Filosofia-ketju

  • 8 062
  • 43

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Tarjolla tänään: Filosofiaa. Filosofia on turhaa haihattelua, mutta joskus on mukava alkaa naiivisti pohdiskelemaan todellisuudesta irroittautuen. Tässä hieman ajatuksia ja omia sekavia tulkintojani Nietzchen filosofiasta (asiaan perehtymättömän näkökulmasta). Alaa opiskelleen näkökulmasta liikutaan varmasti ajattelun tasolla: luolamies.

Eli siis... Lukion kurssilla ja myöhemmin muussakin kirjallisuudessa olen törmännyt filosofi Friedrich Nietzchen ajatuksiin. Häneen mukaansa meidän tulisi luopua turhista ennakkoluuloistamme ja peloistamme, sekä astua täyteen vastuuseen teoistamme. Itse henkilökohtaisesti voin ainakin allekirjoittaa tuon 100%:sti. En tarkoita, että olisin jatkuvasti kuoreen käpertyneenä, mutta mielestäni ihmiset aiheuttavat itselleen paljon vahinkoa ajattelemalla "En minä kehtaa", "Teen niin sitten kun olen...", "En minä voi" jne... Monta lomamatkaa on jäänyt tekemättä ja kokemusta kokematta liiallisen varovaisuuden takia. Monesti ihminen pystyy paljon enempään, mitä itse uskookaan, kunhan vain uskaltaa heittäytyä ja panostaa tosissaan siihen asiaan mitä on tekemässä. Itsensä peliin laittamisesta on kysymys. Turhat ennakkoluulot estävät ihmisiä saamasta positiivisia kokemuksia. Uskaltaminen(/uskaltamattomuus) kertaantuvat ja aiheuttavat positiivisia(/negatiivisia) kierteitä. Kun huomaa onnistuneensa on seuraavaan tekemiseen helpompi lähteä ja toisinpäin.

Me antaudumme aivan liian helposti mekaaniseen arkeen, jossa ajattelumme on lähinnä näennäistä. Toistamme vain jo aiemmin opittuja toimintamallejamme. Kuinka usein voit väittää tehneesi jotain sellaista, mitä et ole aiemmin tehnyt? Esimerkiksi aloittanut uuden harrastuksen tai laittanut sellaista ruokaa, mitä et ole aiemmin tehnyt. Suurin osa peloistamme tai jännitystiloistamme jotakin asiaa kohtaan ovat todellisuudessa turhia. Loppujen lopuksihan itse asiat eivät sinänsä ole huonoja/vaarallisia/pelottavia, ne vaan yksinkertaisesti ovat. Ennakkoluulot ja niiden aiheuttamat estyneisyystuntemukset, jotka tilanteisiin liitetään ovat peräisin lähtöisin meidän omista mielistämme. Luonnollisesti on henkiinjäämisen kannalta hyödyllistä pelätä esim. moottoritiellä kävelemistä silmät peitettyinä tai jäämistä putoavan pianon alle (kärjistetyt esimerkit), mutta usein mielemme liittää ennakkoluuloja asioihin turhaan. Ajatelkaapa luokan edessä puhetta pitävän oppilaan jännittämistä tai koulukiusattua, jonka kalloon on tatuoitunut pelko lähes kaikkia ihmisiä kohtaan. Kuinka haitallisia ja mielettömiä heidän pelkonsa heidän oman etunsa kannalta ovatkaan.

Liian usein meiltä myös ennakkoluulojemme takia unohtuu se vapaus, mikä meillä on. Vapaus valita ympärillämme avautuvista mahdollisuuksista ja vapaus vaikuttaa asioihin, olla luova. Tämän vapauden vastapainona on ottaa täydellinen vastuu tekemisistämme. Kuten Nietzhe asian ilmaisee "astu vapauden ja jumalallisen vastuun valoon. Ryhdy luojaksi, joka on vastuussa tämän olemassa olon jatkumisesta". Nietzche sysää kaiken vastuun ihmiselle todetessaan "Jumala on kuollut". Luultavasti meidän on täällä sitä mukavampi elää, mitä useampi meistä kantaa vastuun itsestään. On vain usein niin helppoa paeta vastuuta tai rueta vapaa matkustajaksi. Näin saavutetaan omia etuja, mutta se ei palvele kokonaisuutta.

Nietzchen filosofiassa kehotetaan meitä:"ryhdy elämän rakastajaksi: TANSSIVAKSI, YLPEÄKSI, ROHKEAKSI, NAURAVAKSI, IHMISEKSI! Ihmiseksi, joka iloitsee kaikista tämän aivan liian lyhyen elämän nyansseista ja vaaroista." Mielestäni tässä on tiivistetty aika ytimekkäästi se, mistä tässä hommassa on kysymys. Lauseista huokuu sellaista elämän iloa ja energiaa, joka olisi hyvä muistaa arjen paineissa. Monesti taivumme yleisesti vallitseviin mielipiteisiin tai teemme tekoja, vastoin omaa tahtoamme sen sijaan, että puolustaisimma ylpeästi ja rohkeasti omia näkemyksiämme ja toimisimme niiden mukaan. Luonnollisesti elämme yhteisöissä, joissa on muitakin ihmisiä ja kompromisseja on tehtävä, mutta usein emme nosta itseämme esiin silloinkaan kun aihetta olisi. Lisäksi uskon, että pitkällä tähtäimellä toimiminen oman tahtomme, sen minkä koemme oikeaksi, mukaisesti kasvattaa itseluottamustamme. Jatkuva omaa tahtoamme vastaan tekeminen taas rapistuttaa itseluottamustamme. Nietzchen filosofia on erittäin yksilökeskeistä, mutta mielestäni ainakin ajatuksia herättävää.
 

Filosofem

Jäsen
Filosofiasta puhuttaessa Nietzsche on meikäisenkin yksi suosikki. Vaikka arvostan Friedrichin ajattelumaailmaa ja karismaa, on osittain ironista, että pidän Nietzscheä myös helvetin yliarvostettuna filosofina. Tämä johtuu tietenkin miehen fanaattisesta tavasta vasaroida filosofiaa, mikä on kerännyt enemmän nimeä kuin itse miehen ajattelu.

Pientä nippeliä (saatanan homo, jos väärin luit) kuitenkin mieheen tutustumattomille:

Mitä Nietzsche sitten oli? Nero vai hullu, molempia? Nietzsche oli absolutisti; hän ei käyttänyt alkoholia lainkaan. Hän oli nykyiseen asemaansa nähden lähes tuntematon eläessään. Hän oli sairas puolet iästään; hän kärsi alle 30-vuotiaana toistuvasti psykosomaattisista oireista. Hän oli sadomasokisti; hän lisäksi kävi usein huorissa. Hänen myös väitetään harrastaneen seksiä siskonsa kanssa. Sisko luonnollisesti kielsi tämän aina kuolemaansa saakka. Yhden teorian mukaan hän olisi ollut homo. Nietzschen isä oli pappi, ja isänsä varhaisesta kuolemasta huolimatta hän sai kristillisen kasvatuksen. Nietzsche myös haudattiin kristillisin menoin. Hän menetti järkensä jo 1889 ja joutui hullujen huoneen kautta äitinsä huostaan ennen kuolemaansa. Hänen kuolinpäivämääränsä on muuten sama kuin oma syntymäpäivämääräni.

Nietzschen teorian yli-ihmisestä tiedetään pönkittäneen toisen maailman sodan aikana natsien arjalaista näkemystä (sitä en tiedä olivatko teokset koskaan itse Führerin kirjahyllyssä), ja sodan päätyttyä Neuvostoliittohan keräsi ja piilotti/hävitti Saksassa lojuneet Nietzschen kirjat; ne olisivat muuten olleet liian tulenarkaa materiaalia sodan hävinneiden sakemannien käsissä.

Yleisestihän Nietzsche tunnetaan nimenomaan moraalifilosofina, ja tässä ovat todella hänen vahvuutensa. Näkemyksensä on osuva: ihminen (yksilönä, laumana, kansana) tavoittelee loppuvaiheessa vain omaa etuaan (eli mainetta, rikkautta, kunniaa, mielihyvää, eloonjäämistä) ollen suomeksi sanottuna oman itsensä huora. Nietzschen mukaan idealistisella ja kristillisella moraalilla ei ole yliluonnollista perustaa, vaan että nykyisin vallalla olevat moraalijärjestelmät ovat syntyneet monimutkaisen sosiaalihistoriallisen ja psykologisen prosessin tuloksena. Niin yksinkertaista ja totta kuin se onkin.

Tällä hetkellä kirjahyllyssäni taitaa Nietzscheltä olla 'Antikristus', 'Ecce Homo', 'Epäjumalten hämärä' ja 'Näin puhui Zarathustra'. Ensimmäisen kerran tutustuin herraan jo nuorena kloppina. Kirjaimellisesti Nietzscheä ei kannata tulkita, koska hän käyttää kirjoissaan uskomattoman paljon vertauskuvia ja -tarinoita, ilman, että hän ilmoittaa niistä. Nietzschen ajattelu on vaikuttanut myös satanismin syntyyn, mutta on enemmän yksilöstä kiinni miten voimakkaana tätä vaikutusta lopulta pitää. Nämä siis täydennyksenä Zeicin informaatioon.


”Jumala on kuollut!”
”Se, mikä ei tapa, vahvistaa.”
”En ole ihminen, olen dynamiittia."
”Pappi on tuomittava, näännytettävä nälkään ja ajattava autiomaahan”
”Kaikki luonnonvastaisuus on rappiota. Rappeutunein ihmislaji on pappi: hän opettaa luonnonvastaisuutta.”




1844-1900
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Viestin lähetti Filosofem
Hän oli sadomasokisti; hän lisäksi kävi usein huorissa. Hänen myös väitetään harrastaneen seksiä siskonsa kanssa. Sisko luonnollisesti kielsi tämän aina kuolemaansa saakka.

Nietzschen teorian yli-ihmisestä tiedetään pönkittäneen toisen maailman sodan aikana natsien arjalaista näkemystä (sitä en tiedä olivatko teokset koskaan itse Führerin kirjahyllyssä)

Jaahas, vai Nietzscheä on täällä lueskeltu. Itse innostuin ko. filosofin kirjoituksista lukioiässä, ja tulipa myöhemmin proseminaarityökin värkättyä Moraalin alkuperästä. Minusta Nietzschessä on erinomaista hänen kielellinen kirjoitusasunsa, jonka ilmaisut omaavat kerta kaikkiaan suurta voimaa. Also Sprach Z on niistä ehkä se kaikkein viihdyttävin luettava.

Liittyen tuohon huorissa käyntiin, niin enpä menisi sitä suureen ääneen väittämään, sillä siitä ollaan kyllä kovasti montaa (kahta kai lähinnä) mieltä; jotkut väittävät Nietzschen olleen 'naisen kanssa sillai' vain kerran, siitäkin tuloksena kuppa, joka olisi sitten tuon myöhemmän sairastelun ja hulluudenkin osasyy. Samainen syy heijastelisi myös hänen ruoskametaforaan (kun menet naisen luo, älä unohda ruoskaa). Mutta, kukapa sen nyt sitten tietää. Mieshän esiintyi loppupelissä valenimellä Dionysios, ja esittäytyi (muistaakseni) Milanon rautatieasemalla ihmisille jumalana, ennen kuin suljettiin pöpilään. Lisäksi tuo siskon paneminen ei suurella tonennäköisyydellä pidä paikkaansa; siskohan väärensi systemaattisesti veljensä töitään (oli nuorempi) pyrkien pääsemään natsien suosioon, jossa sitten onnistuikin. Tästä syystä Nietzscheä on aivan suotta pidetty jotenkin protonatsina, mitä hän nyt sentään kai ei ole. Toinen painolasti on myöhemmin katkennut ystävyys Richard Wagneriin, joka taisi olla ainoa, jolla suuruudenhulluus yletti lähellekään Nietzschen egoa. Tästäkin liikkuu sellainen tarina, että Nietzsche olisi ollut rakastunut Wagnerin vaimoon ja niin edelleen. Wagnerhan oli aktiivinen harrastelijapoliitikko ja antisemiitti, joten heidän rinnastaminen natsien taholta oli enemmän kuin sopivaa. No, näitä riittää.

Nietzschen ongelmanahan on ollut iät ja ajat hänen kirjoitustyylinsä iskevyys ja oikeastaan sellainen koulukunnan puuttuminen, jolloin hänestä on voitu leipoa ihan mikä vain; mm. 70-luvun vasemmistolaiset olivat kovasti Nietzschen pauloissa. Sitten on vielä tällaiset allekirjoittaneen tapaiset asian parissa askartelevat diletantit, jotka ovat asia erikseen. Suosittelen kuitenkin lämpimästi ko. harrastuksen jatkamista.

edit: Hitler muuten ainakin lainaili Nietzscheä, joten on oletettavaa, että myös luki.
 

pedro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suur-Helsingin Lähiö-Jormat
Lyhyestä virsi kaunis:

mitä tulee Friedrichiin, hänen sisarsuhteeseensa ja muihinkin asioihin, suorastaan verraton teos on
Ben McIntyren Herrakansa viidakossa. [Linkki osoittaa HelMetin tietueeseen]. Kyseinen teos keskittyy Friedrich Nietzschen sisaren Elizabethin ja tämän miehen hankkeeseen perustaa aitosaksalainen ideaaliyhteiskunta Paraguay'hin. Paljon kerrotaan myös Elizabethin toimista Eurooppaan paluun jälkeen. Elizabeth Friedrichistä superjulkimon teki — ja myös antisemitistin; siis McIntyren tulkinnan mukaan. Suosittelen teosta lämpimästi.
 

Filosofem

Jäsen
Viestin lähetti er_bai_wu
Liittyen tuohon huorissa käyntiin, niin enpä menisi sitä suureen ääneen väittämään, sillä siitä ollaan kyllä kovasti montaa (kahta kai lähinnä) mieltä; jotkut väittävät Nietzschen olleen 'naisen kanssa sillai' vain kerran, siitäkin tuloksena kuppa, joka olisi sitten tuon myöhemmän sairastelun ja hulluudenkin osasyy. Samainen syy heijastelisi myös hänen ruoskametaforaan (kun menet naisen luo, älä unohda ruoskaa)

Itse tulkitsen tuon 'naisen ja ruoskan' juuri sadistiseksi perverssioksi, mitä Nietzsche olisi ruokkinut mahdollisesti huorissa käydessään. Luultavasti juuri sen 'oikean' naissuhteensa kariutumisen vuoksi. Tietenkin täytyy muistaa, että vasta seottuaan FN rupesi tarinoimaan näistä seikkailuistaan, mutta kyseessä saattaa olla myös ääni alitajunnasta. Tiedä sitten.

Viestin lähetti er_bai_wu
Toinen painolasti on myöhemmin katkennut ystävyys Richard Wagneriin, joka taisi olla ainoa, jolla suuruudenhulluus yletti lähellekään Nietzschen egoa.

Yeah, muistan lukeneeni tämän asian jostain näppärästi selitettynä: Nietzsche ei enää ymmärtänyt mitä Wagner sävelsi ja Wagner ei enää ymmärtänyt mitä Nietzsche ajatteli. Muistaakseni se mahdollinen rva Wagnerin polkeminen tuli 'ilmi' Friedrichin suusta vasta hänen seottuaan.

Viestin lähetti er_bai_wu
Kyseinen teos keskittyy Friedrich Nietzschen sisaren Elizabethin ja tämän miehen hankkeeseen perustaa aitosaksalainen ideaaliyhteiskunta Paraguay'hin.

Niin, sisarhan keräsi kaikki FN:n tekstit ja perusti jonkin Nietzsche-säätiön tms. Ilmeisesti kuitenkaan operaatio Paraguay ei täysin onnistunut, olisiko sisko ja hänen miehensä lopulta eronneet tai jotain.
 

pedro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suur-Helsingin Lähiö-Jormat
Viestin lähetti Filosofem
Niin, sisarhan keräsi kaikki FN:n tekstit ja perusti jonkin Nietzsche-säätiön tms. Ilmeisesti kuitenkaan operaatio Paraguay ei täysin onnistunut, olisiko sisko ja hänen miehensä lopulta eronneet tai jotain.

Muistini mukaan (tieto perustuu mainittuun teokseen) eivät eronneet, vaan homma hoitui ns. luonnollista tietä, kun herra heitti luut kuppiin. Hanke ei täysin nappiin mennyt, mutta jonkinlainen yhteisö siellä oli vielä 1990(?)-luvulla, kun McIntyre kävi taustatyötä tekemässä.

Elizabeth keräsi (ja "editoi") tekstejä ja piti kait aika lailla itsellään täyden oikeuden veljensä lapasiin. Jokin merkkiteoksista (en nyt tietenkään muista, mikä) on väitteiden mukaan aika suurelta osin sisaren kynästä.
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Viestin lähetti pedro
Muistini mukaan (tieto perustuu mainittuun teokseen) eivät eronneet, vaan homma hoitui ns. luonnollista tietä, kun herra heitti luut kuppiin. Hanke ei täysin nappiin mennyt, mutta jonkinlainen yhteisö siellä oli vielä 1990(?)-luvulla, kun McIntyre kävi taustatyötä tekemässä.

Elizabeth keräsi (ja "editoi") tekstejä ja piti kait aika lailla itsellään täyden oikeuden veljensä lapasiin. Jokin merkkiteoksista (en nyt tietenkään muista, mikä) on väitteiden mukaan aika suurelta osin sisaren kynästä.

Minä muistelen samaa; Elizabeth oli naimisissa (?) vanhemman herrasmiehen (Förster taisi olla) kanssa, joka sittemmin kuoli Etelä-Amerikassa. Kyseessähän oli jonkilainen kasvissyönti-ideologia, jonka piti sublimoida ihminen arjalaiseksi yli-ihmiseksi. Siksi muuten Hitlerkin oli niin otettu E:n persoonasta. Ilmeisesti ko. lahko on edelleen olemassa, mutta en mene tästä takuuseen. Palattuaan alkoi natsiksi ja pääasiassa 'editoi' kirjeitä, joita ei ollut julkaistu aikaisemmin. Esimerkiksi Antikristuksen 'julistus kristinuksoa vastaan' on mitä ilmeisemmin editoitu, tai ainakin se on varmuudella Nietzsche-arkistosta peräisin. Toisaalta Elizabethän teki suuren työn arkistoidessaan julkaisematonta materiaalia, joka oli pääosin fragmentteja vähän aiheesta kuin aiheesta; muutoin olisi kait menneen talven lumia.

Ja vielä: Torinon rautatieasemalla Nietzsche jumalana käyskenteli, ei Milanossa.
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Viestin lähetti Filosofem
Yeah, muistan lukeneeni tämän asian jostain näppärästi selitettynä: Nietzsche ei enää ymmärtänyt mitä Wagner sävelsi ja Wagner ei enää ymmärtänyt mitä Nietzsche ajatteli. Muistaakseni se mahdollinen rva Wagnerin polkeminen tuli 'ilmi' Friedrichin suusta vasta hänen seottuaan.

Toinen versio on se, että molemmat olivat omasta mielestään saksalaisen kulttuurin pelastajia ja eivät siten enää mahtuneet egoinensa samaan tilaan. Nietzschekin muuten myös sävelsi, taisi olla peräti suomensukuinen (!) naisihminen, jonka runoille hän nuo sävelet teki, jos kohta tämä on aivan hämärä muistikuva jostain kymmenen vuoden takaa. Kertokoon ken tarkemmin tietää.
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
pedro: "Jokin merkkiteoksista (en nyt tietenkään muista, mikä) on väitteiden mukaan aika suurelta osin sisaren kynästä."

Tässä haetaan varmaan kokoelmaa "The Will to Power", jota ainakin anglosaksisessa maailmassa on laajalti pidetty (virheellisesti) "oikeana" Nietzschen teoksena.

* * *
shadowplay
 

slurguzim

Jäsen
Ohhoh! Tämähän on kuumana käyvä ketju!

Pitäisikö muuten avata sellainen Filosofia-ketju, jossa ei saa puhua kenestäkään ns. filosofiksi luokitellusta henkilöstä tai hänen tuotannostaan? Tarkoitan sanoa, että en tiedä yhtäkään sellaista joka antaisi yhtään mitään.

Hedelmällisempää olisi keskustella vain omien mielipiteiden pohjalta (tietenkin mielipiteisiin vaikuttaa luettu tuotanto, mutta siitä voi vaieta salaa).

Heitän tähän nyt vaikka jonkun täkyn, jonka provokatiivisuus on lukijoiden itsensä pääteltävissä.

Nykyihmisen aggressiivisuuden syy?

Minä väitän: pelko

jätän tahallani perustelematta
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Viestin lähetti slurguzim

Nykyihmisen aggressiivisuuden syy?

Minä väitän: pelko

jätän tahallani perustelematta

Vastaan perustelematta: Vapaa tahto ja Sartre.

Individualismi, jonka näen aggressiivisuuden eräänä perustana on osittain aivan jees (varsinkin jos indiviidi on samalla ns. kriittinen kansalainen), mutta kun se jyrää klassiset hyvyyden, totuuden ja kauneuden ollaan metsässä. Tuon F.N.- hepun "an Sich... fur Mich" tosin pitää paikkansa, eli esim. objektiivista hyvää ei ole olemassa. Aggressiivisuus on seurausta hyvyyden ihanteen "saan toimia miten haluan, kunhan en häiritse toimillani muiden elämää" unohtamisesta.

Kuullostaa aika vapaalta meiningiltä, mutta tosiassa rajoitteet ovat aika tiukat. Esim. yritysmaailma ei tämän klassisen hyvyyden määritelmän mukaan ole kovinkaan hyvä.
 

slurguzim

Jäsen
Gut.

Saimme perspektiiviä heti. Klassisen hyvyyden dilemma eräästä näkökulmasta antaa taas yhden näkemyksen. Ja seuraava taas toisen ja lopulta ympyrä sulkeutuu tai rönsyilee ulos.

Mitä jos irroitamme kaiken sanotun ja tehdyn ja pyrimme objektiivisesti ajattelemaan parhaan ymmärryksemme ja kykymme mukaan tällä hetkellä? Uskallammeko siirtyä käytännön filosfian maailmaan vai sallitaanko se tässä ketjussa?

Minä vastaan pelko, koska ajattelen juuri tällä hetkellä ihmisen kehittymättömyyttä. Se, mitä ajattelen 5min. päästä on eri asia. Täytyy vain toivoa, että kun seuraavan kerran kirjoitan tähän ketjuun, ovat ajatukset jotain muuta. Pyrin siis olemaan rehellinen ja kirjoittamaan vain ja ainoastaan sillä hetkellä olevan kuorman mukaan editoimatta jälkikäteen. Pelko pois. (Riskinä on, että minut ymmärretään totaalisesti väärin, mutta jos ajatusten vaihto lähtee käyntiin, niin tästä voi tulla passionhedelmä)
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Filosofiasta on hankala puhua koska pitäisi puhua äärimmäisen kurinalaisesti. Oma kapasiteettini ei tähän riitä, joten en juuri sitten puhu... Mutta näin amatöörin silmin monesti näyttää siltä, että määritysten ja kategorioitten muodostamisesta ja niiden keskinäisen loogisuuden takaamisesta tulee klassisessa filosofiassa itsetarkoitus, jonka lopputuloksena on melkoisesti kokemukselta suljettu eikä kokemuksen ylittävä järjestelmä. Eli määritelmien ja kategorioiden hyväksymisestä voi seurata huikaisevan majesteettinen ajatusrakennelma, joka ei kuitenkaan sisällä mitään erityisen uskottavia perusteluita juuri näiden määritelmien ja kategorioiden käyttöön. Moderni filosofia puolestaan liittää tähän etäisyyteen myös tietyn kielellisen kompleksisuuden, jossa on vaikea erottaa logiikka retoriikasta. No, tämä on ontuva (ja viime kädessä perustelematon) selitys sille, että pidän suurta kaunokirjallisuutta akateemista filosofiaa parempana filosofisena lähtökohtana. Platon väheksyi taidetta, mutta kyllä muodollisessa filosofiassakin on epäkohtansa...
 

Kattila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuka ketäkin soimaa.
Kas tässä mjr:lle suurta kaunokirjallisuutta:


Lauri Viita


Kapina


(Kokoelmasta Betonimylläri)


Nuoren, riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään
lausui julki aatteen ylvään:
»Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuivat jo lentimemme.


Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
– Luteet, veljet valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon,
jalomman saa lude sadon!»


Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta –
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy alas matonraitaan,
siitä yli kirjokuteen
urhoollisen urosluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.


Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen –
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti.
Juostiin sivuun, taakse, eteen –
sama tulos: likaveteen
käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän luderyhmän.


Surullinen tapaus. –
Sellaista on vapaus.


Kieli on ongelma ja mielestäni siihen pitää takertua. Mitä on nykyihmisen agressiivisuus, tai pelko jota siihen syyksi tarjottiin? Pelkällä nimien pudottelulla ei aitoa keskustelua synny juurikaan siksi, että käsitteet ovat yhteismitattomia, ellei keskustelijoilla ole yhteistä kielellistä kehikkoa. Onko pelko pelätyn välttämistä, siis käytännön toimintaa, vai mielentila?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti Kattila
Kieli on ongelma ja mielestäni siihen pitää takertua. Mitä on nykyihmisen agressiivisuus, tai pelko jota siihen syyksi tarjottiin? Pelkällä nimien pudottelulla ei aitoa keskustelua synny juurikaan siksi, että käsitteet ovat yhteismitattomia, ellei keskustelijoilla ole yhteistä kielellistä kehikkoa. Onko pelko pelätyn välttämistä, siis käytännön toimintaa, vai mielentila?

Toisaalta inhoan biologismia ja toisaalta näen meidät vasta hiljattain valistuksen ajatukseen törmänneenä eläinlajina, jonka käytöstä pitkälle sanelevat irrationaaliset refleksit ja jonka ajattelutoiminta on pitkälle näiden irrationaalisten refleksien rationalisoimista. Eli kieli on siinä mielessä ongelma, ettemme vielä pysty sitä kovin hyvin käyttämään tai ymmärtämään muuten kuin pohjimmiltaan aggressiivisen assertion välineenä. Filosofia tälläisten konkreettisten kysymysten pohtijana törmää heti niihin laboratorio-olosuhteisiin, jossa sen analyysi tapahtuu. No, Heidegger esimerkiksi yritti kirjoittaa kokemuksesta - mutta "käytännöllisenä" ratkaisuna oli liittyä NSDAPhen, mikä ei herätä luottamusta kun kysymyksessä on epäilemättä Wittgensteinin rinnalla vuosisadan johtava filosofi. Nietzsche on toinen esimerkki tavasta irtaantua akatemian suojasta, mutta eipä hänkään mielestäni kovin rohkaiseva esimerkki... Derrida puolestaan näytti ratkaisseen maailman ongelman sanomalla käytännössä maailman sisältyvän kieleen eikä päinvastoin, mikä ei sekään vaikuta kovin hedelmälliseltä, joskin toki siistiltä. Eli maailman ja kokemuksen polyfonian kriittisen analysoinnin sijasta voimme rauhallisin mielin siirtyä analysoimaan kielen nyansseja, mikä kieltämättä on jonkin verran abstraktimpi, etäisempi ratkaisu. Akatemiaan sopiva. En pidä tätä argumenttia kokonaan populistisena kärjistyksenä.

Edit: toivoton yritys lisätä jotain koherenssia tekstiin.
 
Viimeksi muokattu:

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Nykyihmisen aggressiivisuuden syy?

Minusta on typerä yleinen käsitys, että nykyihminen olisi jotenkin pinnallisempi ja aggressiivisempi, mitä aiemmin. Toinen hatara yleinen käsitys on, että maailmassa pahuus jotenkin lisääntyisi koko ajan. Samassa luulossa sitä ollaan oltu aina, vaikka perusteita väitteille ei
ole. Ja miten tämä nykyihmisen aggressiivisuus sitten ilmenee? Väkivaltana, väliinpitämättömyytenä muista ja pahoina tekoinako?
Nykyajan ihmisistä suuri osa on säyseitä sohvaperunoita, eikä mitenkään väkivaltaisia. Ihmiset ovat sotineet toisiaan vastaan läpi vuosisatojen, luultavasti tällä hetkellä keskimääräistä vähemmän. Tietysti nykyään saa singolla enemmän tuhoa, mitä ennen keihäällä, mutta kyllähän Osmo Soininvaarakin tietää, että keihäitä pitää vain olla enemmän. Roomalaisilla ja gladiaattorinsa ja Pohojanmaalla häjynsä. Myöskin ruumiilliset rangaistukset olivat ennen yleinen tapa.

Ja mitä väliinpitämättömyyteen tulee, niin osattiin sitä ennenkin. Voidaanko esimerkiksi laajamittaista orja-järjestelmää pitää erityisenä empatian osoituksena? Kuitenkin orjuus on ollut olemassa muinaisista kulttuureista pitkälle nykyaikaan. Uskon ettei ihmisen perusluonne tämän asian suhteen ole paljoa muuttunut, itsestä sitä on aina pidetty ensisijassa
huoli. Ainakin, jos muiden etujen edistäminen ei ole koitunut myös itselle merkittäväksi eduksi. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö välittäisi mitään muista, mutta etusijalla on kuitenkin oma hyvinvointi.

Vastakkain asettelu pinnallinen VS syvällinen on nykyään erittäin muodikasta. Yllättäen pinnallisuudenkin
oletetaan olevan nykyään yleisempää kuin ennen. Vailla perusteita. Samalla tavalla naiset ovat käyttäneet kaikki keinot kaunistaakseen itseään ennenkin. Ihmiset ovat aina olleet turhamaisia ja ahneita keräten
erilaista materiaa ympärilleen. Antiikin saviruukut ovat vain vaihtuneet DVD-elokuviin. Ja vaikka nykyään netti tulvii pornoa, niin osattiin sitä ennenkin. Bordelleja on ollut olemassa tuhansia vuosia ja niiden käyttäminen on ollut monina aikoina yleinen tapa muinaisesta Egyptistä alkaen. Päihteitäkin on käytetty kautta aikojen, pohjoisessa shamaanit ovat mutustaneet hassuja sieniä ja inkat koka-pensaanlehtiä. Antiikin Rooman runoilijat ovat kirjoituttaneet hautakiviinsä ylistyslaulua viinistä.

Jotkut pitävät pinnallisuuden lisääntymisen merkkinä kirkon vaikutus vallan putoamista. Siinä mielessä tämä voi pitää paikkaansakin, että yleensä uskonnot pyrkivät ajamaan hyviä arvoja ja osa ihmisistä niitä sitten noudattaakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että ainakin osittain eri uskonnot ovat aina olleet koneistoja, joita on ainakin jossakin määrin käytetty raakaan ihmisten hallitsemiseen, vaikka niin ei olisi alunperin tarkoitettukaan. Esimerkiksi keski-ajan katollisessa kirkossa piispat pystyivät kiristämään rahaa ihmisiltä synneillä painostamalla. Aneitten sijaan ihmiset olisivat saattaneet tarvita rahansa vaikkapa ruokaan.

Tosiasia on ihmisten keskimääräisen vapaa-ajan lisääntyminen. Kun ei koko aikaa tarvitse olla metsästämässä mammutteja, että saa ruokaa jää aikaa
kaikenlaiseen pinnalliseen toimintaan.
Luultavasti kuitenkin vapaa-ajan lisääntyminen on suurimman osan mielestä positiivista kehitystä. Pitäisikö
palata takaisin metsästäjä-keräilijä yhteiskuntaan, että päästään idolsseista eroon?


”Jumala on kuollut!”
”Se, mikä ei tapa, vahvistaa.”
”En ole ihminen, olen dynamiittia."
”Pappi on tuomittava, näännytettävä nälkään ja ajattava autiomaahan”
”Kaikki luonnonvastaisuus on rappiota. Rappeutunein ihmislaji on pappi: hän opettaa luonnonvastaisuutta.”
Lopuksi kiitokset Filosofemille ja muille vastauksista...

Eikö Nietzhen hulluus muuten legendan
mukaan puhjennut kun hän näki miehen kengittävän hevosta? No, vähemmästäkin.
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
slurguzim; kirjoitti:
Pitäisikö muuten avata sellainen Filosofia-ketju, jossa ei saa puhua kenestäkään ns. filosofiksi luokitellusta henkilöstä tai hänen tuotannostaan? Tarkoitan sanoa, että en tiedä yhtäkään sellaista joka antaisi yhtään mitään.

Hedelmällisempää olisi keskustella vain omien mielipiteiden pohjalta (tietenkin mielipiteisiin vaikuttaa luettu tuotanto, mutta siitä voi vaieta salaa).

Heitän tähän nyt vaikka jonkun täkyn, jonka provokatiivisuus on lukijoiden itsensä pääteltävissä.

Nykyihmisen aggressiivisuuden syy?

Minä väitän: pelko

jätän tahallani perustelematta

Nostetaas tämäkin ylös.

Pelkohan se tosiaan aggressiiviseksi tekee, ja pettymys.

Ihmisen kun saa kokemaan itsensä uhatuksi, niin jopas se eläimellinen puoli sieltä nostaa päätään.

Ja taas toisaalta, kun viet toiselta toivon, niin vastaus siihenkin on joko aggressiiivisuus tai apaattisuus.

Mitä filosofiseen puoleen muuten tulee, niin mitä pohdinnalla yleensä tavoitellaan?

Arvostusta?
 

J.Petke

Jäsen
.

Mitä filosofiseen puoleen muuten tulee, niin mitä pohdinnalla yleensä tavoitellaan?

Arvostusta?

Sanon, että sillä tavoitellaan yleistä imagoa "hienona ja viisaanaa ihmisenä". Ítseni mielestä on aina hauska silloin tällöin miettiä asioita hieman syvällisemmin, tosin yleensä yksin. Esimerkiksi tämä kysymys, että mikä tekee teosta moraalisen sekä hyväksytyn. Jos ryöstän apteekkiin ja pahoinpitelen siellä myyjän jotta saan lapselleni lääkettä mikä pelastaa hänen henkensä niin teenkö väärin?

Olen myös sitä mieltä, että Jeesus on ollut aikansa suuri filosofi, siis tavallinen ihminen. Hänen oppilaskunta oli lojaalia ja opit ovat jatkuneet tähän päivään asti. Tämä siis mitenkään sekoittamatta uskonta enempää tähän.

Nykypäivän filosofit ovat aika tuntemattomia ainakin minulle pl. Linkola. Onko kenelläkään antaa vinkkiä johonkin nykypäivän "suureen" filosofiin?
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
J.Petke; kirjoitti:
Sanon, että sillä tavoitellaan yleistä imagoa "hienona ja viisaanaa ihmisenä". Ítseni mielestä on aina hauska silloin tällöin miettiä asioita hieman syvällisemmin, tosin yleensä yksin. Esimerkiksi tämä kysymys, että mikä tekee teosta moraalisen sekä hyväksytyn. Jos ryöstän apteekkiin ja pahoinpitelen siellä myyjän jotta saan lapselleni lääkettä mikä pelastaa hänen henkensä niin teenkö väärin?

Olen myös sitä mieltä, että Jeesus on ollut aikansa suuri filosofi, siis tavallinen ihminen. Hänen oppilaskunta oli lojaalia ja opit ovat jatkuneet tähän päivään asti. Tämä siis mitenkään sekoittamatta uskonta enempää tähän.

Nykypäivän filosofit ovat aika tuntemattomia ainakin minulle pl. Linkola. Onko kenelläkään antaa vinkkiä johonkin nykypäivän "suureen" filosofiin?

Pekka Himanenhan niitä tunnetuimpia suomalaisia "filosofeja" on.

Sitten Linkola henkinen Thomas Wallgren ja kai Esko Valtaojankin voi laskea "filosofiksi"

Juha Sihvolan mailmankansalaisen etiikkaa unohtamatta. Sihvolan ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä .

http://www.helsinki.fi/collegium/english/staff/Sihvola/sihvola_papers.htm
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
En tiedä mihin ketjuun tämä kuuluisi, mutta ehkä tässä on jotain elämänfilosofiaan liittyyvää niin voisihan siitä laittaa tänne...

Kattelin tässä illan aikana telkkarista dokumentin israelilaisten ja palestiinalaisten vuosikymmeniä jatkuneesta kahakoinnista ja riitelystä. Tämän jälkeen katoin vielä ohjelman ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvästä ongelmasta. Mulla tuli noista ahdistunut olo.

Hetken kuluttua kuitenkin tuli mieleen kysymys, että miksi mulle tuli ahdistunut olo? Miksi ihmeessä kannan huolta tollasista asioista? Miksi tällaisen yksittäisen ihmisen pitää millään tavalla ottaa tällaisia asioita kantaakseen tai uhraan ajatustakaan näihin kysymyksiin?

Helpompaa olisi varmasti kun vain antaisi tollasten kysymysten olla ja keskittyisi ihan siihen omaan lähielinpiiriin ja arkeen. Nauttisi niistä yksinkertaisista asiosita, joita se tarjoaa ja vähän kantaisi huolta yhtään mistään sitä suuremmista kysymyksistä. Onko tämä liian yksilökeskeinen näkemys, jolla väistetään vastuuta vai onko vain inhimillistä kokea huolta , mutta toisaalta eikö helpompaa olisi vain antaa olla? En tiiä.
 

Crazy Diamond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins & Winnipeg Jets
Hetken kuluttua kuitenkin tuli mieleen kysymys, että miksi mulle tuli ahdistunut olo? Miksi ihmeessä kannan huolta tollasista asioista? Miksi tällaisen yksittäisen ihmisen pitää millään tavalla ottaa tällaisia asioita kantaakseen tai uhraan ajatustakaan näihin kysymyksiin?

Sinä kannat jo kortesi kekoon, kun sinussa herää, tunteita ja ajatuksia. Tottakai sun kannattaa olla ahdistunut tapahtuneesta, jos sen koet oikeaksi. Kunhan kuitenkin pidät mielesi tasapainossa, ja se nyt tapahtuu luonnostaan, sillä geeneihimme on koodattu semmoinen asia, että tapahtui mitä tapahtui, mieli pidetään tasapainossa. Vakavien mielenterveydellisten sairaustenkaan oireet eivät ole muuta, kuin yritystä saada mieli tasapainoon.

Sitä kautta kun koet tapahtumat ahdistaviksi ja epäoikeudenmukaisiksi, se mahdollistaa ajatustesi jakautumisen muille. Yhdessä me tässä maailmassa ollaan ja kollektiivina ns. päätökset tehdään. Sen voit vaikka huomata siitä, että rakkaus on yleisesti kaikilla ihmisillä se elämän kliimaksi. Olkoon kyse rakkaudesta jossa on tarkoitus lisääntyä tai ei. Ellei jumala ole sitä sinne geeneihimme koodannut, evoluutio, evoluutio. Kai minä yritän epätoivoisesti itselleni kertoa, että elämälläni on merkitys.

---

Itse olen pohtinut, tai oikeastaan vasta keksinyt kysymyksen, mitä helvettiä meille tapahtuu kun me kasvamme? Siis mielemmä sisällä. Miksi elämästä tulee niin synkkää, mihin katoaa lapsenmielinen elämänilo? Tai toinen ääripää on sitten se, että suljetaan täysin se ulkomaailma pois, ja ollaan sitten naiivin iloisia. Tieto on tuskaa!

Ulver - What happened?
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Sinä kannat jo kortesi kekoon, kun sinussa herää, tunteita ja ajatuksia. Tottakai sun kannattaa olla ahdistunut tapahtuneesta, jos sen koet oikeaksi. Kunhan kuitenkin pidät mielesi tasapainossa, ja se nyt tapahtuu luonnostaan, sillä geeneihimme on koodattu semmoinen asia, että tapahtui mitä tapahtui, mieli pidetään tasapainossa. Vakavien mielenterveydellisten sairaustenkaan oireet eivät ole muuta, kuin yritystä saada mieli tasapainoon.

Sitä kautta kun koet tapahtumat ahdistaviksi ja epäoikeudenmukaisiksi, se mahdollistaa ajatustesi jakautumisen muille. Yhdessä me tässä maailmassa ollaan ja kollektiivina ns. päätökset tehdään.

Jep. Ymmärrän pointin miksi näin tunnen, mutta lähinnä kyseenalaistin, että mitä järkeä tai hyötyä on tuntea noin? Helpommalla pääsisi kun antaisi vain olla.

Mitä tulee kollektiivisiin päätöksiin niin eihän sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Jokainen yksilöhän tekee itse päätöksensä, mutta toki ympäristönsä vaikutuksen alaisena.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Onko jollain suositella hyvää kirjallisuutta, jolla päästä käsiksi filosofian pyörteisiin?

Hakusessa ensimmäinen filosofian teos. Joku josta aloittaa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Onko jollain suositella hyvää kirjallisuutta, jolla päästä käsiksi filosofian pyörteisiin?

Hakusessa ensimmäinen filosofian teos. Joku josta aloittaa.
Bertrand Russellin Länsimaisen Filosofian historia on ihan hyvä. Nietzsche on helppo lukuista ja huvittavaa luettavaa vaikka liikkuukin lähinnä moraalin alueella. Hegeliä kannattaa välttää alkuun niin paljon kuin mahdollista. Suomalaisista Jukka Hankamäki on mielenkiintoinen ja miellyttävä lukukokemus ainakin hänen anarkiaa käsittelevä kirjansa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös