Tekee mieli, pakko saada - kofeiinin ilo ja kirous

[Arnold]

Niin, tässä ketjussa keskustellaan kofeiinista ja sen tarpeesta, himosta, addiktista ja ennen kaikkea riippuvuudesta.

Oma kofeiiniurani on seuraavanalainen: pienenä poikana nuorempana join kahvia, kunnes teini-iän alkuvaiheilla en enää juonut. Aikaa kului, ja lukiossa alkoi kahvi ja muut kofeiinipitoiset juotavat tekemään tehtävänsä. Jäin koukkuun. Tämän hetken tilanne on semmoinen, että kahvia juon vaihtelevan määrän päivittäin, välillä enemmän, välillä vähemmän, ja työn puolesta saan juoda Batterya niin paljon kuin sielu sietää. Tosin siinäkin kohtuus, sillä suositusmäärä on korkeintaan kolme per päivä.

Nykyisin huomaan esmes Batteryn suhteen sen, että jos en juo sitä, tekee mieli. Tekee niin perhanasti mieli. Kylmä Battery, sen tauriini- ja kofeiinipitoiset ainesosat saavat keskushermostolle hyvänolon. Itseasiassa mahtavan olon.

Kahvin suhteen on samoin. Välillä huomaan, että juon ehkä vain kupin päivässä, mutta sitten kun himo iskee, on pakko saada kahvia. Ennätys on aikoinaan, kun olin menossa nielurisaleikkaukseen ja sain kuningasidean. Join edellisenä iltana luokkamme järjestämässä limudiscossa yli 10 kuppia kahvia yhden illan aikana muutamassa tunnissa. Ihme kyllä ei tullut mitään nykimisiä tai muita fyysisiä oireita.

Jos juon tuon sallitun määrän, eli kolme, Batterya liian tiuhaan tahtiin tyyliin parissa tunnissa huomaan myös pieniä oireita. Tulee levoton olo, pakko tehdä töissä jotain. Vaikka nostaa pieni roska lattialta parin metrin päästä. Toinen ikävempi puoli on se, että välillä pumppu hakkaa miljoonaa. Pelottavin tilanne oli, kun joskus join ryypätessä ainoastaan yhden itsetekemäni kossubatteryn illalla yhdeksän aikaan. Heräsin aamulla viiden aikana aamulla siihen kun sydän meinasi tulla rinnan läpi. Sen jälkeen en ole kyseistä paukkua juonut.

Kertokaa omia kokemuksianne. Minä jatkan taukoani työmaalla, mutta en mene kahville. Juon vasta kotona. Ison kupin kahvia.

[Designer]

Annoinkin jo Vitutusketjun puolella isällisiä neuvoja, mitä kannattaa tehdä kofeiiniriippuvuuden kanssa. Sieltä voi käydä lukemassa, jos kiinnostaa.

Olinpa jonkin aikaa opiskeluaikanani täysin koukussa kofeiiniin. Päivä alkoi kahdella kupillisella kahvia, ja samaa ainetta tuli siemailtua pitkin päivää. Kymmenen kupillista oli keskiarvo. Jos ei juonut, niin tuli hermostunut olo ja unetti. Ja kun joi, niin oli levoton olo, keskittymisvaikeuksia, paska fiilis ja ikävä olo niin päässä kuin mahassakin. Kyllästyin koko kierteeseen ja eräänä päivänä yksinkertaisesti lopetin kahvin juomisen. Vähän aikaa oli hankalaa, mutta sitten olo helpotti. Yleisolotila koheni huomattavasti.

Nykyään juon 0-3 kupillista kahvia päivässä. Yleensä aamulla töissä yhden, lounaan jälkeen toisen ja ehkä kotona iltapäivällä töiden jälkeen kolmannen. Joskus en juo yhtään, eikä juomattomuus vaikuta olooni oikein mitenkään. Nyt kahvi on minulle sellainen nautintoaine kuin sen tulisikin olla: sen juominen on nautiskelua ja virkistäytymistä, eikä itsetarkoitus tai riippuvuuden hoitoa.

Noita energiajuomia ja muita kofeiinivalmisteita en käytä, joten niitä en sen enempää kommentoi. Paitsi sen verran, että en ole vielä sellaista energiajuomaa maistanut, jonka mausta olisin pitänyt.

[VH87]

Niin, itselläni ei tuota kofeiiniriippuvuutta ainakaan tietääkseni ole.
Ennen join kahvini aina helvetin vahvana ja mustana, nykyään siltä väliltä maidon ja palasokerin kera. Tosin silloin kun juon kahvia, menee hyvin usein 2-3 kuppia putkeen, mutta riippuvainen en ole kahvista (enkä liioin tupakastakaan) koskaan ollut.

Energiajuomia en juo yleisesti ottaen ollenkaan, lähinnä sen takia että sekä Red Bull että Battery maistuvat vain niin helvetin paskalle. Viinaan en näitä sekoita juuri tuosta Arskan mainitsemasta syystä, eli sivuvaikutusten voimakkuudesta.

[Ramchester]

Kahvia tuli lipitettyä lähes kolme vuosikymmentä. Maha sanoi kuitenkin vihdoin ja viimein stopin ja kahvinjuonti piti lopettaa tykkänään. Lopetus ei sitten ollut kovinkaan helppo homma - tai helppo ja helppo - kolmen päivän jyskyttävä jysäri siitä seurasi, joten mistään pikkuhuumeesta ei ole todellakaan kysymys.

Hauskinta hommassa on se, että samat ihmiset jotka vetävät liki kymmenen kuppia kahvia päivässä päivittelevät tupakoitsijoita,alkoholisteja ja pössyttelijöitä...

[Jindebyne]

Kahvista en ole ikinä pitänyt, enkä tule pitämäänkään. Mutta nämä energiajuomat (pääasiassa Red Bull) ovat aiheuttaneet minuun aika vittumaisen vaikutuksen. En nimittäin pysty enää aamuisin lähteä kouluun/töihin jos en saa tölkillistä tätä sihijuomaa. Pari kertaa olen kokeilumielessä jättänyt aamuisen Red Bullini väliin ja koulussa olin kuin nukkuneen rukous tehostettua pakkomielteellä saada ko. juomaa. Kallis harrastus tästä on tullut, eikä varmasti ole terveellistä touhua.

[Johannes]

Minä juon kahvia n. 5 kuppia päivässä eli hieman liikaa. Vaikea kuvitella olevansa kokonaan ilman, joten koukussa ollaan.

Kaikesta ei viitsi luopua.

Kahvin rinnastaminen tupakkaan ja viinaan ontuu siinä mielessä, että tupakka aiheuttaa Suomessa n. 6000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa ja viina n. 3000. Kahvi ei esiinny näissä tilastoissa mukana ollenkaan. (Numerot ulkomuistista, mutta kokoluokka on oikein)

[Sistis]

En juo kahvia kuin hyvin, hyvin harvoin. Aikanaan join jonkin verran; lukion ekana vuonna tuli hyppytunneilla aloitettua ja vielä TTY:lläkin tuli ensimmäinen opiskeluvuosi juotua silloin tällöin tätä nautintoainetta. Siis vuodet 1996-2001 menivät kahvin maailmassa.

En kuitenkaan juurikaan pitänyt kahvin mausta. Siksi kahvissani oli lähes aina noin kolmasosa maitoa ja 3-4 teelusikallista sokeria. Tästä huolimatta tuntui siltä, että jo kaksikin kupillista saa meikäläisen voimaan huonosti.

Diagnosoin itselläni näinollen lopulta kofeiiniyliherkkyyden. Saman, mikä on äidilläni ja hänen puolensa suvussa serkkutytöilläni. Meikäläisellä alkoi aina liiallisen kahviannoksen jälkeen tärisemään käsiä ja keskittyminen oli pirun hankalaa. Pulssikin hakkasi välillä. Olo olikin kuin pahemman luokan darrassa.

Sitten päätin vain yksinkertaisesti lopettaa. Ei ollut mitään tuskia. Muutenkin olin pitänyt aina enemmän teestä. Nykyään olenkin teenarkomaani ja olen äärettömän tarkka juomastani teestä. Mitään pussitee-litkuja en juo kuin pakottavassa tarpeessa. Itselleni ostan aina oikeaa jauhettua teetä ja mielelläni noita erikoisempia laatuja. Pari viikkoa sitten laskeskelin, että kaapissani taitaa olla 12:a vihreää ja 7:ä mustaa teelaatua. Erityisen perso olen tuolle vihreälle vaihtoehdolle (kun ei ole politiikasta kyse). Sitä menee parhaimmillaan 4 isoa kuppia päivässä. Itse asiassa olen jossain määrin koukussa. Jos en saa teetä tarvitessani, havaitsen olevani jotenkin hermostunut.

Teen väsään aina kahvinkeittimellä. Helpoin ja halvin tapa.

[ervatsalo]

Niin, itse olen otsikosta huolimatta kahvin, eli siis kofeiinin kohtuukäyttäjiä.

On nimittäin huomattava, että kahvi ilman kofeiinia on kuin seisokitta nussiminen, eli kavereille voi kyllä rehennellä nussineensa, mutta muuten homma tuntuu sangen turhauttavalta.

Itse olen siis kohtuukäytön miehiä, (koskien siis etenkin kahvinjuontia) tosin sillä erotuksella, että jos en juo töissä ensimmäisenä töinäni kupillista kahvia, niin hommat menevät varmasti vituiksi.

Sama koskee niitä päiviä jólloin olen kimppakyytirinkimme kuski. Tällöin juon kotona kupin pari kahvia, jonka jälkeen vasta olen valmis rattiin.

Muina aamuina hoipun hämärän rajamailla työpaikalle saakka, jossa juon ensimmäiset loirot.

Viikonloppuaamuisin, jolloin nukun pitempään, huomaan herääväni orastavaan päänsärkyyn, joka lähtee juomalla kupin kahvia.

Muista kahvitteluajoista mainittakoon juuri tämä aika päivästä, jolloin aletaan jo henkisesti valmistautua kotiinlähtöön. Kotona illemmalla tulee juotua erittäin harvoin kahvia.

Täältä tähän

[Ramchester]

Viestin lähetti Johannes
Kahvin rinnastaminen tupakkaan ja viinaan ontuu siinä mielessä, että tupakka aiheuttaa Suomessa n. 6000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa ja viina n. 3000.

Eri asia on sitten se, miksi näistä fyysistä riippuvuutta aiheuttavista aineista keskusteltaessa pitää aina tuijottaa vainajien määrää. Kahvi kuitenkin nostaa kolestrolin määrää, verenpainetta ja aiheuttaa sydämmen lyöntitiheyden nopeutumista - aika moni infarkttikuolema voi loppujen lopuksi olla kahvin aiheuttama. Toisaalta, tilasto kannabiksen aiheuttamien kuolonuhrien määrästä Suomessa taitaa olla melko lähellä nollaa.

[Siivu]

Viestin lähetti Sistis
En kuitenkaan juurikaan pitänyt kahvin mausta. Siksi kahvissani oli lähes aina noin kolmasosa maitoa ja 3-4 teelusikallista sokeria. Tästä huolimatta tuntui siltä, että jo kaksikin kupillista saa meikäläisen voimaan huonosti.

Tästä huolimatta vai juuri tämän vuoksi? Mieshän on kuin johtaja Turhapuro ikään. Saisiko olla kahviakin sinne sokerimaidon sekaan?

Minulla tuo kahvin lotraus on vakiintunut 6 mukilliseen päivässä, kiitos työelämän. Niin rutiininomaiseksi kahvittelu on mennyt, että jokaisesta kahvihetkestä voisi tarkastaa kellonsa. Mukillinen naamaan heti heräämisen jälkeen, toinen työpöydän ääressä klo 9 ja kympin kaffetunnilla seuraava. Lounaalla ei jostain syystä kahvi maita, mutta taas kahdelta on haettava mukillinen ja kolmelta taas istutaan kahvipöydässä. Kotona sitten varmistetaan vielä sapuskan jälkeen, ettei nukkumatti pääse pilaamaan loppupäivää.

Onhan tuo kuusi mukillista pirusti liikaa, mutten tunne olevani kofeiinista mitenkään riippuvainen. Eikä kroppakaan ärähdä vaikkei viikonloppuna ehdikään tankata arjen malliin. Nikotiinin kanssa kaikki taas on toisin. Ikävä kyllä. Mielummin tutisisin kahvin, kuin tupakantuskasta.

[er_bai_wu]

Viestin lähetti Siivu-Leevi
Nikotiinin kanssa kaikki taas on toisin. Ikävä kyllä. Mielummin tutisisin kahvin, kuin tupakantuskasta.

Kovasti erilaisia kokemuksia kaikilla näistä viheliäisistä nautintoaineista. Itselläni pitäisi aivan epäilemättä olla nikotiini-, kofeiini- kuin myös ainakin orastava alkoholiriippuvuus, mutta väitän kuitenkin ettei niin ole. Kahvia olen ollut juomatta vuoden olosuhteiden pakosta, ei merkittäviä ongelmia. Tosin tänä aikana kärsin hieman paradoksaalisesti unettomuudesta. Tupakasta olen ollut irti eripituisia pätkiä, tokikaan täysin irti en ole päässyt. Näen kuitenkin hyvänä merkkinä sen, ettei aina edes tee mieli polttaa. No sitten ne viinakset; vaikeampi juttu sanoa miten niiden laita on, mutta kyllähän sitä juomattakin pystyy olemaan.

Se, onko nämä väitteet vain tosiasioiden kieltämistä, on sitten aivan eri juttu.

[Paitselo]

Olen sitten kai outo otus ollakseni suomalainen. Nimittäin kaffetta menee päivässä yksi kupillinen - ja usein senkin korvaan kupillisella teetä. Tämä a.o. kuppi menee aina kotona aamiaisella, sillä töissä en juo kahvia enkä teetä ollenkaan. Jos siellä duunissa nyt jotakin pitää latkia, niin sitten vettä, rasvatonta maitoa tai joskus satunnainen limu. Olen siis yksi näistä työpaikan palaverien jenginpettureista - meinaan että monelle tuollaisen palaverin kohokohta on se kahvi ja pulla, ei sillä ole niin väliä notta mitä siellä puhutaan. Kunhan saa sen pullan, ja varsinkin sen kahvin. Minä tyynesti tilaan palaveripullani palanpainikkeeksi vichyä, tai jos oikein villillä tuulella olen, niin keltaisen Jaffan. Kuka ryökäle on muuten vastuussa siitä, että punaista Jaffaa ei saa enää mistään?

[Sistis]

Viestin lähetti Siivu-Leevi
Tästä huolimatta vai juuri tämän vuoksi? Mieshän on kuin johtaja Turhapuro ikään. Saisiko olla kahviakin sinne sokerimaidon sekaan?

Noh noh... Uuno laittoi sentään n.40 palaa sokeria pikkukuppiin. Minä pysyin sentään max. viidessä teelusikallisessa isossa kupissa. Jos olisin ihan mustana erehtynyt juomaan, niin olisin varmasti kiipeillyt seinille tai lähtenyt lentoon tms...

Espressoa olen kertaalleen erehtynyt juomaan. Pystyn kuvailemaan sitä makuelämystä vain yhdellä toteamuksella: "Hyi vittu!". Cappucinosta pidän kyllä. Se ei juurikaan aiheuta ongelmia minulle, koska se on riittävän mietoa. Jos olen krapulassa tai muuten väsynyt, otan usein sellaisen. Se piristää juuri sopivasti.

Tee on kuitenkin aina se ykkösvaihtoehto. Pitäisi varmaan koettaa huomenna päästä tee-ostoksille keskustaan. Hervannasta kun ei saa hyvää teetä. Koskilinnan kahvikauppa (myydään myös teetä) ja Stockmann ovat vakiopaikkani. Kerran kassaneiti Stockalla naureskeli iloisesti, kun ostin 6 pussia vihreää teetä. No selittelin sitten, että puolet menevät joululahjaksi (totta) ja toisaalta näitä ei saa Hervannasta, niin pitää ostaa iso erä kerralla....

Jaa'a... laittaisikohan sitä tippumaan "Kodin Onni"-nimistä teetä... "Kirsikalla, rypäleillä ja valkosuklaalla maustettu vihreä tee, lisänä appelsiinin kuoripaloja"...

Hyvää. :)

[Pleksi(t)]

Pientä riippuvuutta on havaittavissa. Aamu alkaa kupilla kahvia ja lehden lukemisella, muuten ei päivä lähde käyntiin. Joskus jos on kahvi jäänyt väliin aamulla, täytyy töissä heti keittää kahvit että saa ajatuksen taas juoksemaan. Töissä menee vielä muutama kuppi kahvia, mutta kotosalla sitä harvemmin tulee enää keiteltyä. Kello 19:00 jälkeen en enää kahvia uskalla juoda, tuntuu vaikuttavan unen saantiin merkittävästi.

Energiajuomia en paljaana juo, vaan muistan aina sekoittaa mukaan kirkkaita. Ensimmäisenä päivänä on kuin linnunmaitoa joisi, ja auttaa kyllä jaksamaan vaikka aamuun asti. Mutta haittavaikutuksiakin löytyy. Jos oikein kunnolla tulee tintattua noita energiajuomapitoisia paukkuja, ei uni tule vaikka olisi kuinka seilissä. Aamulla tulee lisäksi herättyä turhan aikaisin, ja sydän hakkaa ihan omiaan. Mikäli on vähän pidempi sessio menossa, saattaa moiset juomat aiheuttaa toisena tai kolmantena päivänä keskimääräistä suurempaa närästystä.
Mutta esim. Jäger-Batteryn hyvä maku ja piristävä efekti auttaa unohtamaan nuo haittavaikutukset. (saattaa se viunakin siinä edistää sitä unohtamista)

[hannes_ko]

6-12 mukillista päivässä. Käytän paljon maitoa kahvissani, mistä syystä menee ryystämiseksi eikä nauttimiseksi. Todennäköisesti olen koukussa, toisaalta en tunne niin. Fyysisiä oireita en ole huomannut jos joudun olemaan kahvitta, enemmänkin pinttyneen tavan puuttuminen aiheuttaa henkistä levottomuutta. Armeijassa alkuviikot menivät kahvitta kun sotkuun ei päässyt ja aamuisin oli kahvia joka toinen tai joka kolmas päivä saatavilla, muuten ei. Leireilläkin tuli monen päivän kahvittomia taukoja, eikä sen kummempaa nykimistä tapahtunut.

Silti...

No, en tupakoi, olen absolutisti, enkä käytä lääkkeitä enkä mihinkään muuhunkaan ole koukussa, joten kai terveys ylettömän kahvin kulutuksen kestää.

[Olkku]

Nyt sairausloman aikana on ilmeisesti vähän lisääntynyt, toi kahveen juonti. Herään yleensä siinä kuuden korvilla ja keitän termariin täydenpannun, noin 12 kuppia, eli mukista juodessa, noin 7-8 mukillista, termari on tyhjä siinä 10 kieppeillä ja tietenkin keitän uuden pannullisen ja se on juotuna siinä kolmen korvilla.

Iltaisin en juo kahvia, joten päivän saldo on siinä viitisentoista mukillista, olen kahvitratti, mutta en koukussa kahviin, että silleen.

Kahvin juon aina kahvina, eli en käytä senparemmin sokeria, kun maitoakaan, enkä myöskään syö pullaa tai munkkia kyytipokana, vain kahvia.

[Roku]

10-11 mukillista tulee kahvia juotua päivän aikana. Olen pyrkinyt vähentämään, kun yli 25 vuoden ankara kahvittelu on tuonut närästyksen mukanaan, mutta aika heikolla menestyksellä. Yritin välillä laittaa maitoa kahviin, mutta aika nopeasti siirryin mustaan sellaiseen takaisin, enhän minä mikään vasikka sentään ole.

Olen oppinut iän myötä, että illalla kahdeksan jälkeen ei kahvia parane juoda, silloin voi unen saaminen olla vaikeaa. Aamulla taas koneisto ei lähde millään käyntiin ilman paria mukillista sumppia, ja kotiuduttuani töistä minulla on käytännössä koko ajan kahvimuki kädessä (siihen iltakahdeksaan saakka), joten kyllä kai minä koukussa kofeiiniin olen.

Sanovat että liiallinen kahvin juominenkin aiheuttaa krapulan tapaista käsien vapinaa, mutta itse en ole sellaista koskaan havainnut.