HIFK:n Wanhat & Hyvät-ajat ketju... - Sivu 3

Paitselo · 30.12.2002, 18:04

IFK osallistui nyt toista kertaa Ahearne Cupiin ja turnaus oli todella loistoluokkaa, sillä mukana olivat niin Neuvostoliiton mestari/ylpeys Moskovan Spartak kuin Ruotsin mestari Leksands IF. Tshekkoslovakiasta oli mukana Sparta Praha ja muut ruotsalaiset olivat AIK, Djurgården, Södertälje ja Färjestad. Tiedossa oli siis kiireinen ja hikinen vuodenvaihde!

Ensimmäisenä vastassa oli Neuvostoliiton Mestari Spartak, jota valmensi Suomessa myöhemmin tuttu ja suosittu Boris Majorov. Muutama maajoukkuepelaaja Spartakilta puuttui, mutta joukkueen huipputasoa todistivat mm. Aleksander Jakusevin ja Viktor Zingerin pelaaminen. Neuvostoliitto oli siihen aikaan vielä Suomelle täysin ylipääsemätön este, joten IFK:n puhdas 6-4 voitto oli melkoinen yllätys (IFK:n maalit, Isakson 2, Linnonmaa 2, Rantasila 2).
Vain kaksi päivää myöhemmin tuli jatkoa, kun IFK kaatoi Djurgårdenin 7-3 ja puhdas peli jatkui, kun Sparta Praha kaatui 6-4. Tässä vaiheessa vain Leksand oli enää myös tappioitta.

Turnaus jatkui yhä kotipeleillä ja seuraavana oli vuorossa Färjestadin lyöminen peräti 13-3. Ruotsalaisjoukkkueet eivät selvästikään viihtyneet Helsingin jäähallissa.

Seuraavana oli vuorossa Tukholman AIK, jonka maajoukkueveskari Leif "Honken" Holmqvist lupasi yhden turnauksen pääjärjestäjän eli Dagens Nyheterin sivuilla "Nu ska Helsingfors IFK gå ner på isen" eli HIFK luvattiin pudottaa jään pintaan. Mutta HIFK sai tietysti myös lehden käsiinsä JA KANADALAISEEN TYYLIIN SEN SIVU NIITATTIIN PUKUKOPIN SEINÄLLE!
Holmqvist saikin karvaasti niellä lausuntonsa, sillä IFK nuiji AIK:n jään rakoon numeroin 7-1.
Helsingin IFK oli voittanut viisi ottelua putkeen ja kerännyt yli 40 000 katsojaa!

Edessä oli kaksi vieraspeliä Ruotsissa, joista tarvittaisiin vähintään kaksi pistettä.
Tätä ennen pelit Ruotsissa olivat IFK:lta menneet päin persettä, mutta nyt oli pelissä eri tempo... vaikka Leksand johtikin ensimmäisen erän jälkeen jo 4-0. Sitten IFK heräsi ja alkoikin tapahtua hurjia - IFK latasi VIISI maalia putkeen ja hoiteli komean voiton (maalintekijät: Murto 2, Linnonmaa 1, Jylhä 1, Isakson 1.

Viimeinen peli oli sitten muodollisuus. Södertälje voitti sen kotikentällään 5-4... Rantasila ja Partinen lensivät ulos matsista samoin kuin Södertäljen Arne Carlsson.

IFK voitti sitten tuon turnauksen päädyttyään tasapisteisiin Neuvostoliiton mestarijoukkueen kanssa, mutta koska IFK voitti keskinäisen pelin, IFK hoiteli samalla koko homman kotiin (kaiken lisäksi Spartak päätyi sarjataulukossa IFK.n kanssa niihin tasapisteisiin vieläpä samalla maalierolla).Turnauksen komean kullan- ja hopeanhohtoisen voittopokaalin sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena nostaa harteilleen IFK:n kapteeni Heikki Järn!

Aikanaan sitten tämä tasokas Ahearne Cup päättyi siihen, että kansainvälisestä ottelukalenterista ei enää yksinkertaisesti löytynyt pelipäiviä.

Voi niitä aikoja... sniif...

PS: Lainauksia taas loistavilta toimittajilta Hannu Kauhala ja Matti Hannula

werther · 30.12.2002, 18:22

Lainaus:

Viestin lähetti JHag
EDIT: Svante, entäpä kuuluttajan lukemat mainokset? Maunulan Lukko, pitää minkä lupaa! Stadin parhaat lihat, Ison Roban K-marketista! etc etc....

Salon Vuokko Mattila leikkaa myös IFK-pelaajien hiukset!

Paitselo · 30.12.2002, 18:36

Oli muuten mielenkiintoista istua Nordiksen hallin päätykatsomoissa silloin kun sinne ei vielä oltu viritelty niitä kalaverkkoja! Oli vaan ne korotetut pleksit päädyissä.
Yksi koulukaveri aikoinaan toi matsia seuravana päivänä kouluun ihasteltavaksi SEITSEMÄN kiekkoa, jotka hän oli poiminut päätykatomosta talteen sen yhden matsin aikana. Peli muuten oli HIFK-Jokerit, joten tuskin hän huijasi... oli nimittäin itse kova Jokerifani ja jokaisessa kiekossa oli se 70-luvulla IFK:n kotimatseissa käytetty kullan värillä painettu kilpilogo, niin että tuskin hän oli niitä muualta saanut (niitä ei nimittäin myyty).

Meikäläisen ennätys on kaksi katsomosta haalittua kiekkoa yhden matsin aikana... taisi olla IFK-JoKP silloin dinosaurusten aikaan... en koskaan kersanakaan ruvennut rynnimään katsomoon lentäneiden kiekkojen perään, mutta jos minua "päähän tähdättiin" niin otin kyllä kiekot talteen.

AI JOO, ja Porin hallissa olen saanut kentältä kiekon selkääni lapaluitten väliin... topparotsi onneksi pehmensi.

Svante · 30.12.2002, 18:41

Preda: Hyvä texti. Noi oli juuri niitä huippu hetkiä ja halli oli kun Turusen pyssy. Sinne oli vaan pakko päästä.

Se BC Totemin matsi päätty Aherne Cupissa 1972-73 IFK:n hyväksi 9-4.

tant gredulin: kyllä siellä Hesperian puistossa pelattiin 40-luvun ja 50-luvun vaihteessa kunnes siiretttin Väiskille.

Senior: Kyllä minä ja moni muu pitää Murtsia Väiskin kundina. Asunto taisi olla osoitteessa Väinämöisenkatu 1.

Svante · 30.12.2002, 19:04

Muissa ketjuissa ollaan puhutta IFK:n nykyisestä organisaatiosta ja siitä, ettei saisi hanskata enää niin kuin ennen.
Mieleeni tulee kausi 1968-69 kun Kimmo Heino (!!!) keskialueella pudotti tyylipuhtaalla oikealla suoralla itse idän jättiläisen Lalli Partisen, silloin SaiPassa.
Silloinen valmentaja Brewer ei varmaan kieltänyt hanskaamiset, vai menikö Kifen viikkorahat siihen "tyrmäykseen". Kuka tietää? :-)

Paitselo · 30.12.2002, 19:17

Lainaus:

Viestin lähetti Svante

Se BC Totemin matsi päätty Aherne Cupissa 1972-73 IFK:n hyväksi 9-4.

Svante hei!
Mistäs kaivoit tuon HIFK-BC Totems tuloksen esille? Löytyiskö samasta lähteestä IFK:n maalit + syöttäjät tuosta pelistä? Nimittäin kiinnostaisi kovasti! Minulla kun on omituinen mielikuva, että hallissa hehkutettiin silloin puolustaja Juha Rantasilan hattutemppua?

PS: Muistatko seuraavan vuoden Ahearne Cupista kanukkiporukkaa nimeltä Gault Hornets? Olihan pirteä porukka, kaksi kundia pelasi ilman kypäriä, ja toinen niistä tuli ennen peliä lämmittelemään kaukaloon kaulassaan muhkea valkoinen froteepyyhe?
Sitten jälkikäteen joku direktoraatti pisti hirveet sakot tuon kanukkiseuran perään sen takia, että porukassa vastoin eurooppalaisia sääntöjä pelasi kaksi äijää ilman kypärää.

Senior · 30.12.2002, 19:18

Lainaus:

Viestin lähetti Svante

Silloinen valmentaja Brewer ei varmaan kieltänyt hanskaamiset, vai menikö Kifen viikkorahat siihen "tyrmäykseen". Kuka tietää? :-)

Mieluummin luulen Kifen saaneen ylimääräisen viikkorahan.

Svante · 30.12.2002, 19:25

Predator:
Lähde on edelleen se sama kirja, josta kirjoitin noi aikaisemmat pidemmät jutut. Maalintekijöitä ei mainita, vain tulokset. IFK sijoittui silloin Ahearne Cupissa neljänneksi.

Galt Hornets oli mukana 1971-72, eli edellisenä vuonna jolloin IFK jäi viimeiseksi häviten kaikki pelit. Galt Hornets - IFK 3-0.

punaiset_lasit · 30.12.2002, 20:40

Lainaus:

EDIT: Svante, entäpä kuuluttajan lukemat mainokset? Maunulan Lukko, pitää minkä lupaa! Stadin parhaat lihat, Ison Roban K-marketista! etc etc....

Muistankohan nyt ihan oikein erään mainoskuulutuksen? Tämä oli aikaa jolloin The Pena oli meillä valmentajana (ei siis sitä lyhyttä sessiota pari vuotta sitten). Muistaakseni jenkki mainosti tuolloin hallissa seuraavanlaisella kuulutuksella: "Pure Jenkki, niin puree (the) Penakin". Tämä on jäänyt mieleeni hyvin kuulutuksista.

Kun aloitin käymään hallilla tuossa 70-80-luvun vaihteessa, niin muistaakseni hallissa vuokrattiin tuolloin 2mk:lla jonkinlaisia istuintyynyjä. Silloin taisi vielä olla kaikki istuinpaikat puupenkkejä. Monesti ottelun jälkeen yllättävän moni tyyny löytyi kaukalosta eikä niille tarkoitetuista kärryistä, jotka olivat hallin käytävillä...

tant gredulin · 31.12.2002, 10:26

Iso käsi Svantelle ja Predatorille. Hieno on historia, ja on hauska huomata kun näitä lukiessa pulpahtelee pintaan omia hajanaisia muistoja: Joskus 60/70 taitteessa herrat keskustelivat pukukopissa nimistä (no en tosiaan tiedä miksi) ja Väisä onneton meni sanomaan ettei ainakaan haluaisi olle Voldemar. Voldeksi sitä sit kutsuttiin pari seuraavaa vuotta.

Paitselo · 31.12.2002, 16:20

Lainaus:

Viestin lähetti Johannes

Joukkue pelasi hienoa jääkiekkoa. Winnipegin ykkösketju oli sen ajan parhaita: Anders Hedberg-Ulf Nilsson-Bobby Hull. Kakkossentterinä oli Suomen sen ajan tähtipelaaja Veli-Pekka Ketola ja puolustuksessa hääri Hexi Riihiranta, meidän oma poika.

Jees, ja muistatko kuinka Hexi armottomasti runttasi esim. IFK:n Juhani Boströmin isoa ruhoa, niin että katsomossa pelättiin pleksien kaatuvan päälle?
Niin, ja Hexihän pelasi "kovan jätkän" tyylillä ilman kypärää. Muistaakseni myös Vellu Ketola kuului näihin eurooppalaisiin kypärättömiin - kanadalaistehan vielä tuohon aikaan ilkkuivat kovasti kypäräpäisille eurooppalaisille "neideille"...

Svante · 31.12.2002, 16:31

Lainaus:

Viestin lähetti Predator

Niin, ja Hexihän pelasi "kovan jätkän" tyylillä ilman kypärää. Muistaakseni myös Vellu Ketola kuului näihin eurooppalaisiin kypärättömiin - kanadalaistehan vielä tuohon aikaan ilkkuivat kovasti kypäräpäisille eurooppalaisille "neideille"...

Joku täällä aikaisemmin kyseli sitä, että pelasiko Brewer ilman kypärää IFK:ssa. Brewer olisi halunut pelata mutta silloinen jääkiekkoliitto (muistaakseni) kielsi sen. Treeneissä Brewer muistaakseni veti ilman kypärää.

Paitselo · 31.12.2002, 16:44

Lainaus:

Viestin lähetti Svante
Joku täällä aikaisemmin kyseli sitä, että pelasiko Brewer ilman kypärää IFK:ssa. Brewer olisi halunut pelata mutta silloinen jääkiekkoliitto (muistaakseni) kielsi sen. Treeneissä Brewer muistaakseni veti ilman kypärää.

Jees, kyllä Calle joutui peleissä pitämään sellaista kamalan näköistä VM-merkkistä kypärää. Mahtoi olla kova paikka miehelle joka oli kovuutensa lisäksi tunnettu ehdottomasta tyylikkyydestä hiusosaston suhteen - Brylcreem kiilteli lyhyeksi leikatuissa mustissa hiuksissa ja jakaus oli aina oikealla puolella.

PAITSI ETTÄ, IFK:n 100-vuotisjuhlakirjassa on sivulla 56 hämmentävä valokuva pelitilanteesta. Tuossa kuvassa Calle blokkaa kiekkoa IFK:n maalin edustalla ILMAN kypärää ja IFK:n maalivahtikin näyttää olevan PALJAIN PÄIN ilman minkäänlaista kasvosuojusta (Henrik Granholm?). Kuva on kenties vastustajan peliasusta päätellen pelistä IFK-TPS (vastustajan seuran logo ei näy)?

Svante · 31.12.2002, 16:49

Preda: Kallen kypärän remmi oli aina löysällä ja kypärä jotenkin takanojassa. "Grana" pelas muistaakseni vain kypärä
päässä, ei maskia, mutta väitän, että tuossa kuvassa tilannetta on edeltänyt turkulaisten harrastama veskarin ajelu, jolloin "Granan" kypärä on irronnut :-)

Paitselo · 31.12.2002, 17:03

Carl Brewer (21.10.1938 - 26.8.2001, kuoli siis 63-vuotiaana) on yksi kautta aikain parhaista Suomen pääsarjatasolla pelanneista kiekkoilijoista, ellei peräti paras. Vaikka hän oli vain yhden vuoden IFK:ssa, niin hän mullisti koko seuran ja vaikutti suuresti koko suomalaiseen kiekkoiluun.

Ennen IFK:hon tuloaan hän oli pelannut NHL:ssä kuusi kautta seuranaan Toronto Maple Leafs.
Toronto eli silloin huippujaksoaan ja yksi sen valteista oli kivikova puolustus. Brewer kuului näihin tukipilareihin ja oli NHL:n ehdotonta huippua. Vuonna 1963 hän sijoittui toiseksi Chicagon Pierre Piloten jälkeen äänestyksessä parhaan pakin palkintoon James Norris Trophyyn. Hän oli samana keväänä ykköstähtikentässä ja valittiin kakkostähtikenttiin vuosina 1962 ja 1965.
Toronto voitti noihin aikoihin neljä Stanley Cupia (1962, 1963, 1964, 1967) mutta Brewer oli mukana vain kolmessa ensimmäisessä.
Brewer ja ykköskeskushyökkääjä Frank Mahovlich eivät tulleet lainkaan toimeen valmentaja George "Punch" Imlachin kanssa ja tämä johti lopulta erikoiseen ratkaisuun eli Eurooppaan lähtemiseen.

... JATKUU ...

Paitselo · 31.12.2002, 17:08

Lainaus:

Viestin lähetti Svante
Preda: Kallen kypärän remmi oli aina löysällä ja kypärä jotenkin takanojassa. "Grana" pelas muistaakseni vain kypärä
päässä, ei maskia, mutta väitän, että tuossa kuvassa tilannetta on edeltänyt turkulaisten harrastama veskarin ajelu, jolloin "Granan" kypärä on irronnut :-)

Well, kuva on mustavalkoinen... mutta SELKEÄ. Brewerillä ei ole minkäänlaista kypärää edes takaraivolla, joten ilmeisesti turkulaiset ovat "ajelleet" Granholmin lisäksi Callen kypärän pois päästä (saavutus sinänsä)?

PS: Brewerillä on kuvassa "The Katse" suunnattuna jäässä kiitävään kiekkoon...

Paitselo · 31.12.2002, 17:35

Näin Brewer muisteli välirikkoaan Toronton koutsin kanssa:

- Hän oli jatkuvasti kimpussamme. Minä kestin sen, vaikka lopulta kyllästyin ja lähdin seurasta. Frank Mahovlich jäi ja sai hermoromahduksen. Hän toipui kunnolla vasta pelattuaan myöhemmin Detroit Red Wingseissä ja Montreal Canadiensissa.

Brewer ryhtyi opiskelemaan yliopistossa ja liittyi pappismiehen, Isä Bauerin valmentamaan Kanadan maajoukkueeseen saatuaan amatöörioikeutensa takaisin.
Näin hän oli Wienin MM-kisoissa vuonna 1967. Silloin myös eräs IFK-henkinen Göran Stubb oli paikalla lehtimiehenä

Brewer muistelee tapaamistaan IFK:n Stubbin kanssa:
- Olisin oikeastaan halunnut pelata Länsi-Saksassa, Itävallassa tai Sveitsissä, koska halusin oppia saksaa. Elääkseni minun piti pelata jääkiekkoa. Mutta ainoa saamani tarjous tuli suomalaisen seuran, Helsingin IFK:n edustajalta - tarjous oli todella hyvä, joten päätin hyväksyä sen.
Seuraavan kauden hän vielä pelasi IHL-liigassa USA:ssa mutta tuli sitten Helsinkiin.
Olosuhteet olivat erilaiset Suomessa, mutta se ei kovaa ammattilaista häirinnyt. SM-sarjaa pelattiin vielä pääosin ulkona, mutta Brewer oli pelannut 14-vuotiaasta lähtien jäähalleissa Kanadassa ja USA:ssa.
Calle muistelee "kulttuurishokkia":
- Tämä hyinen muisto on jäänyt mieleen. Menimme Savonlinnaan pelaamaan paikallista Pallokerhoa vastaan ja oli hirvittävän kylmä, pakkasta oli n. 25 astetta ja kova pohjoistuuli. Istuimme ovettomassa pukukopissa, jota lämmitettiin kahdella kamiinalla ja siellä sitten yritimme pysyä lämpimänä. Kaukalon reunalla vaihtopenkillä ei tietenkään ollut mitään lämmitystä, joten siellä istuimme munat ja perse huurteessa. Silloin ajattelin: - Oh brother, voisin olla vaikka New Yorkin Madison Square Gardenilla pukuhuoneen kuumassa suihkussa.
- Mutta muuten viihdyin Suomessa hyvin ja olen siitä lähtien rakastanut Suomea.

Brewer asui Lehtisaaressa ja kertoi mm. nauttineensa meren jäällä hiihtämisestä kevätauringossa. Peli kuitenkin oli tietysti pääasia.

Brewerin tulon aikoihin IFK:n rahastonhoitajaksi tullut Frank Moberg muistelee:
- Itse on olisi uskaltanut palkata tuon tason tähteä. Brewer ei nimittäin ollut suinkaan halpa satsaus. Hän halusi ison asunnon, auton ja 20 000 dollaria (siihen aikaan iso raha!). Muut IFK:n pelaajat tulivat noihin aikoihin jäähallille treeneihin ratikalla tai jonkinlaisilla kimppakyydeillä, mutta siten Brewerin aikana pelaajien sopimuksiin tehtiin bonuspykälä... jos tuli menestysä, niin pelaajat saivat myös lisää rahaa. Tuosta tietenkin lankeaa kiitos IFK:n markkina-arvon bonganneille sponsoreille.
Seuraavana syksynä jäähallin parkkipaikalla alkoi Brewerin auton lisäksi näkyä muidenkin pelaajien autoja... sponsorisopimuksen myötä moni ifkiläinen alkoi saapua treeneihin pikkudatsuneilla. VAU!

Senior · 31.12.2002, 18:01

Lainaus:

Viestin lähetti Predator

- Mutta muuten viihdyin Suomessa hyvin ja olen siitä lähtien rakastanut Suomea.

Osoituksena rakkaudestaan Suomea kohtaan hän kävi monia kertoja Suomessa ystäviään tervehtimässä peliuransa jälkeenkin.

Olipa Suomesta kaksi kiekkomiestä kutsuttuna kunniavieraina Brewerin hautajaisissa, Göran Stubb ja Tommi Salmelainen. Viimeksi mainittu jopa sai kunnian olla arkunkantajana Brewerin vanhimman pojan vierellä. Hautajaiset noteerattiin laajalti Kanadan mediassa.

R.I.P Carl Brewer, legenda elää.

Svante · 31.12.2002, 18:22

Lainaus:

Viestin lähetti Predator

Näin hän oli Wienin MM-kisoissa vuonna 1967. Silloin myös eräs IFK-henkinen Göran Stubb oli paikalla lehtimiehenä

eräs IFK-henkinen = IFK:n jääkiekkojaoston puheenjohtaja mutta siviilissä toimittaja.

Veikko · 31.12.2002, 19:45

Täytyy myöntää, että teillä HIFK:ssa on hienot perinteet ja upeat fanit. En tiedä miksi, mutta HIFK on aina ollut mielenkiintoinen ja aina olen siitä pitänyt. HIFK on legendaarinen. Mielestäni vain Ilves ja HIFK täyttävät edellämainitun sanan (legendaarinen...) kriteerit.

IFK:ssa on jotakin kiehtovaa, jotakin mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Kenties ainakin osa siitä on sen "brändi". Siinä missä Ilves jyräsi (valitettavasti ainakin toistaiseksi nuo ajat ovat ohi) taidolla, mielikuvituksella ja nopeudella, oli IFK:n tavaramerkkinä fyysisyys ja sellainen jätkämäisyys.

HIFK on todellakin seurattu.

HIFK on HIFK.

Svante · 31.12.2002, 20:09

Kun kerran Predator otti tuon Wienin MM-kisat esille niin annetaanpa Göran Stubbin itse kertoa hieman lisää. Ote ja vapaa käännös on kirjasta "75 år för Finlands idrott" ja vuonna 1972 julkaistu.

BREWERIN TAPAAMINEN

Paikalla olin sekä radion takia että puhtaasta kiinnostuksesta jääkiekkoon ja myöskin IFK;n jääkiekkojaoston puheenjohtajan ominaisuudessa. Paikalla, Wienin kaupungissa, oli myös MM-kisojen kuuluisin pelaaja, kolminkertainen Stanley Cupin voittaja ja NHL:n "All Star" -tähti Carl Brewer.

IFK:n kulta-aika sai alkunsa Wienein Hotelli Intercontinentalin aulassa.
Harmaanankeana, kosteana maaliskuun aamuna sain rohkeuden ja astelin "suuren" luo kysyen:
"Mr. Brewer, I am from Finland, I would like to talk hockey with you for a couple of minutes?"
Brewer vastasi vaivautuneena mutta silti uteliaana: "Niin, mistä on kysymys?"

Saimme rupatteluhetkemme sinä aamuna ja useina muinakin
aamuina. Osoittautui nimittäin, ettei Kalle (Huom! "K") juonut aamukahvinsa muun joukkueen kanssa. Hän oli opiskellut hieman saksaa Wienin kisoja silmälläpitäen ja halusi kokeilla kielitaitoaan kaupungilla, mm. pienessä sievässä kahvilassa hotellin lähettyvillä. Siellä keskustelimme IFK:sta ja Brewer:sta...

Wienissä Brewer lupautui tulla Helsinkiin syyskuussa vahvistamaan IFK:n joukkuetta Sir William-Cupissa, jota ensimmäisen kerran pelattiin. Jopa Sir William-Cupin lopulliset neuvottelut pidettiin Wienissä. Siellä sovimme lopullisesti ZKL Brno:n ja Brynäs IF:n osallistumisesta.

Brewer todellakin tuli syyskussa 1967 Helsinkiin. Hän pelasi turnauksessa ja viihtyi joukkueen kanssa sekä Helsingissä ja hän lupasi palata. Lupaus, jonka hän myös piti - tunnetuin seurauksin.

Brewer · 02.01.2003, 12:54

Kyllä on hienoa lukea Predan , Svanten ja Seniorin etc. muisteloita Callesta. Oikein pala kurkussa saa tavata , eikä ulkona riehuva pakkanenkaan vituta enää yhtään ! Ja vielä ( Bunny ) Ahearne Cup........ sniiiiiifff .......

Nooooh , kevennetään vähän. Hexihän on ihan helvetin hauska hemmo ja peliurallaan teki monia hauskoja tempauksia , joista tässä yksi.
Oulun Kärpät pelasi liigassa ihan ekoja kausiaan ja muotiin oli juuri tullut ns. " lentävä vaihto " eli kundit luistelivat vaihtoon ja tilalle tuli uusia kundeja. Tuomarit olivat tapauksesta ( tietenkin ! ) hieman ulalla , kun eivät oikein tienneet milloin oli jäällä liikaa , liian vähän tai tarpeeksi pelaajia. Noooooh , Kärppien vaihtoaition edessä oli hirveä kuhina. Ukkoja oli menossa tulosuuntaan ja tulossa menosuunnasta ihan saatanasti. Meidän Heikki otti kiekon ja sneppasi sen tyynen viileästi keskelle hässäkkää ja huusi KG Kaislalle ( dumari ) , että " AINAKIN 6 ! " Kaisla passitti sitten jäähylle Kärppien pelaajan, syy yllätys , yllätys " Liian monta pelaajaa kentällä ". Jengi hirnui C3 katsomossa , eikä pelaajillakaan pokka pitänyt , paitsi tietenkin Hexillä , joka meni viileän pokerina vaihtoon.

Svante · 02.01.2003, 15:05

Kevennän sitten minäkin

"Isot pojat" kertoi, että jonkun mestaruusvuoden finaalin jälkeen
koko jengi lähti Hesperiaan juhlimaan. Istuivat yhteiseen illallispöytään ja tietty, että kaverukset Hexi ja Murtsi vierekkäin.
Hexi nousikin ylös mutta tuolin käsinoja jäi pikkutakin taskuun kiinni jolloin tasku repesi. No, ei se mitään. Hexi oli varma, että asialla oli Murtsi joten Murtsiltakin lähti pikkutakin tasku liitelemään. Näin yleinen takin ja paidan repimis hässäkkä oli valmis. Lopuksi kummallakin oli täysin riekalaina sekä paita että pikku takki.

Paitselo · 02.01.2003, 15:27

Esa Tikkanenhan on lievästi sanoen aina ollut hieman vauhko ja villi persoona, niin kaukalossa kuin kentän ulkopuolellakin.

IFK:n mestaruusjuhlissa (ne ainoat mestaruusjuhlat joita Tiki on juhlinut IFK:ssa... kai jokainen tuon vuosiluvun muistaa?) Tikkanen kunnostautui sytyttämällä kravattinsa tuleen ja sitten sammuttamalla sen uittamalla boolimaljassa. Samoissa pirskeissä Tiki ryömiskeli ison pöydän alle ja sitoi hissukseen hiljaa pöydän päässä istuneen Frank Mobergin kengännauhat yhteen. Frankie-boy oli tuossa vaiheessa iltaa jo napannut muiden juhlijoiden tavoin "hieman" tulilientä... voitte kuvitella mitä tapahtui kun Moberg nousi pöydästä ja lähti kävelemään...

Tikkanen teki muuten tuon samaisen tempun Edmonton Oilersien voittonjuhlissa. Silloin kylläkin muistaakseni uhrina oli valmentaja.

BOFH · 02.01.2003, 16:10

Lainaus:

Viestin lähetti punaiset_lasit

Kun aloitin käymään hallilla tuossa 70-80-luvun vaihteessa, niin muistaakseni hallissa vuokrattiin tuolloin 2mk:lla jonkinlaisia istuintyynyjä. Silloin taisi vielä olla kaikki istuinpaikat puupenkkejä. Monesti ottelun jälkeen yllättävän moni tyyny löytyi kaukalosta eikä niille tarkoitetuista kärryistä, jotka olivat hallin käytävillä...

Muistaakseni semmoisia vauvankakan värisiä,
varustettuna Postipankin logolla...

30.12.2002, 18:04	#51
Paitselo Suosikkijoukkue: HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit	Ahearne Cupissa 1969 joulukuussa RÄJÄHTI! IFK osallistui nyt toista kertaa Ahearne Cupiin ja turnaus oli todella loistoluokkaa, sillä mukana olivat niin Neuvostoliiton mestari/ylpeys Moskovan Spartak kuin Ruotsin mestari Leksands IF. Tshekkoslovakiasta oli mukana Sparta Praha ja muut ruotsalaiset olivat AIK, Djurgården, Södertälje ja Färjestad. Tiedossa oli siis kiireinen ja hikinen vuodenvaihde! Ensimmäisenä vastassa oli Neuvostoliiton Mestari Spartak, jota valmensi Suomessa myöhemmin tuttu ja suosittu Boris Majorov. Muutama maajoukkuepelaaja Spartakilta puuttui, mutta joukkueen huipputasoa todistivat mm. Aleksander Jakusevin ja Viktor Zingerin pelaaminen. Neuvostoliitto oli siihen aikaan vielä Suomelle täysin ylipääsemätön este, joten IFK:n puhdas 6-4 voitto oli melkoinen yllätys (IFK:n maalit, Isakson 2, Linnonmaa 2, Rantasila 2). Vain kaksi päivää myöhemmin tuli jatkoa, kun IFK kaatoi Djurgårdenin 7-3 ja puhdas peli jatkui, kun Sparta Praha kaatui 6-4. Tässä vaiheessa vain Leksand oli enää myös tappioitta. Turnaus jatkui yhä kotipeleillä ja seuraavana oli vuorossa Färjestadin lyöminen peräti 13-3. Ruotsalaisjoukkkueet eivät selvästikään viihtyneet Helsingin jäähallissa. Seuraavana oli vuorossa Tukholman AIK, jonka maajoukkueveskari Leif "Honken" Holmqvist lupasi yhden turnauksen pääjärjestäjän eli Dagens Nyheterin sivuilla "Nu ska Helsingfors IFK gå ner på isen" eli HIFK luvattiin pudottaa jään pintaan. Mutta HIFK sai tietysti myös lehden käsiinsä JA KANADALAISEEN TYYLIIN SEN SIVU NIITATTIIN PUKUKOPIN SEINÄLLE! Holmqvist saikin karvaasti niellä lausuntonsa, sillä IFK nuiji AIK:n jään rakoon numeroin 7-1. Helsingin IFK oli voittanut viisi ottelua putkeen ja kerännyt yli 40 000 katsojaa! Edessä oli kaksi vieraspeliä Ruotsissa, joista tarvittaisiin vähintään kaksi pistettä. Tätä ennen pelit Ruotsissa olivat IFK:lta menneet päin persettä, mutta nyt oli pelissä eri tempo... vaikka Leksand johtikin ensimmäisen erän jälkeen jo 4-0. Sitten IFK heräsi ja alkoikin tapahtua hurjia - IFK latasi VIISI maalia putkeen ja hoiteli komean voiton (maalintekijät: Murto 2, Linnonmaa 1, Jylhä 1, Isakson 1. Viimeinen peli oli sitten muodollisuus. Södertälje voitti sen kotikentällään 5-4... Rantasila ja Partinen lensivät ulos matsista samoin kuin Södertäljen Arne Carlsson. IFK voitti sitten tuon turnauksen päädyttyään tasapisteisiin Neuvostoliiton mestarijoukkueen kanssa, mutta koska IFK voitti keskinäisen pelin, IFK hoiteli samalla koko homman kotiin (kaiken lisäksi Spartak päätyi sarjataulukossa IFK.n kanssa niihin tasapisteisiin vieläpä samalla maalierolla).Turnauksen komean kullan- ja hopeanhohtoisen voittopokaalin sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena nostaa harteilleen IFK:n kapteeni Heikki Järn! Aikanaan sitten tämä tasokas Ahearne Cup päättyi siihen, että kansainvälisestä ottelukalenterista ei enää yksinkertaisesti löytynyt pelipäiviä. Voi niitä aikoja... sniif... PS: Lainauksia taas loistavilta toimittajilta Hannu Kauhala ja Matti Hannula __________________ Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe. Predator on viimeksi muokannut viestiä 30.12.2002 18:15

30.12.2002, 18:36	#53
Paitselo Suosikkijoukkue: HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit	Oli muuten mielenkiintoista istua Nordiksen hallin päätykatsomoissa silloin kun sinne ei vielä oltu viritelty niitä kalaverkkoja! Oli vaan ne korotetut pleksit päädyissä. Yksi koulukaveri aikoinaan toi matsia seuravana päivänä kouluun ihasteltavaksi SEITSEMÄN kiekkoa, jotka hän oli poiminut päätykatomosta talteen sen yhden matsin aikana. Peli muuten oli HIFK-Jokerit, joten tuskin hän huijasi... oli nimittäin itse kova Jokerifani ja jokaisessa kiekossa oli se 70-luvulla IFK:n kotimatseissa käytetty kullan värillä painettu kilpilogo, niin että tuskin hän oli niitä muualta saanut (niitä ei nimittäin myyty). Meikäläisen ennätys on kaksi katsomosta haalittua kiekkoa yhden matsin aikana... taisi olla IFK-JoKP silloin dinosaurusten aikaan... en koskaan kersanakaan ruvennut rynnimään katsomoon lentäneiden kiekkojen perään, mutta jos minua "päähän tähdättiin" niin otin kyllä kiekot talteen. AI JOO, ja Porin hallissa olen saanut kentältä kiekon selkääni lapaluitten väliin... topparotsi onneksi pehmensi. __________________ Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe.

31.12.2002, 10:26	#60
tant gredulin Suosikkijoukkue: HIFK	Iso käsi Svantelle ja Predatorille. Hieno on historia, ja on hauska huomata kun näitä lukiessa pulpahtelee pintaan omia hajanaisia muistoja: Joskus 60/70 taitteessa herrat keskustelivat pukukopissa nimistä (no en tosiaan tiedä miksi) ja Väisä onneton meni sanomaan ettei ainakaan haluaisi olle Voldemar. Voldeksi sitä sit kutsuttiin pari seuraavaa vuotta. __________________ That's what she said.

31.12.2002, 17:03	#65
Paitselo Suosikkijoukkue: HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit	Breweristä lisää... Carl Brewer (21.10.1938 - 26.8.2001, kuoli siis 63-vuotiaana) on yksi kautta aikain parhaista Suomen pääsarjatasolla pelanneista kiekkoilijoista, ellei peräti paras. Vaikka hän oli vain yhden vuoden IFK:ssa, niin hän mullisti koko seuran ja vaikutti suuresti koko suomalaiseen kiekkoiluun. Ennen IFK:hon tuloaan hän oli pelannut NHL:ssä kuusi kautta seuranaan Toronto Maple Leafs. Toronto eli silloin huippujaksoaan ja yksi sen valteista oli kivikova puolustus. Brewer kuului näihin tukipilareihin ja oli NHL:n ehdotonta huippua. Vuonna 1963 hän sijoittui toiseksi Chicagon Pierre Piloten jälkeen äänestyksessä parhaan pakin palkintoon James Norris Trophyyn. Hän oli samana keväänä ykköstähtikentässä ja valittiin kakkostähtikenttiin vuosina 1962 ja 1965. Toronto voitti noihin aikoihin neljä Stanley Cupia (1962, 1963, 1964, 1967) mutta Brewer oli mukana vain kolmessa ensimmäisessä. Brewer ja ykköskeskushyökkääjä Frank Mahovlich eivät tulleet lainkaan toimeen valmentaja George "Punch" Imlachin kanssa ja tämä johti lopulta erikoiseen ratkaisuun eli Eurooppaan lähtemiseen. ... JATKUU ... __________________ Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe.

31.12.2002, 17:35	#67
Paitselo Suosikkijoukkue: HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit	Breweristä lisää... OSA 2 Näin Brewer muisteli välirikkoaan Toronton koutsin kanssa: - Hän oli jatkuvasti kimpussamme. Minä kestin sen, vaikka lopulta kyllästyin ja lähdin seurasta. Frank Mahovlich jäi ja sai hermoromahduksen. Hän toipui kunnolla vasta pelattuaan myöhemmin Detroit Red Wingseissä ja Montreal Canadiensissa. Brewer ryhtyi opiskelemaan yliopistossa ja liittyi pappismiehen, Isä Bauerin valmentamaan Kanadan maajoukkueeseen saatuaan amatöörioikeutensa takaisin. Näin hän oli Wienin MM-kisoissa vuonna 1967. Silloin myös eräs IFK-henkinen Göran Stubb oli paikalla lehtimiehenä Brewer muistelee tapaamistaan IFK:n Stubbin kanssa: - Olisin oikeastaan halunnut pelata Länsi-Saksassa, Itävallassa tai Sveitsissä, koska halusin oppia saksaa. Elääkseni minun piti pelata jääkiekkoa. Mutta ainoa saamani tarjous tuli suomalaisen seuran, Helsingin IFK:n edustajalta - tarjous oli todella hyvä, joten päätin hyväksyä sen. Seuraavan kauden hän vielä pelasi IHL-liigassa USA:ssa mutta tuli sitten Helsinkiin. Olosuhteet olivat erilaiset Suomessa, mutta se ei kovaa ammattilaista häirinnyt. SM-sarjaa pelattiin vielä pääosin ulkona, mutta Brewer oli pelannut 14-vuotiaasta lähtien jäähalleissa Kanadassa ja USA:ssa. Calle muistelee "kulttuurishokkia": - Tämä hyinen muisto on jäänyt mieleen. Menimme Savonlinnaan pelaamaan paikallista Pallokerhoa vastaan ja oli hirvittävän kylmä, pakkasta oli n. 25 astetta ja kova pohjoistuuli. Istuimme ovettomassa pukukopissa, jota lämmitettiin kahdella kamiinalla ja siellä sitten yritimme pysyä lämpimänä. Kaukalon reunalla vaihtopenkillä ei tietenkään ollut mitään lämmitystä, joten siellä istuimme munat ja perse huurteessa. Silloin ajattelin: - Oh brother, voisin olla vaikka New Yorkin Madison Square Gardenilla pukuhuoneen kuumassa suihkussa. - Mutta muuten viihdyin Suomessa hyvin ja olen siitä lähtien rakastanut Suomea. Brewer asui Lehtisaaressa ja kertoi mm. nauttineensa meren jäällä hiihtämisestä kevätauringossa. Peli kuitenkin oli tietysti pääasia. Brewerin tulon aikoihin IFK:n rahastonhoitajaksi tullut Frank Moberg muistelee: - Itse on olisi uskaltanut palkata tuon tason tähteä. Brewer ei nimittäin ollut suinkaan halpa satsaus. Hän halusi ison asunnon, auton ja 20 000 dollaria (siihen aikaan iso raha!). Muut IFK:n pelaajat tulivat noihin aikoihin jäähallille treeneihin ratikalla tai jonkinlaisilla kimppakyydeillä, mutta siten Brewerin aikana pelaajien sopimuksiin tehtiin bonuspykälä... jos tuli menestysä, niin pelaajat saivat myös lisää rahaa. Tuosta tietenkin lankeaa kiitos IFK:n markkina-arvon bonganneille sponsoreille. Seuraavana syksynä jäähallin parkkipaikalla alkoi Brewerin auton lisäksi näkyä muidenkin pelaajien autoja... sponsorisopimuksen myötä moni ifkiläinen alkoi saapua treeneihin pikkudatsuneilla. VAU! __________________ Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe.

30.12.2002, 18:41	#54
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Preda: Hyvä texti. Noi oli juuri niitä huippu hetkiä ja halli oli kun Turusen pyssy. Sinne oli vaan pakko päästä. Se BC Totemin matsi päätty Aherne Cupissa 1972-73 IFK:n hyväksi 9-4. tant gredulin: kyllä siellä Hesperian puistossa pelattiin 40-luvun ja 50-luvun vaihteessa kunnes siiretttin Väiskille. Senior: Kyllä minä ja moni muu pitää Murtsia Väiskin kundina. Asunto taisi olla osoitteessa Väinämöisenkatu 1.

30.12.2002, 19:04	#55
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Muissa ketjuissa ollaan puhutta IFK:n nykyisestä organisaatiosta ja siitä, ettei saisi hanskata enää niin kuin ennen. Mieleeni tulee kausi 1968-69 kun Kimmo Heino (!!!) keskialueella pudotti tyylipuhtaalla oikealla suoralla itse idän jättiläisen Lalli Partisen, silloin SaiPassa. Silloinen valmentaja Brewer ei varmaan kieltänyt hanskaamiset, vai menikö Kifen viikkorahat siihen "tyrmäykseen". Kuka tietää? :-)

30.12.2002, 19:25	#58
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Predator: Lähde on edelleen se sama kirja, josta kirjoitin noi aikaisemmat pidemmät jutut. Maalintekijöitä ei mainita, vain tulokset. IFK sijoittui silloin Ahearne Cupissa neljänneksi. Galt Hornets oli mukana 1971-72, eli edellisenä vuonna jolloin IFK jäi viimeiseksi häviten kaikki pelit. Galt Hornets - IFK 3-0.

31.12.2002, 16:49	#64
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Preda: Kallen kypärän remmi oli aina löysällä ja kypärä jotenkin takanojassa. "Grana" pelas muistaakseni vain kypärä päässä, ei maskia, mutta väitän, että tuossa kuvassa tilannetta on edeltänyt turkulaisten harrastama veskarin ajelu, jolloin "Granan" kypärä on irronnut :-)

31.12.2002, 19:45	#70
Veikko Suosikkijoukkue: Tampereen Ilves, Pittsburgh Penguins, Liverpool FC	Täytyy myöntää, että teillä HIFK:ssa on hienot perinteet ja upeat fanit. En tiedä miksi, mutta HIFK on aina ollut mielenkiintoinen ja aina olen siitä pitänyt. HIFK on legendaarinen. Mielestäni vain Ilves ja HIFK täyttävät edellämainitun sanan (legendaarinen...) kriteerit. IFK:ssa on jotakin kiehtovaa, jotakin mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Kenties ainakin osa siitä on sen "brändi". Siinä missä Ilves jyräsi (valitettavasti ainakin toistaiseksi nuo ajat ovat ohi) taidolla, mielikuvituksella ja nopeudella, oli IFK:n tavaramerkkinä fyysisyys ja sellainen jätkämäisyys. HIFK on todellakin seurattu. HIFK on HIFK.

31.12.2002, 20:09	#71
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Kun kerran Predator otti tuon Wienin MM-kisat esille niin annetaanpa Göran Stubbin itse kertoa hieman lisää. Ote ja vapaa käännös on kirjasta "75 år för Finlands idrott" ja vuonna 1972 julkaistu. BREWERIN TAPAAMINEN Paikalla olin sekä radion takia että puhtaasta kiinnostuksesta jääkiekkoon ja myöskin IFK;n jääkiekkojaoston puheenjohtajan ominaisuudessa. Paikalla, Wienin kaupungissa, oli myös MM-kisojen kuuluisin pelaaja, kolminkertainen Stanley Cupin voittaja ja NHL:n "All Star" -tähti Carl Brewer. IFK:n kulta-aika sai alkunsa Wienein Hotelli Intercontinentalin aulassa. Harmaanankeana, kosteana maaliskuun aamuna sain rohkeuden ja astelin "suuren" luo kysyen: "Mr. Brewer, I am from Finland, I would like to talk hockey with you for a couple of minutes?" Brewer vastasi vaivautuneena mutta silti uteliaana: "Niin, mistä on kysymys?" Saimme rupatteluhetkemme sinä aamuna ja useina muinakin aamuina. Osoittautui nimittäin, ettei Kalle (Huom! "K") juonut aamukahvinsa muun joukkueen kanssa. Hän oli opiskellut hieman saksaa Wienin kisoja silmälläpitäen ja halusi kokeilla kielitaitoaan kaupungilla, mm. pienessä sievässä kahvilassa hotellin lähettyvillä. Siellä keskustelimme IFK:sta ja Brewer:sta... Wienissä Brewer lupautui tulla Helsinkiin syyskuussa vahvistamaan IFK:n joukkuetta Sir William-Cupissa, jota ensimmäisen kerran pelattiin. Jopa Sir William-Cupin lopulliset neuvottelut pidettiin Wienissä. Siellä sovimme lopullisesti ZKL Brno:n ja Brynäs IF:n osallistumisesta. Brewer todellakin tuli syyskussa 1967 Helsinkiin. Hän pelasi turnauksessa ja viihtyi joukkueen kanssa sekä Helsingissä ja hän lupasi palata. Lupaus, jonka hän myös piti - tunnetuin seurauksin.

02.01.2003, 12:54	#72
Brewer Suosikkijoukkue: IFK,ARSENAL	Kevennetään vähän Kyllä on hienoa lukea Predan , Svanten ja Seniorin etc. muisteloita Callesta. Oikein pala kurkussa saa tavata , eikä ulkona riehuva pakkanenkaan vituta enää yhtään ! Ja vielä ( Bunny ) Ahearne Cup........ sniiiiiifff ....... Nooooh , kevennetään vähän. Hexihän on ihan helvetin hauska hemmo ja peliurallaan teki monia hauskoja tempauksia , joista tässä yksi. Oulun Kärpät pelasi liigassa ihan ekoja kausiaan ja muotiin oli juuri tullut ns. " lentävä vaihto " eli kundit luistelivat vaihtoon ja tilalle tuli uusia kundeja. Tuomarit olivat tapauksesta ( tietenkin ! ) hieman ulalla , kun eivät oikein tienneet milloin oli jäällä liikaa , liian vähän tai tarpeeksi pelaajia. Noooooh , Kärppien vaihtoaition edessä oli hirveä kuhina. Ukkoja oli menossa tulosuuntaan ja tulossa menosuunnasta ihan saatanasti. Meidän Heikki otti kiekon ja sneppasi sen tyynen viileästi keskelle hässäkkää ja huusi KG Kaislalle ( dumari ) , että " AINAKIN 6 ! " Kaisla passitti sitten jäähylle Kärppien pelaajan, syy yllätys , yllätys " Liian monta pelaajaa kentällä ". Jengi hirnui C3 katsomossa , eikä pelaajillakaan pokka pitänyt , paitsi tietenkin Hexillä , joka meni viileän pokerina vaihtoon. __________________ Kom igen, ja ich komme!

02.01.2003, 15:05	#73
Svante Suosikkijoukkue: HIFK, FC Bayern	Kevennän sitten minäkin "Isot pojat" kertoi, että jonkun mestaruusvuoden finaalin jälkeen koko jengi lähti Hesperiaan juhlimaan. Istuivat yhteiseen illallispöytään ja tietty, että kaverukset Hexi ja Murtsi vierekkäin. Hexi nousikin ylös mutta tuolin käsinoja jäi pikkutakin taskuun kiinni jolloin tasku repesi. No, ei se mitään. Hexi oli varma, että asialla oli Murtsi joten Murtsiltakin lähti pikkutakin tasku liitelemään. Näin yleinen takin ja paidan repimis hässäkkä oli valmis. Lopuksi kummallakin oli täysin riekalaina sekä paita että pikku takki.

02.01.2003, 15:27	#74
Paitselo Suosikkijoukkue: HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit	Lisää kevennystä... Esa Tikkanenhan on lievästi sanoen aina ollut hieman vauhko ja villi persoona, niin kaukalossa kuin kentän ulkopuolellakin. IFK:n mestaruusjuhlissa (ne ainoat mestaruusjuhlat joita Tiki on juhlinut IFK:ssa... kai jokainen tuon vuosiluvun muistaa?) Tikkanen kunnostautui sytyttämällä kravattinsa tuleen ja sitten sammuttamalla sen uittamalla boolimaljassa. Samoissa pirskeissä Tiki ryömiskeli ison pöydän alle ja sitoi hissukseen hiljaa pöydän päässä istuneen Frank Mobergin kengännauhat yhteen. Frankie-boy oli tuossa vaiheessa iltaa jo napannut muiden juhlijoiden tavoin "hieman" tulilientä... voitte kuvitella mitä tapahtui kun Moberg nousi pöydästä ja lähti kävelemään... Tikkanen teki muuten tuon samaisen tempun Edmonton Oilersien voittonjuhlissa. Silloin kylläkin muistaakseni uhrina oli valmentaja. __________________ Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe.

Ketjun työkalut
Näytä tulostettavassa muodossa Lähetä tämä sivu sähköpostitse
Näyttövalinnat
Lineaarinen näkymä (oletus) Vaihda yhdistelmänäkymään Vaihda puunäkymään