Alkoholismi - tyhmyyttä vai sairautta

Paljon on ketjuja kirjoitettu tästä Jumalten juomasta, mutta enpä searchilla (alkoholismi; alkoholi) löytänyt sellaista ketjua, jossa käsiteltäisiin varsinaisesti alkoholismia.

Niin, Päivän Matti -ketju alkoi mennä sen verran off-topiciksi, että parempi aloittaa suosiolla uusi. Esille tuli mm kysymyksiä Matin vanhempien taustoista, onko geeneillä osuutta hervottomaan alkoholin käyttöön jne.

Vlad laittoikin sinne pari linkkiä, joista toinen alkaa sanoilla "Alkoholismi on vakava sairaus" ja toisessa väitetään, että "Alkoholismialttiuteen vaikuttavat myös perintötekijät".

Linkit:
Sairaus
Alkoholismialttius

Paskanmarjat sanon minä!

Tällaista samaa soopaahan sitä on ahdettu päähän joka ainoalla terveystiedon yms tunneilla koulussa. Ketä sen pullon omille huulille nostaa? Maistuuko viina paremmalta, kun on tietynlaiset geenit? Tuntuuko krapulassa huomattavasti helpommalta, kun tajuaa, että kaikki johtuukin vain sairaudesta?

Linkitetyissä teksteissäkin tuohon perinnöllisyyteen viitataan ainoastaan parilla hassulla lauseella, joita ei perustella mitenkään. Aika avarakatseisesti pitää myös ajatella, että itseaiheutettu olotila voidaan luokitella sairaudeksi. Eikö samalla periaatteella ihan tavallinen krapula ole sairaus? Alkoholismissahan on kyse vain pidemmästä aikavälistä.

Huomatkaa, kuinka propagandamaisesti molemmat tekstit ovat kirjoitettuja:
"Voi voi, kun kaikilla on nyt niin ikävää, kun meidän isi ryyppää.",
"Isi pitää nyt saada vähän hoitoon, mutta isin pitää itse haluta sitä.",
"Isille pitää varovasti kertoa, että ei ole mikään häpeä hakea apua."
BLAAH BLAAH BLAAH

Jatkoajan lukijoista löytyy varmasti biolääketieteen tai biokemian opiskelijoita. Otteita jostain geeniteknologiaa käsittelevästä kirjasta. Myös jos palstalta löytyy lääkäreitä, olisi hyvä lukea joitain asiantunteviakin kommentteja aiheesta. Sekä tietysti myös ihan kokemusperäisiä tarinoita.

Miksi mies (/nainen) tarttuu pulloon? - Keskustelu on avattu!

Viestin lähetti Mr.Fox

Paskanmarjat sanon minä!

Miksi mies (/nainen) tarttuu pulloon? - Keskustelu on avattu!

Laajenna klikkaamalla

Turhahan tässä on enää keskustella kun tunnut tietävän asian paremmin kuin lukuisat lääkärit, (jos jaksaisin niin kävisin tarkemmalla kammalla läpi arkistoja joista löytyy perinnöllisyyttä tukevia faktoja).

Huomioi kuitenkin se, minkä jo Matti-ketjussa toin esille, ettei alkoholismista voi syyttää geenejä kuin (ilmeisesti) pienessä osaa tapauksista. Geenit ovat vain yksi syy alkoholismille, muut ovat sitten ulkosyntyisiä, kuten kaveripiiri, kotonta saadut opit etc. Muista myös se, että alkoholi vaikuttaa mielihyvähormonien tuotantoon, ts. lisää niiden määrää, tässä on eräs syy sille miksi ihmiset ratkeavat ryyppäämään. Alkoholin tuottama mielihyvä on niin suuri, että se riittää peittämään alleen sen aiheuttamat haitat käyttäjän mielestä.

vlad.

edit:

Alkoholi ja ihminen - lisää linkkejä:

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/riippuvuudet2.htm

Yleislääketieteen erikoislääkärin Matti Rossin sivut Ihminen ja alkoholi, josta yllä oleva linkki löytyy myös.

Lainaus, (löytyy yllä olevan linkin Riippuvuus artikkeli C:stä):

"Addiktiosairaus ilmenee kun tunnekeskuksen hermot ja hermovälittäjät ovat muuttuneet, aiheuttaen addiktion. Kuten olen aikaisemmin maininnut, voit syntyä nämä muutokset jo paikallaan tai omata perinnöllisen taipumuksen saada nämä muutokset. Koska et voi vaihtaa alkuperäistä perhettäsi – vanhempiasi, isovanhempiasi jne – ei ole sinun syysi, jos synnyt adiiktiksi tai voimakkaasti taipuvaisena addiktiksi." (Huomioi edelleen, tämä on vain yksi syy addiktiosairauden syntyyn).

Suurin osa suomalaisista tarttuu pulloon jossain vaiheessa - toisten vain on huomattavasti vaikeampi päästää siitä irti.

Itse addiktoidun todella helposti. Olen ollut fyysisesti/henkisesti koukussa kofeiinitableteista lähtien kaikkeen vähänkin addiktoivaan. Ja isoveli on juoppo, isä on juoppo ja suvusta löytyy juoppoja lisää vähän joka oksalta.

Kasvatus ei kannusta juoppouteen eikä aja siihen. Itse pakottauduin kokonaan alkoholittomaksi, kun veli ajautui huumeisiin ja on nyt ollut kateissa muutaman vuoden. Hauskaa on se, että isoveli minulle aina hoki "emmää tajua noita narkkareita/juoppoja, jotka vaan valittaa miten vaikeeta - miksei ne vaan lopeta? ei voi olla niin vaikeeta." Tästä kaksi vuotta eteenpäin istuin öitä jätkää vahtimassa, ettei oksentaisi itseään tukehduksiin.

Alkoholismi on sairaus jonka takia esim. työntekijä on ensin ohjattava hoitoon ennen mahdollisen lopputilin antamista. Paskanmarjoja on helppo viljellä ihmisen joka ei ole koskaan nähnyt läheltä mitä se oikeasti on ettei juomista voi vain lopettaa. Samoin 'tietämättömän' ihmisen kanssa on mahdotonta alkaa keskustelemaan aiheesta, se menee vain väittelyksi.

Alkoholismi on hieman samantapainen asia kuin masennus, harva sitä ymmärtää ennenkuin näkee itse läheltä mitä se todellisuudessa on.

Alkoholismi on ensin tyhmyyttä, sitten siitä voi tulla sairaus. Vaari oli täysiverinen alkoholisti jossain vaiheessa, ja erittäin agressiivinen sellainen. Useampaan kertaankin kämppä oli remontissa kun kirves oli heilunut. Tosin hän lopulta ymmärsi että on parempi jättää se viina, ja lopetti kokonaan. Äiti sai luonnollisesti "yliannostuksen" alkoholia, ja oli täysin raivoraitis liki kolmekymppiseksi saakka. Sitten kuvioihin tuli isäni, joka ensimmäisellä yhteisellä matkalla kaivoi esille pontikkapullon. -Äiti meinasi lähteä samantien kävelemään.

Nykyään äitikin käyttää alkoholia "normaalisti", pojallekin se maistuu erittäin hyvin, mutta osaan vetää sen rajan hyvin tarkkaan. Töissä kuljen jatkuvasti paikoissa missä on ilmaista viinaa (esim. lentokenttien business-lounget, juhlat, illalliset), joten siihen olisi hyvin helppo sortua. Ymmärrän kuitenkin että viina on vähän kuin tuli -hyvä renki, mutta huono isäntä.

Viestin lähetti Carlos
Alkoholismi on ensin tyhmyyttä, sitten siitä voi tulla sairaus.

Laajenna klikkaamalla

Välttämättä alkoholisoitumisprosessi ei ole pelkästään omissa käsissä. Pieni prosentti meistä jää iloliemeen psyykkisesti tai fyysisesti koukkuun siinä määrin, että tilanne ei ole ratkaistavissa kuin ammattiavulla, jos silläkään. Toiset taas voivat juoda järvellisen ja lopettaa heti kun tilanne sen vaatii. Enkä puhu nyt mistään jokapojan "pitkän viikonlopun" tuurijuoppudesta vaan vaikeasta ongelmasta joka tuhoaa paitsi yksilön usein myös hänen lähipiirinsä. Lievää epistä, sanoisin!

Kamala aine

Sitähän tuo alkoholi on. Oikein annosteltuna silloin tällöin rentouttava juttu, mutta jos omaa pienenkin keulivan mopon on paras pysyä siitä erossa.

Mistäkö tämän tiedän? No, äitini on alkoholisti. Siskoni on alkoholisti. Isäpuoleni on alkoholisti. Minä olen alkoholisti.

On kovin helppo aina keksiä tekosyitä juomiselle, totuus on kuitenkin se, että ihminen juo turruttaakseen pahaa oloansa, saavuttaakseen mielihyvää ja paetakseen todellisuutta. Näin siis siinä tapauksessa, että soliferi on jo alkanut keulia.

Suurin osa yhteiskunnasta ja ihmisistä halveksuu alkoholisteja periaatteella "miksi eivät lopeta". Kun ei pysty lopettamaan, yksinkertaisesti. Menee omat ja varastetut viinaan, kaverit hylkää loppujen lopuksi, muija lähtee käveleen, raha-asiat menevät pieleen. Pian ollaankin työttömiä, rahattomia, asunnottomia, hyljeksittyjä ja yhteiskunnan ulkopuolella. Sinänsä ikävä kohtalo, jota en kellekään haluaisi, kun on sen itse kokenut.

Arvostankin suuresti näitä päihdetyötä tekeviä ihmisiä, jotka päivästä toiseen jaksavat meidän päihdeongelmaisten kanssa. Se vaatii kovaa luonnetta, taitaa olla varsinainen kutsumusammatti.

Niin kauan kun on viinaa löytyy niitä joille se ei sovi. Ja suomalainen luonteenlaatu on vielä oma juttunsa...itse kammoksun nykyistä menoa, kun viina on halvempaa kuin kalja ja juopumista ei enää paheksuta kuin ennen. Kohtalotovereita on siis tulossa rutkasti lisää.

t Turmiolan Tommi

Kyllä kai alkoholismi on jollain tavalla "kansantauti". Meidän kulttuurissamme humalassa oleminen on kuitenkin aika hyväksyttävää.

Ei sitä pidetä niin hirveänä, että joku munaa itsensä käyttäytymällä moukkamaisesti ja törkeästi humalassa. Ajat ovat kyllä hiukan muuttumassa parempaan suuntaan, esim. nuorten aikuisten örveltäminen on vähentynyt. Portsarit, taksikuskit ja poliisit sanovatkin yleensä että suurimmat öykkärit ja idiootit ovat usein keski-ikäisiä 50-60 vuotiaita miehiä.

Osa alkoholismista on myös systeemissämme. Suomessahan on aina totuttu ajatukseen, että jos et itse ota itsestäsi vastuuta niin yhteiskunta tekee sen puolestasi. Asunto ja perustoimeentulo turvataan joka tilanteessa. Monissa maissa suuri osa meidän tapajuopoistamme eivät asuisi kaupungin vuokratalossa vaan roskiksessa.

Minä haluaisin lisää infoa, mieluummin tietysti näiltä joilla on asiasta omakohtaista kokemusta eikä vain luettua tietoa. Heti alkuun haluan painottaa, että en tuomitse enkä epäile käyttäjiä tai lääkäreitä tai muita, mutta kun en omaa minkäänlaista omakohtaista kokemusta tällaisesta addiktioasiasta, niin mun on vaan täysin mahdoton käsittää asiaa. En siis sano mitään mahdollisesti tätä seuraavaa ilkeyttäni tai muuten, vaan ihan aidosti tyhmän tietämättömänä.

Kun mulle asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkkä valintakysymys. Sitä joko ottaa tai sitten ei ota. Ja jos ihmisellä on kuitenkin järki edelleen päässä, että selvinpäin tiedostaa tilanteensa tasan tarkkaan, että tästä lähdetäänkin lujaa ihan väärään suuntaan jos nyt lähden tuonne pubiin, niin mikä sinne vetää? Kun tietää että ainakaan nyt, tässä ja tänään ei saa lipsahtaa, mutta kunhan nuo huomispäivän hommat on hoidettu niin sitten taas voisi vähän maistellakin, niin miksi toiset eivät kykene sitä yhtä ainuttakaan päivää olemaan ilman vaan heittävät mieluummin sen seuraavan päivän koko elämäänsä vaikuttavan tärkeän asian sivuun päästäkseen kaljalle?

Vielä painotan, että en tosiaan tiedä mikä se syy on, niin siksi tää on mulle vain ja ainoastaan tahdonvoimakysymys. Mikä on se asia tai olotila tai muu, jota vastaan se tahdonvoima ei riitä, vaikka vaakalaudalla olisivat kuinka tärkeät asiat tahansa? Miksi siihen pulloon tarttuu, vaikka tietää jo kokemuksestakin ettei se paranna oloa ja tilannetta yhtään kuin korkeintaan hetkellisesti ja oikeasti aiheuttaa vielä lisää ongelmia? Kun sen _tietää_ ja silti.

Uskon kyllä tietyllä tasolla noihin geenijuttuihin ja alkoholismiin sairautena, mutta silti ilman minkään tason omakohtaista kokemusta en pysty myöskään vain ravistamaan mielestä sitä, että eikö ne myös anna niin loistavan tekosyyn sille oman tahdonvoiman heikkoudelle? "On pakko ottaa kun mulla on tää sairaus." Kuvittelisin, ettei se ainakaan paranna sitä alkoholistin omaa tahtoa päästä irti, kun voi heittäytyä sen ajatuksen varaan, että lääketieteenhän mut tästä täytyy parantaa, niin kuin ne parantaa tuberkuloosin ja silmätulehduksenkin.

Tässä on yhden kaverin alamäkeä nyt jonkin aikaa tullut seurattua eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Kun kaveri itsekin tiedostaa tilanteensa mutta ei saa itseensä ryhtiä. Ja tosiaan tietämättömänä ei vain pääse hänen päänsä sisälle, että mitä siellä oikein liikkuu ja mikä pistää toimimaan niin kuin toimii.

Viestin lähetti axe
Vielä painotan, että en tosiaan tiedä mikä se syy on, niin siksi tää on mulle vain ja ainoastaan tahdonvoimakysymys

Laajenna klikkaamalla

Tätä veli aina hoki. Ja kummasteli juoppoja ja muita heikkoja yksilöitä.

Viestin lähetti axe

Kun mulle asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkkä valintakysymys. Sitä joko ottaa tai sitten ei ota. Ja jos ihmisellä on kuitenkin järki edelleen päässä, että selvinpäin tiedostaa tilanteensa tasan tarkkaan, että tästä lähdetäänkin lujaa ihan väärään suuntaan jos nyt lähden tuonne pubiin, niin mikä sinne vetää?

Laajenna klikkaamalla

En voi puhua muuta kuin omasta puolestani, omakohtaiset kokemukseni ovat ajaneet minut tutkimaan aihetta alkoholismi eräässä vaiheessa elämääni tavallista syvällisemmin - ei oikeastaan pelkästään alkoholismia vaan addiktiosairauksia kokonaisuutena.

Kyse on tosiaan valinnoista, omalla kohdallani mieleeni ei tullutkaan syytellä geenejä tai mitään muutakaan kehnoista valinnoistani. Alkoholi nautintaympäristöineen vaan tarjosi minulle jotain sellaista mitä en muualta saanut. Lienee kertoa hivenen syvällisemmin tapahtumaketjusta.

Aikaa on kulunut jo useita vuosia, olisiko nelisen tai viitisen vuotta. Tuolloin elämäni alkoi hiljalleen natista liitoksistaan, koin turhautuneisuuden tunnetta töissä - työ ei antanut minulle mitään, tähän yhdistettynä ensimmäiset syvemmän masennuksen oireet, aloin siis olla tilassa josta en kokenut saavani nautintoa elämälleni millään muotoa. Toisinaan naukkailin viinaa ankaramman mukaan, huomasin olotilan kohentuvan humalassa ollessa, tämän ohella minua ei juurikaan vaivannut ankara krapula, joten oli helppoa ottaa viinaa tietäessään ettei siitä seuraa mikään infernaalinen krapula.

Tässä vaiheessa en kuitenkaan tiedostanut vielä sitä, että hetken huumaa seurasi toisella tapaa ahdistus, alkoholi ruokki masennustani entisestään. Ajauduin hitaasti kierteeseen jossa viikonloppuisin, (myöhemmin viikollakin), saadakseni edes hetkeksi nousuhumalan tuoman hyvänolontunteen otin kunnon kännit. Hiljalleen ajauduin tilaan jossa viinaa oli saatava koko ajan lisää jotta saisin kokea samankaltaisen hyvänolontunteen. Tätä seurasi kuitenkin ankaria mielialanheittoja ja ahdistuskohtauskia viikolla kun olin selvinpäin. Ne tekivät olon entistäkin tuskallisemmaksi, joten, oli helppoa antautua viinalle ja ottaa perjantaina töistä päästyä palkitsevat ryypyt jotta pääsisi eroon siitä masennuksesta ja ahdistuksesta.

Jälkeen päin tarkastellen toimintani on täysin järjetöntä, ruokin vain omalla käyttäytymiselläni omaa huonoa oloani.

Lisää viinaa ---> entistä huonompi olo ---> johon lääkkeeksi lisää viinaa jotta olo olisi edes hetken hyvä ---> seurauksena entistä syvempi masennus ja ahtistustila.

Jouduin eräänlaiseen oravanpyörään, mikä olisi voinut johtaa minut lopullisen alkoholisoitumisen tielle. Erään viikkoja kestäneen ryyppäilyputken jälkeen havahduin karuun todellisuuteen: vetelin viinaa ja lääkkeitä sekaisin, tämän ohella kävin pitkällisiä keskusteluja puukon kanssa. Näin ei voinut jatkua.

Oman tilansa tajuaminen tuntui raskaalta, enkä voinut muuta tehdä kuin syyttää itseäni koko sopasta. En geenejä, enkä mielihyvähormoneja, kuten en kavereitakaan - syyllinen katseli minua aamuisin peilistä.

Olen nähnyt työmaailmassa alkoholisoituneita ihmisiä, tai ihmisiä jotka hoippuvat alkoholismin partaalla. Minun oli eräällä tavalla helppo tehdä päätös, vaikka sen toteuttaminen olikin hyvin vaikeaa. Päätin lopettaa ryypiskelyn kokonaan.

Ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat vaikeita. Kaverit soittelivat joka ilta baariin, kieltäydyin kohteliaasti mutta päättäväisesti. Olin yhtämittaisesti lähes vuoden nauttimatta tippaakaan alkoholia, sen jälkeen olen hitaasti opetellut kohtuukäytön ja omat rajani.

Sitä tunnetta, jonka koin ottaessani viinaa noina aikoina on todella hankala kuvailla sellaiselle ihmiselle, jolle viina ei ole muodostunut tai ei ole muodostumassa elämän hallitsijaksi. Kun muun ajan tunsin olevani hajalla; olin humalassa edes hetken ajan eheä - tämän tunteen saavuttaminen ajoi minut alkoholin pariin. Valitsin vain tuolloin pahimman mahdollisen lääkkeen itselleni, sen lainan sain maksaa korkojen kera takaisin - sitä olen maksellut näihin päiviin saakka hajonneen psyykeen ja pitkään jatkuneen masennuksen muodossa.

vlad.

edit: lisäys.

Viestin lähetti kristian


Osa alkoholismista on myös systeemissämme. Suomessahan on aina totuttu ajatukseen, että jos et itse ota itsestäsi vastuuta niin yhteiskunta tekee sen puolestasi. Asunto ja perustoimeentulo turvataan joka tilanteessa. Monissa maissa suuri osa meidän tapajuopoistamme eivät asuisi kaupungin vuokratalossa vaan roskiksessa.

Laajenna klikkaamalla

Mutta suurin osa alkoholisteita hoitaa ihan normaaliin tapaan duuninsa ja elättää sillä tapaa itsensä. Pulsut ovat vain marginaali vähenmistö

Viestin lähetti Mr.Fox

Jatkoajan lukijoista löytyy varmasti biolääketieteen tai biokemian opiskelijoita. Otteita jostain geeniteknologiaa käsittelevästä kirjasta. Myös jos palstalta löytyy lääkäreitä, olisi hyvä lukea joitain asiantunteviakin kommentteja aiheesta. Sekä tietysti myös ihan kokemusperäisiä tarinoita.

Miksi mies (/nainen) tarttuu pulloon? - Keskustelu on avattu!

Laajenna klikkaamalla

No, Tämä osui jossainmäärin lähelle noin ammatillisessa mielessä. Olen koulutukseltani biokemisti, ja san lisäksi työskentelin n.5 vuotta sitten pari vuotta Alkoholitutkimuksen parissa. Eli minulla on mielestäni jonkilainen yleiskäsitys aiheesta, mutta viimeisimpien tutkimuksien sanatarkka siteeraamista on turha odottaa.

Yleisesti ottaen alkoholismi on sairaus, jota ei voi käsitellä mustaa/valkoista akselilla. Alkoholismiin sairastumiselle ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan kysessä on summa eri tekijöistä.

Yksi osa on perinnöllinen. Tietyntyyppisen geeniperimän omaava henkilö addiktoituu alkoholiin helpommin ja nopeammin kuin muut. Ja kannattaa huomata että kyseessä ei todennäisesti ole yksi ja kaksi geeniä, vaan useiden geenien yhteisvaikutus jotka vaikuttavat addiktoitumiseen yhdessä otollisten olosuhteiden kanssa. Eli on vaikeaa/mahdotonta ennustaa kenellä on taipumus addiktioon.

Tuo herkkyys addiktiolle ei muuten ole suinkaan ainoa asia perimässä joka vaikuttaa ihmisen alkohinkäytöön ja alkoholismin syntyniseen. Esimerkiksi eri ihmisten välillä on suuria eroja siinä, kuika paljon kukakin pystyy alkoholia nauttimaan ennenkuin seuraa sammuminen tai pahoinvointia. Myöskin ihmisen keskushermosto turtuu pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön ja syntyy tilanne jolloin keskuhermosto toimii ikäänkuin 'normaalisti' kun veressä on alkoholia (ns. toleranssi), ja alkoholin käytön lopettaminen johtaa vaikeisiin oireisiin, esim mielenterveyden ongelmiin jne.

Eri ihmisten maksa myöskin hajottaa alkoholia eri tavalla. Tästä ääriesimerkkinä voisi mainita kaukoidässä esiintyvän yleisen geeniperimän, jossa ihmisen maksa ei hajota asetaldehydiä normaalisti. Asetaldehydihän on alkoholin metaboliatuote (eli siis välivaihe kun maksa muuttaa alkoholia energiaksi). Suuri asetaldehydipitoisuus kehossa saa aikaan pahanolontunteen joka tekee alkoholin käytöstä epämiellyttävää (ns. antabus-reaktio). Silti tunnetaan tapauksia joissa tääläisen geeniperimän omaava ihminen on alkoholisoitunut ja jopa ryypännyt maksansa pilalle.

Toisaalta ihmistä ja ihmisen käytöstä ohjaavat ympäriltä tulevat mallit. Jos kotona vahemmat tai toinen vanhemmista on tarttunut pulloon reipashekisesti niin ilon ja surunkin hetkillä niin tälläinen malli tulle helpommin esille myös aikuisena.

Myös sosiaaliset suhteet vaikuttavat. Jos kaveripiirissä käytetään paljon alkoholia ja harrastetaan paljon useamman päivän kestävää ryyppäämistä, kasvaa riski sairastua alkoholismiin. Tähän kategoriaan voisi laske myös työtehtävät joihin kuuluu paljon edustamista tai asiakkaiden viihdyttämistä - tiedän nykyisen työni, joka on kaupalisella alalla, kautta muutaman esimerkin jossa edustamiseen liittynyt alkoholinkäyttö on siirtynyt vapaa-ajalle ja johtanut jopa työkyvyn menetykseen ja potkuihin.

Mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ovat myös alkoholismiin myötävaikuttavia tekijöitä. Annan nimerkin Vlad omakohtaisen esimerkin puhua puolestaan.

Eli yhtä yksittäistä syytä alkoholismiin ei ole - kysymys on monisyisestä sairaudesta joka on kombinaatio yllämainituista tekijöistä.

Viestin lähetti Mr.Fox
Aika avarakatseisesti pitää myös ajatella, että itseaiheutettu olotila voidaan luokitella sairaudeksi. Eikö samalla periaatteella ihan tavallinen krapula ole sairaus? Alkoholismissahan on kyse vain pidemmästä aikavälistä.

Laajenna klikkaamalla

Krapula sinänsä voitasiin lukea itseaiheutetuksi sairaudeksi, samalla tavoin kuin esim tupakoinnin jälkivaikutukset tai huonon ruokavalion vaikutukset. Krapula sairautena vaan on sinänsä harmiton - paranee yleensä vuodelevolla ja runsaalla ei alkoholipitoisella juomisella. Tietisti jos käytetään lääkkeenä krapularyyppyä niin voi kärjistetysti sanoa, että silloin leikitään tulella- lievän sairauden parantaminen voi johtaa oikeaan vakaavaan sairauteen, nimittäin alkoholismiin. Joskus voi koittaa päivä, ettei ole muuta mahdollisuutta kun otta krapulakänni että olo pysyy siedettävänä.

Viestin lähetti Mr.Fox
Tällaista samaa soopaahan sitä on ahdettu päähän joka ainoalla terveystiedon yms tunneilla koulussa. Ketä sen pullon omille huulille nostaa? Maistuuko viina paremmalta, kun on tietynlaiset geenit? Tuntuuko krapulassa huomattavasti helpommalta, kun tajuaa, että kaikki johtuukin vain sairaudesta?

Laajenna klikkaamalla

Meneppäs vaikka Järvenpään Sosiaalisairaalaan tai johonkin muuhun laitokseen jossa hoidetaan addikktoituneita (alkoholi tai muut syyt) ihmisiä ja kerro potilaille ja hoitohenkilökunnalle että 'turhaa on työnne, riittää kun tämä paskasakki ottaa itseään niskasta kiinni'. He ovat varmasti aivan innoissaan tästä avainlöydöksestäsi.

Lopuksi haluaisin toivottaa nimimerkille Vlad onnea ja menestystä toipumiseesi.

Viestin lähetti Tinke
Mutta suurin osa alkoholisteita hoitaa ihan normaaliin tapaan duuninsa ja elättää sillä tapaa itsensä. Pulsut ovat vain marginaali vähenmistö

Laajenna klikkaamalla

Mistähän ihmeestä esim. kaikki nämä 30-45 vuotiaat tapajuopot sitten löytyvät täyttämään paikalliskuppilat keskellä päivää?

Lama-aika lisäsi valtavasti tätä ns. parhaassa työiässä olevien "syrjäytyneiden" joukkoa jotka eivät ole edes yrittäneet löytää töitä pitkään aikaan. Monet ovat päässeet korvaus, tuki- ja kaupungin asuntoputkeen. Pitää tienata jo jonkinlaisia summia pystyäkseen saavuttamaan saman elintason kuin ns. vapaamatkustajana.

En sano, että nämä ihmiset ovat "tahallaan" siinä tilanteessa, koska elintaso ei ole kummoinen. Mutta kyllä se varmaan passivoi ihmistä tajuta nämä taloudelliset tosiasiat. On helpompaa olla tässä putkessa ja vetää brenkkua kuin 35-vuotiaana eläkeläisenä alkaa tarjoamaan itseään työmarkkinoille.

Ei siinä ole mitään järkeä että ihmiset laitostetaan vaatimatta heiltä minkäänlaista yhteiskunnallista panosta kaiken ilmaisen rahan ja asumisen vastineeksi. Varmasti juuri tämä laitostaminen ja passivoittaminen lisää mielenterveys -ja päihdeongelmia.

Viestin lähetti vlad
Tätä seurasi kuitenkin ankaria mielialanheittoja ja ahdistuskohtauskia viikolla kun olin selvinpäin. Ne tekivät olon entistäkin tuskallisemmaksi, joten, oli helppoa antautua viinalle ja ottaa perjantaina töistä päästyä palkitsevat ryypyt jotta pääsisi eroon siitä masennuksesta ja ahdistuksesta.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä vlad,

Hieno kirjoitus ja toivon, että pysyt aineesta erossa.
Yllä on kappale johon tartuin. Mainitsemasi "selvinpäin" ei taida tarkoittaa oikeasti selvinpäin vaan juomaputken katkoa, eikö?
Mikäli se oli oikeasti selvinpäin, niin etkö todellakaan pystynyt selkeästi torjumaan juomistasi? Tiesithän mitä siitä seuraa.

Tätä kyselen koska olen kokenut tätä entisen elämänkumppanini kautta, enkä saanut koskaan häneltäkään vastausta kysymykseen.

Hän oli "toivoton tapaus", joka kävi lähes kaikki Suomessa olevat hoitolaitokset , -kerhot ja -klinikat. Jaksoin lastemme kanssa katsella tätä "showta" 12 vuotta, joka sisälsi n. 4 vuoden tauoko (täysin ilman alkoholia) puolessa välissä tätä aikaa.

Tsemppiä vladille ja muillekin tiikeriä vastaan taisteleville.

Hieno ja vilpitön kirjoitus vladilta. Lukiessani sitä monet muistot tulvahtivat mieleeni. Painin itse vastaavien ongelmien kanssa joskus nuoruudessani, siinä +/- 25-sena. Silloin käytiin tutustumassa helvettiin.

Homma meni omalla kohdallani suunnilleen samaa rataa kuin vladillakin. Ensin sitä otettiin koska ilo ilman viina on teeskentelyä. Kohta homma pyöri niin, ettei sitä osannut/uskaltanut mennä mihinkään rientoihin selvinpäin. Sitä oltiin niin epävarmaa että.

Tuossa iässä fysiikkakin tuntui kestävän ihan mitä vain. Perjantaina töistä kotiin, pullo auki ja sitä jatkui myöhään sunnuntai-iltaan. Maanantaina silti aina reippaana töihin, siellä sentään pärjäsi ilman puudutusta.

Viinanjuonnissa on se kumma juttu, jos sitä enemmän ottaa (useita päiviä putkeen) ei se ole enää edes hauskaa, turta puudutus, joka pitää ajatukset pois maailman ja omista murheista.

Ikää kertyy ja kunto rapisee, ennen niin reipas maanantai aamun työläinen huomasi pikkuhiljaa, ettei jumankekka tätä jaksakaan. Alkoi tulla rokulipäiviä ja ne ihmiselle tärkeät ihmissuhteet alkoivat kärsimään.

Onneksi pikku hiljaa tajusin, että krobbe on oikeastaan selvinpäin huomattavasti mukavampi jätkä kuin pullon kumarassa. Harjoitusta se vaati ja täydellistä asenne muutosta mennä sinne tansseihin ym. viikonlopun rientoihin selvinpäin. Mutta pala kerrallaan homma eteni ja rokulipäivää en muista pitäneeni viinan takia 20-kymmeneen vuoteen.

En, en ole absolutisti. Juon vieläkin ja kun juon se on edelleen kunnon känni, eikä mitään pikkulilli luoteeseen lipittelyä. En ole ikinä oppinut kohtuukäyttäjäksi ja tuskin opinkaan. Sen verran olen oppinut, että kun otan (pari-kolme kertaa vuodessa) teen sen silloin kun tiedän ettei siitä ole kennellekään haittaa. Ei perheelle, ei työnantajalle. Olen varautunut siihen, että joka kerta kun otan, vaatii ikääntynyt kehoni vähintäin 2-3 päivän palautumisen.

Olen siis oppinut hallitsemaan jollain tavalla ottamistani. Pitkiä putkia en päästä syntymään sillä tiedän kuinka siinä saattaa käydä. Otan yhden illan ja seuraavana päivänä (en tosin aina) loivenan hieman muutamalla oluella ja se on siinä.

Ikuisuuskysymys kuuluu miksi jeppe juo. Ihmisen joka ei ole sitä tuskaa kokenut, jonka kanssa alkoholisti painii päivittäin ei ole harmainta aavistusta syistä mikä johtaa tähän itsetuhoiseen elämäntyyliin. Kuinka voisi ollakkaan, kun ei sitä tiedä jeppe itsekkään.

Mielestäni alkoholistin uraputki alkaa vaarattomalta tuntuvalla perjantaipullolla. Alkuunhan se on ihan kivaa, kännissähän on keskimäärin paljon hauskempaa kuin selvinpäin, siltä se ainakin tuntuu. Arka, huonolla itsetunnolla varustettu ihminen elää mahtiaikaa kun kuningas alkoholi muuttaa pupujussin tiikeriksi.

Otollisessa aivokuoressa tämä johtaa jatkuvaan tiikeriminän pakkohakuun, jossain taustalla pupujussi itkee suurta tuskaansa. Tiikerin poistuessa levolle, arka pupujussi on entistäkin arempi ja suoraan sanoen aivan paniikissa. Tällöin ei auta muu kuin huhuilla eikö kiltti tiikeri voisi tulla auttamaan, ja tiikerihän ei kahta käskyä tarvi.

Jonkinasteisten omakohtaisten empiiristen kokemusteni perusteella voin sanoa, että maailman raskain ja vaativin työ on alkoholistin työ. Täyspäivätoimisena se on enemmän kuin raastavan rankkaa. Työaika on 24 h vuorokaudessa, luontaisetuja ei tunneta mikäli semmoiseksi ei lasketa vapautusta oikean ihmiselle tarkoitetun elämän elämisestä.

Ainoa huono asia alkoholismissa on se että se tappaa liian hitaasti. Vahvoissa huumeissa on se hyvä puoli että niillä saa övereillä hoidettua homman nopeasti.

Viestin lähetti Svante

Yllä on kappale johon tartuin. Mainitsemasi "selvinpäin" ei taida tarkoittaa oikeasti selvinpäin vaan juomaputken katkoa, eikö?
Mikäli se oli oikeasti selvinpäin, niin etkö todellakaan pystynyt selkeästi torjumaan juomistasi? Tiesithän mitä siitä seuraa.

Laajenna klikkaamalla

Kysymys oli osoitettu vladille, mutta tartun silti tähän. Samalla haluan myös ilmaista kiitokseni vladin rohkeasta kirjoituksesta.

Itselläni on jo pitkään ollut ongelmia alkoholin kanssa. Taistelen joka päivä kyseistä ainetta vastaan, yleensä heikoin tuloksin. Työni olen tähän asti pystynyt hoitamaan, mutta aamuisin tunnen itseni yhä väsyneemmäksi. En juo itseäni koskaan kantokuntoon, vaan ennemminkin olen kaappijuoppo ja tissuttelija.

Sitten tuohon Svanten kysymykseen, jos sen nyt oikein ymmärsin. Olen parhaimmillani pystynyt pitämään 8-12 viikon täysin tipattomia jaksoja, yleensä kerran pari vuodessa. Nautin siitä todella, koska unenlaatu paranee ja olo on päivisin virkeämpi. Silti joku paine ajaa lopulta ottamaan sen ensimmäisen keskiolutpullon, seuraavana päivänä kaksi pulloa jne. Taas mennään. Se on ihme juttu, että ei pysty olemaan kokonaan juomatta. En ole lääkäri enkä ole tutustunut tässä ketjussa mainittuihin linkkeihin aiheesta enkä lukenut paljoakaan alan kirjallisuutta. En siis tiedä, olenko sairas vai tyhmä. Luultavasti molempia.

Missään tapauksessa asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että lopettaa vaan juomisen. Omalla kohdallani se tarkoittaisi koko elämän laittamista uusiin puihin. Sosiaalinen viitekehykseni kun ei nykyisellään raittiutta juurikaan tue. Tosin alkoholin radikaali vähentäminen olisi kyllä mahdollista, mutta niin h*lvetin vaikeata.

Vladille peukut tuosta kirjoituksesta.

Niin, en ole minäkään se guru joka osaisi sanoa mistä on kyse. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on liian hätäistä väittää asiaa pelkän sairauden piikkiin. Sen verran paljon erilaiset ulkoiset tekijät vaikuttavat alkoholin käyttöön itse kunkin kohdalla, kuten tässäkin ketjussa on jo todettu.

Itse olen ollut ilman minkäänlaista alkoholia nyt kohta kaksi vuotta. Olen tainnut asiasta joskus jossain toisessa keskustelussa kirjoittaakin, joten sanotaan nyt tässä vain että en jaksanut enää sitä tolkutonta krapulan sairastamista joka seurasi hyvin pienistäkin määristä. Oman osuuteni olen ottanut.

Tämä ei ole kuitenkaan niinkään olennaista tässä kohtaa, vaan se minkälaisia kokemuksia olen kohdannut tämän päätöksen myötä.

Nimittäin kun "julkisesti" aloin asiasta puhua ensimmäisiä kertoja, niin esim. työpaikalla työtoverit katselivat miestä hieman huvittuneena ensi alkuun.

Samoin jotkut ystäväpiiristä sitkeästi jankuttivat, että kyllä se siitä, otetaan taas sitten jonkin ajan kuluttua :)

Meni aika pitkään, ennenkuin osa näistä ihmisistä alko todella uskoa että on se pirulauta tainnut moisen päätöksen tehdä, vaikka tässä kuinka asiaa vatvotaan. Ja sen jälkeen suhtautuminen on jatkunut ihan hyvissä merkeissä - hyvä näin.

Hämmästelin kyllä mielessäni sitten osaa ihmisistä, jotka muuttivat suhtautumistapaa meikäläiseen suht koht täydellisesti. Kanssakäyminen loppui lähes kuin seinään ja ilmeisesti tämä porukka pitää meikäläistä kummajaisena. Ei saatana, kyllä sitä viinaa nyt pitää ottaa kuten muutkin!

Hämmästelin siksi, koska en osannut kuvitella asiaa nyt ihan näin mustavalkoiseksi joidenkin kohdalla; eli kysymys on hyvinkin joko tai -tyyppinen näköjään tietyille ihmisille.


Kovan ryyppäämisen meininkiä olen minäkin seurannut sivusta kun omassa lähipiirissäni jossain vaiheessa pari veljestä läträsi elämänsä tuurijuoppouden kiertomatkalla, kunnes kummankin pumppu teki viimeisen tenän saman vuoden sisällä.

Raakaa meininkiä oli molemmilla, kirkasta viinaa vedettiin parikin kuukautta suoraa putkea, kunnes menivät niin alas että taisi rajat tulla vastaan. Sitten loivennettiin pari-kolme viikkoa keskarilla, kunnes jonain päivänä saattoi siirtyä mehulinjalle. Pari kolme kuukautta selvin päin, kunnes taas alkoi juopottelu.

Silti en osaa sanoa oliko kyse sairaudesta vai mistä...surullista se kuitenkin oli sanan täydessä mitassa.

Lopuksi:

Itse ajattelin asiaa siltäkantilta, mikä meininki omasta mielestäni itseni suhteen oli ja mikä tuntui hyvältä ratkaisulta. Ja ajattelin niin, että voi tätä elämää katella selvin päinkin, ilman että tarvitsee päätänsä sumentaa erikseen.

Voimia jokaikiselle sen suhteen mikä on meininki. Valintoja, vaihtoehtoja, mieltymyksiä, haluja, sosiaalisen viitekehyksen vaikutusta - tätä kaikkea tämä elämä on täynnä, löytäkööt itse kukin itselleen sopivan sapluunan.

Tässä ketjussa on paljon kirjoituksia, joissa on enemmän tietoa tai kokemusta, tai niitä molempia, takana kuin minulla. Minulle alkoholi on nautintoaine, jota käytän rentoutumiseen aina välillä. Perskännejä en halua ottaa, ja voinkin ne välttää halutessani. Viina ei siis vie minua, vaan minä viinaa, ja ilmeisesti olen siinä suhteessa onnekas.

Minä vastaan alkoholismin olevan sairaus. Asia, jota ihminen tekee itselleen, vaikka tietää sen olevan haitallista, eikä pysty lopettamaan. Mitä muuta se on kuin sairautta?

Tiedän, tuo kysymykseni saattaa olla naivi niiden silmissä, jotka asiasta tietävät keskivertoa enemmän. Kirjoitinkin tuon vastaukseni siksi, että siinä on se keskiverto vastaus, jolla tavoin moni ihminen ajattelee.

Viestin lähetti vision
Alkoholismi on hieman samantapainen asia kuin masennus, harva sitä ymmärtää ennenkuin näkee itse läheltä mitä se todellisuudessa on.

Laajenna klikkaamalla

Se taitaa olla samantapainen siinäkin, että ihmisillä, joilla ei kosketusta kumpaankaan ole, on niihin eriasteisia suhtautumisvaikeuksia. Vaikeudet ratkaistaan suhtautumalla joko säälivästi tai tuomitsevasti, ja kumpikin niistä taitaa olla ainakin jossain määrin väärin.

Äh, en nyt tunnu saavan sanotuksi sitä, mitä haluan. Laitetaan kuitenkin tämä ketjun jatkoksi, saattaahan tästä joku saada motiivin vastata. Pidätän itselleni oikeuden korjata erinäisiä asioita kirjoituksestani, jos vain sanat löytyvät.

Kuten olen jo maininnut, niin entinen "vieruskaverini" poti tätä ongelmaa oikein pahasti ja seurasin avuttomana vierestä. Mikään, ei siis mikään, auttanut ja tilanne muuttui vain pahemmaksi.

Eräänä aamuna vuosia sitten kuuntelin yhtä näitä tekopirteitä aamuohjelmia KISS FM:ltä, jossa "Kouvolan lahja" jääkiekolle Henkka Hyppönen veti jonkun Jennin kanssa. Kummatkin olivat tietävinään mitä alkoholismi on ja väittivät sen olevan itse aiheutettua, eikä mikää sairaus eikä muukaan. Halveksivasti vittuilivat alkoholisteille ja olin viittä vaille valmis soittaan suoraan lähetykseen . Enpä soittanut ja hyvä niin. Ajattelin vain mielessäni, että helvettiin kaikenlaiset hyppöset ja muut "tietäjät".

Sanon sen nyt (kuten aikaisemminkin), ettei yksikään alkoholisti halua olla alkoholisti. Hän ei VARMASTI halua kokea niitä hirveitä olotiloja, niitä karmaisevia krampeja, siitä suurinta morkkista jne. jne. jota hän kokee lähes aamusta iltaan, päivästä viikkoon, viikosta kuukauteen tai jopa vuosia. Kukaan ihminen ei vapaaehtoisesti tuhoa omaa elämäänsä olemalla vapaaehtoisesti alkoholisti.

Kaikille alkoholisteille toivon parannusta ja niille, jotka ovat onnistuneet pääsemään siitä pirullisesta aineesta eroon nostan hattuni.

Viestin lähetti Svante

Hieno kirjoitus ja toivon, että pysyt aineesta erossa.
Yllä on kappale johon tartuin. Mainitsemasi "selvinpäin" ei taida tarkoittaa oikeasti selvinpäin vaan juomaputken katkoa, eikö?
Mikäli se oli oikeasti selvinpäin, niin etkö todellakaan pystynyt selkeästi torjumaan juomistasi? Tiesithän mitä siitä seuraa.

Laajenna klikkaamalla

Alkuun kyse oli todellisista "selvinpäin-jaksoista", hiljalleen tämä vaihe kuitenkin muuttui siihen, ettei kyse enää ollut todellisesta "selvinpäin-jaksosta", vaan ennemminkin ryypiskelyn välisistä ajoista joina kärsin mielettömistä ahdistus ja masennuskausista - (oikeastaan olin masentunut ja ahdistunut kaiken sen ajan jonka olin selvinpäin).

Juomisen torjuminen oli todella vaikeaa, eräässä vaiheessa suorastaan mahdotonta. Tämä johtui osaltaan siitä, että humalassa ollessani tunsin olevani edes hetken vapaa kaikesta ahdistuksesta ja masennuksesta, vaikka tiesin, että humaltumista seuraa masennuskausi, niin tästä huolimatta ryyppäsin koska tarve saada nauttia siitä hyvästä hetkestä oli niin suuri.

Mitä pidemmälle kierteeni eteni, sitä enemmän turvauduin pulloon. Kaikki alkoi harmittomasta viikonloppuryyppäämisestä mutta tästä se sitten eteni pienten sievien ottoon keskellä viikkoa, ja lopulta se oli sitä, että jokaisena päivänä piti saada alkoholia vereen. Voisin sanoa pelänneeni todellisuutta ja sen muassaan tuomaa pahaa oloa, pakenin tätä kaikkea alkoholin pariin.

Ulkopuolisesta tarkasten toimintani oli täysin järjetöntä. Sen sijaan, että olisin hakeutunut hoitoon hakeuduin alkoholin pariin lääkitäkseni omaa psyykettäni. Vasta siinä vaiheessa kun tajusin käyttäytymisen tuhoavan vaikutuksen ja kykenin sen hyväksymään, saattoi juomisesta päästä eroon, tätä ennen se oli mahdotonta koska sitä ei pitänyt ongelmana vaan helpotuksen tuojana.

vlad.

Myös minä olen seurannut lähisukulaisen luisumista runsaasti alkoholia nauttivasta iloisesta juoposta täydelliseksi rappioalkoholistiksi. Asiaa ei helpottanut bi-polarinen mielenterveyshäiriö, joka iän myötä sai enemmän ja enemmän valtaa ja lopulta yhdessä alkoholin kanssa aiheutti työkyvyttömyyden.

Sairaudet ruokkivat toisiaan, enkä tosiaankaan osaa sanoa olisiko toinen saanut valtaa ilman toista.

Sen voin sanoa, että ko. henkilö ei tosiaankaan halunnut juoda, mutta putken päästessä alkuun pelko siitä olosta jonka lopettaminen aiheuttaa oli niin valtava että pullosta päästettiin usein irti vasta kuukausien päästä, välillä katkaisuhoidon kautta... Ystäväpiirikin oli sellainen että monille maistui. Hyvin alkanut raitistuminen kaatui usein johonkin sosiaaliseen tilanteeseen jossa päädyttiin vetämään pleksit ja putki oli taas auki. Jääräpäisenä suomalaisena tämä henkilö ei myöskään halunnut hakea apua mahdolliseen mielenterveyshäiriöönsä, ja siinä vaiheessa kun peli oli ns. selvä oli jo liian myöhäistä, viinapirut ja maanisuuden sekä masennuksen allot veivät mennessään.

Onneksi toipuminen on jo tänään ollut käynnissä joitakin vuosia, mutta pitkään se tulee kestämään ja on kyseenalaista voiko henkilö palata esimerkiksi työelämään enää koskaan vaikka iän puolesta olisikin vuosikymmen jäljellä, ainakin.

Myös minun suvussa on vähän joka oksalla masentuneisuuteen ja alkoholismiin taipuvaisia ihmisiä niin pitkälle kuin pystyn jäljittämään, vähintään joka toinen eno tai täti on juoppo, sairastaa hoitoa vaativaa masennusta tai on täysi absolutisti kun ei muuta vaihtoehtoa ole.

Eräs miespuolinen sukulaiseni joi eräänä viikonloppuna vuosia sitten korin kossua ja tuli maanantaisessa kohmelossa uskoon. Tämä pelasti hänet kuolemalta, siitä olen varma, noutaja olisi hakenut muuten ennen 30-vuoden nuorta ikää. Hän on nyt absolutisti ja onnellinen kristitty.

Tästä kaikesta voi päätellä että minunkaan eväät eivät ole järin hyvät viinan kanssa leikkimiseen. Itseasiassa sopan kauhominen on jo minulle ongelma. Saas nähdä miten ukon käy. vladin tarina kuulostaa pelottavan tutulta. Pitkän putken jälkeen pelottaa ja masentaa... Olen kuitenkin aina tiedostanut mistä se johtuu ja myönnän että nyt on tarpeen tarkastella suuntaa mihin elämääni haluan viedä. Ikäkin painaa jo hieman ja kohmelo on toisinaan niin kammottava, etten haluaisi kenenkään moista kokevan. Ennen jaksoi painaa niin pitkään kuin halusi ja kivaa oli, tänä päivänä en voi sanoa samaa.

Kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista.

Ja vielä perään yksi ääripään esimerkki: hän on eräs henkilö, jonka koko suku, siis joka ikinen elävä ja melkein kuollutkin sukulainen, on alkoholisti. Kaveri korkkasi ensimmäisen pullonsa 15-vuotiaana kotipippaloissa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta nuorimies tajusi elämänsä tarkoituksen, tuntemukset olivat niin valtaisat ja hyvänolontunne ennenkokematon. Brenkku tuntui vaan jotenkin oikealta, niinkuin se puuttuva palanen elämästä jota on aina kaivannut tietämättä tarkalleen mikä se on, olisi löytynyt. Viina kuulemma jopa maistui todella hyvälle. Näin kauniin sanoin hän myöhemmin kokemustaan kuvasi. Koskaan en ole kuullut edes kovia huumeita kokeilleiden kertoneen ensimmäisen kerran olleen aivan noin taivaallinen. Siitä lähtien jätkä veti vähintään yhden pullon viinaa päivässä kunnes oli 22-vuotias jolloin laittoi viimeisen kerran korkin kiinni ja meni takaisin koulun penkille. Tämä taitaa olla äärimmäinen esimerkki ihmisestä jonka "geenit" olivat todellakin alkoholistin.

Taistelelu jatkuu

Tähän melkein jokaista suomalaista koskevaan alkoholismiketjuun voisin tuoda jotain positiivistakin asiaa: olen nimittäin päättänyt lopettaa ryyppäämisen. 18 vuoden kuuri, joista viimeiset 6 vuotta aikamoista "mattinykästelyä" sai riittää. Meni työt, ihmissuhteet, asunto, opiskelupaikka, rahat, fyysinen ja psyykkinen terveys. Ei jäänyt kuin velat, elämän rauniot ja rasvamaksa.

Nyt olen ollut kaksi vuotta erilaisissa hoidoissa, joista annan mitä suurimman kiitokset yhteiskunnalle. Tämä mies pisti korkin kiinni. Nyt on katto pään päällä, työpaikka, velat maksettu.

Kaikki lähtee yksilön omasta halusta, "se on loppu nyt". Onneksi yhteiskunnassamme on tukimuotoja myös päiheriuippuvaisille. Näitä tukimuotoja asioista ymmärtyämättömät kritisoivat hyysäämisenä tai paijaamisena. Minä esimerkkinä, minustakin tuli pienellä yhteiskunnan panostuksella kunnollinen veronmaksaja. Elämääni olen tyytyväinen, nainen vain puuttuu, enkä tiedä kannattaako sellaista edes hankkia.

Olin juuri risteilyllä, elämäni parhaimmalla. Bailausta aamuseitsemään kauniiden naisten kanssa, joista yhden viereenkin pääsin. Ja ensimmäistä ketrtaa elämässäni selvin päin. Sain kummeksuvia kommentteja, ihailua ja kunnioitustakin kun juomalasissa oli vissyä, red bullia tai "juoppokuskin spesiaalia".

Elämää ja onnea siis on ilman alkoholia. Rohkaisen teitä kaikkia, palstalla olevia alkoholisteja ja viinasta pois haluavia tekemään sen päätöksen, joka muuttaa elämänne. Sinun elämäsi ei ole ryyppäämistä varten.

Tällä kirjoituksella en halua suutuutttaa, syyllistää tai provosoida niitä, jotka alkoholin kohtuukäyttöön pystyvät. Viini on viiisasten juoma ja se heille suokaamme. Meistä osa on vain sellaisia, jottka eivät siihen pysty.

Tsemppiä kaikille samasta ongelmasta kärsiville!

Asiallisia ja hyviä viestejä!

Viestin lähetti asloser

Yksi osa on perinnöllinen.

Laajenna klikkaamalla

Allekirjoitan tämän. Ystäväpiirissäni on eräs heppu, joka on ollut alkoholisti koko elämänsä. Hänen isänsä joi itsensä kuoliaaksi, hän pikku-veljensä samoin. Myös hänen kaksi muuta veljeään käyvät hoidossa tasaisin välein alkoholin takia.

Olen seurannut läheltä hänen kamppailuaan. Hän saattaa olla puoli vuotta ilman, sitten mennään, eikä hän hellitä ennen kuin on niin pahassa kunnossa että homma pitää katkaista lääkärin voimin. Tällaiseen vaaditaan jotain muuta kuin "itseään niskasta kiinni".

Vakio kirjoitti:

Työni olen tähän asti pystynyt hoitamaan

Laajenna klikkaamalla

Alkoholisti jättää aina työnsä viimeisenä. Ensin auto, talo, vaimo, lapset - sitten työ. Työ on kuin se olisi alkoholistille se ainoa henkireikä, joka saa tuntemaan että homma on jotenkuten hallinnassa.

Moni vertaa alkoholismia liikalihavuuteen. Liikalihava ihminen saattaa syödä vaikka voi todella huonosti.