HIFK:n Wanhat & Hyvät-ajat ketju...

[Henkku]

Picard ja EXTIMO, on niin hienoa että jaksatte Futisforumin "tasokkaan" HIFK-ketjun lisäksi jatkaa samaa laatuläppää täälläkin.

[Kontulan Ottawa]

Viestin lähetti Predator
Luetun ymmärtäminen jne.

Oletko muuten koskaan luistellut Tervasaaresta Korkeasaareen?

en, mutta Hietaniemestä hiihtänyt useinkin Seurasaareen, jos hiihtotaitoni kiinnostaa.

[Frankie]

Keskiviikkona tuli maksulliselta MTV3+ HIFK-TPS 99-00 kauden Pleijarimatsi, jonka Tepsi onnistui kääntämään 0-2 tilanteesta, 3-2 voitoksi, ja näin Tepsi eteni finaaliin.

Tulipahan vaan todettua, että ei ollut kyseisen kauden rosteri yhtään paskempi :)

1.Kenttä

Caloun- Sihvonen-Hurme

Zidlicky- Kultanen

2. Kenttä

Kortelainen-Nieminen- Uusikartano

Lydman- Kurvinen

3. Kenttä

Hyvönen- Pirjetä- Mäkiaho

Rajala- Tuominen <------ kunnon hazardi pakkipari :)

Jumalauta Kultanenhan oli tolla kyseisellä kaudella ihan johtopakki. Pelasi tässä Tepsi-matsissa tosi paljon ja todella hyvin.

[Isaksson]

Viestin lähetti Frankie
Jumalauta Kultanenhan oli tolla kyseisellä kaudella ihan johtopakki. Pelasi tässä Tepsi-matsissa tosi paljon ja todella hyvin.

Siinä oli pakko pelata paljon, kun oli vaan kolme pakkia.

[Svante]

Viestin lähetti Kontulan Ottawa
en, mutta Hietaniemestä hiihtänyt useinkin Seurasaareen, jos hiihtotaitoni kiinnostaa.

samoja latuja vedetty - ja usein!

Tulipahan mieleeni miten Wanhat & Hyvät-ajat olivat junnuna.
Muistelen usein niitä junnuaikoja ja varsinkin nykyisin kun törmään hyvin usein erääseen snadina pelättyyn "vastustajaan".
Tämä kaveri oli todella pelästyttävä ja haastoi usein riitaa. Pelasi fudista, käsistä ja lätkää - ja aina vastustajan puolella.
Nykyään asiallisen rauhallinen ja mitä hienointa, hän on edelleen uskollinen Jokeri -kannattaja. Voimme edelleen vääntää kättä asioista, nyt nauraen ja huulta heittäen!!
Kyllä urheilu on loistava asia.

[Paitselo]

Viestin lähetti Kontulan Ottawa
en, mutta Hietaniemestä hiihtänyt useinkin Seurasaareen, jos hiihtotaitoni kiinnostaa.

Niin, ihan vaan sen takia kysyin kun tuo mainitsemani luisteleminen Tervasaaresta Korkeasaareen onnistui hyvinkin 1960-luvulla (ja olen käsittänyt että sinä Ontuwa Kottarainen olet meikäläisen tapaan tuon ajan lapsia?). Nyttemmin moinen toimenpide vaatii jo hullua uskallusta, nääs kun siinä Terviksen ja Korkkarin välissä kulkee useampikin sohjoinen rahtilaivan väylä.

Ainahan voi tietysti yrittää sukeltamista... talvellakin.

[Paitselo]

Monet pitävät keväällä 1983 Suomen mestaruuden voittanutta IFK:ta jonkinlaisena "kaikkien aikojen joukkueena" ja kyllähän IFK:ssa silloin olikin sopivassa suhteessa nuoruutta & kokemusta, vauhtia & katupoikameininkiä.
Kausi huipentui finaaleihin Jokereita vastaan ja IFK teki ihmeitä kun Jokerit johti ottelusarjaa jo voitoin 2-0 mutta IFK otti sitten kolme voittoa putkeen ja vei mestaruuden.


Runkosarjan lopputilanne 1982-83


Jokerit............. 36 27 1 8 193-119 55
HIFK................ 36 22 6 8 180-128 50
Ilves................ 36 21 3 12 179-146 45
TPS.................. 36 18 5 13 145-131 41
Tappara........... 36 18 4 14 170-139 40
SaiPa............... 36 16 5 15 150-153 37
Ässät............... 36 11 8 17 160-149 30
Kärpät............. 36 10 3 23 150-181 23
K-Reipas.......... 36 10 3 23 150-205 23
Lukko............... 36 6 4 26 121-247 16


Finaalit (paras viidestä)

Jokerit-HIFK 4-3 (jatkoajalla)
HIFK-Jokerit 4-7
Jokerit-HIFK 5-6
HIFK-Jokerit 5-2
Jokerit-HIFK 2-3


Mestarit pelinumeroineen:


20 Matti Hagman
16 Carey Wilson
12 Tony Arima
9 Anssi Melametsä
21 Harri Tuohimaa
25 Pekka Rautakallio
10 Matti Forss
23 Pertti Lehtonen
22 Arto Jokinen
7 Simo Saarinen
2 Seppo Pakola
24 Geoff Wilson
15 Jorma Immonen
18 Jari Kapanen
6 Esa Peltonen
27 Mika Helkearo
11 Olli Ignatius
4 Aarre Kourula
13 Raimo Hirvonen
5 Heikki Riihiranta
17 Matti Murto
26 Ari Lähteenmäki
1 Stig Wetzell
30 Jarmo Uronen
31 Matti Mäkäräinen
19 Hannu Lassila


.... edit... pistetääns vertailun vuoksi tähän perään IFK:n pelaajaluettelo kaudelta 1950-51. Melko lailla ruotsalaisvoittoisia olivat tuohon aikaan nimet:

1 Rolf Gustafsson
2 Arvid Arvekari
3 Osvald Mildh
4 Carl-Magnus Brander
5 Rolf Rosenqvist
6 Lennart Hallberg
7 Kurt Orre
8 Christian Rapp
9 Ernst Hjelt
10 Valter Quist
11 Ali Samaledtin
12 Thor-Olof Grannenfelt
13 Bo Appelgren
14 Tor Lindman
15 Rainer Lindström
16 Thor Bäckström
17 Sven-Erik Kullberg
18 Veikko Hipari
20 Sven-Erik Böckelman
21 Matti Airas
25 Per-Olof Svensson
0 Raul Timgren

Kaksi viimeistä nimeä ovat maalivahteja (sekä pelinumerolla 1 pelannut Gustafsson). Jännä juttu että tuon Timgrenin pelinumeroksi on merkitty NOLLA...

[lintu]

Viestin lähetti Predator

Kaksi viimeistä nimeä ovat maalivahteja (sekä pelinumerolla 1 pelannut Gustafsson). Jännä juttu että tuon Timgrenin pelinumeroksi on merkitty NOLLA...

NHL:ssä pelasi jonkin aikaa sitten joku maalivahti numerolla 0, eli ihan mahdollista varmaan. Mutta voiko olla, että oikea pelinumero ei ole ollut tiedossa ja hänet on merkattu nollaksi?

[Paitselo]

Viestin lähetti lintu
NHL:ssä pelasi jonkin aikaa sitten joku maalivahti numerolla 0, eli ihan mahdollista varmaan. Mutta voiko olla, että oikea pelinumero ei ole ollut tiedossa ja hänet on merkattu nollaksi?

Juu en siis tunne ollenkaan tuon NOLLAN pelinumerohistoriaa IFK:n suhteen.
Maajoukkuekuvioista sen sijaan tulee mieleen eräät MM-kisat 1970-luvulta kun Sveitsin veskarin Alfredo Molinan pelinumero oli todellakin tuo NOLLA. Sitä ei unohda koskaan. Nimittäin kyseinen äijä oli maalivahtina Suomi-Sveitsi pelissä. Sveitsi voitti 1-0. Todellinen nollasuoritus numerolta nolla, varsinkin kun ottaa huomioon että Suomi voitti kyseisessä ottelussa laukaukset vastustajan maalia kohti öbaut 90-1. Sveitsi sitten teki sen ainokaisen siitä ainoasta vedosta...

[lintu]

Viestin lähetti Predator
Juu en siis tunne ollenkaan tuon NOLLAN pelinumerohistoriaa IFK:n suhteen.

Kausikirja kertoo numerohistorian vain liiga-ajalta, eikä tällöin nollaa ole kukaan käyttänyt. Mielenkiintoinen ja mieleenpainuva numero siitä jollekin jos säännöt sen sallivat.

[McBean]

Viestin lähetti lintu
NHL:ssä pelasi jonkin aikaa sitten joku maalivahti numerolla 0, eli ihan mahdollista varmaan. Mutta voiko olla, että oikea pelinumero ei ole ollut tiedossa ja hänet on merkattu nollaksi?

NHL:ssä nykyään 0 ja 00 ovat kiellettyjä. Martin Biron ensimmäisissä peleissään ja Kevin Weekes (joka liigan määräyksestä vaihtoi #80:een) lienevät viimeiset pelkkiä nollia selässään kantaneet.
Sitä en tiedä onko SM-liigalla rajoituksia asian suhteen.

[Vesuri]

Nollaa ei voi nykyään käyttää.

Käytössä olevat pelisäännöt:

240 - PELIASUT
Joukkueen kaikilla pelaajilla on oltava yhtenäinen peliasu, jossa kypärän (lukuun ottamatta
maalivahteja, joilla saa olla eri värinen kypärä kuin muulla joukkueella) pelipaidan, housujen
ja sukkien värin on oltava kaikilla sama.

Peliasun perusvärin on peitettävä noin 80 prosenttia jokaisesta peliasun osasta, numeroa
ja nimiä lukuun ottamatta.

Pelipaidan, hihat mukaan lukien, ja sukkien on oltava saman väriset.

Jokaisella pelaajalla on oltava pelipaitansa selässä 20-25 cm korkea henkilökohtainen
numero ja vastaava numero kahdeksan (8) cm korkuisena molemmissa hihoissaan. Pelaajan
pelipaidan numero pitää olla kokonaisluku väliltä 1…99 (molemmat rajat mukaan
lukien.

[Kontulan Ottawa]

Viestin lähetti Predator
Niin, ihan vaan sen takia kysyin kun tuo mainitsemani luisteleminen Tervasaaresta Korkeasaareen onnistui hyvinkin 1960-luvulla (ja olen käsittänyt että sinä Ontuwa Kottarainen olet meikäläisen tapaan tuon ajan lapsia?). Nyttemmin moinen toimenpide vaatii jo hullua uskallusta, nääs kun siinä Terviksen ja Korkkarin välissä kulkee useampikin sohjoinen rahtilaivan väylä.

Ainahan voi tietysti yrittää sukeltamista... talvellakin.

joo saman sukupolveen kuulutaan..en muista kyllä eläissäni luisteleeni luonnonjäällä (siis meren tai järven jäällä)

[Paitselo]

(Hannu Kauhala - Matti Hannula ovat näiden tietojen lähteet)

Vaikka IFK:n naisten edustusjoukkueen taival kesti koko seuran historiassa vain kymmenesosan, kannattaa joukkue silti tulla mainituksi. Toiminta oli 1980-luvulla vireää ja ennen kaikkea nousujohteista.
Vuosina 1988 ja 1989 joukkue sijoittui naisten SM-sarjassa pronsille, mikä osaltaan edesauttoi IFK:ta tuolloin saavuttamaan Suomen parhaan jääkiekkoseuran tittelin.

IFK:n naisjoukkue osallistui SM-sarjaan heti sarjan perustamisesta lähtien eli 1982. Joukkue oli koossa jo aikaisemmin, sillä IFK sai pelaajia toimintansa lopettaneesta City-Kiekosta ja KIF:stä, jotka olivat 1970-luvulla vielä innolla mukana naisten jääkiekossa.

Kautta aikain ensimmäisessä naisten jääkiekon SM-sarjassa pelasivat nämä joukkueet kaudella 1984-1985:

- Etelä-Vantaan Urheilijat (EVU)
- HJK Helsinki
- Espoon Jäähonka
- Keravan Shakers
- IFK Helsinki
... muun Suomen joukkueet pelasivat omassa lohkossaan.

Vaikka IFK painiskeli naislätkässä tuttujen ongelmien eli heikon jäätilanteen ja lopettamisen kanssa, saatiin menestystäkin maistella keväällä 1988 ja 1989. Ensimmäinen mitali varmistettiin Vaasassa, jossa pahin kilpailija Sport voitettiin 2-3.

HIFK ei kuitenkaan ollut ensimmäinen naisjoukkue, joka lopetti toimintansa huipula ollesaan.
Keväällä 1986 HJK lopetti hopeamitalistina jääajan puutteen takia. Muita lopettaneita olivat Jäähonka ja jo aikaisemmin mainitut City-Kiekko ja Kiffen (siis KIF).

Uuden tulemisen Helsingin naisjääkiekko on sittemmin kokenut Karhu-Kissojen ja Oulunkylän Kiekko-Kerhon kautta.

IFK:n naiset pelasivat ylimmällä kansallisella sarjatasolla SM-sarjassa kaikkiaan seitsemän kautta, joiden aikana kertyi 81 ottelua. Niissä 32 voittoa, 8 tasuria ja 41 tappiota. Maaliero 253-241 ja joukkueen viimeisen maalin teki ylimmällä suomalaisella sarjatasolla Hannele Leppälä 12. maaliskuuta 1989 Keravan Shakersia vastaan (siinä aikamoisen hyvä trviaalikysymyksen aihe lätkätietäjille)....

[Paitselo]

Helsingin IFK:n kisaleijonia....

CHRISTIAN RAPP oli ensimmäinen HIFK:n edustaja jääkiekon MM-kisoissa. Tämä tapahtui Pariisissa vuonna 1951.
Vuotta myöhemmin Rapp osallistui Olympiakiekkoiluun Oslossa niin ikään ensimmäisenä HIFK-laisena (tällä tiedolla voi kivasti briljeerata jossakin trviajutussa). Kaiken kaikkiaan Christian Rapp pelasi 1950-luvulla kolmet MM-kisat Olympialaisten lisäksi.
Rainer Lindström, Esko Rekomaa ja Unto Nevalainen olivat muut HIFK-laiset, jotka tuolla vuosikymmenellä saivat kunnian olla arvokisaleijonia.

Helsinkiläispelaajilla ei ollut 1960-luvun alkuvuosina mitään asiaa maajoukkueeseen.
ESKO KAONPÄÄ, HIFK, avasi kyseisen vuosikymmenen pääkaupunkilaissaldon vasta vasta Innsbruckin Olympialaisissa 1964, ja vuotta myöhemmin pääsi HIFK:n PENTTI LINDEGREN isäntämaan kokoonpanoon ensimmäisissä Suomessa järjestetyissä jääkiekon MM-kisoissa. Sen jälkeen stadilaiset katosivat taas muutamaksi vuodeksi edustuskuvioista.

Porin Karhuista IFK:hon siirtynyt Juha Rantasila jatkoi HIFK-leijonien arvokisasarjaa Grenoblen Olympialaisissa 1968. Vuotta myöhemmin sai hänen lisäkseen valitsijoiden armon IFK:hon Raumalta siirtynyt kova kaksikko Esa Isaksson-Juhani Jylhä.

Vasta Tukholman MM-kisoissa 1970 alkoivat HIFK:n kaksi perättäistä Suomen mestaruutta vaikuttaa kunnolla kisavalintoihin.
Juha Rantasila oli jälleen mukana ryhmässä, johon pääsivät myös Lalli Partinen, Heikki Riihiranta, Väinö Kolkka, Harri Linnonmaa ja Matti Murto.
Vielä yksi HIFK:n edustaja enemmän oli Helsingin MM-kisoissa 1974. SEITSEMÄN edustajaa HIFK:sta onkin määrä, joka on edelleen ennätys.
Heikohkot vuodet 1970-luvun lopulla heijastuivat taas välittömästi MM-kisajoukkueiden kokoonpanoihin, joskin samoihin aikoihin käynnistynyt pelaajien siirtyminen NHL- ja WHA-kaukaloihin vaikutti myös asiaan.

Vuodet 1977-1980 ESA PELTONEN piti yksinään HIFK:n mainetta yllä, joskin keväällä 1979 Moskovassa ei hänkään ollut mukana. Kisajoukkue koottiin silloin ensimmäisen kerran kahteentoista vuoteen ilman yhtäkään HIFK:n miestä.

1995 Esa Peltosen poika Ville Peltonen tekikin sitten jo jotakin suurta... en rupea sitä enää toistamaan.

[Paitselo]

Tämänhetkisen Megavitutuksen keskellä voisi taas hieman muistella menneitä...

Aikoinaan Helsingin jäähallin valmistuminen oli tärkeää HIFK:n edustusjoukkueelle, mutta yhtä merkittävä se oli myös seuran entisille pelaajille. Silloin perustettiin H.I.F.K. Senior Hockey Team.
Heti syksyllä 1966 veteraanijoukkue sai hallin isännöitsijältä Boris Bogomoloffilta (Harry Bogomoloffin isä) kaksi aamuvuoroa ja siitä lähtien joukkue on kokoontunut tällä tavalla aina hallin jääkauden aikana.
Perustajajäseniä olivat mm. Arvid Arvekari, Rolf Sundström, Ragnvald Friberg, Unto Launos, Christian Rapp, Ossi Mildh ja Ralf Silander.
Tämän jälkeen paljon pelaajia on ollut mukana ja yhteensä joukkueessa on vuosien mittaan pelannut yli 100 pelaajaa.

Sarjatoimintaan ei ole osallistuttu, eikä osallistuta nytkään. Muutaman kerran on tosin oltu pelaamassa kansainvälisissä turnauksissa. Vuonna 1982 tuli voitto Floridan Classic Tournamentissa ja veteraanien MM-kisoissa on omassa sarjassa tullut pronssia niin Helsingissä vuonna 1981 kuin Nizzassa 1983.
Erilaisia ystävyysotteluita on pelattu paljon ja pari kohtaamista vastavierailuineen on nykyäänkin jokavuotisessa ohjelmassa.

Tiiviit kanssakäymiset on niin Tukholman kuin Södertäljen veteraanijoukkueisiin.

IFK:n veteraanit pelaavat ottelunsa aina joko punaisissa tai sinisissä paidoissa. Rinnassa on IFK:n iso kilpivaakuna ja olkapäillä nelisakaraiset, valkoiset tähdet. Valkoista paitaa ei käytetä. Porukan toiminnassa tiiviisti mukana ollut Lalli Partinen on sanonut:
- antautumislipun väreihin ei pueta.

(lähde: Salakuljettajista Suomen mestareiksi - Hannu Kauhala)

[Paitselo]

IFK:sta on lähdetty Pohjois-Amerikkaan jopa mestaruuksia voittamaan, mutta alku oli aika vaatimaton. Se tapahtui RAHTILAIVALLA.

TOMMI SALMELAINEN oli kaikkien uudella mantereella pelanneiden suomalaiskiekkoilijoiden "esi-isä", kun tehdään yksi rajoitus eli lasketaan suomalaiskiekkoilijoiksi nimenomaan Suomessa lajin oppineet. Paljon aikaisemmin NHL:ssä pelanneet Albert Pudas ja Pentti Lund olivat Suomessa syntyneitä, mutta kiekkotaitonsa Kanadassa oppineita.

Tommi Salmelainen lähti kesällä 1969 Kotkaniemi-nimisellä rahtilaivalla USA:han ja pääsikin kolmen viikon meritautikylläisen reissun jälkeen Philadelphiaan, josta sitten matka jatkui Kanadan puolelle Torontoon.

Tommi muistelee:
- Carl Brewer oli pyytänyt minut kiekkokouluunsa apulaisopettajaksi. Paikalla kävi paljon NHL-tähtiä Bobby Orrista lähtien. Mutta minulla ei ollut mitään aikomusta olla kesää pitempään.

Mutta sitten tulikin yllätys, kun St.Louis Blues varasi viidennellä vuorollaan Salmelaisen. Joukkueen manageri oli silloin Cliff Fletcher.

- Minua kehotettiin ainakin menemään leirille ja siellä sainkin sopimuksen St.Louisin farmiseuraan Kansas City Bluesiin.
Seura pelasi silloisessa Central Hockey Leaquessa, joka oli hyvin puhtaasti NHL:n farmiliiga. Joukkueet käyttivät samanlaisia peliasuja kuin emäseuransa ja niissä sai olla vain neljä yli 24-vuotiasta pelaajaa per jengi.

- Meillä oli Kansasissa hyvä joukkue ja koko sarja oli tasokas, vaikka siellä kyllä taidettiin tapella enemmän kuin NHL:ssä. Kaikilla oli kova hinku ylöspäin - keinoja kaihtamatta.
Seurassa oli Salmelaisen lisäksi myös toinen eurooppalainen eli Tsekkoslovakiasta länteen loikannut Jaroslav Jirik.

- Alussa meitä eurooppalaisia "rimppakinttuja" yritettiin pelotella ja tätä teki varsinkin Omahan joukkueen Andre "Moose" Dupont.
Moose oli sittemmin yksi keskeisistä kovanaamoista Philadelphia Flyersien Stanley Cup-mestareissa.
- En kuitenkaan hätkähtänyt kovia otteita. Taidollisesti en matkalta oppinut juuri mitään, mutta sen opin, että aina on yritettävä loppuun asti ja ketään ei saa väistää.
Entinen NHL:n New York Rangersien hyökkääjä Camille Henry oli joukkueen valmentaja ja Salmelaisen joukkuetovereihin kuului mm. NHL.ssä myöhemmin valmentajana nimeä saanut Terry Crisp.
Kansas City Bluesin tie päättyi kuitenkin ennen CHL:n pudotuspelejä.

Salmelainen sai Kansasilta luvan siirtyä AHL-liigan Buffalo Bisonsiin, jossa piti pelata playoffeissa. Bisons putosi kuitenkin ennen kuin Salmelainen ehti pelata yhtään peliä.

- Minulle tarjottiin vielä jatkoa CHL:ssä, mutta katsoin, ettei siitä olisi mitään uutta saatavaa ja niin palasin Suomeen. Täällä sitten IFK:n pukukopissa Heikki Riihiranta kyseli, että missäs olen ollut ja sanoin "viimeksi Buffalossa". Siitä Hexi sitten viritti minulle lempinimen.

Buffalo - lempinimi sopi kuin nakutettu jääräpäisen puhvelimaiseen pelityyliin...

[Animal]

Pikku kevennys väliin:

http://www.seiska.fi/viihde/viikset/

[werther]

Viestin lähetti Animal
Pikku kevennys väliin:

http://www.seiska.fi/viihde/viikset/

Aiheesta on kyllä ihan oma ketjukin.

[Renegade]

Kannattaa tsekata Urheilulehden kotisivulta melko mielenkiintoisen jutun, jossa "Kife has spoken".

En missään nimessä halua speissata muuten melko huonoa lehteä/kotisivua, mutta nyt on melko asiallinen haastattelu kyseessä.

[Jakke Huuliparta]

Viestin lähetti Renegade
Kannattaa tsekata Urheilulehden kotisivulta melko mielenkiintoisen jutun, jossa "Kife has spoken".

En missään nimessä halua speissata muuten melko huonoa lehteä/kotisivua, mutta nyt on melko asiallinen haastattelu kyseessä.

Missäs hitossa se juttu siellä lymyää, oleaten että url on kuitenkin www.urheilulehti.fi? Vai onko tämä joku vain tilaajille -artikkeli?

[miikafrans]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Missäs hitossa se juttu siellä lymyää, oleaten että url on kuitenkin www.urheilulehti.fi? Vai onko tämä joku vain tilaajille -artikkeli?

Tää juttu löytyy osoitteesta:http://www.urheilulehti.fi/parhaat/s...e118555-1.html
Oli muuten todella hieno artikkeli! Melkeen tuli kyynel silmäkulmaan.

[IFK4ever]

Hemmetin hyvä haastattelu ja artikkeli kaikkinensa, mutta täytyy ottaa huomioon että se on tehty syyskuussa 2004. En aluksi huomannut sitä ja ihmettelin muutamia asioita siinä (esim. Aravirran vuolasta kehumista Kifen toimesta).

Erittäin IFK:n näköinen haastattelu ;)

[JanJ]

Viestin lähetti lintu
Mutta voiko olla, että oikea pelinumero ei ole ollut tiedossa ja hänet on merkattu nollaksi?

Yleensä nolla tulee tilastoihin, jos pelaaja pelaa alkukauden vaikkapa numerolla #25 ja jää jostain syystä loppukaudeksi pois, tilalle tulee uusi kaveri ja ottaa paidan #25. Näin se uusi kaveri jää tilastoihin numerolle #25 ja alkuperäinen saa tilastoihin numeron 0, joka voidaan tilastoida useammallekin pelaajalle.

[Johannes]

Kauden 2004-05 HIFK pärjäsi hienosti MM-valinnoissa. Kevään joukkuueestamme pääsi 5 pelaajaa kisoihin. Onnittelut seuraaville:

Jere Karalahti
Toni Söderholm
Timo Pärssinen
Olli Jokinen
Jarkko Ruutu

Kisoissa on siis mahdollisuus jossain vaiheessa bongata kokonainen HIFK-kentällinen jäällä. Kun joukkueessa ovat vielä HIFK-taustaiset Kimmo Timonen, Niklas Hagman ja Ville Peltonen, tulee jäällä olemaan paljon seurattavaa HIFK-kannattajille.

Tsekin joukkueessa ovat todennäköisesti vielä lisäksi Marek Zidlicky ja Tomas Vokoun, joista jälkimmäisen otteita aion vahtia kieli poskessa hyvinkin tarkasti. : )