Black Adder
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, The Original Six
Olin otsikossa mainittuun henkilöön mm. tänään yhteydessä ja hän pyysi minua välittämään tämän julkisen anteeksipyynnön:
Arvoisat palstalaiset ja palstaa lukevat kansalaiset, niin kaupunkilaiset kuin maalaisetkin, myös pohjoisen toppalenkkarilupi ja siilikerho. Haluan esittää näin BA:n välityksellä julkisen anteeksipyynnön pikku sekoilusta, jota on kestänyt tuolta murrosiän nurkilta saakka tähän päivään asti.
Sekoamiseni myötä vanhemmat, kaverit, vanhempien ystävät, sisarukset ja muut tuttavat ovat mitä ilmeisimmin vetäneet erinäisiä johtopäätöksiä minua kohtaan - mikä tilanne huomioon ottaen on varsin oikeutettua ja ihan paikallaankin - joten tässä syy miksen itse omatoimisesti kykene kirjoittamaan anteeksipyyntöä.
Tekoni ei ole selväjärkisen ihmisen aikaansaannosta mutta tästä huolimatta en tahdo - tohdi - viitsi - halua - laiskottaakin vähän - BA:lla duunissa suht lepposaa - puolustella sitä millään muotoa.
Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, minun on kannettava teostani vastuu vaikka vakavalla, no vakavalla ja vakavalla, vuosia kasvaneella ongelmavyyhdillä onkin siihen suuri vaikutus.
Minulla on ollut viime vuosina hiukan vaikeaa. Alkuun tapailin nauttia soodaa muutaman kivan, ikäiseni, kaverin kanssa. Sitten viinan perkele (tuttavallisesti vp) vain alkoi viemään elämääni omilla ehdoillaan. Kaikki lähti siis liikkeelle sellaisesta viattomasta koskettelusta. Pullon pinta oli himokkaan liukas, rauhoittavan viileä ja samalla niin virkistävä. Pullon sisältämä elämän nektari taas sai mielen virkeäksi ja unohtamaan kaikki sillä hetkellä vaivanneet ongelmat. Nyt juon aina kun vain voin. Tämä on aika vaikeaa...
Nukkuminenkin on joskus vähän vaikeaa. Kaikki alkoi Pikku Kakkosesta. Äiti olisi halunnut minun menevän nukkumaan jo puolikuuden lastenohjelmien jälkeen, mutta minua ei vaan nukuttanut. Olin aivan liian innoissani Pelle Hermannista ja puhuvasta kepakosta sekä viuluviikareista, josta saammekin aasinsillan musiikkiharrastukseeni ja pikätukkaisiin ystäviini, joista heistäkään äiti ja isukki eivät olleet oikein innoissaan. Niin siis Pikku Kakkosesta tämä kierre lähti. Nyt valvon vp:n takia illalla myöhään, Champions League matsitkin tulevat niin myöhällä ja urheiluharrastustenkaan jälkeen ei uni tule moneen tuntiin silmään, kun elimistö jauhaa niin täysillä. Vaikeaa on.
Niin, kaverit. Kaverit, Suomen laajalukuista kansaa hekin, kärsivät samoista ongelmista. Yks mun kaveri Silu on oikea ongelmapesäke eikä sekään voi olla vaikuttamatta omaan henkiseen tasapainoon. On hirveää seurata sitä säheltämistä ja onnettomuuksia onnettomuuden perään: jopo, home, siilet, nosturit, pipo, onhan näitä... Sitten, kun osa jengistä on vähän ylipainoisiakin, se on hirveää! Väärälle tiellehän nuo kaverit koko ajan vetää. Milloin ollaan mihinkin tapahtumaan viemässä ja aina on vp kuvioissa. Tyttökaverikin (ty) välillä melko ihmeissään, mutta toisaalta aika usein saan kuulla "juoppa ittes mukavaksi"-tyylisiä kommentteja ja nekin tulee kavereilta. Lisäksi kaverit hankkii lisää ongelmia välttämällä ongelmia, tai eliminoimalla niitä. Aika hankalaa, mutta aina paras ratkaisu ei ole katkaista ongelman silmälasit keskeltä kahteen osaan ja vetää nekkuun tai kusta tuomiokirkon oveen. Näitä vaan sattuu... Anteeksi!
Olen lisäksi niin rajoittunut sosiaalisesti. Välillä en uskalla edes avata Jatkoaikaa, kun pelkään, että siellä kirjoitetaan minusta. Tuntuu, että koko maailma pyörii minun ympärilläni vaikka olenkin tällainen mitätön mitättömyys. Ei kertakaikkiaan ole helppoa elää tällaisessa tyhjiössä, jossa on vain minä ja sininen vihko täyssä silverin piirroksia siileistä.
Tunnen jonkun verran nimimerkki kakkosta ja on erittäin mukava tyyppi mutta nyt sekin painii tällaisten ongelmien kanssa. Tsemiä sinne Kakkoselle!
Kai viime kuukaudet voisi tiivistää jotensakin näin: On tullut otettua hapanta ja sanoin jotain mitä ei olisi pitänyt. Nyt on muutenkin ollut vaikea talvi, olen muuttanut ja uudessa ympäristössä on ollut vaikeaa. Anteeksi!
Haluan täten pyytää anteeksi julkeaa käytöstäni niin Adolf Ehrnroothin omaisilta, Mervi Tapolalta, matti Nykäseltä ja Urho kaleva Kekkoselta sekä Arvo Ylpöltä, kaikilta homoilta ja neekereiltä ja muilta vähempiosaisilta kuin myös palstalaisilta aktiivikirjoittajista satunnaisiin lukijoihin.
amok
Arvoisat palstalaiset ja palstaa lukevat kansalaiset, niin kaupunkilaiset kuin maalaisetkin, myös pohjoisen toppalenkkarilupi ja siilikerho. Haluan esittää näin BA:n välityksellä julkisen anteeksipyynnön pikku sekoilusta, jota on kestänyt tuolta murrosiän nurkilta saakka tähän päivään asti.
Sekoamiseni myötä vanhemmat, kaverit, vanhempien ystävät, sisarukset ja muut tuttavat ovat mitä ilmeisimmin vetäneet erinäisiä johtopäätöksiä minua kohtaan - mikä tilanne huomioon ottaen on varsin oikeutettua ja ihan paikallaankin - joten tässä syy miksen itse omatoimisesti kykene kirjoittamaan anteeksipyyntöä.
Tekoni ei ole selväjärkisen ihmisen aikaansaannosta mutta tästä huolimatta en tahdo - tohdi - viitsi - halua - laiskottaakin vähän - BA:lla duunissa suht lepposaa - puolustella sitä millään muotoa.
Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, minun on kannettava teostani vastuu vaikka vakavalla, no vakavalla ja vakavalla, vuosia kasvaneella ongelmavyyhdillä onkin siihen suuri vaikutus.
Minulla on ollut viime vuosina hiukan vaikeaa. Alkuun tapailin nauttia soodaa muutaman kivan, ikäiseni, kaverin kanssa. Sitten viinan perkele (tuttavallisesti vp) vain alkoi viemään elämääni omilla ehdoillaan. Kaikki lähti siis liikkeelle sellaisesta viattomasta koskettelusta. Pullon pinta oli himokkaan liukas, rauhoittavan viileä ja samalla niin virkistävä. Pullon sisältämä elämän nektari taas sai mielen virkeäksi ja unohtamaan kaikki sillä hetkellä vaivanneet ongelmat. Nyt juon aina kun vain voin. Tämä on aika vaikeaa...
Nukkuminenkin on joskus vähän vaikeaa. Kaikki alkoi Pikku Kakkosesta. Äiti olisi halunnut minun menevän nukkumaan jo puolikuuden lastenohjelmien jälkeen, mutta minua ei vaan nukuttanut. Olin aivan liian innoissani Pelle Hermannista ja puhuvasta kepakosta sekä viuluviikareista, josta saammekin aasinsillan musiikkiharrastukseeni ja pikätukkaisiin ystäviini, joista heistäkään äiti ja isukki eivät olleet oikein innoissaan. Niin siis Pikku Kakkosesta tämä kierre lähti. Nyt valvon vp:n takia illalla myöhään, Champions League matsitkin tulevat niin myöhällä ja urheiluharrastustenkaan jälkeen ei uni tule moneen tuntiin silmään, kun elimistö jauhaa niin täysillä. Vaikeaa on.
Niin, kaverit. Kaverit, Suomen laajalukuista kansaa hekin, kärsivät samoista ongelmista. Yks mun kaveri Silu on oikea ongelmapesäke eikä sekään voi olla vaikuttamatta omaan henkiseen tasapainoon. On hirveää seurata sitä säheltämistä ja onnettomuuksia onnettomuuden perään: jopo, home, siilet, nosturit, pipo, onhan näitä... Sitten, kun osa jengistä on vähän ylipainoisiakin, se on hirveää! Väärälle tiellehän nuo kaverit koko ajan vetää. Milloin ollaan mihinkin tapahtumaan viemässä ja aina on vp kuvioissa. Tyttökaverikin (ty) välillä melko ihmeissään, mutta toisaalta aika usein saan kuulla "juoppa ittes mukavaksi"-tyylisiä kommentteja ja nekin tulee kavereilta. Lisäksi kaverit hankkii lisää ongelmia välttämällä ongelmia, tai eliminoimalla niitä. Aika hankalaa, mutta aina paras ratkaisu ei ole katkaista ongelman silmälasit keskeltä kahteen osaan ja vetää nekkuun tai kusta tuomiokirkon oveen. Näitä vaan sattuu... Anteeksi!
Olen lisäksi niin rajoittunut sosiaalisesti. Välillä en uskalla edes avata Jatkoaikaa, kun pelkään, että siellä kirjoitetaan minusta. Tuntuu, että koko maailma pyörii minun ympärilläni vaikka olenkin tällainen mitätön mitättömyys. Ei kertakaikkiaan ole helppoa elää tällaisessa tyhjiössä, jossa on vain minä ja sininen vihko täyssä silverin piirroksia siileistä.
Tunnen jonkun verran nimimerkki kakkosta ja on erittäin mukava tyyppi mutta nyt sekin painii tällaisten ongelmien kanssa. Tsemiä sinne Kakkoselle!
Kai viime kuukaudet voisi tiivistää jotensakin näin: On tullut otettua hapanta ja sanoin jotain mitä ei olisi pitänyt. Nyt on muutenkin ollut vaikea talvi, olen muuttanut ja uudessa ympäristössä on ollut vaikeaa. Anteeksi!
Haluan täten pyytää anteeksi julkeaa käytöstäni niin Adolf Ehrnroothin omaisilta, Mervi Tapolalta, matti Nykäseltä ja Urho kaleva Kekkoselta sekä Arvo Ylpöltä, kaikilta homoilta ja neekereiltä ja muilta vähempiosaisilta kuin myös palstalaisilta aktiivikirjoittajista satunnaisiin lukijoihin.
amok
Viimeksi muokattu: