kannattaa lukea ennen matkaa:
Mulla oli tämä Etelään! -niminen kirja mukana Kreetalla ja kyllä nauratti tuon tuostakin niin oma kuin muidenkin käytös. Kaikki se oli kirjattu kyseiseen opukseen. Minä kävin sikajuhlissa - minäkin olen sika.
Matkailijoita on pääsääntöisesti kahdenlaisia. On niitä, joille koti on stressin toinen nimi ja matka vapauden symboli. Matkalla kaiken pitää olla stressitöntä ja helppoa. Nämä ihmiset lähtevät valmismatkoille. He valittavat oppaalle ja haluavat rahansa takaisin, jos kaikki ei ole tarpeeksi helppoa. Toisaalta he tuntevat aitoa vapautumisen riemua tanssiessaan pikkuhiprakassa tiputanssia possujuhlissa.
Sitten on niitä, joiden elämä kotona on niin ikävystyttävää ja tylsää, että matkalle lähdetään mahdollisimman hankaliin paikkoihin ja epämääräisiin olosuhteisiin kokemaan stressiä ja jännitystä.
Analyysi sisältyy toimittaja Magnus Londenin ja valokuvaaja Nico Backströmin teokseen Etelään! Se on matkareportaasi matkasta seuramatkamaahan, Playa del Anywhereen.
Londenin erottelussa jälkimmäisellä ryhmällä, johon itsekin kuulun, on tapana pitää omaa matkustusmuotoaan moraalisesti valmismatkailua ylevämpänä. Londen kuitenkin osoittaa, että demokratian nimissä meillä kaikilla on oikeus matkustaa, kukin tyylillämme.
Maailmassa tehdään noin 700 miljoonaa seuramatkaa vuosittain. Maailmanlaajuisesti matkailun odotetaan tänä vuonna kasvavan taas muuutaman prosentin verran.
Suurimmat kasvukeskukset ovat WTO:n (World Tourism Organization) arvion mukaan tänä vuonna Lounais-Euroopan turistikohteet: Tunisia, Marokko, Espanja, Portugal ja Etelä-Ranska.
Agadirissa Londen tapaa ruotsalaisen Gunnarin, joka ei osaa mitään kieltä eikä olisi ikinä lähtenyt Marokkoon, tai ylipäätään minnekään, jos ei olisi valmismatkoja. Gunnar on käynyt Marokossa yli kymmenen kertaa. Hänellä on turistikylän ulkopuolella leviävässä slummissa ystäväperheitä, joille hän tuo Ruotsista vaatteita ja joiden kattoterasseilla hän saa ottaa aurinkoa omassa rauhassaan.
Londen huomaa myös, että iljettävät perskärpäset, nuo kaikkia kieliä kolme sanaa osaavat rantakaupustelijat, eivät vaivaa hotellialueen ulkopuolella liikkuvaa.
"Matkailu on luonut sen ahneen ja hämäräperäisen ihmisryhmän, joka tyrkyttää meille mitä hyvänsä (...) Ihmisryhmän, joka luonnollisesti haluaa osansa matkailutuloista, mutta joka on jätetty virallisten kanavien ulkopuolelle."
Valmismatkailussa liikkuvista miljardeista 65 prosenttia jää turistin kotimaahan ja 35 prosenttia kohdemaahan, missä tuota summaa jakavat niin hotellien omistajat, ravintoloitsijat, taksikuskit kuin rannalla kookospähkinöitä myyvät pikkupojat. Taistelu turistien jättämistä rahoista aiheuttaa kaikenlaista käytöstä, muun muassa erityisen suurta palveluhalukkuutta.
Londen tekee tärkeän havainnon: meidän rahamme ratkaisevat sen, että voimme mennä mihin tahansa maailmankolkkaan ja vaatia, että siellä tarjoillaan meille pizzaa ja coca-colaa, että sieltä löytyy myös kevyesti pukeutuneita naisia viiteen asti aamulla auki olevista yökerhoista ja että kaikki on halvempaa kuin kotona.
Lomamatkalla olemme niin lähellä kuninkaita kuin tavallinen matti meikäläinen voi ikinä olla. Olimmepa sitten valmismatkalla tai ihan omin neuvoin rehvastelemassa.
Suosittelen Londenin kirjaa kaikille, jotka haluavat tirkistellä sitä, miten "turistit" antautuvat huijattaviksi. - Vaikkapa Agadirissa, osallistumalla "aitoon" berberijuhlaan (possujuhlan marokkolainen vastine), joka ei ole aitoa berberikulttuuria nähnytkään.
Tulette pettymään, sillä Etelään! analysoi tarkasti mutta suurella hellyydellä meissä jokaisessa asuvaa pientä turistia, ei ilkeämielisesti tai halveksien.
"Voihan olla, että tämä ei ole aivan tavallinen berberikoti, mutta minulle se kelpaa, hän miettii itsekseen ja kohottaa lasinsa", kirjoittaa Londen ja päästää lukijan berberijuhlaan osallistujan pään sisään.
http://www.helsinginsanomat.fi/nyt/200008/200008b.html