Kas kummaa, aloitin vastaavan ketjun Kärppä-sivuilla joku päivä sitten. No vastataan niinkuin sinne kirjoitin.
Aikanaan oma salainen ihailun kohde oli Abba, mistä tunnun pitävän nykyään aina vaan enemmän. Tautisen tarttuvia melodioita, uskomattomia sovituksia ja tuotanto on viimeisen päälle. Huolella tehtyä hyvää pop-musiikkia huolimatta täydellisestä katu-uskottavuuden puutteesta. Toisaalta miksi ihmeessä kaiken pitäisikään olla samanlaista.
Abbasta kyllä piti miljoonat muutkin, mutta itse olin vahvasti Punk-bändeihin kallellaan ja harrastinpa musisointia itsekin, joten vihainen nuori mies kun olin, niin niitä Abba levyjä piti säilyttää hieman sivummalla. Pari kertaa taisin päästä pälkähästä kertomalla pikkusiskon käyneen kuuntelemassa Abboja minun laitteilla. 70-luvulla ihmiset oli ahdasmielisempiä, sitä oli syytä olla joko tai, muttei missään nimessä sekä että, etenkin Pohjanmaalla, mikä nyt muutenkaan ei ole mikään suvaitsevaisuuden tyyssija. Siihen aikaan ei homoja vihitty, päinvastoin, koko homma oli lailla kielletty. Bkt oli pienempi, mutta lapsilisät ynnä muut sosiaalietuudet oli jatkuvassa kasvussa. Äänestämässäkin käytiin lähinnä velvollisuudesta, Kekkosta. Oli ne aikoja ne...
Nykyään itsellä on myös vastaavanlainen ihailun kohde, nimittäin Spice Girls. Muutamat reippaammat laulut on uskomattoman hienoja. Spice Girls on hyvä esimerkki mitä isolla rahalla ja ammattitaidolla saadaan aikaan, ne levyt muuten soundaa pirun hyviltä ja kyllä siellä on sovituksellisiakin jippoja ihan kiitettävästi. Tosin kokonaisuuksina Spaissaritkin ovat varsin tylsiä, mutta ne muutamat helmet...
