Leijumista ja analyysiä
On tämä vain niin hienoa! Kauden alussa ajattelin, että Jyp saattaa taistella itsensä playoffsien viimeisille paikoille. Mutta runkosarja meni vallan mainiosti Jyväskylän osalta. Kuudes sija tuntui ennalta ajatellen vain teinityttöjen optimistiuhoamiselta.
Pitkään toivoin playoffvastukseksi Espoon Bluesia, ja olin erittäin pettynyt, kun Tappara nousi runkosarjan viimeisellä kierroksella Jypin rinnalle ja maalieron turvin viidenneksi. Ajattelin, että tässä tämä nyt oli, ja varmaan moni muukin näin mietti. Realistisuus iski takaraivoon. Että Kärpät ei anna mahdollisuuksia kuin yhteen otteluvoittoon lyhyessä taistelusarjassa. Tämä ensimmäinen voitto tuli riemukkaasti ensimmäisessä ottelussa, ja siitä olin tyytyväinen. Jypin hävitessä kotonaan tuumailin, että arvaukseni taisi mennä oikein ja rantapalloja alettaisiin kohta kaivamaan.
Mutta sitten tapahtui jotain dramaattista, aivan käsittämätöntä. Aivan kuin samettista toiveunta. Myönnän, jouduin nipistämään itseäni, kun kuulin legendaarisen Kari Tynin selostaessa hävittävän äänensä jälleen kerran Jypin menestyksen johdosta. Jatkoaikavoitto. Siinä on jotain, joka jää minun ja monen muun Jypin kannattajan aivoihin tarkasti tallentuneena riemuskeemana. Tai vastaavasti Kärppäkannattajien mieliin katkerana tappiona. Katkeria tappioita on minunkin muistihistoriassa Jyp-kannattajana (mm. surullisen kuuluisa playoffsarja Hpk:ta vastaan).
Tämän jatkoaikavoiton jälkeen en ole ollut normaalissa tilassa. Hymy on noussut herkästi korviin, ja yltiöpäinen optimismi on alkanut pikkuhiljaa voittaa realistista pessimismiäni. Paperilla katsottuna heikommalla materiaalilla voi voittaa. Siihen tarvitaan uskomatonta hurmosta ja voittohenkeä.
Eilinen peli olikin jo sitten sitä Hippoksen hornankattilan hurmosta parhaimmillaan. Uskomatonta, tämä ei ole mahdollista, totesin monta kertaa. Jyp johtaa ottelusarjaa voitoin 3-1!!! Pelin jälkeen totesin, että ehkä.. ehkä nyt viimeinkin Jyp on iskenyt sellaisen niitin Kärppien kesäloma-arkkuun, että pienpetolauma on ajettu pahasti ahdistuneena nurkkaan. Vain tappolaukaus puuttuu.
Mutta silti. Vielä yksi voitto tarvittaisiin. Optimistinen ajatus on se, että kyllä Jyp voittaa yhden seuraavista kolmesta ottelusta, mutta itse asiassa se voitto pitäisi ottaa nyt Oulusta tai viimeistään kotiottelussa. Nimittäin jos Jyp venyttää ottelusarjan seitsemään otteluun, Kärpät menee jatkoon. Näin uskoisin.
No niin, takaisin otteluun. Raksilassa Jypillä ei ole tätä kuuluisaa "kuudetta kenttäpelaajaa". Se etu on Kärpillä. Tiedossa on joko tiukka ottelu, joka voi päättyä niukasti kumman tahansa voittoon, tai sitten Kärpät on terästäytynyt ja ottaa rutiinivoiton Jypistä. Ja unelmien uni muuttuu painajaiseksi ja heräänkin hiestä märkänä aistit valppaana. Onneksi selostuksesta vastaa Jypin puolesta henkeen ja vereen oleva Kari Tyni, joka tarinoi kaikki ne hienot pienet yksityiskohdat menossa olevasta pelistä.
Tulossa siis hieno matsi. Ja Jyp-kannattajan silmin tämä on niiiiiin hienoa!!!!
Niin ja on jo tässä vaiheessa todettava, että kävi tässä ottelusarjassa miten tahansa, niin tämä kausi on jo nyt jäänyt mieliin merkillisen hienona Jyp-vuotena. Kiitokset Jypin hienolle joukkueelle ja organisaatiolle sekä Kari Tynille ja radio Keski-Suomen ohjelmistolle jo tässä vaiheessa.
