Kesän murhamysteeri - jatkotarina...

[Paitselo]

Idea on vanha ja kulunut. Minä aloitan tarinan. Tällä kertaa tässä jutussa pyritään murhaamaan joku, selvittämäänkin kenties murhaaja... pääasia että tekstiä syntyy. Kuka tahansa saa juttua jatkaa vapaaseen tahtiin... ihan miten paljon vaan tekstiä kerralla syntyy. Sovitaan kuitenkin, että yksi kirjailija ei saa jatkaa tarinaa kahta kertaa peräkkäin.

Alkaa....


Timppa päätti että saa olla viimeinen kerta, kun hän lähtee sokkotreffeille. Hän oli nyt odottanut Kanavakadun ja Satamakadun risteyksessä rannekellonsa näytön mukaan tasan 35 minuuttia. Kello oli nyt 23.05. Satoi vettä, oli lokakuun loppu, oli vittumaisen kylmä tuuli mereltä ja Timppa oli erittäin herkässä mielentilassa.
Koko 22-vuotisen elämänsä aikana hän ei muistanut koskaan ennen palelleensa niin rajusti. Ei edes Rovajärven leirillä intissä.
Timppa kaivoi kännykän esiin takkinsa taskusta... puhelin oli upea näky - täysin eloton ja märkä.
Silloin hän päätti, että mikään hänen kaverinsa Henkan puolutusmekanismeista ei estäisi häntä vetämästä Henkkaa turpaan, kauan ja hartaasti, heti kun pääsisi tässä saatanan sateessa kävellen Henkan kämpän oven taakse.

Henkka oli nämä treffit sopinut - piti olla tuplatreffit, Henkka, Henkan uusin muija ja Henkan uusimman muijan systerin piti tulla Timpan deitiksi. Nyt niistä vitun kusipäistä ei sateessa näkynyt ketään.


... jatkakaa, pliis...

[Ck]

Timppa päätti. Vittu mä en enää jää tähän venaamaan, vaan lähden etsimään sen mulkun käsiini, mutta ensin mä menen kaljalle.

[Paitselo]

Viestin lähetti Ck
Henkka päätti. Vittu mä en enää jää tähän venaamaan, vaan lähden etsimään sen mulkun käsiini, mutta ensin mä menen kaljalle.

Hetkinen, siellä sateessa pohti syntyjä syviä Timppa. Mistäs tämän Henkan aatokset tähän tulivat?

[PeteX]

Kuppilassa oli outoa porukkaa ja karaoke raikasi. Missä helvetissä ne voivat olla. "Hei!, tuplakossu ja nelostuoppi!".

[Ck]

Viestin lähetti Predator
Hetkinen, siellä sateessa pohti syntyjä syviä Timppa. Mistäs tämän Henkan aatokset tähän tulivat?

Tsori mä korjaan sen. Meni senat sakasin.

[jepujee]

Täysin elämäänsä kyllästyneen oloinen baarimikko nosti tuopin ja kossun Timpan eteen. Takin hihasta tippui pieni lammikollinen vettä baaritiskille hänen maksaessaan juomansa. Timppa kaivoi taas kännykkänsä esiin. Se oli lähes uusi Nokian kamerakännykkä, jonka hän oli ostanut vähän käytettynä Henkalta, niin kuin aina ennekin. Henkalla oli kaikki aina uutta ja hienoa: puhelimet, soittimet, tietokone, auto. Usein Timppa hieman kadehtikin kaveriaan, jolla tuntui aina pyyhkivän hyvin. Kuten nyt viime kesänäkin kun Henkka tapasi festareilla Viivin, unelmanaisen, jollaisesta hän itse oli tuskin uskaltanut nähdä uniakaan.

Tällä hetkellä kateus ei ollut kuitenkaan päällimmäinen tunne, vaan hän olisi pikemminkin ollut valmis tarttumaan kaksin käsin Henkan kurkusta. Kohmeisin sormin Timppa nosti tiskiltä lasin huulilleen ja kulautti kossunsa pohjanmaan kautta. Yleensä raaka kossu olisi aiheuttanut irvistyksen, mutta nyt ulkona oli ollut niin kylmä ja Timppa oli niin uitettu, että lämmin tunne joka levisi pikku hiljaa kroppaan oli parasta mitä hän pystyi juuri tuolla hetkellä toivomaan. Timppa pyyhkäisi pari pisaraa puhelimensa näytöltä, näppäili esiin Henkan numeron ja painoi vihreää luurin kuvaa.

[Spencer]

Henkka ei vastannut, mutta vastaajassa oli viesti. Tuo viesti sai Timpan tilaamaan kuusitoista kossua lisää. Timppa oli syvästi järkyttynyt, ehkä lähes yhtä järkyttynyt kuin sinä yönä jolloin Henkka ensimmäistä kertaa upotti rakkauden soturinsa häneen.

[Musta87]

Vastaajan jätetty viesti kuului seuraavasti: "Tässä Esa X MeNaiset-lehdestä päivää. Millainen sää siellä Helsingissä on? Täällä Helsingissä sataa aivan helve... siis kaatamalla. Huomasin tuossa, että teidän MeNaisten tilauksenne on juuri päättymässä, mutta ei hätää. Meillä on juuri tulossa loistava tarjous kaltaisellenne kanta-asiakkaalle. Nyt saatte kymmenen vuoden MeNaiset vain kuukauden lehtien hinnalla. Ja eikä tässä kaikki: tämän lisäksi saatte myös viikottain ilmestyvän IS-Veikkaajan kaupan päälle. Normaaliin tapaan lehdet toimitetaan postilaatikkoonne ruskeassa kirjekuoressa, jotta uteliaat naapurinne eivät pysty päättelemään minkä alan julkaisuja "se naapurin perverssi setä" oikein lukee. Mutta nyt annan teille hetken aikaa pohdiskella tätä loistavaa tarjousta ja palaan asiaan ensi viikolla. Kiitos ja hei."

Timppa oli kauhusta kankea. Miten noin pitkä viesti olikaan mahtunut hänen vastaajaansa? Mistä Esa X oli tiennyt Timpan MeNaisten tilauksen juuri päättyvän? Kaivelevatko naapurit todella hänen postilaatikkoaan? Mistä Esa tiesi, että Helsingissä sataa? Elääkö Elvis? Entä Erkki Tuomioja? Nämä kysymykset mielessään Timppa päätti lähteä etsimään vastauksia sateisesta yöstä...

[seeyou@jäähalli]

Sade oli vain yltynyt. Timppa kiroili sadetta, Henkkaa ja elämää yleensäkin. Miten kaikki voikin mennä päin vittua - paitsi kyrpä...

Katuojasta Timppa löysi vanhan viiden markan kolikon. Hän nosti sen, pyöritteli sitä sormissaan ja mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Kahden vaiheilla - seuraavaan baariin, vai Henkkaa moikkaamaan - Timppa heitti kolikkoa...

[suuris]

Kolikko tanssi sadepisaroiden välissä, kun Timppa oli heittänyt sen ilmaan. Sadepisarat tekivät lentoradasta epäsymmetrisen. Kruunalla baariin rohkaisulle, klaavalla Henkalle. Timppa oli epätoivoinen - petetty ja likomärkä. Kolikko putosi lätäkköön. Ennen kuin Timppa sai kurkoitettua kolikkoa, hänen vierelleen ajoi vahna ja kuppainen Toyota. Sisällä autossa oli...

[Maple Leaf]

...hänen kauan kateissa ollut kaksoisveljensä Tomppa, joka oli hänen kaksoisveljensä.

"Tämäkin vielä", ähki Timppa ähkien kuin kaatumatautinen mursu, joka on suuri eläin, vaikka norsu on kyllä suurempi, ja Tarzanin kielellä "tantor". Timppa ei pitänyt Tarzan-kirjoista, koska hän ei pitänyt niistä. Tomppa piti, mutta Tomppahan nyt piti kaikesta, mistä piti. Juuri nyt Tomppa piti Toyotan ratista. Siis kiinni.

"Astu sisään", Tomppa sanoi Timpalle kehottaen tätä astumaan sisään. "Toyota on mainettaan parempi auto."

Timppa avasi Toyotan etuoven, joka sijaitsee menosuuntaan takaovelta katsoen edessä, ja istahti penkille, jolle istahti kuin Toyotan etupenkille istutaan.

"Avaa hansikaslokero", Tomppa sanoi ja jatkoi: "Vaikkei siellä hansikkaita ole."

Timppa avasi hansikaslokeron, jossa ei ollut hansikkaita. Siellä oli hansikkaat.

"Mitä helvettiä", Timppa kivahti kiroillen kirosanan voimalla. "Emme ole tavanneet vuosiin, ja vuodessa on 365 päivää, paitsi karkausvuodessa, jossa niitä on 366. Ja nyt tyrkytät minulle hansikkaita, joita ei ole, vaikka on?"

Tomppa katsoi veljeään kuin veljeään. "Tulet tarvitsemaan niitä, ja ennemmin kuin huomaatkaan, paitsi että jos tarvitset niitä ennen kuin huomaatkaan, on niiden käyttäminen myöhäistä, joten enpä lausukaan tätä klisettä nyt. Mutta minulla on sinulle tehtävä."

Timppa kiinnostui kiinnostuneesti. Mitä ihmettä Tomppa mahtoi tarkoittaa?

[V-man]

"Mistä nyt on kysymys?", Timppa kysyi.

"Muistathan Osmon?", Tomppa selvitti.

"Minkä vitun Osmon?", Timppa ihmetteli. Nimi oli hänelle täysin outo.

"No Osmon. Diileri-Osmon. Se jamppa joka liikkuu aina sillä violetilla Kadetilla.", Tomppa tarkensi.

"No en vittu muista, enkä varmaan ole koskaan nähnytkään koko kaveria", Timppa alkoi lämmetä. "Vie minut Henkalle. Se jätkä teki oharit. Mä lyön sitä selkään.", Timppa avautui.

"Ei tässä nyt mitään Henkkaa ehditä etsimään. Tuossa on mutka. siinä ei sitten ole kuin kaksi panosta. Kohteita on kolme. Älä tunaroi", Tomppa ohjeisti Timppaa. Samassa Tomppa kurvasi ison omakotitalon pihaan ja ryntäsi pimeyteen.

"Vittu toi äijä on sekaisin", Timppa ajatteli, kiipesi vaihdekepin yli kuskin paikalle, tunki aseen vyöllensä ja kaasutti tiehensä. Peruutuspeilistä näkyi omakotitalo jonka sisällä leimahti muutaman kerran kirkas valon välähdys. Timppaa ei kertakaikkiaan kiinnostanut. Hänen mielessään pyöri vain Henkka sekä Tapparan maalivahtitilanne.

Silloin Timpan puhelin soi. Puhelu tuli tuntemattomasta numerosta.

"Döner kebapi ja piza palvelus. Mitä sinelle saisi ola?" Timppa vastasi vittuuntuneena.

[zamuel]

"Haahaa, tosi vitsikästä. Sää oot edelleen sen kymppitonnin velkaa. Jos rahoja ei ala kuulua, Sergei tulee tekemään sulle sisilialaisen kravatin. Sitä meistä kumpikaan ei varmaan halua..." Sitten puhelu katkaistiin. Timppa ei tunnistanut soittajan ääntä, eikä hänen tuttaviinsa liiemmin kuulunut ketään Sergei-nimistä. Kravatteja hän ei käyttänyt, joten uhkaus oli otettava vakavasti, mutta mitä tekemistä niillä oli Norjan pääkaupungin Sisilian kanssa? Timppa tuijotti puhelintaan katse tyhjänä ja ihmetteli. Ajatuksistaan hän havahtui, kun Wunderbaum-metsän takaa ilmestyi yllättäen punaisiin valoihin pysähtynyt poliisiauto.

Perkele, mikähän tonkin ongelma on!" huudahti Timppa yrittäen samalla keksiä ratkaisua kiperään tilanteeseen. Puhelin toisessa kädessä kymmenen kossupaukun alkoholi veressään virraten Timppa yritti selvitä tilanteesta, mutta ohjauskäsi takertui karvanoppiin. Pienessä paniikissa myös jarrun painaminen unohtui. Corolla rysähti vauhdilla suoraan sinivalkoisen Mondeon perään. Rytäkässä Timppan, jonka oikea nimi on muuten Timoteus, otsaan tuli verta valuva vekki. Lisäksi kaksoisveljeltä saatu tuliase nirhaisi ikävästi kasseja. Pallojen järjesteleminen onnistui paremmin, kun aseen otti ensin pois edestä. Timppa kömpi ulos autosta ja päätti mennä kysymään, löytyisikö poliiseilta laastaria vuotavan otsan paikkaamiseen. Ase toisessa kädessä ja toinen käsi "rypäleitä" hivellen hän raahautui kohti poliisiautoa...

[TaoTao]

Mutta tuskin heilläkään olisi ollut Aku Ankka laastareita. Ainakin Timppa päätteli niin, koska nuorempi ja vanhempi konstaapeli nojasivat kojelautaan itsekin pää veressä. He eivät olleet muutenkaan juttutuulella ja Timppa avasi poliisiauton takaoven ja poimi sieltä muutaman vaatekappaleen. Hän heitti takin lämpimikseen päälle, laittoi vaaleista tennissukista otsaansa siteen, jonka hän sai lippalakilla hyvin pysymään paikallaan.

Lyhyen tilannekatsauksen jälkeen Timppa päätti jättää Corollan vinoparkkiin keskelle risteystä hätävilkut välkkyen. Tusinan paukun jälkeen se oli loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. Paikalle tullut rouvashenkilö hämmästeli tilannetta ja kysyi Timpalta:
"Kävikö konstaapelille pahoin?"
"Tuolla se nukkuu autossa," Timppa sössötti ja sohi aseineen auton suuntaan. Rouva edelleen luuli poliisitakkista ja poliisihattuista Timppaa lainvalvojaksi ja halusi välttämättä hoivata häntä ja hänen ruhjeita kotonaan. Timppa ja nainen kävelivät läheiseen taloon ennenkuin paikalle saapui lisää hälytysajoneuvoja...

[lintu]

Timppa asteli rouvan saattelemana kynnyksen yli ja siitä eteenpäin olohuoneeseen. Rouva kehotti Timppaa olemaan kuin kotonaan ja Timppahan pisti tupakaksi. Rouva kertoi menevänsä keittiöön valmistamaan Timpalle kunnon pullakahvit. Timppa huomasi ettei tuhkakuppia ollut, ei ainakaan hänen näköpiirissään, joten hänen oli siirryttävä parvekkeelle sauhuttelemaan. Hän asteli parvekkeelle itsevarmasti rouvalta kysymättä, olihan häntä kehotettu toimimaan kuin kotona. Timpan silmään kuitenkin pisti outo näky, nimittäin torakka oli päättänyt suorittaa päivittäisen kävelylenkkinsä tällä kertaa kerrosta yllemmän parvekkeen alapuolella n.s. väärinpäin. Timppa joka ei paljoa pelännyt oli kuitenkin lamaantua pelosta sillä hetkellä kun torkan näki. Timppa kuitenkin yhtäkkiä keksi loistavan ratkaisun. "Ei. Ei ehkä sittenkään. Tai no, miksei." Timppa mumisi itsekseen. Hän katsoi mutkaa, torakkaa ja sen jälkeen näkyikö rouvasta elon merkkejä. Ei näkynyt. Timppa ajatteli että voisihan sitä samalla kokeilla mutkan toimivuutta ja harjoitella käyttöä, venäläiset tuontiaseet eivät olleet helppokäyttöisiä, tai no, olivatkohan mitkään aseet helppokäyttöisiä sivarille? Timppa ei ollut eläessään ampunut. Nähnyt kyllä, monestikin, muttei itse kokeillut. "Olisiko nyt aika? Olenko minä mies?" hän kyseli kyyneleitä pidätellen itseltään. Timppa latasi aseen, tähtäsi torakkaan ja PUM!, torakkaan ei osunut, mutta kilinää ja huutoa kuului ylemmän kerroksen parvekkeelta. Timppa ei ollut moksiskaan ja rouva asteli kertomaan että kahvi odotti heitä keittiössä. Timppa asetti aseen taskuunsa ja käveli rouvan perässä huoneiston keittiöön. Timppa oli älykäs mies muttei sivistynyt. Hän toki halusi lisätä sivistyneisyyttään ja tietämättömänä kysyi naiselta: "Ovatko nämä päiväkahvit? Niistä kun on ollut puhetta viime aikoina.". Naisen oli vaikea pitää kaikkia nesteitä kehonsa sisäpuolella naurun raikaessa koko kaupunginosan kuultavaksi, niin ja olihan rouva aiemminkin kärsinyt virtsankarkailusta, siitä piti menää lääkärille käymään mutta nykyajan lääkäreihin ei ole syytä luottaa, ainakaan rouvan mielestä. Timppa nyökkäili ymmärtäväisesti kunnes puhelimen sointi keskeytti jutustelun. Timppa oli internetistä tilannut soittoääneksi nokun progebiisin tehdäkseen vaikutuksen kavereihinsa. Ei hän progea voinut sietää mutta leikki tuntevansa ja rakastavansa jokaista progen taitajaa. Puhelimen näytöllä vilkkun nimi Älä Vastaa!, Henkka soitti siis. Timppa pahoitteli rouvalle mutta vannoi puhelun tärkeyttä ja päätti mennä parvekkeelle jutustelemaan, siellä saisi ainakin rauhassa puhua, tai pikemminkin sanoen haukkua Henkkaa, tätä IT-firmallaan rikastunutta Westendiläistä Wannabe-snobia, pataluhaksi.
"Vittu!", Timppa vastasi.
"Älä!", Henkka yritti rauhoitella.
"Älä vittu mitä, vittu Henkka?", Timppa jo sylki lentäen huusi.
"Joo, hei sori, mut nyt kuuntelet, jooko?" Henkka selitti
"Saat minsan aikaa!"
"Kolome!"
"Okei, alkaa nyt"
"Mä olin vittu perimässä Johanssonilta omiani pois, se meni paravekkeelle ja väitti että sillä on mutka. Minä sitten olin varuillani ettei se ampusi ja kuuntelin sen selityksiä. Jotain ryssistä ja heroiinista se puhui. Niin, no käännyin katsomaan näköaloja kun kuulin laukauksen ja refleksinomaisesti kännyin ja ammuin keskelle otsaa."
"Ai ketä?"
"Vittu, voinu siinä enää muutakaan!"
"KETÄ?"
"No sitä Johanssonia, nyt tarttee kantoapua!"
"Oliko sillä mutkaa? Jos oli nii lavasta se itsemurhaksi, ei ne kytät tutki jos ees yhtään itsemurhalta näyttää."
"Se laukaus ei tullut siltä vaan joku mulukku oli kerrosta alempaa päättänyt ampua meirän paravekkeen läpi, ja mie ku luulin et se oli Johanssoni"
Timppa tajusi tavallaan juuri murhaneensa miehen, nyt oli ratkaisujen aika. Timppa tiesi vain Henkan tietävän Johanssonin kuolleen, Henkka oli lähellä ja Timpalla oli yksi luoti jäljellä. Nyt jos koskaan oli ratkaisujen aika.

[V-man]

Mikä on Timpan ratkaisu? Joutuuko Henkka linnaan? Jatkuuko verilöyly? Pääseekö Timppa ikinä deiteillensä? Missä on dzei dzei?

Jatkoa kehiin!

[Anton]

Naapuri kerrostalon ulko-ovelta kuului vaimeaa kolinaa, ähellystä ja itkuista manailua.
- Annasku mää kannan. Kuiskaa Timppa pienikokoiselle, kiiltävänaamaiselle Henkalle, joka on puristunut kaksinkerroin lihavan ja hengettömän taakkansa alle.
Vittu, mikä dorka! Mutisee Timppa nostaen vuorostaan ruumiin olallensa ja potkaisee kauhusta tajunsa menettänyttä Henkkaa kylkeen.
- Henry Aatos Mähönen, lopeta se housuihin kuseminen ja auta. Tuossa kulman takana on poliisiauto, auta kantamaan tämä fatso sinne! Henkan kalvenneet kasvot kertoivat, että veri on uudelleen pakenemassa aivoista. Vittu, öröhtää Tomppa ja etenee rajusti huohottaen, puolijuoksua kohti pimeää Mondeota, kurkistaa ensin poliisiauton sisään ja paiskaa sitten heikkoryhtisen Johanssonin Toyotan kuskinpenkille. Aina pitää huolehtia myös yksityiskohdista, ajattelee Timppa pyyhkien sormenjälkeensä turvavyönsoljesta ja painaa siihen uuden kuljettajan jäljet, sitten jäljellä vielä ruutijämät. Nyt alkaa olla jo perhanan hoppu, tuumii Timppa ja lyö pistoolin apukuskina istuvan konstaapelin kouraan. Samalla puhkeaa vaimeasti kohissut poliisiradio vinkumaan.
- 10-13, auto 256? Mikä vittu mättää, vastaa jo!!!
- Kymppikolmetoista vaimollesi, impotentti. Tässä auto 256, saimme takavarikoitua vitun hyvää kammaa, mongertaa Timppa päästäen samalla kimeän hihityksen ja tyhjentää pistoolin Mondeon takalasin läpi kohti takana olevaa Toyotaa.
- Ohoh, sekö laukesi, kikattaa Timppa mikrofoniin, jonka lyö samalla rikki kojelautaa vasten.
- Henkka, tuohan se sinun näytepullo tänne. Tätä teidän voi olla aika hankala selittää tutkinnassa, kuiskaa Timppa sujauttaessaan sormenpäällään tomusokerin näköistä tavaraa Ruususta imitoivien konstaapelien sieraimiin ja palauttaa poliisin asusteet takapenkille.
Näin mukavaa ei ole ollut sen jälkeen, kun täytin ex-appiukon veroilmoituksen, hymyilee Timppa tyytyväisenä.
- Mitä, mitä me nyt tehdään? Hönkii takaisin maaplaneetalle palannut, rajusti hikoileva, märkää housujen etumustaan vaikeana kiskova Henkka.
Tyynesti Timppa sipaisee pitkät sivuhiukset takaisin lipaksi, ennenaikaisesti kaljuuntuneen, päälaen peitoksi ja siirtää perhekalleudet takaisin vasempaan lahkeeseen.
- Sinusta en tiedä, mutta minulla taitaa olla treffit vajaan vartin päästä.

[Bruno]

treffit?Mitkä vitun treffit?Kysyy Henkka.
Se mun muijan systeri oli tehny oharit eikä se mihinkään tuu.Se on jossain vitun Ylöjärvellä pelaamassa squashia!!! Henkka jatkaa kiukkuisena sekä ymmärtämättä sitä että miten Timppa voi lähteä jollekin treffeille tässä tilanteessa.
Mä lähen nyt Timppa sanoo soittaen samalla itselleen taksia.
Henkka ei käsittäny hevon vittua.Mä oon jossain Malmilla ilman tietoakaan siitä et mihin pitäs mennä,henkka ajatteli.
No kai mä sit lähen Timpan messiin ,mietti Henkka.
Timppa hei,voinks mä lähtee sun messiin?Henkka huus Timpalle just kun taksi tuli.
öö..Et voi ,Timppa vastas.
Miksen muka voi?mehän ollaan frendejä!Henkka sai sanotuksia.
öö.ai frendejä.Frendit ei tee tollasii ohareita,ei ainakaan ilman et soittaa ja sanoo et menee vähän kauemmin,vittu.Timppa huusi raivoissaan astuessaan taksiin.
Mihis mennään?, kuski kysyy.
Mennään Jakikseen.Jakomäentie 24 b ,Vastaa timppa erittäin vittuuntuneena tilanteeseen.

[Paitselo]

- Missä se Jakomaaki? kysyi taksikuski mulkoillen Timppaa taustapeilin kautta.
Timppa huomasi tuijottavansa peilistä yönmustan, turbaanipäisen äijän silmiin.
Voihan perse, taas joku ajoluvan huijannut etnosuhari, Timppa mietti itsekseen samalla kun auton vieressä seisova Henkka koputteli anovasti sivuikkunaan.
- No lähde nyt ajamaan, minä neuvon sitten tarkemmin sen Jakomäen suunnan.
- Mine menen, mine menen, bwana ei hermuile yhtän, sanoi ratin takana istuva miekkonen ja sitten hän painalsi äkkiä kaasupoljinta niin äkäisesti, että auto tuntui ikäänkuin loikkaavan eteenpäin. Epäonnekseen Timppa sattui istumaan siinä takapenkillä aivan keskellä, hänen päänsä kohdalla ei siis ollut niskatukea. Niinpä Timpan pää nyhtkähti holtittomasti taaksepäin auton äkisti kiihdyttäessä eteenpäin - Timppa konkreettisesti tunsi ja kuuli miten jotakin rouskahti hajalle hänen niskassaan. Kipu oli äkkinäinen, helvetillinen viiltävä tunne. Timppa ehti nähdä silmissään sekalaisen konkkaronkan kirkkaita tähtikuvioita, ennenkuin häneltä meni taju.

Kun Timppa alkoi heräillä, niin ensimmäiseksi hänen tajuntaansa tunkeutui imelä raadon haju. Hän avasi silmänsä ja totesi ettei voinut lainkaan liikuttaa päätänsä ilman että se aiheutti välittömästi ankaraa kipua. Hän istui edelleen taksin takapenkillä ja paleli. Hänen päänsä retkotti älyttömässä kulmassa taaksepäin kahden niskatuen välissä. Koska hän ei pystynyt liikuttamaan päätänsä katsoakseen eteenpäin, hän tyytyi tuijottamaan auton takaikkunaan pirskahtelevien sadepisaroiden hysteeristä tanssia. Siinä vaiheessa Timppa tajusi, että auto ei liikkunut ja että hän paleli koska jokin auton ovista oli auki. Hän punnersi ruhoaan vaivalloisesti käsillään penkillä eteenpäin, siten että hän pystyi kellahtamaan kyljelleen siihen penkille, pää edelleen älyttömässä takakenossa. Hän huomasi että ainakin auton takaovet olivat kiinni, joten kylmyyden täytyi tulvia auton sisään etuovista. Hän alkoi hivuttautua penkillä sivuttain siten, että näkisi eteenpäin edes etupenkkien välisestä rakosesta - niskaa särki vihlovasti koko ajan.
- Kuski hei! HALOO! APUA! Timppa ulvoi hädissään.
Minkäänlaista vastausta ei kuulunut.
Sade vain ropisi voimakkaasti auton pelteihin ja ällöttävä raadon tai jätteiden lemu tulvi autoon sisälle.
- Ei jukoliste, onko se ählämi ajanut minut jonnekin kaatopaikalle, Timppa mutisi itsekseen.
Hän oli onnistunut kampeamaan itsensä nyt niin älyttömään asentoon takapenkin ja etupenkin väliin auton lattialle, että hän pystyi selällään työntämään päänsä etupenkkien välistä eteenpäin... hän huomasi auton kattoon tuijottaessaan tarran, jossa oli mustalla pohjalla valkoinen teksti "jos ajan, en ota"... Oikean puoleisella penkillä ei ollut ketään... Timppa siirsi koko ruhoaan taas tuskallisesti sivuttain siten, että pystyi nyt katsomaan vasemalle päin. Hän huomasi katsovansa suoraan turbaanipäisen taksikuskin silmiin. Silmät olivat omituisen sameat ja miehen naamalla oli hassu, ällistynyt ilme. Ehkä tuolla ilmeellä oli jotakin tekemistä sen tosiasian kanssa, että taksikuskin vartaloa ei näkynyt missään. Turbaanin verhoama irtonainen pää jökötti siinä kuskin penkillä valuttaen verta istuimen pehmusteisiin. Avonaisesta etuovesta piiskaava sade kostutti kuskin elottomia silmiä.
- Ei voi olla totta! Ei jumalauta tasantarkkaan voi olla! Timppa vaikersi ja rupesi samantien pyrkimään takaovea kohden, pää älyttömässä takakenossa. Hän hapuili käteensä oven avausnamiskan... eikä ehtinyt muuta tehdäkkään, kun ovi tempaistiin rajusti ulkoapäin auki...

[Paitselo]

Ette te siellä työpaikoillanne kuitenkaan mihinkään työntekoon pysty keskittymään näin maanantaiaamuna, joten voisitte samantien tehdä jotakin hyödyllistä, kuten jatkaa tätä stooria.
Harmaat aivosolut töihin ja Timppaa oudosta tilanteesta pelastamaan!

[Anton]

- Huh, kun jaksaa sataa kokoajan! Tuumaa Timpan viereen istunut albino -gorilla. Takapenkillä todellakin istui koko penkin leveydellä pitkää valkoista karvaa, jonka kruununa oli korkea tupeerattu platinainen töyhtö. Avonaisista ovista huolimatta taksin täyttää Chanel vitosen huumaava tuoksu. Gorillat eivät yleensä puhu, käytä parfyymejä - eivätkä karvamadot laula karaokea. Päätteli Timpan vielä sekava ja tuskainen pää. Ellei sitten muistella sitä viiden vuoden takaista surullista periodia siellä Leppäveden vieroituskliniikalla.
- No, mutta Mamudi, torkkujen aika on ohi ja taksin pitäisi olla jo hipi-hipi Engelin aukiolla. Sanoo kukoistavimman keski-iän jo reilusti ohittanut valkaistu ja kohotettu rouva, likinäköisesti kojelaudan suttuista ID-korttia tihrustaen. ÄLÄ HUOMAA SITÄ PÄÄTÄ, ÄLÄ PERHANA HUOMAA SITÄ PÄÄTÄ, kirkuu Doblerin ilmiön mukaisesti nouseva ääni Timpan pään sisällä.
- Mamudi olla nyt hereillä, haukottelee Tomppa unisella äänellä ja kaivaa povitaskustaan Alkon muovipussin ja heilauttaa sokkotreffeille varatun Sorbuspullon selkänsä taakse kivikkoon, jonne se kovaäänisesti rikkoontuu. Tyhjään pussiin kierähtää surullisin tiibetinspanielin silmin Timppaa tujottava pää.
- Mamudi tarvita paaaljon unta. Mamudi olla aamulla maalivahti. Solmu pussiin ja SLOTS kaunis potku käsistä korkean kuusiaidan yli. Etovan pehmeä mäjähdys kertoi Timpan Eccon kohdannen joko nenän tai korvan. Entisenä Korson nahkapäänä Timppa tiesi, että potkun osuessa hampaisiin kuuluu terävähkö rusahdus.
- Mamudi pelata vielä Suomi maajoukkue! Ääni pään sisällä laantuu jättäen jäljelle paalujuntan, jonka sijainti oli jossain oikean silmän takana.
- Kyllä, kyllä poikaseni, mutta eikös lähdetä jo liikkelle, var so god!
Taksin lähtiessä liikkelle miettii Timppa, että mitä tuollainen ilmeisen varakkaan näköinen leidi tekee tämmöisellä slummialueella. Auton ohittaessa matalan kerrostalon heilauttaa rouva vähäeleisesti kättään. Sadepisaroiden täplittämän sivulasin läpi Timppa näki parvekkeella olevat kolme alastonta hintelää, luisuharteista rillipäätä vilkuttamassa väsyneinä takaisin. Aha, siis vuokraa perimässä teekkaripojilta?!
Taksi kiitää eteenpäin ilman, että kumpikaan haluaa sen enempiä keskustella mistään. Kuuluu vain moottorin vaimeaa murinaa ja pisaroiden ropinaa auton peltejä vasten.
- Me minne ajaa? Kysyy Mamudina esiintyvä Timppa sujuvalla pigdin-suomellaan päästyään Engelin aukiolle.
- Käänny tuosta, mutta älä aja ihan perille, ettei Bärttil herää. Havahtuu leidi muistelmistaan, avoituksellinen hymy kasvoillaan ja kaivaa lompakkonsa esiin.
- Se on sitten tasan, mutta mitä ihmettä tämä on? Kysyy leidi, ihmetellen valkean turkin perspuolelle ilmestyneitä hyhmäisiä veripaakkuja. Koko takapenkki on tapetun taksikuskin roiskeissa.
VOI JEESUS, VOI MUHAMMED! MINUT PAISTETAAN SÄHKÖTUOLISSA MURHASTA! Kirkuja on jälleen herännyt Timpan pään sisällä.
- Sinä tyhmä possu nainen. Sinä tehdä sotku abortti minun taksiin!
- Kuulehan ähly, tämä tulee sinulle todella kalliiksi! Suhisee raivostunut hienostorouva hampaidensa raoista.
- Mamu mennä kertomaan sinun mies, sinä tappaa abortti hänen lapsi!
- Men vänta nu, Mamudi! Eiköhän tuolla saa puhdistettua penkin. Timppa jää katsomaan kultainen naisten Rolex kourassaan taloa kohti juoksevaa naista, joka oli kuin pimeydessä kutistuva Japanin lippu. Hmm… tässähän nettoaa aika hyvin, mutta taksista on päästävä eroon! Taksin renkaat ulvahtavat kadun kulmauksessa, kun… TÖPS!
SAAKELIN, SAAKELI EI VOI OLLA TOTTA! Mukulakivetyksellä taksin etuvaloissa makaa tajuton teinityttö. Timppa juoksee vaimeasti ulisten tytön luo. Tuo pohkeen verenvuoto pitää saada heti loppumaan, panikoi Timppa sujuvasti ja miettii mistä saa kiristyssiteen väsättyä. Äkkiä vyö irti kiristyssiteeksi! Samalla kun Timppa vetäisee vyön irti lenkeistään ja tarttuu tytön jalkaan, valahtavat hänen housunsa nilkkoihin. Taskulampun valo kohdistuu yllättäen Timpan karvaisiin sääriin ja ruttuisiin housuihin.
Irtiriuhtovan dobermannin urina ja vartijan pukuun somistautuneen sänkipäisen, pyöreitä silmälaseja kantavan miehen karjaisu, ”saakelin perverssi eläin, nyt tuli noutaja”, jähmetti Timpan niille jalansijoille…

Edit: Pari lukihäröä...

[V-man]

... Timpan sydän jätti lyönnin väliin kun hän näki sielunsa silmin kaksimetrisen hormoonihirmun ja verenhimoisen dobermannin lopettavan hänen maallisen taipaleensa tuossa tuokiossa. Timppa katsoi olkansa yli ja mitä hän näkikään: About "markkakuuskymmentä" pitkän, hintelän, poliisikoulun pääsykokeissa 60-luvulla reputtaneen yövartijan irvikuvan jolla oli Flexin päässä arviolta 3kk vanha dobermannin pentu.
- "Turpa kiinni senkin alamittainen poliisi-wannabe ja näytä sitä valoa jotta saadaan tyttö sidottua!", Timppa huusi.
- "Sidottua? Nyt jätät sen tytön rauhaan senkin sairas pedofiiliraiskaaja. Nyt vedät housut ylös ja sitten laitat tassut kohti taivasta tai en vastaa seuraamuksista!" Vartija huusi.
- "Meidän on toimittava nopeasti. Katso nyt!" Timppa sanoi ja näytti etu- ja keskisormeaan, jotka olivat yltä päältä veressä. Timppa puristi toisella kädellään jalan valtimoa, kiepautti vapaalla kädellään vyön pohkeen ympäri ja kyyristyi ottaakseen vyön pään hampaidensa väliin, kiristääkseen siteen tiukalle.
- "Hyi saatana!" Yövartija huusi ja alkoi mätkiä Timppaa 40cm pitkällä maglitellaan.
- Timppa sai kuin saikin siteen kiristettyä, huolimatta selkään satelevista iskuista. Hän pomppasi pystyyn, repäisi lampun vartijan kädestä ja ilmoitti rauhallisella äänellä: "Jos sinä Mini-me et lopeta tuota riehumista, niin tämä Maglite uppoaa kohta sellaiseen paikkaan johon ei aurinko paista ja saat morsettaa itsellesi apua taskulamppu iloisesti perseessä vilkkuen. Soita paikalle ambulanssi, jotta saadaan tyttö sairaalaan. Capish?"
- "Se...se...selvä!" Vartija änkytti ja tajusi mistä oikein oli kysymys.
- Timppa varmisti, että tytön pulssi oli edelleen havaittavissa ja istahti kaiteelle miettimään tilannetta.
- "Soitanko apua? Ambulanssi ainakin pitää soittaa... ja poliisit. Mitä oikein tahtui?"
- Timppa tajusi, että hänen oli taas paettava. Vartija oli ainut joka tiesi mitä on tapahtunut tai ainakin ainut joka voisi kuvailla häntä poliiseille. Sitten Timpalla välähti!
- "Ai mitä tapahtui? Sinä tulit tuolla varastamallasi taksilla tuolta mutkan takaa ja ajoit tuon tyttörukan päälle!", Timppa sanoi ja vartijan leuka loksahti hämmästyksestä ammolleen.
- "Mitä helv..." *TONG*
- Timppa nykäisi vartijaa lampulla otsalohkoon niin että tuo alamittainen myymälävartija tippui siihen paikkaan. Sitten Timppa hyppäsi taksiin, kiihdytti sen kohti seinää ja hyppasi kyydistä. Sitten hän kantoi tajuttoman vartijan ruttaantuneen auton kuskinpaikalle, näppäili tytön puhelimesta hätänumeron ja jäi odottamaan apua. Vilkkuvalojen siintäessä horisontissa Timppa löysäsi kiristyssiteen, laittoi vyön housuihinsa ja katosi nurkan takana olevalle kujalle.
- Juostuaan loputtomalta tuntuneen ajan Timppa pysähtyi huohottaen, nojasi polviinsa ja ajatteli, että nyt kotiin suihkuun ja ryyppäämään tämä painajaismainen yö pois muistista. Hän kaivoi avaimet taskustaan, käveli viimeisillä voimillaan kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan asuntoonsa, läimäytti oven kiinni takanaan, otti kengät pois, pudotti kotiavaimet lattialle ja näppäsi valot päälle.
"Kas kas. On sinua odotettukin!" sanoi...

[Paitselo]

... isorintainen, punaiseen ja vartalonmyötäiseen kumipukuun sonnustautunut nainen. Asussa oli e r i t t ä i n syvään uurrettu kaula-aukko, sellainen josta helposti näkyy polvetkin.
Nainen seisoi Timpan pitkulaisessa eteisessä, olohuoneen ovella, punainen oluttölkki toisessa kädessään - hän jostakin syystä painoi sitä tölkkiä poskeaan vasten ja vasenta käsivarttaan hän riiputti alaspäin. Siinä vasemman käsivarren kämmenessä naisella oli kimalteleva paksu teräsketju puristettuna kouraansa ja sen ketjun toisessa päässä lattialla maata röhnötti joku alaston, kaljupäinen ja harvinaisen vastenmielisen näköinen äijä. Äijä oli kiinni siinä ketjussa muhkean kaulapannan välityksellä.
Timppa ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt eteisessään mitään läheskään yhtä omituista, ei edes vuonna 1995 kun hän kolmen viikon ryyppyputken jälkeen oli yrjönnyt eteisensä täyteen vatsalaukkunsa sisältöä, sisältöä jota ei olisi pystynyt Kimmo Sasille tai Stasin agenteille selvittämään edes X-Filesien Fox Mulder.
Timppa seisoi siinä äimän käkelöisenä ja tuijotti äimänä, kuten käen pitääkin tuijottaa.
Silloin nainen nykäisi voimakkaasti kädessään olevaa ketjua ylöspäin, sillä seurauksella että lattialla röhnöttäneeltä äijältä irtosi pää hartioilta reippaanoloisesti räsähtäen. Naisen äkkinäinen tempaus sai irronneen pään lennähtämään eteisessä naisen sivulla olevaa palapeiliä päin. Kuului omituinen maiskahtava ääni ja Timpan suureksi ällistykseksi se pää jäi huulistaan kiinni seinälle peiliin.
- Noh, montako päätä sinä vielä tarvitset? kumiamatsooni kysyi Timpalta kiukkuisesti huutaen
Silloin Timpan rakko petti. Virtsa valui kuumana ja kohinalla pitkin hänen punttiaan lattialle. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt käsittämään, että mikä oli tämä menossa oleva buumi? Tämä buumi jossa hänelle tarjottiin irrotettuja päitä ja suharittomia takseja. Hän oli koko elämänsä ollut hyvin säntillinen... tähän yöhön asti. Suoli oli toiminut joka päivä ipanavuosista alkaen niin tarkasti ja joka päivä samaan kellonlyömään, että hänen paskantamisensa mukaan isobroidilla oli tapana tsekata kaikki kotona olleet kellot. Hän oli herännyt sekunnilleen samaan aikaan aamuisin, hän oli aina syönyt aamiaisen, lounaan ja päivällisen samaan aikaan, hän oli aina tehnyt kaiken hyvin tarkasti.

Timppa ei voinut millään käsittää, että yhdet pieleen menneet sokkotreffit saivat aikaan tällaisen lumivyöryilmiön.

Nainen otti kolme askelta Timppaa kohden... Timppa vetäytyi taaksepäin... taaemmas hän ei päässytkään, koska hänen selkänsä oli jo asunnon ovea vasten.
Sitten nainen veti auki eteisen seinässä olevan kylpyhuoneen oven. Ovi kolahti ilkeästi ja silloin vastakkaisella seinällä huulistaan peilissä kiinni ollut irtonainen pää putosi lattialle, vierien siitä sitten hassusti suoraan sisälle kylppäriin.

Nainen harppasi pitkän loikan suoraan Timpan naaman eteen heittäen punaisen kaljatölkkinsä taaksepäin jonnekin olkkarin suuntaan ja sitten nainen survaisi kummatkin kätensä tiukkaan lukkopuristukseen Timpan leuan alle. Nainen alkoi kävellä taaksepäin vetäen Timppaa kevyesti mukanaan... naisen kuristava ote tuntui hirveältä.
Kun tämä kumipukuinen painajainen sai vedetyksi Timpan eteisessä siihen kylppärin oven kohdalle, niin silloin nainen väänsi Timpan pään väkisin katsomaan sisälle kylpyhuoneeseen.
- Vieläkö lisää? Sinä olet jo näistä päistä veloissa lopun ikääsi, nainen sanoi.
Timppa tuijotti ovesta sisään. Kylpyammeeseen oli ladottu päällekkäin äkkinäisen arvion mukaan ainakin 100 irtonaista ihmisen päätä. Se yksi Timpan eteisen peilistä irronnut pää oli tosin ammeen vieressä lattialla.

[Anton]

Yksi päistä muistutti hänen kadonnutta pikkuserkkuaan, joka oli löysännyt hänen pyöränsä apurattaita. Kasvot olivat harmahtavat ja suu oli jäänyt auki. Sisäänpäin painuneet silmät olivat jo vaalean harson peittämät, mutta hämmästynyt ilme oli vielä havaittavissa. Tuo viereinen päähän kuului minun ala-asteen opettajalle, joka antoi minulle ehdot tekstiilikäsitöistä, hämmästelee Timppa. Poskipäänsä varassa tasapainotteleva pää oli joskus partionjohtajan harteilla, tämä irvaili aikoinaan Timpan paino-ongelmista. Punaisen lippiksen alla olevan Parkkipirkon kasvot näyttävät jähmettyneen äänettömään kysymykseen. Kasasta löytyi myös Timpan sadistinen hammaslääkäri, jonka revenneeseen suupieleen oli kuivunut runsaasti punertavia rihmoja. Paljon kasvoja elämän varrelta.
- Tuttuja tyyppejä vai? Kysyy nainen nauraen ja puristaa lujempaa. Turtumus leviää raajoihin ja polvet notkahtelevat holtittomasti. Ohimot tuntuvat pullistuvan ulospäin ja näkökenttä muuttuu kapeammaksi värittyen kauniin utuisen punaiseksi.
- Lumppu, jollet heti löysää, niin joudun vahingoittamaan sinua. Kähisee Timppa, juuri ennen kuin valahtaa täysin veltoksi. Kimeä "piu" kertoi Timpan viimein menettäneen tajunsa ja myös lihaskontrollin herpaantuneen. Lattia lähestyy irtilöysättyä Timppaa kiihtyvällä vauhdilla.
Suussa oleva maku ei tullut kuparikolikoiden imeskelystä, vaan lattialle mäjähtämistä oli pehmentänyt nenä ja huulet, joiden nykyisestä koosta olisi riemastunut vain kaikkein fanaattisimmat Mick Jagger –fanit. Timppa kurottautuu kohti WC pönttöä ja sylkäisee suunsa tyhjäksi ja huomaa verisen klöntin osuneen hänen setänsä otsaan. Sedän, joka oli aikoinaan tappanut puutarhalapiolla Timpan marsun, ilmoittanut Timpan emäntäkouluun ja tilannut hänelle saksalaisen Homoeroottisen julkaisun. Vieläkin Timpan harventuneet vierailut kotikylän ainoassa keskiolutbaarissa saavat selän takana aikaiseksi suukon maiskahtelua ja nauruntirskahtelua.
Timppa huomaa taskunsa ympäri käännetyksi ja amatsonin kumartuneen lajittelemaan niistä löytyneitä tavaroita.
- Monikohan mies kantaa mukanaan yhdeksää mustekynää, joista yksikään ei toimi? Lattialla olevien esineiden joukossa on myös hilseinen kampa, puoliksi syöty jo mustunut banaani, valokuvanippu, Janakkalan Tanhun toimitsijakortti ja kasa kondomeja. Nainen istuu pytylle selaamaan valokuvia ja lukemaan niiden takana olevia tekstejä ja päivämääriä. Äkisti hänen suupielensä alkavat nykimään.
- Säälittävää! Kuinka alas pitää miehen vajota, että kantaa mukanaan alastonkuvia pikkusiskostaan?
Nainen katsoo edessään lojuvaa miestä pitkään ja pudistelee päätään.
- Muuten, nuo sinun kondomit ovat vanhentuneet jo kolme vuotta sitten. Ei oikein taida käydä flaksi? Ojenna minulle olut! Ärähtää nainen ja tuuppaa nolostunutta Timppaa stilettikorkoisen nyörisaapikkaansa kärjellä.
- Ei sitä, vaan sellainen musta tölkki. Nuo punaiset maistuvat ihan lehmän hielle! Ison kulauksen ja 95 desibelin röyhtäisyn jälkeen nainen kysyy:
- Eikö pojulla vieläkään raksuta?
Timppa ei saa irrotettua katsettaan pyöreitä lanteita kiristävästä punaisesta, kiiltävästä lateksista eikä myöskään sanaa suustaan.
- Päiden löytymisen jälkeen poliiseilta ei mene kovin pitkään huomata, että SINÄ olet ainoa kaikkia kuolleita yhdistävä tekijä. Tarvitsemme siis syntipukin. Kertoo hymyilevä Domina ja ottaa uuden kulauksen.
- Mutta miksi päät? Saa Timppa viimein kysyttyä, päästyään eroon ihmisenlajin lisääntymiseen liittyvistä pohdinnoistaan.
- Aivoista irrotettavasta kasvuhormoonista saa hyvät liksat ja minusta on vain niin hirveän hauskaa irrottaa päitä rakastelun jälkeen… Haluaisitko suudella minua?

[Paitselo]

Tsiisus, ja kiitos Anton! Harvoin on viime aikoina saanut nauraa aidosti ihan vedet silmissä! Sulla ihan hienosti sana hallussa.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, notta keksiikö joku tähän vieläkin jatkoa? Anton itse ei saa jatkaa (ketjun alussa on kerrottu säännöt). Ainakin minä mietin kuumeisesti jatkoa, mutta nyt tuntuu että ollaan pahasti jumissa siellä Timpan vessassa irtopäitten ja sen kumiamatsoonin kaa.

AUTTAKEE!