Valmentajaksi?

Terve,

Onko kellään kokemuksia pyrkimyksistä jääkiekkovalmentajaksi? Ok, tuo "jääkiekko" tuossa ei ole niin relevantti, suurin mielenkiinto keskittyy Haaga-Helia & Vierumäki akselille josta käsittääkseni saa työkalut kyseiseen jobiin.

Jostain syystä johtuen internetsin ihmeellisestä maailmasta löytyi yllättävänkin vanhentunutta tietoa aiheista kun olen tässä viimeiset pari tuntia googletellut.

Te ketkä olette ryhtyneet tuumasta toimeen ja aloittaneet valmentajan opinnot, minkälaisen polun kuljitte? Alkaako tämä matka 3v tutkinnosta vierumäellä ja jossain kohtaa tulee se erikoistuminen jääkiekkovalmentajaksi?

Tässä ollaan tosiaan ihan noviisia opiskeluissa, ei ole hetkeen työelämän puolelta ehtiny asioita tarkastella. Sillä välin kun tänne tulee toivottavasti avartavia vastauksia, jatkan tutkimista :)

Kaikki neuvot, ihan ABC tasolta asti on tervetulleita.

Haaga Helia vierumäki tarjoaa 3vuoden opinnot joilla voi opiskella valmentajaksi. Veljeni kävi tämän opinahjon englanniksi. Siellä saa hyvät valmiudet näinkin lyhyessä ajassa.

Itse taas olen aloittanut valmentamisen kun lukiossa jääkiekkoilijoilla oli pakollisena kurssina silloinen jääkiekkoliiton LOK 1 & 2 (lastenohjaaja koulutus), joka oli silloin ensimmäinen taso jääkiekkoliiton valmentajakoulutus polulla. Nämä käytyäni aloitin pelaamisen ohella valmentamaan junioreita. Tässä vuosien varrella (nyt menossa jo 12 vuosi valmennuksessa), olen sitten käynyt eri valmentaja koulutuksia ja lyhyempiä tutkinnon nimellä kulkevia kursseja. Vaikka itseltä puuttuu juuri jääkiekkoliiton pari ylimpää koulutusta vielä käymättä, niin en koe että HAAGA HELIA opinahjo antaisi minulle jotain uutta.

Varmasti jokaisella lajiliitolla on omanlaisensa valmentajapolkunsa koulutusmielessä tarjolla, jolla pystyy kehittymään aikojen saatossa pitkällekkin niin halutessaan. Tärkeämpää kursseja ja kouluja on varmaan se että tekee sitä valmennustyötä ja oppii matkalla koko ajan.

HaagaHeliassa saa muistaakseni valita oman lajinsa hyvin varhain, mutta siellä annetaan myös hyvät ja laajat valmiudet valmentamiseen lajista riippumatta sekä jonkinlaiset poohjat eri lajien valmentamiseen.

Jusupov kirjoitti:

Haaga Helia vierumäki tarjoaa 3vuoden opinnot joilla voi opiskella valmentajaksi. Veljeni kävi tämän opinahjon englanniksi. Siellä saa hyvät valmiudet näinkin lyhyessä ajassa.

Itse taas olen aloittanut valmentamisen kun lukiossa jääkiekkoilijoilla oli pakollisena kurssina silloinen jääkiekkoliiton LOK 1 & 2 (lastenohjaaja koulutus), joka oli silloin ensimmäinen taso jääkiekkoliiton valmentajakoulutus polulla. Nämä käytyäni aloitin pelaamisen ohella valmentamaan junioreita. Tässä vuosien varrella (nyt menossa jo 12 vuosi valmennuksessa), olen sitten käynyt eri valmentaja koulutuksia ja lyhyempiä tutkinnon nimellä kulkevia kursseja. Vaikka itseltä puuttuu juuri jääkiekkoliiton pari ylimpää koulutusta vielä käymättä, niin en koe että HAAGA HELIA opinahjo antaisi minulle jotain uutta.

Varmasti jokaisella lajiliitolla on omanlaisensa valmentajapolkunsa koulutusmielessä tarjolla, jolla pystyy kehittymään aikojen saatossa pitkällekkin niin halutessaan. Tärkeämpää kursseja ja kouluja on varmaan se että tekee sitä valmennustyötä ja oppii matkalla koko ajan.

HaagaHeliassa saa muistaakseni valita oman lajinsa hyvin varhain, mutta siellä annetaan myös hyvät ja laajat valmiudet valmentamiseen lajista riippumatta sekä jonkinlaiset poohjat eri lajien valmentamiseen.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta.

Minkälaiset kriteetit tuonne haaga-helia/vierumäen opinahjoon mahtaa olla? Itse kun hyppäsin työelämään käytännössä suoraan peruskoulusta (yksi keskenjätetty ammattikoulu väärän alan vuoksi). Sen tiedostan ettei ilmeisesti ainakaan varsinaisesti hyötyä tuosta vajavaisesta koulutuksesta ole hakiessa opiskelupaikkaa...

edit : Ja jos se nyt mitään merkkaa niin tuo englanniksi käytävä opiskelu kiinnostaisi ehkä eniten johtuen siitä että nyt töissäkin ulkomailla kohta 2v ollut ja tuntuu että osaa paremmin artikuloida sillä kuin omalla äidinkielellä... :D

Vierumäen hakukriteerit löytyy täältä englanniksi:
Degree Programme in Sports and Leisure Management, joint application-spring 2014 HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

Tuo valmentamiseen (vaikka se onkin AMK-liikunnanohjaaja koulutus) tähtäävä koulutushan on siis englannin kielinen. Joka vuosiurssilla on joitakin ulkomaalaisia (saksa, kanada, usa...). Ja tuo opetusmallihan on ainoaa laatua koko maailmassa, sveitsissä on kuulemma jalkapalloon painottuva samantapainen.

Suomeksi siellä siis tähdätään "perus" (huono sanavalinta) AMK-liikunnanohjaajaksi, jota voi myös opiskella muissakin AMK-oppilaitoksissa.

Jusupov kirjoitti:

Vierumäen hakukriteerit löytyy täältä englanniksi:
Degree Programme in Sports and Leisure Management, joint application-spring 2014 HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

Tuo valmentamiseen (vaikka se onkin AMK-liikunnanohjaaja koulutus) tähtäävä koulutushan on siis englannin kielinen. Joka vuosiurssilla on joitakin ulkomaalaisia (saksa, kanada, usa...). Ja tuo opetusmallihan on ainoaa laatua koko maailmassa, sveitsissä on kuulemma jalkapalloon painottuva samantapainen.

Suomeksi siellä siis tähdätään "perus" (huono sanavalinta) AMK-liikunnanohjaajaksi, jota voi myös opiskella muissakin AMK-oppilaitoksissa.

Laajenna klikkaamalla

Vielä kerran kiitos, näillä pääsee loistavasti alkuun.

Ei suoraan liity siihen miten saat "paperit", vaan ennemminkin itse valmennukseen. Eli sitten kun lähdet "sille tielle", niin muista olla aina kiinnostunut tiedosta. Enkä tarkoita että kaikkea tietoa pitäisi etsiä, mutta kun eteen tulee kiinnostavaa tietota, niin ota se vastaan, pureskele ja sulata osaksi omaa valmentamista.

Ja tärkeintä, mieti miten haluat opettaa lapsia/nuoria/aikuisia, niin että he itse oppivat, eivätkä vain kuuntele kun pidät luentoa lajista.

Korjataan sen verran, tärkeintä, nauti siitä kun näet että olet pystynyt välittämään tietoa pelaajille ja he ovat tiedon sisäistäneet. Koska varmasti tulee hetkiä, kun tuntuu raskaalta ettei viesti olekkaan kulkenut niinkuin haluaisit(silloin tietenkin pyri analysoimaan miksi näin). Joten olkoon tuo yllä oleva toiseksi tärkeintä.

Olisko jollain juniorikiekkoilun asiantuntijalla (valmentaja, junioripäällikkö yms.) aikaa/haluja vastailla muutamiin kysymyksiin yv:llä tai tähän ketjuun? Olen todella kiinnostunut juniorivalmennuksesta, mutta ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä mitä sen aloittaminen vaatii (kurssit, tms.). Tarkoituksena on valmentaa harrastuspohjaisesti opiskelujen ohessa, eli ainakaan lähtökohtaisesti en aio tästä ammattia hankkia.

Olisin iloinen, jos joku voisi antaa vähän ohjeita ja vastailla kysymyksiin asiaan liittyen. Toki voi ehdottaa jotain henkilöä, johon kannattaisi ottaa yhteyttä.

Hawk #22 kirjoitti:

Toki voi ehdottaa jotain henkilöä, johon kannattaisi ottaa yhteyttä.

Laajenna klikkaamalla

Minä kehoittaisin ottamaan yhteyttä jonkun seuran junioripäällikköön. Paras aloitus kohdallasi olisi hyvän ykkösvalmentajan apuvalmentajana. Noihin virkoihin ei todellakaan ole tunkua, joten uskon sinun tuollaiseen oppiin helposti pääsevän. Kova halu tuollaiseen tehtävään katsotaan varmasti eduksi.

Kannattaa tosiaan olla seuraan yhteydessä, toiminnanjohtajaan tai vast.

Ennen kuin soittaa, kannattaa kuitenkin miettiä, mitä oikeastaan haluaa. Toiminta on hyvinkin erilaista eri ikäluokissa. Mitä nuorempia valmentaa, sitä enemmän kyse on ohjaamisesta, luistelutekniikasta, kasvatuksesta ja hauskanpidosta. Yksilön ohjaaminen korostuu. Mitä vanhempiin mennään, sitä korostuneempia ovat joukkuepelaaminen, taktiikka ja tulokset. Luonnollisesti variaatioita ja vaihtelua löytyy seuroittain. Ja asiaan varattavan ajan määrä on suoraan verrannollinen ikäluokkaan. Mitä vanhempia junnuja, sitä enemmän aikaa valmentamiseen tarvitaan, harjoitusmäärien ja pelien kasvaessa ja pelimatkojen pidentyessä.

Olkku kirjoitti:

Tekstiä.

Laajenna klikkaamalla

Foxtrot kirjoitti:

Tekstiä.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos molemmille avusta! Otinkin äskettäin yhteyttä erään seuran junioripäälikköön heidän nettisivujensa kautta, josta löytyi erillinen lomake. Ehkä muutaman päivän kuluttua vielä soitan, mikäli vastausta ei kuulu. Toivottavasti tärppää heti ensimmäiselle yrityksellä.

Hawk #22 kirjoitti:

Kiitos molemmille avusta! Otinkin äskettäin yhteyttä erään seuran junioripäälikköön heidän nettisivujensa kautta, josta löytyi erillinen lomake. Ehkä muutaman päivän kuluttua vielä soitan, mikäli vastausta ei kuulu. Toivottavasti tärppää heti ensimmäiselle yrityksellä.

Laajenna klikkaamalla

Kerropa sitten palstalla, että miten kävi.

Aihe on mielestäni kiinnostava.

Hawk #22 kirjoitti:

Kiitos molemmille avusta! Otinkin äskettäin yhteyttä erään seuran junioripäälikköön heidän nettisivujensa kautta, josta löytyi erillinen lomake. Ehkä muutaman päivän kuluttua vielä soitan, mikäli vastausta ei kuulu. Toivottavasti tärppää heti ensimmäiselle yrityksellä.

Laajenna klikkaamalla

Nyt on lomakausi menossa, joten ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, jos vastausta ei heti kuulu. Ja jos ensimmäisestä seurasta ei jostain kumman syystä löydy paikkaa, niin toisessa viimeistään on työtä tarjolla. Pidä huoli, että pääset mukaan koulutuksiin, jotta teoreettinen pohja vahvistuu myös. Menestystä ja onnea.

MustatKortit kirjoitti:

Kerropa sitten palstalla, että miten kävi.

Aihe on mielestäni kiinnostava.

Laajenna klikkaamalla

Noniin, eli eilen sain puhelun erään liigajoukkueen junioripäälliköltä, kun lomakausi on viimeinkin ohi. Keskustelimme puhelimessa muutaman minuutin verran ensi vuoden opiskeluistani ja muista suunnitelmista, mutta mitään erityistä emme vielä ehtineet sopia. Hän pyysi ottamaan uudestaan yhteyttä heti kun olen muuttanut Tampereelta pois, jolloin voimme keskustella yksityiskohtaisemmin tulevasta työstä. Vaikutti kuitenkin erittäin kiinnostuneelta, sillä eihän noille apuvalmentajan paikoille ihan liikaa hakijoita taida olla.

Näyttää siis siltä, että heti ensimmäisellä yrityksellä tärppää ja pääsen johonkin juniorijoukkueeseen valmentajaksi jo ensi kaudella. Toki mitä vain voi tapahtua, mutta olen kyllä suhteellisen luottavaisella mielellä tällä hetkellä. Laitan sitten lisää päivitystä tilanteeseen, kun ensi kuun puolessa välissä muutan opiskelukaupunkiini.

Jokaisella varmasti on oma polkunsa tulla valmentajaksi. Oma taipaleeni alkoi jo 18-vuotiaana kun polvivamma päätti pelaamisen. Siitä sitten oman seuran puheenjohtajaan yhteyttä ja löysinkin itse G-junnujen vastuuvalmentajan paikalta. Kursseille menin heti kun sellaisia järjestettiin. Olihan tuokin opettavainen paikka, mutta ehkä olisi ollut parempi olla jokunen vuosi kakkosena jollakin kokeneella valmentajalla. No, menihän se noinkin ja tuosta joukkueesta on tullut toistaiseksi ainoa valmentamani pelaaja, joka on ansainnut jääkiekolla elantonsa.

Koulutus kannattaa aina ja omasta mielestäni jääkiekkoliiton koulutukset ovat olleet aivan päteviä. Tietoa pitää hakea jatkuvasti ja onneksi sitä on saatavilla nykyään kohtalaisen helposti. Itse istuin aikanaan monet illat jäähallin katsomossa seuraamassa toisten valmentajien pitämiä harjoituksia ja poimin niistä hyviä harjoitteita omaan käyttööni. Ei ne harjoitteet toki aina käy suoraan omalle ryhmälle ja kaikki muukin tieto pitää tosiaa pureskella ja löytää siitä ne asiat, jotka toimivat oman joukkueen kanssa. Omalle kohdalleni sattui se onni, että sain työskennellä muutaman huipputason valmentajan kanssa ja sain heiltä imettyä tietoa ja taitoa omaan valmentamiseeni.

Vaihdoin itse lajia viime talvena ja tämä on ollut oikein avartava kokemus. Asioita on alkanut miettimään toiselta kantilta ja on huomannut, että asioita olisi kiekkohommissakin voinut tehdä paremmin. Ja tuo tietenkin on koko valmennuksen avainasia, että haluaa tehdä asiat jatkuvasti paremmin eikä ole koskaan tyytyväinen. Kehitys loppuu siinä vaiheessa kun on tyytyväinen. Olen huomannut taas kerran, että kuinka vähän minä oikeastaan tiedänkään tietyistä asioista ja olen kyllä innokkaasti etsinyt niistä tietoa ja yrittänyt parhaani mukaan omaksua sitä. Näin sitä vajaan kahdenkymmenen vuoden valmennusuran jälkeenkin huomaa, että itsekin voi oppia uusia asioita.

Jos joku haluaa kysellä niin voi laittaa yv:tä.

Palkkiot?

Ihan mielenkiinnosta kysyn että maksetaanko junioreissa (A,B,C) valmentajille monkälaista korvausta. Varmaan A:ssa ja osassa B:ssä on jopa täyspäivänen valmentaja? Mutta mitä saavat nämä ns. Alasarja valmentajat. Juurikin tyyliin Pyry, Hokki, Diskos, Paka... Melko palkon kuitenkin vie aikaa ja jos on vielä tilanne että EI pelaa omia lapsia joukkueessa, niin kait ne jotain kuitenkin saa korvaukseksi? Onko ne kymppejä vai satasia kuussa? Ei nimittäin ole mitään hajuakaan. Vai löytyykö oikeesti niin paljon ihmisiä tästä maasta jotka tekee sitä vielä teinien kans ilmaseks ja kuuntelee vittuilua joka suunnasta? JOS ei tosiaan ole mitään perhesidettä joukkueeseen.

devil29 kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn että maksetaanko junioreissa (A,B,C) valmentajille monkälaista korvausta. Varmaan A:ssa ja osassa B:ssä on jopa täyspäivänen valmentaja? Mutta mitä saavat nämä ns. Alasarja valmentajat.

Laajenna klikkaamalla

Meillä aikanaan A:ssa kakkoskoutsi sai kulukorvaukset ja verkkarit. Ykkönen taisi jotain tienata, mutta ihan päivätöitä tuo teki. Sarjataso oli alasarjatasoa ja joukkue tosiaan hajosi kun ykkösdivari jäi haaveeksi. B:ssä sarjataso oli ykkösdivaria ja tuolloin koutsit väänsivät melko nimellisellä korvauksella. Päivätöitä tosiaan tekivät ja eivät tuolla ainakaan suoranaisesti rikastuneet. Tosin tuo B:n ykköskoutsi on nykyään liitolla hommissa täysipäiväisesti ja taitaa tienata enemmän kuin siviilihommissa. Paino sanalla taitaa.

Näin siis ~10 vuotta takaperin. Vaikea uskoa, että hyvin pitkälti vanhempien rahoilla, talkootöillä ja hyvin pienellä sponssimyynnillä pyörivä seura pystyisi palkkaamaan täysipäiväisiä koutseja. Mun oman (ja mahdollisesti vanhentuneen) kokemuksen perusteella tuohon hommaan ajaa kokemuksen hankkiminen tulevaisuutta ajatellen ja rakkaus lajiin, taloudellisesti homma voi olla jopa tappiollista.

Suuremmissa seuroissa sitten tilanne voi olla hieman toinen. Aivan nuoremmista junnuista en osaa sanoa juuta tai jaata, mutta jo maalaisjärjellä ajateltuna useampi A:n SM-porukka saattaa olla ammattivalmennuksessa. Usein noissa edustusseura tukee toimintaa ja sen kantilta hyvä valmentaja maksaa erittäin nopeasti itsensä takaisin. Tuota yksikin "ylimääräinen" liigapelaaja ja sillä on jo kuitattu seuran osalta valmentajaan kohdistuneet kulut.

Näen edelleen tuon pyramidin monessa seurassa väärin rakennettuna. Eli siis yleensä niissä A-C junnuissa on ammattivalmentajaa(isommissa seuroissa) ja kokenutta valmentajaa, mutta sitten junnuissa mennään ihan talkootöillä ja isä-valmentajilla joilla välttämättä juurikaan kokemusta lajista, saati valmentamisesta. Kuitenkin se tärkein työ tehdään ennenkuin junnut tulee sinne A-C ikään.

Noin muuten kaikille onnea jotka aloittelevat omaa valmennustaan. Tuossa aiemmin joku sanoikin(ainakin suunnilleen), että tärkeintä on se että haluaa oppia. Älä koskaan jää ns. tyytyväiseksi, vaan halua kehittää itseään ja valmentamistasi. Itsekkin jo jonkun aikaa valmentanut ja joitain kursseja käynyt toisen lajin puolella, niin tuo on se haastavin asia itselleni. Siis se, että muistaa joka päivä ettei mentäisiin vaan "sillä samalla" vaan löytäisi aina jotain uutta valmentamiseen. Ei siis tarkoita, että pitää koko valmennusta mullistaa, mutta muokata kokoajan valmennusta ja itseään valmentajana.

Kyllähän valmentaminen on todella mahtavaa hommaa ja jos intohimoa riittää ehdottomasti kaikkien iltojen ja viikonloppujen pakerruksen arvoista.

Korvauksista sen verran, että eräässä keskitason seurassa (edustus suomisarjassa) D-ikäluokasta alaspäin korvaus on tyyliä surkea. n. 500-1000€/kausi + kaikkea tuulipukua, ehkä mailaa, hanskaa jne. Samassa seurassa B-junnuissa apuvalmentaja saa n. 4000€/kausi + sälät. Luonnollisesti C-A SM-sarjoissa sitten enemmän. Vaihtelee valtavasti seurakohtaisesti ja esimerkiksi eräässä seurassa olisin saanut paikan pikkujunnuista tuplakorvauksella, vaikka seuran koko on huomattavasti pienempi.

Itsellänikin olisi valtavasti halua noihin hommiin kun olen vielä valmennukseen erikoistunut, mutta paria kautta pidempään en ole saanut aikaa hommattua etenkin kun nykyisessä työssä illat tahtovat mennä ja vielä pitäisi itsekin päästä divari-kiekkoa pelaamaan. Arvottamisestahan se on luonnollisesti myös kiinni.

Sanoisin kuitenkin, että pääasia on että on aidosti kiinnostunut ja saa itsensä johonkin seuraan mukaan opettelemaan mielellään juuri kokeneen valmentajan apuriksi. Kaikenlaisia "alennuksia kuukausimaksuihin" valmentajia on nähty aivan liikaa ja se ei ole kenenkään etu jos valmentaja opettelee sirklaamaan samassa porukassa E-junnujen kanssa (vaikka tietysti huonot lajitaidot eivät tee valmentajasta yksinään kehnoa on tietty perustaso nuorten kanssa toimiessa auktoriteetille sekä valmennuksen laadun takaamiseksi hyväksi), valmentaminen jos jokin on loputon oppimisen polku.

Edelliseen viestiin sen verran korvauksista, että täällä Porin suunnassa tiedän valmentajien menevän aina C-ikäluokkaan asti lähinnä tavallaan kulukorvauspolitiikalla, jos on ulkoluolinen valmentaja, eikä siellä C-ikäluokassakaan hommaa vielä päivätyönä tehdä. B-ikäluokassa valmentaja saa jo kohtalaisen korvauksen, mutta ei silläkään vielä elä, aikaa kuluu vain niin perkuleesti suhteeessa korvaukseen. Pitää olla jotain muuta työtä vielä ohella, kuten täälläkin on. A:n valmentaja onkin sitten jo kokopäivätoiminen, mutta hän saakin korvauskensa liiga-joukkueen rahoista, ei junioripuolelta.

Aiak surkuhuopaisaa kuitenkin on juuri tuo, että joskus siellä junioripuolella valmentajana tai ohjaajana toimii henkilö, jolla ei ole lajitaustaa juuri ollenkaan ja sitä minä pidän äärimmäisen ongelmallisena. Kyllä varsinkin junnulla pitää olla valmentaja, joka pystyy näyttämään mitä ja miten pitää harjoitteet tehdä. Muuten hommasta vain ei yksinkertaisesti pitkän päälle tule yhtikäs mitään. Vaadi siinä sitten esimerkiksi luitelutekniikasta jotain osa-aluetta, kun sitä et oikein pysty visuaalisesti näyttämään.

Rannari kirjoitti:

Aiak surkuhuopaisaa kuitenkin on juuri tuo, että joskus siellä junioripuolella valmentajana tai ohjaajana toimii henkilö, jolla ei ole lajitaustaa juuri ollenkaan ja sitä minä pidän äärimmäisen ongelmallisena.

Laajenna klikkaamalla

Vaikka et osaakkaan kirjoittaa, olet asiassasi oikeassa.

Toinen ongelma on, jos valmentajalla ei ole kokemusta itse valmentamisesta. On sitten hieman asian näkökulmasta kiinni puhutaanko valmentamisesta, ohjaamisesta, opettamisesta vai mistä, eikä siitä ole nyt tarkoitukseni alkaa jankkaamaan. Joka tapauksessa ei siis osata luoda harjoitteita, joissa olisi laadullisesti tai määrällisesti yksilön ikään ja kehitykseen sopivia haasteita.

Oppimistilanne, tai puhuttakoon tässä nyt valmennustilanteesta, on aina kaksisuuntainen prosessi, jossa ei kehity ainoastaan valmennettava, vaan myös valmentaja. Herkkyys tunnistaa oman valmennuksen eri osa-alueiden (harjoituksen valinta ja suunnittelu, instruktiot (puhe, näytöt, ohjaus), palautte harjoituksen aikana ja jälkeen) vaikutus harjoitustapahtumaan on hiljalleen kypsyvä ominaisuus. Se vaatii valmentajalta paitsi tietämystä itse lajiteknisistä taidoista, myös itse opp...valmennustilanteesta. Kliseisesti tässä pätee sama kuin kaikessa motorisessa oppimisessa: eniten kehittävät laadukkaat toistot, joista saa joko sisäisen tai ulkoisen palautteen.

Toinen iso ongelma on, että valmennustilanne nähdään perinteisesti ryhmän toimintana, jossa valmentaja johtaa ja kaataa jääkiekkotiedon valmennettaviensa päälle. Ei. Pitää lähteä liikkeelle yksilön kohtaamisesta, tunnistamisesta ja sen ymmärtämisestä, mikä on yksilön kehittymisen kannalta parasta harjoittelua niiden tavoitteiden suunnassa, joissa kehittymistä halutaan tapahtuvan. Fokus on monella valmentajalla omassa toiminnassa, kun sen pitäisi olla siinä toiminnassa, mitä valmennettavat saavat aikaan, ja mitä heidän päässään liikkuu. Opetusmaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että fokus on opettamisen sijaan oppimisessa.

Parasta aloittelevalle wannabe Mukavalle Valkulle on hakeutua lajinsa aloittelevalle valmentajalle tarkoitettuihin koulutuksiin. Varsinkin Jääkiekkoliitolla ne ovat hyviä, koska rahaa on. Lisäksi valmentamisesta/oppimistilanteista on hyvä hankkia kokemuksia mahdollisimman paljon. Vuorovaikutus muiden mielellään kokeneiden valmentajien kanssa on myös varmasti kehittävää, kun alkaa osaamaan kysymään mentoreilta oikeita kysymyksiä. Riippuu todella paljon seuran sisäisistä rakenteista ja toisaalta valitettavasti henkilökemioista, miten tälläistä on mahdollisuus hyödyntää.

Rangaistuksenkin uhalla on pakko kuitata heti, kun se paikka tulee. Et sitten omasta kirjoituksestasi löytänyt virhettä, kun päätit meikäläistä asiassa ojentaa. Pata kattilaa soimaa, vai miten se menikään...

sporttipappa kirjoitti:

Toinen ongelma on, jos valmentajalla ei ole kokemusta itse valmentamisesta...

Toinen iso ongelma on, että valmennustilanne nähdään perinteisesti ryhmän toimintana....Pitää lähteä liikkeelle yksilön kohtaamisesta, tunnistamisesta ja sen ymmärtämisestä, mikä on yksilön kehittymisen kannalta parasta harjoittelua niiden tavoitteiden suunnassa, joissa kehittymistä halutaan tapahtuvan....mitä valmennettavat saavat aikaan, ja mitä heidän päässään liikkuu. Opetusmaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että fokus on opettamisen sijaan oppimisessa.

Laajenna klikkaamalla

sporttipaapparainen on noissa kohdissa oivasti oikeassa. Valitettavan usein (joka viikko) niin kaukalon kuin fudiskentän laidalla näen vajavaisella substanssilla toimivia "valmentajia", joiden lajitietämys, johtamistaidot ja ulosanti ovat varsin vaatimatonta tasoa. Näiden puutteiden päälle kun vielä lisätään tuo Mukava Valkku -ominaisuus (ollaan mukavia, ei vaadita/ ei osata vaatia), saadaan juniorivalmentaja, joka enemmän sotkee junnuja kuin saa heitä oppimaan. Lisäksi kirsikkana kakun päällä on monasti vielä täydellinen innokkuuden/innostamisen puute, joka saadaan taidokkaasti kyllä tarttumaan joukkueeseen. Ja Suomella kun ei olisi vara hukata ainuttakaan lahjakkuutta....

Metro4ever kirjoitti:

sporttipaapparainen on noissa kohdissa oivasti oikeassa. Valitettavan usein (joka viikko) niin kaukalon kuin fudiskentän laidalla näen vajavaisella substanssilla toimivia "valmentajia", joiden lajitietämys, johtamistaidot ja ulosanti ovat varsin vaatimatonta tasoa. Näiden puutteiden päälle kun vielä lisätään tuo Mukava Valkku -ominaisuus (ollaan mukavia, ei vaadita/ ei osata vaatia), saadaan juniorivalmentaja, joka enemmän sotkee junnuja kuin saa heitä oppimaan. Lisäksi kirsikkana kakun päällä on monasti vielä täydellinen innokkuuden/innostamisen puute, joka saadaan taidokkaasti kyllä tarttumaan joukkueeseen. Ja Suomella kun ei olisi vara hukata ainuttakaan lahjakkuutta....

Laajenna klikkaamalla

Tässä on asiaa tarkasteltu taas pelkästä huippu-urheilun näkökulmasta. Entä jos lajista mitään ymmärtämätön Mukava Valkku saa tyylillään joukkueen huonoimmat yksilöt jatkamaan harrastustaan pidempään, jolloin nämä yksilöt voivat nauttia joukkueurheilun eduista käytännössä Mukavan Valkun ansiosta. Minusta tällaisellekin on annettava arvonsa. Isoissa kaupungeissa tällaiselta intessiristiriidalta on helppo välttyä, kun harrastajamassaa on sen verran että jokaiselle harrastajalle saadaan rakennettua sopiva tasoryhmä. Mutta puolet suomalaisista asunee seuduilla joissa harrastajia on vaan yhteen ryhmään, jolloin valmennuksessa pitäisi mielestäni pystyä vetämään sekä Mukavan Valkun että Vaativan Valkun roolia yhtä aikaa.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

Tässä on asiaa tarkasteltu taas pelkästä huippu-urheilun näkökulmasta..

Laajenna klikkaamalla

Kirjoitusasuni saattoi antaa sellaisen mielikuvan, että ajattelen vain huippu-urheilua. Näin en kuitenkaan tarkoittanut, vaan että elämä on raaka laji. Tällä tarkoitan sitä, että kova työ (useimmiten) palkitaan.

Kentän laidalla useita kertoja viikossa harrastuksia seuraavana näkee liian paljon pään silittelyä suorituksista, joihin ei ole annettu tippaakaan edes hikeä saatikka mustelmia. Vanhemmat sitten kilvan kehuvat Jani-Petteriä hienosta tsempistä ja suorituksesta, vaikka tosiasiassa kaveri on täysin perässä vedettävä. Miten vääristynyt JP:n maailmankuva onkaan curling-vanhempien lakaistessa tietä? Mitä tapahtuu kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee elämässä eteen? Kiipeääkö JP talon katolle hirvikiväärinsä kanssa ja aloittaa pahoinvointinsa ulostamisen?

Ehkä hieman värikynää ylläolevassa, mutta monet vanhemmat tuovat lapsensa harrastuksen pariin, mutta samalla koirakouluun ulkoistaen kasvatustehtävänsä. Hyvä edes niin, koska JP ei muuten kohtaisi milloinkaan oikeaa, raadollista maailmaa. Taloudessamme pelaa lätkää 4 jäbää (viides on jo lopettanut) ja voinette uskoa, että näiden kundien valmentajissa on ollut suuria variaatioita pedagogisissa ja lajitiedollisissa asioissa. Parhaimmat ovat olleet vaativia, mutta reiluja huomioiden yksilöiden erilaisuudet. Nämä parhaimmat ovat tosiaan olleet vaativimpia, mutta ovat ansainneet meillä kundien arvostuksen. Lapsi tarvitsee rajoja, kannustusta (rehellistä) ja tukea oikeassa määrin. Mikä määrä milloin ja mitäkin, riippuu lapsesta ja valmentajan taidosta lukea pientä ihmistä.

Metro4ever kirjoitti:

Kentän laidalla useita kertoja viikossa harrastuksia seuraavana näkee liian paljon pään silittelyä suorituksista, joihin ei ole annettu tippaakaan edes hikeä saatikka mustelmia.

Laajenna klikkaamalla

Toisaalta satunnaisesti törmää siihen toiseenkin ääripäähän. Omalta junnuajalta tulee mieleen koutsi, joka maaninen vaatimustaso höystettynä täysin asiattomalla ulosannilla ajoi pari kentällistä jätkiä lopettamaan tai vaihtamaan seuraa. Osa palasi koutsin saatua fudut, osa jäi muualle ja osa ei ikinä lajin pariin palannut. Eikä kyseessä ollut edes täysin uusi asia tälle koutsille, vaan aiemmin liigajengin junnuissakin oli nähty vastaava tapahtumasarja.

Siinä kuitenkin olet aivan oikeassa, että koutsi ei voi olla "vain mukava ja kiva", vaan koutsin pitää myös osata vaatia. C:ssä ja B:ssä omalla kohdallani oli koutsi, jolla oli opettajataustaa, pelaajauraa Mestiksestä ja näkemystä lajiin. Tuloksena jengi pelasi helvetin hyvin, moni jätkä meni eteenpäin ja tuo mies on nykyisin kiekon parissa ammattilaisena. Hyvä jätkä se oli ja jokainen muistelee varmasti vielä näin 10 vuotta jälkikäteen hyvällä, mutta vaatiakin se osasi. Oikealla tavalla "kova" ja "mukava" koutsi saa kyllä myytyä oman asiansa pelaajille ja potkittua näitä eteenpäin.