Minä se jaksan ihmetellä yhä uudestaan sitä, että mikä se on se maailmanluokan pelaaja? Onko se useamman mantereen sarjoissa pelannut, joukkueesta toiseen pyrähdellyt Veijo S. Naipperi vai peräti taiteellisen takatukan omistava Mietzyzlaw Maailmanmestari? Kelpaako tähän määritelmään Pohjois-Amerikan sarjat ryynännyt Robert McHardFist?
Kävisikö tähän kategooriin Sysimetsän Turskista jääkiekkoilijan taipaleensa aloittanut Akseli Möttönen, joka pelaa nyt ylimmällä sarjatasolla luotettavasti, joukkueelleen kaikkensa antaen ja jopa kehittyen, koska osaa kuunnella enemmän kuin puhua. Tai mikä on se sateentekevä laituri? Onko se jokin K-Raudan salaisen tuotekehityslaboratorion tulos, josta säätieteilijät vääntävät kättään Forecalla? Vai kenties pelimies, joka kykenee polkemaan marraskuun pimeinäkin iltoina tehokkaasti, puhjeten parhaimpaan teräänsä kevään kynnyksellä. Entäs kun puhutaan joukkueista, niin monesti puhutaan paperilla liigan parhaasta puolustuksesta tai terävimmästä hyökkäyksestä? Niin...paperi on siitä mukavaa materiaalia, että siihen voi piirustaa nämä asiat näkemyksensä mukaisesti ja jos tuntuu siltä, ettei oikein piirros tai kirjoitettu sana tunnu riittävän iskevältä voidaan kokonaisuutta helposti värittää tarvittavista paikoista lisää.
Tätähän se taitaa olla kesän läpi jatkunut kiekkoskenen sisällä hiljalleen kiihtyvä sanailukin, kun seurat ilmaisevat kansan syville riveille suunnitelmistaan tulevalle kiekkokaudelle. Mediaatikot (lue mediaväki) tietysti ryydittävät tätä informaatiomäärää näillä erityisillä määreillä, pyrkien omalta osaltaan toimimaan totuuden torvina. Näitä määreitä ja arvioita, analyysejä jos jonkinlaisia viritellään kotisohvien syövereissä, makkaravoileipää mutustellen. Niitä viritellään seurojen tiedotustoimistoissa (jos niitä nyt erityisesti on) varsinkin silloin, kun armaaseen valtakuntaamme on saapuvilla ulkomaanelävä pelimies vahvistamaan huojuvia rostereita. Usein tuntuu vain siltä, että kaikki huomio kiinnittyy liikaa näihin kerroskakun kermakuorrutuksen strösseleihin. Se mikä tästä kakusta tekee maukkaan, on tukevat peruskerrokset sielä pinnan alla. Tottakait riittävän hyvin kostutettuna, ettei homma mene liian kuivakkaaksi. Sopivilla välitäytteillä varustettuna makunautinto on taattu.
Eli sillä aikaa, kun me kansan syvät rivit rakastamme analysoida sitä pintaa (eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin), äheltää se peruskerrokseen kuuluva Jaakko Jääkiekkoilija otsa hiessä ja suoli pitkällä treenaamassa itselleen sekä joukkueelleen. Sitä hän on tehnyt jo vuosikausia, alkaen useimmiten horjuvista luistimenpiirroista Takakylän Luistelukoulun ajoista, kun pakkasta ja viimaakin oli riittämiin. Jotta Jaakko olisi päässyt tätä tekemään, vaadittiin kotiäiti Saimilta ja perheenisä Uolevilta kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, kohtuukuntoista auton kotteroa sekä paksua lompakkoa. Talkoista puhumattakaan, viikonlopuista viis.
Osataanko näissä analyyseissa antaa arvostusta todellakin heille, jotka tämän sirkuksen peruspilareita ja täytteitä ovat? Jos ei, niin nythän olisi sopiva paikka sille - kun nämä kirkkaat strösselit ovat varisseet kuorrutuksen pinnasta pois ja kokonaisuus ei näytäkkään niin houkuttelevalta. Tunnustus saattaa tuoda näistä syvistä riveistä uusia vivahteita, pikemmin kuin osaamme arvatakkaan.
Ainiin - siitäkin piti puhumani (tai kirjoittamani oikeastaan)...ennakkoasetelmat vaihtuvat kotoisessa liigassamme tällähetkellä aikalailla, riippuen viikon tiedotussisällöstä tai harjoitusmatsien lopputulemista. Onneksi todellisuus on tarua ihmeellisempää ja jotakin suuntaa saadaan kenties ensimmäisen täyden kierroksen jälkeen siitä missä mennään. Vielä ei kannata liiaksi hätäillä tulevien kanssa, ei sitä tee joukkueet ja pelaajat itsekään?
Kävisikö tähän kategooriin Sysimetsän Turskista jääkiekkoilijan taipaleensa aloittanut Akseli Möttönen, joka pelaa nyt ylimmällä sarjatasolla luotettavasti, joukkueelleen kaikkensa antaen ja jopa kehittyen, koska osaa kuunnella enemmän kuin puhua. Tai mikä on se sateentekevä laituri? Onko se jokin K-Raudan salaisen tuotekehityslaboratorion tulos, josta säätieteilijät vääntävät kättään Forecalla? Vai kenties pelimies, joka kykenee polkemaan marraskuun pimeinäkin iltoina tehokkaasti, puhjeten parhaimpaan teräänsä kevään kynnyksellä. Entäs kun puhutaan joukkueista, niin monesti puhutaan paperilla liigan parhaasta puolustuksesta tai terävimmästä hyökkäyksestä? Niin...paperi on siitä mukavaa materiaalia, että siihen voi piirustaa nämä asiat näkemyksensä mukaisesti ja jos tuntuu siltä, ettei oikein piirros tai kirjoitettu sana tunnu riittävän iskevältä voidaan kokonaisuutta helposti värittää tarvittavista paikoista lisää.
Tätähän se taitaa olla kesän läpi jatkunut kiekkoskenen sisällä hiljalleen kiihtyvä sanailukin, kun seurat ilmaisevat kansan syville riveille suunnitelmistaan tulevalle kiekkokaudelle. Mediaatikot (lue mediaväki) tietysti ryydittävät tätä informaatiomäärää näillä erityisillä määreillä, pyrkien omalta osaltaan toimimaan totuuden torvina. Näitä määreitä ja arvioita, analyysejä jos jonkinlaisia viritellään kotisohvien syövereissä, makkaravoileipää mutustellen. Niitä viritellään seurojen tiedotustoimistoissa (jos niitä nyt erityisesti on) varsinkin silloin, kun armaaseen valtakuntaamme on saapuvilla ulkomaanelävä pelimies vahvistamaan huojuvia rostereita. Usein tuntuu vain siltä, että kaikki huomio kiinnittyy liikaa näihin kerroskakun kermakuorrutuksen strösseleihin. Se mikä tästä kakusta tekee maukkaan, on tukevat peruskerrokset sielä pinnan alla. Tottakait riittävän hyvin kostutettuna, ettei homma mene liian kuivakkaaksi. Sopivilla välitäytteillä varustettuna makunautinto on taattu.
Eli sillä aikaa, kun me kansan syvät rivit rakastamme analysoida sitä pintaa (eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin), äheltää se peruskerrokseen kuuluva Jaakko Jääkiekkoilija otsa hiessä ja suoli pitkällä treenaamassa itselleen sekä joukkueelleen. Sitä hän on tehnyt jo vuosikausia, alkaen useimmiten horjuvista luistimenpiirroista Takakylän Luistelukoulun ajoista, kun pakkasta ja viimaakin oli riittämiin. Jotta Jaakko olisi päässyt tätä tekemään, vaadittiin kotiäiti Saimilta ja perheenisä Uolevilta kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, kohtuukuntoista auton kotteroa sekä paksua lompakkoa. Talkoista puhumattakaan, viikonlopuista viis.
Osataanko näissä analyyseissa antaa arvostusta todellakin heille, jotka tämän sirkuksen peruspilareita ja täytteitä ovat? Jos ei, niin nythän olisi sopiva paikka sille - kun nämä kirkkaat strösselit ovat varisseet kuorrutuksen pinnasta pois ja kokonaisuus ei näytäkkään niin houkuttelevalta. Tunnustus saattaa tuoda näistä syvistä riveistä uusia vivahteita, pikemmin kuin osaamme arvatakkaan.
Ainiin - siitäkin piti puhumani (tai kirjoittamani oikeastaan)...ennakkoasetelmat vaihtuvat kotoisessa liigassamme tällähetkellä aikalailla, riippuen viikon tiedotussisällöstä tai harjoitusmatsien lopputulemista. Onneksi todellisuus on tarua ihmeellisempää ja jotakin suuntaa saadaan kenties ensimmäisen täyden kierroksen jälkeen siitä missä mennään. Vielä ei kannata liiaksi hätäillä tulevien kanssa, ei sitä tee joukkueet ja pelaajat itsekään?