Mennyt on mennyttä
Karjalan palautus on niin kauan kiva ajatus, kun se ei oikeasti tapahdu. Sitten kun se tapahtuisi, se lakkaisi olemasta enää kivaa. Rappeutunut Karjalahan saataisiin näppärästi kuntoon, kun kaikki rakentaminen ja olemassaolevan kunnostaminen muualla Suomessa lopetettaisiin n. 20 vuodeksi, jotta rahat voitaiin pumpata Karjalan pohjattomaan kaivoon. Meitä selvästi varakkaampi Saksan liittotasavaltakin kituu tällä hetkellä pitkäaikaisessa talouskurimuksessa, mihin pienin syyllinen ei suinkaan ole viimeisen 10 vuoden aikana suoritettu todella massiivinen Itä-Saksan ehostus. Ja työ itäisessä Saksassa on vielä aivan alussa eikä valo tunnelin päässä ole kovin kirkas.
Aika hyvään iskuun menneet ja nykyiset sukupolvet ovat Suomen saaneet viimeisen 60 vuoden aikana rakennettua ilman Karjalaakin, joten ei se suomalaisuus ja suomalainen itsetuntokaan voi olla Karjalasta kiinni.
Ja siitähän voidaan aina ja loputtomasti kiistellä, millä perusteella Karjala kuuluu Suomelle. Käsittääkseni venäläisillä on asiasta hieman eri käsitys. Menneillä vuosisadoilla se on aika usein kuulunut Venäjälle, viimeeksi 1740-luvulta 1917 vuoteen asti. Millä tuo fakta kiistetään, kun Karjalaa aletaan tosissaan takaisin vaatimaan?
Vielä enemmän "epäselvää" on Petsamon tapauksessa. Kaikki pitää itsestään selvänä, että Petsamo on aina ollut osa Suomea. Onko asia näin? Vuoteen 1920 asti se oli Venäjää, kunnes Suomi onnistui sen rauhanneuvotteluissa Venäjältä itselleen saamaan. Tai paremminkin kiristämään, jos venäläistä ajattelua siteraataan. Tarton rauhanneuvottelut, jossa sovittiin lopullisesti itsenäistyneen Suomen rajoista, eivät venäläisten mielestä olleet pelkkää neuvottelua, vaan heidän mielestä Suomi käytti härskisti hyväkseen Neuvosto-Venäjän tuolloista vallankumousten ja sisällissodan aiheuttamaa heikoutta ja kiristi Petsamon itselleen vastineeksi siitä, ettei se sotkeudu Venäjän sisäisiin riitoihin eikä enää päästä intomielisiä suomalaisukkoja Itä-Karjalaan suur-Suomea rakentamaan. (Suomalaisia miehiähän todellakin huseerasi pysyyjen kanssa kaukana Karjalassa Suomea laajentamassa ja heillä oli myöskin ainakin osan valtiojohdosta tuki takanaan.)
Kenelle oikeasti kuuluu nyky-Suomen Lappi? Miksi se Suomelle kuuluisi? Vuoteen 1809 se kuului suurelta osin Ruotsille, joskin osa siitä oli vielä oikeastaan virallisesti jakamatta valtioiden kesken. (Se siis kuului lappalaisille, jotka sitä kovasti haluaisivat nykyään takaisin; ainakin omistusoikeutta nykyisiin valtion "omistamiin" maihin ja metsiin.) Vuonna 1809 Venäjä ilmoitti, että nyt siivu Lapista siirretään sille. Ruotsi ei jostain syystä vastustanut. Kumma juttu. Ja sitten Venäjä ilmoitti, että loputkin kuuluu sille. Suomea ei ollut olemassakaan. Onko Lappi siis vanhaa venäläsitä maata? Vaihdetaanko Lappi Karjalaan?
No tässä nyt oli pientä kärjitystä ilmassa, mutta asioilla on niin monta puolta. Ja se mikä meille on (olevinaan) itsetsään selvää, ei näytä vastapuolesta ollenkaan samalta. Se on hyvä muistaa.
Se, joka ihan oikeasti luulee, että Venäjä tai suuri osa venäläisistä olisi valmiita luovuttamaan Karjalan (tai jonkun muun Neuvostoliiton aikoinaan sodalla hankkiman alueen) ei elä tätä päivää eikä tunne venäläistä mielenlaatua ollenkaan. Kaikkea, mitä kerran lukee lehdestä, ei kannata uskoa. Se on tällä maantieteellisellä sijainnilla, mikä Suomelle on siunaantunut, vaarallista touhua.
Venäläisillä on voimakas kansallistunne ja siihen liittyy olenaisena osana "suurvenäläisyys", vahvuuden ja suuruuden kaipuu. Venäläiset haluavat olla suurvalta; itse asiassa he uskovat sitä tälläkin hetkellä olevansa vaikka järjen juuri nyt luulisi kertovan vähän muuta. Yhtä kaikki, tähän mielenlaatuun ei sovi yhdenkään pienen palan luovuttaminen äiti-Venäjästä. Ja sitä Karjalakin on viimeiset 60 vuotta (taas) ollut. Venäjän karhua on turha herättää talviunilta ynisemällä jotain Karjalan palauttamisesta. Vaikkei se älähtäisikään voimattomuuttaan tänään, jonain päivänä tulevaisuudessa se on vähän paremmassa iskussa ja jos sillä muistikin pelaa, niin...
Mennyt mikä mennyt. Jääköön perintötonttini Kirvussa ja -taloni Jääskessä perimättä. Jos nyt joku ratkaisu tähän monien tuntemaan pohjattomaan Karjalaan kaipuuseen pitäisi löytää, niin ehkäpä se olisi siinä, että halukkaat suomalaiset voisivat ostaa maata ja kiinteistöjä vielä vapaammin sieltä ja liikkua rajan yli vielä vapaammin. Raha ja ihmiset kuitenkin liikkuvat helpommin kuin raja.
Viestin lähetti mixu
Suomi menetti esimerkiksi 450 teollisuuslaitosta Neuvostoliitolle ja tänä päivänä ei yksikään ole toiminassa.
Näinköhän vaan kumminkaan on? Luovutetun Karjalan merkittävimmässä tehtaassa Ensossa ainakin puristetaan paperia edelleen markkinoille.