-logiikalla erottaa nerokas muutos Jokerien eilisessä hyökkäyspelitavassa, jossa hitaat lähdöt lisääntyivät kahdessa viimeisessä erässä. Ehkä niin, mutta se oli vain desperado-hokia, kun oli tulossa turpiin, niin yrítettiin hyökätä, jota ei osattu toteuttaa sim-sala-bim muuntautumisella totaalipuolustavasta Jokereista hyökkäyskoneeksi, joka mättää maalin maalin perään HIFK:n verkkoon. Ei se niin mene. Ensin treenataan pelitapoja muutama kuukausi ja sitä seuraa vasta onnistunut toteutus, jos silloinkaan. Yrittää voi tietysti aina mitä hyvänsä yhden pelin aikana, mutta se on melko epärelevanttia dataa sinne ruutuvihko-osastoon. Siksi en pidä numeraalista tietoa eri lähtöjen lukumääristä minkään arvoisena tietona, että siihen analysiin pitäisi lisätä sekin, että kuinka joukkue muuttaa peliään, kun johtaa ottelua ja päinvastoin, kun on häviöllä ja vastustaja unohtuu myös kokonaan. Miten vihulainen muuttaa peliään, kun peli etenee suuntaan tai toiseen, vaikuttaa siihen miten oma joukkueesi pelaa loppupelin ajan.