Villieläinten bongausta!

Aamusella töihin ajaessani tuossa ysitiellä Oriveden - Kangasalan rajoilla sattui rauhassa aurausvallin päällä tien ylitystä odotteleen ilves (saa kai tässä yhteydessä kirjoittaa pienellä).

Kerran aikaisemmin joskus vuosia sitten kuvittelin auton valoissa nähneeni, mutta nyt elämäni ensimmäinen varma havainto.

Muita, ei ihan jokapäiväisiä bongauksia elämän varrelta: majava (Ruoveden ryövärinkuopan luontopolulta), saukko (Teisko), Saimaan norppa (Mietinsaari, Saimaa), näätä (Pohjois-Norjassa tosin, ei Suomessa), yhtenä kesänä meillä oli pihassa lumikon pesä vanhassa salaojaputkessa, poikaset olivat metkoja veitikoita, pieniä valkoisia salamia ruohon seassa leikkiessään. Ja tuolla samaisessa Mietinsaaressa, mökin rappusten alla oli mäyrän pesäkolo, sen veijarin jäljiltä ei kompostiin tarvinnut paljon kantaa.

Susi ja karhu ovat vielä bongaamatta, enpä niihin tosin välttämättä tuolla metssä välittäisi törmätä.

Sorry, jos vastaava ketju jossain historiassa on jo olemassa.

t. Hanu

Tammikuun alussa tänä vuonna n. 10 km Hämeenlinnasta Helsinkiin päin sen "vanhan" kolmostien varrella tapahtui tämä:

Oli aurinkoinen pakkaspäivä kun ajelin Stadiin päin ja huomasin siinä tien vierellä lumipenkalla istuvan KETUN. Siinä se istui tyylikkäänä iso tuuhea häntä lumessa leväten... se katseli autoni suuntaan ikäänkuin odottaen sopivaa hetkeä tien ylitykseen. Kun olin ketun ohittanut, näin taustapeileistä miten se jolkotteli tien toiselle puolelle. Fiksu repolainen. Yleensähän ketut ovat kovin arkoja, varsinkin päiväsaikaan, mutta tämä oli rohkea yksilö.

Havaintoja

Kettuja olen itse nähnyt pari kolme kertaa. Kettu on muuten kapisena aika surkean näköinen otus, mutta kun turkki on parhaimmillaan niin se on ylväs näky!

Minä olen törmännyt karhuunkin vaellusretkellä Lapissa. Tämä tapahtui kolmisen vuotta sitten. Törmätä on ehkä vähän turhan kärjistetysti sanottu, nalle oli noin 40 metrin päässä. Kyllä se meidät havaitsi jo varmaan paljon aiemmin kuin me sen. Siinä sitten hiljaa peräännyttiin paluusuuntaan, karhu-vaari oli kyllä aivan rauhallinen, ei siitä mitään uhkaa ollut. Karhujen kanssa saa olla tarkkana lähinnä silloin, jos niillä on poikasia.

Huuhkajan olen bongannut pari kertaa. Hylkeitäkin olen nähnyt luonnossa, mutten Suomessa.

Ja kaiken helmenä on tietysti merikotka, jonka näin varusmiesaikana Gyltön linnakkeella saaristomerellä!

Eivät edet villieläimet eksy tänne Jumalan selän taakse, mutta muutama viikko sitten näin Rauman Prismassa ilmielävän villin porilaisen. Osti 3 askia punaista L&M:ää.

Pistän nyt viimmeisimmän koska jos pistän kaikki, se menee huomiseen asti. Meinaan tää näpytteleminen.

Viiimme viikon Torstaina, noin klo18 illalla lensi meidän alaoven pikkuroskikseen Varpushaukka. Kävin hakemas varmuuden vuoksi hanskat ja otin käteen sen. Pidin sitä noin 5 minuuttia kädessä jotta saatin pakolliset valokuvat todistusaineistoksi, ja sitten päästin vapaaksi.

Ja haukkoja lisää. 3 haukkaa kierrelly taas koko aamupäivän tässä Vaasan lentokentän - Ristinummi lähettyvillä, ja tehneet jonkinlaisia harjoitus laskuja kentälle. Voisivat ruveta taas tekemään niitä silmukoita, niin olisi hieman hauskempaa katsoa.

Viime syyskesästä enoni tontilla olevalla lammella pyöri harmaahaikara muutaman viikon.

Kurkia olen nähnyt joskus läheltä (maassa), mutta en muista, että missä.

Joskus monta vuotta sitten saukko(?) ui lähes keskellä kaupunkia olevassa pienessä ojassa. Yritin bongata sitä myöhemmin samasta ojasta ja siihen liittyvästä pienestä lammesta, mutta ei näkynyt saukkoa enää. En siis tiedä oliko kyseessä saukko, mutta ei se majava ainakaan ollut.

Edit: ei se sentään mikään oja ollut vaan pikemminkin todella kapea joki tai vastaava.

Vähän matkan päässä olevalla järvialueella näkyy usein kaikenlaisia hieman "erikoisempia" eläimiä varsinkin kesäisin. Siis tästä normaalista orava-varpunen-harakka - valikoimasta poikkeavia. Olen nähnyt luontoreissuillani mm. haukkoja, pöllöjä, pari piisamia, saukon, majavan, ketun ja jonkun pienen turkiseläimen, jonka epäilisin olleen kärppä (sic!).

Kauheeta siis kamalaa miten on suomipoikakin jo erkaantunut luonnosta. Menkää hyvät ihmiset luontoon retkeilemään! Harmaahylkeiden näkemiseltä ei voi kesäiltoina välttyä Suomenlahdella varsinkin jos menee lohirysien lähistölle. Aivan satama-altaissa ne eivät ui (paitsi välillä) mutta hiukan kun menee kauemmas niin jo näkyy. Haukkoja on taivas täynnä ja varpushaukkoja elää maamme jokaisessa kaupungissa Oulusta alas päin. Kettukannat on sitä luokkaa että on vaikea välttyä automatkoilla aamuyöstä niitä näkemättä vaikka se arka elukka onkin. Yleensä päiväsaikaan nähdyt ketut on kettusyyhyn eli kapin vaivaamia tai helmi-maaliskuun kiiman kourissa. Kapin esiasteet eivät näy ennekuin turkkia tarkemmin tutkittaessa tai hajusta. Lumikot, näädät ja mäyrien pesäkolot on luonnossa jokapäiväisiä asioita, sen sijaan itse mäyrän näkeminen on harvinaista yöaktviisuuden vuoksi. Moni sekoittaa supikoiran mäyrään samankaltaisen värityksen ja kokoluokan vuoksi. Kyllä ne silti erottaa. Saukkojakin on taas Suomessa kivasti, niiden näkeminen on kyllä elämys aina paitsi ehkä kalankasvattajille.. Kurkia näkee keväät syksyt vaikka Berliinin ydinkeskustassa jos viitsii ylös katsoa.

Suurpetojen näkeminen on jo jotakin. Karhuja Suomessa on tuhannen pintaan eli kanta on kasvanut kaksinkertaiseksi 80-luvulta. Hyvä näin. Susia lähteistä riippuen 130-150 kappaletta. Kolminkertaistunut 80-luvulta. Illun tai ahman lukuja en ulkoa muista joten en laita summanmutikassa mutta illujakin on nykyään mukavasti kiitos metsäkauriin ja valkohäntäpeuran yleistymisen.

Saukot yllättävät joskus kesyydellään mutta on todennäköisempää että keskellä kaupunkia ojassa ui piisami, VTVH. Mahdollista molemmat silti. Jopa majavia on aivan asutuksen vierellä ja lähiöalueilla pesimässäkin. Lähinnä Kanadanmajavia eikä Eurooppalaista.

Hanu, miksi lumikot olivat valkoisia nurmella leikkiessään? Valkoinen on niiden talviväri.

En erittele lukumääriä sillä yleensä on ollut useita tahi yksi, tasa-arvon kannalta en myöskään eroittele uros- tai naaraseläimiä erillisiksi bongauksiksi. En myöskään viitsi eritellä paikkakuntia tahi tapauksia. En ole vastuullinen, jos joku unohtuu.

Aloittakaamme:

Hirvieläimet:

Hirvi, Valkohäntäpeura, Metsäkauris, Saksanhirvi

Jänikset:

Metsäjänis, Rusakko

Jyrsijät:

Orava, Majava

Koiraeläimet:

Kettu

Petoeläimet:

Supikoira, Karhu (ei näköhavainto, vain kuulo), Minkki, Näätä, Lumikko, Mäyrä

Sorsat tms.:

Sinisorsa, Haapana, Lapasorsa, Tavi, Heinätavi, Telkkä, Nokikana, Kanadanhanhi, Valkoposkihanhi, Joutsen, Kuikka, Silkkiuikku, Harmaahaikara, Merilokki, Harmaalokki, Kalalokki, Naurulokki, Pikkulokki, Kalatiira

Metsä-/peltokanalinnut:

Metso, Teeri, Pyy, Riekko, Fasaani, Peltopyy, Sepelkyyhky

Päiväpetolintuja tms.:

Kanahaukka, Varpushaukka, Kalasääski, Hiirihaukka, Maakotka, Huuhkaja, Räkättirastas, Närhi, eri pöllöjä, Varis, Korppi, Harakka, Pähkinähakki, sekä kaikki muut pikkuhippiäiset.

Villisikojakin on tullut nähtyä. Eipä tässä varmaan kaikki, se elikko, joka jäi mainitsematta voi ottaa yhteyttä metsästysaikana.

Että silleen...

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Kauheeta siis kamalaa miten on suomipoikakin jo erkaantunut luonnosta. jos viitsii ylös katsoa.

Laajenna klikkaamalla

Ikävää mutta totta. Mietiskelin tässä itsekseni parin viime vuoden aikana bongaamiani villieläimiä ja ne voi suunnilleen laskea kahden käden peukaloilla. Mökillä näkee joskus harmaahaikaroita ja haukkoja ja/tai kalasääksiä mutta kun ei osaa katsoa enää niin ei nääkään mitään. Ehkä tosiaan pitäisi lähteä vähäksi aikaa jonnekin Nuuksion korpeen ottamaan vähän tuntumaa luontoon muutenkin. Nykykaupunkilaiselle Espoon Laajalahdella uiskenteleva joutsen on jo eksoottinen "villieläin"...

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Hanu, miksi lumikot olivat valkoisia nurmella leikkiessään? Valkoinen on niiden talviväri.

Laajenna klikkaamalla

En tiedä, en ole biologi, mutta ne poikaset olivat kyllä selvästi vaaleampia kuin vanhempansa. Arkoja olivat, etten päässyt niitä seurailemaan kuin pari kertaa iltahämärissä saunan kuistilta siinä riittävän kauan (=litran olutpullo) istuessani. Näyttivät ruohon seassa kyllä valkoisilta.

Kettua en minäkään pidä mitenkään harvinaisena bongauksena saati supia, jänistä/rusakkoa, hirveä tai peuraa. Tuo maratonin mittainen työmatka kun näyttää jonkun niistä ainakin viikottain jollei useamminkin, näin aamu- ja iltahämäräaikaan varsinkin.

Petolintuja en sen kummemmin tunne, haukkoja kyllä lentelee meilläkin päin. Lähistöllä on usempana kesänä pesinyt käsittääkseni mehiläishaukka, emännälle tuli kesken oppitunnin (on siis ope) luokkaan joku vuosi sitten kanahaukka ikkunan läpi opiskelemaan. Huuhkajan olen luultavasti nähnyt kerran, kuunnellut huhuilua kyllä paljonkin. Samaten se "kissapöllön" ääni on tuttu, onko se nyt sitten lehtopöllö, joka tuossa helmikuulla mouruaa kuin kiimainen kolli. Niin ja tuossa Huutijärvellä Kangasalla lohenkasvatusaltailla käy säännöllisesti kalasääksipariskunta ruokailemassa, enpä sitäkään tunnistanut ennen kuin työkaveri kerran kertoi, itse asiassa uskoin oikeastaan vasta kun Aamulehti varmisti tarinan.

Meillä on myös jossain vuorilautojen välissä lepakoita, luultavimmin jopa talvehtivat jossain laudanraossa tai vintillä, en tarkemmin tiedä missä. Urbaanimmat vieraamme tahtovat niitä jopa pelätä, itse en niitä siinä lennellessään oikeastaan edes huomaa. Kyy on myös suhteellisen usein nähty vieras meidän pihapiirissä, niin etten edes osaa pitää sitä minään bongauksena.

t. Hanu

Viestin lähetti VTVH
Joskus monta vuotta sitten saukko(?) ui lähes keskellä kaupunkia olevassa pienessä ojassa. Yritin bongata sitä myöhemmin samasta ojasta ja siihen liittyvästä pienestä lammesta, mutta ei näkynyt saukkoa enää. En siis tiedä oliko kyseessä saukko, mutta ei se majava ainakaan ollut.

Laajenna klikkaamalla

Raumalla sama homma, lähes keskellä kaupunkia olevassa joessa(ei ganaalis) ui vesielukka, jota luulin saukoksi, mutta jonka huomasin kuitenkin olevan piisami.
Muutama vuosi sitten hirvi meinasi tulla kaverini ikkunasta läpi, mutta eipä ole juuri muita ihmeellistä(hirvikään ei tosin ole mikään ihmeellinen) bongattua.

HAA! Nythän mä vasta tajusin että eihän tämän ketjun aihetta ole mitenkään rajattu pelkästään tänne Suomeen! Joten mennääns ulkomaille:

Vuonna 1990 elämäni ainoan Australian matkan aikana pääsin meressä sukeltaessani koskettamaan valkohaita. Oli tosin haihäkin sisällä seuranani alan asiantuntija. Kyllä kai tuo on jonkinmoinen villieläimen bongaus vaikka kyseessä oli vain pahainen "kala"... n. 2,5 metrinen pienokainen.

Sitten Gibraltarilla käydessäni pääsin tutustumaan paikallisiin apinoihin. Ei niitä kovin villeinä varsinaisesti voinut pitää, koska esim. terassilla istuessani ne änkesivät väkisin syliin ja yrittivät vohkia pöydältä gintonicin ja jalasta kengät - yksi otus nimittäin availi pöydän alla kengännauhoja samaan aikaan kun huomio oli kiinnittynyt siihen pöydältä viinaa hamuavaan apinaan.
En minä tuon Gibraltarin apinarodun nimeä sen tarkemmin tiedä, ne olivat sellaisia pitkähäntäisiä n. puolen metrin korkuisia otuksia.

Tänä keväänä GOOM-risteilyllä näin kavereitteni kanssa jäälautalla istuvan harmaahylkeen. Tai mistäs sitä tietää, jos alkoholin turruttamien aivojemme sopukoihin tulikin joku harha-aistimus...

Eilen Porissa näin taasen harmaahaikaran.

Viestin lähetti Predator

En minä tuon Gibraltarin apinarodun nimeä sen tarkemmin tiedä, ne olivat sellaisia pitkähäntäisiä n. puolen metrin korkuisia otuksia.

Laajenna klikkaamalla

Kyseessä on magotti, joka on Euroopan ainoa villinä elävä apinalaji.

vlad#16.

Viestin lähetti vlad
Kyseessä on magotti, joka on Euroopan ainoa villinä elävä apinalaji.

vlad#16.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos tiedosta. Rupesin muistelemaan menneitä ja hain googlesta kuvia noista apinoista. Hemmetti, eihän niillä ollutkaan pitkää häntää! Näinkö aika kultaa muistot? Olin Gibraltarilla vuonna 1982 ja olen aina ollut kova "häntäfani". Se olis kivaa kun ihmiselläkin olisi häntä. Hännän liikehdinnästä aina näksisi millä tuulella ihminen milloinkin on... siinä ei enää pokkanaama auttaisi mitään kun pokeri-illassa istuessa saat sormiisi täyskäden... häntä viuhtoo hullun lailla vaikka kuinka pidät naamasi totisena.

Onhan niillä lumikoilla vaalea vatsa kesälläkin ja hyvinkin poikasilla vaaleampi yleiskuva. Ruskea selkä. Vekkuleita elosalamoita ja uskomattomia voimanpesiä kokoisekseen saati syöppöjä. Pirun mukava seurata vaikka harvoin pääseekin koko pesuetta pälyilemään. Lisäksi elikosta ei ole juuri muuta kuin hyötyä vaikka verenhimoinen peto onkin koostuu saalis lähinnä myyristä ja hiiristä toisin kuin esim. minkkiserkulla.

Pärkkele tämä keskustelu herätti saarnaajan minussa. Ei ole ihme että tulee koko ajan lisää ekoterroristeja ja metsästyksen/kalastuksen vastustajia kun yhä useammalla nuorella todella jää luonto kokematta kunnolla. Jos ainoat kokemukset on pari luokan kanssa tehtyä reissua kansallispuistoon ja Disneyn luontofilmit joissa kauriit kirmailevat kukkia suussaan susien kanssa kesäisellä pellolla niin eipä voi nuorta/lasta itseään moittia. Kyllä se on vanhempien tehtävä antaa lapsilleen mahdollisuus kokea jotakin todellista. Siispä hyvät Jatkoaikalaiset, viekää tulevat ja nykyiset lapsenne kalaan, sienestämään marjastamaan jne. Olkaa ÖITÄ metsässä. Ne on sellaisia kokemuksia ettei unohdu ikinä ja on yleensä pelkästä vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Vanhempien vastuulla on myös halutaanko eläimet inhimillistää vai pidetäänkö ne eläiminä jotka toimivat vaistojensa varassa. Elokuvissahan eläimet itkevät kuolleita lajitovereitaan vaikka todellisuudessa esim. supikoira pistelee joskus kaverin naamariin välittömästi tämän kuukahdettua.

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Pärkkele tämä keskustelu herätti saarnaajan minussa. Ei ole ihme että tulee koko ajan lisää ekoterroristeja ja metsästyksen/kalastuksen vastustajia kun yhä useammalla nuorella todella jää luonto kokematta kunnolla.

Laajenna klikkaamalla

Älä ainakaan mulle ala!
Minun molemmat poikani ovat syntymästä saakka viettäneet kaikki kesät metsässä/järvien rannoilla. Opetin heille jo tietyt luonnonlait ja fakatat villieläimiä ja yleensä luontoa koskien jo ennenkuin he menivät kouluun.
Vanhin poikani viihtyy edelleenkin luonnossa ja nimenomaan kunnioittaa ja YMMÄRTÄÄ luontoa sen kaikkine ilmiöineen. Nyt hieman huolestuttaa kun poika lähtee ensi vuodeksi vaihto-oppilaana Yhdysvaltoihin. Tuleeko sieltä takaisin George Dabuljuun aivopesemä, Freedom Fries-perunoilla lihotettu ääliö, joka ei enää muista miltä uroskäki näyttää livenä?

Myös nuorempi poikani viihtyy edelleen hyvin luonnossa. Hän on jopa saanut tyttöystävänsä uskaltautumaan hämähäkkien, tuhatjalkaisten, ampiaisten ja muiden ötököitten valloittamaan kesämökkiimme. Noh, tyttö sai shokki- ja siedätyshoitoa jo heti ekan kerran kotonamme käytyään... nuoremmalla pojallani kun on lemmikkinä iso karvakoipinen, miehen kämmenen kokoinen Tarantula-hämähäkki. Tyttö uskalsi jopa heti ekalla kerralla antaa tuon hämiksen kiipeillä paljailla käsivarsillaan. Eikä edes kiljunut... taidetaan vihdoinkin saada miedän sukuun TODELLINEN MIES!

Pisteli hivenen miettimään, että mitä kaikkia elikoita sitä minä olenkaan tullut luonnossa nähneeksi. Mitään todellisia harvinaisuuksia lista tuskin pitää sisällään.

Oikeastaan voisin aloittaa ei niin harvinaisella eläimellä mutta ehkäpä vuodenaikaan nähden hivenen harvinaisemmalla tuttavuudella. Tämän viikon tiistaina satuin näkemään auringoinpaisteisen kalliosyrjän juurella kaksi kyytä "palvomassa aurinkoa". Harvoin olen nähnyt tai edes kuullut, että ne näin aikaisin olisivat liikkeellä mutta tämä parivaljakko oli kovin elinvoimainen. Hetken niitä siinä tuli seurattua.

Viime kesänä taasen näin työmatkalla, olin liikkeellä pyörällä, keskellä pyörätietä "karvatupon", tai sellaisena sitä alkuun pidin kun hivenen kauempaa katselin. Sitten kohdalle tultuani huomasin ettei kyseessä mikään "karvatuppo" ollutkaan vaan siinä lumikko raahasi muassaan peltohiirtä tms. Ei siihen kauaa mennyt kun lumikko painui saaliinensa ojan puolelle.

Hirviä olen muutaman kerran nähnyt, läheltäkin. Toissa kesänä meinasin jäädä pyöräillessäni hirven alle. Oli se kieltämättä aika jännittävä kokemus kun hirvi rymistelee pusikosta suoraan eteen ja pysähtymättä jatkaa matkaansa, välimatkaa oli korkeintaan pari metriä.

Kettuun ja supikoiraan olen tehnyt tuttavuutta, kuin myös mäyrään. Ilveksestä en ole nähnyt muuta kuin tassun jäljet, joten sitä ei kai oikein tähän voi laskea mukaan. Rusakot ja jänikset ovat tuttuja muualtakin kirjojen sivuilta tai ruokapöydästä. Kertaalleen olen onnistunut bongaamaan valkohäntäpeuran.

Linnuista lista on niin pitkä etten jaksa ruveta sitä luettelemaan, valtaosa aivan tuttuja mutta mahtuu joukkoon jokunen tuntemattomampikin tai ehkäpä harvemmin tavattava tuttavuus - tai mistäs minä tiedän kuinka yleisiä ne muualla päin Suomea ovat. Ehkäpä mielenkiintoisin tilanne oli nähdä jokunen vuosi sitten talvella varpuspöllö saalistamassa lintulaudalta. Eräänä kesänä pääsin todistamaan tilannetta jossa närhi, joka nykyisin taitaa muuten olla hivenen harvinaisempi tuttavuus, nappasi lentoharjoituksia suorittaneen talitiaisenpoikasen ruoakseen.

Tässäpä näitä näin alkuun.

vlad#16.

Way to go Pred!

Oikeaa meininkiä.

Vlad närhi on harvinainen taajamissa ja suurten kaunkien lähettyvillä mutta varsin tavallinen maaseudulla ja metsäalueilla. Närhi on yksi eniten pesärosvousta harrastava lajimme ja rapsii kissan jälkeen eniten luonnossa pikkulintujen pesiä. Tämähän ei sinänsä ole närhen osalta suurikaan synti, Suomeen kuuluva laji kun on. Silti paikoittain ongelmia voi tulla varsinkin kun närhi täysrauhoitettiin.. Komea lintu ei siinä mitään.

Täällä itärajan tuntumassa Pohjois-Karjalassa noita elukoita näkee vähän väliä. Hirviä saa pelätä välillä tosissaan lähtiessään auton rattiin, joten niitä en enää välittäisikään nähdä. Karhua en ole vielä henk.koht tavannut, mutta metsälammilla ongella käydessä olen tuon kyseisen ötökän raatelemia puita nähnyt, lantakasoista puhumattakaan.

Kettuun sain tutustua paremmin jo pikkupoikana, kun isäukko ajoi autolla ketun yli ja viereen jäi nyyhkyttämään viaton poikanen. Isä sai ketunpojan kiinni ja siellä se sitten asusteli pari viikkoa meidän autotallissa, jonka jälkeen isä antoi sen jollekkin tutulleen, joka oli turkistarhaaja. Tuntuu pahalta, mutta tuskinpa se olisi kauaa yksinään metsässä elänyt.

Ilveksen näin "livenä" vasta tänä talvena, mutta tuon kissapedon jäljet ovat olleet tuttu näky koiranhäkin edustalla talvisin.

Majavien katselu oli suosittua puuhaa pikkupoikana, kun ne olivat rakentaneet padon pieneen jokeen kotitalomme lähelle. Talvella törmäsin kaverin kanssa autolla myös supikoiraan, joka valitettavasti arvio väärin oman nopeutensa tietä ylittäessään.

Kyitä en ole nähnyt ihan äsken ,enkä haluakkaan nähdä, koska olen niitä useamman joutunut kotipihassa listimään koirien ja naapurin pikkulapsien takia...

Noita pikkupetoja kärppiä, lumikkoja ym. tulee myös nähtyä tasaisin väliä ajoin metsässä liikkuessa.


Susia täällä on ihan riesaksi asti, vaikka en niihin itse ole vielä törmännykkään. Kuolleena olen yhden nähnyt...

Mutta erikoisimpia ötököitä mitä olen nähnyt, ovat Norjan vuonoissa elelevät meduusat...eivät olleet kovinkaan ystävällisen tai kivan näköisiä, joten niitähän piti sitten ylä-aste ikäisenä "kovana jätkänä" teurastaa meloilla, ei paljon järki päätä pakottanut! Tarkemmin ajateltuna olivat aika mielenkiintoisia otuksia ja osa aivan jumalattoman isoja. Samalla reissulla (leirikoulu) nähtiin myös niitä pikkuvalaita...en nyt muista niiden nimeä, mutta valaina se opas niitä puhutteli, tosin ei nekään ihan mitään pieniä olleet....

Eilen näin vapaan kissan Tehtaankadulla. Huikea bongaus.

Muutama vuosi sitten pamautin autolla peuran takajalkoihin Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa. Peura jatkoi nilkuttaen matkaansa metsään ja minä pysähdyin tien viereen katsomaan vaurioita. Eihän siinä muuta ollut kuin lamppu paskana ja vähän otti puskuri väliaikaisia vaurioita. Taksikuski sitten pysähtyi taakseni ja ilmeisesti soitti, jollekin metsästäjälle, että täällä on puolikuollut peura metsän rajassa.

Viestin lähetti Predator
HAA! Nythän mä vasta tajusin että eihän tämän ketjun aihetta ole mitenkään rajattu pelkästään tänne Suomeen! Joten mennääns ulkomaille:

Vuonna 1990 elämäni ainoan Australian matkan aikana pääsin meressä sukeltaessani koskettamaan valkohaita. Oli tosin haihäkin sisällä seuranani alan asiantuntija. Kyllä kai tuo on jonkinmoinen villieläimen bongaus vaikka kyseessä oli vain pahainen "kala"... n. 2,5 metrinen pienokainen.

Sitten Gibraltarilla käydessäni pääsin tutustumaan paikallisiin apinoihin. Ei niitä kovin villeinä varsinaisesti voinut pitää, koska esim. terassilla istuessani ne änkesivät väkisin syliin ja yrittivät vohkia pöydältä gintonicin ja jalasta kengät - yksi otus nimittäin availi pöydän alla kengännauhoja samaan aikaan kun huomio oli kiinnittynyt siihen pöydältä viinaa hamuavaan apinaan.
En minä tuon Gibraltarin apinarodun nimeä sen tarkemmin tiedä, ne olivat sellaisia pitkähäntäisiä n. puolen metrin korkuisia otuksia.

Laajenna klikkaamalla

Meinasin tämän oikeestaan Suomeen rajata, mutta olkoon. Varsinkin kun pääsee hyvin kuittaamaan.

Me kun poikettiin tuossa 1½ v. sitten Gibraltarilla, niin emäntähän ei tietenkään uskonut oppaan jorinoita, vaan magottitoverin istuuduttua käsivarrelleen yritti naiselliseen tapaansa silittää sitä. Seurauksena oli kunnon hampaanjäljent käsivarressa, poikkeaminen paikallisessa arvauskeskuksessa ja jäykkäkouristuspiikki. Hoito oli eu-kansalaiselle ilmaista, vähän kyllä hävetti, kun mentiin alkuasukkaiden ohi jonossa, yritin sanoakin, että ottakaa nyt edes tuo jonossa ollut n. 2v. vanha poika ensin. Sen ikäisen kaverin englannin kielessä on muuten hiukan arvattavaa; kuorin siinä mandariiniä ja poika huusi selvällä suomella apua, annoin pari lohkoa ja äitinsä keroi, että kaikki hedelmät hänelle ovat omenoita ja siinä iässä apple kääntyi ihan suomen apua-sanaksi. Myöhemmin olen yhden perhetutun muksun suusta kuullut saman ihmeellisyyden Dublinissa.

Predalle voin lisäksi kuitata, että meidän tour-de-australian aikana on ihan luonnossa nähty kenguruiden, vallabien, vompattien, emujen, opossumien, nokkasiililein ja niiden kaikkien lintujen yms. lisäksi myös useampi tasmanian tuholainen (tasmanian devil). Häh hää kävitkös Tasmaniassa?

Se vesinokkaeläin jäi vielä näkemättä, oliskohan tarpeeksi hyvä syy uuteen reissuun.

t. Hanu

Jos nyt kerran aletaan retostelemaan noilla ulkomaan elävillä niin luonnossa olen nähnyt ainakin seuraavia: Afrikan norsu, villisika, aavikkokettu, impala, bongo, gaselli ja useita muita antilooppilajeja, Seepra, kirahvi, leijona, leopardi (ei varmaa näköhavaintoa), monia pirullisia puolikesyjä apinalajeja, virtahepo, buffalo (onko se suomeksi buffalo), hyeena, sarvikuono (en muista mikä sarvikuono) ja muita nimeltämainitsemattomia afrikan eläimiä.

Yhtenä kesänä kesytimme pihapiirin talitiaiset syömään kädestä. Oravien kanssa ei jostain syystä onnistuttu vaikka kyllä nekin ihan vierestä tulivat pähkinänsä ottamaan. (Lontoossa olen syöttänyt oraviakin kädestä.)

Pienessä kaupungissa - kuten Kouvola - on aika paljon villielämää jos vaan viitsii vähänkään katsoa ympärilleen. Ja viitsiihän sitä.