Avaan tähän kriisiketjun, jonka yksinomaisena tarkoituksena on pohtia sitä pitäisikö Jaloselle antaa monoa/hänen itsensä tajuttava erota.
Jalonen on nyt ollut puikoissa vastuullisena valmentajana puolitoista karmeaa vuotta. Koko sinä aikana palloseura ei ole pelannut lähellekään totutusti. Jalonen on pilannut palloseuran pelityylin ja ajanut joukkueen itseluottamuksen ja vanhan kunnon voittamisen perinteen sinne mihin aurinko ei paista.
Jos ajattelette esim. työntekijää jonka vastuulle on uskottu jokin projekti, jonka hän onnistuu omilla toimillaan ryssimään syvälle suohon, on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Työnantajasi irtisanoo sinut taikka tajuat itse lähteä. Itse itsensä kenkiminen ja täten sen tosiasian tunnustaminen ettei itsestä ole ko. hommaa ylipäätään hoitamaan taikka sitten siinä kyseissä firmassa ei edellytyksiä niitä hoitaa ja muualla ehkä tulevaisuudessa olisi, on mielestäni suoraselkäistä meininkiä.
Jalosen tulisikin nyt ymmärtää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja siirtyä sovinnolla sivuun. Mies mokaa itsensä täysin tällä nykyisellä menolla. En kuitenkaan elä tulisilla hiilillä em. odottaen. Näin mm. siitä syystä, että näiden kauhun vuosien aikana Jalonen ei ole missään yhteydessä esittänyt erityisen suoraselkäistä käyttäytymistä. Tappio on aina jonkun sattuman summa taikka sitten mies kiukuttelee muuten vain. Jortikalta kiukuttelunkin vielä mediapelinä ymmärsi koska oli jotain saavutuksia, joita esitellä. Jalosen saavutuksena on palloseuran ajaminen keskikastin alapuolelle.
Kari Jalonen, eroa!
Jalonen on nyt ollut puikoissa vastuullisena valmentajana puolitoista karmeaa vuotta. Koko sinä aikana palloseura ei ole pelannut lähellekään totutusti. Jalonen on pilannut palloseuran pelityylin ja ajanut joukkueen itseluottamuksen ja vanhan kunnon voittamisen perinteen sinne mihin aurinko ei paista.
Jos ajattelette esim. työntekijää jonka vastuulle on uskottu jokin projekti, jonka hän onnistuu omilla toimillaan ryssimään syvälle suohon, on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Työnantajasi irtisanoo sinut taikka tajuat itse lähteä. Itse itsensä kenkiminen ja täten sen tosiasian tunnustaminen ettei itsestä ole ko. hommaa ylipäätään hoitamaan taikka sitten siinä kyseissä firmassa ei edellytyksiä niitä hoitaa ja muualla ehkä tulevaisuudessa olisi, on mielestäni suoraselkäistä meininkiä.
Jalosen tulisikin nyt ymmärtää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja siirtyä sovinnolla sivuun. Mies mokaa itsensä täysin tällä nykyisellä menolla. En kuitenkaan elä tulisilla hiilillä em. odottaen. Näin mm. siitä syystä, että näiden kauhun vuosien aikana Jalonen ei ole missään yhteydessä esittänyt erityisen suoraselkäistä käyttäytymistä. Tappio on aina jonkun sattuman summa taikka sitten mies kiukuttelee muuten vain. Jortikalta kiukuttelunkin vielä mediapelinä ymmärsi koska oli jotain saavutuksia, joita esitellä. Jalosen saavutuksena on palloseuran ajaminen keskikastin alapuolelle.
Kari Jalonen, eroa!