Juicen paras levy?

[Murmeli]

Lyhykäisyydessään, mitä pidätte Juicen parhaana levynä?

Muistille apuja löytyy täältä:

http://jata.vampula.net/musiikkisivu.../lp-levyt2.htm

Itse kallistuin pitkällisen miettimisen jälkeen lopulta Ajan henki -albumin puolelle. Levyltä löytyvät mm. loistavat kappaleet Ajan henki, Kone, Svengaa kuin hirviö, Syys, Kuumaa tuhkaa ja Myrkytyksen oireet.

Yksittäisistä kappaleista parhaimpia ovat Ryvetetty kyyhkynen, Naisen pimeä puoli, Kuumaa tuhkaa, Dance Allergo, Lahti, Minea, Outoon valoon, Syvänmerensukeltaja, Viime yönä ennen kahta, Risainen elämä, Tampereen aamu, Pyhä toimitus, Musta aurinko nousee... herraisä, lukemattomia.

[finnishninja]

Kas kun olin ensimmäinen äänestäjä! Äänestin Juice Leskinen & Coitus Int. Se on ensimmäinen ja ainoa Juicen levy joka minulta löytyy. Suosikkibiisit: "Jeesus pelastaa" ja "Hän sammuu".

[kallu]

Aanestin sitten PPR:aa, vaikka aika vaikea on noita arvottaa, huippulevyja loytyy kuitenkin "muutama". Parhaat kuitenkin (minun mielestani) ajalta Grand Slam, joka on edelleen Suomen historian paras bandi, (minun mielestani) tai Slamilta Ajan Henki. Lahinna mietin valilla PPR tai Kuopio-Iisalmi-Nivala, aanestin sitten PPR:aa kun se kuitenkin on "oikea" levy eika mikaan live tai kokoelma. Kuopio-Iisalmi-Nivala on kylla yksi legendaarisimmista liveista mita koskaan on tehty.

Kiitoksia Anssi Tikanmaki. Ja Juice kanssa.

[Sistis]

Äänestin Yölentoa. Se on ihan OK levy, antaisin sille ehkä kolme tähteä viidestä, jos tämä olisi kriitikko-äänestys.

Juice on hyvä muusikko - sinällään käsitteeksi tulkittava. Kuitenkin hänen tuotannostaan reilusti yli puolet on sitä itseään - eli mies on tehnyt liikaa täytebiisejä. Sitä se teettää, kun kirjallinen lahjakkuus on sata kertaa suurempi, kuin musiikillinen.

Juicen parhaat kappaleet ovat kuitenkin mielestäni Slam-ajalta. Suosikeitani ovat Outoon Valoon, Pyhä Toimitus, Musta aurinko nousee, Myrkytyksen oireet, Viime yönä ennen kahta, Eilen hän kertoi, Ryvetetty kyyhkynen ja Yölento.

Juicen levyistä olen kuullut vain muutaman kokonaisuudessaan. Annan seuraavat kriitikon arvosanat:

PerVer´s runoilija: *½
Boogieteorian alkeet: ***-
Yölento: ***
Haitaribussi: **-
Kiveä ja Sämpylää: *

[Roku]

Vaikea paikka. Lopulta päädyin levyyn Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä. Näköjään kukaan muu ei vielä tätä levyä ole äänestänyt.

Tällä tupla-lp:llä on monta helmeä, Boogieteorian alkeet, Eesti, Hellurei ja Onni Gideon, KK, Kuinka Jumalaa pilkataan, Kun rumba loppuu, Labradorinnoutajan vapaapäivä, Lentää, Maailma ääriin sekä Poliisikouluun. Albumin mukana tuli Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - työkirja, jonka avulla kuulemma oppi kuuntelemaan boogieta kahdeksassa päivässä... Kertakaikkiaan loistava levy. Kauas eivät toki jää nämäkään: Pyromaani palaa rikospaikalle, Kuopio-Iisalmi-Nivala ja Ajan henki, mutta päädyin lopulta tähän tuplaan.

Erityismaininnan ansaitsee lp Dokumentti, joka on kokonaan Juicen työtä alusta loppuun. Vain äänityksen hoiti Mika Sundqvist, jopa komean (?) kansikuvankin Juice tekaisi itse.

Grand Slam oli tämän levyn tekohetkellä parhaimmillaan ja tuohon aikaan Rällämin keikat olivat todellinen nähtävyys. Omasta mielestäni Juice, Ila Loueranta, Vesa Sytelä, Antti Tammilehto, Anssi Tikanmäki ja Puntti Valtonen muodostivat tuon ajan parhaan suomalaisen lavabändin. Mukana oli aina myös Ensyklopedia-kerho, johon kuului sekalainen joukko muusikoita, keikoilla heistä vieraili aina kuka kulloinkin oli vapaana omilta keikkakiireiltään.

Huh huh, kunpa Juice vieläkin olisi samassa vireessä kuin tuolloin.

[kallu]

Viestin lähetti Sistis
Juicen parhaat kappaleet ovat kuitenkin mielestäni Slam-ajalta. Suosikeitani ovat Outoon Valoon, Pyhä Toimitus, Musta aurinko nousee, Myrkytyksen oireet, Viime yönä ennen kahta, Eilen hän kertoi, Ryvetetty kyyhkynen ja Yölento.

Sinansa hassua, kun noista biiseista kuitenkin suurin osa on Grand Slamin ralleja eika Slamin... :)

Tosiaan, kun parhaita kappaleita rupeaa miettimaan, niin esiin nousee vakisinkin useita Boogieteorian alkeet -levylta...Risainen elama, Maailman aariin, Leppavirran kv-kaatopaikka, mutta jotenkin tuon PPR:n koko levyn henki on semmonen niinku huippu tai silleen (en oikein keksi mita se on :)).

[teemu73]

Ihan kaikkia en ole kuullut läpi, mutta Ajan henki on kolahtanut aina ja siinä on mielenkiintoinen kansikin. Kyseisellä levyllä on monta hyvää biisiä, eivätkä taida koskaan päästä Radio Novan soittolistoille.

Erityismaininta myös Boogieteorialle, Yölennolle sekä lapsuuden ajan ainoalle oikealle joululevylle Kuusessa ollaan!

[Sistis]

Viestin lähetti kallu


Sinansa hassua, kun noista biiseista kuitenkin suurin osa on Grand Slamin ralleja eika Slamin... :)

Kyllä... näin on. Grand Slamin tuotanto on kuitenkin täynnä ns. täytebiisejä, eli Slamin materiaali on mielestäni tasaisempi. Sinälläänhän nuo Slam ja Grand Slam eivät niin hirveästi poikenneet toisistaan, että niiden erottelu ei mielestäni olisi edes välttämätöntä....

[kallu]

Viestin lähetti Sistis

Sinälläänhän nuo Slam ja Grand Slam eivät niin hirveästi poikenneet toisistaan, että niiden erottelu ei mielestäni olisi edes välttämätöntä....

Jepjep, no nythan paastiin keskustelemaan...:)

Nimittain minun mielestani taas Grand Slamin ja ennenkaikkea Tikanmaen saapuminen retkueeseen oli lottovoitto Juicelle ja Suomimusiikille. Soundimaailma on heti toista luokkaa, vaikkakin ammattitaitoisia muusikoita oli tietysti myos aikaisemmissa pumpuissa, esimerkkina vaikkapa suomen paras rumpali (minun mielestani, taas :)) Matti A Takala.

[msg]

Vaikean valinnan jälkeen valitsin Ajan henki -levyn.
Toinen loppusuoralle päässyt oli Keskitysleirin ruokavalio.

Molemmat levyt kaivoin vinyylilaatkostani ja nyt ne soivat työhuoneeseeni raahaamassani vanhassa strereosatsissa.

Kolmanneksi sijoittui Tauko-trilogian viimeinen osa.
Sisältäähän se Outoon valoon ja Pieni kalmistosarja -klassikot.

Mutta siitä kai voidaan olla yhtä mieltä, ettei Yölennon jälkeen ole ilmestynyt mitään tunteta herättävää materiaalia?

Ja Puntti Valtosesta tulee aina ensimmäisenä mieleen PPR-kansi, eikä lainkaan näyttelijän töistään.

[Mäkelä]

Aika monethan näistä on tullut kuultua, ei tosin muutamaan vuoteen ole jaksanut olla Juankosken pikkujättiläisestä yhtä innostunut kuin 90-luvun puolivälissä ja sen loppupuolella oli. Muutamia erittäin subjektiivisia kommentteja:

Juice Leskinen & Coitus Int. - en ole koskaan pitänyt tätä minään erikoisena julkaisuna. No, onhan Jeesus pelastaa ihan hauska, koska sitä kuunnellessa voi vaan kuvitella, miten moraalinvartijat ovat kiskoneet kahvinsa väärään kurkkuun sen kuullessaan.

Per Vers, runoilija - Tämä onkin jo sitten toista maata, vaikka kyllähän tässäkin aikalailla täyteraitoja vilisee. FF:n sankari Alatalo onnistuu kyllä vieläkin hämmästyttämään falsetillaan.

Juice ja Mikko - Klovni heittää veivin on ehkäpä yksi hienoimmista biiseistä, mihin Juice on nimensä saanut. (tiedetään, Alatalo on sen säveltänyt). Sitä ja Ruisrockia lukuunottamatta aika mitäänsanomaton julkaisu.

Keskitysleirin ruokavalio & Lahtikaupungin rullaluistelijat - nämä kai ovat melkein vähiten tunnettuja Juicen 70-luvun tuotannosta. Silti sisältävät monia suosikkejani (Snadisti Sadisti, Vanha kapinen huora, Tampere by Night, Keskitysleirin nimibiisi, Luonas kai olla saan..)

Tauko I - Juicen 70-luvun levyistä oma suosikkini, vaikka Paperitähdet-biisiin olen kyllä kyllästynyt jo aikopäiviä sitten. Muuten hyvä levy, joka hieman lässähtää loppua kohden.

Tauko II - Keskinkertainen live. Kai tässäkin on jotain hyviä biisejä. Yhtään ei kyllä tule mieleen.

XV yö (Tauko III) - Edestakaisin ja Mies, joka rakastaa itseään ovat omat suosikit. Muut eivät sitten niinkään. Viidestoista yökin ehkä kuulostaisi ihan hyvältä, jos sitä ei olisi kuullut 10000+ kertaa.

Kuusessa ollaan - Itäisten maiden viisaat miehet taitaa olla vieläkin ajankohtainen muuten, paitsi siinä vilisevien silloin ajankohtaisten maailmanpoliittisten nimien suhteen.

Ajan Henki - Eikä se toiseksi paras Juice-levy. Oikeastaan muu tällä levyllä ei ärsytä kuin nälkävuoden pituinen nimiraita.

Dokumentti - Soitannollisesti varsin tylsähkö ja sävytön levy. Juice soitti kaikki instrumentit itse. Slam taikka Grand Slam olisi ehkä saanut näistä biiseistä puristettua sen viimeisen kipinän irti.

Sivilisaatio - Tämän kuulin vasta muutama päivä sitten ensi kerran. Pidetään yleisesti floppina, mutta ei se nyt ainakaan ensi kerralla ihan toivottomalta kuulostanut.

Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä - Kannattiko välttämättä tehdä tupla, kun yhdenkin täysipainoisen albumin teko on ollut yleensä Juicelle aika tuskallista. Maailman ääriin on jäänyt rikollisen vähälle huomiolle.

Pyromaani palaa rikospaikalle - Musta aurinko nousee on Klovnin kanssa yksi parhaimmista Juice-biiseistä ikinä, muuten varsin yhdentekevää meininkiä.

Yölento - Ääni meni tälle. Ei ehkä siksi, että tämä kantaisi koko tuplalevyn mitan, mutta yhden albumin mittaan editoituna tästä saisi parhaan Juice-albumin ikinä. (Oma ehdotus: Ikuinen rakkaus / Ryvetetty kyyhkynen / Vaasankin veri vapisee / Rakkauden ammattilainen / Heavydiggarin vuorisaarna / Kaksoiselämää / Yölento / Juuret / Puhelinpylvään henkinen elämä / Mikä hätänä ).

Taivaan kappaleita - Turhan moni raita menee kertakäyttövitsi-kategoriaan. Piru vie on toisaalta ihan hyvä raita.

Kiveä ja sämpylää - Tämä taitaa olla uusin Juice mitä olen kuullut. Ei mitään mullistavaa, jos ei nyt aivan totaalinen pohjanoteeraus.

[Sistis]

Viestin lähetti kallu


Jepjep, no nythan paastiin keskustelemaan...:)

Nimittain minun mielestani taas Grand Slamin ja ennenkaikkea Tikanmaen saapuminen retkueeseen oli lottovoitto Juicelle ja Suomimusiikille. Soundimaailma on heti toista luokkaa, vaikkakin ammattitaitoisia muusikoita oli tietysti myos aikaisemmissa pumpuissa, esimerkkina vaikkapa suomen paras rumpali (minun mielestani, taas :)) Matti A Takala.

Jees, tuossa olet oikeassa, että soundimaailma on Grand Slamilla parempi, kuin Slamilla. Tosin tuohon liittyy myös jossain määrin kehittyneempi äänitystekniikka, mutta Tikanmäen panos on kyllä ollut merkittävä.

Grand Slamin aikaan Juice vaan tuppasi tekemään minusta liikaa ns. täytebiisejä. En tiedä sitten, missä oli tähän syy, mutta kaiketi ne iskivät sitten paremmin suureen yleisöön.

Saattaa olla, että kyseessä on meikäläisen harhakuvitelma, sillä yhtään kokonaista Slamin levyä en ole kuullut. Kokemukseni Juicesta siis rajoittuu Tuuliajolla-kiertueesta tehtyyn Saimaa-ilmiö -elokuvaan ja Juicen kokoelmaan. Voi olla, että Slaminkin aikaan Juicen levyt ovat olleet täynnä näitä tylsiä täytebiisejä.

[Aksu]

Keskitysleirin ruokavalio sai ääneni. Hykertelen edelleenkin kuullessani hivenen irvokkaita sanoja ja onhan mukana pari ikivihreää kipalettakin. Äänestys oli toisaalta helppo, sillä Juicen koko tuotantoon en ole hyvin perehtynyt. Lähinnä "kokoelmadiggari" tyyppisiin kuulijoihin kuulun.

[dana77]

saako muuttaa mieltään? Minä äänestäisin sittenkin "Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä". Noita levyjä on liikaa (ei oikeesti), ei niitä yhdellä lukemalla sisäistä.

[Master God]

Vaikeapa oli valinta. Oikeastaan yksikään näistä ei ole lainkaan huono levy - paitsi ehkä Välikausitakki, mutta levyn kansi kompensoi paljon, varsinkin ottaen huomioon julkaisuajankohdan. Biiseistä ehkä ainoastaan "Ota munat mukaan" on sellainen, jota en ole oikein sisäistänyt, enkä näin ollen isommin arvosta. Valintani osui kuitenkin Dokumenttiin, sen enempää perustelematta, miksi se olisi toisia parempi.

edit: Niin, ja kyllähän Välikausitakin "Mutta onko siinä sanoma?" on helmi.

[mikkoz]

Heti alkuun täytyy sanoa että parasta juicen albumia en keksinyt mutta pistetään nyt suosikkkejä.

- Per Vers, runoilija. Monta hyvää biisiä sekä kevyitä että vakavia, nimikko biisi suosikkina.

- Tauko I. Skitsofrenia suosikkina

- Tauko II. Nopea tempoinen ja hauska Kalevi ja Reiska, Orimattila jostain syystä nousee suosikiksi tältä levyltä

- Tauko III. Erittäin hyvä levy siitä huolimatta että xv yök on mukana. Outoon valoon on paras biisi minkä juice on mielestäni tehnyt. Saimaa ilmiö on nauhalla ja tullut tuijotettua ko. kipale moneen otteeseen.

- Dokumentti joilta nimikko biisi ja olipa kerran erottuvat
edukseen.

- Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä. Joista valitsen pieksamäen aseman bluesin parhaaksi, koska kukaan ei enää tälläistä tee. Blues on out nykyään ja kukaan ei saa yhtähyvää jengia kokoon uusista artisteista jne....

- Kuopio - Iisalmi - Nivala eipä tarvitse perustella.

- Ohi jääneistä biiseistä ainakin myrkytyksen oireet ja syvän meren sukeltaja ovat loistavia

roku: Kunpa Juice vieläkin olisi samassa vireessä kuin tuolloin.

Eikä oikein ole ketään juiceksi juicen paikallekkaan, saati sitten että bändi olisi yhtä hyvä.

[msg]

Jo itsekin keski-ikäistyneenä huomaa kaipaavansa 80-lukua.
Huomaa itsekin vähän väliä huomattavansa, ettei hyvää musiikkia enää tehdä.

Kuitenkin sanoitukset ja teemat ovat olleet se, mistä Juicessa olen pitänyt ja pidän edelleen. Yölennon jälkeisessä tuotannossa on vähemmän yhteiskuntakritiikkiä kuin aiemmassa tuotannossa.
Entinen rakkikoira on rauhoittunut. Sama on tapahtunut myös ainakin Ruben Stillerille.

Ehkä yhteiskunta ympärillä on muuttunut jo niin hulluksi, ettei enää ole mitään sellaista mihin voisi samalla tavalla ottaa kantaa kuin ennen? Pahkasikakin lopetti, kun maailma muuttui sellaiseksi, jollaiseksi sen ei 80-luvulla voinut uskoa muuttuvan.
Onhan keskiolutkin jo kioskeissa, kuten 80-luvulla vaadittiin.

Siksi soittelenkin nostalgiatunnelmissa vanhoja rahisevia vinyylejä ja muistelen aikaa kun saatoi ryypätä vaikka koko viikonlopun ilman saatananmoista kankkusta.

[Miguel]

Viestin lähetti Sistis


Jees, tuossa olet oikeassa, että soundimaailma on Grand Slamilla parempi, kuin Slamilla. Tosin tuohon liittyy myös jossain määrin kehittyneempi äänitystekniikka, mutta Tikanmäen panos on kyllä ollut merkittävä.

Grand Slamin aikaan Juice vaan tuppasi tekemään minusta liikaa ns. täytebiisejä. En tiedä sitten, missä oli tähän syy, mutta kaiketi ne iskivät sitten paremmin suureen yleisöön.

Saattaa olla, että kyseessä on meikäläisen harhakuvitelma, sillä yhtään kokonaista Slamin levyä en ole kuullut. Kokemukseni Juicesta siis rajoittuu Tuuliajolla-kiertueesta tehtyyn Saimaa-ilmiö -elokuvaan ja Juicen kokoelmaan. Voi olla, että Slaminkin aikaan Juicen levyt ovat olleet täynnä näitä tylsiä täytebiisejä.

Minäpä en ole nähnyt edes Saimaa-ilmiötä ja Kautta aikain -kokoelma on teillä tietämättömillä. Löytyy kuitenkin yksi tuttavan äänittämä kasetti, johon on koottu parhaita biisejä. Jo pelkästään sen kasetin perusteella osaan sanoa, että Kautta aikain -kokoelma ei sisällä kaikkia Juicen parhaita, vaan joukkoon on eksynyt paljon huonompia biisejä. Vanhempia levyjä en ole sellaisenaan kuunnellut yhtään, joten levykokonaisuuksia on vaikea arvioida.

Tässä kuitenkin mielipiteitä hatarin perustein:
Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyhyt oppimäärä vie voiton minun korvissani, tosin en ole siitäkään kuullut edes puolia biiseistä. Mm. "Kuinka Jumalaa pilkataan", "Maailman ääriin" ja "Risainen elämä" takaavat ykkössijan. Hyvältä kakkoselta vaikuttaa Yölento.

Toisin kuin useissa tapauksissa, Juicen kohdalla uskallan (ainakin tällä hetkellä) nimetä sen kaikkein parhaan kappaleen: "Ryvetetty kyyhkynen". Muita hyviä on niin paljon, ettei kannata luetteloida.

[Eino_Mies]

Juicen uusin tuotanto on jäänyt mulla vähemmälle huomiolle. Ääneni annoin Pyromaani palaa rikospaikelle- äänitteelle. Aamu alkaa A:lla, Pyhä toimitus, Musta aurinko nousee.. Siinä Leskistä parhaimmillaan.

[kallu]

Mikahan siina muuten on, etta Juicen biiseista sinne huipputasolle nousee kaikki ne joissa ei laula Juice (siis tietysti Juicenkin laulamia on hyvia, mutta ei kaikki). Muistaakseni Juice joskus sanoi itte etta ei han ole mikaan laulaja, vaan lauluntekija, kunhan joku vaan laulaisi hanen biisinsa niin siita vaan...tms vastaavaa.

Kun mietitaan Kuosmasta, Louerantaa (ennekaikkea), Tikanmakea...tulkintaa loytyy kaikilta huomattavasti enemman kuin Juissilta itseltaan. Eipa kaikki biisit tietysti tarvii mitaan ko. kolmikon edustamaa mahtipontista "laulu"tyylia, mutta aika moneen sopisi kylla.

Viela kun Juice alyaisi lopettaa levyjen teon, niin jaisi viela aika hyva maku suuhun. Nyt se on jo vahan liikaa Eppu Normaali. En tarkoita sita, etteiko ihminen saisi muuttua, ja ajatukset ja mielipiteet sen mukana, mutta vaihtaisi edes bandin nimea siina samalla.! :)

[Sistis]

Viestin lähetti kallu
Muistaakseni Juice joskus sanoi itte etta ei han ole mikaan laulaja, vaan lauluntekija, kunhan joku vaan laulaisi hanen biisinsa niin siita vaan...tms vastaavaa.

Joskus Pauli Matti Juhani Leskinen on myös sanonut, että hän ei ole muusikko, vaan kirjailija joka käyttää vaan erikoisia keinoja kirjojensa julkaisuun.

[J.Pursey]

Juicen paras ja edes kuunneltava levy on vielä tekemättä.

Toivottavasti sellainen ilmestyy pian !

[Roku]

Juicen, tai oikeammin hänen musiikkinsa, suurena ihailijana laitan vielä tähän joukon jatkoksi omat suosikkini muutamalta Juicen levyltä.

Juice Leskinen & Coitus Int: Jeesus pelastaa (Jeesus-paita ostakaa), Heinolassa jyrää sekä Oo! Raili... (sä oot niin pirun staili) ovat tämän levyn parhaat laulut. Aika heikko levy minun mielestäni.

Juice Leskinen & Coitus Int; Per Vers, runoilija: Tämä on jo selvästi parempi levy kuin ensimmäinen. Levyllä on monta vieläkin elävää kappaletta kuten Juankoski here I come, Elämässä pitää olla runkkua (joka toimi paremmin Pate Mustajärven tai Anssi Tikanmäen esittämänä keikalla, kuulijan ollessa sopivassa promillen pöhnässä), nimikappale Per Vers - runoilija, Tango Iloharjulla soi, Hän hymyilee kuin lapsi sekä Kuopio tanssii ja soi (joka sekin toimii keikalla parhaiten).

Levyllä on myös kappale Panomies, johon liittyy seuraavanlainen tarina: Juice oli 70-luvun puolivälissä ravintolakeikalla Safkan kanssa, Juice lauloi ja soitti kitaraa, Safkan pistäessä pianolla parastaan. Kesken jonkun kappaleen lavalle horjui humalainen armeijan lomapukuun pukeutunut henkilö, joka alkoi hokea laulavalle Juicelle: "Mitä, kato panomies, kato". Juice lopetti laulamisen kuin seinään ja sanoi mikkiin: "Tämä sotilaspukuun pukeutunut henkilö sanoi minulle: Kato, panomies. Minä katsoin, enkä nähnyt" ja jatkoi taas lauluaan.

Juice ja Mikko: Tällä levyllä Juice otti taas omasta mielestäni takapakkia. Ei kovin kummoinenkaan levy, parhaiten mieleen jääneitä kappaleita ovat Matkasoittajat sekä Keskiyön erikoinen.

Juice; Keskitysleirin ruokavalio: Juicen siihenastisista levyistä paras. Hienoja kappaleita ovat Lady of Pain, Keskitysleiriin, Keskitysleirin ruokavalio, Osapäivänatsi sekä Juicen ehkä kaikkien aikojen paras kappale, Luonas kai olla saan.

Juice Leskinen; Singlet 1974-76: Vuonna 1976 julkaistu kokoelma Juicen singleistä sisältää todellisia huippuja: Marilyn, Jyrki boy, Se oli jautaa, Syksyn sävel, Erkki twistaa, Einarin polkupyörä, Napoleonin mopo sekä Tarzanin kalsarit. Hyvä levy, mikäli ei noita singlejä ollut sattunut haalimaan itselleen.

Juice; Lahtikaupungin rullaluistelijat: Taas otettiin pari askelta taaksepäin. Hyviä biisejä ovat Lahti, Snadisti sadisti sekä Tampere by Night.

Juice Leskinen; Tähän saakka: Vuonna 1977 julkaistu kokoelma sisälsi Juicen siihen astisen uran hitit. Noiden muutaman jo aiemmin mainitun hitin lisäksi levyn parhaat biisit ovat Anne ja Jacques (Anne Pohtamon ja Jacques de la Fontainen romanssin innoittamana tehty), Valssaaja konepajalla sekä Pedro (joka suomalaisen naisen kaipuusta tumman etelän miehen perään). Juho Juntusen taiteilema kansikuva on bonusta.

Juice Leskinen Slam; Tauko I: Lahtikaupungin rullaluistelijoista tultiin selvästi parempaan suuntaan, kun uuteen orkesteriin liittyivät Matti Takala rumpaliksi ja Hannu Tervaharju basistiksi. Parhaat kappaleet levyllä ovat Skitsofrenia, Pilvee pilvee (josta on tehty lukematon määrä eri versioita, kahta samaa versiota Juice ei varmasti ole keikoilla esittänyt), Paperitähdet, Espooseen, Tauko sekä Minea.

Juice Leskinen Slam; Tauko II: Ja taas takapakkia. Juice levyjen perusteella ura on ollut yhtä vuoristorataa, kahta hyvää levyä peräkkäin ei vielä tähän mennessä ollut ilmestynyt (jos noita kahta kokoelmaa ei lasketa). Live-lp sisältää harvinaisia kappaleita, parhaana niistä kahdesta Orimattilalaisesta rakkarista kertova Kalevi ja Reiska, Orimattila. Alabama Arizona Alaska ja Utah menettelee myös, muut eivät sano mitään. Outo tekele, huonoin kaikista Juicen siihen astisista levyistä.

Juice Leskinen Slam; Tauko III: Tauko-trilogian kolmas ja viimeinen osa oli taas käänne parempaan. Ehkä paras siihen astisista levyistä, mukana olevat kappaleet ovat lähes kaikki jo legendoja: Rock´n´roll´n´blues´n´jazz, Viidestoista yö, Haetarirock, Edestakaisin (Laihia - Heinäpää), Outoon valoon (uuden miehen, Jari Yliahon, laulama hieno kipale), Mene kotiin, Mies joka rakastaa itseään, Ei elämästä selviä hengissä ja Naisellinen nainen. Vain neljä ja puoli minuuttia kestävä Pieni kalmistosarja ei minulle kolahda, muuten erinomainen tekele.

Juice Leskinen Slam; Kuusessa ollaan: Juicen yllättäen väsäämä joululevy, jonka hauskan kannen piirsi Mauri Kunnas. Vanhat hienot joululaulut saivat seurakseen muutaman Juicen omatekemän laulun, joista tunnetuin on yhä joka joulu soiva Sika. Itäisten maiden viisaat miehet, Joulu yksin sekä nimikappale Kuusessa ollaan ovat muut Juice tekemät laulut. Joulu yksin-kappaletta tehdessään Juice ei varmasti osannut kuvitellakaan, että kuusi vuotta myöhemmin hän todella viettäisi joulun yksin...

Juice Leskinen Slam; Ajan henki: Slamin viimeiseksi levyksi jäi Ajan henki. Hyvä levy, jonka parhaat ovat Ekumeeninen jenkka, Mussolini perusdiini, Manserock, Kone sekä tietenkin sokerina pohjalla Myrkytyksen oireet.

Juice Leskinen; Dokumentti: Juice tosiaan teki seuraavan levynsä alusta loppuun itse, äänitystä lukuunottamatta jonka hoiti Mika Sundqvist. Hyvä levy, jolla nyt ei ole musiikillisia hienouksia, mutta kappaleista parhaat ovat hieno Olipa kerran (jonka on levyttänyt myös Toni Lähteenmäki), Dokumentti, Hannu (joka oli omistettu Juicen kanssa välirikkoon ajautuneelle basistille Hannu Tervaharjulle), Epäile vain, Viimeinen kylähullu sekä karulla tavalla kaunis Blues no. 13 (toiset täällä uppoo filosofiaan, minä paskalle tulen ja haisemaan, ja raavin pallejain...)

Juice Leskinen Grand Slam; Sivilisaatio: Uusi bändi ja uudet kujeet. Rällämin taival ei kovin hyvällä levyllä alkanut, muutama helmi toki löytyy: Syvänmerensukeltaja, Villi Länsi, Atomisuoja sekä Diogenes. Merkittävintä levyllä taisi kuitenkin olla se, että se äänitettiin Lontoossa Abbey Road Studiolla.

Juice Leskinen; Parhaat: Vuonna 1982 oli taas aika julkaista kokoelma, jolle oli lisätty mukaan muutama single. Hauho, Ilomantsi, Ei elämästä selviä hengissä, Ollaan ihmisiksi ja Kulttuuri saapui Ähtäriin ovat tämän levyn parasta antia jo muutaman aiemmin mainitun kappaleen lisäksi.

Juice Leskinen Grand Slam; Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten - lyht oppimäärä: Järjettömän pitkästä nimestään huolimatta hyvä levy, omasta mielestäni Juice paras lp. Jo aiemmin tässä ketjussa kerroin levyn parhaat biisit.

Juice Leskinen Grand Slam; Kuopio-Iisalmi-Nivala: Rällämin jäähyväisrundilta 17-19.11.1983 koottu live-lp alkaa komeasti Finlandialla sekä päättyy Maamme-lauluun, kuten Juicen keikat aina tuolloin. Tämän levyn parhaat biisit ovat Ila Louerannan laulama MCMLXXXIV sekä Anssi Tikanmäen laulama Arkadianmäen ongelmajätelaitos.

Tästä kiertueesta nauhoitettiin live-levyn lisäksi myös parituntinen, kahtena peräkkäisenä iltana esitetty tv-ohjelma, jonka katsominen kuului jokaisen Juice-fanin kansalaisvelvollisuuksiin. Vaikka en tuolloin, alkuvuodesta 1984 jolloin ohjelma esitettiin, omistanutkaan videoita, muistan vieläkin elävästi Pate Mustajärven eläimellisen eläytymisen kappaleessa Elämässä pitää olla runkkua, Tikanmäen steppailushow´n Boogieteorian alkeet-kappaleessa sekä Juicen kappaleiden välissä laukomat puujalkavitsit sen ajan yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Juice Leskinen; Matka Suomeen: Ilmestyi samana vuonna kuin edellinen live-lp:kin eli 1984. Ei sisällä mitään harvinaisuuksia, ainoastaan Arkadianmäen ongelmajätelaitos-biisin studioversion.

Juice Leskinen Grand Slam; Pyromaani palaa rikospaikalle: Juice palasi maantielle 1985, ja samana vuonna ilmestyi myös tämä levy. Ei aivan vastannut suuria odotuksia, mutta toki sisälsi ainakin yhden huippuhitin, Musta aurinko nousee. Myös kappaleet Aamu alkaa a:lla, Pyhä toimitus, Isoisän hinttipussi sekä tuolloin keikoilla suurta hilpeyttä uuden sanoituksen turvin herättänyt Korjaa blues ovat hyviä kappaleita. Musta aurinko nousee on Juicen itsensä mielestä hänen paras kappaleensa.

Juice; Masters: Kokoelmalevy, jossa oli muutama harvinaisuus kuten Vicky Rostin kanssa laulettu Jalkahiki-Viki sekä Nenästä verta, sielusta kultaa, kolme live-esitystä tuolta vuoden 1983 jäähyväiskiertueelta, muutama vanha hitti sekä kuusi englanniksi sanoitettua kappaletta, jotka julkaistiin aiemmin Deep Sea Diver-levyllä.

Juice Leskinen Grand Slam; Yölento: Juicen kipeä avioeroprosessi kuuluu muutamalla levyn kappaleella. Parhaat kappaleet ovat Vaasankin veri vapisee (jossa Juice laukoo totuuksia suomalaisen miehen elämästä), Rakkauden ammattilainen, Ryvetetty kyyhkynen sekä Kaksoiselämää, jota moni pitää Juicen parhaana biisinä. Omasta mielestäni se ei yllä viiden kärkeen Juicen tuotannossa.

Juice Leskinen; Minä: Soolo-lp vuodelta 1987. Ei varsinaisia hittejä yhtään, mieleen jääviä kappaleita vain pari: Laulu sekä Eilen hän kertoi. Kaikesta kuulsi edelleen läpi raskas avioeroprosessi.

Juice Leskinen; Sinä: Maksakirroosista toipunut Juice oli löytänyt uuden rakkaan, ja sen kuuli tältä levyltä. Samaa tasoa kuitenkin edellisen, kolme vuotta aiemmin ilmestyneen soolo-lp:n kanssa. Ei suuria hittejä, mutta mieleen jääviä kappaleita ovat Hypätään koskeen, En koskaan, Anni Domini sekä Sinä yönä lähtivät jäät.

Juice Leskinen Grand Slam; Taivaan kappaleita: Henkiin herätetty Rällämi teki vielä tämän lp:n, vaikka ehkä olisi saanut jäädä tekemättä. Siniristiloppumme, Pienestä pitäen, Pikku nilkki sekä Norjalainen villapaita ovat levyn parhaat kappaleet. Norjalainen villapaita muuten sai tuolloin levyraadissakin 49 pistettä, ja olisi saanut täydet 50, mutta viimeinen jäsen sanoi, että mikään biisi ei voi saada täysiä, joten siksi yhdeksän. En tiedä, itse en niin kovasti tästä laulusta pidä.

Juice Leskinen; Sietämätön mies: Kokoelma, jolle mahtuu nimikkobiisin Sietämätön mies lisäksi pari harvinaisuutta kuten Mummon sekomehu sekä We want Lasse Vehviläinen. Minkähän takia tämäkin levy julkaistiin?

NGO; Juicinfonia; Tuomas Lampelan johtama The New Generation Orchestra teki yhden levyllisen Juicen kappaleita. Keräilijän täytyy tietysti tämä levy hankkia, muuten ei kannata.

Juice Leskinen etc; Simsalabim Jim: Mini-lp sisälsi seitsemän kappaletta, joista voi mainita kappaleet Eurooppaan sekä Että mitenkä. Tällä kokoonpanolla Juice keikkailikin hetken, mutta orkesteri kuopattiin hyvin nopeasti.

Juice Leskinen; Haitaribussi: Juicekin sitten meni ja teki lastenlevyn. Kiitos ja näkemiin.

Juice Leskinen; Kiveä ja sämpylää: Nämä uudemmat levyt eivät sytytä edes kovinta Juice-fania. Tältäkin levyltä löytyy muutama helmi, kuten Saimaata näkyvissä, Onnellinen mies, Andy McCoy, Mr. Finland ja Kaavinlainen countrytähti, mutta kaiken kaikkiaan tämä kuuluu Juicen huonoimpien levyjen joukoon.

Juice Leskinen; L: Tämä levy on vielä paljon huonompi kuin edellinen. Karelia blues jää mieleen, muuten tasaisen harmaata massaa.

Juice Leskinen; Vaiti, aivan hiljaa: Hiukan parempi tekele kuin edellinen, mutta ei kuulu tämäkään huippujen joukkoon. Voi jospa jostain ja Peräkammarin poika lienevät ne tämän levyn tunnetuimmat kappaleet.

Tässä näitä Juicen levyjä on. Pois jäi ainakin suuri joukko erilaisia kokoelmalevyjä, joita yhteen aikaan Juicelta tuli lähes joka vuosi, kun muuten oli hiljaista. Se on todettava, että Yölennon jälkeen Juicen levyt ovat kokeneet rajun mahalaskun. Toivottavasti vanha mestari vielä nousisi ja räväyttäisi sen kaikkien aikojen parhaan levynsä ihmisten ihmeteltäväksi.

Ja pois jäi näköjään myös vuonna 1978 päivänvalon nähnyt Välikausitakki, joka on Juicen oudoimpia tekeleitä, siihen tietysti saattoi vaikuttaa sekin että mukana on Mikko Alatalo, Veltto Virtanen, Heikki Silvennoinen sekä suuri joukko muita muusikoita. Tämä Välikausitakki löytyy niin ikään omasta Juice-kokoelmastani, sain sen kerran pikkupoikana erään vaihtokaupan yhteydessä, annoin kaverilleni Sleepy Sleepersin The Mopott Show-levyn ja sain tämän tilalle. Kansikuva on hieno, tuohon aikaan jopa melkoisen rohkeakin, mutta kappaleista ei voi samaa sanoa. Mieleen jääneitä ovat kuitenkin Pikajenkka, Å Å Å Åström sekä Mutta onko siinä sanoma. Ei erikoinen levy, mutta piti pistää mukaan kun unohtui eka kerralla pois.

[Master God]

Aluksi on todettava, että olen suuresti eri mieltä useimpien kanssa Juicen viimeisimpien levyjen tasosta. Haitaribussi toki on hieman käsittämätön, nimikkobiisiä lukuunottamatta, mutta muilta levyiltä löytyy kyllä suurenmoisia biisejä. Viimeisintä en ole juurikaan ehtinyt vielä kuuntelemaan, mutta ainakin Kymmenen minuutin rakkaustarina on hyvä. L on erittäin hyvä, mm. Talo lehmusten alla, Vahdinvaihto, Huomenna en ja Kalevalan kankahilla. Lisäksi Espoosta, päivää saa erikoismaininnan.

Tällä hetkellä taustalla soi L, kädessä tölkki Olvin Specialia ja edessä varma humaltuminen - mitä muuta ihminen voi enää toivoa :)

Viestin lähetti Roku
Tämä Välikausitakki löytyy niin ikään omasta Juice-kokoelmastani, sain sen kerran pikkupoikana erään vaihtokaupan yhteydessä, annoin kaverilleni Sleepy Sleepersin The Mopott Show-levyn ja sain tämän tilalle.

Onko tuo Välikausitakki siis vinyylinä? Mitä vaadit siitä? :)

[Sistis]

Viestin lähetti Roku
Juice; Keskitysleirin ruokavalio: Juicen siihenastisista levyistä paras. Hienoja kappaleita ovat Lady of Pain, Keskitysleiriin, Keskitysleirin ruokavalio, Osapäivänatsi sekä Juicen ehkä kaikkien aikojen paras kappale, Luonas kai olla saan.

Luonas kai olla saan on tosiaan yksi Juicen parhaista kappaleista. Mitenköhän saatoinkin unohtaa sen tuosta omien suosikeitteni listasta...:confused:

Kyseinen kappale soi muistaakseni Saimaa-ilmiön alkupuoliskolla kohtauksessa, missä kuvataan öistä Saimaata. Aivan uskomattoman upea kohtaus ja toimiva biisivalinta.