Viestin lähetti pikkukisu
Mutta itse olen myös sitä mieltä, että aina kaikki eivät todellakaan ole valmiina siihen lapsen tuloon, pahimmassa tapauksessa vahingon sattuessa tilanne voi olla esim. tälläinen: ei koulutusta, ei rahaa, ei töitä ja kaiken lisäksi ei isää tulevalle lapselle. Kyllä minä siinä tapauksessa hyväksyn abortin jos kaikki olosuhteet tappelevat lapsen saantia vastaan. Eli kuten tuli jo mainittuakin, lapsen tulee olla toivottu ja hänellä pitää olla mahdollisuudet saada kunnollinen hoito ja perustarpeet tyydytettyä.
Kopion vastaukseni ylempää:
Jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu ja rakastettu. Olet siis
itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Se, että itse ei ole valmis
muuttamaan asennettaan lapsen edun mukaiseksi, ei ole riittävä peruste murhaan.
Raskauden ehkäisystä pitäisi huolehtia. Jos ei osaa siitä huolehtia, pitäisi myös olla valmis kantamaan oman himonsa seuraukset. Mutta nyt on jo myöhäistä - lapsi on jo maailmassa. Ironisinta on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin mahdollinen - oman äitinsä kohdussa. Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta. Me, jotka kutsumme itseämme sivistysvaltioksi, sallimme joka toisen kansalaisemme väkivaltaisen murhaamisen.
Väitteesi, että lapsen tulee olla toivottu pitää paikkansa.
Nyt tuleekin olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?
Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä. He eivät tahdo lasta ja
kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän "ei ole" toivottu. Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa,
vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.
Väite tarkoittaa siis suomennettuna: "
En tahdo tätä lasta. Jos hän saa elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta, jonka aion hänelle aiheuttaa."
Oletko kuullut sanaa "itsekkyys" viime aikoina?
Viestin lähetti pikkukisu
Mutta vielä se, että aborttihan ei ole ehkäisykeino, ja Suomessa tämä asia taitaa olla kyllä erittäin hyvin ymmärretty. Kuka nyt tieten tahtoen aborttia tekisi, kyllä se on silloin olosuhteiden pakosta tehty kun se kohdalle sattuu, ei pidä kuvitellakaan etteikö abortin tehneellä naisella olisi omantunnon tuskia ja kysymyksiä päässään siitä että olisiko parempi ollut jättää abortti tekemättä. Että eiköhän se ole jo tarpeeksi tuskallinen kokemus muutenkin, ei meidän muiden tarvitse alkaa lisäämään sitä haukkumalla murhaajaksi ym.
Mitkä ovat nuo "olosuhteiden pakot"? Mikä on sellainen "olosuhde", joka oikeuttaa viattoman ihmisen murhaamisen? Entäpä jos nainen ehtii jo synnyttää lapsen, mutta päättääkin sitten ettei halua lasta ja tappaa tämän? Onko nainen myös tällaisessa tapauksessa oikeutettu päättämään lapsensa elämästä? ¨
Uskon ja
tiedän usean naisen kärsivän suuria tunnontuskia abortista. Siksi heitä tulisi
etukäteen siitä varoittaa, etteivät tällaiseen Jumalan edessä hirvittävään syntiin syyllistyisi.
Viestin lähetti pikkukisu
Jagr68:
Mitenkä sitten itse suhtaudut ehkäisyyn? Voisihan sitä ajatella että siittiötkin jo olisi ihmisen alkuja, samoin kuin munasolut jotka kyetään ehkäisyn keinoin tekemään myös hedelmättömiksi... Tuli vaan mieleeni...
Hyväksyn ehkäisyn käytön. Kieltämättä asia on tuottanut minulle jonkin verran päänvaivaa, mutta toistaiseksi olen kuitenkin sen kannalla, että ehkäisyn käyttö on oikein. Silti seksin pitäisi kuulua vain ja ainoastaan avioliittoon miehen ja naisen välillä. Mikäli molempien aviopuolisoiden elämäntilanne on sellainen, ettei lapsen hankkiminen
painavista syistä ole mahdollista, olen valmis hyväksymään ehkäisyn.