Minua ei kiinnosta jos pronssipeli ei suuria ja mahtavia seuroja ja heidän hunajapersefanejaan sytytä. Se on heidän häpeänsä ja asenneongelmansa. Minusta pronssipelikin olisi pirun kova juttu, siitäkin huolimatta, että varmasti takaraivossa jyskyttäisi pettymys, kun unelma finaalista olisi vain muutamaa päivää aiemmin murskautunut.
Toisaalta ihmettelen miksi pronssi ei nyt esimerkiksi IFK:ta kiinnostaisi. Eihän tuo jengi ole tässä aivan viime vuosina erityisesti päässyt menestyksestä nauttimaan, joten siltä kantilta ajatellen pronssi ja paluu mitalikantaan olisi jo jotain. Jos ei muuta niin kokonaisuutena ajatellen pirun hyvä suoritus tuolta joukkueelta.
Ässien pronssikevään -95 lisäksi muistuu hyvin mieleen kevät -92, kun Ässät ja HIFK ottelivat pronssista Porissa. Se oli oikeasti ihan hyvä peli, jossa molempia mitali tuntui kiinnostavan. Kotijoukkue hallitsi peliä aika suvereenisti, mutta Sakke Lindfors torjui pronssit Helsinkiin. Ja joukkue näytti iloitsevan ihan aidosti mitaleistaan ja voittoisasta kauden päätöksestään. Miksi IFK:ta ei sitten nyt pronssi kiinnostaisi?
Runkosarjassa mitellään kuitenkin 56 peliä, joista voittaja kuittaa vain kaksi pistettä, eikä mitään muuta. Ja sitten ruikutetaan pronssiottelusta, josta voittaja kuittaa jotain ihan konkreettistakin. Kyllähän tuo ainakin minusta on huomattavasti tärkeämpi ja arvokkaampi peli kuin yksikään runkosarjan ottelu. Mitali on aina mitali. Ei Suomen tarvitse olla mikään Amerikka, jossa on vain Voittaja, eikä sitten mitään muuta.