Rakkaus

[Paitselo]

Kaiken se kestää, kaiken se sietää - toisaalta rakkaus ei siedä yhtään mitään, eikä säästä ketään - tästä sietämättömyydestä ovat todisteina miljoonat intohimomurhat kautta aikain.

Miten juuri SINÄ olet kokenut rakastumisen? Miksi ihminen on näin kauheen vaikea elukka?

Minäkin olen elämäni aikana joutunut kärsimään tippurista, unettomista öistä ( = noin kymmenen vuotta putkeen menetetyn rakkauden takia) ja kaikki tämä sen takia että olen joskus rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen. Jännä juttu muuten, minä edelleen yli 40-vuotiaana sällinä muistelen kaiholla sitä tiettyä "tippuri-Tiinaa", jolta armeijassa sain ns. seurusteluvamman - ja tällähän ei ole mitään tekemistä oikean rakastamisen kanssa... tai ehkä on?

Rakkaus omiin vanhempiin, omiin lapsiin, sen lisäksi että rakastaa omaa naistaan/miestään, onkin sitten jo taas eri asia.
Miten juuri SINUN jokapäiväisessä elämässäsi sinä osoitat rakkaimmallesi rakkautesi? Toivottavasti osoitat sen... ei nyt tietenkään pidä mennä mahdottomuuksiin, mutta ei koskaan pahaa tee muistuttaa sitä kumppania siitä, että se kumppani on maailman paras. Joskus voi sitten käydä niinkin surkeasti, ettei ole ehtinyt/saanut aikaiseksi sitä rakkauden tunnustamistaan, ennenkuin on jo liian myöhäistä. Ja tuo on kamalaa. Se seuraa ihmisen aivoissa mukana siihen asti, kunnes aivotoiminta aikanaan lakkaa kuoleman seurauksena... enkä tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu?

Lähdenpä tästä suutelemaan just kotiin saapunutta vaimoani. Hän saapui ostoksilta tulevan miniänsä kaa. Pitäiskö nyt suudella miniääkin - on se sen verran hehkeä nuori (tuleva) rouva?

[scholl]

Viestin lähetti Predator

Miten juuri SINÄ olet kokenut rakastumisen?

Aika salama kirkkaalta taivaalta.

Viestin lähetti Predator

Minäkin olen elämäni aikana joutunut kärsimään tippurista, unettomista öistä ( = noin kymmenen vuotta putkeen menetetyn rakkauden takia) ja kaikki tämä sen takia että olen joskus rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen. Jännä juttu muuten, minä edelleen yli 40-vuotiaana sällinä muistelen kaiholla sitä tiettyä "tippuri-Tiinaa", jolta armeijassa sain ns. seurusteluvamman - ja tällähän ei ole mitään tekemistä oikean rakastamisen kanssa... tai ehkä on?

itselleni sairaalassa sanottiin, että minulla oli suomalaisen miehen yleisin seurusteluvamma, kun kättä alettiin korjata sen jäljiltä, kun olin iskenyt sillä seurauksella, että luut murtuivat neljästä kohtaa. Silläkään ei ollut tekemistä rakastamisen kanssa, vaan epäoikeudenmukaisuuden aiheuttaman vitutuksen.

[MR8]

Ei nyt millään pahalla mutta viime aikoina nämä vapaan keskustelun ketjut ovat ottaneet rutkasti takapakkia. Siis RAKKAUS? Eikö siitä jo ***** kirjoitella tarpeeksi muissa ketjuissa? Mistä nämä kaikki syvälliset avautumiset yht'äkkiä sikiää ? Huolestuttaako Ana Muurisen otteet ? Huh.
Toisaalta en taas yhtään yllättynyt nähdessäni kuka tämän ketjun aloittajana toimii. Nimim. Predator on kyllä palstan ahkerimpia syväluotaajia, oli aiheena sitten T-90 panzerwagon tai ÄPPRMMTTMKKMHG vai mikä se humppakerho nyt onkaan.
Ketjun aiheesta sen verran että sitä on, ja sitä myös saan, ettei hätäisimmät ehdi jo kirjoitustani kateellisen panetteluksi luulla.
Voisin siirtyä tästä vitutusketjuun, mutta empä taida.

[Kaivanto]

Viestin lähetti MR8
Ei nyt millään pahalla mutta viime aikoina nämä vapaan keskustelun ketjut ovat ottaneet rutkasti takapakkia. Siis RAKKAUS?

Jos yhdentekevän sonnan seassa sellainen aihe kuin rakkaus on "takapakkia", mikäköhän sitten olisi aihe, jolla nytkähdettäisiin eteenpäin? Olisiko vaikkapa "lusikka-haarukkayhdistelmä" tai "HEX-indeksin arvontamekanismi ja vitunko merkitystä sillä on kenellekään" hyvä?

[sininen]

Viestin lähetti MR8
Ei nyt millään pahalla mutta viime aikoina nämä vapaan keskustelun ketjut ovat ottaneet rutkasti takapakkia. Siis RAKKAUS? Eikö siitä jo ***** kirjoitella tarpeeksi muissa ketjuissa?

Minä en ainakaan ole kokenut elämässäni suurempia tunnetiloja kuin rakastuminen ja rakkaus. En hyvässä enkä pahassa. Niinpä on aika vaikeata ajatella tätä ketjunavausta takapakiksi.

Jos jo pelkkä otsikko saa noin paljon näppylöitä aikaiseksi, niin ehkä sinun todella kannattaisi mennä avautumaan sinne vitutusketjuun.

[Ted Raikas]

Rakkaus niin.

Olen rakastunut tällä hetkellä. Uskoisin näin, ei vaan tiedän, ilman aiempaa kokemusta siitä mitä rakkaus olisi... Tai kenties olen ollut silloin aiemminkin rakastunut? Ainakin olen pirun kova kiintymään ihmisiin ja se kiintymys on muodostunut helposti sellaiseksi valtavaksi unelmaksi ja kuvasarjaksi erilaisia tulevaisuudenkuvia ja tapahtumia. Koko prosessi alkaa elämään sillä samalla hetkellä ja mieleni maalaa kuvia yhteisestä tulevaisuudesta. Näillä kuvitelmilla on sitten joka taipumus sortua pienestäkin. Näin on käynyt muutamia kertoja kun ei saanut vastakaikua ja tuntui että kaikki luhistuu, muuttuu merkityksettömäksi ja turhaksi. Rakkaudenkipeyttä varmaan.

Koen rakkauden että se on samalla onnellisuutta, pelkoa ja surua. Outo sekoitus noita kaikkia. Minut se tekee paljon normaalia tunneherkemmäksi eri asioiden suhteen. Suhtaudun rakkauteen niin suurella vakavuudella että se on melkein kuin joku kaunis esine, jota pyrin pitämään helläkätisesti jotta se ei vaurioidu. Rakkaus tekee ainakin minut tavallistakin sekavammaksi ja ääripäihin meneväksi, mutta sen aiheuttama huuma on eräänlainen päihde jota ilman ei sitten enää tulekaan toimeen. Rakkaus tekee ainakin minut riippuvaiseksi, koska sitä kautta koen että kuulun jonnekin ja jollekin. Se tekee tästä kaikesta vaivan arvoista ja on ikäänkuin suurimpia ellei jopa suurin asia jonka voi saavuttaa. Näin se on.

Onneksi olen kuitenkin seestynyt tietyiltä osin, mitä rakkauteen tulee. Se on läsnä, mutta ei ole niin ylitsevuotavaisen dramaattista. Enää ei ole kiire. Ehkä sillä tavalla olen aikuistunut, ainakin tuossa mielessä.

[Vesuri]

Viestin lähetti MR8
Ei nyt millään pahalla mutta viime aikoina nämä vapaan keskustelun ketjut ovat ottaneet rutkasti takapakkia. Siis RAKKAUS? Eikö siitä jo ***** kirjoitella tarpeeksi muissa ketjuissa?

Eiköhän maailman kaunein asia ansaitse oman ketjunsa ennemmin kuin kaikki se sheisse, josta täällä on viime päivinä väännetty kättä. Jos aihe tuntuu vastenmieliseltä, kannatta siirtyä väittelemään Jagsin kanssa elämää synkemmistä asioista tai Pee kanssa suomalaisesta koulujärjestelmästä tai vaikka mieshuorista. Mahdollisuuksia on monia, kyllä täällä jutunjuurta riittää.

Aiheeseen. Kuten yllä mainittua, rakkaus on maailman kaunein ja tärkein asia. Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi ja myös saada rakastaa. Jos ei ketään muuta niin vaikka itseään. Itse tällä hetkellä onnellisessa asemassa, saan rakastaa maailman ihaninta naista ja mikä parasta, saan samalla mitalla takaisin. Rakkautemme syttyi tavallaan vahingossa, niin kuin usein käy. Ei se rakkaus väkisillä etsimällä löydy.

Rakastakaa toisianne.

[c'elysee]

Täällä vapaan puolella on ollut lukematon määrä turhempiakin ketjuja kuin tämä. Tuo sinisten ajatusten tonava, kaikkien ajattelijoiden isä ja äiti, Predator tämän sitten avasi.

Minulle rakkaus on aina merkinnyt paljon, sillä synnyin jo hyvin nuorena. Muistan kuinka lähes vaippaiässä olin lääpälläni naapurin Merjaan. Yritin jo silloin häntä iskeä, mutta hän iski takaisin. Teini-iässä rakastuin lähes joka päivä johonkuhun vastakkaista sukupuolta olevaan yksilahkeiseen. Oli se hienoa aikaa.

Myöhemmässä lapsuudessani, jota myös aikuisiäksi kutsutaan, olen myös kokenut tuon huumaavan tunteen. Nykyisin sitten vaan pelottaa tuo tulevaisuus, josta isot pojat ovat kertoneet. Se on kamalaa juosta naisten perässä kun ei enää muista, että minkä takia...

[ehcszteiN]

Luulin tietäväni rakkaudesta - kunnes minusta tuli pienen pojan isä.

Lapsettomat ihmiset eivät tiedä rakkaudesta mitään.

Metallican sanoin; - "harsh but true"

EDIT: Hieno ketjunavaus, arvoisa Predator.

[ehcszteiN]

Viestin lähetti champselyse
Minulle rakkaus on aina merkinnyt paljon, sillä synnyin jo hyvin nuorena.

Kiitos. "synnyin jo hyvin nuorena" aiheutti sen, että läikytin viskiä lattialle. Hihitys on kiva asia...

[Remppu]

Viestin lähetti ehcszteiN
Luulin tietäväni rakkaudesta - kunnes minusta tuli pienen pojan isä.

Lapsettomat ihmiset eivät tiedä rakkaudesta mitään.

Hmm... pitäisikö tuon kuitenkin olla muotoa:
"Lapsettomat ihmiset eivät tiedä pyyteettömästä rakkaudesta mitään."

Nimittäin Rempulla ei lapsia ole, mutta kuitenkin luulee rakkaudesta jotain tietävänsä ...

[Dizzy]

Pakko avautua.

Rakkaus on... itsekästä. Olen itsekkin kokenut rakkauden eri puolia elämän varrella. Ihastumisesta aina aivot narikkaan -rakkauteen asti. Rakkaus kumminkin on hirveän itsekäs tunne. Tykkään tuosta ja hän ei saa tykätä kenestäkään muusta kuin minusta - tyyliin. Kirjallisuuden ja elokuvien puolella käsitellään pyytteetöntä rakkautta, jossa ollaan ah - niin rakastuneita johonkin, mutta toivotaan hänelle kaikkea hyvää ja onnea jonkun toisen kanssa,- omista esteistä johtuen. En ole tähän elävässä elämässä ikinä törmännyt, ja aika skeptisesti suhtaudun, jos joku tämän tunteen omistaa.

Rakkaus on...tuskallista. Kaikki ne kerrat jolloin rakkaus on sisuksia korventanut, on se tuonut tuskaa mukanaa. Aivot pyörivät kehää jonkun ympärillä, mustasukkaisuus riivaa sisintä ja kauhea pelko tulevaisuudesta hiipii pienenkin sivulauseen myötä elämään. Vahvat tunteet yleensäkkin tuppaavat sekottamaan pakkaa ja rakkautta vahvempaa en ole kokenut. Voipi olla, että viha voi tuottaa samanlaisia voimakkaita tunteita, mutta en ole ikinä ketään vihannut samanlaisella liekillä, kuin rakastanut. Hyvä niin.

Oma lapsi voi kaiken muuttaa. Itse olen onnellinen isä, eikä sitä tunnetta mitä oma lapsi sai minussa aikaan, voi minun taidoilla kuvata. Jos Rakkaus on ollut voimallisin tunne, mitä ikinä olen kokenut. On omaan lapseen kohdistuva rakkaus sitä vielä moneen potenssiin. Itsekästä se ei ole (ainakaan vielä) Sitä toivoo kaikkea hyvää ja ihanaa lapselle, vaikkei kaikessa pysty olemaan ítse mukana. Tuskallista se kyllä on. Lähinnä huolen tuottama tuska kun toisen ensi askelia katselee ja pelkää sitä, kun maailma lyö päin näköä.

En ehkä ole maailman romanttisin ihminen, vaan enempi tälläinen tavallinen jässikkä. Jos minulta olisi rakkaudesta kysytty ennen omaa lasta, en välttämättä olisi varmuudella osannut sanoa tiedänkö mitä se oikeasti on.

-D-

[Johannes]

Lenny Kravitzia haastateltiin kerran TV:ssä ja häneltä kysyttiin: "Miksi laulat niin paljon rakkaudesta". Lenny vastasi: "Pitäisikö minun tehdä sitten sanoituksia esim. vihasta".

Rakkaus on hieno aihe.

[werther]

Kaipa se sitten on sitä, kun vuosi sitten olin vielä vapaa poikamies ja nyt olen naimisissa. Eikä kyseessä ollut edes ns. pakkotilanne. Jatkoaikaankaan ei ehdi/viitsi kirjoitella. Joo, sitä se varmaan on.

[Centre Bell]

Rakkaus on ihmeellinen asia. Sitä on niin kovin monta erilaista lajia.
Esim. rakkaus omaa lasta kohtaan on aivan erilaista, kuin rakastua tai rakastaa vastakkaista sukupuolta.
Rakkaus vastakkaiseen sukupuoleen kuolee jos suhdetta ei säännöllisesti hoida, tiedän tämän koska olen juuri hiljan eronnut 22 v kestäneestä suhteesta.
Rakkaus taas omaan lapseen ei kuole koskaan, vaikka ei sitä suhdetta hoitaisi mitenkään.
Mustan sen loistavan tunteen,jonka runsas 14 v sitten koin,
kun pidin omaa pientä poikaani ensimmäisen kerran sylissäni.
Sen jälkeen olen kokenut monen monta hienoa hetkeä hänen kanssaan,
jota vain oman lapsen kanssa voi kokea.
Olen lähes varma että niin kusipäisiä lapsia tai lasta ei olekaan, jota omat vanhemmat eivät rakastaisi.
Ja tästä kusipäisyydestä en puhu ainakaan vielä omasta kokemuksesta.
Toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan puhua.
Allekirjoitan täysin nimim. ehcszteiN:in toteamuksen että lapsettomat ihmiset eivät tiedä rakkaudesta mitään.
Tai tietävät sen väliaikaisen tunteen jota kutsutaan miehen ja naisen väliseksi rakkaudeksi, mutta se pyyteetön rakkaus jota lapsi sinulle antaa ja jota itse tunnet lastasi kohtaan ei häviä ikinä eikä milloinkaan.
Toisaalta se loistava tunne jonka saavutat silloin kun olet juuri ihastunut tai rakastunut vastakkaiseen sukupuoleen, on kyllä myös jotain sanoinkuvaamattoman upeaa.
Kun ei ruoka maistu, kaverit eivät kiinnosta, ei edes lätkä ja olet muutenkin kykenemätön keskittymään työhösi tai mihinkään muuhunkaan asiaan.
Mielessäsi on vain ne upeat hetket ja unelmat ihastumisesi kanssa.
Valitettavasti niin hienolta kuin se alussa tuntuukin, kyseinen huuma menee normaalisti muutamassa viikossa tai kuukaudessa ohitse ja järki alkaa pikku hiljaa voittamaan tunteen.
Mitä sen jälkeen tapahtuu kun arki koittaa onkin taas ihan toinen juttu.
Useimmat pariskunnat jatkavat yhdessä alkuhuuman jälkeenkin,
jotkut taas lähtevät etsimään uutta mahdollista huumaa.
Joka tapauksessa rakkaus on maailman hienoin ja kaunein asia joten älkää hävetkö näyttää tunteitanne…

[Teme]

Rakkaus on ruma sana.
Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja se loppuu.
Rakkaus on vain matka kohti eroa.

Sitä se rakkaus on.

Täältä tähän.

[hörkkö]

Viestin lähetti MR8
Ei nyt millään pahalla mutta viime aikoina nämä vapaan keskustelun ketjut ovat ottaneet rutkasti takapakkia. Siis RAKKAUS? Eikö siitä jo ***** kirjoitella tarpeeksi muissa ketjuissa? Mistä nämä kaikki syvälliset avautumiset yht'äkkiä sikiää ? Huolestuttaako Ana Muurisen otteet ?

Makuasioita. Minua ainakin tietyllä tavalla vituttaa palstan "Kumpi on parempaa vai tomaatti?" - ketjut. On hienoa, kun voi lukea upeita, vaivalla kirjoitettuja tekstejä, joista paistaa läpi tunteet ja elämä. Siksi tällaiset "syvällisemmät" ketjut ovat mielestäni paikkansa ansainneet. Ja rakkaudestahan ei voi koskaan keskustella liikaa...

[Gentleman]

Viestin lähetti ehcszteiN
Luulin tietäväni rakkaudesta - kunnes minusta tuli pienen pojan isä.

Lapsettomat ihmiset eivät tiedä rakkaudesta mitään.

Metallican sanoin; - "harsh but true"

EDIT: Hieno ketjunavaus, arvoisa Predator.

Minä ymmärrän, että tuore isyys sekoittaa pään, mutta joku realistisuus mukana. Rakkaudesta kiinnostuneille suosittelen Kierkegaardin kirjaa In Vino Veritas. Antoi ainakin minulle eväitä asian sisäistämiseen.

Nämä ihmiset joilla on lapsia, etenkin pieniä lapsia menettävät ilmeisen usein suhteellisuudentajunsa. Heille tärkein asia on tämä lapsi. Ei siinä mitään, se on oikein. Mutta miten on mahdollista että he odottavat kaikkien muidenkin pitävän tärkeimpänä HEIDÄN lastaan, joka on siis NIIIIIN ihmeellinen.

Sitten he sanovat etteivät ole itsekkäitä vaan uhraavat kaiken lapselleen ja vaativat muidenkin uhraavan kaiken heidän lapselleen... Niin että kuka ei ole itsekäs?

Ei kuulkaa ei tuo ole rakkautta, se on hulluutta ja näiden kahden asian välillä on ero, vaikkakin joskus pieni.

Rakkaus, kaiken se kestää, mitään se ei näe.

[Vesuri]

Rakasta syvästi ja kiihkeästi. Se voi myös sattua, mutta se on ainoa tapa elää elämää täydellisesti.

[Pikku Myy]

Vai että rakkaudesta...

Täytyy myöntää, etten muista ensitapaamistamme. Mutta kaitpa minä sitten raahasin sitä naapurinpoikaa hiasta mukanani ja pyysin sinua leikkimään kotia meidän kanssa. Tai oikeastaanhan vain ilmoitin, että sinä saat olla koira, tuo ulkoiluttaa sua. Myöhemmin kun samalla porukalla leikittiin Tarzania, halusin itse olla se apina, koska Tarzan aina heitti Janen viidakkojärveen (uima-allas), enkä minä halunnut kastua. Ja kaikista pahoista teoita, mitä me teimme, sinä jouduit puhutteluun ja minä vältin ne olemalla kiltin näköinen.

Iskä on monesti sanonut, että välillä tuntui kuin olisi ollut kaksi tytärtä yhden sijaan, niin usein olimme yhdessä. Kouluaikana ei kyllä tainnutkaan olla montaa päivää niin, ettei oltaisi kohellettu yhdessä. Vaklattiin sitä sinun ihastustasi; kuinkakohan monta kilometria sitä tuli pyöräiltyä, kun sahattiin sitä tienpätkää fillareilla edes takaisin illasta toiseen? Kiitos muuten että menetetyn ihastuksen uhallakin annoit sen pikkuveljelle turpaan kun se haukkui mua friikiksi. Kiitos kun pakotit silloin menemään sen söpön kitaristin puheille. Ja kiitos kun jaksoit kuunnella illasta toiseen minun teiniangstista maailmantuskaa.

Onhan meilläkin ollut erimielisyytemme. Niinkuin äiti silloin joskus sanoi, me olemme kuin vanha aviopari, jotka säännöllisin väliajoin kinastelee jotain turhanpäiväisestä vaikka muuten välittääkin toisesta. Uskoontulosi oli kova paikka, siinä elämäntilanteessa en vaan jaksanut sitä. Olisin halunnut, että olisit ymmärtänyt, ettei se voi tarjota minulle mitään sellaista, mitä sinä siitä sait. Toisaalta, itse olet joutunut liikaakin todistamaan tavaroidenheittelyhepuleitani - ikinä en kuitenkaan pahaa sillä tarkoittanut.

Yksikään poikaystävä ei ole mennyt sinun edellesi - loppujen lopuksi sinun olkaasi vasten kuitenkin itken sydänsurujani kun kaksilahkeiset satuttaa. Onneksi et ikinä moralisoi tekosiani vaan paijaat ja uhkaat munakoisolla jokaista kusipäätä. Tänäkin kesänä olit minulle arvokkaampi kun voit ikinä uskoa. Siksi tuntuukin kurjalta, kun taas lähdet vuodeksi. Tiedän, että taas sunnuntaina pureskelen alahuultani ja nieleskelen palaa kurkusta ja taas haukut minua typeräksi kun vetistelen aiheesta. Tekstiviesteistä ja sähköposteista huolimatta minulle tule sinua ikävä. Olet tärkeämpi ja rakkaampi kuin moni muu, sielunkumppanini.

Rakastan sinua, kultaseni.

[Paitselo]

Viestin lähetti Teme
Rakkaus on ruma sana.
Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa ja se loppuu.
Rakkaus on vain matka kohti eroa.

Sitä se rakkaus on.

Äitini piti eräänlaista päiväkirjaa lähes koko aikuisen elämänsä ajan. Ei tuo hänen päiväkirjansa mitenkään mikään salainen ollut, sitä olisi kyllä saanut lukea, mutta minä pidin jotenkin asiaa aina niin "äidin omana juttuna" että en tuon kirjan sivuja koskaan äidin eläessä selaillut. Sitten äitini kuoltua luin noita nostalgisia kirjoituksia hyvinkin hartaasti. Äidin merkinnät alkoivat sotaa edeltävältä talvelta 1938. Sitten sotavuosien merkinnät nostivat kyllä kyyneleet silmiini - oli riipaisevaa lukea tuntemuksia kun äiti oli tavannut isäni ensimmäisen kerran. Mukana oli myös isän kirjoituksia - ankaraa kaipausta puolin ja toisin isän rintamapalveluksen aikana. Lokakuun 12. päivä 1942 äiti kirjoitti isäni lähdettyä lomalta takaisin rintamalle esim. näin:

- taas sinä lähdit. Jäin yksin kaipuuseen ja kauhuun. Elämmekö me täällä vain kuolemista varten? Tuntuu että olen vanhentunut muutamassa vuodessa muutaman vuosikymmenen.

Tuli on sydämessä,
sydän kytee ja kärsii.
Pian on jäljellä vain harmaa tuhka,
joka hajoaa tuuleen.
Jääkö meistä mitään?

[punaiset_lasit]

Jaahas. Pakko kai sitten tunnustaa tyly tosiasia omalta kohdaltani: en ole koskaan ollut rakastunut. En vaikka olen ehtinyt avoliitossakin asustella ja kihloissa pienen ajan pyöriä. Olen vain yhdelle naiselle sanonut sanat "minä rakastan sinua" ja näin jälkikäteen ajatellen taisin tuolloin valehdella. Ihastumisia on sitä vastoin ollut lukemattomia ja yksi ihastus on tälläkin hetkellä.

Olenko nyt sitten vain kyyninen paska, joka ei koe rakkautta, koska ei anna sille edes mahdollisuutta? Toivottavasti en. Olen nähnyt umpirakastuneita ihmisiä ja vaikka he monesti ulkopuolisen silmiin (siis minun) näyttävät käyttäytyvän täysin "järjettömästi", niin kovasti haluaisin tuon tunteen kokea, sen verran mukavalta se vaikuttaa.

Toinen asia on sitten se, että mistä tiedän olevani rakastunut? Olenko kenties jo ollut rakastunut, mutta kuitannut sen vain ihastuksena? Sanokaas nyt aidosti rakastuneet, että tietääkö "sen", että tämä on nyt sitä rakkautta? Onko jotain fysiologisia oireita, joista tunnistan olevani rakastunut vai olenko nekin kuitannut vain närästyksenä?

Välillä kyllä tuntuu, että jotkut rakastuvat rakastumisen tunteeseen eivätkä itse rakkauden kohteeseen.

No kyllä minä luotan, että sen rakkauden vielä joskus koen. Jos en ennemmin, niin viimeistään kuolinvuoteella sitten...

T. nimim. valmiina rakkaudelle

[fiftyeight]

Kyllä sinä P_L sitten tiedät kun rakastut. Tai itse asiassa et edes heti sitä huomaa, vaan vasta myöhemmin.

Todennäköisesti olet toistaiseksi vain ollut ihastunut. Rakastuminen on ihan toinen juttu. Silloin ei maailmassa ole mitään muuta olemassa kuin kohteesi. Kaikki duunit ja muut ystävät jäävät taka-alalle kun kaikki huomiosi keskittyy ihmiseen johon olet juuri rakastunut.

Se on vielä edessäsi mutta kun se tulee, varaudu. Silloin mennään kovaa.

[punaiset_lasit]

Viestin lähetti fiftyeight
Rakastuminen on ihan toinen juttu. Silloin ei maailmassa ole mitään muuta olemassa kuin kohteesi. Kaikki duunit ja muut ystävät jäävät taka-alalle kun kaikki huomiosi keskittyy ihmiseen johon olet juuri rakastunut.

Hmmh. Jos siinä noin käy, niin rupeaa jo miettimään haluaako sitä rakastua? Mutta eiköhän tuo vielä kohdalle osu. Sitä pelätessä jatkan odottelua...;)

[fiftyeight]

Viestin lähetti punaiset_lasit
Hmmh. Jos siinä noin käy, niin rupeaa jo miettimään haluaako sitä rakastua? Mutta eiköhän tuo vielä kohdalle osu. Sitä pelätessä jatkan odottelua...;)

Voi kyllä kuule haluat. Et vaan sitä vielä itse tiedä.

Rakkauttahan on monenlaista. Kreikan kielessä mm. on eri sanat olemassa erilaisille rakkauksille. Esim. sisarusten välinen rakkaus, vanhempien ja lasten välinen rakkaus, periaatteeseen littyvä rakkaus ja seksuaalinen rakkaus ovat ihan eri asioita.

Ymmärtääkseni tässä ketjussa puhutaan kuitenkin miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, joten sillä tiellä ollaan. Rakkaudessa on myös eri asteita. Kun rakastutaan, se on kiihkeää. Kun ollaan oltu rakastuneita, se on viihtyvyyttä. Kun rakastetaan, siedetään kumppanin kaikkia virheitä.