Petteri Sihvonen - kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

P. Sihvonen, tuo tänne jatkoaika.com sivuille tietämyksesi jääkiekosta, älä tuo pliis kaunaisuuttasi ja yksilöihin kohdistuvaa yleensä perusteetona ja pohjatonta, puhumattakoon päättymätöntä halveksuntaasi. Kärsit itse ja vain sinä itse siitä ominaisuudesta jo riittävästi siinä foorumissa, joka maksaa sinulle palkkaa kirjoituksistasi, jos maksaa, koska en arvaile kuka henkilö on nimimerkki P. Sihvonen oikeassa elämässä, eikä se asia kiinnosta minua yhtään.

[Wäinö#16]

siffa kirjoitti:

Tämä on loistava huomio Bluesin muuttuneesta pelistä. Itse huomasin tämän Bluesin kiekkokontrollipelin kasvun Kärpät-Blues sarjasta ja siksi olen jaksanut siitä täällä kirjoittaa. Edelleen Urheilulehden toimittajat Petteri Sihvonen ja Esko Seppänen ovat raakasti väärässä, kun kirjoittavat Bluesin ajokoirajääkiekosta, vaikka peli on näyttänyt, että Blues on muuttanut pelitapansa viime kevään HPK:n tekemän muutoksen suuntaan. Kuten jo kirjoitin, niin peli näyttää kaiken ja vanhat ennakkoluulot joutavat romukoppaan.

Eikös se ainakin Sihvosen ja monen muun pelikirjauskovaisen mukaan mene niin, että toimiva pelitapa vaatii ne monet toistot ja harjoitukset jo kesäharjoittelusta alkaen, vähintään 50 treeniä vai miten se meni. Onko Sihvonen ollut koko vuoden pihalla Matikaisen tekemisistä vai joskus yöllä salaako Matinkylässä Blues on hionut tätä kiekkokontrollipeliänsä ja nyt salakavalasti ottanut sen käyttöön playoffeissa?

Vai onko niin, että pelkkien oman alueen lähtöjen tilastointi ei kerro kiekkokontrollin laadusta juuta eikä jaata? Toki hienoahan se olisi, että erätauolla valmentaja sanoo, että pojat alkakaahan pelata kiekkokontrollia, sillä kuulemma pärjää sen sijaan että muistuttaisi että kiekkoa maalille ja läheltä ylös.

Hyviä pointteja niin Maple Leafilta, Gagsiltä, cobolilta kuin Johannekselta. Veikkaanpa valitettavasti vaan, ettei mitään järkevää keskustelua synny vaan sama show jatkuu useammassakin ketjussa.

[J.Grönvall]

Kun siffa "ihmettelit" sitä miksi Blues lähti 0-2-tilanteessa pelaamaan kiekkokontrollia niin sehän on loppupeleissä oikeastaan ihan oikea tapa! Toki voi myös mennä sillä perinteisellä linjalla, että pelataan kiekkoa vain syvään tai maalia kohti mutta todella kiekkokontrollihan on tuossa tilanteessa ihan loistava vaihtoehto.

Tappioasemassakin se avain on nimenomaan, että kiekko pysyy omalla joukkueella jolloin peliä pääsee viemään. Onkin ehkä totaalisen väärä johtopäätös tuossa tilanteessa pelata ajokoirakiekkoa, juuri sen vuoksi, että se avaa jatkuvasti vastaiskun paikkoja. Puolustavalle joukkueelle tietenkin voi antaa pinnat siitä, että sen ohjauspeli onnistui hyvin ja syöttöketjut saatiin ajoissa poikki.

Kuitenkin ihan Suomen maajoukkuettakin ajatellen tuollainen linjaus olisi lähes historiallinen. En malta olla palaamatta siihen iänikuiseen Ruotsi-otteluun jossa svedu nousi 1-5-sillasta 6-5-voittoon. Nimittäin jo silloin Ruotsissa ymmärrettiin sen kiekkokontrollin merkitys ja myös se asia, että sen kanssa mennään sitten syteen tai saveen. Lopulta Ruotsi nousi historialliseen voittoon ja Suomi kärsi myös henkisellä tasolla aivan valtavan tappion. Jos joukkue pääsee tilaan jossa sen peli alkaa "rullata" ja sillä on sen päälle vielä takaraivossa kiekkokontrollipelaaminen niin tuloksena on parhaimmillaan juuri vastaava täydellinen dominointi.

Matikainen on ehkä harjoituttanut tuota koko kauden mutta pitänyt sen enemmänkin nyanssina tai painotuksena omassa pelikirjassaan. Silloin siis riittäisi pelkästään se perinteinen "pidetään kiekkoa"-ohje pelaajille, pääasia, että joukkue ymmärtää mitä se silloin tarkoittaa. Ja kyllähän siitä Ässät-pelistäkin jo näki, että sitä pelaamista oli harjoiteltu, vaikka siinä ottelussa ajoitusten kanssa oli ongelmia ja matsista tuli tappio.

Todellakin JYP-sarja on jännä ja itse pidän sitkeästi kiinni siitä, että JYP on lyötävissä vain ja ainoastaan kiekkokontrollilla. Ongelma tulee siinä, että JYPiä vastaan siinä on oltava aivan jäätävän hyvä ja pienet detaljit, lähtien jokaisen syötön laadusta, on oltava tasan kohdillaan. Lisäksi siihen kiekkokontrolliin on löydettävä tavallaan sellainen luonnollinen tasapaino, KalPa yritti aikoinaan liian ääripäätä ja se kostautui lopulta pelin hidastumisena. Kiekkokontrollia on pystyttävä pelaamaan niin, että pelinopeus pysyy korkeana ja painit JYPin isojen äijien kanssa jäävät mahdollisimman vähiin. Kovassa vauhdissa he ovat haavoittuvimmillaan ja siihen pitäisi pystyä iskemään. Lisäksi on osattava olla suoraviivainen, kun sen aika on, mutta ei välttämättä koko aikaa. Se Petteri Sihvosen eräs kuuluisa lause siitä kuinka modernissa kiekossa on aina pyrittävä pelamaan ensisijaisesti ylöspäin, mutta ei suinkaan koko aikaa, pitää hyvin kutinsa. Siitähän kiekkokontrollissa ja yleensä ottaen kaikkien vastaavien palloilulajien kontrollipelaamisessa on kyse. Se nopea hyökkäys on aina paras vaihtoehto mutta vain silloin, kun siihen todella on saumat. Kuulostaa lässytykseltä ja vanhan toistolta, mutta jotenkin se Suomessa on silti sellainen asia jota ei ihan täysin ymmärretä.

[E]

St_Patrick #16 kirjoitti:

Eikös se ainakin Sihvosen ja monen muun pelikirjauskovaisen mukaan mene niin, että toimiva pelitapa vaatii ne monet toistot ja harjoitukset jo kesäharjoittelusta alkaen, vähintään 50 treeniä vai miten se meni. Onko Sihvonen ollut koko vuoden pihalla Matikaisen tekemisistä vai joskus yöllä salaako Matinkylässä Blues on hionut tätä kiekkokontrollipeliänsä ja nyt salakavalasti ottanut sen käyttöön playoffeissa?

Itse asiassa Blues pelasi alkukaudella (syyskuun ajan) hyvinkin samannäköistä kiekkoa. Syötöt oli pääosin lyhyitä ja kiekkoa haluttiin pitää. Silloin tulostakin tuli, esimerkiksi KalPa ja Ilves olivat Espoossa aivan aseettomia, kun juoksivat kiekon perässä. Kruununa syyskuussa oli tietysti tuo Turun 0-7 -voitto. Lokakuun alussa pelissä tapahtui jotain ihmeellistä, joka on itselleni täysi mysteeri, mutta peli muuttui - kiekkoa ei enää himoittu vaan tyydyttiin olemaan näitä puukätisiä spartalaisia. Nyt itselleni tuli mieleen hyvin vahvasti nuo alkukauden ottelut, kun tätä Bluesin pelaamista niin Kärppiä kuin Ässiäkin vastaan katsoi.

[steepler]

St_Patrick #16 kirjoitti:

Vai onko niin, että pelkkien oman alueen lähtöjen tilastointi ei kerro kiekkokontrollin laadusta juuta eikä jaata?

Kyllähän se yleensä jotain kertoo. Tietenkin kiekkokontrollin määrän kertoo se kun kellosta mitataan se määrä, mutta jos laatua ajatellaan niin jos hitaita lähtöjä ja palautuksia ja vastaavia on paljon niin kyllähän se kertoo siitä että kiekkoa on kontrolloitu omalla alueella ja keskialueella paljon eikä sitten esimerkiksi hyökkäysalueella niin paljon.

Jos taas on hyökätty koko ajan nopeasti niin silloin voi aika varmuudella sanoa että suurin osa kiekkokontrollista on tapahtunut hyökkäysalueella.

[siffa]

Kiitokset J.Grönvalille, E:lle, Steeplerille, sopulille, Juhaht:lle ja Blackielle siitä, että kirjoitatte pelistä ja otatte kantaa mm. kiekkokontrollipelaamiseen suomalaisessa jääkiekossa. Jukka Jalonen on ollut suomalaisen jääkiekon pioneeri, kun on alettu kehittää hyökkäyspelaamista ja saattamaan sitä kansainväliselle tasolle. Suomalaisen jääkiekon painopiste oli pitkään kurinalaisessa joukkueena puolustamisessa. Siitä tuli myös menestystekijä suomalaiseen jääkiekkoon. Samalla jäätiin Suomessa kansainvälisen hyökkäyspelaamisen kehityksessä jälkeen.
Yllä on syy siihen, miksi olen seurannut ja tilastoinut omalta puolustusalueelta lähteneitä hyökkäyksiä. Minulle H+V+P tilastointi kertoo sen, miten usein joukkueet hyökkäävät kiekkokontrollilla omalta puolustusalueelta lähtien. Seuraan nykyään paljon NHL-pelejä, joista tilastoin myös nuo H+V+P hyökkäyksiinlähdöt. Olen sitä mieltä, että kansainvälisen jääkiekon kehityksen kärkenä kulkee nykyisin NHL ja sieltä kannattaa ottaa esimerkkiä myös hyökkäyspelaamiseen.

Muistutan siitä, ennenkuin taas joku älähtää kapeaan hyökkäyspelin otokseeni, että hyökkäyksiin lähdetään omalta puolustusalueelta, keskialueelta sekä hyökkäysalueelta. Hyökkäyspeliä rytmitetään jokaisella hyökkäysalueella periaatteessa nopeilla ja kontrolloiduilla hyökkäyksillä. Rytmittäminen tapahtuu aina kulloisenkin pelitilanteen mukaan.

Tämän kevään keskityn vielä omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten seuraamiseen, koska se kertoo sen, miten Jukka Jalosen Suomessa alulle panema hyökkäyspelin kehittäminen on edennyt. Ehkäpä hyökkäyspelaamisen ääripäät tullaan esittämään ja näkemään Turussa heidän toimestaan, jotka seurasivat 1990-luvulla Vladimir Jursinovin menestyksekästä ajokoirajääkiekkoa ja ensi vuonna pääsevät näkemään huippuunsa kehitettyä Pekka Virran kiekkokontrollijääkiekkoa. Peli näyttää kaiken, myös sen, miten sitä on kehitetty.

[Cobol]

Siffan tilastointi hyökkäyspelistä on - kuten siffa itsekin toteaa - hyvin kapeaa. Se kertoo siis jotain, mutta tarkalleen mistä se kertoo ja mitä se kertoo? Niin siffa kuin P.Sihvonen ovat molemmat tuoneet esille, että siffan tilastot ovat ainutlaatuisuudessaan pelistä erittäin paljastavia. Mutta edelleen olemme vastausta vailla, mitä ne todellisuudessa kertovat. Jos puhutaan jääkiekon hyökkäyspelistä, nuo tilastot ovat todellisuudessa vain pieni osa kokonaisuutta.

Miten hyökkäystä voidaan sitten arvioida paremmin? Lyhyesti sanottuna seuraamalla joukkueen hyökkäyksen rakennetta organisoitua ja organisoimatonta puolustusta vastaan. Jotta tästä saataisiin jotain irti, on seurattava minkälainen ero hyökkäämisessä on keskialueelta ja hyökkäysalueelta lähdettäessä. Miten hyökkäys rakennetaan keskialueen ylityksessä, miten kiekko pelataan sen jälkeen, paljonko käytetään päätyä tai ristikulmaa, millä tavalla puolustajat tukevat hyökkäämistä keskialueen jälkeen ja millä tavalla hyökkäysalueella, kuinka paljon ja kuinka systemaattisesti hyökätään rintamana ja kuinka paljon käytetään laituria tai sentteriä kärkenä usein vastustajan pakkien välissä jne. Siffa mainitsee useaan kertaan Jukka Jalosen ja varmasti ihan syystä. Jalosen visio hyökkäyspelaamisesta liittyy kuitenkin ymmärtääkseni kaikkein olennaisimmilta osiltaan juuri äsken mainittuihin asioihin.

Siffan tilastot kertovat tavallaan sen, mitä tapahtuu omalla puolustusalueella kun kiekko on itsellä. Mutta edellä esittämiini oleellisiin hyökkäämisen peruskysymyksiin siffan tilastot eivät vastaa. Maple Leaf on yrittänyt useamman kerran huonolla menestyksellä viedä keskustelua hyökkäämisen olennaisimpiin asioihin joihin itse näen edellisessä kappaleessa esittämäni asiat. Toki niitä on varmasti lisääkin mutta keskittyminen yksinomaan laskemaan lähtöjä ei ole keskustelua hyökkäyspelistä ja sen laadusta.

[Johannes]

siffa kirjoitti:

Jukka Jalonen on ollut suomalaisen jääkiekon pioneeri, kun on alettu kehittää hyökkäyspelaamista ja saattamaan sitä kansainväliselle tasolle. Suomalaisen jääkiekon painopiste oli pitkään kurinalaisessa joukkueena puolustamisessa. Siitä tuli myös menestystekijä suomalaiseen jääkiekkoon. Samalla jäätiin Suomessa kansainvälisen hyökkäyspelaamisen kehityksessä jälkeen.

Tämän kevään keskityn vielä omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten seuraamiseen, koska se kertoo sen, miten Jukka Jalosen Suomessa alulle panema hyökkäyspelin kehittäminen on edennyt. Ehkäpä hyökkäyspelaamisen ääripäät tullaan esittämään ja näkemään Turussa heidän toimestaan, jotka seurasivat 1990-luvulla Vladimir Jursinovin menestyksekästä ajokoirajääkiekkoa ja ensi vuonna pääsevät näkemään huippuunsa kehitettyä Pekka Virran kiekkokontrollijääkiekkoa. Peli näyttää kaiken, myös sen, miten sitä on kehitetty.

Paljon oikein ja loput pieleen, kuten aina.

Pekka Virta ei ole kehittänyt jääkiekkoa yhtään, on tuonut vaan pitkästä aikaa ruotsalaistyylisen kiekkokontrollin jonkun joukkueen pelitavaksi sm-liigaan, joka on hieno asia. Uskon myös, että TPS:n menestys paranee kaudesta 10-11 Pekka Virran valmennuksessa, kuten myös joukkueen pelaamisen taso paranee, kun sitä valmentaa Pekka Virta. Ei ehkä kaudesta 09-10, kun TPS:n joukkuetta valmensi Kai Suikkanen, mutta kaudesta 10-11 ihan varmasti, kun joukkuetta päävalmensi Leime, Lehtonen ja lopuksi Koivu.

Jukka Jalonen ei ole jääkiekon pioneeri, ei Suomessa, eikä erityisesti kansainvälisellä tasolla, jossa hän on korkeintaan keskinkertainen osaaja. Sm-liigaan Jukka Jalonen olisi huippuvalmentaja, mutta ei ole sitä Leijonille. Valitettava totuus tämä Jalosen keskinkertaisuus päävalmentajana Leijonissa ja sen joukkueen peleissä, kun on lähes sietämätöntä katsella kolmannen kerran peräkkäin keväällä MM-kisoja, joissa Suomi jää ilman MM-mitalia, jos niin käy Jalosen kanssa.

Ihan hassuliini tuo kuvauksesi miten Suomi jäi muka hyökkäypelaamisessa kelkasta jälkeen. Kerro edes vuodet ja kenen valmennuksessa niin muka tapahtui. Mitaleilta pudottin viimeksi, kun Jukka Jalonen päävalmensi Suomea 2009, joten ehkä pelin tason putoaminen osuu siihen kevääseen koko pelaamisen osalta, kun alamäki Jukan kanssa alkoi mitalien voittamisen osalta MM-kisoissa.

Muistutan, edelleen, että Suomi voitti MM-pronssia keväällä 2006, kun päävalmentajana oli Erkka Westerlund ja mm-hopeaa keväällä 2007, kun päävalmentajana oli edelleen EW. Suomi voitti pronssia MM-kisoissa 2008, kun Suomen päävalmentaja oli Doug Shedden.

Suomi ei ole voittanut mitaleita MM-kisoissa 2009 ja 2010, kun päävalmentajana on ollut Jukka Jalonen. Koska alamäki menestyksen osalta alkoi, vastauksia kiitos.

Baseballissa on kolme lyöntiyritystä ja sitten joutuu katsomon puolelle, kun lyö pelkkiä huteja. Jos Jukka Jalonen päävalmentaa kolmannet hutitason MM-kisat putkeen, niin toivon Kummolan kenkäisevän Jalosen katsomon puolelle, mutta toivon Jukan onnistuvan mitalin voittamisessa Suomen päävalmentajana, koska kannatan Leijonia ja toivon heille aina menestystä isoissa kisoissa, jota on mitalin voittaminen, ei pelin kehittyminen laboratorio-tyylisessä tarkastelussa.

[Ekonyymi]

Bluesin voitto Ässistä kaipaa kyllä syvällistä analyysiä ja tutkimusta.

Ässät sai runkosarjassa 38 % enemmän pisteitä kuin Blues eli tasoero oli näin mitattuna huima. Sitä paitsi Ässät pelasi jatkuvasti hyvin ja Blues hyvin vaihtelevasti, runkosarjan lopussa tulosten perusteella jopa huonointa hokia liigassa. Karsintaan joutunut Pelicanskin pyyhi Bluesilla lattiaa useampaan kertaan.

Kun pelataan paras seitsemästä, sattuman osuus on vähäinen. Onhan näitä toki muuallakin sattunut (mm. Ruotsissa), mutta selitystä silti kaipaisi. Siitä voisi olla hyötyä valmennukselle ja "pelikirjalle" eritoten pleijareita varten.

Rautakallion kommentit valottivat jonkin verran henkisiä syitä Ässien tappioon. "Ei osattu käsitellä sitä, että jo seuraavana päivänä taas pelataan..." Hän myös toi esille ensimmäisen ottelun (kotona) häviämisen merkityksen itsetunnolle.

Onko se lopultakaan "pelikirja", joka ratkaisee pleijareisssa vai jotkut muut tekijät? Vai pitääkö pleijareihin kirjoittaa ihan oma pelikirjansa? Silloinhan pelataan sarja yhtä ja samaa vastustajaa vastaan.

Itsekin uskon, vaikka en ollenkaan ole ns. alan mies, kiekkokontrollin merkitykseen. Se, joka kontrolloi kiekkoa, kontrolloi peliä.

Jotta kontrollipeli toimii, täytyy luottaa kanssapelaajiin. Eli osata luopua kiekosta oman pelaajan hyväksi ja tehdä se hänelle helpoksi. Jos joukkueessa on tällainen aito luottamus, ja riittävä tekninen osaaminen, peli sujuu. Uskon, että valtaosa liigapelaajista on teknisesti varsin taitavia.

Paineen alla luottamus toisiin horjuu ja jokainen, tai ainakin avainpelaajat, haluavat kantaa itse vastuuta. On vaara, että peli menee silloin väkisin yrittämiseksi ja puskemiseksi. Sortuiko Ässät tähän ?

Pelikirjassa oma lukunsa tulisi kirjoittaa maalin tekemisestä. Onko niin, että "Toimita Kiekkoa Maalille", on ainut toimiva ohjesääntö?

[siffa]

Tämä JA on kekustelupalsta ensisijaisesti jääkiekkoon liittyvistä asioista. Jostain on aina lähdettävä liikkeelle. Eivät nämä H+V+P-hyökkäyksiinlähtöjen tilastoinnit ole omalta osaltani ensimmäiset kohteet, joista olen täällä kertonut. Minulla on menossa tällä hetkellä tämä yksi osa jääkiekosta pelinä. Olen haastanut muitakin tutkimaan jääkiekko-otteluita ja kertomaan havaintonsa niistä täällä. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta, hiljaista on ollut. Hyvä kuitenkin, jos minun tilastointini herättää keskustelua.

Tiedän cobol hyvin tarkkaan sen, että joukkueiden valmentajat tutkivat hyvin perusteellisesti noita esittämiäsi asioita tulevista vastustajistaan. Kaikki ottelut ovat löydettävissä netistä. Tarkan analyysin teko vastustajan pelitavasta vie aina tuntikausia aikaa. Minä olen jääkiekon seuraaja eikä minulla ole aikaa eikä tietysti kompetenssiakaan tehdä kattavia pelianalyyseja. Tilastointini kertoo aina kulloinkin siitä yksityiskohdasta, mitä tilastoinnin kohteena olevan joukkueen valmentajan pelikirja siltä osin sisältää. Kukin valmentaja vastaa siitä, miksi hän esim. peluuttaa pelkkää nopean pystysuunnan jääkiekkoa tai rytmittää lisäksi kiekkokontrollilla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä. Detroit lähtee eri tavalla kuin Tampa Bay, Mikkelin Jukurit pelasi tällä kaudella pelkkiä nopeita hyökkäyksiä omalta puolustusalueelta, kun taas KooKoo organisoi hyökkäyksiään rytmittämillä nopeilla ja kiekkokontrollihyökkäyksillä. SM-liiga on mielenkiintoisessa vaiheessa. Minulla on viime pelien tarkka tieto siitä, miten JYP, Jokerit, HIFK, Blues, KalPa ja Lukko ovat lähteneet hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Tilastointini perusteella esim. KalPa:n ja Lukon kiekkokontrollipelaamisessa ei ole suurta eroa. Bluesin osalta jo muutama nimimerkki on todennut saman, minkä tilastointini on osoittanut eli kiekkokontrollia on Matikainen lisännyt merkittävästi Bluesin pelaamisessa. Mielenkiintoista on nähdä, mitä tapahtuu välieräpeleissä tällä pelin osa-alueella.

Vielä yksi asia, cobol, älä murehdi sitä, kenelle minä täällä vastaan tai olen vastaamatta. Se on asia, mihin sinä et pysty mitenkään vaikuttamaan, joten keskity täällä asioihin, joihin itse voit vaikuttaa. On viisautta erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan.

[eagle]

Lähestyn tätä keskustelua pelikirjoista ja pelinavaamisesta niin, että kuten useampi kirjoittaja jo kirjoittanut, niin nämä asiat kertovat juurikin vain ja ainoastaan siitä miten joukkueet peliään lähtevät rakentamaan ja avaamaan. Vähän sama kun lähtisi katsomaan pelkästään sitä miten Barcelonan ensimmäiset neljä kaveria(+maalivahti) avaavat peliä ja unohtaisi kokonaan sen mitä tapahtuu sen jälkeen. Samoin jääkiekossa jos katsoo vain sitä miten peliä avataan omassa päässä, niin unohtuu se tärkein, eli mitä tehdään sen avauksen jälkeen. Se on melkolailla sama avataanko hommaa hitaasti, viiveellä, nopeasti tai vaikka "kakekumuralla", jos sen jälkeen kun se kiekko siirtyy yli oman sinisen, ei tehdä asioita oikein. Ja se taas mikä on oikein riippuukin hyvin monesta asiasta ja niihin turha mennä.

Mielestäni vain juututtu liikaa yhteen, oleelliseen kyllä, ja vain yhteen osaan pelikirjoja/pelitaktiikkaa. Katseli vaikka nuorten MM-kisoja, niin vaikka Suomi ja Ruotsi olisi avannut omastapäästä samalla tavalla(täysin identtisillä tilastoilla), niin erot näkyivät juuri eniten keskialueella ja hyökkäyspäässä. Siellä mielestäni tämä paljon puhuttu kiekkokontrolli näkyy selvästi korostuneemmin. Ja se miten eri joukkueet toteuttavat omaa pelisapluunaansa. Vähintään pelinavaamisen tueksi pitäisi aina ottaa keskialue ja sen tueksi hyökkäysalue, jne. Siis tarkasteltaessa näitä asioita.

[E]

Ekonyymi kirjoitti:

Paineen alla luottamus toisiin horjuu ja jokainen, tai ainakin avainpelaajat, haluavat kantaa itse vastuuta. On vaara, että peli menee silloin väkisin yrittämiseksi ja puskemiseksi. Sortuiko Ässät tähän ?

Lainasin vain nyt tämän pätkän tekstistäsi, mutta viittaan vähän koko viestiin.

Vaikka kuinka paljon on puhuttu siitä, että Ässät vei ensimmäistä peliä jne, Blues pyrki siinäkin pelissä kontrolloimaan kiekkoa huomattavasti enemmän kuin Ässät. Ja Blues ei olisi tullut mukaan ensimmäiseen peliin, jos ei olisi kontrolloinut kiekkoa. Ässien ja Bluesin pelin selkeä ero sarjan alussa oli se, että Ässät pyrki nopeilla suoraan ylöspäin oikeastaan joka ainut kerta. Ja Blues tukki keskialuetta ihan hyvin, minkä vuoksi Ässien nopeat hyökkäykset päätyivät joko "ilmaisiin" luopumisiin kiekosta tai sitten kiekon heittämiseen päätyyn. Jos taas Bluesilla ei ollut mahdollista lähteä nopeasti ylös, otettiin rauhassa vauhtia hitaalla lähdöllä. Ja kun oikeasti tarkkaan katsotaan, ensimmäisessä pelissä Ässien molemmat toisen erän maalit (2-1 ja 3-1) tulivat tasavajaalla pelatessa, kun Blues menetti kiekon hyökkäyspäässä, eikä sitä toista keskialueen tukkijaa ollut enää taustassa. Mitään laskelmia en lähdöistä tehnyt, mutta kiinnitin siihen erittäin paljon huomiota, että tosissaan jo ensimmäisessä pelissä Blues ei luopunut tarkoituksella kiekosta ilmaiseksi kuin muutaman hassun kerran (jos av-purkuja ei lasketa). Ässät sen sijaan luopui kiekosta ilmaiseksi useammankin kerran ja sen jälkeen käytti energiaa aivan turhaan siihen, että karvasi sitä takaisin itselle.

Toinen peli taas meni siihen, että Ässät ei ehtinyt toipua tuosta sokkitappiostaan, pelasi samalla tavalla kuin ensimmäisessä pelissä, mutta yritti yksin puskea samaa seinää vastaan. Tuossa toisessa pelissä se meni nimenomaan väkisin puskemiseksi - ja Bluesin ei tarvinnut tehdä muuta kuin kontrolloida kiekkoa ja odottaa omia iskunpaikkoja.

Kolmatta peliä en nähnyt, kun lumet putosi katolta.

[Fordél]

eagle kirjoitti:

Lähestyn tätä keskustelua pelikirjoista ja pelinavaamisesta niin, että kuten useampi kirjoittaja jo kirjoittanut, niin nämä asiat kertovat juurikin vain ja ainoastaan siitä miten joukkueet peliään lähtevät rakentamaan ja avaamaan. Vähän sama kun lähtisi katsomaan pelkästään sitä miten Barcelonan ensimmäiset neljä kaveria(+maalivahti) avaavat peliä ja unohtaisi kokonaan sen mitä tapahtuu sen jälkeen. Samoin jääkiekossa jos katsoo vain sitä miten peliä avataan omassa päässä, niin unohtuu se tärkein, eli mitä tehdään sen avauksen jälkeen. Se on melkolailla sama avataanko hommaa hitaasti, viiveellä, nopeasti tai vaikka "kakekumuralla", jos sen jälkeen kun se kiekko siirtyy yli oman sinisen, ei tehdä asioita oikein. Ja se taas mikä on oikein riippuukin hyvin monesta asiasta ja niihin turha mennä.

Hyvää tekstiä! Olin tulossa kirjoittamaan aivan samaa asiaa, mutta kerkesit ensin. Täytyy muistaa, että nyt täällä on analysoitu vain yhdestä pelin osa-alueesta (hyökkäämisestä) vain 1/3 eli oman pään tapahtumia (aivan kuten siffa on todennut). Mitä johtopäätöksiä siitä voidaan tehdä, on sitten eri asia.

Itseäni kiinnostaa erityisesti se, että miten Blues pelaa sen 2/3 hyökkäyksistä? Pitäisikö siis alkaa laskea esim. rintamahyökkäysten määrä? Oma näkemykseni on, että tässä kohdin Blues eroaa selkeistä kiekkokontrolliin luottavista joukkueista. Ei Blues ylitä keskialuetta mielestäni kovinkaan kontolloidusti kolmelta kaistalta vaan aika usein se joutuu pelaamaan hyökkäyspäässä esim. alivoimahyökkäyksinä ainakin hyökkäysten alkuhetket (aivan kuten Sihvonenkin on todennut). No toisaalta tämä on ehkä jollain tapaa sopinut Bluesille, koska se taistelee jokaisen tilanteen loppuun asti. Bluesisa luotetaan ikään kuin siihen, että yksi bluesilainen vastaa kymmentä kärppää tai ässää. Ja Bluesin ongelmahan ei ole ollut läpi kauden tekopaikkojen määrä vaan niiden surkea päättäminen.

eagle kirjoitti:

Mielestäni vain juututtu liikaa yhteen, oleelliseen kyllä, ja vain yhteen osaan pelikirjoja/pelitaktiikkaa.

Niin siffa on tehnyt hienoa työtä yhden osan kohdalla, mutta se, että siihen on juututtu on meidän muiden syy. Jos haluamme viedä analyysejä eteenpäin niin ei muuta kuin annetaan palaa muidenkin osa-alueiden kohdalla!

[Johannes]

Juu, keskustelu on, kuten Fordel viisaasti kirjoitti, junnannut ihan liian kauan paikallaan. Analyysin evoluutiota ei ole tapahtunut yhtään ja edelleen kirjoitellaan ihan liikaa vain pelin avaamisesta ja eri avaustyylien kappalemääristä, joita joku uskollisesti kirjaa ruutuvihkoonsa. Tylsää ja itseeän toistavaa kirjoittelua ja ei avaa hyökkäyspelin saloja yhtään eteenpäin omasta päästä. Ei valon nopeudella, ei nopeasti, puolinopeasti, hitaasti, lateraalisella kirjoittamisella tai hidastamalla etene tämän ketjun ajatus. Se ei etene mihinkään suuntaan ja menettää aina fokuksen kokonaan ja sitten toistetaan samat jutut uudestaan. Meidän pitäisi kyetä parempaan pelianalyysiin jo nyt ja nimenomaan hyökkäyspelin osalta kuin pelkkään pelin avaamisen tuijottamiseen kappalemääriä laskien tai laskematta niitä, omista päistämme.

[Stigu]

Meikäläistäkin on tässä viivelähtökeskustelussa hämännyt se, että tavallaan pyritään (ilmeisesti) osoittamaan että omasta päästä tehtyjen hyökkäyksiinlähtöjen ja ottelun voiton välillä on joku korrelaatio.

Oheisessa linkissä ( Jokerifanit.net - Kolumnit - Moderni jkiekko) on analysoitu Summasen ajan maajoukkueen tasakentällisin saamia maalipaikkoja se suhteen, miltä sektorilta (oma alue, keskialue, hyökkäysalue) hyökkäys on alkanut. Sen perusteella puolustusalueelta lähtevät hyökkäykset edustavat vain yhtä kolmasosaa joukkueen maalipaikoista tasakentällisin. Keskialueelta ja hyökkäysalueelta lähtevistä hyökkäyksistä aiheutuu kaksi kertaa enemmän maalipaikkoja tasakentällisin.

Linkin tilasto on vanha , ja perustuu Suomen maajoukkueen peleihin, mutta en oikein usko, että nuo prosentit olisivat Summasen ajoista radikaalisti muuttuneet, tai eroasivat esim. liigatason tilastoista. Eli pointti- tai oikeastaan kysymys siffalle- on : Miksi lähteä kehittämään teoriaa voittavan pelin elementeistä ainoastaan rajoittumalla pieneen osa-alueeseen (hyökkäyksiin lähdöt omassa päässä). Ja jatkokysymys: Jos oman pään hyökkäyksiinlähtöjä haluaa analysoida, eikö silloin pitäisi erotella tasakentällisin tehdyt hyökkäyksiinlähdöt ali- ja ylivoimalla tehdyistä hyökkäyksiinlähdöistä (ehkä siffa on jo tehnyt näin, en vaan jaksa kelata koko ketjua läpi)?

Ja jos jollain on pistää linkkiä uudempaa tilastoa kehiin, niin pliis tehkää niin.

[siffa]

Stigu kirjoitti:

Eli pointti- tai oikeastaan kysymys siffalle- on : Miksi lähteä kehittämään teoriaa voittavan pelin elementeistä ainoastaan rajoittumalla pieneen osa-alueeseen (hyökkäyksiin lähdöt omassa päässä). Ja jatkokysymys: Jos oman pään hyökkäyksiinlähtöjä haluaa analysoida, eikö silloin pitäisi erotella tasakentällisin tehdyt hyökkäyksiinlähdöt ali- ja ylivoimalla tehdyistä hyökkäyksiinlähdöistä (ehkä siffa on jo tehnyt näin, en vaan jaksa kelata koko ketjua läpi)?

En ole lähtenyt kehittämään yhtään mitään teoriaa. Olen vain tilastoinut maajoukkueiden, NHL-joukkueiden, SM-liigajoukkueiden, Mestis-joukkueiden ja viimeksi yhdestä KHL-pelistä H+V+P-hyökkäyksiinlähdöt. Peliä kehittävät valmentajat ja kiistatta esim. NHL:ssä kiekkokontrollipeli on noussut viime vuosina. Teen aina H+V+P tilastoinnin 5vs5 pelistä, joten yv/av-peli sekä 4vs4-peli jäävät tilastoinnin ulkopuolelle. Sitä olen miettinyt, että miksi yv:llä ja 4vs4 pelissä lähdetään lähes pelkästään kiekkokontrollilla omasta päästä hyökkäyksiin, mutta niitä en tilastoi.

[Cobol]

siffa kirjoitti:

Sitä olen miettinyt, että miksi yv:llä ja 4vs4 pelissä lähdetään lähes pelkästään kiekkokontrollilla omasta päästä hyökkäyksiin, mutta niitä en tilastoi.

Ehkä keskeisin syy on kiekottoman eli puolustavan joukkueen pelin organisointi. Kun pelataan alivoimaa 4vs5, alivoimanelikko organisoidaan välittömästi. Kun pelataan 4vs4, kiekon menettänyt joukkue organisoituu välittömästi puolustusmoodiin. Tämähän näkyy hyvin myös jatkoajalla. Lyhyesti: organisoitua puolustusta vastaan kun kiekko saadaan omalle joukkueelle puolustuspäässä, kannattaa lähteä kiekkokontrollilla. Se ehkäisee parhaiten vastaiskut ja tuo oikein pelattuna 5vs4 tilanteessa selvän edun.

[eagle]

cobol kirjoitti:

Lyhyesti: organisoitua puolustusta vastaan kun kiekko saadaan omalle joukkueelle puolustuspäässä, kannattaa lähteä kiekkokontrollilla. Se ehkäisee parhaiten vastaiskut ja tuo oikein pelattuna 5vs4 tilanteessa selvän edun.

Ja tähän vielä lisäksi tilankäyttö. Kun pelataan ylivoimalla, niin kiekon ollessa kontrollissa sitä tyhjää tilaa/lisätilaa on helpompi hyödyntää. Tuo toki varmaan jossain määrin sisältyy tuohon "oikein pelattuna", mutta vielä laajemmassa mittakaavassa. Kun kiekko on kontrolloidusti hallussa ja koko kenttä nähdään selvästi alhaalta lähdettäessä, niin voidaan käyttää se tila maksimaalisesti(oikein pelattuna) hyödykseen. Näin voidaan luoda sitten esim. 2vs1 tilanteita keskialueelle tai jopa täysin tyhjään tilaan pelaajalle, jolloin saadaan kiekko helpommin vietyä yli kontrolloidustikkin. Tämän jälkeen sitten voidaankin aloittaa suoraan yv, eikä aikaa mene ns. hukkaan. Tämän takia se ehkä aavistuksen verran hitaampi lähtö ei vie yv-aikaakaan niin paljon pois että sillä olisi merkittävää vaikutusta.

[Keltainen Jaffa]

Fordél kirjoitti:

Niin siffa on tehnyt hienoa työtä yhden osan kohdalla, mutta se, että siihen on juututtu on meidän muiden syy. Jos haluamme viedä analyysejä eteenpäin niin ei muuta kuin annetaan palaa muidenkin osa-alueiden kohdalla!

Olin tulossa kirjoittamaan juurikin tästä, mutta ehdit ensiksi. Siffa on valinnut hyökkäyksiin lähdöt, eikä yleensä analysoi sen enempää. Selvä juttu. Turha kaikkien on valittaa, että täällä ei puhuta pelin muista asioista, jos täällä KUKAAN EI PUHU muista asioista.

Itse ottaisin enemmän osaa näihin keskusteluihin, mutta sattuneesta syystä nykyään en näe pelejä juuri mistään. Huono mokkula, liian pihi ostamaan maksukorttia ja muutenkin kiire jne. Ehkä sitten myöhemmin joskus.

[Wäinö#16]

Keltainen Jaffa kirjoitti:

Olin tulossa kirjoittamaan juurikin tästä, mutta ehdit ensiksi. Siffa on valinnut hyökkäyksiin lähdöt, eikä yleensä analysoi sen enempää. Selvä juttu. Turha kaikkien on valittaa, että täällä ei puhuta pelin muista asioista, jos täällä KUKAAN EI PUHU muista asioista.

Oma pointtini asiassa olikin, että jos kerran näkee noin paljon vaivaa, että jaksaa ruutuvihon kanssa seurailla otteluita, niin eikö tämän ajan voisi käyttää samalla johonkin sellaiseen, joka kertoo pelistä enemmän ja josta voisi tehdä jo vähän pidemmälle vedettyjä johtopäätöksiä niin pelitavasta kuin sen onnistuneesta harjoittelusta? Sen voin hyvin myöntää, että itse en jaksa tähän ryhtyä, sillä elämässä on niin paljon mielekkäämpääkin tekemistä ja aika on rajallinen. Toki jos olisin ammattianalyytikko tämä voisi ollakin kiintoisa analysointikohde.

Paljon mielenkiintoisempaa on yrittää selvittää reaaliaikaisesti mitä sinne valmentajan pelitapaan on oikeasti raapustettu. Se, että pelaajat silloin tällöin pysähtelevät maalintaakse ei ole minusta kiinnostavaa, vaan se kuinka viisikko tämän jälkeen lähtee tekemään hyökkäystä, kuinka hyvin liikeradat on synkronissa, mikä on hyökkäyksen tavoite jne. Sama sitten riiston jälkeen, pakki-pakki-pakki -syötössä tai missä tahansa. Joskus viime SC-cupin aikoihin, kun siffa kovasti laski ja hehkutti Flyersin hitaita lähtöjä, yritin tiedustella kuinka Flyersilla pelaajien reagointi erosi pakki-pakki-hyökkäykseenlähdössä tai pakki-pakki-pakki- syöttelyn jälkeen tai miksi pakki päätyi vielä kerran syöttämään, niin eihän sieltä mitään järkevää vastausta tullut. Silloin sentään jotain, kun nykyäänhän siffa tuntuu olevan kovin nirso kenen kirjoituksia hän alentuu kommentoimaan. Itse ajattelin silloin, että tämä pakki-pakki-pakki-syöttely ei ole mikään varsinainen harjoiteltu lähtö, kuten viivelähdöt yleensä vaan se on pakin reagointi vastustajaan, jolloin sitten yritetään vain saada kiekko pelattua toista kautta. Sama pätee aika pitkälle palautuksiin. Hyökkääjien tehtäväksi jää näissä aina yrittää pitää itsensä mahdollisimman hyvin pelattavissa mieluiten hyvällä kenttätasapainolla ja siten, että kiekon saa vauhtiin.

Mitä tulee Bluesiin, niin jos joukkue ei ole moneen kuukauteen pelannut kiekkokontrollin kautta, niin eihän tällainen pelitapa voi kovin hyvin olla pelaajien selkärangassa, vaan sen hyvä toteuttaminen vaatii toistoja niin harjoituksissa kuin kovatempoisissa otteluissa. Tai voihan tämänkin taas sitten selittää sihvoslaisella paradoksilla, että SM-liigan taso on sittenkin niin heikko, että uusia pelitapoja voi tuosta vaan lanseerata. Paradoksi siinä mielessä, että jossain toisessa yhteydessä jaksetaan sitten muistuttaa, että Suomi on maailman johtava pelikirjamaa.

[siffa]

Jos on kompetenssi nähdä pelistä H+V+P-hyökkäyksiinlähdöt omalta puolustusalueelta, ei niiden tilastointi vie yhtään aikaa. Pelin pystyy seuraamaan samalla lailla kuin ilman tuota tilastointia. Kyse on siitä, että tuntee lajin ja sen yksityiskohtien näkeminen tapahtuu automaationa. On täysin asiantuntematonta vaatia pelistä yhdellä seuraamiskerralla jotain syvempää analyysia. Kuten kerroin jo aiemmin, niin sitä työtä varten on joukkueilla ammattivalmentajat, jotka käyttävät tuntikausia tulevan vastustajajoukkueen pelitavan analysoinnissa. Minä vain merkkaan hyvin yksinkertaisesti molempien joukkueiden H+V+P lukumäärät samalla, kun seuraan peliä. Minulle nuo luvut kertovat sen, miten joukkueet rytmittävät omalta hyökkäysalueelta lähteviä hyökkäyksiä nopeiden, puolinopeiden ja H+V+P-lähtöjen suhteen. Mitä enemmän joukkue pelaa H+V+P lähtöjä omalta puolustusalueelta, sitä enemmän joukkue lähtee kiekkokontrollilla omasta päästä liikkeelle. Kun H+V+P=0, niin se kertoo siitä, että joukkue pelaa jatkuvasti nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Esim. SM-liigassa joukkueet ovat muuttaneet kaudesta toiseen siirryttäessä toiseen pelitapaan (esim. Lukko tälle kaudelle) tai muuttaneet pelitapansa kesken kauden (esim. viime kauden HPK ja tämän kauden Blues). Toki yhden merkittävän havainnon H+V+P tilastoinnin perusteella voi tehdä siitä, miten maailman parhaat joukkueet pelaavat. Korostan vielä sitä, että tilastointini ei vie periaatteessa ollenkaan aikaa, koska se tapahtuu saman tien, kun katson peliä.

Bluesin kohdalla siirtyminen kiekkokontrollin lisäämiseen on tapahtunut ilmeisen kivuttomasti, koska sillä on ainakin kolme puolustajaa, jotka ovat pelanneet organisoituja lähtöjä jo aiemmissa joukkueissaan (Jere Karalahti, Ville Varakas ja Santeri Heiskanen) ja heiltä homma toimii niinkuin on nähty.

Ensi yönä on NHL:n huippuottelu Detroit-Chicago. Saa nähdä, minkätasoista kiekkokontrollia pelissä nähdään omasta päästä hyökättäessä. Kyseessä on maailman ehdottomaan huippukärkeen kuuluvat joukkueet, joiden peli näyttää sen kehityksen, missä jääkiekko pelinä tältä osin tällä hetkellä on. Mikäli kiinnostusta ja kompetenssia riittää joltakin JA:n nimimerkiltä, niin joukkueiden pelistä voisi seurata esim puolustajien lyhyet syötöt keskustaan senttereille ja hyökkäysten eteneminen rintamana kenttä leveänä ja sitä, miten hyökkäys päätetään (mennäänkö suoraan maalille vai ajaudutaanko kulmiin). Itse olen seurannut avojääpommien tekemistä NHL-peleissä, mutta erittäin harvinaisiksi ne ovat käyneet. Detroitin Niklas Kronwall oli vielä viime kaudella ahkera avojäätaklaaja, mutta tämän kauden peleistä en ole niitä havainnut vielä yhtäkään.

[Alvajärven Urho]

Yritän korostaa tässä vielä yhtä asiaa, joka näillä numeroilla analysoijilla (ja ko. ketjun aiheella) aina unohtuu: yksittäinen peli ei kerro oikeasti kaikkea.

JYPin matseja yli kolmekymmentä tänä vuonna nähneenä ihmettelin joskus marras-joulukuussa Sihvosen kirjoittamaa analyysia, joka oli tehty (tietenkin) yhden pelin perusteella. JYP on ollut noissa n. 35 ottelussa johdossa lähes kaikissa, osassa vähän aikaa ja osassa suurimman osan peliä. Jokaisessa pelissä alun nopean pystysuunnan pelaamisen jälkeen JYPin peliin tulee selkeä vaihe, jossa puolustajat kiekottelevat, viivyttelevät ja peruuttavat. Sihvonen kirjoitti jonkun JYPin syksyisen tv-pelin nähneenä (olisiko ollut kotitappio IFK:lle joulukuussa?) että JYPillä ei ole kuin puolinopea ja nopea vaihde pelissään. No ei ollut ei, koska JYP ajoi takaa ja yritti antaa painetta pakeille. Tästä kuitenkin tuntui tulevan totuus, joka on Sihvosen mielessä eikä se tunnu muuttuvan, vaikka hän katsoisi useamman pelin jossa viivyttelyä/peruuttelua esiintyy. Tappiotilanteessa peruuttelu ei kuulu JYPin pelitapaan; päinvastoin RD piiskaa porukan nopeammin ylös ja sotkee ketjut saadakseen tuoreempaa liikettä hyökkäyspäähän. Siinä mielessä JYPin peli muistuttaa tappiotilanteessa surullisesti maajoukkuettamme vuosien takaa, jossa tuntuu että yritystä on, mutta ei kovin fiksun näköistä. Puuttuu vaan Jutin kommentit "pitää saada kiekkoa enemmän maalille ja ukkoja perään". Ei silti, sekin on toiminut tänä vuonna.

Toinen syy, miksi tuo yksittäinen peli EI voi kertoa kaikkea, on vastustaja. Ei joukkueet huvin vuoksi maksa jollekin videovalmentajalle tai tutki tuntikausia vastustajan pelitapaa. Kyllä sitä tehdään myös siksi, että omaa peliä voidaan suunnitellusti muuttaa vastustajan mukaan. Mikäli joukkue hallitsee kolme tai neljä hyökkäyksiinlähtörytmiä, yksinkertainen variointi voisi olla painottaa nopeita tai hitaita hyökkäyksiinlähtöjä riippuen vastustajan tyypillisimmistä karvaustavoista. Silloin numerot näyttävät hyvin erilaisilta, eivätkä yhden pelin (tai ottelusarjan) perusteella kerro totuutta siitä, miten joukkue pelaisi "tuntematonta" vastustajaa vastaan.

[Daespoo]

Onko HIFK:n kotihallissa todellakin paljon Jaffalaa pienempi kaukalo?

P. Sihvonen väittää näin tuoreimmassa Ruoskassaan, ihmettelee miksi HIFK ei käytä hyväkseen DDR:n pienempää kaukaloa pelityylissään.

Käsittääkseni molemmat kaukalot ovat 28x60m.

Kumpi on väärässä?

[steepler]

St_Patrick #16 kirjoitti:

Itse ajattelin silloin, että tämä pakki-pakki-pakki-syöttely ei ole mikään varsinainen harjoiteltu lähtö, kuten viivelähdöt yleensä vaan se on pakin reagointi vastustajaan, jolloin sitten yritetään vain saada kiekko pelattua toista kautta. Sama pätee aika pitkälle palautuksiin. Hyökkääjien tehtäväksi jää näissä aina yrittää pitää itsensä mahdollisimman hyvin pelattavissa mieluiten hyvällä kenttätasapainolla ja siten, että kiekon saa vauhtiin.

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Kuitenkin on siis joukkueita joissa näitä pakki-pakki syöttöjä esiintyy harvoin, puhumattakaan pakki-pakki-pakki ketjuista. Esimerkiksi Kanadan nuorten MM-joukkuetta seurasin tässä mielessä jonkun verran viime kisoissa ja syöttivät todella harvoin pakki-pakki syöttöjä. Tuntui että olisi tuollainen syöttely jopa kielletty koska sellaisissakin tilanteissa joissa vastustaja paineisti kiekollista pakkia ja painottomalla puolella olisi ollut vapaa pakki niin kuitenkin lähes järjestäen ratkaisu oli se että kiekko lyötiin laidan kautta keskialueelle. Tampa Bay ei taida myöskään juuri pakki-pakki syöttelyä harrastaa, joitain heidän pelejään olen nähnyt ja paljon juuri pakit lyövät laidan kautta kiekkoa.

[Johannes]

Alvajärven Urho kirjoitti:

Yritän korostaa tässä vielä yhtä asiaa, joka näillä numeroilla analysoijilla (ja ko. ketjun aiheella) aina unohtuu: yksittäinen peli ei kerro oikeasti kaikkea.

Yksi peli kertoo joukkueesta pikkuisen enemmän kuin se, ettei katsoisi sitäkään ollenkaan, vaan tyytyisi analysoimaan valitsemaansa joukkuetta laukaisukartan ja tilastoraportin perusteella, josta näkee jääajat ym., mutta vain vähän enemmän, vaikka analytikko olisi itse "The".
Tilastot - SM-liiga