Lukko lähti kauteen 2003-2004 tavoittenaan huipentaa "omat pojat" projekti mitaliin. Ennen kauden alkua aika harva raumalainen varmaankaan uskoi siihen että Lukko tällä kaudella mitalin ottaisi. Materiaali näytti ennen kauden alkua ihan kohtalaiselta, mutta Ismo Lehkosen valmentajantaidoista ei oltu niinkään vakuuttuneita. Harjoitusottelut menivät Lukon osalta loistavasti, saldona mm. 3 turnausvoittoa. Silti ainakin allekirjoittaneen mielessä oli kokoajan epäilys siitä, että mitähän tästäkin kaudesta tulee. Kolmannen vuoden ammattilaisista oli paljon puhetta, tällä kaudella oli aika lunastaa suuret odotukset.
Runkosarja lähti ensimmäisten pelien osalta liikkeelle ihan kohtalaisesti, mutta lokakuun lama tiputti Lukon sarjataulukossa aivan häntäpäähän. Lukon pelit olivat lähes poikkeuksetta vähämaalisia ja todella pitkästyttäviä katsojille. Lukon pelistä puuttui tekemisen meininki ja otteissa oli tietynlaista haluttomuutta. Liekö syynä sitten se että Lehkonen haluttiin savustaa ulos. Lukon kolmos-ja neloskenttä olivat aivan pihalla suurimmassa osassa alkukauden otteluita ja Lukon "omille pojille" naureskeltiin. Ismo Lehkosen potkut saivat sinettinsä loka-marraskuun vaiheessa jolloin Lukko hävisi täydellisen munattomien esitysten jälkeen 2 ottelua putkeen tekemättä maaliakaan. Toki potkut pohjautuivat jo pitkän ajan huonoihin esityksiin, mutta näissä kahdessa Lehkosen ajan viimeisessä ottelussa aisti jo sen että Lehkonen haluttiin savustaa ulos.
Marraskuun alussa Lukko tiedotti palkanneensa viime kaudella Tapparan suomenmestariksi valmentaneen Jukka Rautakorven uudeksi valmentajakseen 2,5 vuoden sopimuksella. Heti ensi töikseen Rautakorpi ilmoitti että Lukossa on tehty viime aikoina aivan liian vähän töitä menestyksen eteen ja huomasi myös joukkueessa vallinneen kipsitilan. Tiettynä käännekohtana tällä kaudella voidaan pitää Rautakorven ajan ensimmäistä voittoa, joka otettiin Porissa tylyin 0-5 lukemin. Heti perään kaatui kotona Pelicans maalein 7-0 ja Lukon pelaamisessa alkoi jälleen näkyä tekemisen meininki ja peli-ilon löytyminen. Lukon hyvät otteet saivat hetkeksi käyntiin myös älyttömiin mittasuhteisiin painuneen kahvakeskustelun, jota tiettyjen joukkueiden fanit koettivat parhaansa mukaan pitää yllä. Lukosta oli hetkessä tullut varteenotettava vastustaja kenelle tahansa liigajoukkueelle, tämän sai kokea myös mm. Kärpät, joka poistui Äijänsuolta 5-2 tappio niskassaan hävittyään viimeisen erän peräti 4-0.
Ennen joulutaukoa Lukolle tuli hetkellinen lamavaihe ja Lukko hävisi ennen taukoa 3 viimeisestä 4 ottelustaan. Joulutauon jälkeen kaukaloon luisteli kuitenkin joukkue, joka ei ennen aivan runkosarjan viimeisiä koitoksia montaa kertaa hävinnyt. Varsinkin Äijänsuolla Lukko oli pitelemätön voittaen kaikki tammi-ja helmikuun kotipelinsä. Äijänsuolla kävivät häviämässä mm. liigan kärkijoukkueet TPS ja Kärpät. Lukon ainoat tappiot joulutauon ja helmikuun maaottelutauon välissä tulivat Oulussa(2 kertaa) sekä Tampereella Ilvekselle. Myöskin kahvakeskustelu väheni paikoitellen miltei olemattomiin joulutauon jälkeen, ainoastaan Ilves-fanit jaksoivat odotetusti arvostella Lukon pelityyliä.
Helmikuun maaottelutauon jälkeen Lukko pelasi pitkän tappiottomien otteluiden putken miltei runkosarjan loppuun asti kunnes saalisti viimeisen viikon kolmesta ottelusta vain 1 pisteen. Lukosta tuli jopa yksi mestariehdokkaista kevään pelien myötä. Runkosarjan lopun loukkaantumissuma sekoitti Lukon ketjuja viimeisissä peleissä, mutta loukkaantumisten myötä myös vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat saivat näyttöpaikkansa. Runkosarjan lopussa Lukko kärsi myös pienoisista maalinteko ongelmista, mutta kokonaisuus huomioon ottaen Lukko on viimeistellyt maaleja kovalla prosentilla Rautakorven tulon jälkeen.
Runkosarjan loputtua Lukon sijoitus on viides. Vastaan pudotuspeleissä luistelee HPK ja Lukon toiveet mitalin voittamisesta tällä kaudella elävät yhä. Joukkueessa on muutamia toipilaita, mutta pleijareihin kaikki vähänkin kynnelle kykenevät parsitaan varmastikin kasaan. Runkosarjan sijoitus oli siis loppujen lopuksi valmentajan vaihdoksesta johtuen hieman ennakoitua parempi, joten hyvällä mielellä voimme odottaa pleijareiden alkua. Vaikka Lukko heti playoffien avausvaiheessa tipahtaisikin, niin suurin osa kannattajista on siltikin suhteellisen varmasti tyytyväinen kauteen. Lukko on pelannut valmentajanvaihdoksensa jälkeen loistavaa jääkiekkoa ja saanut mukaansa myöskin raumalaisen jääkiekkoyleisön. Runkosarjassa Lukko rikkoi kaikkien aikojen katsojaennätyksensä, joten raumalla eletään kovaa kiekkobuumia.
Lukon maalilla Petri Vehanen nousi loppukauden aikana sille tasolle, jolle Peten on odotettukin nousevan. Sijoitus runkosarjan maalivahtipörssissä oli hienosti neljäs. Oma osansa tähän on myös Lukon hyvin toimeneella viisikkopuolustuksella. Peteen on hyvä luottaa myös tulevina kausina, toivottavasti Pete lyö itsensä lopullisesti läpi kevään playoff-otteluissa. Kakkosmaalivahti Antti Jokela sensijaan jäi Rautakorven tulon jälkeen lähinnä statistin rooliin, mutta osoitti että häneenkin voidaan tosipaikan tullen luottaa vaikkei Antti aivan Peten tasoinen maalivahti olekaan.
Puolustuksessa Lukolta nousi yksi nimi ylitse muiden. Huikeat 21 maalia ampunut Janne Niskala. Nikke nousi kauden aikana valtakunnalliselle huipulle ja teki Lukko-fanien riemuksi Lukon kanssa helmikuussa jatkosopimuksen. Jos kaikki menee nappiin niin Janne saatetaan nähdä vielä kevään mm-kisoissakin. Isot pisteet kuuluvat myös Jannen pakkipari Toni Porkalle, joka on koko kauden ajan varmistanut Jannen nousuja. Alkukaudesta Tonton pelit eivät oikein ottaneet sujuakseen, mutta loppukaudella Toni on pelannut todella hyvin. Myös toinen konkaripakki Erik Hämäläinen pelasi hyvän runkosarjan ja Eepin kokemusta todellakin tarvitaan myös kevään jatkopeleissä. Kesken kauden Lukkoon saapuneella Antti Bruunilla on ollut pieniä sopeutumisvaikeuksia kettupaitaan, mutta uskon Antista olevan vielä paljon iloa raumalaiselle jääkiekkoväelle. Projektipakit Teemu Kesä ja Jaakko Harikkala sensijaan polkevat tällä hetkellä hieman paikallaan, vaikka heistä varsinkin Kesä on hieman parantanut otteitaan loppukauden aikana.
Hyökkäyksessä Lukon ykkösnimet olivat odotetusti Pasi Saarela, Markku Tähtinen, Quinn Hancock ja Sami Torkki. Saarela äityi loppukaudella hurjaan vireeseen ja Lukon sisäisen pistepörssin voittanut Hancock nousi liigan eliittiin. Kesken kauden tulleet Jeff Ulmer ja Daniel Tkaczuk osoittautuivat myös kelpo vahvistuksiksi. Joe Murphy pelasi hyvän alkukauden, mutta on sittemmin kärsinyt loukkaantumisista eikä ole päässyt parhaaseen vireeseensä. Mika Viinanen, Teemu Normio ja Joni Yli-Torkko ovat Lukolle arvokkaita miehiä nelosketjussa vaikkeivät tehopisteillä juuri ole juhlineetkaan. Toni Koiviston ja Janne Siivosen kehitys sensijaan polkee paikallaan, miesten roolin tulisi olla kuitenkin jotain muuta kuin "jarruketjun" laituri. Kokonaisuutena Lukon hyökkäys onnistui siis aika hyvin koko runkosarja huomioonottaen, Lukko vyöryttää peliä tasaisesti neljällä ketjulla vaikka maalinteko jääkin usein Tähtisen ja Hancockin ketjujen vastuulle.
Kokonaisarvosanana runkosarjasta antaisin Lukolle 9-. Huono alkukausi ja runkosarjan viimeisten otteluiden heikot esitykset alentavat tuota arvosanaa jonkin verran. Isona plussana runkosarjasta tulee myös tuo runkosarjan uusi katsojaennätys, se kertoo että monia asioita on tehty oikein ja että ihmiset tulevat peli toisensa jälkeen halliin aina uudestaan. Nyt käännämme katseen kohti playoffeja, joiden jälkeen voimme tehdä tilinpäätöksen koko kaudesta. Jo nyt kuitenkin voimme sanoa että kausi on ainakin osittain ollut onnistunut. Hieno nousu suoraan pudotuspeleihin, yleisömäärät, avainpelaajien jatkosopimukset ja viihdyttävät ottelut takaavat sen, että Raumalla pelataan myös tulevina vuosina huipputason jääkiekkoa. Kiitos Lukolle jo tässä vaiheessa hienoista esityksistä kauden aikana, kaikki mitä tulee pleijareiden aikana lisää on tottakai lisäplussaa. Ja ei, älkää luulko että olisin jo tässä vaiheessa täysin tyytyväinen tähän kauteen, päinvastoin, tästä ne pelit vasta alkavat ja nyt laitetaan kaikki peliin että muutamien viikkojen kuluttua saamme pohtia koko kauden kulkua mitalinmaku suussamme
Runkosarja lähti ensimmäisten pelien osalta liikkeelle ihan kohtalaisesti, mutta lokakuun lama tiputti Lukon sarjataulukossa aivan häntäpäähän. Lukon pelit olivat lähes poikkeuksetta vähämaalisia ja todella pitkästyttäviä katsojille. Lukon pelistä puuttui tekemisen meininki ja otteissa oli tietynlaista haluttomuutta. Liekö syynä sitten se että Lehkonen haluttiin savustaa ulos. Lukon kolmos-ja neloskenttä olivat aivan pihalla suurimmassa osassa alkukauden otteluita ja Lukon "omille pojille" naureskeltiin. Ismo Lehkosen potkut saivat sinettinsä loka-marraskuun vaiheessa jolloin Lukko hävisi täydellisen munattomien esitysten jälkeen 2 ottelua putkeen tekemättä maaliakaan. Toki potkut pohjautuivat jo pitkän ajan huonoihin esityksiin, mutta näissä kahdessa Lehkosen ajan viimeisessä ottelussa aisti jo sen että Lehkonen haluttiin savustaa ulos.
Marraskuun alussa Lukko tiedotti palkanneensa viime kaudella Tapparan suomenmestariksi valmentaneen Jukka Rautakorven uudeksi valmentajakseen 2,5 vuoden sopimuksella. Heti ensi töikseen Rautakorpi ilmoitti että Lukossa on tehty viime aikoina aivan liian vähän töitä menestyksen eteen ja huomasi myös joukkueessa vallinneen kipsitilan. Tiettynä käännekohtana tällä kaudella voidaan pitää Rautakorven ajan ensimmäistä voittoa, joka otettiin Porissa tylyin 0-5 lukemin. Heti perään kaatui kotona Pelicans maalein 7-0 ja Lukon pelaamisessa alkoi jälleen näkyä tekemisen meininki ja peli-ilon löytyminen. Lukon hyvät otteet saivat hetkeksi käyntiin myös älyttömiin mittasuhteisiin painuneen kahvakeskustelun, jota tiettyjen joukkueiden fanit koettivat parhaansa mukaan pitää yllä. Lukosta oli hetkessä tullut varteenotettava vastustaja kenelle tahansa liigajoukkueelle, tämän sai kokea myös mm. Kärpät, joka poistui Äijänsuolta 5-2 tappio niskassaan hävittyään viimeisen erän peräti 4-0.
Ennen joulutaukoa Lukolle tuli hetkellinen lamavaihe ja Lukko hävisi ennen taukoa 3 viimeisestä 4 ottelustaan. Joulutauon jälkeen kaukaloon luisteli kuitenkin joukkue, joka ei ennen aivan runkosarjan viimeisiä koitoksia montaa kertaa hävinnyt. Varsinkin Äijänsuolla Lukko oli pitelemätön voittaen kaikki tammi-ja helmikuun kotipelinsä. Äijänsuolla kävivät häviämässä mm. liigan kärkijoukkueet TPS ja Kärpät. Lukon ainoat tappiot joulutauon ja helmikuun maaottelutauon välissä tulivat Oulussa(2 kertaa) sekä Tampereella Ilvekselle. Myöskin kahvakeskustelu väheni paikoitellen miltei olemattomiin joulutauon jälkeen, ainoastaan Ilves-fanit jaksoivat odotetusti arvostella Lukon pelityyliä.
Helmikuun maaottelutauon jälkeen Lukko pelasi pitkän tappiottomien otteluiden putken miltei runkosarjan loppuun asti kunnes saalisti viimeisen viikon kolmesta ottelusta vain 1 pisteen. Lukosta tuli jopa yksi mestariehdokkaista kevään pelien myötä. Runkosarjan lopun loukkaantumissuma sekoitti Lukon ketjuja viimeisissä peleissä, mutta loukkaantumisten myötä myös vähemmälle peliajalle jääneet pelaajat saivat näyttöpaikkansa. Runkosarjan lopussa Lukko kärsi myös pienoisista maalinteko ongelmista, mutta kokonaisuus huomioon ottaen Lukko on viimeistellyt maaleja kovalla prosentilla Rautakorven tulon jälkeen.
Runkosarjan loputtua Lukon sijoitus on viides. Vastaan pudotuspeleissä luistelee HPK ja Lukon toiveet mitalin voittamisesta tällä kaudella elävät yhä. Joukkueessa on muutamia toipilaita, mutta pleijareihin kaikki vähänkin kynnelle kykenevät parsitaan varmastikin kasaan. Runkosarjan sijoitus oli siis loppujen lopuksi valmentajan vaihdoksesta johtuen hieman ennakoitua parempi, joten hyvällä mielellä voimme odottaa pleijareiden alkua. Vaikka Lukko heti playoffien avausvaiheessa tipahtaisikin, niin suurin osa kannattajista on siltikin suhteellisen varmasti tyytyväinen kauteen. Lukko on pelannut valmentajanvaihdoksensa jälkeen loistavaa jääkiekkoa ja saanut mukaansa myöskin raumalaisen jääkiekkoyleisön. Runkosarjassa Lukko rikkoi kaikkien aikojen katsojaennätyksensä, joten raumalla eletään kovaa kiekkobuumia.
Lukon maalilla Petri Vehanen nousi loppukauden aikana sille tasolle, jolle Peten on odotettukin nousevan. Sijoitus runkosarjan maalivahtipörssissä oli hienosti neljäs. Oma osansa tähän on myös Lukon hyvin toimeneella viisikkopuolustuksella. Peteen on hyvä luottaa myös tulevina kausina, toivottavasti Pete lyö itsensä lopullisesti läpi kevään playoff-otteluissa. Kakkosmaalivahti Antti Jokela sensijaan jäi Rautakorven tulon jälkeen lähinnä statistin rooliin, mutta osoitti että häneenkin voidaan tosipaikan tullen luottaa vaikkei Antti aivan Peten tasoinen maalivahti olekaan.
Puolustuksessa Lukolta nousi yksi nimi ylitse muiden. Huikeat 21 maalia ampunut Janne Niskala. Nikke nousi kauden aikana valtakunnalliselle huipulle ja teki Lukko-fanien riemuksi Lukon kanssa helmikuussa jatkosopimuksen. Jos kaikki menee nappiin niin Janne saatetaan nähdä vielä kevään mm-kisoissakin. Isot pisteet kuuluvat myös Jannen pakkipari Toni Porkalle, joka on koko kauden ajan varmistanut Jannen nousuja. Alkukaudesta Tonton pelit eivät oikein ottaneet sujuakseen, mutta loppukaudella Toni on pelannut todella hyvin. Myös toinen konkaripakki Erik Hämäläinen pelasi hyvän runkosarjan ja Eepin kokemusta todellakin tarvitaan myös kevään jatkopeleissä. Kesken kauden Lukkoon saapuneella Antti Bruunilla on ollut pieniä sopeutumisvaikeuksia kettupaitaan, mutta uskon Antista olevan vielä paljon iloa raumalaiselle jääkiekkoväelle. Projektipakit Teemu Kesä ja Jaakko Harikkala sensijaan polkevat tällä hetkellä hieman paikallaan, vaikka heistä varsinkin Kesä on hieman parantanut otteitaan loppukauden aikana.
Hyökkäyksessä Lukon ykkösnimet olivat odotetusti Pasi Saarela, Markku Tähtinen, Quinn Hancock ja Sami Torkki. Saarela äityi loppukaudella hurjaan vireeseen ja Lukon sisäisen pistepörssin voittanut Hancock nousi liigan eliittiin. Kesken kauden tulleet Jeff Ulmer ja Daniel Tkaczuk osoittautuivat myös kelpo vahvistuksiksi. Joe Murphy pelasi hyvän alkukauden, mutta on sittemmin kärsinyt loukkaantumisista eikä ole päässyt parhaaseen vireeseensä. Mika Viinanen, Teemu Normio ja Joni Yli-Torkko ovat Lukolle arvokkaita miehiä nelosketjussa vaikkeivät tehopisteillä juuri ole juhlineetkaan. Toni Koiviston ja Janne Siivosen kehitys sensijaan polkee paikallaan, miesten roolin tulisi olla kuitenkin jotain muuta kuin "jarruketjun" laituri. Kokonaisuutena Lukon hyökkäys onnistui siis aika hyvin koko runkosarja huomioonottaen, Lukko vyöryttää peliä tasaisesti neljällä ketjulla vaikka maalinteko jääkin usein Tähtisen ja Hancockin ketjujen vastuulle.
Kokonaisarvosanana runkosarjasta antaisin Lukolle 9-. Huono alkukausi ja runkosarjan viimeisten otteluiden heikot esitykset alentavat tuota arvosanaa jonkin verran. Isona plussana runkosarjasta tulee myös tuo runkosarjan uusi katsojaennätys, se kertoo että monia asioita on tehty oikein ja että ihmiset tulevat peli toisensa jälkeen halliin aina uudestaan. Nyt käännämme katseen kohti playoffeja, joiden jälkeen voimme tehdä tilinpäätöksen koko kaudesta. Jo nyt kuitenkin voimme sanoa että kausi on ainakin osittain ollut onnistunut. Hieno nousu suoraan pudotuspeleihin, yleisömäärät, avainpelaajien jatkosopimukset ja viihdyttävät ottelut takaavat sen, että Raumalla pelataan myös tulevina vuosina huipputason jääkiekkoa. Kiitos Lukolle jo tässä vaiheessa hienoista esityksistä kauden aikana, kaikki mitä tulee pleijareiden aikana lisää on tottakai lisäplussaa. Ja ei, älkää luulko että olisin jo tässä vaiheessa täysin tyytyväinen tähän kauteen, päinvastoin, tästä ne pelit vasta alkavat ja nyt laitetaan kaikki peliin että muutamien viikkojen kuluttua saamme pohtia koko kauden kulkua mitalinmaku suussamme