Mitä urheilu on?

Meidän perheessä ei koskaan päästy yhteisymmärrykseen, että mikä on urheilua ja mikä ei. Missä siis menee raja, että joku aktiviteetti ei kelpaa enää urheiluksi?

Kirjailija Ernest Hemingwayn kuulemma aikoinaan asiasta tokaisi: "Nyrkkeily, autourheilu, vuorikiipeily ja härkätaistelu ovat urheilua, muut ovat vain pelejä"

Faijan ja monen muunkin mielestä taas autourheilu ei ole ollenkaan urheilua, sillä siinä auto tekee varsinaisen työn. Enkä usko, että noi muutkaan mainitut heittämällä urheilun määritelmän sisälle menevät.

JA:n nimimerkki Slite otti junnujen mm-kisojen aikana kantaa Petrellin taklaukseen: "Jos puhutaan semantiikasta, niin sana "urheilu" on sukua sanalle "urheus". Mitä urheaa oli Petrellin toiminnassa?"

Omalta kannaltani olen sitä mieltä, että jos tämä otetaan urheilun määritelmäksi niin esim sadan metrin juoksussa ei ole mitään "urheaa", joten sitä ei voida laskea urheiluksi. Niinpä määritelmä ei minulle kelpaa.

Minun mielestäni nimenomaan se tekee jääkiekon pelaajista urheita, että he asettavat itsensä alttiiksi fyysiselle pelille astuessaan kaukaloon tietäen, että heitä voidaan taklata eli satuttaa (pään alhaalla pitäminen kiekkoa kuljettaessa on tosin jo hullunrohkeaa). Jos jääkiekossa ei saisi taklata niin että vastustajaa sattuu, niin en näkisi pelaamisessa mitään "urheaa".

Oma mielipiteeni on että jotta toiminta voidaan laskea urheluksi niin siinä pitää:
1) tulla hiki
2) paremmuus pitää mitata senteissä, metreissä, sekunneissa, pisteissä tai muissa eksakteissa suureissa ei mielipiteissä.

Niinpä en urheluksi laske esim keilailua, tikanheittoa, taitoluistelua, curlingia, shakkia enkä ammuntaa.

ralli, voimistelu ja mäkihyppy ovat vähän hiinä-ja-hiinä.

Uinti ja kuulantyöntö ovat kuitenkin urheilua, sillä lasken että niissä kuitenkin tulee hiki.

Viestin lähetti dana77
Omalta kannaltani olen sitä mieltä, että jos tämä otetaan urheilun määritelmäksi niin esim sadan metrin juoksussa ei ole mitään "urheaa", joten sitä ei voida laskea urheiluksi. Niinpä määritelmä ei minulle kelpaa.

Laajenna klikkaamalla

Urheilun tarkempi määritteleminen vain sanan "urheilu" eri merkityksillä on hieman rajoittavaa, koska tällöin puhumme asiasta vain Suomen kielen (eli kulttuurin, koska kieli syntyy kulttuurista) pohjalta. Esimerkiksi jääkiekko on urheilua, mutta urheilun lisäksi se on myös peli - ja sanassa "peli" onkin ladattuna arvona esimerkiksi leikkisyys, jota on vaikea liittää käsitteeseen "urheus" (Väinö Linna teki kyllä tämän esimerkiksi Tuntemattoman Sotilaan Rokan hahmossa, mutta juuri siksi Rokka nouseekin esiin muusta miesporukasta tyystin poikkeavana äijänä).

Latinan kielen sana ludus tarkoittaa paitsi peliä ja urheilua, myös koulua. Ehkä tämä kertoo kulttuurista, jossa urheilu nähtiin merkittävänä osana ihmisten kasvattamista yhteiskuntakelpoisiksi. Muinaisessa Kreikassa urheilua tarkoitti (ainakin antiikin Olympialaisissa) sana athlos, joka viittaa kokonaisvaltaiseen ruumiilliseen ponnisteluun. Tästä on tullut englannin kielen sana athlete, urheilija.

Englannin kielessä "urheilu" ei ole kuitenkaan Suomen kielen malliin vaikkapa "bravery" tai "fearlesness", vaan "sport", jossa kohtaamme jälleen paitsi leikkisyyden, myös reilun hengen - "be a good sport", sanovat engelsmannit myös kilpakenttien ulkopuolisessa elämässä kehottaessaan toista suhtautumaan leppoisasti tai ainakin rehdisti tulevaisuudessa kenties kohdattaviin ongelmiin (mikä voi toki olla myös urheutta, mutta ei missään tapauksessa yksinomaan sitä). Selkeimmin suomalaisesta ajattelusta poikkeaakin myös sanan "play" monimielinen käyttäminen: se on paitsi pelaamista, myös leikkimistä. Suomessahan urheilu, jääkiekkokaan, ei saisi olla leikkiä, vaikka joskus olisi mielenkiintoista kuulla SM-liigan valmentajan sanovan hävityn ottelun jälkeen vastustajan "leikkineen" paremmin (vaikka juuri siitä olisikin saattanut tappiossa olla kysymys).

Koska kieli on kulttuurin seurausta, ei oikeastaan ole ihme, että me suomalaiset käytämme nimenomaan sanaa "urheilu". Siihen latautuu "urheuden" kautta paljon historiastamme ja siitä, millaisia me olemme - tai ainakin siitä, millaisina haluamme itsemme nähdä. Talvi, köyhyys, nälkä, sorto ja sodat ovat muokanneet mielemme ja kielemme näkemään myös "sportin" tapana näyttää ja mitata "urheutta", ja siksi minullakin on vaikeuksia mieltää vaikkapa petanqueta urheiluksi, vaikka "game" ja "sport" (ja sitä kautta myös urheilua) se lajina varmasti onkin.

Formula 1 on esimerkki lajista, joka ollaan vihdoin Suomessakin "hyväksymässä" nimenomaan urheiluksi, valtaosin tietenkin siksi, että siinä ovat suomalaiset pärjänneet. F1-maailma on aina ollut kaukana suomalaisesta kärsimyksestä, toisin kuin vaikkapa hiihto ja kestävyysjuoksu, ja vielä Keke Rosbergin ensimmäisten F1-kausien aikana ennen tämän maailmanmestaruutta valtaosa suomalaisista suhtautui koko lajiin lähinnä naureskellen: "eihän tuo mitään urheilua ole". Mutta kukaan ei kai voi väittää, etteikö F1 olisi lajina "sport", tai jopa "game"?

Ehkä F1-sirkuksen muuttuminen suomalaistenkin silmissä urheiluksi kertoo aikojen muuttumisesta niin, että sanan "urheilu" jyrkimmät rajaukset ovat lientymässä kohti termejä "sport" ja "game". Silti olen jyrkästi sitä mieltä, että kahvakiekko ja passiivinen pelityyli vievät SM-liigalta paitsi "gamen" ja "sportin", niin pian myös "urheilun" statuksen.

EDIT: Leikkisä lisäys.

Viestin lähetti dana77
Oma mielipiteeni on että jotta toiminta voidaan laskea urheluksi niin siinä pitää:
1) tulla hiki
2) paremmuus pitää mitata senteissä, metreissä, sekunneissa, pisteissä tai muissa eksakteissa suureissa ei mielipiteissä.

Niinpä en urheluksi laske esim keilailua, tikanheittoa, taitoluistelua, curlingia, shakkia enkä ammuntaa.

ralli, voimistelu ja mäkihyppy ovat vähän hiinä-ja-hiinä.

Uinti ja kuulantyöntö ovat kuitenkin urheilua, sillä lasken että niissä kuitenkin tulee hiki.

Laajenna klikkaamalla

Hmm. Tämähän on vaikea. Onko esim. kaljanjuonti urheilua? Joudaan ölviä, ja siinähän voi tulla hiki kun ramppaa jääkaapilla. Voittaja on tietty enemmän juonut. Siis urheilua!

Urheilun määrittäminen ei todellakaan ole helppoa. Mielestäni urheilu on toimintaa, jossa vaaditaan jonkinlaista fyysistä kuntoa, kestävyyttä, voimaa, taitoa tai kestävyyttä tai näiden yhdistelmää. Nimenomaan fyysisyys on avaintekijä.

Tämä määritelmä kattaa jo monta siinä ja siinä olevaa lajia (esim. formuloissa kunto), mäkihypyssä taito. Mielestäni juuri dana77:n mainitsemat keilailu, tikanheitto, curling, shakki ja ammunta eivät täytä tätä kriteeriä. Ne vaativat lähinnä henkistä kanttia. Mielestäni kuitenkin taitoluistelu kuuluu omien kriteerieni puitteissa urheiluun.

Entäpä hevosurheilu? Mielestäni se että istutaan rattailla ja painellaan soikeaa rataa ympäri hevosen juostessa ja tehdessä fyysisen työn ei vastaa käsitystäni urheilusta. Ei myöskään kouluratsastus. Laukkakilpailuissa ollaan lähempänä "oikeaa" urheilua, mutta sekään ei silti minulle urheiluksi kelpaa.

Mutta. Vaikea kysymys.

Urheiluksi varmaan voi määritellä kaikki lajit joidenka takia pitää tehdä huomattavia fyysisiä ponnisteluja.
Elikkä tikanheitto ei ole urheilua, koska kuka tahansa jaksaa heittää tikan tauluun parin metrin päästä. Taito tuleekin sitten siinä esiin mitenkä tarkka heitto on.

Kaikkein eniten vääntöä käydään siitä onko autolla ajaminen urheilua. Kun jokainen suomalainen on tietenkin yhtä hyvä rallikuski kuski kuin Grönholm ja huomattavasti parempi formulakuski, kuin Räikkönen.
Minusta f1 ja ralli on kuitenkin urheilua, koska täyspitkiä ralleja/formulakisoja ei huono kuntonen jamppa aja läpi.

Danan mainitsemat mäkihyppy ja voimistelu hiinä ja hiinä lajeiksi vähän ihmetyttää.
Minulle ei ainakaan tule mieleen lajia missä pitää olla paremmassa kunnossa, kuin voimistelussa. Ja ei tuo mäkihyppykään ole paskakuntoisten hommaa ja nyt en tarkoita painoa millään tavalla.

Nuo asiat joista mainitsin perustuu siihen mitä olen lukenut ja kuullut lajeista. Sen verran olen simulaatio rallia ja formulaa ajanut pc:llä, että tiedän sen vaativan kuntoa. Ajan itse force ratilla joka nahistelee vähän vastaan, mutta oikeassa kisassa uskosin sen nahistelun ratin ja miehen välillä olevan huomattavan paljon suurempaa.

Ainiin eikös keilaulussa, tikanheitossa, curlingissa ja ammunnassa mitata paremmuus nimeen omaan pisteissä? No ei noista saa urheilulajeja tekemälläkään, mutta mitä lajeja ne sitten on, jos ei urheilulajeja?
Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Viestin lähetti repe_joke
Danan mainitsemat mäkihyppy ja voimistelu hiinä ja hiinä lajeiksi vähän ihmetyttää.
Minulle ei ainakaan tule mieleen lajia missä pitää olla paremmassa kunnossa, kuin voimistelussa.

Laajenna klikkaamalla

Jäi minultakin tuo voimistelu huomioimatta. Enpä kyllä osaa montaakaan muuta lajia sanoa jotka ovat enemmän urheilua kuin voimistelu. Siinä kun juuri on kyse oman vartalon hallinnasta ja kestävyydestä. Voi olla, että käytetään ulkopuolisia välineitä (hevonen, nojapuut), mutta kuitenkin koko suorituksesta on itse vastuussa, mikään muu ei sitä tee. Vaikka en mikään voimistelun asiantuntija tai varsinainen ystävä olekaan, pidän sitä yhtenä ns. perusurheilulajeista.

Re: Re: Mitä Urheilu on?

Viestin lähetti Maple Leaf
Koska kieli on kulttuurin seurausta, ei oikeastaan ole ihme, että me suomalaiset käytämme nimenomaan sanaa "urheilu". Siihen latautuu "urheuden" kautta paljon historiastamme ja siitä, millaisia me olemme - tai ainakin siitä, millaisina haluamme itsemme nähdä.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä analyysi kaikin puolin. Olisiko sitten niin, että urheilu suhtautuu oikeaan urheuteen samalla tavalla kuin esimerkiksi epämääräisen oloinen juoksentelu suhtautuu oikeaan juoksemiseen?

Sitten lisätään vielä se, että vaikka kieli on kulttuurin tuote, niin myös kieli luo kulttuuria. Kyseessä on osin muna/kana -tyyppinen vuorovaikutuksen kehä.

Re: Re: Re: Mitä Urheilu on?

Viestin lähetti Snakster
Hyvä analyysi kaikin puolin. Olisiko sitten niin, että urheilu suhtautuu oikeaan urheuteen samalla tavalla kuin esimerkiksi epämääräisen oloinen juoksentelu suhtautuu oikeaan juoksemiseen?

Laajenna klikkaamalla

Hyvä kysymys! Pidämme kai itsestäänselvänä sitä, että urheilua on se, kun esimerkiksi Timo Pärssinen polkee SM-liigamatsissa menemään. Mutta onko se urheilua, kun Pärssinen höntsäilee jäällä vapaapäivänään naapureiden kakaroiden kanssa kolmisen tuntia? En tiedä - on ja ei...

[/B][/QUOTE]Sitten lisätään vielä se, että vaikka kieli on kulttuurin tuote, niin myös kieli luo kulttuuria. Kyseessä on osin muna/kana -tyyppinen vuorovaikutuksen kehä. [/B][/QUOTE]

Toki näin. Jotkut viisaat ovat sanoneet koko Suomen olevan alunperin vain kaunokirjallinen idea: ettei itsenäisyydellämme ole mitään muuta pohjaa kuin äidinkielemme. Jos näin on, niin kielestä on pidettävä visusti huolta - mitä tietenkin myös pohdinta sanan "urheilu" eri merkityksistä viime kädessä on.

Viestin lähetti repe_joke
Danan mainitsemat mäkihyppy ja voimistelu hiinä ja hiinä lajeiksi vähän ihmetyttää. Minulle ei ainakaan tule mieleen lajia missä pitää olla paremmassa kunnossa, kuin voimistelussa. Ja ei tuo mäkihyppykään ole paskakuntoisten hommaa ja nyt en tarkoita painoa millään tavalla.

Laajenna klikkaamalla

Voimistelu on fyysistä hommaa sitä en kiellä, mutta lajia arvosteluperuste vähentää urheilu-statusta. Jos lajin pisteytyskriteereitä muutettaisiin, niin että eri hypyt ja muut temput pisteytettäisiin selvästi, niin se muuttaisi tilanteen, mutta nyt laji on arvosteluineen enemmän esittämistä kuin urheilua. Varsinkin taitoluistelussa on joka hemmetin kisoissa joku skandaali kun tuomarit ovat puolueellisia ja antavat pisteet ristiin kun euroviisuissa ikään. Puolueellisuus ei tässä ole siis pointti vaan se, että urheilusta kenen tahansa tollon pitäisi pystyä näkemään voittaja ilman akateemista koulutusta tai lajiin perehtymistä. Voittaja ei voi olla mielipidekysymys vaan silkka fakta. Lisäksi lajissa on tunnettu tosiasia että uudet tyypit eivät pärjää vaikka he olisivat kuinka hyviä, sillä pärjätäkseen pitää olla rakentanut imagoa ja esiintynyt pitkään tjsp. Samalla tavalla en tanssia pidä urheiluna, vaikka varmasti latinotanssi tai muu on fyysistä hommaa. Urheilua ei muuten myöskään ole uimahypyt. Eikä kilpasaunominen vaikka se kriteerini täyttävätkin.

Jos kamppailulaji päättyy "tasan" ja tuomarit äänestävät paremmuudesta, niin kyllä sekin laskee minun silmissäni ottelun voiton arvoa.

Mäkihyppy taas on minun mielestäni mennyt liian paljon kilpailuksi siitä kenellä on paras anoreksia ja kenellä on paras säkä tuulen kanssa. Urheilullisuus on jäänyt aika minimiin.

Nyt vasta tuli mieleen tämä yksi rajatapaus nimittäin Golf. Peli vaatii ehkä eniten henkistä kestokykyä kaikista lajeista. Silti mitenkään hyvää fyysistä kuntoa pelaaminen ei oikeastaan vaadi... paitsi että fyysinen kestokyky on ehdoton edellytys henkiselle kestokyvyllä. Ilman hyvää fyysistä kuntoa ei henkinen vireys voi millään pysyä huippusuoritukseen tarvittavan korkealla kokonaista kierrosta; saatika sitten neljän päivän turnausta varten.

Tämä sama pätee myös keilailuun, biljardiin ja tikanheittoonkin riippuen näiden turnausmuodoista tai pelien kestoista.

Golf vaatii tietysti em. lisäksi myös loistavaa motoriikkaa, notkeutta (ilman sitä swingi jää lyhyeksi) ja jopa suorituskykyä lihaksilta. Ensimmäisen kerran jälkeen tottumattomalla on lihakset kipeät. Tietenkin osa huipuistakin on "läskimahoja", mutta sama pätee sumopainijoihin tai kuulantyöntäjiin, mutta urheilijoiksi heidätkin lasketaan.

Viestin lähetti dana77
Nyt vasta tuli mieleen tämä yksi rajatapaus nimittäin Golf. Peli vaatii ehkä eniten henkistä kestokykyä kaikista lajeista.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä sanoisin, että shakkia henkisesti rankempaa laija ei ole. Se ei nimittäin mitään heikkohermoisten hommaa ole se.

Aihe on varsin mielenkiintoinen, varsinkin kun yksimielisyyteen taitaa olla mahdoton päästä. Jos tarkastellaan noita dana77:n asettamia kriteerejä, niin niissäkin on sisäisiä ristiriitoja. Esim. mäkihyppy ei kuulu samaan listaan taitoluistelun kanssa, koska siinä ei mitata paremmuutta ainoastaan mielipiteellä. Vaikka kuinka leiskauttaisi tuomareiden mielestä yltiösulokkaan hypyn, niin ei sitä kisaa voita, jos hyppy kantaa 60 metriä. Mäkihypyssä mitataan myös se tarkka ja vahvistettavissa oleva tulos. Sitä paitsi jos mäkihyppy ei vaadi urheutta, niin mikä sitten? Kuinka moni jääkiekkoija suostuisi laskemaan hyppyritornista alas?

Mäkihyppy on siis laji, jossa tuomareiden mielipide vaikuttaa lopputulokseen, mutta ei yksistään ratkaise sitä. Voidaanko se siis tämän perusteella sulkea urheilun ulkopuolelle? Minusta ei, sillä yhtälailla jääkiekossa tuomareiden mielipiteet vaikuttavat lopputulokseen, vaikka eivät sitä ratkaise. Paitsio, koukkaamien, ryntäys, kamppi, jne. ovat kaikki tuomareiden mielipiteistä muodostettuja tuomioita, jotka vaikuttavat ottelun lopputulokseen, vaikka eivät ratkaise sitä. Joka ikinen jäähy annetaan tuomarin mielipiteen perusteella. Yhtä hyvin voisin siis sanoa, että jääkiekko ei siis ole urheilua, koska tuomareiden mielipiteellä on siinä aivan liikaa valtaa lopputulokseen. Kaikkihan riippuu siitä, mihin tuon raja vetäisee.

Entäs sitten nyrkkeily ja paini, nuo kaksi lajia, jotka ovat olleet jo muinaisten kreikkalaisten ajoista lähtien urheilun peruskauraa? Tuomareiden mielipiteet voivat ratkaista pelin, mutta eivät välttämättä, sillä nyrkkeilyssä voi tyrmätä ja painissa selättää. Jos tällainen perinteinen mies miestä vastaan -asettelu ei ole urheilua, niin mikä sitten? Muinaisessa kreikassa ei muuten tunnettu tasapelejä, vaan matsit vietiin aina loppuun asti. Taas yksi keino, jolla tiputtaa esim. jääkiekon runkosarja urheilun kriteereistä pois...

Keihäänheitossa tai pituushypyssä tuomareiden mielipiteillä ei ole oikeastaan minkään valtakunnan merkitystä. Joskus äärimmäisen harvoin tulee kiistaa siitä, oliko hyppy tai heitto yliastuttu, mutta tällaiset tapaukset ovat harvassa. Nämä ovat siis eksaktiuden kannalta ihanteellisia lajeja. Uheutta niiissä ei lie lain.

Mielestäni on mielenkiintoista, että juuri dana77 ei näyttäisi arvostavan lajeja, joissa ei ainoastaan tarkastella sitä, mikä itselopputulos on, vaan myös sitä, miten siihen päästiin. Kun jääkiekossa siis tärkeintä on se, että lopputulos voidaan tarkasti mitata, siinä tulee hiki ja että pelaajat ovat urheita, mitä sillä on väliä, vaikka koko laji on kahvakiekkoa? Eihän siinä tyyliä mitata! Hyökkäävästä pelityylistä ei heru tuomaripisteitä, joten sama on sumputtaa koko keskialue, jos sillä voitto vain saadaan kotiin.

Kun tuo Hemingway jo ketjussa mainittiin, niin mieshän arvosti esim. härkätaistelua yli kaiken. Härkätaistelussa itse lopputulos on lähes merkityksetön, sillä siinä on tärkeintä se, miten ja millä tyylilla toreadori lopputulokseen pääsee. Hemingwayn mielestä oikeassa urheilussa pitää olla myös hengenvaarassa, muuten se tosiaan on vain kisailua.

Ylipäänsä on mielestäni mielenkiintoista, että keskustelussa annetaan näinkin paljon painoa sillä, miten itse suoritus arvioidaan. Kumpi urheilun kriteereiden määrittelyssä on siis tärkeämpää: itse suoritus, vai se, miten se arvoidaan?

Yksi lisäpointti vaikkapa tuohon F1:n määrittelyyn on se, että - maailmasta, Suomesta, Pihtiputaalta - löytyy kyllä kavereita, jotka pystyvät ajamaan formulalla yhden tai kaksi kierrosta Räikkösen vauhtia, mutta eipä löydy helposti tyyppejä, jotka pystyvät pitämään kaasun pohjassa koko sen 300 km, jonka kilpailu kestää. Muutenhan Ron Dennis tai Norbert Haug mielellään ajaisivat itse kilpa-autojaan.

Eri asia on sitten mitä järkeä ylipäänsä on kilpailla em. lajissa - kovaa hommaa se kuskille takuulla on.

Kelkkailu on oma suosikkini äklö-urheiluksi.

Viestin lähetti finnjewel
Yksi lisäpointti vaikkapa tuohon F1:n määrittelyyn on se, että - maailmasta, Suomesta, Pihtiputaalta - löytyy kyllä kavereita, jotka pystyvät ajamaan formulalla yhden tai kaksi kierrosta Räikkösen vauhtia, mutta eipä löydy helposti tyyppejä, jotka pystyvät pitämään kaasun pohjassa koko sen 300 km, jonka kilpailu kestää. Muutenhan Ron Dennis tai Norbert Haug mielellään ajaisivat itse kilpa-autojaan.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä minä haluaisin nähdä sen tyypin joka pomppaa autoon ja ajaa vaan samoja kierroksia, kuin Räikkönen.
Saattaa monelta loppua urheus kesken, kun ensimäisen kerran takana mörähtää yli 900heppanen kone käyntiin. Jos sitten uskaltaa vielä lähteä varikolta ulos, niin rupee kovempaakin miestä hirvittämään, kun neljällä ensimmäisellä vaihteella vauhti nousee yli 200kmh.

Sitä paitsi jos mäkihyppy ei vaadi urheutta, niin mikä sitten? Kuinka moni jääkiekkoija suostuisi laskemaan hyppyritornista alas? [/B]

Laajenna klikkaamalla

Olisi aika mielenkiintoista nähdä, kun Pärssinen luistelee hyppytornista alas 2 vastustajaa tulee perässä koukkien ja jaloille hakaten. Siinä vois tyylipisteet jäädä aika huonoiksi.

Mitä tulee itse urheilun määrittämiseen, niin kaikkihan määrittelee sen itse. Hikoilua ei voi oikein pitää määritelmänä urheilulle, koska moni ihminen hikoilee vähän esim ennen tärkeää työpaikkahaastattelua ja se tuskin on urheilua.
Urheilulajejahan on monenlaisia, jotkut perustuu voimaan ja tekniikkaan, jotkut taitoon. Onpa vielä niitäkin lajeja joissa kysytään henkisiä ominaisuuksia.
Onkos löylynotto muuten urheilua? Sehän on aika vaativa laji, kun hikoillaan vaikka istutaan koko ajan.

Tuota, minä en noista Taito-Ojasen tulkinnoista omista mielipiteistäni ole ihan samaa mieltä. Taitoluistelu ja mäkihyppy ovat minun kirjoissani aika lähellä samalla viivalla eli olisin voinut luistelun nostaa ihan hyvin hiinä-ja-hiinä kategoriaan.

Mitä mäkihyppyyn ja sanomisiini tulee, niin vaikka minun mielestäni koko arvostelutuomareiden osuus voitaisiinkin mäkihypystä kokonaan poistaa (mulla on ihan sama vaikka alastulo olisikin turvallinen tasajalka, ei rumalla tyylillä lajissa pärjäisi kuitenkaan), niin tärkein pointti oli minun mielestäni lajin epäurheilustatukseen on tässä:
"Mäkihyppy taas on minun mielestäni mennyt liian paljon kilpailuksi siitä kenellä on paras anoreksia ja kenellä on paras säkä tuulen kanssa. Urheilullisuus on jäänyt aika minimiin."

Lisäksi urheutta on monenlaista. Kuinka moni mäkihyppääjä uskaltautuisi jääkiekkokaukaloon?

Kieltämättä vastustan arvostelupisteiden mukaan ottamista jääkiekkoon vaikka sillä tavalla saataisiinkin katsojaystävällisempää peliä jollaista minäkin arvostan. Minun mielestäni on ratkaiseva ero sillä, että tuomarin rooli on arvostella onko suoritus sääntöjen mukainen kuin että hän arvostelee onko suoritus näyttävä tai parempi kuin toisella kilpailijalla. Minä koitan aina jotain kritisoidessani tuomita säännöt, en joukkuetta, pelaajaa tai GM:ää, joka sääntöjen mukaan "väärin" pelaa tai toimii (tämä koskee niin Anaheimia, Saipaa, Tapparaa, Detroitia kuin Rangersiakin).

Tuomarit voivat jääkiekossakin ratkaista tasaisia pelejä, mutta yleisesti ottaen en pidä tuomarin ratkaisemaa peliä urhelullisena lopputuloksena, vaan tuomareiden rooli tulisi nimenomaan minimoida. Joissain lajeissa on jopa minun mielestäni sääntöjä, jotka pitäisi kokonaan poistaa tai muokata pelkästään sen takia, että tuomarit eivät niitä pysty tarpeeksi hyvin noudattamaan, jolloin lajin urheilullisuus kärsii liiaksi.

Jalkapallon paitsiosääntö on hyvä esimerkki sellaisesta säännöstä. Kun lajissa tehdään n. 1.5 maalia keskimäärin pelissä ja niistä (oman arvioni mukaan) kolmasosa paitsion rajamailta ja kun vielä jonkun tutkimuksen mukaan tuomarin paitsiovihellyksistä n. joka kolmas on virheellinen, niin tämä ärsyttää minua niin paljon, että katson nykyään jalkapalloa vähemmän kuin aikaisemmin.

"Kyllä sanoisin, että shakkia henkisesti rankempaa lajia ei ole. Se ei nimittäin mitään heikkohermoisten hommaa ole se."

No ei varmaan, mutta tuskin golfkaan sitä on. Ainoa objektiivinen mittari, jonka minä lajien henkiselle vaikeudelle keksin olisi tutkia, kuinka usein ennakkosuosikki epäonnistuu, vaikka tämä ehkä paremmin kuvaakin lajin vaikeutta. Huonona päivänä Tiger Woods jää sadanneksi (vaikka hän on lajin kaikkien aikojen paras ja nimenomaan tasaisuutensa ansiosta), mutta minun käsittääkseni huippushakkipelaajat kyllä voittavat sadanneksi rankatun rutiinilla helposti vaikka kuinka ei peli sujuisi.

En suinkaan edes yrittänyt väittää, etteikö golfkin tosiaan henkista kanttia vaatisi, vaan että mielestäni shakki on tässä suhteessa vieläkin vaativampi. Sitä en varmasti tiedä, onko näin.

Jääkiekossakin maineella on väliä. Tuomarit antavat helpommin jäähyjä, jos ns. tähtipelaajaa otetaan. Samoin samat pelaajat pääsevät usein helpommin pälkähästä itse rötösteltyään. Huono maine on taas haitaksi.

En minäkään haluaisi jääkiekkoon mitään tyylituomareita pisteineen, mutta voitaisiinhan siinäkin palkita aktiivisuuden mukaan, niin kuin esim. painissa tai nyrkkeilyssä tehdään. Lätkässäkin voidaan mitata vaikkapa kiekon hallintaa tai laukaisumääriä. Mäkihypystä en menisi tyylipisteitä poistamaan, sillä se muuttaisi lajin luonteen aivan samalla tavalla, kuin jos lätkässä olisi arvostelutuomarit. Näistähän voisi kehittää sellaiset versiot nykyisten rinnalle, jossa mäkihypyssä ei olisi tyylipisteitä ja lätkässä olisi. En usko, että kumpikaan noista syrjäyttäisi olemassa olevaa lajia. Vaan mistäpä sen tietää.. Tai jos taitoluistelu muutettaisiin temppuradaksi, josta pitää suoriutua mahdollisimman nopeaksi, niin se ei olisi enää sama laji. Uskoisin kuitenkin, että vaikka ihmiset monesti suuttuvatkin taitoluistelutuomareiden näkemyksistä, jotka saattavat olla kyseenalaisia, niin kyllä he lajia seuraavat ensisijaisesti sen vuoksi, miltä se näyttää. Itse en muuten lajista hirveästi perusta, enkä nykyään lätkän lisäksi seuraa säännöllisesti oikeastaan mitään muuta urheilua. Satunnaisesti kyllä.

dana77:
"Minun mielestäni on ratkaiseva ero sillä, että tuomarin rooli on arvostella onko suoritus sääntöjen mukainen kuin että hän arvostelee onko suoritus näyttävä tai parempi kuin toisella kilpailijalla."

Olet oikeassa, ja minusta merkittävää on myös se, että tuomarin rooli on osaltaan arvostella suoritusta, mutta että se ei ole ainoa kriteeri, joka paremmuuden ratkaisee. Taitoluistelussa vain tuomarin pisteet ratkaisevat, mäkihypyssä eivät. Siksi minä en voi noita kahta lajia aivan samanlanlaisiksi niputtaa.

Ehkä tällaisissa keskusteluissa oliskin syytä kehitellä ennemminkin uusia urheilulajien kategorioita sen sijaan, että kiistelee siitä, mikä on urheilua: yksilölajit, joukkuelajit, arvostelulajit, jne. Olen siis sitä mieltä, että urheilu kaipaa lajien kirjon tarkempaa tunnustamista, ennemmin kuin useamman lajin sulkemista uhreilu-termin ulkopuolelle. Vaarana on tietysti se, että määritelmä lavenee liikaa, jolloin se menettää merkityksensä kokonaan. Silloinhan esim. tietokilpailut voisivat olla urheilua.

Eikös nykyään Urheilu ole fyysistä viihdettä, missä myös voi olla paljon vauhtia ja taktiikkaa sekä pyritään tiettyyn lopputulokseen kilpailuhengessä, näin minä sen määrittelen.

edit. Hienosäätöä

Tätä käytin joskus allekirjoituksena:

Serious sports has nothing to do with fair play. It is bound up with hatred, jealousy, boastfulness, disregard of all rules and sadistic pleasure in witnessing violence. In other words, it is war minus the shooting.
-- George Orwell

Tämä määritelmä tosin ei toimi monessakaan yksilöurheilulajissa. Sen sijaan esim. jääkiekkoonhan tuo Orwellin kuvaus sopii mainiosti.

edit: huomasinpa typon eli was -> war

Viestin lähetti Habby

Tämä määritelmä tosin ei toimi monessakaan yksilöurheilulajissa. Sen sijaan esim. jääkiekkohan juurikin tuota mitä Orwell oli asiasta mieltä.

Laajenna klikkaamalla

Täytyy myös muistaa, että Alpoa lainatakseni joukkue on abstraktio. Oikeastihan jääkiekko-ottelukin muodostuu useasta yhtäaikaisesta yksilösuorituksesta, jossa jokainen yksilö on itse vastuussa tekemisistään, eikä kukaan joukkutoveri voi vaikuttaa toisen suoritukseen muuten kuin tekemällä oman hommansa mahdollisimman hyvin. Yksin.

Muuten urheilun määrittelee jokainen ihan itse. Aika laajaan käyttöön kyllä itse antaisin tuon käsitteen. Turhahan se on saivarrella, että joku laji ei ole urheilua, jos lajin harrastajat kuitenkin kokevat urheilevansa.

Itsekin olen sillä linjalla, että urheiluksi voisi määritellä kaikki lajit, joissa kilpaillaan ja paremmuus mitataan tuloksella.

Mielestäni sana "sport" kuvaa paremmin kuin suomen sana urheilu.

Oraakkeli antoi tähän aika lailla tyhjentävän vastauksen:

"Sitä, mikä parhaalta tuntuu".

Tämän voisi todeta niin, että jokainen urheilija saa itse päättää, onko hänen mielestään hänen harrastama lajinsa urheilua vaiko ei. Toki maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää. Paremmuutta kun voidaan mitata myös monissa sellaisissa kilpailuissa, joita ei parhaalla tahdollaankaan voi sanoa urheiluksi.

Esimerkkeinä: Shakki, Bridge ja Bingo.

Urheilun pitää täyttää seuraavat kriteerit: suorituksessa pitää tulla hiki tai ainakin pulssin pitää kohota ”huomattavasti”. Jos nuo edellä mainitut seikat eivät toteudu, voidaan sanaa urheilu kuitenkin käyttää, mikäli suoritukseen vaaditaan ennalta kovaa työtä. Tällä tarkoitan kaikenlaista harjoittelua: voima-, nopeus-, kestävyys- ym. harjoittelua. On monia lajeja, jossa itse suoritus ei kauheasti urheilijaa rasita. Esimerkiksi mäkihyppääjä ei varmaankaan ole kisan kahden hypyn jälkeen mitenkään vetämättömissä, mutta tekniikan, kimmoisuuden ja ponnistusvoiman hankkimiseen on varmasti käytetty paljon aikaa. Sama pätee uimahyppääjään.

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Sitä paitsi jos mäkihyppy ei vaadi urheutta, niin mikä sitten? Kuinka moni jääkiekkoija suostuisi laskemaan hyppyritornista alas?

Laajenna klikkaamalla

Ainakin yksi. Kimmo Kuhta :)

Viestin lähetti Sistis
Paremmuutta kun voidaan mitata myös monissa sellaisissa kilpailuissa, joita ei parhaalla tahdollaankaan voi sanoa urheiluksi.

Esimerkkeinä: Shakki, Bridge ja Bingo.

Laajenna klikkaamalla

Menkää nyt oikeasti pois jo niiden oraakkelienne kanssa. Se on ehkä ihan hauska vitsi yksin henkilökohtaisesti omalla koneella netissä suoritettuna, mutta kuinka oikeasti ketään voisi kiinnostaa mitä vastauksia te saatte kun tältä oraakkelilta kyselette? Kaiken huippu on tuo kokonainen viestiketju aiheesta...

Ja miten niin shakki ei ole urheilua? Kasparovkin murtui aikoinaan tietokone Deep Blueta vastaan hyvin pitkälti liian kovaksi käyneen fyysisen rasituksen myötä, ja ihmisen pään sisäistä toimintaahan tuo laji kysyy sitten jo aivan valtavasti.

Re: Re: Mitä Urheilu on?

Viestin lähetti vstp keilailu

Laajenna klikkaamalla

No ei kait siinä sitten muuta kuin otat keilapallon käteen ja matkaat Bushlandiaan rahaa tekemään. Helppoa rahaa tiedossa, ei tarvitse kuin viskata enintään 16 lbs:ä painavaa mötikkää tuhannen kertaa onnistuneesti jne.

Se on kyllä totta, että henkisellä kantilla on merkitystä, mutta niin on jääkiekossakin kuten viimeistään viime kevät meille opetti. Ja jos fysiikka pettää, niin ei henkisellä kantillakaan ole mitään merkitystä.

Onnea matkaan... ja jos tässä vaiheessa tipahdit lentokoneesta, niin voithan toki käydä ostamassa shakkilaudan...

Näinhän se yleensä menee, että se ei voi olla urheilua, minkä parissa itse ei ole tekemisissä...

Sivuhuomautus mäkihypystä:

En panisi ollenkaan pahakseni, jos arvostelutuomarit heivattaisiin kokonaan ja annettaisiin tuloksen ratkaista. Ja jos ongelmaksi muodostuu hyppääjien turvallisuus, lasketaan vaikka radikaalisti lähtölavoja. Eihän yleisurheilun pituushypyssäkään mitään tyylipisteitä jaeta.

Toki on totta, että mäkihypyssä ehdottamani ratkaisu saattaisi aiheuttaa paljon jaettuja sijoja, joskin luulisi senkin olevan nykytekniikalla ratkaistavissa ts. hyppyjen pituudet voitaisiin kenties mitata nykyään tarkemmin.

Eräs peruste tälle näkemykselleni oli aikoinaan muuten se, kun keskieurooppalaiset tuomarit ryöstivät Toni Niemiseltä osakilpailuvoiton 1991/92 mäkiviikolla jättämällä täysin tarkoituksellisesti sakottamatta Andreas Felderiä tasajalka-alastulosta. Jälkeenpäinhän osoittautui, että voittamalla tuonkin kilpailun (joka oli muistaakseni toinen tai kolmas neljästä) Nieminen olisi luultavasti ensimmäisenä mäkihyppääjänä voittanut mäkiviikon kaikki neljä osakilpailua. Muutenkin tuomarit akselilla Itävalta-Saksa vetävät vielä näinäkin päivinä silloin tällöin todella härskisti kotiinpäin.



Mikäkö sitten on urheilua? Mielenkiintoinen keskustelunaihe, ja hyvin pitkälti makuasia. Raakasti rajattuna pidän omasta puolestani urheiluna lajia, joka vaatii fyysistä taitoa ja/tai fyysistä suorituskykyä (=kestävyyttä, räjähtävää voimaa tai mitä tahansa siltä väliltä) ja jota ei voi harjoitella pelkästään paikallaan istuen (sulkee siis esim. shakin pois). Rajat ovat kieltämättä erittäin väljät, joten rajatapauksia löytynee vaikka millä mitalla.

Toisaalta annan jossain määrin arvoa myös moraaliselle puolelle. Toisin sanoen, esim. nyrkkeily on itselleni siinä ja siinä, koska periaatteessahan kyseisen lajin paras ja tavoiteltavin suoritus on vahingoittaa vastustajaa tuottamalla tälle niin paha aivotärähdys, ettei hän tietyssä ajassa enää nouse. Eipä kovinkaan terveyttä edistävää. Tokikaan kevyemmissä sarjoissa kypärineen tämä ei yleensä ottaen enää päde.

Ja kyllä. Saivartelemalla joku älypää voisi vetään samaan keskusteluun jääkiekonkin puhtaine taklauksineen, vaikkei niissä vastustajan aivotoiminnan sammuttamista tavoitellakaan.



Ranger

Kommentti dana77:lle

"Mäkihyppy taas on minun mielestäni mennyt liian paljon kilpailuksi siitä kenellä on paras anoreksia ja kenellä on paras säkä tuulen kanssa. Urheilullisuus on jäänyt aika minimiin."


Useimmissa fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa tietynlainen ruuminrakenne on johonkin toiseen nähden eduksi. Esimerkiksi koripallossa suuri pituus on tyypillisesti kiistaton hyöty, eivätkä jääkiekkoilijoidenkaan keskikoot sattumalta ole kasvaneet.

En siis lähtisi sillä perusteella minkään lajin urheilullisuutta kyseenalaistamaan. Tuuli on kieltämättä mäkihypyssä eräs satunnaistekijä, mutta voimasuhteisiin vaikuttavia ulkoisia satunnaistekijöitä löytyy muistakin lajeista. Tosin on totta, että mäkihypyssä tuulen vaikutus on ratkaisevuutensa vuoksi korostunut tasoerojen ollessa pääsääntöisesti yhä pienempiä.



Ranger